Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Naiset vaikeita?
No, mitäs sitten kun tilanne onkin toisin päin.
Mies ei halua, koska erektio-ongelmia, koska tumpputtaa jatkuvasti nettipornolle.
Tämä kierre on koukuttanut miehen niin, että ei enää halua normaalia pitkäkestoisempaa seksiä vaimonsa kanssa, koska tumputtaminen niin helppoa, ei tarvitse vaivautua kohtaamaan elävää ihmistä, ihoa ja läheisyyttä.
Kyllä on surkeaa ihmisten tulevaisuus, kun porno vie kuin pässiä narussa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin ongelma parisuhteissa on PUHUMATTOMUUS!
Kaikesta muusta kyllä puhutaan, kaikkien muiden ihmisten kanssa puhutaan, mutta ei sen oman puolison kanssa.
Aikaa riittää puhumiselle kun on kyseessä kaverit, tutut, sukulaiset, työkaverit, naapuri, kaupan kassa, kuka vaan tuntematon missä vaan tai vaikka tässä ketjussa…
mutta sitä aikaa ja kiinnostusta PUHUA OMAN PUOLISON kanssa ei löydy, varsinkaan kun pitäisi puhua seksiin liittyvistä asioista!
Vierailija kirjoitti:
Naiset vaikeita?
No, mitäs sitten kun tilanne onkin toisin päin.
Niin, eikös olekin mielenkiintoista, että miehen mielestä nainen on vaikea ja naisen mielestä mies. Jos nainen eläisi naisen kanssa ja mies miehen, voisivat myös todeta oman sukupuolensa olevan vaikeita. Vaan kun kokemusta ei ole, hyvä huudella vaan siitä vastasukupuolesta ja itsessähän ei kukaan useimmitenkaan näe vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset vaikeita?
No, mitäs sitten kun tilanne onkin toisin päin.
Mies ei halua, koska erektio-ongelmia, koska tumpputtaa jatkuvasti nettipornolle.Tämä kierre on koukuttanut miehen niin, että ei enää halua normaalia pitkäkestoisempaa seksiä vaimonsa kanssa, koska tumputtaminen niin helppoa, ei tarvitse vaivautua kohtaamaan elävää ihmistä, ihoa ja läheisyyttä.
Kyllä on surkeaa ihmisten tulevaisuus, kun porno vie kuin pässiä narussa!
Miksi miehen pitäisi mennä aina sinun tarpeesi edellä?
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma parisuhteissa on PUHUMATTOMUUS!
Kaikesta muusta kyllä puhutaan, kaikkien muiden ihmisten kanssa puhutaan, mutta ei sen oman puolison kanssa.
Aikaa riittää puhumiselle kun on kyseessä kaverit, tutut, sukulaiset, työkaverit, naapuri, kaupan kassa, kuka vaan tuntematon missä vaan tai vaikka tässä ketjussa…
mutta sitä aikaa ja kiinnostusta PUHUA OMAN PUOLISON kanssa ei löydy, varsinkaan kun pitäisi puhua seksiin liittyvistä asioista!
Kun se ei jossakin tilanteessa kannata. Jos toinen osapuoli ei pysty näkemään mitään parannettavaa omassa toiminnassaan vaan kaataa kaiken toisen syyksi niin puhu sitten siinä. Miten sellaiselle ihmiselle kertoa nätisti että et enää viehätä minua sillai kun et itsestäsi huolehdi ja teet kotitöitä vain pakon edessä rojahtaen sohvalle työpäivän jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimon lihominen. Luulin naineeni naisen mutta se olikin mursu.
Jokainen on velvollinen pitämään itsestään huolta, jo oman itsensä takia. Mutta tällainen tapa puhua omasta puolisosta on todella vastenmielinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon ailahtelevat seksihalut.
Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.
Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti.
Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.
Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan.
Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa.
No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut.
Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.
Pahoittelut, mutta se on miehen osa tanssia sen naisen pillin mukaan seksissä. Miehillä halut ovat suurinpiirtein vakaat koko ajan, toki stressi vaikuttaa jne., mutta ei ole mitään rajuja vaihteluita. Naisilla seksihalut vaihtelee hormonaalisten syiden vuoksi kuukautiskierron mukaan ja sitten raskauksien ja imetyksen mukaan.
Kyllä miehilläkin tulee hormonipiikkejä. Etenkin krapulassa kun kännäämisen jälkeen elimistö alkaa toipumaan ja testot lähtee nousuun. Silloin naisen on syytä olla valmiina raottamaan polviaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Kaikki päätökset piti tehdä yksin. Sitten myöhemmin kun erottiin, mies syytti siitä, etten häneltä kysynyt toiveita, esim.lomasta tai harrastuksista. Yhdessä ollessa mistään ei hän pystynyt päätöstä tekemään.
Mieslapsi. Ko. laji siirtää aina vastuun muille ihmisille, koska toista on kivampi syyttää sitten, jos jokin menee pieleen tai ei olekaan kivaa. Ei koskaan enää näitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon ailahtelevat seksihalut.
Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.
Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti.
Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.
Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan.
Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa.
No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut.
Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.
Pahoittelut, mutta se on miehen osa tanssia sen naisen pillin mukaan seksissä. Miehillä halut ovat suurinpiirtein vakaat koko ajan, toki stressi vaikuttaa jne., mutta ei ole mitään rajuja vaihteluita. Naisilla seksihalut vaihtelee hormonaalisten syiden vuoksi kuukautiskierron mukaan ja sitten raskauksien ja imetyksen mukaan.
Tähän lopputulokseen olen tullut.
Itse kokisin vaivattomimmaksi vain hoitaa omat tarpeet itsenäisesti, masturboimalla ja aikuisviihdettä katsomalla. Ei tarvitsisi miettiä sitä, onko vaimo halukkaalla päällä vai ei.
Elämä on vaikeaa. Ei saisi haluta liikaa, eikä liian usein, eikä varsinkaan silloin kun vaimo ei halua. Mutta ei saa olla haluamattakaan, ja pitäisi haluta vieläpä aidosti; eli pitäisi olla aina kuumana juuri silloin kun vaimo on sillä päällä, muuten tulee uhriutumista ja erolla uhkailua.
Kyllä naiset osaavat tuon valtapelin, ei voi muuta todeta.
Onneksi mun miehellä ei ole ongelmia omien tunteiden ja seksuaalisuuden kanssa. Pystytään molemmat sopeutumaan toisen elämäntilanteisiin.
Tai siis sinä luulet, että näin on ja lapsellisesti uskot siihen koska et halua uskoa muuta. Totuus voi olla toinen eikä miehesi sinulle sitä kerro koska pahoittaisit mielesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon ailahtelevat seksihalut.
Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.
Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti.
Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.
Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan.
Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa.
No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut.
Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.
Ymmärrän pointtisi, minäkin olen ollut naisena suhteessa jossa mies oli haluton. Mies on nykyään EX.
Miesten täytyy kuitenkin muistaa, että naisilla seksihalut ovat suoraan yhteydessä hormoneihin. Kun äiti imettää, usein käy niin että seksuaaliset halut katoavat koska äidillä on luonnollinen hoivavietti päällä. Näinhän muutkin nisäkkäät tekevät, kasvattavat ensin poikaset ennen kuin ovat seuraavana vuonna valmiita taas lisääntymään. Se on ns. Tiedostamaton puolustusmekanismi pitää vauva elossa. Ihminen on vain pieni osa lajeista, jotka harrastavat seksiä/yhdyntää ilman että määränpäänä on vain lisääntyä. Huomaa miten nykyihminen on niin erkaantunut luonnosta, kun ei tällaisia asioita ymmärretä.
- Alussa nainen on seksipeto, hän on löytänyt sopivan kumppanin jonka kanssa lisääntyä
- Lisäännytään, syntyy lapsia
- Seksi vähenee/loppuu koska äidillä hoivavietti lapsiinsa, tehtävä ns saavutettu
Ja tähän tosiaan se tosiseikka, että ihmisillä on eriasteiset tasot haluissaan. Osa haluaa muutenkin, ihan vaan siksi koska nauttivat seksistä tekemisenä.
Ja kaikille ne omat halut on oikeat, ei niitä voi hirveästi muuttaa tekemättä vahinkoa itselleen.
Että kantsii toivoa että oma puoliso on samankaltainen. Miksi sitä toista haluaisi pitää kitumassa, jos siitä tykkää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon ailahtelevat seksihalut.
Ennen lasten saamista seksiä oli ehkä 3-4 kertaa kuukaudessa, eli suunnilleen kerran viikossa, pois lukien kuukautiset ja muut mahdolliset "häiriötilanteet". Se oli ihan ok, enkä toivonut yhtään enempää.
Ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen menikin todella kauan, ennen kuin harrastimme uudelleen seksiä; muistaakseni vasta imetyksen loppumisen jälkeen. Tämä harmitti, mutta sopeuduin. Seksielämä ei tämän jälkeen osoittanut mitään paranemisen merkkejä, harrastimme seksiä enintään 1 krt/kk, välillä useita kuukausia täysin ilman seksuaalista kanssakäymistä, välillä tulikin lyhyitä kausia, kun vaimo halusikin hyvin intensiivisesti.
Toisen lapsen syntymän jälkeen kävi suunnilleen samoin. Tässä vaiheessa päätimme, että lapsilukumme on täynnä, ja hankin vasektomian. Aloitimme seksielämän uudelleen jälleen siinä vaiheessa, kun imetysaika oli ohi. Tätä osasin odottaa, ja sopeuduin asiaan.
Kun toinen lapsemme kasvoi, yöheräilyt olivat takanapäin, vaimo muuttui melko yllättäen seksin suhteen todella nopeasti. Hän alkoi välillä ehdotella seksiä useita kertoja viikossa, välillä oli taas viikkoja, kun se ei kiinnostanut ollenkaan.
Tässä kohtaa väsyin itse totaalisesti tähän pelleilyyn. Lopetin aloitteiden teon tykkänään ja käytännössä lopetin myös vaimon aloitteisiin vastaamisen. Välillä olen tyydyttänyt käsin hänen tarpeensa.
No nyt on sitten vaimo pettynyt, kun minua ei kiinnosta. Miten voisin vuodesta toiseen tanssia hänen pillinsä mukaan? En minä pysty heittäytymään hänen haluihinsa, jotka vaihtelevat nollasta sataan aivan mielivaltaisesti. Hän on kertonut olevansa loukkaantunut, vaikka olen vapaaehtoisesti hoidellut hänen tarpeitaan silloin kun häntä on haluttanut.
Nyt olen itse kyllästynyt koko eukkoon. Toista näin vaikeaa ihmistä tuskin maa päällään kantaa.
Kuulostat ihan kamalalta mieheltä.
Eli siis miehen täytyisi ymmärtää olla haluamatta silloin kun vaimoa ei haluta?
Ja pitäisi välittömästi olla jälleen halukas, kun vaimo suvaitsee haluta miestään?
Eli siis miehen täytyy luopua omasta seksuaalisuudestaan ja elää vaimonsa pillin mukaan? Ja tämä pitäisi tehdä vielä hyvillä mielin?
Hyss, ei tuolleen saa sanoa. Logiikalla tätä ei voi perustella, koska se on fiilisjuttu.
Tuo oli provoilua. Ei ketään voi pakottaa seksiin tai seksittömyyteen, tietenkään. Halun pitäisi olla aitoa tietenkin.
Miettii vaan että miksi kukaan aluaa olla parisuhteessa jos ei itse välitä toiselle tärkeistä asioista. Sairas suhde sellanen, jos jompikumpi joutuu liikaa mukautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päähän siinä meinasi levetä, kun haukut sain siitä, että tein seksialoitteen silloin kun naista ei haluttanut, mutta heti perään sain läksytyksen siitäkin kun ei ole seksiä. Naisen kanssa pätee ainakin se, että teki niin tai näin niin v-tuiks meni, ne tykkää olla vaikeita.
Tuossa on ongelmana muutakin kuin halujen eritahtisuus, teillä on vakavaa kunnioituksen puutetta. Joka voi olla syy, tuskin seuraus.
Tuosta puhumisesta. Itse olin itse asiassa lopulta yllättynyt siitä, miten kykenevä mieheni oli puhumaan parisuhteesta ja analysoimaan sen dynamiikkaa. Hän oli pitänyt asioita pitkään sisällään koska koki, että minulle puhuminen oli niin vaikeaa. Suhtauduin usein tunteella hänen keskustelunavauksiinsa ja aloin helposti pelätä että mies jättää minut jos hän otti jotain ongelmia puheeksi. Vasta nyt 30+ ikäisenä äitinä olen oppinut keskustelemaan parisuhteesta rationaalisesti ja rauhallisesti, niin että myös mieheni pääsee oikeasti ääneen. En sano että kaikki naiset ja miehet olisivat kuten me, mutta itse olen ollut emotionaalisesti hyvin kypsymätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma parisuhteissa on PUHUMATTOMUUS!
Kaikesta muusta kyllä puhutaan, kaikkien muiden ihmisten kanssa puhutaan, mutta ei sen oman puolison kanssa.
Aikaa riittää puhumiselle kun on kyseessä kaverit, tutut, sukulaiset, työkaverit, naapuri, kaupan kassa, kuka vaan tuntematon missä vaan tai vaikka tässä ketjussa…
mutta sitä aikaa ja kiinnostusta PUHUA OMAN PUOLISON kanssa ei löydy, varsinkaan kun pitäisi puhua seksiin liittyvistä asioista!
Tämä huomio itselläkin. Alussa puhumista oli tietenkin, mutta nykyään kai kaikki aiheet on jo käyty läpi. Facessa on kiinnostavampaa juttua. Tai telkkarissa, tulee milloin mitäkin realityä tai muuta. Mutta seksistä ei saa puhua, eikä parisuhteesta. Eikä siitä mikä meistä on kivaa. Ja ok, sosiaalisuudelle on tarve kullakin ihmisellä jonkinlainen. Sen tajuan. Mutta itse priorisoin mielellään sen oman vaimon tässä suhteessa, mitä mä niillä muilla teen.
Viisikymppisen miehen kannattaa vaihtaa vaimo noin kolmekymppiseen niin päästään taas kymmenisen vuotta eteenpäin suunnilleen samoilla seksihaluilla. Näin itse tein ja olen ollut tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Että mies ei ollut saanut edellisessä pitkäaikaisessa suhteessa kumppanilta ollenkaan, vaikka he olivat asuneetkin yhdessä. Tästä oli jäänyt joku trauma seksin suhteen, joka sitten miehen mielessä kääntyi myös minun syyksi kun en tukenut riittävästi tjsp (ei sitten riittänyt, että pantiin ihan normaalisti). Ei tullut maininneeksi asiasta ennen kuin meidän suhde päättyi. Oltiin kaikki yliopisto-opiskelijoita, joten ei olisi tullut etukäteen mieleenkään, että tuollaisia pihtaus-suhteita joku harrastaisi.
Ihmeellistä skeidaa taas, saanut? ja pihtaa? ei mies mitään saa vaan nainen saa, naisella on vain tyhjä reikä minkä minä miehenä täytän jos minulle kelpaa
Vierailija kirjoitti:
Viisikymppisen miehen kannattaa vaihtaa vaimo noin kolmekymppiseen niin päästään taas kymmenisen vuotta eteenpäin suunnilleen samoilla seksihaluilla. Näin itse tein ja olen ollut tyytyväinen.
Tää on usein muuten ihan totta. Tuolla keinoin ollaan luontevasti samalla levelillä. Ideaalitilanteessa ihmiset varmaan vaihtaisi neljänkympin jälkeen puolisoa.
Toiset vanhempiin jotka pitävät kumppanuutta ja hyvää yhdessäoloa tärkeänä.
Toiset nuorempiin, että seksikin toimisi hyvin.
Ehkä pitäisi vaihtaa sit vielä kerran noin viidenviiden jälkeen sitten siihen vanhuusajan kumppaniin.
Kaikki olisivat onnellisempia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että mies ei ollut saanut edellisessä pitkäaikaisessa suhteessa kumppanilta ollenkaan, vaikka he olivat asuneetkin yhdessä. Tästä oli jäänyt joku trauma seksin suhteen, joka sitten miehen mielessä kääntyi myös minun syyksi kun en tukenut riittävästi tjsp (ei sitten riittänyt, että pantiin ihan normaalisti). Ei tullut maininneeksi asiasta ennen kuin meidän suhde päättyi. Oltiin kaikki yliopisto-opiskelijoita, joten ei olisi tullut etukäteen mieleenkään, että tuollaisia pihtaus-suhteita joku harrastaisi.
Ihmeellistä skeidaa taas, saanut? ja pihtaa? ei mies mitään saa vaan nainen saa, naisella on vain tyhjä reikä minkä minä miehenä täytän jos minulle kelpaa
Saahan siinä sitä reunaa. Vai onko sulla niin pieni kulli, että heiluu vain siellä reiässä?
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma parisuhteissa on PUHUMATTOMUUS!
Kaikesta muusta kyllä puhutaan, kaikkien muiden ihmisten kanssa puhutaan, mutta ei sen oman puolison kanssa.
Aikaa riittää puhumiselle kun on kyseessä kaverit, tutut, sukulaiset, työkaverit, naapuri, kaupan kassa, kuka vaan tuntematon missä vaan tai vaikka tässä ketjussa…
mutta sitä aikaa ja kiinnostusta PUHUA OMAN PUOLISON kanssa ei löydy, varsinkaan kun pitäisi puhua seksiin liittyvistä asioista!
Tämäpä juuri. Miten vaikeaa puhuminen voikin olla. En käsitä. Ja se, että oltais välillä kiinnostuneita puolisonkin asioista, eikä vain omista. Puhumattomuus tappaa pidemmän päälle koko suhteen. Eipä sitä viitsi enää seksikkään miettiä, jos tulee tunne, ettei toista kiinnosta edes puhua...
Alue: Aihe vapaa
Onneksi mun miehellä ei ole ongelmia omien tunteiden ja seksuaalisuuden kanssa. Pystytään molemmat sopeutumaan toisen elämäntilanteisiin.