Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.
Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?
Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?
Eikö helpointa olisi vain katsoa ne kuvat, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sinänsä on kyllä kummallista, jos miestä eivät kiinnosta tyttöystävän/vaimon nuoruuskuvat.
Vielä helpompaa on, jos kumppani ei tee ongelmaa siitä, ettei toista kiinnosta katsella kuvia.
Eihän se olisi ongelma, jos muijalla ei olisi mitään syytä/tarvetta näyttää niitä kuvia. Mutta siinä tapauksessa hän ei yrittäisikään näyttää niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies rikkoo tahallaan tavaroita stressaantuneena. Sairaan ärsyttävää käytöstä ja todella kielteinen käytösmalli lapsille.
Tuo on väkivaltaa, luodaan pelon ilmapiiriä ja pyritään kontrolloimaan perhettä. Arvatenkin tavarat eivät ole hänen?
Tavarat ovat omia. Mies saattaa vaikka repiä vaatteitaan riekaleiksi kiukuspäissään.
Onko diagnoosi ja lääkitys? Tuo ei ole normaalia aikuisen ihmisen käytöstä!
Mies häpeää ongelmaansa. On joskus yrittänyt saada apua terveydenhuollon kautta, mutta tuloksetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuore suhde ja jo nyt seksiongelmia.
Mies on itse diagnosoinut, että ongelma johtuu hänen aiemmasta pornon katsomisestaan siten, että porno on turruttanut hänet ja nyt orastavassa suhteessa haluttomuus- ja erektio-ongelmia.
Jos seksi on sinulle missään arvossa niin kannattaa lopettaa suhde.
Miehenä voin kertoa, että seksi ei useinkaan toimi suhteen alussa, etenkin jos jännityksestä johtuvasta erektiohäiriöstä tulee itseään ruokkiva kierre (mikä pahenee naisen suhtautumisen vuoksi). Mies vain sanoo, ettei tee mieli, koska häpeää ongelmaansa ja erityisesti sitä, että nainen kokee sen ongelmaksi. Se ie itsetunnon ja johtaa pahimmillaan seksin välttelyyn.
Kun kierteestä pääsee eroon, niin kyllä ne "halut" siitä paranee kummasti. Kun häiriö ei yleensä ole mikään halusta tai sen puutteesta johtuva asia.
Kuinka moni haluaa projektiparisuhteen, jossa toista pitää auttaa sen ja tämän ongelman yli, ennen kuin normaali seurustelu onnistuu?
No ohhoh, melko kylmää kyytiä.
Tuotahan voi verrata ihan suoraan siihen, että nainen ei pysty seksiin ennen kuin saavuttaa tietyn luottamustason miehen kanssa. Pitäisikö sitten kysyä, että kuinka moni haluaa projektiparisuhteen, jossa pitää odotella että nainen on valmis seksiin?
No minun mielestäni tuota kannattaa ainakin miettiä etukäteen ja pohtia omaa suhtautumista seksiasioihin. Minusta tuo on ihan aiheellinen kysymys.
Itse en odottele seksiä enkä seurustele kenenkään naisen kanssa, ennen kuin olemme harrastaneet (hyvää) seksiä.
Haluan nimenomaan kumppanikseni naisen, jolla on korkea libido ja mutkaton ja avoin suhtautuminen seksiin, ja odottelu on aina tuottanut vain pettymyksen. Nykyisen kumppanini kanssa harrastimme seksiä ensimmäisillä "treffeillä", ja näin on ollut laita aikaisemmissakin suhteissani.
(Olen tuon lainaamasi kommentin kirjoittaja.)
Voiko se olla noin yksinkertaista? Entä jos olisit aivan täysin rakastunut naiseen, joka ei suostu heti alussa harrastamaan seksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä ja aina mennyt oikein hyvin. Ei ole tarvinnut tehdä ns. töitä suhteen eteen vaan helpolla ollaan päästy. Nyt yht'äkkiä meillä ei ole enää yhtään mitään sanottavaa toisillemme. Kaipa tämä oli tässä.
Ero on luonnollinen osa parisuhteen kaarta. Kiittäkää toisianne yhteisistä vuosista ja lukuisista ihanista kokemuksista ja jatkakaa eri teille kiitollisina siitä, mitä teillä oli. Parikymmentä vuotta hyvää parisuhdetta on hieno onnistuminen.
Minusta ihmisten, jotka eivät sovi yhteen, olisi hyvä huomata se mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, eikä vasta sitten kun suhteeseen on kulutettu 20 vuotta lyhyestä elämästä.
Ihmiset voivat olla yhteensopivia vuosikausien ajan ja sitten muuttua epäyhteensopiviksi. Itselleni kävi näin edellisessä suhteessa. Olen silti erittäin kiitollinen yhteisistä vuosistamme.
Mutta eikö se, että yhteensopivat ihmiset muuttuvat yhteensopimattomiksi, edellytä sitä että jommankumman perusluonne muuttuu totaalisesti erilaiseksi? Eri juttu tietysti on, jos löydetään joku toinen, jonka kanssa sovitaan yhteen vielä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yllätti että ex-vaimo ei kiinnotunut yhtään omakotitaloon liittyvistä töistä. Lopulta sekä vanhan talon remontointi että pihan-/puutarhan hoito jäivät täysin minun vastuulleni. Hieno puutarha, mutta 5 vuoden aikana hän ei istuttanut ensimmäistäkään kasvia tms. Idyllistä remontoitua taloa mielellään kuitenkin esitteli kavereilleen.
Oliko tuo syy eroon? Mä olen just sellanen vaimo, jota ei kiinnosta puutarha yhtää, en esittele sitä kyllä kavereillekaan. Oma piha on kyllä kiva, mut ei sen laittelu mua silleen kiinnosta. Mies varmaan enää ei sitä toivokkaan, tässä on asuttu 16 vuotta. Mut toisaalta, en koskaan ole väittänytkään olevani puutarhaihminen.
Ei ollut syy eroon. Mutta olen pahoillani miehesi puolesta.
Turhaan olet pahoillasi. EI läheskään kaikki ihmiset kärsi siitä, ettei heidän puolisonsa harrasta samaa asiaa kuin he itse. puutarhanhoitokin voi olla harrastus.
meillä mies ei tee mitään muita puuharta/pihatöitä kuin se, että ajaa murmikon. Päältäajettavalla . Koska se on hänelle huvia.
Minä tykkään laittaa kukkapenkkejä, kasvattaa hedelmäpuita, puuhailla kasvihuoneella, kasvattaa mansikoita jne.
Ei minua ainakaan haittaa vaikka mies ei näitä hommia teekään. Saanpahan laitella mitä ikinä itse haluan.
Naapurin rouva valittaa, kun hän ei saa tehdä heidän pihassaan mitään, koska mies ei anna. Haluaa itse valita kaikki kasvit ja jos nainen sinne jotakin ostaa, mies hävittää ne. Ihan oikeasti.
Oon ite kyllä ihan tyytyväinen, että meillä ei miestä kasvit kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu 20 vuotta yhdessä ja aina mennyt oikein hyvin. Ei ole tarvinnut tehdä ns. töitä suhteen eteen vaan helpolla ollaan päästy. Nyt yht'äkkiä meillä ei ole enää yhtään mitään sanottavaa toisillemme. Kaipa tämä oli tässä.
Ero on luonnollinen osa parisuhteen kaarta. Kiittäkää toisianne yhteisistä vuosista ja lukuisista ihanista kokemuksista ja jatkakaa eri teille kiitollisina siitä, mitä teillä oli. Parikymmentä vuotta hyvää parisuhdetta on hieno onnistuminen.
Minusta ihmisten, jotka eivät sovi yhteen, olisi hyvä huomata se mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, eikä vasta sitten kun suhteeseen on kulutettu 20 vuotta lyhyestä elämästä.
Ihmiset voivat olla yhteensopivia vuosikausien ajan ja sitten muuttua epäyhteensopiviksi. Itselleni kävi näin edellisessä suhteessa. Olen silti erittäin kiitollinen yhteisistä vuosistamme.
Mutta eikö se, että yhteensopivat ihmiset muuttuvat yhteensopimattomiksi, edellytä sitä että jommankumman perusluonne muuttuu totaalisesti erilaiseksi? Eri juttu tietysti on, jos löydetään joku toinen, jonka kanssa sovitaan yhteen vielä paremmin.
Ei vain luonne vaan myös maailmankuva, arvot, tarpeet tai tulevaisuuden toiveet voivat muuttua ratkaisevasti ajan myötä. Toinen voi esimerkiksi päättää, ettei haluakaan lapsia, omaksua jonkin toiselle vastenmielisen ideologian tai menettää kokonaan kiinnostuksensa seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Sepä se, ei ne miehet niin välitä. Näin jossakin hyvän pilakuvan siitä, kuinka kosimaan polvistunut mies kysyi normikysymyksen sijaan:
"Haluaisitko, että sinun vastuusi ja velvollisuutesi moninkertaistuisivat, samalla kun minun elämäni pysyisi jotakuinkin muuttumattomana?"
Paljon rehellisempi kysymys mielestäni. Ylipäätään suhteissa aiheuttavat kitkaa miesten totaalinen kyvyttömyys ja haluttomuus itsereflektointiin ja sitä myöten käytöksen muuttumiseen. Samaten monet miehet ovat nykyään paljolti pornon turruttamia. Ja sitten kehdataan alkaa kantaa vaimolle kaunaa siitä, kun se ei olekaan mikään ajatustenlukukone-seksikissa. Niin nähty, niin nähty.
Minkä vuoksi vastuut ja velvollisuudet moninkertaistuisivat naisella parisuhteessa? Eihän parisuhde itsessään lisää noita yhtään vaan päinvastoin tekee elämästä helpompaa.
Sekoitettiinko tässä taas keskenään ja vanhemmuus?
Siis - oletkohan nyt edes lukenut tätä ketjua? No, avaan sinulle vähän näitä vastuita ja velvollisuuksia. Viimeistään avioitumisen/yhteenmuuton jälkeen naiselta aletaan miestä herkemmin olettaa, että tämä:
- muistaisi - omiensa lisäksi! - myös puolisonsa suvun merkkipäivät, kuin myös jouluna ja muina puolison suvun tärkeiksi katsomina juhlapäivinä (lahjat yms.);
- jostakin sanattomasta sopimuksesta kantaisi päävastuun kodin siisteydestä ja viihtyisyydestä;
- "antaisi" (yök) seksiä riittävän säännöllisesti;
- suunnittelisi lomia ja muuta yhteistä ajankäyttöä muttei mitenkään vahingossakaan rajoittaisi miestä olettamalla tältä jotakin;
- ja muutenkin vääntäytyisi niin witun monelle mutkalle sen takia, mitä edellisissä viesteissä on lueteltu.Ei kiitos.
Ja perustakaa sille seksijankkaukselle viimeistään nyt oma ketju älkääkä pilatko tätä sillä. Ihan tulee vanhat huonot ajat mieleen.
Tuota en ole ikinä ymmärtänyt, että miksi hitossa naisen pitää ottaa miehen sukulaisten merkkipäivätkin omaksi projektikseen? Mitä ne ylipäänsä naiselle edes kuuluvat? Miehen oma häpeähän se on, jos ei omia sukulaisiaan huomioi.
Aivan, vaikka sekin varmaan lasketaan silti naisen viaksi, että miksi ei voi huolehtia miehenkin suvun merkkipäivistä.
Itse en ole ottanut stressiä miehen sukulaisten lahjomisesta ja muistamisesta, koska se ei näyttänyt miestä itseäänkään kiinnostavan.
Kerran sitten kävi niin ikävästi, että mentii miehen kotona käymään muuten vaan, niin siellä olikin menossa anopin syntymäpäivät. Pyöreitä täytti. Toiset juhlakamppeissaan kukkapuskineen ja me arkivaatteissa ilman tuomisia.
Harmitti kyllä anopin puolesta, hän kun oli niin ihana ihminen ja olisin häntä kyllä halunnut muistaa, jos olisin merkkipäivästä tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuore suhde ja jo nyt seksiongelmia.
Mies on itse diagnosoinut, että ongelma johtuu hänen aiemmasta pornon katsomisestaan siten, että porno on turruttanut hänet ja nyt orastavassa suhteessa haluttomuus- ja erektio-ongelmia.
Jos seksi on sinulle missään arvossa niin kannattaa lopettaa suhde.
Miehenä voin kertoa, että seksi ei useinkaan toimi suhteen alussa, etenkin jos jännityksestä johtuvasta erektiohäiriöstä tulee itseään ruokkiva kierre (mikä pahenee naisen suhtautumisen vuoksi). Mies vain sanoo, ettei tee mieli, koska häpeää ongelmaansa ja erityisesti sitä, että nainen kokee sen ongelmaksi. Se ie itsetunnon ja johtaa pahimmillaan seksin välttelyyn.
Kun kierteestä pääsee eroon, niin kyllä ne "halut" siitä paranee kummasti. Kun häiriö ei yleensä ole mikään halusta tai sen puutteesta johtuva asia.
Kuinka moni haluaa projektiparisuhteen, jossa toista pitää auttaa sen ja tämän ongelman yli, ennen kuin normaali seurustelu onnistuu?
No ohhoh, melko kylmää kyytiä.
Tuotahan voi verrata ihan suoraan siihen, että nainen ei pysty seksiin ennen kuin saavuttaa tietyn luottamustason miehen kanssa. Pitäisikö sitten kysyä, että kuinka moni haluaa projektiparisuhteen, jossa pitää odotella että nainen on valmis seksiin?
No minun mielestäni tuota kannattaa ainakin miettiä etukäteen ja pohtia omaa suhtautumista seksiasioihin. Minusta tuo on ihan aiheellinen kysymys.
Itse en odottele seksiä enkä seurustele kenenkään naisen kanssa, ennen kuin olemme harrastaneet (hyvää) seksiä.
Haluan nimenomaan kumppanikseni naisen, jolla on korkea libido ja mutkaton ja avoin suhtautuminen seksiin, ja odottelu on aina tuottanut vain pettymyksen. Nykyisen kumppanini kanssa harrastimme seksiä ensimmäisillä "treffeillä", ja näin on ollut laita aikaisemmissakin suhteissani.
(Olen tuon lainaamasi kommentin kirjoittaja.)
Voiko se olla noin yksinkertaista? Entä jos olisit aivan täysin rakastunut naiseen, joka ei suostu heti alussa harrastamaan seksiä?
Kyllä se on näin yksinkertaista. Olen ollut paljon tyytyväisempi rakkauselämääni, kun ymmärsin, että seksin odottelu ei ole tarpeellista tai kannattavaa eikä tee ketään yhtään sen hyveellisemmäksi. Kannattaa sen sijaan toimia tavalla, joka tukee omia tarpeita, arvoja ja tavoitteita.
En pysty kuvittelemaan tilannetta, jossa voisin olla rakastunut naiseen, jota en tunne edes sen vertaa, että olisimme harrastaneet seksiä.
Miten pian alkuhuuma meni ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä totean kirjoitti:
No ei halua miehet parisuhteessa tiheään seksiä, varsinkaan alkuhuuman jälkeen. Alkuhuuman jälkeen se reikä on nähty, eikä siinä ole enää sen puoleen koettavaa. Välillä voi nusasta muodon vuoksi, mutta oma käsi ja haaveilu työpaikan Tiinasta on jo siinä vaiheessa kiihottavampaa.
Tiesithän, että sille "reiälle" voi tehdä muutakin kuin katsoa?
Mutta onneksi on oma käsi ja työpaikan Tiina.
Mutta kun ei vaan enää kiihota. Vaatii suurta itsensä keräämistä ja omia päänsisäisiä fantasioita, että saa edes seisomaan. Mieltään on vaikea pakottaa. Työpaikan Tiina taasen kun olisi alastomana edessä, niin pompsahtaisi pystyyn viidessä sekunnissa kuin rautakanki.
Näin miehenä totean kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä totean kirjoitti:
No ei halua miehet parisuhteessa tiheään seksiä, varsinkaan alkuhuuman jälkeen. Alkuhuuman jälkeen se reikä on nähty, eikä siinä ole enää sen puoleen koettavaa. Välillä voi nusasta muodon vuoksi, mutta oma käsi ja haaveilu työpaikan Tiinasta on jo siinä vaiheessa kiihottavampaa.
Tiesithän, että sille "reiälle" voi tehdä muutakin kuin katsoa?
Mutta onneksi on oma käsi ja työpaikan Tiina.Mutta kun ei vaan enää kiihota. Vaatii suurta itsensä keräämistä ja omia päänsisäisiä fantasioita, että saa edes seisomaan. Mieltään on vaikea pakottaa. Työpaikan Tiina taasen kun olisi alastomana edessä, niin pompsahtaisi pystyyn viidessä sekunnissa kuin rautakanki.
En tajua, miksi roikkua tuollaisessa suhteessa, jossa ei halua edes seksiä kumppanin kanssa. Ei mitään pointtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että joskus sitä alkuhuumaa ei ole. En tiedä onko se pitkässä juoksussa sitten hyvä vai huono.
Ehkä isoin yllätys on ollut se, kun huuman jälkeen suhteeseen on tullut haasteita, niin mies haluaa pysyä yhdessä ja sanoo rakastavansa, mutta miehelle ei käy minkäänlainen ratkaisujen etsiminen ongelmiin. Annetaan vaan suhteen näivettyä ja tilanteen katkeroitua. Ja miehelle ero tulee sitten yllätyksenä kuitenkin. Kahden fiksun, keskustelutaitoisen aikuisen pitäisi selviytyä ongelmista, mutta ei. Näin keski-ikäisenä en usko löytäväni toimivaa parisuhdessa tässä elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen herkkyys. Hän halusi minun kertovan avoimesti ajatuksistani ja tunteistani, mutta kun kerroin, hän oli niistä niin pöyristynyt ja järkyttynyt, että vuosien myötä luovutin ja opin olemaan hiljaa.
Miehen kaikkitietävyys. Mitäs minä sanoin, etkö muista, olisit kuunnellut ja tehnyt niin kuin sanoin.
Erilaiset käsitykset s eksin riittävästä määrästä. Halusin seksiä noin kerran ehkä pari viikossa. Olin epänormaali, koska kaikki muut naiset haluavat paljon enemmän ja laadukkaammin.
Lopulta kadotin kosketuksen omaan itseeni ja elin kuin jonkun vieraan elämää. Onneksi sain itseni irti 20 vuoden hulluudesta ja miehellä olikin heti uusi vaimo etelä naapurista odottamassa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus ja erityisesti se, että kieltäytyy puhumasta aiheesta. On tehnyt selväksi, että on aina ollut sellainen (koska luulin sen johtuvan itsestäni ja siitä, etten kelpaa) mutta muutoin ei pysty aiheesta puhumaan. Ärsyttää aivan tavattomasti, koska muuten parisuhteessa ja vanhemmuudessa kaikki toimii erinomaisesti.
Meillä myös juuri näin, en olisi koskaan uskonut että suhteestamme loppuu seksi kokonaan.
Tein aikani niitä aloitteita, ja vuonna 2015 päätin kokeilla mitä tapahtuu jos en ota seksiasiaa enää esille vaan odotan miehen aloitetta. Odotan sitä edelleen nyt marraskuussa 2020.
Se, että kun haluan puhua parisuhteemme epäkohdista ketään syyttelemättä, mies tulkitsee sen aina niin että olen tyytymätön häneen ja sulkeutuu tosi pahasti. Joka kerta.
Miten vaikeaa miehen on puhua etenkin negatiivisista tunteista tai sanoittaa omia tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Huoh.
Miksi sun tekemisesi ja ajateltavasi olisivat yhtään sen parempia - teillä nyt vain on eri intressit. Miltä tuntuisi jos sun tekemisiisi suhtauduttaisiin tuolla tavoin?
Niin no, minun tekemisteni mielekkyys/onnistumisprosentti ei riipu siitä, että saan tunkea jotakin mieheni sisälle ja liikutella sitä edestakaisin. Oikeastaan miehen fyysinen läsnäolo ei ole välttämätöntä.
Ymmärrätkö eron?
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä totean kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä totean kirjoitti:
No ei halua miehet parisuhteessa tiheään seksiä, varsinkaan alkuhuuman jälkeen. Alkuhuuman jälkeen se reikä on nähty, eikä siinä ole enää sen puoleen koettavaa. Välillä voi nusasta muodon vuoksi, mutta oma käsi ja haaveilu työpaikan Tiinasta on jo siinä vaiheessa kiihottavampaa.
Tiesithän, että sille "reiälle" voi tehdä muutakin kuin katsoa?
Mutta onneksi on oma käsi ja työpaikan Tiina.Mutta kun ei vaan enää kiihota. Vaatii suurta itsensä keräämistä ja omia päänsisäisiä fantasioita, että saa edes seisomaan. Mieltään on vaikea pakottaa. Työpaikan Tiina taasen kun olisi alastomana edessä, niin pompsahtaisi pystyyn viidessä sekunnissa kuin rautakanki.
En tajua, miksi roikkua tuollaisessa suhteessa, jossa ei halua edes seksiä kumppanin kanssa. Ei mitään pointtia.
Ei olekaan. Alkuperäiselle kirjoittajalle: Miksi tuhlaat kumppanisi kallisarvoista aikaa roikkumalla hänessä kiinni ja pidättelemällä häntä (hänen tietämättään?) huonossa suhteessa? Mikset jätä häntä rauhaan ja anna hänelle mahdollisuutta löytää uusi, kaikin tavoin parempi suhde? Oletko yhtä itsekäs kuin mitä olet ilkeä, vai...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen haluttomuus ja erityisesti se, että kieltäytyy puhumasta aiheesta. On tehnyt selväksi, että on aina ollut sellainen (koska luulin sen johtuvan itsestäni ja siitä, etten kelpaa) mutta muutoin ei pysty aiheesta puhumaan. Ärsyttää aivan tavattomasti, koska muuten parisuhteessa ja vanhemmuudessa kaikki toimii erinomaisesti.
Meillä myös juuri näin, en olisi koskaan uskonut että suhteestamme loppuu seksi kokonaan.
Tein aikani niitä aloitteita, ja vuonna 2015 päätin kokeilla mitä tapahtuu jos en ota seksiasiaa enää esille vaan odotan miehen aloitetta. Odotan sitä edelleen nyt marraskuussa 2020.
Ei kauhean yllättävää, että seksi on loppunut. Se on kyllä ylltättävää, ettei suhteenne ole.
Ihmiset voivat olla yhteensopivia vuosikausien ajan ja sitten muuttua epäyhteensopiviksi. Itselleni kävi näin edellisessä suhteessa. Olen silti erittäin kiitollinen yhteisistä vuosistamme.