Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tehdä vaimon suhteen?
04.11.2020 |
Olemme neljättä lasta odottava aviopari.
Nuorin on vasta lopettanut rinnalla käymisen, ja uusi raskaus alkoi ehkäisystä huolimatta. Olimme vaimon kanssa puhuneet että haluaisimme jossain vaiheessa vielä neljännen lapsen, mutta asia ei ollut vielä ajankohtainen.
Heti alusta asti kaikki oli erilaista kuin ennen. Vaimo puhui ensimmäiseen ultraan asti, että vielä ei kannata iloita, ja että keskenmeno voi tulla koska tahansa, mikä on tietysti totta. Hän kuitenkin piti keskenmenoa todennäköisenä, koska emme ole aiemmin sitä kokeneet, ja raskaus on jo neljäs.
Olen ollut innoissani lapsesta, ja yrittänyt auttaa vaimoani kaikin tavoin. Tultuani töistä autan tarvittaessa kotitöissä, tai vien lapsia ulos. Hieron ja hellin vaimoani, ja olen tukenut alkuraskauden väsymyksen ja pahoinvoinnin aikana, kannustanut lepäämään.
Nyt vaimoni on viikolla 15, ja vaikuttaa masentuneelta. Ei iloitse mistään, ruokahalu on kadonnut, ei halua puhua vauvasta tai kuunnella sydänääniä hankkimallani dopplerilla. Kun yritän jutella hankinnoista, hän vaan puuskahtaa jotain "Ai niin sekin täytyy ostaa" tms.
Hän on ärtynyt, ja saa itkukohtauksia.
Vaimo sanoo että raskaus ahdistaa häntä ajoittain, mutta tietenkään ei olisi halunnut sitä keskeyttää.
Olen ehdottanut että puhuisi tunteistaan neuvolassa, mutta kieltäytyy. Kuulumisia kyseltäessä vastaa vain terveydenhoitajalle kaiken olevan hyvin.
Olen ehdottanut että hakeutuisi johonkin terapiaan, mutta ei kuulemma kykene puhumaan kenellekään. Välillä taas kieltää masennuksen, ja sanoo minullekin kaiken olevan hyvin.
Neuvolakäynnit ovat olleet nopeita ja lyhytsanaisia, vaimo tuntuu vetävän tuntemattomien edessä aina jotain roolia.
Ilmeisesti vaimo pelkää leimaantumista, sekä sitä että joku epäilisi hänen kykyään huolehtia lapsista, ja tekevän jonkin lastensuojeluilmoituksen.
Mitä tässä miehenä pitäisi tehdä? En todellakaan tiedä, kuinka voisin auttaa häntä.
Kommentit (119)
Noniin, täällä siis keskustelun aloittaja.
Ei varmaan pitäisi enää kommentoida, mutta tehdään nyt selväksi muutama asia.
En todellakaan ole mikään naista alistava luolamies, vaan ihan tavallinen aviopuoliso, jolle vaimon hyvinvointi on kaikista tärkeintä.
Vaimoni ei ole mikään kotiorja tai synnytyskone, vaan upea nainen jota rakastan.
En ymmärrä mistä kirjoittajat saivat sen käsityksen, että hän hoitaa neljää lasta kotona?
Lapsemme ovat iältään 15, 13 ja 1v10kk.
Osallistun nuorimman hoitoon ja kotitöihin niin paljon kuin ehdin, varsinkin nyt kun vaimo on masentunut.
Iltaisin ja viikonloppuisin yritän houkutella vaimoa tapamaan ystäviä, harrastamaan tai tekemään ihan mitä hän itse haluaa. Maksan sen kyllä.
Olen tarjonnut hankkivani siivoojan, lastenhoitoapua päivisin, ihan mitä tahansa. Ymmärrän, että uhmaikäisen kanssa ja raskaana ollessa on kuormittavaa, enkä missään nimessä väheksy vaimoni tekemää tärkeää työtä.
Yritän helliä, huomioida, muistuttaa kuinka paljon häntä rakastan, ja kuinka upea hän on.
Haluan tehdä kaikkeni hänen ja lastemme vuoksi.
Olen kysellyt, keskustellut, ollut tukena. Sanonut, että voi puhua minulle kaikesta.
Vaimo on kertonut, että kärsii ahdistuksesta, mutta ei halua puhua asiasta enempää.
Vaimolleni on tärkeää suorittaa, hoitaa kotityöt ja lapset mahdollisimman hyvin. Olen sanonut useasti, ettei kaikessa siinä ole mitään järkeä. En haluaisi, että vaimo kuormittaa itseään välttelemällä eineksiä, jynssäämällä ja puunaamalla riittävän siistiä asuntoa, leipomalla itse leipiä ja yrittämällä tehdä kaiken täydellisesti.
Lasten syntymäpäivinä tai isänpäivinä ei tarvitse näperrellä kakkukoristeita päiväkausia, tai menettää hermojaan täydellisten macaronsien vuoksi. Ostaisin mieluusti kaiken valmiina.
Olen yrittänyt saada vaimon ymmärtämään, että pian 2-vuotiaan lapsen voi ihan hyvin laittaa yökylään, kiintymyssuhde ei siitä kärsi.
Lisään vielä, että en todellakaan pakottanut vaimoani tähän raskauteen.
Minulle olisi hyvin riittänyt nuo kolme lasta, mutta vaimo halusi alkaa yrittää neljättä ensi keväänä.
Raskaus kuitenkin alkoi ehkäisystä huolimatta jo aiemmin, mutta hän ei halunnut sitä keskeyttää.
Työpaikalle vaimon oli tarkoitus palata neljännen lapsen jälkeen, joten tämä ei muuttanut suunnitelmia kovin radikaalisti.
Joten mitä voin tehdä?? Vaimo ei ota apua vastaan, ei halua puhua olostaan missään.
Mitä minun tulisi tehdä ettei tilanne pahene??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15, 13 ja 1v10kk. - teinitkin ovat lapsia. Missä he asuvat, ellei kotona?
Et tainnut lukea kaikkia neuvoja, tai välittää niistä...
Sinulla taitaa olla jäykkä mielipide, johon haluat vahvistusta - et kaipaa mitään neuvoja?
Kirjoituksestasi tulee vaikutelma, että olet hellä painostaja; hieman neuroottinenkin. Tämä on ristiriitaista, ja vaimosi stressaa. Käytöksesi voi olla hänelle myrkkyä, valehyvää.
Et tainnut lukea kaikkia neuvoja, tai välittää niistä...
Sinulla taitaa olla jäykkä mielipide, johon haluat vahvistusta - et kaipaa mitään neuvoja?
Kirjoituksestasi tulee vaikutelma, että olet hellä painostaja; hieman neuroottinenkin. Tämä on ristiriitaista, ja vaimosi stressaa. Käytöksesi voi olla hänelle myrkkyä, valehyvää.
Haluat KOBTROLLOIDA vaimoasi. Hän ei ehkä tajua sitä... mutta kokee sen kyllä nahoissaan.
Olet peloittava tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
15, 13 ja 1v10kk. - teinitkin ovat lapsia. Missä he asuvat, ellei kotona?
Tottakai teinit asuvat kotona, mutta eivät tarvitse varsinaisesti mitään hoitoa.
Vanhin on lukiossa, ja tulee kotiin samoihin aikoihin kuin itse. Kulkee mopoautolla kouluun, kavereille ja harrastuksiin, hoitaa koulun itse.
7-luokkalainen on myös erittäin fiksu nuori neiti, jolla koulu sujuu ja joka ei todellakaan kuormita meitä liikaa.
Autan itse lapsia läksyjen ja kokeiden kanssa, kuljetan harrastuksiin. He eivät todellakaan ole pelkästään vaimon vastuulla. Kuten ei nuorinkaan, vaikka vaimo häntä kotona haluaakin hoitaa.
Itse voisin ilomielin laittaa nuorimman päivähoitoon, mikäli se vaimoa jotenkin auttaisi, ja mikäli hän siihen suostuisi.
Saako kysyä mikä ehkäisy teillä oli käytössä kun tämä tapahtui?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap haluaa määrätä, mitä vaimo saa syödä, kuinka paljon saa siivota, jne. Taitaa hyväksikäyttää vaimon epävarmuutta. Ja näin lisätä sitä. Tehdä itsestään vielä tärkeämmän... Esiintyy auttajana saadakseen varman otteen, koska on itse epävarma siitä, miten pystyy kontrolloimaan. Haluaisi että vaimo saisi diagnoisin (itse on jo diagnosoinut) niin valta olisi virallisesti taattu.
Tosi rasittavan oloinen ap. Tunkeutuva, ei tukeva. Siinä on suuri ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 1v 10 kk :n ikäisellä ole mitään uhmaikää. Käy juttelemassa psykologin kanssa lapsen kohtelusta.
Ap on narsisti. Narsisti onkii vinkkejä taktikoida kontrollia vaimoon. "Vaimo vaivihkaa kuriin!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ap:n vaimo lukee tämän ketjun.
Alkuperäinen keskustelun aloittaja kirjoitti:
Noniin, täällä siis keskustelun aloittaja.
Ei varmaan pitäisi enää kommentoida, mutta tehdään nyt selväksi muutama asia.
En todellakaan ole mikään naista alistava luolamies, vaan ihan tavallinen aviopuoliso, jolle vaimon hyvinvointi on kaikista tärkeintä.
Vaimoni ei ole mikään kotiorja tai synnytyskone, vaan upea nainen jota rakastan.
En ymmärrä mistä kirjoittajat saivat sen käsityksen, että hän hoitaa neljää lasta kotona?
Lapsemme ovat iältään 15, 13 ja 1v10kk.Osallistun nuorimman hoitoon ja kotitöihin niin paljon kuin ehdin, varsinkin nyt kun vaimo on masentunut.
Iltaisin ja viikonloppuisin yritän houkutella vaimoa tapamaan ystäviä, harrastamaan tai tekemään ihan mitä hän itse haluaa. Maksan sen kyllä.
Olen tarjonnut hankkivani siivoojan, lastenhoitoapua päivisin, ihan mitä tahansa. Ymmärrän, että uhmaikäisen kanssa ja raskaana ollessa on kuormittavaa, enkä missään nimessä väheksy vaimoni tekemää tärkeää työtä.
Yritän helliä, huomioida, muistuttaa kuinka paljon häntä rakastan, ja kuinka upea hän on.
Haluan tehdä kaikkeni hänen ja lastemme vuoksi.Olen kysellyt, keskustellut, ollut tukena. Sanonut, että voi puhua minulle kaikesta.
Vaimo on kertonut, että kärsii ahdistuksesta, mutta ei halua puhua asiasta enempää.Vaimolleni on tärkeää suorittaa, hoitaa kotityöt ja lapset mahdollisimman hyvin. Olen sanonut useasti, ettei kaikessa siinä ole mitään järkeä. En haluaisi, että vaimo kuormittaa itseään välttelemällä eineksiä, jynssäämällä ja puunaamalla riittävän siistiä asuntoa, leipomalla itse leipiä ja yrittämällä tehdä kaiken täydellisesti.
Lasten syntymäpäivinä tai isänpäivinä ei tarvitse näperrellä kakkukoristeita päiväkausia, tai menettää hermojaan täydellisten macaronsien vuoksi. Ostaisin mieluusti kaiken valmiina.Olen yrittänyt saada vaimon ymmärtämään, että pian 2-vuotiaan lapsen voi ihan hyvin laittaa yökylään, kiintymyssuhde ei siitä kärsi.
Lisään vielä, että en todellakaan pakottanut vaimoani tähän raskauteen.
Minulle olisi hyvin riittänyt nuo kolme lasta, mutta vaimo halusi alkaa yrittää neljättä ensi keväänä.
Raskaus kuitenkin alkoi ehkäisystä huolimatta jo aiemmin, mutta hän ei halunnut sitä keskeyttää.
Työpaikalle vaimon oli tarkoitus palata neljännen lapsen jälkeen, joten tämä ei muuttanut suunnitelmia kovin radikaalisti.Joten mitä voin tehdä?? Vaimo ei ota apua vastaan, ei halua puhua olostaan missään.
Mitä minun tulisi tehdä ettei tilanne pahene??
Hei. Nyt kuulostaa tutulta. Velvollisuudentuntoinen vastuunkantajatyyppi suorittaa loppuun saakka, kunnes kaatuu taakkansa alle. Itselläni oli kyse omaishoitajuudesta, mutta sama mekanismi...ja johti burnoutiin, josta toipuminen kesti vuosia, enkä koskaan tullut ihan entiselleni - stressinsietokyky ei palautunut.
Psykologin mukaan kyse oli vahvuuteen sairastumisesta, ja se on ilmeisesti eräs läheisriippuvuuden muoto. Lakkaa ehdottelemasta, ota ohjat käsiisi, hanki apua vaimolta kysymättä (vie vaikka muualle siivoojan tulon ajaksi), sillä hän ei luultavasti tule sitä ottamaan vastaan ilman päättäväistä väliintuloa. Uupunut ei näe omaa uupumustaan, vain loputtoman to do- listan. Pakota hänet myös ammattilaisen pakeille, jotta hän herää (stressinhallinnasta voi olla apua), ja tee mitä tahansa radikaalia, jotta hän hidastaa tahtia ennen kuin on siinä pisteessä, että voimat loppuvat kerrasta. Puhu teineillekin, että osallistuvat parhaansa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suklaakakkua ja ruusuja.Hotelliloma kahdestaan.Ulkoilupäivä vaimollesi yksin shoppaillen ja sinä annat vaimollesi käyttörahat siihen.Eiköhän rupea emäntä piristymään..
Mitä ihmettä täällä kirjoitetaan?
Voisiko joku kertoa, millä tavalla kontrolloin vaimoani?
Minulle on aivan se ja sama mitä hän syö, vaikka eläisi pelkällä noutopizzalla.
En halua mitään muuta, kuin että vaimo olisi jälleen se ONNELLINEN, innostuva nainen, joka haluaa käydä yksin kodin ulkopuolella, tavata ystäviä, nauraa.
Minä en hae mitään diagnoosia, en halua alistaa tai kontrolloida.
Haluan hänelle apua, sillä selvästikään hän ei ole kunnossa.
Nukkumisvaikeudet, ruokahalun muutokset, itkuisuus ym kielivät mielestäni masennuksesta, uupumuksesta tai jostain vastaavasta, mihin haluaisin löytää hänelle avun.
En todellakaan halua määrätä vaimoani, haluan hänen olevan ONNELLINEN!
Miksi on niin vaikea uskoa, että nykypäivänä on olemassa vielä täysin normaaleja avioliittoja, joihin ei kuulu minkäänlainen painostaminen tai oman edun tavoittelu.
Tällä hetkellä antaisin mitä vaan, että vaimo hymyilisi ja nauraisi. Nauttisi niistä asioista, jotka ennen tuottivat hänelle iloa.
Lähtisi vaikka kylpylään tai ihan minne tahansa kavereidensa kanssa, rentoutuisi.
Varaisin hänelle vaikka tältä seisomalta oman ulkomaanmatkan, jos hän haluaisi.
Keskustelun aloittaja.
Isän on aika jäädä hoitamaan lapsia kotiin ja äiti palaa mahdollisimman nopeasti työelämään. Selkeästi ei enää jaksa olla kotona lasten kanssa.
Keskustelun aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
15, 13 ja 1v10kk. - teinitkin ovat lapsia. Missä he asuvat, ellei kotona?
Tottakai teinit asuvat kotona, mutta eivät tarvitse varsinaisesti mitään hoitoa.
Vanhin on lukiossa, ja tulee kotiin samoihin aikoihin kuin itse. Kulkee mopoautolla kouluun, kavereille ja harrastuksiin, hoitaa koulun itse.
7-luokkalainen on myös erittäin fiksu nuori neiti, jolla koulu sujuu ja joka ei todellakaan kuormita meitä liikaa.Autan itse lapsia läksyjen ja kokeiden kanssa, kuljetan harrastuksiin. He eivät todellakaan ole pelkästään vaimon vastuulla. Kuten ei nuorinkaan, vaikka vaimo häntä kotona haluaakin hoitaa.
Itse voisin ilomielin laittaa nuorimman päivähoitoon, mikäli se vaimoa jotenkin auttaisi, ja mikäli hän siihen suostuisi.
En ajatellut, että lapsen huomioiminen riippuisi hänen iästään tai rasittavuudestaan, vaikka toki taapero vaatii kaiken ajan toisin kuin teini; pointti on se, että samassa taloudessa asuu huollettavia. Tietoisuus siitä, että on vastuussa lähimmäisistään. Tai että "oma aika" pitäisi ottaa tietynlaisella asenteella. Puhun siis henkisestä merkityksestä, kun suurehko perhe, jossa jotain vaikeuksiakin. Mutta ehkä se perheen koko ei sitten ole teillä niin olennaista varsinaisen ongelman kannalta. Ja se ongelna on..??
Ap, ei sun vaimosi enää ole ikinä onnellinen, teit mitä vain. Hän saa ei toivotun lapsen, joka koko iän muistuttaa itsestään olemassa olollaan. Vaimosi halusi jo tavallista arkea, mennä töihin yms. Nyt hän joutuu olemaan vastentahtoisesti raskaana ja synnyttämään. En usko, että mikään auttaa. Ei auta terapiat, ei siivoojat, ei ruusut. Ehkä vaimosi lähtee elämään yksin omaa elämää, kun saa lapsen synnytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä täällä kirjoitetaan?
Voisiko joku kertoa, millä tavalla kontrolloin vaimoani?
Minulle on aivan se ja sama mitä hän syö, vaikka eläisi pelkällä noutopizzalla.
En halua mitään muuta, kuin että vaimo olisi jälleen se ONNELLINEN, innostuva nainen, joka haluaa käydä yksin kodin ulkopuolella, tavata ystäviä, nauraa.Minä en hae mitään diagnoosia, en halua alistaa tai kontrolloida.
Haluan hänelle apua, sillä selvästikään hän ei ole kunnossa.
Nukkumisvaikeudet, ruokahalun muutokset, itkuisuus ym kielivät mielestäni masennuksesta, uupumuksesta tai jostain vastaavasta, mihin haluaisin löytää hänelle avun.En todellakaan halua määrätä vaimoani, haluan hänen olevan ONNELLINEN!
Miksi on niin vaikea uskoa, että nykypäivänä on olemassa vielä täysin normaaleja avioliittoja, joihin ei kuulu minkäänlainen painostaminen tai oman edun tavoittelu.
Tällä hetkellä antaisin mitä vaan, että vaimo hymyilisi ja nauraisi. Nauttisi niistä asioista, jotka ennen tuottivat hänelle iloa.
Lähtisi vaikka kylpylään tai ihan minne tahansa kavereidensa kanssa, rentoutuisi.
Varaisin hänelle vaikka tältä seisomalta oman ulkomaanmatkan, jos hän haluaisi.Keskustelun aloittaja.
Ei mikään kylpylä auta siihen masennukseen kun tietää että joutuu olemaan kotona vielä vaikka kuinka kauan lasten kanssa ja nytkään ei enää ole voimia. Teidän täytyy muuttaa koko paletti miten arkenne toimii. Eli sinä alat järjestelemään sitä että jäät kotiin. Kerrot tämän vaimollesi niin tulee jotain valoa sinne tunnelin päähän.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan ei voi tehdä teidän ratkaisuja. Olen jo nähnyt elämää ja kunnioitan ihmisten vapautta tehdä valintoja.
Aikuisina ihmisinä kaiketi osaatte asianne hoitaa.
Sen sanon, mikä on toisen pään sisällä ei välttämättä ole sitä ollenkaan toisen pään sisällä.
Niin sen olis syytäkin olla.
Tällä "keskustelu" palstalla joku aina "tietää".
Kukaan ei oikeasti tiedä.