Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kilttinä miehenä se, että tämä kiltteys, uskollisuus ja lojaalisuus kumppania kohtaan näyttävät kerta toisensa jälkeen olevan niitä asioita, joita nainen ei vain kestä. Suhteen alussa nainen saattaa ylistää, että kerrankin löytyi mies joka ei ole k*sipää, ja haukkua järjestään ne entiset kumppaninsa jotka vain hölmöilivät. Sitten nainen turhautuu kun huomaa, että olen aina saatavilla. Alkaa välttely, ja sitten kun alan itsekin pitää etäisyyttä, niin nainen alkaakin kaivata läheisyyttä. Jos vielä entisestään jatkan etäisyyden pitoa, nainen kaipaa läheisyyttä vielä enemmän - mutta heti kun annan sitä läheisyyttä, nainen vetäytyy jälleen. On jäänyt sellainen käsitys, että yllättävän monet naiset haluavat sellaisen miehen, jota täytyy jollain tavalla jahdata. Enkä enää tiedä, miten parisuhteessa tulisi olla - pitäisikö tosiaan vain olla pitkiä aikoja tavoittamattomissa, jotta nainen pääsee jahtaamaan, ja sitten kun ollaan taas tekemisissä niin jättää kaikki huomionosoitukset pois, jotta nainen saa itse pusertaa ne miehestä irti kovalla työllä?

Se, että on saavutettavissa, osoittaa rakkautta ja saa siitä takaisin vain etäisen kumppanin, sattuu nimittäin aika pahasti varsinkin silloin kun rakastaa toista, ja haluaisi viettää sitä yhteistäkin aikaa. Ja ei, en ole sitä tyyppiä joka pommittaisi toista puheluilla ja viesteillä, vaan annan sitä omaa tilaa kivusta huolimatta. Toisinaan vain tuntuu siltä, että rakkauteen kuuluu aika paljon kärsimystä.

Ei ole tuossa nyt kyse mistään kipu-asiasta, vaan siitä, että et ole ollut jämäkkä suhteen pää. Olet ollut löperö, luovuttanut vastuusi päänä ja vastuussaolemisesta naiselle, joka ei sitä vastuuta tahdo (kukaan nainen ei). Miehen kuuluu olla se, joka päättää, ja jos ei päätä, nainen joutuu väkisin ja tahtomattaan olemaan se. Se ei sovi naiselle, siksi välttelee. Toivoo saavansa oikeanlaisen vastuunkantajan sinusta, kun yrittää kuietnkin myöhemmin uudelleen, mutta ei saa, koska et ole se ollut alunperinkään tai muuttunut sellaiseksi myöhemminkään. Älä epäröi, ole jämäkämpi ja suhteen oikea miesosapuoli!

Onko tämä nyt sieltä Tony Dunderfelt- opaskirjasta?

Että nainen kaipaa kuitenkin vain "vahvaa johtajaa" :D

Itsepähän olen valinnut, mutta noista komesta miehestäni (pitkät suhteet) kukaan ei tykännyt erityisemmin suudella. Vähän harmittaa. Näin jälkikäteen tajuaa senkin että kemiasta puuttui jotakin, kumpikin väisti läheisyyttä, seksi jäi irrallisenoloiseksi. Kuitenkin sitä olisi pitänyt tarjoilla säännöllisin väliajoin, ettei tunnelma kiristy.

Puhuivat rumasti naisista ja oli tätä huorIttelua, siihen jäähtyi loputkin tunteet. Hirveän moni nainen vain sietää miehen rumaa käytöstä, ehkä on tottunut siihen jo lapsuudessaan. En ajatellut enää. Ymmärrän hyvin monen naisen välinpitämättömyyttä suhteita kohtaan, kun se rumuus oli vain jotain mitä ei pysty ymmärtämään järjen kautta. Eikä sille näytä mahtavan mitään.

Eniten on yllättänyt se kuinka paljon panostamista parisuhde vaatii, keskusteluja puolison kanssa eikä voi tehdä päätöksiä yksin saati mennä ja tulla miten haluaa.

Nixon kirjoitti:

Vaimo lopetti seksin kolmannen lapsen jälkeen. Varmaan ero edessä.

Hoidatko osasi lastenhoidosta ja kodinhoidosta? Minulle joka ei halua lapsia kolme lasta kuulostaa isolta määrältä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että itseään heteroksi väittävä mies katselee naisia, joilla on k*kkeli.

Koita nyt sellaista sitten ymmärtää ja tuntea itsensä halutuksi parisuhteessa.

Oon nauranut ja todennut, että on se ihmeellistä kun tänä päivänä linnuksi luulemasi eläin voikin olla kala ja toisin päin.

Tuntuu, että olen tipahtanut maailman menosta.

Tai sitten hanki strap-on lelu, ja pane miestäsi.

Strap-on ei ole monelle sama kuin giguli. Mies todennäköisesti himoitsee juuri sitä lihakalua...

Vierailija kirjoitti:

Tää:

Kun mieheni on väsynyt/stressaantunut tms hän alkaa käyttäytyä kuin lapsi. :DDD 

Ei jaksa puhua, vastaa vain eläinten äänillä tai piirroshahmoilla. Tää on oikeesti ongelma. Naurattaa kirjoittaa se tähän, ja kyllähän se usein naurattaakin, mutta usein myös vituttaa kun jonkun asian hoitamisesta ei tule mitään :D

Siis ei voi olla totta! Meillä sama homma. Ajattelin, että mun miehen on pakko olla ainoa. Onks tää joku yleisempikin juttu? :D 

mä olen jo monta vuotta sitten ryhtynyt James bondiksi, koska moni nainen on liikenteessä asenteella" james bondin kesyttäjä". eivät tajua vieläkään että eihän jamesbondia kesytetä!!!. vaan päädytään ainoastaan seksileluksi...

Vierailija kirjoitti:

En itse tajua avointa suhdetta. Antaa ainakin itselle sen kuvan että seksi on ainoastaan tarpeiden tyydyttämistä mihin kelpaa kuka tahansa, että siihen ei liity mitään tunteita, hellyyttä, rakkautta. Ehkä olen liian romanttinen sitten. :D

Miksi nämä ovat toisensa poissulkevia asioita? Mulla on avioliittoni rinnalla todella syvä ja sitoutunut sivusuhde, en voisi kuvitellakaan mitään muuta tapaa elää avoimessa suhteessa. Tai no, polyamoriaahan tuo taitaa olla enemmänkin, mutta onhan sekin yhdentyyppinen avoin suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse tajua avointa suhdetta. Antaa ainakin itselle sen kuvan että seksi on ainoastaan tarpeiden tyydyttämistä mihin kelpaa kuka tahansa, että siihen ei liity mitään tunteita, hellyyttä, rakkautta. Ehkä olen liian romanttinen sitten. :D

Miksi nämä ovat toisensa poissulkevia asioita? Mulla on avioliittoni rinnalla todella syvä ja sitoutunut sivusuhde, en voisi kuvitellakaan mitään muuta tapaa elää avoimessa suhteessa. Tai no, polyamoriaahan tuo taitaa olla enemmänkin, mutta onhan sekin yhdentyyppinen avoin suhde.

polleamoria/polkupyörämoria on parempi käsite!! polkupyöräamoria eli miehellä on hieno polkupyörä joka on monella/yhdellä miehellä lainassa!!. polkupyörää ei taluteta eikä kanneta vaan...poljetaan!!. sitten kun on tarpeeksi tai kumi vaan mennyt puhki , niin se palautetaan omistajalle. polleamoria taas on että naisella on hieno komea polle , joka naisilla/naisella. ei sitäkään kanneta eikä pääosin taluteta vaan...sillä ratsastetaan.

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, ettei päästä sopimukseen kotitöistä. Tilanne meni niin pahaksi, ettei lopulta ollut enää mitään muuta kuin riitaa ja pahaa mieltä, ja ero tuli. En olisi koskaan uskonut, ettei tuollaisesta asiasta kyetä pääsemään yli.

Omalle kohdalle sattunut kotityöhomma silleen, että meillä oli molemmilla ihan eri kuva siitä, milloin esim eteisessä on liikaa kiviä ja on imuroitava - imuroin toki, mutta en sen toisen toiveiden mukaan. Minusta on typerää siivota olematonta vain siksi että on siivottava. Tiskikone on sellainen kapistus, että siinä kannatta pestä astiat heti kun kone on sopivasti täynnä, ei niin, että korit pursuaa tavaraa. Samoin minusta se ei ole jätelinko, vaan astiat pitää huuhtoa. Tällä säästää suodattimen tukoksia, vaikka se onkin hyvä tarkastaa vuosittain vähintään, ihan samalla tavalla kuin pesukoneenkin suodatin, pesualtaasta puhumattakaan.

Noi on jotenkin miehen hommia, siis muiden lisänä. Ne perus asiat menee vaan puoliks niinku.

Aina se vika ei ole miehen.

Se on yllättänyt miten vahvasti ihmiset toimii niiden lapsuudesta opittujen käytösmallien mukaan. Onneksi hyvän kumppanin kanssa voi purkaa näitä puolin ja toisin. Ja se vie vuosia, että nämä todella tulevat ilmi! Kun lapset syntyivät, mies alkoi oirehtia omaa lapsuuttaan voimakkaasti. Nyt on eheytymisen tiellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse tajua avointa suhdetta. Antaa ainakin itselle sen kuvan että seksi on ainoastaan tarpeiden tyydyttämistä mihin kelpaa kuka tahansa, että siihen ei liity mitään tunteita, hellyyttä, rakkautta. Ehkä olen liian romanttinen sitten. :D

Miksi nämä ovat toisensa poissulkevia asioita? Mulla on avioliittoni rinnalla todella syvä ja sitoutunut sivusuhde, en voisi kuvitellakaan mitään muuta tapaa elää avoimessa suhteessa. Tai no, polyamoriaahan tuo taitaa olla enemmänkin, mutta onhan sekin yhdentyyppinen avoin suhde.

polleamoria/polkupyörämoria on parempi käsite!! polkupyöräamoria eli miehellä on hieno polkupyörä joka on monella/yhdellä miehellä lainassa!!. polkupyörää ei taluteta eikä kanneta vaan...poljetaan!!. sitten kun on tarpeeksi tai kumi vaan mennyt puhki , niin se palautetaan omistajalle. polleamoria taas on että naisella on hieno komea polle , joka naisilla/naisella. ei sitäkään kanneta eikä pääosin taluteta vaan...sillä ratsastetaan.

En ole kuullut tuota sanaleikkiä ennen, oikeastaan aika osuva. Voisi hioa sitä vielä vähän.

Eniten yllätti se, että on ihan sama miten hyvin luulet tuntevasi toisen ja miten kauan olette olleet yhdessä, kaikki voi silti muuttua hetkessä huonoon suuntaan. Eksäni kanssa olimme 17vuotta yhdessä, melkein 15vuoteen asti meillä oli todella hyvä, romanttinen, läheinen suhde - kommunikointi, seksi, kotityöt, rahan käyttö, tulevaisuuden suunnitelmat, kaikki mahdollinen toimi niin hyvin kuin vain ikinä voisin kuvitellakaan. 

No sitten mieheni sai töitä uudesta paikasta ja hänen elämäänsä tuli uusi kaveriporukka. Ja nämä ihmiset muuttivat hänet täysin - esim kaikki mieheni entiset kaverit lensi hetkessä romukoppaan, hän ei enää välittänyt omista sisaruksistaan ja lopulta ei minustakaan. Kuitenkaan hän ei itse koskaan sanonut haluavansa erota minusta vaan minä tein lopullisen eropäätöksen, kun en jaksanut enää parin vuoden jälkeen jaksanut katsella hänen "uutta nuoruuttaan".

En voi tietenkään olla varma oliko hän vaikka ihastunut johonkin näistä uusista ihmisistä tai oliko pettämistä mukana, mutta ainakaan hän ei tähän päivään mennessä ole suhdetta kehenkään näistä aloittanut (ja siis erostamme on jo melkein kolme vuotta aikaa) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin kilttinä miehenä se, että tämä kiltteys, uskollisuus ja lojaalisuus kumppania kohtaan näyttävät kerta toisensa jälkeen olevan niitä asioita, joita nainen ei vain kestä. Suhteen alussa nainen saattaa ylistää, että kerrankin löytyi mies joka ei ole k*sipää, ja haukkua järjestään ne entiset kumppaninsa jotka vain hölmöilivät. Sitten nainen turhautuu kun huomaa, että olen aina saatavilla. Alkaa välttely, ja sitten kun alan itsekin pitää etäisyyttä, niin nainen alkaakin kaivata läheisyyttä. Jos vielä entisestään jatkan etäisyyden pitoa, nainen kaipaa läheisyyttä vielä enemmän - mutta heti kun annan sitä läheisyyttä, nainen vetäytyy jälleen. On jäänyt sellainen käsitys, että yllättävän monet naiset haluavat sellaisen miehen, jota täytyy jollain tavalla jahdata. Enkä enää tiedä, miten parisuhteessa tulisi olla - pitäisikö tosiaan vain olla pitkiä aikoja tavoittamattomissa, jotta nainen pääsee jahtaamaan, ja sitten kun ollaan taas tekemisissä niin jättää kaikki huomionosoitukset pois, jotta nainen saa itse pusertaa ne miehestä irti kovalla työllä?

Se, että on saavutettavissa, osoittaa rakkautta ja saa siitä takaisin vain etäisen kumppanin, sattuu nimittäin aika pahasti varsinkin silloin kun rakastaa toista, ja haluaisi viettää sitä yhteistäkin aikaa. Ja ei, en ole sitä tyyppiä joka pommittaisi toista puheluilla ja viesteillä, vaan annan sitä omaa tilaa kivusta huolimatta. Toisinaan vain tuntuu siltä, että rakkauteen kuuluu aika paljon kärsimystä.

Ei ole tuossa nyt kyse mistään kipu-asiasta, vaan siitä, että et ole ollut jämäkkä suhteen pää. Olet ollut löperö, luovuttanut vastuusi päänä ja vastuussaolemisesta naiselle, joka ei sitä vastuuta tahdo (kukaan nainen ei). Miehen kuuluu olla se, joka päättää, ja jos ei päätä, nainen joutuu väkisin ja tahtomattaan olemaan se. Se ei sovi naiselle, siksi välttelee. Toivoo saavansa oikeanlaisen vastuunkantajan sinusta, kun yrittää kuietnkin myöhemmin uudelleen, mutta ei saa, koska et ole se ollut alunperinkään tai muuttunut sellaiseksi myöhemminkään. Älä epäröi, ole jämäkämpi ja suhteen oikea miesosapuoli!

Pelle.

Se miten aina joutuu olemaan yksin, jos haluaa vetää terveet rajat. Ja kuinka ilkeitä ja pahantahtoisia ihmiset ovat parisuhteessa, jonka pitäisi olla se läheisin ja eniten työtä ja panostusta vaativa suhde. Onko niin että meillä joillain on vain hyötyarvo?

Tuut, ei seksi hiivu parissa vuodessa, vaan heti n. 6 kk jälkeen ;).

Raha. Asuimme eri paikkakunnilla. Liikuin 400k julkisilla,maksoin menopaluun itse. Oletin, että mies maksaa edes kaupassakäynnit pe-su, jotta hänkin "osallistuisi suhteen kustannuksiin". Osti halvinta ja pihtaili kaikesta. Rahasta ei ollut pula. Pyysi minua maksamaan puolet. Meni hermo ja sanoin että matkakustannukset maksoi x markkaa, maksatko niistä puolet? Hölmönä katsoi takaisin. Minä maksoin kauppalaskun kun hän oli minun luona.

Kuinka kaikki pitäisi pyöriä naisen ja jaisen tunteiden ympärillä

Eniten itseni on yllättänyt miten konservatiivisia loppupeleissä ihmiset on yhä vieläkin. Yhä vieläkin kaikki olettaa että halutaan asua yhdessä, mennä naimisiin, hankkia omakotitalo, tutustua juurta jaksaen toisen sukuun, viettää jokaikinen juhlapyhä tietyllä tavalla yms. Ymmärrän jos nuori pariskunta haluaa tehdä kaiken tuolla tavalla juurta jaksaen, mutta eikö näin lähempänä keski-ikää voitaisi vain nauttia suhteesta ja toistemme seurasta ilman kaikkea ylimääräistä häslinkiä. Ja en tarkoita tällä sitä, että pitäisi voida vaikka pelehtiä muiden kanssa, olen aina ollut täysin uskollinen ja yhden miehen nainen, mutta en enää tässä iässä jaksaisi ruveta mihinkään ylenpalttiseen sukulaisiin tutustumiseen ja yhteen muuttamisiin. Ehkä vain annan periksi sen suhteen ja tyydyn olemaan vain itsekseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En olisi ikinä uskonut, ettei päästä sopimukseen kotitöistä. Tilanne meni niin pahaksi, ettei lopulta ollut enää mitään muuta kuin riitaa ja pahaa mieltä, ja ero tuli. En olisi koskaan uskonut, ettei tuollaisesta asiasta kyetä pääsemään yli.

Eli et voinut antaa periksi, mutta toisen olisi pitänyt.

Meillä periksi antaminen tarkoittaa että minä teen kaikki kotityöt, laitan ruoat, hoidan lapset ja heidän menonsa. Tämän lisäksi käyn kokopäivätöissä. Missä pitää vielä antaa periksi?