Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Että raha oli miehelle tärkeämpi kuin minä tai meidän lasten hyvinvointi.

Ihmeellistä miten ihmiset saattavat muuttua vuosien kuluessa.

Vierailija kirjoitti:

Tuore suhde ja jo nyt seksiongelmia.

Mies on itse diagnosoinut, että ongelma johtuu hänen aiemmasta pornon katsomisestaan siten, että porno on turruttanut hänet ja nyt orastavassa suhteessa haluttomuus- ja erektio-ongelmia.

Jos seksi on sinulle missään arvossa niin kannattaa lopettaa suhde.

Vierailija kirjoitti:

Miten mies rajoittaa sisustusta ja kodin laittamista. Kaiken pitäisi pysyä koko ajan samana. Meillä ei ole esim. litteää tv:tä, koska vanha pullea tv toimii. En saa elää kodissa, jonkalaisen haluaisin. Jos jotakin on pakko uusia esim. kun lapsi menee kouluun, mies saattaa olla muutaman päivän vihainen. Maksan itse eli ei ole edes rahakysymys.

Sama. Mies ei välittäisi, vaikka olisi lakanat verhojen tilalla, jos lakana tulisi halvemmaksi. Pihi kuin mikä ja kaikesta pitää aina keskustella yhdessä, tai hankintoja miettiä yhdessä. Sitten kun pitäisi mennä sinne huonekalukauppaan, ei halua kuitenkaan tulla mukaan, koska tylsää. Monet kodin "yhteiset" hankinnat olen maksanut itse, vaikka etukäteen ajattelin, etten koskaan moiseen suostuisi. Olen ihmetellyt miten huomaavainen mies voi tässä asiassa olla niin jäärä. Ja huom. en siis sisusta huvikseen harrastuksena vaan tilanteet on liittyneet muuttoihin

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.

Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.

Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.

Tämäpä juuri. Meilla yhdessä oloa takana jo 40v ja aina vaan se seksi kiinnostaa. Joka asia kiertyy seksiin ja jos olen vähänkään ystävällisempi miehelle, heti ollaan jo kopeloimassa.  Ja toisin päin, kun mies on ihan yliystävällinen, tiedän, että taas ollaan vailla.  Pesulle kun uskaltaa mennä, mies luulee, että se on kutsu seksiin. Ollaan jo molemmat siis vanhoja ja minulta vaihdevuodet vei kaikki seksi halut, eikä paikatkaan toimineet. Muutenkin oireet oli niin rajut kuumine aaltoineen, menetettyine yöunineen, että jouduin turvautumaan harmooninkorvaushoitoon ja se pelasti miehen selipaatilta. Nyt kuitenkin  lopetin hoidon, koska olen käyttä nyt sitä jo yli 6v ja riskit kasvaa.

Vehkeet ei taas tietenkään minulla toimi ja halut on pyöreä 0, mutta mies vaan haluuaa ja haluaa. Tekee kaikki temput, että suostuisin ja pakkohan se välillä on, vaikka ei se hyvältä tunnu.

Toivon totisesti, että mieheltäkin loppuisi halut tai ainakin lakkaisi vehkeet toimimasta.

Koko näkemykseni ihmisestä muuttui ajan myötä. Menin naimisiin rauhallisen ja kiltin miehen kanssa, joka oli kiinnostunut kaikesta rakentelujutuista yms. Ennen lapsia me touhusimme vaikka mitä, matkustelimme, veneilimme, remontoimme  jne.

Kolmen lapsen jälkeen olin naimisissa puhumaan kyvyttömän miehen kanssa (meillä oli suuria ristiriitoja kasvatusnäkemyksistä) joka ei pystynyt myöskään mitään omaa toimintatapaansa muuttamaan yhdessäkään asiassa.  Odottelin hyvän tovin, josko hän kasvaisi isäksi. Kaikki yhteiset harrastukset jäivät lasten myötä, hän ei kyennyt eikä halunnut perheenkään kanssa tehdä yhdessä juttuja.  Kotona puheenaiheet oli tyyliin auton huolto tai salaojaremontti. 

No, se onneksi on mennyttä. Nykyään hänellä on uusi nainen joka luulee olevansa kiltin ja rauhallisen miehen kanssa. Ja yhdellä yhteisistä lapsistamme on asperger. Ja minulla on kotona paljon vapautuneempi olo lasten kanssa keskenämme.

Vierailija kirjoitti:

Älkää pilatko liittojanne hömppäjuttujen (siivoaminen, porno, jne.) takia!

Onko se sitten hyvä syy erota, jos toinen elää kuin täysihoidossa ja toinen on ilmainen täysihoitolan pitäjä?

Miehen haluttomuus. On yllättävän yleistä. Tiedän useita suhteita, joissa mies muuttunut pikkulapsiarjessa haluttomaksi. Yhteistä kaikissa se, ettei mies suostu hakemaan apua esim. lääkäriltä tai terapiasta. Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa. Tilanne muuttuu vasta kun mies ottaa eron ja siirtyy uuteen (nuorempaan, lapsettomaan) naiseen.

Se, että miehenä olen suhteessa tunteellisempi osapuoli. Toinen ei ole ikinä sanonut tykkäävänsä minusta omaaloitteisesti. Se, että minulta on rajoitettu yhteydenpitoa häneen. Ymmärrän, että kielsi viestin laiton työpäivän aikana, mutta nyt kun tohon suostuin tulee välillä kielto myös muuten laittaa. Olen rajoittanut liikaa viestittelyä kyllä. Mutta se on vaikeaa kun on itse rakastunut. Seksiä ja läheisyyttä meillä kyllä on paljon ja kuukautisten aikaa lukuunottamatta ei kieltäydy. Mutta kertaakaan ei ole tullut minua pussaamaan tai halaamaan. Pari kertaa on tehnyt aloitteen seksiin, mutta se on sitten semmonen että on ilmoittanut että haluaa seksiä että ryhdy toimeen. Minustakin olisi mukava olla hellyyden kohteena. Ainoastaan kaksi kertaa on ottanut suihin suhteen aikana, eli vuoden aikana. Minä annan hänelle suuseksiä säännöllisesti.

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Vierailija kirjoitti:

Äidin merkitys pojalleen on yllättänyt. Lahjat ostetaan äidille, ei minulle. Päätökset asioista tehdään äidin kanssa. Asutaan myös näin 25 vuoden parisuhteen jälkeen yhä äidin kanssa ja äidin kanssa soitellaan koko ajan, jos ei satuta muutamaan tuntiin näkemään. Kalsarit ja sukat luonnollisesti äiti ostaa viiskymppiselle pojalleen. Äiti puuttuu jokaikiseen asiaan. Tästä on varsinkin aiemmin saatu riitoja aikaiseksi. Enää ei jaksa kiinnostaa, ei äiti eikä poika.

Meilläkin anoppi asui lähellä ja mies kävi lähes päivittäin äidillään. Se ei minua kyllä haitannut, mutta se haittasi, että kun olin tehnyt ruuat valmiiksi ja mies tuli töistä kotiin, niin hän olikin monesti poikennut äidillään ja syönyt siellä. Harmitti, kun oliturhaan varannut ja tehnyt ruokaa hänellekin.

Ja toinen asia oli se, että mies , kun miedän jollakin lapsella oli vaikkapa syntymäpäivä, osti lapselle syntymäpäivä kortin ja siinä hyvän syntymäpäivän toivottajina oli mies ja Mummo.

Ei siis minä ja lapsen sisarukset, vaan "isi ja mummo".

Mies siis ollut jo yli 50v ja edelleen mummon kanssa toivoteltiin onnea meidän omille  lapsille :D

Anoppi oli ihana ihminen, eikä hänestä pahaa sanottavaa, eikä hän mitenkään puuttunut meidän elämään, eikä tuokaan juttu varmaan ollut mitenkään anopista riippuvainen.

Mummo olisi varmaan ihan itsekin muistanut meidän lapsia.

No minulle tuli yllätyksenä se, että koska olen ilmeisesti hyvin ymmärtäväinen ihminen, niin siitä on ollut itselle haittaa.

Esimerkiksi voin ymmärtää, mikä ajaa ihmisen pettämään puolisoaan. En ole huutanut ja raivonnut puolison flirttailuista ja panemisista vaikka se on loukannut minua, vaan olen kuunnellut ja ymmärtänyt. Ymmärtämällä olen vain rikkonut itseäni sisältäpäin ja ilmeisesti antanut kumppanille viestin, että sellaista voi tehdä uudestaankin ilman että tulee raivoamista. Koska minä YMMÄRRÄÄÄNNNNN jos joku tekee virheitä...

Muutenkin olen kuuntelevainen ihminen, joten parisuhteessa (myös välillä ystävyyssuhteissa) homma menee ilmeisesti siihen, että puhutaan vaan toisen ongelmista eikä koskaan minun, ja itse asiassa päädyn kokoaikaiseksi terapeutiksi toiselle. Ja toinen on aina tottakai moniongelmainen sekopää, ei tietenkään inasenkaan normaali tapaus, jonka kanssa voisi melkein jopa elää.

Joo, pitäis laittaa oma pää kuntoon ennen kuin rupean mihinkään suhteeseen enää. Ja pysyä kaukana ihmisistä, joilla on enemmän kuin yksi diagnoosi. Olen liian lässy idiootti, että suhteesta tulee väistämättä aina käytännössä hoitosuhde, ei parisuhde.

Että niin, parisuhteessa yllätti omien rajojen pitämisen vaikeus.

Mitä nyt olen tätä ketjua lukenut, niin kaikki tilanteet mitä täällä kerrotaan, on tuttuja minullekin. Eli miehet onkin aika samanlaisia parisuhteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehen haluttomuus. On yllättävän yleistä. Tiedän useita suhteita, joissa mies muuttunut pikkulapsiarjessa haluttomaksi. Yhteistä kaikissa se, ettei mies suostu hakemaan apua esim. lääkäriltä tai terapiasta. Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa. Tilanne muuttuu vasta kun mies ottaa eron ja siirtyy uuteen (nuorempaan, lapsettomaan) naiseen.

Tämä olisi vielä voinut mennä läpi, jos et olisi jälleen kerran tuonut tota "nuorempi nainen"-lässytystäsi tohon.

Vierailija kirjoitti:

Miten vaikeaa miestäni on saada puhumaan. Selvinpäin vain murahtelee ja kännissä avautuu kaikki tuntemuksensa. En ymmärrä tätä.

Kännimonologit on kyllä ärsyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen saannin myötä kaikki muuttui. Puoliso oli aiemminkin kontollifriikki, mutta minulla sentään oli omia menoja ja harrastuksia,. Teen etätyötä ja olen sidottu kotiin, hoidan vauvan yleensä yksin myös yöllä, työn ohella myös kauppa-asiat ja ruuanlaiton. Puolison maneereja pitää myös minun noudattaa ja vanhempiini on pitänyt ottaa etäisyyttä koska hän ei nykyään pidä heistä.Välit omiin vanhempiini ovat aina olleet hyvät. Puolisoni ei käy töissä. Lapsesta olen kiitollinen, mutta tuntuu, että oma elämäni on hukassa ja tukahdutettu.

No nyt ei kyllä kuulosta hyvältä. Mihin edes tarvitset tuollaista miestä? kannattaako tuollainen suhde? Saatko siitä mitään vai oletko vain antavalla puolella. 

Kumppani voi kyllä olla paljon enemmän, kuin tuo sinun nykyisesi on. Mitä mies oikeasti tekee liiton eteen ja mitä hän ylipäätään tekee, jos ei käy töissä eikä hoida vauvaa eikä hoida kotia?

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Sepä se, ei ne miehet niin välitä. Näin jossakin hyvän pilakuvan siitä, kuinka kosimaan polvistunut mies kysyi normikysymyksen sijaan:

"Haluaisitko, että sinun vastuusi ja velvollisuutesi moninkertaistuisivat, samalla kun minun elämäni pysyisi jotakuinkin muuttumattomana?"

Paljon rehellisempi kysymys mielestäni. Ylipäätään suhteissa aiheuttavat kitkaa miesten totaalinen kyvyttömyys ja haluttomuus itsereflektointiin ja sitä myöten käytöksen muuttumiseen. Samaten monet miehet ovat nykyään paljolti pornon turruttamia. Ja sitten kehdataan alkaa kantaa vaimolle kaunaa siitä, kun se ei olekaan mikään ajatustenlukukone-seksikissa. Niin nähty, niin nähty.

Vierailija kirjoitti:

Älkää pilatko liittojanne hömppäjuttujen (siivoaminen, porno, jne.) takia!

Joo, tämä on hyvä neuvo. Kaikkien pitää osallistua kotitöihin ja siivoamiseen tasapuolisesti eikä kaataa niitä toisen niskaan. Ei kannata kaataa hyvää liittoa oman laiskuuden takia.

Se että seksuaalisten halujen saaminen osumaan yhteen on alkuhuuman jälkeen niin haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehen haluttomuus on myös aika ehdotonta, vain puolison vuoksi seksiin ei ryhdytä eikä asiaa yritetäkään muuttaa.

Niinpä. Kuvottaa ajatellakin, mitä ohjeita ja neuvoja haluttomuudesta kärsiville naisille ladellaan. "Menet vain miehen viettely-yrityksiin mukaan, kyllä ne omatkin halut siinä heräävät!"

Kysymykseen: Eniten on yllättänyt se, miten vielä 2020-luvullakin parisuhde (ja perhe) nähdään yksinomaan naisen vastuualueena ja tonttina, jossa kaikki epäkohdat käsitetään johtuvaksi siitä, mitä nainen joko tekee tai ei tee, on tai ei ole.

Itse olen vannonut itselleni pyhän valan siitä, että jos nykyisen mieheni kanssa jotakin tapahtuisi (mitä en siis kuitenkaan toivo), niin uuteen suhteeseen en ala. Ei maksa vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt olen tätä ketjua lukenut, niin kaikki tilanteet mitä täällä kerrotaan, on tuttuja minullekin. Eli miehet onkin aika samanlaisia parisuhteissaan.

Täällä valitetaan miehen haluttomuudesta ja myös miehen liiallisesta seksikeskeisyydestä. Ehkei ne ongelmat ihan aina samoja ole ja uskon lisäksi, että monessa parisuhteessa ovat asiat ihan hyvällä tolalla. Eivät vain tule tänne kirjoittelemaan.