Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä vaimon suhteen?
04.11.2020 |
Olemme neljättä lasta odottava aviopari.
Nuorin on vasta lopettanut rinnalla käymisen, ja uusi raskaus alkoi ehkäisystä huolimatta. Olimme vaimon kanssa puhuneet että haluaisimme jossain vaiheessa vielä neljännen lapsen, mutta asia ei ollut vielä ajankohtainen.
Heti alusta asti kaikki oli erilaista kuin ennen. Vaimo puhui ensimmäiseen ultraan asti, että vielä ei kannata iloita, ja että keskenmeno voi tulla koska tahansa, mikä on tietysti totta. Hän kuitenkin piti keskenmenoa todennäköisenä, koska emme ole aiemmin sitä kokeneet, ja raskaus on jo neljäs.
Olen ollut innoissani lapsesta, ja yrittänyt auttaa vaimoani kaikin tavoin. Tultuani töistä autan tarvittaessa kotitöissä, tai vien lapsia ulos. Hieron ja hellin vaimoani, ja olen tukenut alkuraskauden väsymyksen ja pahoinvoinnin aikana, kannustanut lepäämään.
Nyt vaimoni on viikolla 15, ja vaikuttaa masentuneelta. Ei iloitse mistään, ruokahalu on kadonnut, ei halua puhua vauvasta tai kuunnella sydänääniä hankkimallani dopplerilla. Kun yritän jutella hankinnoista, hän vaan puuskahtaa jotain "Ai niin sekin täytyy ostaa" tms.
Hän on ärtynyt, ja saa itkukohtauksia.
Vaimo sanoo että raskaus ahdistaa häntä ajoittain, mutta tietenkään ei olisi halunnut sitä keskeyttää.
Olen ehdottanut että puhuisi tunteistaan neuvolassa, mutta kieltäytyy. Kuulumisia kyseltäessä vastaa vain terveydenhoitajalle kaiken olevan hyvin.
Olen ehdottanut että hakeutuisi johonkin terapiaan, mutta ei kuulemma kykene puhumaan kenellekään. Välillä taas kieltää masennuksen, ja sanoo minullekin kaiken olevan hyvin.
Neuvolakäynnit ovat olleet nopeita ja lyhytsanaisia, vaimo tuntuu vetävän tuntemattomien edessä aina jotain roolia.
Ilmeisesti vaimo pelkää leimaantumista, sekä sitä että joku epäilisi hänen kykyään huolehtia lapsista, ja tekevän jonkin lastensuojeluilmoituksen.
Mitä tässä miehenä pitäisi tehdä? En todellakaan tiedä, kuinka voisin auttaa häntä.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Isän on aika jäädä hoitamaan lapsia kotiin ja äiti palaa mahdollisimman nopeasti työelämään. Selkeästi ei enää jaksa olla kotona lasten kanssa.
Eikös se rouva väenväkisin halua hoitaa lapset 3v asti kotona? Ja on vielä perfektionisti, kaikki pyykinpesut ja ruuanlaitot tehdään mahdollisimman pitkän ja vaikean kaavan mukaan.
Mulla on tuollainen työkaveri, ei pidä lakisääteisiä taukoja, huolehtii (ihan turhaan) koko työyhteisön asioista, hösää ja väsyy, ja sitten itkee ja valittaa. Pomokin on yrittänyt puuttua asiaan, mut ei mitään vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen jokaisen viestin ajatuksella läpi, mutten tunnista itseäni näistä kontrollointiväitteistä.
Ensinnäkin, en halua itseni vuoksi vaimon hymyilevän.
Yritän antaa vaimolleni tilaa, unta, rauhaa, tukea, kaikkea mitä voin kuvitella hänen tarvitsevan.
En pakota häntä mihinkään, mutta haluan näyttää, että hän ei ole yksin.
Vaimoni on suorittaja, ja selvästi kärsii siitä.
Olemme olleet yhdessä 18 vuotta, ja tunnen hänet hyvin. Olemme aina pystyneet puhumaan avoimesti, ja kieltämättä huolestun, kun itkuinen nainen tuntuu yhtäkkiä vetäytyvän kuoreensa.
Vielä muutama kuukausi sitten vaimoni oli oma itsensä, ja suunnitteli toiveikkaana tulevaisuutta. Haaveili jo uudesta vauvasta, joka oli tarkoitus laittaa alulle ensi keväänä, kun nuorin olisi yli 2-vuotias.
Muutos oli niin nopea, että tosiaan epäilen masennusta tms. Kenties hormonitoiminnan aiheuttamaa?
Vaimo kertoo olevansa ahdistunut, ja ettei mikään enää tunnu miltään. Ei kuitenkaan halua puhua kenellekään asiasta, vaikka kertoo itsekin, että haluaisi päästä eroon tuskaisesta olostaan.
Väsynyt hän on, vaikka nuorinkin lapsemme on nukkunut jo vuoden täysiä öitä. Siitä huolimatta hän itse ei saa nukutuksi, ja olen varma että vähäinen nukkuminen vaikuttaa mielialaan paljon.
Kiitos neuvoista vitamiiniarvojen suhteen, täytyy kysyä onko vaimoni tietoinen asiasta.
Monet kysyivät mikä tässä on ongelmana?
Pelkään, että vaimo masentuu entistä enemmän, ja että tilanne johtaa johonkin vielä pahempaan. Pelkään myös synnytyksen vaikutusta hänen vointiinsa. Jos hän on odotusaikana masentunut, eikö tilanne voi synnytyksen jälkeen johtaa vaikka mihin? Pelkään myös, että suhde tulevaan lapseen vaarantuu.
Ap, täällä jotkut vain tahtovat purkaa pahaa oloaan sinuun. Älä välitä heistä.
Vaimollasi saattaa olla vaativa persoonallisuus -häiriö, joka aiheuttaa tämän hänen tyylinsä elää. Se on sairaus jolle hän ei voi mitään, mutta siihen on olemassa terapiaa.
Se ei ole sinun syysi eikä vaimon syy.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä täällä kirjoitetaan?
Voisiko joku kertoa, millä tavalla kontrolloin vaimoani?
Minulle on aivan se ja sama mitä hän syö, vaikka eläisi pelkällä noutopizzalla.
En halua mitään muuta, kuin että vaimo olisi jälleen se ONNELLINEN, innostuva nainen, joka haluaa käydä yksin kodin ulkopuolella, tavata ystäviä, nauraa.Minä en hae mitään diagnoosia, en halua alistaa tai kontrolloida.
Haluan hänelle apua, sillä selvästikään hän ei ole kunnossa.
Nukkumisvaikeudet, ruokahalun muutokset, itkuisuus ym kielivät mielestäni masennuksesta, uupumuksesta tai jostain vastaavasta, mihin haluaisin löytää hänelle avun.En todellakaan halua määrätä vaimoani, haluan hänen olevan ONNELLINEN!
Miksi on niin vaikea uskoa, että nykypäivänä on olemassa vielä täysin normaaleja avioliittoja, joihin ei kuulu minkäänlainen painostaminen tai oman edun tavoittelu.
Tällä hetkellä antaisin mitä vaan, että vaimo hymyilisi ja nauraisi. Nauttisi niistä asioista, jotka ennen tuottivat hänelle iloa.
Lähtisi vaikka kylpylään tai ihan minne tahansa kavereidensa kanssa, rentoutuisi.
Varaisin hänelle vaikka tältä seisomalta oman ulkomaanmatkan, jos hän haluaisi.Keskustelun aloittaja.
AP, ystävällisenä vinkkinä, että tämän palstan kommenteista ei kannata hikeentyä vaan suurin osa pelkästään OHITTAA. Tämä palsta on täynnä trolleja, joiden tarkoitus on vain triggeröidä aloittajaa ja kärjistää keskustelua. Jostain syystä sinun aloituksesi on kerännyt nyt suuren joukon näitä, koska lähes puolet kommenteista kuulostaa ihan sekopäisiltä.
Kuulosta hyvältä mieheltä ja toivottavasti saatte apua. Minäkin suosittelen, että hankit sitä vaikka väkisin vaimollesi. Äitien maailma on erittäin rankka, jos on suorittajatyyppi ja lähtee mukaan tavoittelemaan sitä mielikuvaa täydellisestä lapsiperheen arjesta. Siinä suorittamisessa ei vaan voi voittaa, jos ei kuulu siihen harvaan vähemmistöön, joka oikeasti nauttii kotitöistä ja kaiken tekemisestä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen keskustelun aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen keskustelun aloittaja kirjoitti:
Noniin, täällä siis keskustelun aloittaja.
Ei varmaan pitäisi enää kommentoida, mutta tehdään nyt selväksi muutama asia.
En todellakaan ole mikään naista alistava luolamies, vaan ihan tavallinen aviopuoliso, jolle vaimon hyvinvointi on kaikista tärkeintä.
Vaimoni ei ole mikään kotiorja tai synnytyskone, vaan upea nainen jota rakastan.
En ymmärrä mistä kirjoittajat saivat sen käsityksen, että hän hoitaa neljää lasta kotona?
Lapsemme ovat iältään 15, 13 ja 1v10kk.Osallistun nuorimman hoitoon ja kotitöihin niin paljon kuin ehdin, varsinkin nyt kun vaimo on masentunut.
Iltaisin ja viikonloppuisin yritän houkutella vaimoa tapamaan ystäviä, harrastamaan tai tekemään ihan mitä hän itse haluaa. Maksan sen kyllä.
Olen tarjonnut hankkivani siivoojan, lastenhoitoapua päivisin, ihan mitä tahansa. Ymmärrän, että uhmaikäisen kanssa ja raskaana ollessa on kuormittavaa, enkä missään nimessä väheksy vaimoni tekemää tärkeää työtä.
Yritän helliä, huomioida, muistuttaa kuinka paljon häntä rakastan, ja kuinka upea hän on.
Haluan tehdä kaikkeni hänen ja lastemme vuoksi.Olen kysellyt, keskustellut, ollut tukena. Sanonut, että voi puhua minulle kaikesta.
Vaimo on kertonut, että kärsii ahdistuksesta, mutta ei halua puhua asiasta enempää.Vaimolleni on tärkeää suorittaa, hoitaa kotityöt ja lapset mahdollisimman hyvin. Olen sanonut useasti, ettei kaikessa siinä ole mitään järkeä. En haluaisi, että vaimo kuormittaa itseään välttelemällä eineksiä, jynssäämällä ja puunaamalla riittävän siistiä asuntoa, leipomalla itse leipiä ja yrittämällä tehdä kaiken täydellisesti.
Lasten syntymäpäivinä tai isänpäivinä ei tarvitse näperrellä kakkukoristeita päiväkausia, tai menettää hermojaan täydellisten macaronsien vuoksi. Ostaisin mieluusti kaiken valmiina.Olen yrittänyt saada vaimon ymmärtämään, että pian 2-vuotiaan lapsen voi ihan hyvin laittaa yökylään, kiintymyssuhde ei siitä kärsi.
Lisään vielä, että en todellakaan pakottanut vaimoani tähän raskauteen.
Minulle olisi hyvin riittänyt nuo kolme lasta, mutta vaimo halusi alkaa yrittää neljättä ensi keväänä.
Raskaus kuitenkin alkoi ehkäisystä huolimatta jo aiemmin, mutta hän ei halunnut sitä keskeyttää.
Työpaikalle vaimon oli tarkoitus palata neljännen lapsen jälkeen, joten tämä ei muuttanut suunnitelmia kovin radikaalisti.Joten mitä voin tehdä?? Vaimo ei ota apua vastaan, ei halua puhua olostaan missään.
Mitä minun tulisi tehdä ettei tilanne pahene??Hei. Nyt kuulostaa tutulta. Velvollisuudentuntoinen vastuunkantajatyyppi suorittaa loppuun saakka, kunnes kaatuu taakkansa alle. Itselläni oli kyse omaishoitajuudesta, mutta sama mekanismi...ja johti burnoutiin, josta toipuminen kesti vuosia, enkä koskaan tullut ihan entiselleni - stressinsietokyky ei palautunut.
Psykologin mukaan kyse oli vahvuuteen sairastumisesta, ja se on ilmeisesti eräs läheisriippuvuuden muoto. Lakkaa ehdottelemasta, ota ohjat käsiisi, hanki apua vaimolta kysymättä (vie vaikka muualle siivoojan tulon ajaksi), sillä hän ei luultavasti tule sitä ottamaan vastaan ilman päättäväistä väliintuloa. Uupunut ei näe omaa uupumustaan, vain loputtoman to do- listan. Pakota hänet myös ammattilaisen pakeille, jotta hän herää (stressinhallinnasta voi olla apua), ja tee mitä tahansa radikaalia, jotta hän hidastaa tahtia ennen kuin on siinä pisteessä, että voimat loppuvat kerrasta. Puhu teineillekin, että osallistuvat parhaansa mukaan.
Kiitos viestistäsi ja neuvoista.
Tämä kuulostaa juuri vaimoltani, ja itsekin pelkään hänen kuormittuvan kaiken stressin alle.
Siivoojan hankkiminen salaa on varmasti ainoa vaihtoehto, ja aionkin sen nyt tehdä.Mihin minun tulisi ottaa yhteyttä hänen vointinsa vuoksi, suoraan neuvolaan, vai olisiko joku terapiapalvelu tai yksityinen lääkäriasema parempi?
Mitä luulet ap tuon auttavan? Ei terapiat vie pois ei haluttua raskautta, ei haluttua synnytystä ja ei haluttua lasta. Huomaat kun lapsi syntyy, kuinka vaimosi ei pidä lapsesta ja vaan katkeroituu.
Terapia voi auttaa ajattelemaan erilailla omaa elämäänsä ja niitä vaatimuksia, joita itselleen asettaa ja joilla itseään kuormittaa. Esimerkiksi tuo AP:n vaimon ajattelutapa, että HÄNEN tulee hoitaa lapset kotona kolmen vuoden ikään, ikinä ei saa käyttää eineksiä jne. ja mikään muu ei kelpaa tai kaikki on pilalla, on oikeasti tosi myrkyllinen hänelle itselleen. Niin mikä oikeasti on pilalla, jos toimisikin toisin?
Mulla nyt pisti silmään tuolla tuon vaimon "neuroottisuuteen" ja "suorittamiseen" puuttuminen. Olen itse kolmen lapsen äiti ja luonteeltaan perfektionisti, toki en kontrollifriikki. Mutta saan aivan mielettömät kikisit esim. juhlavalmisteluista jne... Vaikka ulospäin se voi näyttää ylisuorittamiselta niin en todellakaan tunne itseäni kyvyttömäksi ja riittämättömäksi vaan ihan todella nautin kun saan TEHDÄ jotain ja vielä hienoa, kaunista, yksityiskohtaista, sommiteltua, harkittua, harmonista <3 Aika harva ihminen ryhtyy sellaiseen jos kokee sen täysin vastenmieliseksi ja pelkäksi pakoksi. Sun vaimo on varmaan myös sellainen ihminen, joka ainakin jossain määrin noista asioista nauttii. Älä vie siltä mahdollisuutta loistaa ja heittäytyä nypläämis- ja järjestelyinto-flowhun. Siivoja voisi olla kiva jos vaimo saa kuitenkin pitää kodin mieleisessään järjestyksessä. Uloshan teidän täytyy päästä. Ja ehkä juurikin järjestellä niitä kohokohtia arjen keskelle kun vaimo saa loihtia viihtyisän ympäristön ja hukata aikaansa järjettömiinkin yksityiskohtiin. Ehkä hänestä tuntuu myös vähän siltä, että hänen lahjakkuutensa menee aivan hukkaan jos rooli kotona on tyytyä olemaan.
Meidän kolmas raskaus ei ollut suunniteltu. Imettäessä toista lasta oli käytössä vain kondomi. Oltiin kyllä haaveiltu juurikin, että kun kaksi isompaa olisivat vielä isompia, oltaisiin rakenneltu taloa jne ja yritettäisiin tehdä sitten toinen setti muksuja. Kolmas raskaus alkoikin sitten taas kertalaakista niinkuin kaikki ja kyllähän mua turhautti olla kotona kun mies oli paljon töissä luomassa uraa. En tahtonut silti antaa lapsillemme yhtään vähempää itsestäni kuin he ansaitsivat ja kuin olin suunnitellut. Turhautti kuitenkin kun olisin halunnut itse tehdä asiat toisin, mutta juu, en alkanut abortoimaan lasta siksi, että en voisi muokata suunnitelmia. Itseni tuntien olisin seonnut sitten täysin.. ja mitäpä jos ne suunnitelmat olisi kuitenkin menneet pieleen. Sitten sopeuduin ja elämä alkoi maistua taas. Ainoa apu mitä muuten neuvolan kautta tarjottiin oli käynti psykologilla ja psykiatrilla ja masennuslääkkeet olisivat halunneet määrätä raskausajaksi testiin. Huoh... Vielä kun on tiedossa useiden masennuslääkkeiden vaikutus vaikkapa libidoon, orgasmikykyyn jne niin miten ne olisi minua auttaneet turhautumisessani? Pitääkö ihminen huumata jos elämä tökkii vähänkin?
No joo, rohkaisisin vaimoasi irrottelemaan omalla tavallaan. Vaikka sitten juuri keskittymään niihin omiin suorituksiin niin taitavasti kuin osaa. Jos hän on vaikka suunnittelijaluonne niin sitten suunnittelemaan lastenhuoneita, vauvakutsuja, joulupuuhia, lomia, kastejuhlia, kotia, saunan valaistusta... Ja välillä ihan omia, itseensä liittyviä asioita, opiskeluita, työelämän tavoitteita, treenejä, hiustenlaittoa, asusteita, parisuhteen pirustyksiä... Arjen pyörittäminen sellaisenaan voi olla tosi tylsää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla nyt pisti silmään tuolla tuon vaimon "neuroottisuuteen" ja "suorittamiseen" puuttuminen. Olen itse kolmen lapsen äiti ja luonteeltaan perfektionisti, toki en kontrollifriikki. Mutta saan aivan mielettömät kikisit esim. juhlavalmisteluista jne... Vaikka ulospäin se voi näyttää ylisuorittamiselta niin en todellakaan tunne itseäni kyvyttömäksi ja riittämättömäksi vaan ihan todella nautin kun saan TEHDÄ jotain ja vielä hienoa, kaunista, yksityiskohtaista, sommiteltua, harkittua, harmonista <3 Aika harva ihminen ryhtyy sellaiseen jos kokee sen täysin vastenmieliseksi ja pelkäksi pakoksi. Sun vaimo on varmaan myös sellainen ihminen, joka ainakin jossain määrin noista asioista nauttii. Älä vie siltä mahdollisuutta loistaa ja heittäytyä nypläämis- ja järjestelyinto-flowhun. Siivoja voisi olla kiva jos vaimo saa kuitenkin pitää kodin mieleisessään järjestyksessä. Uloshan teidän täytyy päästä. Ja ehkä juurikin järjestellä niitä kohokohtia arjen keskelle kun vaimo saa loihtia viihtyisän ympäristön ja hukata aikaansa järjettömiinkin yksityiskohtiin. Ehkä hänestä tuntuu myös vähän siltä, että hänen lahjakkuutensa menee aivan hukkaan jos rooli kotona on tyytyä olemaan.
Meidän kolmas raskaus ei ollut suunniteltu. Imettäessä toista lasta oli käytössä vain kondomi. Oltiin kyllä haaveiltu juurikin, että kun kaksi isompaa olisivat vielä isompia, oltaisiin rakenneltu taloa jne ja yritettäisiin tehdä sitten toinen setti muksuja. Kolmas raskaus alkoikin sitten taas kertalaakista niinkuin kaikki ja kyllähän mua turhautti olla kotona kun mies oli paljon töissä luomassa uraa. En tahtonut silti antaa lapsillemme yhtään vähempää itsestäni kuin he ansaitsivat ja kuin olin suunnitellut. Turhautti kuitenkin kun olisin halunnut itse tehdä asiat toisin, mutta juu, en alkanut abortoimaan lasta siksi, että en voisi muokata suunnitelmia. Itseni tuntien olisin seonnut sitten täysin.. ja mitäpä jos ne suunnitelmat olisi kuitenkin menneet pieleen. Sitten sopeuduin ja elämä alkoi maistua taas. Ainoa apu mitä muuten neuvolan kautta tarjottiin oli käynti psykologilla ja psykiatrilla ja masennuslääkkeet olisivat halunneet määrätä raskausajaksi testiin. Huoh... Vielä kun on tiedossa useiden masennuslääkkeiden vaikutus vaikkapa libidoon, orgasmikykyyn jne niin miten ne olisi minua auttaneet turhautumisessani? Pitääkö ihminen huumata jos elämä tökkii vähänkin?
No joo, rohkaisisin vaimoasi irrottelemaan omalla tavallaan. Vaikka sitten juuri keskittymään niihin omiin suorituksiin niin taitavasti kuin osaa. Jos hän on vaikka suunnittelijaluonne niin sitten suunnittelemaan lastenhuoneita, vauvakutsuja, joulupuuhia, lomia, kastejuhlia, kotia, saunan valaistusta... Ja välillä ihan omia, itseensä liittyviä asioita, opiskeluita, työelämän tavoitteita, treenejä, hiustenlaittoa, asusteita, parisuhteen pirustyksiä... Arjen pyörittäminen sellaisenaan voi olla tosi tylsää
Tottakai on ihmisiä jotka nauttii tuollaisesta. Mutta sitten on myös paljon heitä, jotka eivät nauti mutta silti suorittavat, koska kokevat vain siten olevan hyviä/riittäviä ihmisiä tai äitejä eivätkä oikeasti nauti siitä tekemisestä. Minusta AP: vaimo kuulostaa enemmän jälkimmäiseltä ja jostakin päästä sitä tekemisen määrää pitäisi vähentää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla nyt pisti silmään tuolla tuon vaimon "neuroottisuuteen" ja "suorittamiseen" puuttuminen. Olen itse kolmen lapsen äiti ja luonteeltaan perfektionisti, toki en kontrollifriikki. Mutta saan aivan mielettömät kikisit esim. juhlavalmisteluista jne... Vaikka ulospäin se voi näyttää ylisuorittamiselta niin en todellakaan tunne itseäni kyvyttömäksi ja riittämättömäksi vaan ihan todella nautin kun saan TEHDÄ jotain ja vielä hienoa, kaunista, yksityiskohtaista, sommiteltua, harkittua, harmonista <3 Aika harva ihminen ryhtyy sellaiseen jos kokee sen täysin vastenmieliseksi ja pelkäksi pakoksi. Sun vaimo on varmaan myös sellainen ihminen, joka ainakin jossain määrin noista asioista nauttii. Älä vie siltä mahdollisuutta loistaa ja heittäytyä nypläämis- ja järjestelyinto-flowhun. Siivoja voisi olla kiva jos vaimo saa kuitenkin pitää kodin mieleisessään järjestyksessä. Uloshan teidän täytyy päästä. Ja ehkä juurikin järjestellä niitä kohokohtia arjen keskelle kun vaimo saa loihtia viihtyisän ympäristön ja hukata aikaansa järjettömiinkin yksityiskohtiin. Ehkä hänestä tuntuu myös vähän siltä, että hänen lahjakkuutensa menee aivan hukkaan jos rooli kotona on tyytyä olemaan.
Meidän kolmas raskaus ei ollut suunniteltu. Imettäessä toista lasta oli käytössä vain kondomi. Oltiin kyllä haaveiltu juurikin, että kun kaksi isompaa olisivat vielä isompia, oltaisiin rakenneltu taloa jne ja yritettäisiin tehdä sitten toinen setti muksuja. Kolmas raskaus alkoikin sitten taas kertalaakista niinkuin kaikki ja kyllähän mua turhautti olla kotona kun mies oli paljon töissä luomassa uraa. En tahtonut silti antaa lapsillemme yhtään vähempää itsestäni kuin he ansaitsivat ja kuin olin suunnitellut. Turhautti kuitenkin kun olisin halunnut itse tehdä asiat toisin, mutta juu, en alkanut abortoimaan lasta siksi, että en voisi muokata suunnitelmia. Itseni tuntien olisin seonnut sitten täysin.. ja mitäpä jos ne suunnitelmat olisi kuitenkin menneet pieleen. Sitten sopeuduin ja elämä alkoi maistua taas. Ainoa apu mitä muuten neuvolan kautta tarjottiin oli käynti psykologilla ja psykiatrilla ja masennuslääkkeet olisivat halunneet määrätä raskausajaksi testiin. Huoh... Vielä kun on tiedossa useiden masennuslääkkeiden vaikutus vaikkapa libidoon, orgasmikykyyn jne niin miten ne olisi minua auttaneet turhautumisessani? Pitääkö ihminen huumata jos elämä tökkii vähänkin?
No joo, rohkaisisin vaimoasi irrottelemaan omalla tavallaan. Vaikka sitten juuri keskittymään niihin omiin suorituksiin niin taitavasti kuin osaa. Jos hän on vaikka suunnittelijaluonne niin sitten suunnittelemaan lastenhuoneita, vauvakutsuja, joulupuuhia, lomia, kastejuhlia, kotia, saunan valaistusta... Ja välillä ihan omia, itseensä liittyviä asioita, opiskeluita, työelämän tavoitteita, treenejä, hiustenlaittoa, asusteita, parisuhteen pirustyksiä... Arjen pyörittäminen sellaisenaan voi olla tosi tylsää
Tottakai on ihmisiä jotka nauttii tuollaisesta. Mutta sitten on myös paljon heitä, jotka eivät nauti mutta silti suorittavat, koska kokevat vain siten olevan hyviä/riittäviä ihmisiä tai äitejä eivätkä oikeasti nauti siitä tekemisestä. Minusta AP: vaimo kuulostaa enemmän jälkimmäiseltä ja jostakin päästä sitä tekemisen määrää pitäisi vähentää.
Vaimo oli ennen elämäniloinen. Joki muuttui ja vaimo on alakuloinen. Ei vaimo varmaankaan nyt yht'äkkiä keksinyt suorittamisvillitystä? Koska nautti noista asioista ennen niin pitää viistä varmaan vieläkin. Nyt ei ole ideaalein tilanne toteuttaa itseään tällä saralla ja sen suhteen vaimon olisi varmasti hyvä nauttia vähän muistakin asioista siinä kotonaolemisessa. Näkisin silti, ettei vaimolta pitäisi noita onnistumisen tunteita riistää vain koska ulkopuoliset kuvittelet, ettei näistä puuhista ole naiselle mitään iloa ja vähemmän pitäisi riittää. Syystäkin turhautuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi voi..
Meillä oli vähän samaa, kun itse yhtäkkiä vain ahdistuin raskaudesta. En tiedä miksi, tuntui jotenkin vain siltä, että taas kaikki muuttuu jne.
Mieheni oli hyvin tukena. Kesti jopa liikaakin. Kävi töissä, teki ruokaa, siivosi, tsemppasi. Itse avasin hoitosuhteeni uudelleen ny-toimistoon ja purin siellä tunteeni.
Neuvolassa en suostu näistä puhumaan, inhoan meidän hoitajaa. Mutta tuo psykologille avautuminen on helpottanut todella paljon.
Eli. Joko vaimosi hakee apua tai jää sänkyyn makaamaan. Muista huolehtia myös itsestäsi, ei sinunkaan tehtävä ole kaikkea jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Oi voi..
Meillä oli vähän samaa, kun itse yhtäkkiä vain ahdistuin raskaudesta. En tiedä miksi, tuntui jotenkin vain siltä, että taas kaikki muuttuu jne.
Mieheni oli hyvin tukena. Kesti jopa liikaakin. Kävi töissä, teki ruokaa, siivosi, tsemppasi. Itse avasin hoitosuhteeni uudelleen ny-toimistoon ja purin siellä tunteeni.
Neuvolassa en suostu näistä puhumaan, inhoan meidän hoitajaa. Mutta tuo psykologille avautuminen on helpottanut todella paljon.
Eli. Joko vaimosi hakee apua tai jää sänkyyn makaamaan. Muista huolehtia myös itsestäsi, ei sinunkaan tehtävä ole kaikkea jaksaa.
Korjaan, mt-toimistoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla nyt pisti silmään tuolla tuon vaimon "neuroottisuuteen" ja "suorittamiseen" puuttuminen. Olen itse kolmen lapsen äiti ja luonteeltaan perfektionisti, toki en kontrollifriikki. Mutta saan aivan mielettömät kikisit esim. juhlavalmisteluista jne... Vaikka ulospäin se voi näyttää ylisuorittamiselta niin en todellakaan tunne itseäni kyvyttömäksi ja riittämättömäksi vaan ihan todella nautin kun saan TEHDÄ jotain ja vielä hienoa, kaunista, yksityiskohtaista, sommiteltua, harkittua, harmonista <3 Aika harva ihminen ryhtyy sellaiseen jos kokee sen täysin vastenmieliseksi ja pelkäksi pakoksi. Sun vaimo on varmaan myös sellainen ihminen, joka ainakin jossain määrin noista asioista nauttii. Älä vie siltä mahdollisuutta loistaa ja heittäytyä nypläämis- ja järjestelyinto-flowhun. Siivoja voisi olla kiva jos vaimo saa kuitenkin pitää kodin mieleisessään järjestyksessä. Uloshan teidän täytyy päästä. Ja ehkä juurikin järjestellä niitä kohokohtia arjen keskelle kun vaimo saa loihtia viihtyisän ympäristön ja hukata aikaansa järjettömiinkin yksityiskohtiin. Ehkä hänestä tuntuu myös vähän siltä, että hänen lahjakkuutensa menee aivan hukkaan jos rooli kotona on tyytyä olemaan.
Meidän kolmas raskaus ei ollut suunniteltu. Imettäessä toista lasta oli käytössä vain kondomi. Oltiin kyllä haaveiltu juurikin, että kun kaksi isompaa olisivat vielä isompia, oltaisiin rakenneltu taloa jne ja yritettäisiin tehdä sitten toinen setti muksuja. Kolmas raskaus alkoikin sitten taas kertalaakista niinkuin kaikki ja kyllähän mua turhautti olla kotona kun mies oli paljon töissä luomassa uraa. En tahtonut silti antaa lapsillemme yhtään vähempää itsestäni kuin he ansaitsivat ja kuin olin suunnitellut. Turhautti kuitenkin kun olisin halunnut itse tehdä asiat toisin, mutta juu, en alkanut abortoimaan lasta siksi, että en voisi muokata suunnitelmia. Itseni tuntien olisin seonnut sitten täysin.. ja mitäpä jos ne suunnitelmat olisi kuitenkin menneet pieleen. Sitten sopeuduin ja elämä alkoi maistua taas. Ainoa apu mitä muuten neuvolan kautta tarjottiin oli käynti psykologilla ja psykiatrilla ja masennuslääkkeet olisivat halunneet määrätä raskausajaksi testiin. Huoh... Vielä kun on tiedossa useiden masennuslääkkeiden vaikutus vaikkapa libidoon, orgasmikykyyn jne niin miten ne olisi minua auttaneet turhautumisessani? Pitääkö ihminen huumata jos elämä tökkii vähänkin?
No joo, rohkaisisin vaimoasi irrottelemaan omalla tavallaan. Vaikka sitten juuri keskittymään niihin omiin suorituksiin niin taitavasti kuin osaa. Jos hän on vaikka suunnittelijaluonne niin sitten suunnittelemaan lastenhuoneita, vauvakutsuja, joulupuuhia, lomia, kastejuhlia, kotia, saunan valaistusta... Ja välillä ihan omia, itseensä liittyviä asioita, opiskeluita, työelämän tavoitteita, treenejä, hiustenlaittoa, asusteita, parisuhteen pirustyksiä... Arjen pyörittäminen sellaisenaan voi olla tosi tylsää
Tottakai on ihmisiä jotka nauttii tuollaisesta. Mutta sitten on myös paljon heitä, jotka eivät nauti mutta silti suorittavat, koska kokevat vain siten olevan hyviä/riittäviä ihmisiä tai äitejä eivätkä oikeasti nauti siitä tekemisestä. Minusta AP: vaimo kuulostaa enemmän jälkimmäiseltä ja jostakin päästä sitä tekemisen määrää pitäisi vähentää.
Vaimo oli ennen elämäniloinen. Joki muuttui ja vaimo on alakuloinen. Ei vaimo varmaankaan nyt yht'äkkiä keksinyt suorittamisvillitystä? Koska nautti noista asioista ennen niin pitää viistä varmaan vieläkin. Nyt ei ole ideaalein tilanne toteuttaa itseään tällä saralla ja sen suhteen vaimon olisi varmasti hyvä nauttia vähän muistakin asioista siinä kotonaolemisessa. Näkisin silti, ettei vaimolta pitäisi noita onnistumisen tunteita riistää vain koska ulkopuoliset kuvittelet, ettei näistä puuhista ole naiselle mitään iloa ja vähemmän pitäisi riittää. Syystäkin turhautuu.
Jollekin ulkopuoliselle puhuminen voisikin auttaa selvittämään sitä, vieläkö nämä kaikki tehtävät asiat tuottavat sitä iloa vai ollaanko jostain syystä tultu nyt siihen pisteeseen, että se tekemisen vaiva on onnistumisen tunnetta suurempi. Ja lähteekö kaikki puuhailun ilosta vai onko osa itselle asetetuista vaatimuksista kuitenkin ulkoapäin tulevasta paineesta johtuvaa. En minäkään mitään masennuslääkkeitä ehdota, mutta AP ilmeisesti oli valmis käyttämään rahaa vaimonsa hyvinvointiin, joten heillä lienee mahdollisuus hakeutua myös toiaenlaisen avun piiriin.
En itsekään ole mikään einesten ystävä, mutta kyllä se aika karulta kuulostaa, että niitä ei sovi missään tilanteessa käyttää. Eli koskaan ei saisi mennä siitä, mistä aita on matalin. Ainakin AP:n kuvailuista sai sellaisen käsityksen, että vaimon mielestä monet asiat on pakko hoitaa juuri tiettyjen sääntöjen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti on masentunut ei hänellä ole sananvaltaa siinä että jäät kotiin. Sun pitää alkaa ajatella häntä nyt sairaana, koska suorittajakeskeisen näkyvä masennus on todennäköisesti kuplinut jo vuosia, tilanne on mahdollisesti vakava. Koska hän on sairas, hän ei ole yksin hyväksi lapsillenne. Totta kai hän pillastuu. Mutta sä olet nyt se terve aikuinen, sun vastuusi on tehdä nämä päätökset. Siitä tulee interventio, joudut sietämään jotain aika kamalaa varmaan, mutta totuus on se että sen aikana tullee se totaaliromahdus joka on muutenkin matkalla. Sitten olette siinä missä pitääkin: sinä kotona ja vaimo avun piiriin menossa.
Jos sanot ettet voi tehdä tätä koska vaimo ei halua niin toistan: hän on sairas. Hän tarvitsee apua. Hän on sinun lapsiesi kanssa. En sano, että tämä koskee mitenkään teitä, mutta isojen perheiden masentuneet äidit ovat joskus lapsilleen todistetusti hengenvaarallisia silloin kun pohjakosketus tulee. Tämä ei ole heidän luonteessaan, vaan johtuu sairaudesta. Ala toimimaan tai voit mahdollisesti katua pahemmin kuin koskaan luulit.
Alkuperäinen keskustelun aloittaja kirjoitti:
En ymmärrä mistä kirjoittajat saivat sen käsityksen, että hän hoitaa neljää lasta kotona?
Lapsemme ovat iältään 15, 13 ja 1v10kk.
Alkuperäinen keskustelun aloittaja (aloituksessa) kirjoitti:
Olimme vaimon kanssa puhuneet että haluaisimme jossain vaiheessa vielä neljännen lapsen, mutta asia ei ollut vielä ajankohtainen.
^ Tästä minulle ainakin tuli käsitys, että lapset eivät olisi vielä isoja eikä vaimokaan kovin vanha. Jos neljännen lapsen hankkiminen ei olisi ollut vielä "ajankohtaista".
Mutta vanhin lapsi onkin jo 15v eli vaimo luultavasti ~40v. Niin missä vaiheessa olisitte halunneet sen neljännen lapsen? Jossain vaiheessa? Porvoosta päivää...
Perfektionistivaimolta kuulostaa ja suorittajalta. Mikset anna hänen olla rauhassa ja levätä ja antaa tehdä asioita oman jaksamisen mukaan ilman painostamista. Ehkä voisit tarjota apua ja jatkaa hemmottelua? Jospa häntä harmittaa kun ei raskaana jaksa touhuta niin paljon ja raskaus ei ollut suunniteltu.
Valviran erityisluvalla voi saada raskaudenkeskeytyksen vielä viikolla 24.
Kysy suoraan etkö halua olla raskaana
Pähkinänkuoressa: suorittaja/kontrolloijavaimo halusi 4. lapsen, mutta vasta jouluksi 2021. Raskaus alkoikin yllättäen aiemmin ja nyt harmittaa, kun ei saakaan instaan kuvia vastasyntyneestä tonttulakissa.
Voi jösses... Miesparka. Otan osaa. Mutta itsepä olet vaimosi valinnut ja sietänytkin sitä jo 18 vuotta, että sikäli... Koittakaa nyt selvitä jotenkin, ei tuohon oikein muuta neuvoa voi antaa.
#fckn1worldproblems
Alue: Aihe vapaa
Ettekö ihan OIKEASTI tajua, että tuo sama nainen aloittaa näitä vaimopas.kaketjuja joka ikinen päivä??? 🤣🤣🤣🤣
Pystyisittekö tähän ketjuun kommentoivat tekemään netissä älykkyysosamäärätestin ja laittamaan tuloksen tänne? Minua jotenkin järkyttää miten vähä-älyistä porukkaa maa päällään kantaa.
Tietysti aloittaja kommentoi myös itse itselleen, sehän on täysin selvää.