Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksuaalinen vallankäyttö. Siitä huolimatta pettäminen on anteeksiantamatonta ja runkkari ja huorissäkävijä on surkimus.

Niinhän sitä sanotaan, että ruokalaji, joka vähentää naisen seksuaalista halukkuutta on hääkakku. Onko se sitten siihen asti ollut teeskentelyä?

Ehkä vika ei olekaan siinä hääkakussa, vaan siinä, että miehen ei enää tarvitse nähdä vaivaa pitääkseen naisensa. Seksi on sitä, että kerran kouraistaan naisen haaraväliä, työnnytään sisään, muutama veto, mies saa, kellahtaa kyljelleen  ja nukahtaa.

Nainen jää itkua pidellen valvomaan ja tuntee itsensä esineeksi, johon mies tyhjentää itsensä.

Osalla naisista kun se hääkakku ei kuitenkaan niitä haluja vie. Hyvää kyllä haluaa, ei sen haluaminen hääkakun syöntiin lopu.

Minulla on kyllä tästä viimeisimmästä kokemusta, niin että kyllä hääkakku vaimon seksihaluja laski huomattavasti. Tai sanotaan, että siitä alkoi alamäki joka päättyi lapsiluvun täyttymiseen. Sen jälkeen seksikin on ollut vain ”pakollista” velvollisuutta. Ei tietysti sitä ääneen kerro mutta ei tarvi olla mikään einstein asian huomatakseen. Siihen asti seksi oli kivaa ja kokeilevaa, nyt samaa kaavaa toistava taakka. Ja ennen kuin joku tulee viisastelemaan kuinka en huomioi tai muuta vastaavaa, ei ole siitä kiinni. Teen kaikkea mahdollista vain parantaakseen vaimon hyvinvointia mutta ehkä pitäisikin muuttaa suuntaa aivan täysin toisenlaiseksi?

Tuollainen haluttomuus on piilevä ongelma varmaan. Voi olla että se jännityksen puute vaan laskee halukkuutta nimenomaan naisilla. Voi olla että sitä on tosi vaikeaa myöntää, että miehessä ei olekaan mitään varsinaista vikaa vaan halut vaan putoavat. Ihan vaan sen takia kun toinen on liian tuttu, tai joku muu hienovarainen asia.  

Kukaan ei tietenkään halua olla itsestäänselvyys, ei kaikki miehetkään ole cro-magnoneita vaan tuntevia ja ajattelevia ihmisiä. Miksi se tavallinen elämä on sellaista että seksille on tosi vähän sijaa?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ihmetyttänyt se miten vaikeaksi seksi voi tulla.  Laatu on huippua ja kaikki mausteet ovat käytössä, mutta määrä on pudonnut sellaiseen muutamaan kertaan kuukaudessa. Syy lähtee varmaan ihmisten prioriteeteista, itse näen seksin stressinpurkukeinona ja tekemisenä joka on ehkä parasta maailmassa, jotain jolle haluaa etsiä tilaisuuksia. Toiselle seksi on jotain mikä tapahtuu vasta kun kaikki muu on tehty ja ajatukset levossa. Varmaan hyvin stereotyyppinen mies-naisasetelma tässä. 

Eikä ole kysymys mistään henkisestä tai fyysisestä repsahtamisesta kummallakaan puolella. Hankala vaan jaksaa pitää yllä omaa hyvää oloa ja fiilistä kun puuttuu jotain oleellista. 

Jo ketjun aloitussivulla oli täysin päinvastaisia kommentteja aiheesta. Seksi ei ole kaikille tärkeää, minkäs teet. 

Vaikea kyllä kuvitella miksei halua tehdä jotain mistä saa nautintoa, on halpaa ja helppoakin. 

Tosta puhuminen vasta riidan aiheuttaakin. "Se nyt on niin eikä sitä voi muuttaa siks kun sä haluat vaan seksiä lisää" 

Että mitähän vittua. Vallankäyttöä toi on eikä muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt, että pillun saaminen on edelleen hankalaa. Vaimo ei suostu uskomaan, että e-pillerit ovat hävittäneet hänen seksihalunsa vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa pillereiden aloittamisen jälkeen ei enää panettanut. Kyllä reilu kolmekymmpisellä naisella luulisi himojen hyrräävän. Ei halua kuitenkaan luopua pillereistä vaikka olen pyytänyt lopettamaan sen hormonipaskan syömisen koska se pilaa parisuhteen. Erohan tästä tulee kun olen kuitenkin yrittänyt puhua ja vastaus oli ei. Ei minua kiinnosta hengailla pelkkinä kämppäkavereina. M50v

Mitä ehkäisyä haluaisit teillä käytettävän? Oletko ehdottanut, että sinä käyt vasektomiassa?

Kyllä olen. Vaimo ei halua luopua pillereistä koska kuukautiset ovat helpommat. M50v

Ok, ymmärrän vaimoasi oikein hyvin. Hän on valinnut kahdesta pahasta sen pienemmän. Minulla halut lähti kuin napista painaen kun otin hormonikierukan, mutta en halunnut luopua siitä, koska sen myötä kuukautiset loppuivat kokonaan.

Mitä tapahtui parisuhteelle? Kuukautiset ovat tärkeämmät kuin mies ja se, että saa itsekin kullia koska kyllähän se paneminen pillussakin hyvältä tuntui silloin kun vielä panetti?

Vaikea asettua tuollaiseen asemaan kun en sukupuolen vuoksi noista kuukausista ole omakohtaista kokemusta. Mutta mahtoi olla yhtä helvettiä, jos joku vaihtaa _seksin_ menkattomuuteen... 

Aika kovalla prosentilla naiset noin tekevät eivätkä itse sitä välttämättä edes tiedosta. Käytetään kaikenlaisia hormoneja ja sitten on mukavaa kun elämä tasoittuu. Kyse ei ole pelkästään kuukautisista vaan myös tunnemyrskyt hellittävät. Ovatko he sitten enää naisia sellaisina kuin luonnollisesti pitäisi olla? Mielestäni eivät ole. Naiset ovat tunteella eläjiä ja se pitää meidän miestenkin tiedostaa. Mieluummin otan naisen joka on oikeasti nainen ja tykkää nussia kuin sellaisen joka on hävittänyt naisellisuutensa ja seksihalut hormonihoidoilla. Kuten joku aiemmin sanoikin, en minäkään halua kämppäkaveria vaan parisuhteen.

Niin, teillä ei ole kokemusta kuukautisista. Minulla ei ollut mitään hormonimyrskyjä vaan ihan fyysisiä oireita. Parisuhde voi edelleen oikein hyvin, kiitos kysymästä. Hormonikierukkavaihetta ei kestänyt kovin montaa vuotta, kun pääsin sitten kohdusta eroon. Sen jälkeen on pidetty lystiä ihan huolella.

Onneksi mies osaa ajatella myös mutua kuin omaa napaa, niin olen hyvillä mielin antanut hänelle samaa kohtelua takaisin, kun miehellä oli pahoja terveysongelmia.

Muutos käytöksessä ja persoonassa, kun suhde vakiintuu! Itse en tapailuvaiheessa panosta muuten kuin laittamalla tukan hyvin, niin tulee aina järkytyksenä miten kumppaneilta haihtuu esim. harrastukset, mahtipontiset tulevaisuuden suunnitelmat, mielenkiinnonkohteet ja usein ihan peruskohteliaisuuskin höyrynä ilmaan, kun ollaan hyväksytty toisemme ja ns. nalkissa.

joku mies kirjoitti:

Nämä asiat ovat yllättäneet naisten kanssa yhä uudestaan ja uudestaan:

1.) Kuinka pienistä asioista on mahdollista vetää herne nenään

2.) Omien tapojen näkeminen ainoana oikeana vaihtoehtona ts. "tämä kuuluu tehdä näin, koska minä olen niin päättänyt"

Kun tätä ketjua olen lukenut, niin on ottanut silmään sellainen asia, että naiset kertoo aina parisuuhteessa miehestä yksikössä malliin "mieheni ei koskaan..." mutta miehet kommentoi monikossa "naisten/naiset".

Mistähän tämä ero mahtaa johtua?

Miten paljon mies oikeasti vetää huumeita ja niiden vaikutus myös mun elämään.

Joka saatanan talo johon ollaan muutettu ei ”tunnu kodilta” ennen kuin lattiat, katto ja seinät ovat jotain vaalean beigeä, maalarinvalkoista yms. Se käy kattokaas kätevästi kun olen ”rakennusalalla”. Myönnän että joku lattian vaihtaminen tai seinien maalaaminen onkin pikkujuttu, mutta tämä vaaleus ärsyttää koska itse pidän enemmän kontrasteista sisustuksessa. Voi olla vaaleaa jos on komeaa tummahkoa puuta tai muuta elävää.

Kerran sanoi että saan vaikuttaa sisustukseen. Käänsin maton salmiakkiasentoon keskelle olohuonetta ja perustelin sen olevan mieleeni koska sohvapöytä jää lattialle, ei villamatolle. Enemmän peitettynä lämpimällä matolla lattiapinta-alaa jolla kävellään jne. Viikon se jupisi asiasta. ”Näyttää siltä että siivous on kesken”. Väitti että kyseessä on jokin sarkastinen vitsi.

Nauroin partaani.

P.s. Matto on suorakulmaisessa muodossa koska jos toinen nauttii, ei minua oikeastaan kiinnosta paskaakaan onko minua kuunneltu.

Onnellinen vaimo on lahja.

Lisäksi lasten kasvatukselliset asiat ovat rassaneet alusta asti. Kaikki lähti siitä kiintymysvanhemmuudesta (jota itse kutsun hauskasti läheisriippuvuusvanhemmuudeksi). Pitkät imetykset, lapset vielä 5 vuotiaana samassa huoneessa jne.

Omasta mielestäni maailma on rankka paikka jossa pärjätäkseen pitää osata syödä hymy poskilla paskaa ja vetää turpaan kun ei sanat riitä.

Ymmärrän kyllä että lempeä kasvatus tuottaa vahvoja ihmisiä, mutta minua jotenkin pelottaa että omista lapsista tulee jotain pleikkaria nysvääviä, vastaan tulkittavia persereikiä.

Suomalainen nainen on tyytymättömänä hirveä olento.

Vierailija kirjoitti:

Se että mies suunnittelee kaikennäköistä mutta ei saa koskaan vietyä yhtään projektia loppuun asti, paitsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa ja silloinkin se projekti on joku ihan hyödytön näperrys. Lupailee, että siirtää painavan huonekalun tai korjaa jonkun hajonneen jutun jne. mutta ei kuitenkaan koskaan tee mitään. Jos muistutan asiasta, alan kuulostaa nalkuttavalta akalta, siis omastakin mielestäni, kun muistuttamaan joutuu miljardi kertaa, kun koskaan ei tule valmista. Jos teen itse tai hommaan jonkun toisen tekemään, niin se on melkeinpä loukkaus, kun "kyllä mäkin olisin tuon voinut tehdä". NIIN OLISIT MUTTA ET TEHNYT!

Ei mikään iso juttu mutta v*tuttava pidemmän päälle, kun tekemättömät hommat kasaantuu.

Mulla on samanlainen mies. Hän on kova keksimään kaikenlaisia projekteja ja remontteja, jotka hän haluaa ehdottomasti tehdä itse, mutta hän ei jaksa viedä mitään loppuun asti tai jos hän vie, niin hän tekee asiat "sinne päin" eikä koskaan huolellisesti ja kunnolla. Remontin tekemisessä ei ole mitään järkeä jos asioita ei tee kerralla oikein. Irvistävät paneelit ja päin peetä sahatut listat yms. nostavatkin tosi paljon asunnon arvoa... 

Joku mainisti seurustelleensa sekä miesten että naisten kanssa, ja miten eri tavalla he voivat käyttäytyä parisuhteessa. Minulla on ihan samanlaisia kokemuksia. 

Miehen kanssa oli koko ajan sellainen olo, että minun pitää todistella itseäni. Vaikka kävin töissä, siivosin, tein ruokaa, ja urheilin, niin silti mieheltä sai kommenttia miten olisin voinut tehdä enemmän. Sairaana ollessani en saanut mitään sympatiaa. Valitti myös etten pukeudu tarpeeksi seksikkäästi. Minusta tuntui etten voi olla oma itseni, kun kotonakin piti aina esittää jotain ilopilleriä. 

Naisen kanssa seurustelu oli rennompaa. Ei ollut paineita siitä että pitäisi olla joku seksipommi 24/7, joka jaksaa työt, kotityöt, ruuanlaiton, ja harrastukset samaan aikaan. Nainen välitti paljon vähemmän siitä onko koti ihan tiptop-kunnossa, tai jos söimme pari kertaa viikossa noutoruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt, että pillun saaminen on edelleen hankalaa. Vaimo ei suostu uskomaan, että e-pillerit ovat hävittäneet hänen seksihalunsa vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa pillereiden aloittamisen jälkeen ei enää panettanut. Kyllä reilu kolmekymmpisellä naisella luulisi himojen hyrräävän. Ei halua kuitenkaan luopua pillereistä vaikka olen pyytänyt lopettamaan sen hormonipaskan syömisen koska se pilaa parisuhteen. Erohan tästä tulee kun olen kuitenkin yrittänyt puhua ja vastaus oli ei. Ei minua kiinnosta hengailla pelkkinä kämppäkavereina. M50v

Mitä ehkäisyä haluaisit teillä käytettävän? Oletko ehdottanut, että sinä käyt vasektomiassa?

Kyllä olen. Vaimo ei halua luopua pillereistä koska kuukautiset ovat helpommat. M50v

Ok, ymmärrän vaimoasi oikein hyvin. Hän on valinnut kahdesta pahasta sen pienemmän. Minulla halut lähti kuin napista painaen kun otin hormonikierukan, mutta en halunnut luopua siitä, koska sen myötä kuukautiset loppuivat kokonaan.

Mitä tapahtui parisuhteelle? Kuukautiset ovat tärkeämmät kuin mies ja se, että saa itsekin kullia koska kyllähän se paneminen pillussakin hyvältä tuntui silloin kun vielä panetti?

Vaikea asettua tuollaiseen asemaan kun en sukupuolen vuoksi noista kuukausista ole omakohtaista kokemusta. Mutta mahtoi olla yhtä helvettiä, jos joku vaihtaa _seksin_ menkattomuuteen... 

Aika kovalla prosentilla naiset noin tekevät eivätkä itse sitä välttämättä edes tiedosta. Käytetään kaikenlaisia hormoneja ja sitten on mukavaa kun elämä tasoittuu. Kyse ei ole pelkästään kuukautisista vaan myös tunnemyrskyt hellittävät. Ovatko he sitten enää naisia sellaisina kuin luonnollisesti pitäisi olla? Mielestäni eivät ole. Naiset ovat tunteella eläjiä ja se pitää meidän miestenkin tiedostaa. Mieluummin otan naisen joka on oikeasti nainen ja tykkää nussia kuin sellaisen joka on hävittänyt naisellisuutensa ja seksihalut hormonihoidoilla. Kuten joku aiemmin sanoikin, en minäkään halua kämppäkaveria vaan parisuhteen.

Kuinka moni nainen käyttää ehkäisyä, koska miehestä kondomi tuntuu ikävältä? Olen kolmatta kertaa parisuhteessa. Jokaisessa inisty, että pitäisi pillereitä käyttää. En käytä, koska vievät halut ja tekevät hormonihirviöksi. Valitsen omat haluni ja joudun kuunnella miesten ininää, kun kondomin kanssa seksi ei tunnu yhtä hyvältä.

Isä/mies kirjoitti:

Joka saatanan talo johon ollaan muutettu ei ”tunnu kodilta” ennen kuin lattiat, katto ja seinät ovat jotain vaalean beigeä, maalarinvalkoista yms. Se käy kattokaas kätevästi kun olen ”rakennusalalla”. Myönnän että joku lattian vaihtaminen tai seinien maalaaminen onkin pikkujuttu, mutta tämä vaaleus ärsyttää koska itse pidän enemmän kontrasteista sisustuksessa. Voi olla vaaleaa jos on komeaa tummahkoa puuta tai muuta elävää.

Kerran sanoi että saan vaikuttaa sisustukseen. Käänsin maton salmiakkiasentoon keskelle olohuonetta ja perustelin sen olevan mieleeni koska sohvapöytä jää lattialle, ei villamatolle. Enemmän peitettynä lämpimällä matolla lattiapinta-alaa jolla kävellään jne. Viikon se jupisi asiasta. ”Näyttää siltä että siivous on kesken”. Väitti että kyseessä on jokin sarkastinen vitsi.

Nauroin partaani.

P.s. Matto on suorakulmaisessa muodossa koska jos toinen nauttii, ei minua oikeastaan kiinnosta paskaakaan onko minua kuunneltu.

Onnellinen vaimo on lahja.

Lisäksi lasten kasvatukselliset asiat ovat rassaneet alusta asti. Kaikki lähti siitä kiintymysvanhemmuudesta (jota itse kutsun hauskasti läheisriippuvuusvanhemmuudeksi). Pitkät imetykset, lapset vielä 5 vuotiaana samassa huoneessa jne.

Omasta mielestäni maailma on rankka paikka jossa pärjätäkseen pitää osata syödä hymy poskilla paskaa ja vetää turpaan kun ei sanat riitä.

Ymmärrän kyllä että lempeä kasvatus tuottaa vahvoja ihmisiä, mutta minua jotenkin pelottaa että omista lapsista tulee jotain pleikkaria nysvääviä, vastaan tulkittavia persereikiä.

Suomalainen nainen on tyytymättömänä hirveä olento.

Kimi "Jäämies" Räikkönen on todennut melko tyhjentävästi, että "happy wife, happy life".

Kyllä sen huomaa suhteen naisen käytöksestä, onko tämä liitossaan onnellinen ja jos on, tällöin miehenkin elämä on mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Siis ettei pysty soittamaan puhelimella ihan tavallista kysymystä

- jotkut ihmiset saattavat jännittää asioiden hoitoa puhelimitse.

Ai että kun minä nyt vaan oon tämmöinen niin sinun kuuluu katsoa tätä sormien välitse vaikka kuinka aiheutuisi lisäongelmia? Ja salasin kaikin mokomin koko ongelmani vuosikaudet, mitä välii?

Kyllä nyt hitto vieköön aikuisen ihmisen kuuluu pystyä soittamaan ja selvittämään jokin asia ilman että psyyke ihan hajoaa siihen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt, että pillun saaminen on edelleen hankalaa. Vaimo ei suostu uskomaan, että e-pillerit ovat hävittäneet hänen seksihalunsa vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa pillereiden aloittamisen jälkeen ei enää panettanut. Kyllä reilu kolmekymmpisellä naisella luulisi himojen hyrräävän. Ei halua kuitenkaan luopua pillereistä vaikka olen pyytänyt lopettamaan sen hormonipaskan syömisen koska se pilaa parisuhteen. Erohan tästä tulee kun olen kuitenkin yrittänyt puhua ja vastaus oli ei. Ei minua kiinnosta hengailla pelkkinä kämppäkavereina. M50v

Mitä ehkäisyä haluaisit teillä käytettävän? Oletko ehdottanut, että sinä käyt vasektomiassa?

Kyllä olen. Vaimo ei halua luopua pillereistä koska kuukautiset ovat helpommat. M50v

Ok, ymmärrän vaimoasi oikein hyvin. Hän on valinnut kahdesta pahasta sen pienemmän. Minulla halut lähti kuin napista painaen kun otin hormonikierukan, mutta en halunnut luopua siitä, koska sen myötä kuukautiset loppuivat kokonaan.

Mitä tapahtui parisuhteelle? Kuukautiset ovat tärkeämmät kuin mies ja se, että saa itsekin kullia koska kyllähän se paneminen pillussakin hyvältä tuntui silloin kun vielä panetti?

Vaikea asettua tuollaiseen asemaan kun en sukupuolen vuoksi noista kuukausista ole omakohtaista kokemusta. Mutta mahtoi olla yhtä helvettiä, jos joku vaihtaa _seksin_ menkattomuuteen... 

Aika kovalla prosentilla naiset noin tekevät eivätkä itse sitä välttämättä edes tiedosta. Käytetään kaikenlaisia hormoneja ja sitten on mukavaa kun elämä tasoittuu. Kyse ei ole pelkästään kuukautisista vaan myös tunnemyrskyt hellittävät. Ovatko he sitten enää naisia sellaisina kuin luonnollisesti pitäisi olla? Mielestäni eivät ole. Naiset ovat tunteella eläjiä ja se pitää meidän miestenkin tiedostaa. Mieluummin otan naisen joka on oikeasti nainen ja tykkää nussia kuin sellaisen joka on hävittänyt naisellisuutensa ja seksihalut hormonihoidoilla. Kuten joku aiemmin sanoikin, en minäkään halua kämppäkaveria vaan parisuhteen.

Mä ehkä pitäisin naisiakin ihmisinä, enkä niputtaisi heitä tunteella eläjiksi. Noi leimat on vähän hankalia, koska ne estävät usein keskustelun. 

Vierailija kirjoitti:

Se yllätti, kuinka paljon toinen muuttuu 20 vuoden aikana. Minä rakastuin aikoinaan reilu parikymppisenä opiskelijana älykkääseen rock-mieheen, jonka maailmankatsomus oli hyvin vasemmistolainen, oli erittäin kiinnostunut eläinsuojelusta ja ympäristöarvoista, oli pasifisti ja käynyt aseettoman palveluksen armeijassa ja niin edelleen. Nyt nelikymppisenä asun miehen kanssa, joka lukee erittäin kiinnostuneena rahoitusalan lehtiä ja on kiinnostunut sijoittamisesta, osakekaupasta jne, saattaa heittää puolirasistista läppää ja kehuu Trumpin onnistumisia presidenttinä, poliittiset ajatukset oikealle, ja oman aseettoman palveluksensa haluaisi ilmeisesti unohtaa, selittää innostuneena jostain uusista asemalleista pojallemme.

Olen kipuillut tämän asian kanssa aika paljon. Ihminen muuttuu, tietenkin, mutta täytyykö se vain hiljaa hyväksyä? 

Se sama vanha: mies kasvoi realistiseksi aikuiseksi kun taas sinä olet pysynyt kirkasotsaisena, naiivina parikymppisenä.

Pesonen kirjoitti:

Vaimolla on ikävä tapa raahata kaupungilta mustia miehiä yhteiseen sänkyymme. Viime yö meni taas sohvalla kuunnellen sängynjousien natinaa ja itkeskellessä. Aamulla vaimo vielä kehtasi käskeä lähtemään ostamaan timoille aamupalaa ja olutta lähikaupasta.

Eikös ne ole musulmaaneja? Juovatko kuitenkin olutta? Tosiaan sen verran taitaa uskonto joustaa kunhan ei syö sianlihaa ja listii vääräuskoisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että mies suunnittelee kaikennäköistä mutta ei saa koskaan vietyä yhtään projektia loppuun asti, paitsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa ja silloinkin se projekti on joku ihan hyödytön näperrys. Lupailee, että siirtää painavan huonekalun tai korjaa jonkun hajonneen jutun jne. mutta ei kuitenkaan koskaan tee mitään. Jos muistutan asiasta, alan kuulostaa nalkuttavalta akalta, siis omastakin mielestäni, kun muistuttamaan joutuu miljardi kertaa, kun koskaan ei tule valmista. Jos teen itse tai hommaan jonkun toisen tekemään, niin se on melkeinpä loukkaus, kun "kyllä mäkin olisin tuon voinut tehdä". NIIN OLISIT MUTTA ET TEHNYT!

Ei mikään iso juttu mutta v*tuttava pidemmän päälle, kun tekemättömät hommat kasaantuu.

Mulla on samanlainen mies. Hän on kova keksimään kaikenlaisia projekteja ja remontteja, jotka hän haluaa ehdottomasti tehdä itse, mutta hän ei jaksa viedä mitään loppuun asti tai jos hän vie, niin hän tekee asiat "sinne päin" eikä koskaan huolellisesti ja kunnolla. Remontin tekemisessä ei ole mitään järkeä jos asioita ei tee kerralla oikein. Irvistävät paneelit ja päin peetä sahatut listat yms. nostavatkin tosi paljon asunnon arvoa... 

Itselläni taas vaimo on samanmoinen. Arkiset puuhat jäävät useimmiten kesken, ja vaikka olemme asuttaneet kotitaloamme useamman vuoden ajan, on hänen sisustusprojektinsa edelleen vaiheessa. Välillä todella uuvuttaa, koska itse olen "halki, poikki, pinoon"-tyyppi, joka hoitaa asiat kerralla kuntoon eikä jollain älyttömällä sadan vuoden aikajanalla. Myös naisen pitkävihaisuus on aiheuttanut harmaita hiuksia, kun ei koskaan ota selvää, mistä tällä kertaa on suutahtanut eikä sanallinen ilmaisu ole hänen vahvinta alaansa. No, lapset ovat sentään saapuneet maailmaan ajallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on yllättänyt, että pillun saaminen on edelleen hankalaa. Vaimo ei suostu uskomaan, että e-pillerit ovat hävittäneet hänen seksihalunsa vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa pillereiden aloittamisen jälkeen ei enää panettanut. Kyllä reilu kolmekymmpisellä naisella luulisi himojen hyrräävän. Ei halua kuitenkaan luopua pillereistä vaikka olen pyytänyt lopettamaan sen hormonipaskan syömisen koska se pilaa parisuhteen. Erohan tästä tulee kun olen kuitenkin yrittänyt puhua ja vastaus oli ei. Ei minua kiinnosta hengailla pelkkinä kämppäkavereina. M50v

Mitä ehkäisyä haluaisit teillä käytettävän? Oletko ehdottanut, että sinä käyt vasektomiassa?

Kyllä olen. Vaimo ei halua luopua pillereistä koska kuukautiset ovat helpommat. M50v

Ok, ymmärrän vaimoasi oikein hyvin. Hän on valinnut kahdesta pahasta sen pienemmän. Minulla halut lähti kuin napista painaen kun otin hormonikierukan, mutta en halunnut luopua siitä, koska sen myötä kuukautiset loppuivat kokonaan.

Mitä tapahtui parisuhteelle? Kuukautiset ovat tärkeämmät kuin mies ja se, että saa itsekin kullia koska kyllähän se paneminen pillussakin hyvältä tuntui silloin kun vielä panetti?

Vaikea asettua tuollaiseen asemaan kun en sukupuolen vuoksi noista kuukausista ole omakohtaista kokemusta. Mutta mahtoi olla yhtä helvettiä, jos joku vaihtaa _seksin_ menkattomuuteen... 

Aika kovalla prosentilla naiset noin tekevät eivätkä itse sitä välttämättä edes tiedosta. Käytetään kaikenlaisia hormoneja ja sitten on mukavaa kun elämä tasoittuu. Kyse ei ole pelkästään kuukautisista vaan myös tunnemyrskyt hellittävät. Ovatko he sitten enää naisia sellaisina kuin luonnollisesti pitäisi olla? Mielestäni eivät ole. Naiset ovat tunteella eläjiä ja se pitää meidän miestenkin tiedostaa. Mieluummin otan naisen joka on oikeasti nainen ja tykkää nussia kuin sellaisen joka on hävittänyt naisellisuutensa ja seksihalut hormonihoidoilla. Kuten joku aiemmin sanoikin, en minäkään halua kämppäkaveria vaan parisuhteen.

Kuinka moni nainen käyttää ehkäisyä, koska miehestä kondomi tuntuu ikävältä? Olen kolmatta kertaa parisuhteessa. Jokaisessa inisty, että pitäisi pillereitä käyttää. En käytä, koska vievät halut ja tekevät hormonihirviöksi. Valitsen omat haluni ja joudun kuunnella miesten ininää, kun kondomin kanssa seksi ei tunnu yhtä hyvältä.

Kuinka moni nainen käyttää ehkäisyä koska hänen itsensä mielestä kondomi tuntuu ikävältä? Tehokasta ehkäisyä noilla hormoneilla kun ei voi tulla raskaaksi, eikä edes huvita nussia ja mieskin lähtee siitä syystä lätkimään.

Se miten helppoa kaikki on kun ei tee asioista ongelmaa vaan puhuu asiat läpi.

Se, että hoikasta, liikunnallisesta, fiksusta ja aktiivisesta miehestä on tullut 40 kg ylipainoinen, alkoholia liikaa käyttävä ja ruutuja tauotta tuijottava flegmaattinen otus, joka ei tee mitään ellei pyydä kymmentä kertaa. Makaa sohvalla, syö epäterveellisesti ja liikaa sekä piereskelee estoitta vähän väliä. Hygienia mitä sattuu, pöytätapoja ei ollenkaan. Näyttää 10 v vanhemmalta kuin on. Pettänyt myös.

Itse liikunnallinen, aktiivinen ja hyvännäköinen nelikymppinen nainen, jolla vientiä riittäisi. Erosin mielessä. Mutta kun on ne ihanat lapset ja perheenä vielä kivaa. Mietityttää vaan minkä esimerkin pojat saavat isältään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.

Mitä kutsut seksittömäksi?

Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?

Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.

Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?

Puolenvuoden jälkeen menin lääkäriin ja sieltä löydettiin raudanpuutos joka hoitui parissa kuukaudessa. Itsekin kärsin haluttomudestani, halusin haluta.

Hyvä, että asia tuli kuntoon. Itse en olisi puolta vuotta suhteessa, jossa toinen ei halua kanssani seksiä. Jos omat haluni katoaisivat, varaisin lääkäriajan seuraavalle viikolle verikokeita varten, vaikka muuten vihaan lääkärillä käyntiä.

Arvo- ja prioriteettikysymyksiä nämä.

Ai sinä olet niitä, jotka heti vakavan sairauden tai onnettomuuden sattuessa dumppaa puolisonsa ja lähtee etsimään uutta panokaveria. "Ai sulla todettiin syöpä, ja hoitoihin menee kaikki energia ja voit huonosti seuraavat puoli vuotta ainakin. No se on moro, mun pitää saada panna menemään 24/7 ja tää meidän suhde ei nyt toimi enää." Tämä olisi kyllä todella olennainen asia kertoa ihan jokaiselle tulevalle hoidollesi - itse en ainakaan haluaisi suhteeseen ihmisen kanssa, josta tietää jo lähtökohtaisesti että hän ei rinnallasi seiso jos tulee yhtään suurempaa vastoinkäymistä.