Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.
Mitä kutsut seksittömäksi?
Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?
Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.
Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?
Puolenvuoden jälkeen menin lääkäriin ja sieltä löydettiin raudanpuutos joka hoitui parissa kuukaudessa. Itsekin kärsin haluttomudestani, halusin haluta.
Hyvä, että asia tuli kuntoon. Itse en olisi puolta vuotta suhteessa, jossa toinen ei halua kanssani seksiä. Jos omat haluni katoaisivat, varaisin lääkäriajan seuraavalle viikolle verikokeita varten, vaikka muuten vihaan lääkärillä käyntiä.
Arvo- ja prioriteettikysymyksiä nämä.
Ai sinä olet niitä, jotka heti vakavan sairauden tai onnettomuuden sattuessa dumppaa puolisonsa ja lähtee etsimään uutta panokaveria. "Ai sulla todettiin syöpä, ja hoitoihin menee kaikki energia ja voit huonosti seuraavat puoli vuotta ainakin. No se on moro, mun pitää saada panna menemään 24/7 ja tää meidän suhde ei nyt toimi enää." Tämä olisi kyllä todella olennainen asia kertoa ihan jokaiselle tulevalle hoidollesi - itse en ainakaan haluaisi suhteeseen ihmisen kanssa, josta tietää jo lähtökohtaisesti että hän ei rinnallasi seiso jos tulee yhtään suurempaa vastoinkäymistä.
Ei tarvitse olla syöpää. Sekin riittää jos pamahtaa paksuksi.
Siinäpä meillä varsinainen sankari. Kai sinä itse pidät ehkäisystä huolen omalta osaltasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että miehestä tulee vuosien saatossa itsekäs munapää. Ei osallistu kotitöihin, kaikki yhteiset rahat käytetään hänen harrastuksiin, mököttää kuin lapsi jos ei saa tahtoaan läpi joka asiassa ja huutaa ja sättii ellen ole jatkuvasti valmis viihdyttämään häntä joko seksillä tai ihan muuten vaan. Nyt viimeisimpänä olen itse käynyt läpi ison kirurgisen operaation josta toipumisaika on useita kuukausia. Ymmärrys ja myötätunto täysin olematonta, kuulemma laiskottelen vain kotona, edes lumitöitä tuo ei tehnyt vaan minä tikit paukkuen tein. Salilla ja omissa jutuissa jaksaa kyllä olla vaikka joka ilta. Välillä v*tuttaa nämä niin että alkaa tosissaan ahdistaa, mutta niinä hetkinä jolloin näen vielä pilkahduksen siitä miehestä joka hän ennen oli, en ole vielä valmis luovuttamaan. 20v oltu yhdessä ja muutos tapahtunut viimeisen 5 vuoden aikana, ammattiapuakin ollaan käytetty, luulen että tässä on taustalla hänellä masennusta tms, mutta lääkäriin ei suostu.
Been there, done that. Voin sanoa että ei kannata jäädä odottamaan, että mies muuttuisi vielä takaisin siksi mieheksi joka hän joskus ennen oli. Sitä ei tule tapahtumaan, vaan suunta on vain alaspäin. Jo tuo että jouduit ison leikkauksen jälkeen tekemään lumitöitä vaarantaen terveytesi kertoo kaiken mitä tässä tarvitsee tietää. Tietynlaiset ongelmat vain pahenee iän myötä, ja jos miehellä ei ole minkäänlaista kiinnostusta hakea apua ongelmiinsa, niin on turha jäädä pilaamaan loppuelämäänsä tuollaiseen parisuhteen irvikuvaan. Itse jäin vuosikausiksi odottamaan muutosta takaisin siksi mieheksi, joka exä joskus ennen oli, ja nyt kadun sitä katkerasti. Olisi pitänyt lähteä jo kauan, kauan sitten.
Vierailija kirjoitti:
Se yllätti, kuinka paljon toinen muuttuu 20 vuoden aikana. Minä rakastuin aikoinaan reilu parikymppisenä opiskelijana älykkääseen rock-mieheen, jonka maailmankatsomus oli hyvin vasemmistolainen, oli erittäin kiinnostunut eläinsuojelusta ja ympäristöarvoista, oli pasifisti ja käynyt aseettoman palveluksen armeijassa ja niin edelleen. Nyt nelikymppisenä asun miehen kanssa, joka lukee erittäin kiinnostuneena rahoitusalan lehtiä ja on kiinnostunut sijoittamisesta, osakekaupasta jne, saattaa heittää puolirasistista läppää ja kehuu Trumpin onnistumisia presidenttinä, poliittiset ajatukset oikealle, ja oman aseettoman palveluksensa haluaisi ilmeisesti unohtaa, selittää innostuneena jostain uusista asemalleista pojallemme.
Olen kipuillut tämän asian kanssa aika paljon. Ihminen muuttuu, tietenkin, mutta täytyykö se vain hiljaa hyväksyä?
Jos et ole muuttunut itse samaan suuntaan, niin onhan tuo aika kestämätön tilanne, ja se että kirjoitat kipuilleesi asian kanssa, kertoo jo paljon. Ei sitä ole mikään pakko hyväksyä. Jokainen tekee itse omaa elämäänsä koskevat päätökset. Toki kannattaa varmasti miettiä asiaa myös lapsen kannalta - minkä ikäinen poikanne on, miten huoltajuuskuviot menisivät eron jälkeen?
Pikku pippeli.Emme harrastaneet esiaviollista elämää joten olihan se iso pettymys
Säätykierto kirjoitti:
Haju.
Ei eniten, mutta tämä on päässyt yllättämään!
Ennen ah niin valloittavan tuoksuinen avokki on muuttunut tunkkaisen hajuiseksi yksilöksi. Tämä ei muutu edes peseytymisensä jälkeen, joten mikään "oikea" likaisuuskaan ei voi olla kysymyksessä. Johtuneeko tämä omasta vai toisen puoliskon muutoksesta - siihen en osaa mitenkään vastata. Onko ajan kuluessa vain käynyt "perinteiset", eli vaaleanpunaiset lasit ovatkin lakanneet olemasta ja koko kuva on alkanut viimein näyttää todelliset värinsä...
Nykyisin pohdin, onko tämä eron merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säätykierto kirjoitti:
Haju.
Ei eniten, mutta tämä on päässyt yllättämään!
Ennen ah niin valloittavan tuoksuinen avokki on muuttunut tunkkaisen hajuiseksi yksilöksi. Tämä ei muutu edes peseytymisensä jälkeen, joten mikään "oikea" likaisuuskaan ei voi olla kysymyksessä. Johtuneeko tämä omasta vai toisen puoliskon muutoksesta - siihen en osaa mitenkään vastata. Onko ajan kuluessa vain käynyt "perinteiset", eli vaaleanpunaiset lasit ovatkin lakanneet olemasta ja koko kuva on alkanut viimein näyttää todelliset värinsä...Nykyisin pohdin, onko tämä eron merkki.
On tutkimus että mustaviinimarjamehu poistaa "vanhushajun" :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yllätti, kuinka paljon toinen muuttuu 20 vuoden aikana. Minä rakastuin aikoinaan reilu parikymppisenä opiskelijana älykkääseen rock-mieheen, jonka maailmankatsomus oli hyvin vasemmistolainen, oli erittäin kiinnostunut eläinsuojelusta ja ympäristöarvoista, oli pasifisti ja käynyt aseettoman palveluksen armeijassa ja niin edelleen. Nyt nelikymppisenä asun miehen kanssa, joka lukee erittäin kiinnostuneena rahoitusalan lehtiä ja on kiinnostunut sijoittamisesta, osakekaupasta jne, saattaa heittää puolirasistista läppää ja kehuu Trumpin onnistumisia presidenttinä, poliittiset ajatukset oikealle, ja oman aseettoman palveluksensa haluaisi ilmeisesti unohtaa, selittää innostuneena jostain uusista asemalleista pojallemme.
Olen kipuillut tämän asian kanssa aika paljon. Ihminen muuttuu, tietenkin, mutta täytyykö se vain hiljaa hyväksyä?
Se sama vanha: mies kasvoi realistiseksi aikuiseksi kun taas sinä olet pysynyt kirkasotsaisena, naiivina parikymppisenä.
Realistinen aikuinen kehuu Trumpia? Ööh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikku pippeli.Emme harrastaneet esiaviollista elämää joten olihan se iso pettymys
Noo Donnerin Jörnillä on 25 senttinen lepotilassa,niin eiköhän tuo selvittäne asiaa lisää...
Vaimon pitkävihaisuus... :-/
Aina riitojen yhteydessä vaimo jaksaa muistuttaa varpajaisista joita olin viettämässä kaveriporukalla, vaikka tuosta on aikaa jo monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaimon pitkävihaisuus... :-/
Aina riitojen yhteydessä vaimo jaksaa muistuttaa varpajaisista joita olin viettämässä kaveriporukalla, vaikka tuosta on aikaa jo monta vuotta.
Avaatko vähän mitä varpajaisissa tapahtui?
Oliko kyseessä omat varpajaisesi?
Vierailija kirjoitti:
joku mies kirjoitti:
Nämä asiat ovat yllättäneet naisten kanssa yhä uudestaan ja uudestaan:
1.) Kuinka pienistä asioista on mahdollista vetää herne nenään
2.) Omien tapojen näkeminen ainoana oikeana vaihtoehtona ts. "tämä kuuluu tehdä näin, koska minä olen niin päättänyt"
Kun tätä ketjua olen lukenut, niin on ottanut silmään sellainen asia, että naiset kertoo aina parisuuhteessa miehestä yksikössä malliin "mieheni ei koskaan..." mutta miehet kommentoi monikossa "naisten/naiset".
Mistähän tämä ero mahtaa johtua?
Nyt kun kommenttiani lainasit, niin vastaan: En halua kirjoittaa tällaiselle foorumille mitään, mistä asiaan liittyvä henkilö voisi (edes teoriassa) tunnistaa itsensä. Siksi tällainen yleisempi lähestymistapa aiheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen seksuaalisuus. Se on niin voimakas... jos itellä on joskus vaikka viikon haluttomampi kausi, tuntuu, että tukehdun siihen paineeseen, että pitäisi. Toisaalta itselläni ei tarvi puutteessa elellä. Olen itsekin ihan kohtuu seksuaalinen. Vaikkakaan ei voi mieheen edes verrata.
Tällaiset asiat olisi hyvä jutella viimeistään ennen yhteen muuttamista, jos sellainen kuuluu suunnitelmiin. Itse en esimerkiksi ottaisi vakavampaan suhteeseen naista, jolle on ihan normaalia menettää seksihalunsa viikoksi kerrallaan.
Eli naisen tehtävä on siis haluta seksiä, tai vähintään suostua seksiin, vaikka olisi sairastunut vaikkapa flunssaan tai vatsatautiin, tai olisi harvinaisen pahat ja kipeät kuukautiset? Liukastuit, kaaduit pahasti ja nyrjäytit nilkkasi - ei se mitään, seksiä on harrastettava vaikka toinen puoli vartalosta on mustelmilla ja nilkkaa särkee pieninkin liikahdus? Nämä ovat ihan normaaleja asioita, joita ihmisille tapahtuu ja jotka tavanmukaisesti vaikuttavat seksihaluihinkin. Ihana parisuhdeprospekti sinä kyllä olet, ei voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon pitkävihaisuus... :-/
Aina riitojen yhteydessä vaimo jaksaa muistuttaa varpajaisista joita olin viettämässä kaveriporukalla, vaikka tuosta on aikaa jo monta vuotta.Avaatko vähän mitä varpajaisissa tapahtui?
Oliko kyseessä omat varpajaisesi?
No juu oli. Kaverit haki pian synnytyksen jälkeen mut sairaalalta, oli tarkoitus hoitaa tuo riento pois alta ennenkuin vaimo kotiutuu vauvan kanssa, lähdettiin mökille. No kaverit oli sitten hommanneet sinne viihdyttäjiä, ja lähti siinä tunnekuohussa vähän lapasesta touhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että exä oli niin kaavoihin kangistunut. Omassa saunassa käydään vain tiettyinä päivinä, tietyllä kellonlyömälla. Mikään ei muuttanut tuota aikataulua. Mitään kivaa spontaania yllätysjuttua en voinut järjestää/hän ei pystynyt edes suunnittelemaan. Arki tasaisen harmaata hänen aikataulunsa mukaista, jopa työmatkat piti mennä samalla bussilla, vaikka työaikani alkoi ja päättyi puoli tuntia myöhemmin/aikaisemmin!
Liitto päättyi sitten turpiinvetouhkauksiin asioista, jotka eivät liittyneet meidän väliseen suhteeseen. Ainoa "yllätys", jonka hän pystyi järjestämään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon pitkävihaisuus... :-/
Aina riitojen yhteydessä vaimo jaksaa muistuttaa varpajaisista joita olin viettämässä kaveriporukalla, vaikka tuosta on aikaa jo monta vuotta.Avaatko vähän mitä varpajaisissa tapahtui?
Oliko kyseessä omat varpajaisesi?No juu oli. Kaverit haki pian synnytyksen jälkeen mut sairaalalta, oli tarkoitus hoitaa tuo riento pois alta ennenkuin vaimo kotiutuu vauvan kanssa, lähdettiin mökille. No kaverit oli sitten hommanneet sinne viihdyttäjiä, ja lähti siinä tunnekuohussa vähän lapasesta touhu.
Eli kävit vieraissa, samaan aikaan kun vaimosi oli vielä sairaalassa toipumassa synnytyksestä?!?
:-o
Kaduttiko edes jälkeenpäin!!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimon pitkävihaisuus... :-/
Aina riitojen yhteydessä vaimo jaksaa muistuttaa varpajaisista joita olin viettämässä kaveriporukalla, vaikka tuosta on aikaa jo monta vuotta.Avaatko vähän mitä varpajaisissa tapahtui?
Oliko kyseessä omat varpajaisesi?No juu oli. Kaverit haki pian synnytyksen jälkeen mut sairaalalta, oli tarkoitus hoitaa tuo riento pois alta ennenkuin vaimo kotiutuu vauvan kanssa, lähdettiin mökille. No kaverit oli sitten hommanneet sinne viihdyttäjiä, ja lähti siinä tunnekuohussa vähän lapasesta touhu.
Eli kävit vieraissa, samaan aikaan kun vaimosi oli vielä sairaalassa toipumassa synnytyksestä?!?
:-o
Kaduttiko edes jälkeenpäin!!?
No en nyt varsinaisesti käynyt, en edes tiennyt mökille järjestetystä ohjelmasta mitään etukäteen.
Se tilanne tuli nyt vaan niin yllättäen, ja kiihotuin siitä sylitanssista. Kaverit siinä vielä yllytti että kokeile nyt kerran elämässäsi sinäkin, kotona ei kuitenkaan sitä ole tarjolla pitkään aikaan nyt.
Kadutti kyllä, ja tunnustin vaimolle kyllä heti seuraavana päivänä.
Kuinka kontrollifriikki ja täydellinen jokin nainen voi olla:
-omia ystäviäni ei voitu koskaan tavata (eri syistä)
-minulla ei ollut riittävästi ystäviä ja en tavannut niitä vähiäkään juuri koskaan
-lakanat, sukat, muovipussit jne piti taitella juuri oikealla tavalla, muuten universumi räjähtää
-hän ei tehnyt koskaan virheitä, tai jos teki, syy oli jossain toisessa.
Ja näitähän riitti. Onneksi lähdin ja löysin ihanan kumppanin. Nyt yli 10v yhdessä, 2 rakastettua lasta, arjen surut ja ilot jakaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yllätti, kuinka paljon toinen muuttuu 20 vuoden aikana. Minä rakastuin aikoinaan reilu parikymppisenä opiskelijana älykkääseen rock-mieheen, jonka maailmankatsomus oli hyvin vasemmistolainen, oli erittäin kiinnostunut eläinsuojelusta ja ympäristöarvoista, oli pasifisti ja käynyt aseettoman palveluksen armeijassa ja niin edelleen. Nyt nelikymppisenä asun miehen kanssa, joka lukee erittäin kiinnostuneena rahoitusalan lehtiä ja on kiinnostunut sijoittamisesta, osakekaupasta jne, saattaa heittää puolirasistista läppää ja kehuu Trumpin onnistumisia presidenttinä, poliittiset ajatukset oikealle, ja oman aseettoman palveluksensa haluaisi ilmeisesti unohtaa, selittää innostuneena jostain uusista asemalleista pojallemme.
Olen kipuillut tämän asian kanssa aika paljon. Ihminen muuttuu, tietenkin, mutta täytyykö se vain hiljaa hyväksyä?
Se sama vanha: mies kasvoi realistiseksi aikuiseksi kun taas sinä olet pysynyt kirkasotsaisena, naiivina parikymppisenä.
Naiset on aina realisteja. Miehet joko tai ja yleensä ei.
Vierailija kirjoitti:
Se on yllättänyt, että pillun saaminen on edelleen hankalaa. Vaimo ei suostu uskomaan, että e-pillerit ovat hävittäneet hänen seksihalunsa vaikka asiassa ei ole mitään epäselvää. Pari viikkoa pillereiden aloittamisen jälkeen ei enää panettanut. Kyllä reilu kolmekymmpisellä naisella luulisi himojen hyrräävän. Ei halua kuitenkaan luopua pillereistä vaikka olen pyytänyt lopettamaan sen hormonipaskan syömisen koska se pilaa parisuhteen. Erohan tästä tulee kun olen kuitenkin yrittänyt puhua ja vastaus oli ei. Ei minua kiinnosta hengailla pelkkinä kämppäkavereina. M50v
Miksi et mene steriloimaan itseäsi? Sillähän molempien seksielämä olisi ihanaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei tarvitse olla syöpää. Sekin riittää jos pamahtaa paksuksi.