Lue keskustelun säännöt.
33 vuotta sinkkuna ja neitsyenä
04.11.2020 |
Jossain ketjussa luin naisten ihmettelyä siitä, miksi yli kolmekymppiset miehet ovat aina rumia, kaljuja ja läskejä.
Itse olen 33-vuotias mies, joka pyöräilee ja on fyysisesti hyvässä kunnossa. Hiukset on tuuheat. Näytän mielestäni hyvältä ja minulla on yliopistotutkinto. En juo enkä polta lainkaan.
Olen kuitenkin ollut koko elämäni ilman parisuhdetta tai yhden yön juttuja. Nykypäivän yläasteikäisellä pojalla on enemmän kokemusta kuin minulla, mikä on aika hirvittävä ajatus. Petetyksi tulleille tiedoksi, että suhteessa olisin ehdottoman lojaali (jo senkin takia ettei kukaan huolisi minua tai suostuisi pettämään kanssani :).
Harva tuntuu ymmärtävän millaista tämä on, mikä on surullista.
Minulla ei ole mitään yhteyttä ihmiskuntaan, omaan lajiini. Silti pitää käydä töissä, maksaa verot ja kantaa korteni kekoon maailmassa, josta en saa itse mitään irti.
Miksi valitan tästä täällä ja nyt?
Koska monesti sanotaan "ei se nyt niin kamalaa ole", "ei parisuhde korjaa koko elämää", "ei suhteet aina mitään herkkua ole" ja niin edespäin.
Toivoisin etten joutuisi kuulemaan näitä alentavia lauseita enää koskaan. Pidän niitä nimenomaan alentavina. Niissä aivan kuin yritetään kieltää inhimillinen tarpeeni rakkaudelle ja hyväksynnälle. Tulen niistä vain vihaiseksi, koska näiden sanoja itse olisi jo hysterian partaalla oltuaan 3kk yksin ja ilman seksiä. Ja tätä on nähty. Turha tulla kumppanin kainalosta huutelemaan että minä en tarvitse suhdetta. Ei se pitkä suhde välttämättä tunnukaan lopulta mitenkään normaalilta poikkeavalta olotilalta, mutta kokeilepa olla koko elämä ilman.
Kommentit (250)
Se joka tahtoo jotain asiaa enemmän työskentelee sen asian eteen enemmän. Ei kai tässä ole mitään outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein tavannut mielenkiintoisia, samanhenkisiäkin ihmisiä musiikkikeikoilla. En tarkoita mitään areena-konsertteja vaan ennemminkin pieniä klubi-keikkoja. Olisiko sulla mitään sen suuntaisia mielenkiinnon kohteita?
Ei niissä kuule jutella/ihmiset ovat omissa seurueissaan/jos et ole kiinnostavan näköinen, et saa katsekontaktia mistä lähteä liikkeelle.
Miten niin "ei niissä kuule jutella", juurihan minä sanoin tavanneeni useitakin mielenkiintoisia ihmisiä niissä. Enkä pelkästään vastakkaisen sukupuolen edustajia/romanttisessa mielessä, vaan ihan muuten vaankin uusia kavereita ja tuttavuuksia. Nimenomaan on helppo alkaa jutella kun on joku yhteinen kiinnostuksenkohde ja puheenaihe, ja siitä ne jutut lähtee sitten luonnollisesti eteenpäin. Eikä todellakaan ole kaikki missään isoissa seurueessa, aina on porukkaa ihan yksinkin näkynyt, musiikin takia kun osa lähtee liikkeelle vaikka ei kavereita olisi tulossakaan. Toki mun käymät keikat on ehkä aika pienen piirin/alakulttuurin juttuja, mutta en usko että asia on ratkaisevasti erilainen isompienkaan bändien kohdalla. Isoja stadion-keikkoja toki väittelisin jos on halua jutella ihmisten kanssa.
Sinulla on luultavasti joko ulkonäköä, laajat sosiaaliset piirit ja hyvä omanarvontunto sekä itsetunto, jos olet mies. Alakulttuuripiireissäkin näkee niitä surullisia ikuisia sinkkuja, jotka eivät kiinnosta ketään omassa skenessään tai sosiaalisissa piireissään. Se jokin puuttuu tai jotain tarpeetonta on liikaa.
Niin? He itse ovat ainoita, jotka asialle jotain voivat tehdä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta kiinnostua ihmisestä, jota ei mahdollisesti edes noteeraa millään tavalla.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein tavannut mielenkiintoisia, samanhenkisiäkin ihmisiä musiikkikeikoilla. En tarkoita mitään areena-konsertteja vaan ennemminkin pieniä klubi-keikkoja. Olisiko sulla mitään sen suuntaisia mielenkiinnon kohteita?
Ei niissä kuule jutella/ihmiset ovat omissa seurueissaan/jos et ole kiinnostavan näköinen, et saa katsekontaktia mistä lähteä liikkeelle.
Miten niin "ei niissä kuule jutella", juurihan minä sanoin tavanneeni useitakin mielenkiintoisia ihmisiä niissä. Enkä pelkästään vastakkaisen sukupuolen edustajia/romanttisessa mielessä, vaan ihan muuten vaankin uusia kavereita ja tuttavuuksia. Nimenomaan on helppo alkaa jutella kun on joku yhteinen kiinnostuksenkohde ja puheenaihe, ja siitä ne jutut lähtee sitten luonnollisesti eteenpäin. Eikä todellakaan ole kaikki missään isoissa seurueessa, aina on porukkaa ihan yksinkin näkynyt, musiikin takia kun osa lähtee liikkeelle vaikka ei kavereita olisi tulossakaan. Toki mun käymät keikat on ehkä aika pienen piirin/alakulttuurin juttuja, mutta en usko että asia on ratkaisevasti erilainen isompienkaan bändien kohdalla. Isoja stadion-keikkoja toki väittelisin jos on halua jutella ihmisten kanssa.
Sinulla on luultavasti joko ulkonäköä, laajat sosiaaliset piirit ja hyvä omanarvontunto sekä itsetunto, jos olet mies. Alakulttuuripiireissäkin näkee niitä surullisia ikuisia sinkkuja, jotka eivät kiinnosta ketään omassa skenessään tai sosiaalisissa piireissään. Se jokin puuttuu tai jotain tarpeetonta on liikaa.
Niitä "surullisia ikuisia sinkkuja" tai muuten vain yksinäisiä on kyllä molemmissa sukupuolissa. Eikä ne löydä koskaan toisiaan jos eivät mihinkään lähde.
Itsetunto on asia jota voi harjoittaa. Ja laajoja sosiaalisia piirejä ei synny jos ei uskalla lähteä mistään liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aiheen vähän, mutta kun oli keskustelua, että missä on 20-30 -vuotiaita naisia niin kissa- ja koiranäyttelyissä on yllättäen paljon. Siellä on helppo myös alkaa jutella. Tietty edellyttää, että ei vihaa eläimiä.
Kohtaaminen on kyllä vaikeaa jos ystäväpiirissä ei ole muita kuin miehiä.
Mutta miksi se on aina mies jonka kuuluu mennä "naisten harrastuksiin", epämukavuusalueelle, jne?
Samaan aikaan naiset harrastavat mistä ovat kiinnostuneita eivätkä etsi miestä vaan ovat korkeintaan avoimia sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan.
Sinäkin voit miehenä harrastaa sitä mistä olet kiinnostunut ja olla korkeintaan avoin sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan. Miehillä ja naisilla on aivan samat säännöt, usko jo! Jos taas motiivi harrastamiselle on kumppanin löytäminen, ei sillä harrastamisen sisällöllä saa olla noin paljon merkitystä. Tavoitteiden saavuttamiseksi on mentävä epämukavuusalueelle. On asuttava solussa tai yksiössä vuosia nuudeleita syöden jos haluaa velatta tehdä itsestään vaikkapa lääkärin. On varmasti hetkittäin "epämukavaa". Tarkoitus pyhittää keinot. Toki voit hengailla ampumaradalla iltaisin ja odottaa että elämäsi nainen astuu paikalle :) Nopeammin hänet löydät kun 'alistut' parisalsan saloihin.
Tämä miesten ja naisten epäsuhta parisuhdemarkkinoilla, joka sinua niin kovasti nyppii, ei muuten ole naisten vika. Operaatiosi osuu seinään heti alkumetreillä jos et tätä perusasiaa ymmärrä. Miesten ja naisten suhteet johtuu miehistä ja naisista.
Mitä epäsuhtaa tarkoitat, jos kerran säännöt ovat molemmille sukupuolille samat?
Sitä, että miesten pitää jahdata ja naisten ei sovi olla liian innokkaita vaikka molemmissa sukupuolissa on persoonallisuuksia joiden luontainen käytös ei istu näihin "sääntöihin". Sitä epäsuhtaa tarkoitin.
Mistä johtuu että vain naiset haluavat pitää tuosta säännöstä kiinni?
Kun kysyt asiaa miehiltä, niin vähemmistö on sitä meltä että naisen tulee olla jahdattava. Enemmistö toivoo naisilta enemmän aloitteellisuutta ja tasa-arvoisempaa meininkiä.
Miksi naiset ovat niitä jotka pitävät kynsin hampain kiinni kivikautisista perinteistä?
Kyllä naisetkin jahtaavat Chadeja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein tavannut mielenkiintoisia, samanhenkisiäkin ihmisiä musiikkikeikoilla. En tarkoita mitään areena-konsertteja vaan ennemminkin pieniä klubi-keikkoja. Olisiko sulla mitään sen suuntaisia mielenkiinnon kohteita?
Ei niissä kuule jutella/ihmiset ovat omissa seurueissaan/jos et ole kiinnostavan näköinen, et saa katsekontaktia mistä lähteä liikkeelle.
Miten niin "ei niissä kuule jutella", juurihan minä sanoin tavanneeni useitakin mielenkiintoisia ihmisiä niissä. Enkä pelkästään vastakkaisen sukupuolen edustajia/romanttisessa mielessä, vaan ihan muuten vaankin uusia kavereita ja tuttavuuksia. Nimenomaan on helppo alkaa jutella kun on joku yhteinen kiinnostuksenkohde ja puheenaihe, ja siitä ne jutut lähtee sitten luonnollisesti eteenpäin. Eikä todellakaan ole kaikki missään isoissa seurueessa, aina on porukkaa ihan yksinkin näkynyt, musiikin takia kun osa lähtee liikkeelle vaikka ei kavereita olisi tulossakaan. Toki mun käymät keikat on ehkä aika pienen piirin/alakulttuurin juttuja, mutta en usko että asia on ratkaisevasti erilainen isompienkaan bändien kohdalla. Isoja stadion-keikkoja toki väittelisin jos on halua jutella ihmisten kanssa.
Sinulla on luultavasti joko ulkonäköä, laajat sosiaaliset piirit ja hyvä omanarvontunto sekä itsetunto, jos olet mies. Alakulttuuripiireissäkin näkee niitä surullisia ikuisia sinkkuja, jotka eivät kiinnosta ketään omassa skenessään tai sosiaalisissa piireissään. Se jokin puuttuu tai jotain tarpeetonta on liikaa.
Niin? He itse ovat ainoita, jotka asialle jotain voivat tehdä. Ei kenelläkään ole velvollisuutta kiinnostua ihmisestä, jota ei mahdollisesti edes noteeraa millään tavalla.
eri
En muuta ole väittänytkään. Eikä se ollut edes pointtini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin tässä naisena nyt listata missä yhteyksissä mies on pyytänyt ulos tai antanut jollain lapulla nimen ja yhteystietonsa ja pyytänyt ottamaan yhteyttä; harrastuksen kautta parikin kertaa, saksankielen kurssilla, työharjoittelussa, työpaikalla, baarissa useamman kerran, tanssikurssilla, seminaarissa yhdessä hotellissa, kadulla (kerran),nettitreffit. Olen sinkkuna ollut avoin kaikenlaisille lähestyjille, aina kohtelias ja lähtenyt kahville aika matalalla kynnyksellä. Ainoa mitä en hyväksy on erittäin päihtyneet miehet/ tai miehet joilta puuttuu käytöstavat/ naisvihamielisiä tai ovat käyneet käsiksi/ agressiivisia. Se että suostuu treffeille ei ole suostumus seksiin tai parisuhteeseen. Niihin on kynnys korkealla, ainakin minulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen usein tavannut mielenkiintoisia, samanhenkisiäkin ihmisiä musiikkikeikoilla. En tarkoita mitään areena-konsertteja vaan ennemminkin pieniä klubi-keikkoja. Olisiko sulla mitään sen suuntaisia mielenkiinnon kohteita?
Ei niissä kuule jutella/ihmiset ovat omissa seurueissaan/jos et ole kiinnostavan näköinen, et saa katsekontaktia mistä lähteä liikkeelle.
Miten niin "ei niissä kuule jutella", juurihan minä sanoin tavanneeni useitakin mielenkiintoisia ihmisiä niissä. Enkä pelkästään vastakkaisen sukupuolen edustajia/romanttisessa mielessä, vaan ihan muuten vaankin uusia kavereita ja tuttavuuksia. Nimenomaan on helppo alkaa jutella kun on joku yhteinen kiinnostuksenkohde ja puheenaihe, ja siitä ne jutut lähtee sitten luonnollisesti eteenpäin. Eikä todellakaan ole kaikki missään isoissa seurueessa, aina on porukkaa ihan yksinkin näkynyt, musiikin takia kun osa lähtee liikkeelle vaikka ei kavereita olisi tulossakaan. Toki mun käymät keikat on ehkä aika pienen piirin/alakulttuurin juttuja, mutta en usko että asia on ratkaisevasti erilainen isompienkaan bändien kohdalla. Isoja stadion-keikkoja toki väittelisin jos on halua jutella ihmisten kanssa.
Sinulla on luultavasti joko ulkonäköä, laajat sosiaaliset piirit ja hyvä omanarvontunto sekä itsetunto, jos olet mies. Alakulttuuripiireissäkin näkee niitä surullisia ikuisia sinkkuja, jotka eivät kiinnosta ketään omassa skenessään tai sosiaalisissa piireissään. Se jokin puuttuu tai jotain tarpeetonta on liikaa.
Niitä "surullisia ikuisia sinkkuja" tai muuten vain yksinäisiä on kyllä molemmissa sukupuolissa. Eikä ne löydä koskaan toisiaan jos eivät mihinkään lähde.
Itsetunto on asia jota voi harjoittaa. Ja laajoja sosiaalisia piirejä ei synny jos ei uskalla lähteä mistään liikkeelle.
Totta joka sana. Luettelemasi asiat ovat vain toisille äärimmäisen vaikeita asioita saada petrattua, mutta noin se on kuten sanoit. Jokainen on onnensa seppä, ja kaikista taas ei ole eläjiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse "sain" 1. kerran 31-vuotiaana. N. 2 kk. sen jälkeen kun päätin, että tää neitsyily loppuu nyt ja aloin osoittaa pientä kiinnostusta toiseen sukupuoleen.
Sitä aiemmin olin, siis näyttelin välinpitämätontä ja hengailin vain kavereiden kanssa.
Ei se sen kummempaa vaadi, nyt ikää 44 ja nyt on perhe, muksut, talo jne.
Hienoa tämäkään ole, mutta voittaa yksinäisyyden.
Kaikki mikä ei tapa satuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelin tässä naisena nyt listata missä yhteyksissä mies on pyytänyt ulos tai antanut jollain lapulla nimen ja yhteystietonsa ja pyytänyt ottamaan yhteyttä; harrastuksen kautta parikin kertaa, saksankielen kurssilla, työharjoittelussa, työpaikalla, baarissa useamman kerran, tanssikurssilla, seminaarissa yhdessä hotellissa, kadulla (kerran),nettitreffit. Olen sinkkuna ollut avoin kaikenlaisille lähestyjille, aina kohtelias ja lähtenyt kahville aika matalalla kynnyksellä. Ainoa mitä en hyväksy on erittäin päihtyneet miehet/ tai miehet joilta puuttuu käytöstavat/ naisvihamielisiä tai ovat käyneet käsiksi/ agressiivisia. Se että suostuu treffeille ei ole suostumus seksiin tai parisuhteeseen. Niihin on kynnys korkealla, ainakin minulla.
Näistä yhteydenotoista tuli kaksi miespuolista kaveria, seksisuhde, pitkäaikainen seurustelusuhde ja yksi avioliitto jossa olen vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pohdintoja. Kuitenkin pariutuminen on todennäköisempää kuin pariutumatta jääminen, jolloin on oikeutettua miettiä syitä pienemmän todennäköisyyden toteutumiseen. Monet ihmiset löytävät rinnalleen kumppanin hyvinkin sattumanvaraisesta tilanteesta, mutta tarkemmin tutkittuna se sattumanvaraisuuskin hiukan hälvenee.
Esimerkkejä:
1) Alat juttelemaan hauskannäköiselle henkilölle konsertissa / teatterissa / keikalla = teillä on todennäköisesti samansuuntainen maku musiikin ja/tai kulttuurin saralla - eli yhteinen nimittäjä ei paikanvalinnasta johtuen olekaan enää niin sattumanvaraista;
2) Näet hauskannäköisen ihmisen paikallisliikenteen bussissa = teidän arjen reitit, kotiin, töihin tai harrastuksiin limittyvät - samankaltaisuutta löytyy siis elinympäristöstä ja valinnoista missä haluaa asua
3) Kirjaston nurkassa on viehättävä yksilö arkipäivänä virka-aikaan = olette molemmat kenties työttömiä/opiskelijoita/muita joilla on omaa aikaa myös päivällä - ja molemmat haluavat käyttää sitä itsensä sivistämiseen ja kehittämiseen -> jälleen yhteinen nimittäjä ja yhdistävä tekijä; jne.
AP:n sinkkuudelle ei välttämättä ole mitään erityistä syytä, olet siinä oikeassa. Jos kuitenkin olotila on tahtotilasta poikkeava, on hyödyllistä koittaa löytää myös mahdollisia syitä. Lähtökohtaisesti naisia ei kiinnosta parisuhde joka olisi sille miehelle käytännössä kaikki kaikessa. Käytin termiä ripustautuminen kuvaamaan tätä ilmiötä aiemmassa postauksessani. Se tuntuu olevan todella luotaantyöntävä piirre. On täysin luonnollista, että jos saa jotain sellaista mistä on kauan haaveillut, tekee kaikkensa ettei sitä menetä. Parisuhdedynamiikassa tämä vaan epäloogisesti ei toimi. Kukaan ei halua kokea olevansa toisen onnellisuudesta kokonaisvaltaisesti vastuussa, se ei ole parisuhteen tarkoitus. Tämä voi olla yksi syy AP:n vaikeuksiin parisuhderintamalla, ja mainitsin sen koska omassa lähipiirissänikin sitä on havaittavissa.
M27:na Olen samaa mieltä tästä kanssa. Itse löydän helposti yhdistäviä tekijöitä ja avaan mielelläni keskustelun mukavalta vaikuttavan henkilön kanssa. Lukemattomien pettymysten jälkeen jossa nainen paljastuukin kerta toisensa perään varatuksi olen lopettanut tämän. Internetin pariutumismarkkinat eivät itselleni toimi, koska livenä olen ihan viihdyttävä ja pidetty tyyppi, mutta en osaa tuoda sitä puolta ollenkaan itsestäni esim. tinderissä esille.
Itseäni ei lisäksi (pariutumisen kannalta älyttömän surkea asia) kiinnosta harrastukset joita tehdään muiden ihmisten kanssa, koska koen stressaavana sopia yhteisiä aikatauluja ja pitää niistä kiinni sen sjiaan, että saisin itse kaiken vapaa-aikani käyttää aikatauluttamatta ihan miten haluan. Olen vuosien aikana kokeillut erilaisiakin aikataulutettuja harrastuksia ihmisten parissa ja todennut ettei se yksinkertaisesti sovi minulle, olen kaikista onnellisimmillani yksin kun saan päättää itse menoistani ja tuloistani mikä toimii todella suurena jarruna minkään ihmissuhteen kanssa. Onneksi internet ja ajasta riippumaton kommunikointi vähän paikkaa tätä.
Ongelma on siis siinä, etten tapaa naisia missään enkä rehellisesti sanottuna ole kiinnostunut käyttämään vapaa-aikaani sosiaalisiin tapahtumiin. Internet taas ei monien vuosien aikana kertyneiden pettymisten tuloksena vain toimi. Kumpa olis olemassa joku harrastus joka on vapaa aikatauluista, tyyliin joku kerho mihin voisi mennä sillon kun itse haluaa ilman stressiä aikataulusta ja jossa kävisi myös ikäisiäni naisia. Baari on toki tällainen paikka mutta näin korona-aikana se voidaan lukea pois ja ryyppääminen kiinnostaa itsessään vielä vähemmän.
"rumia, kaljuja ja läskejä." Eli Vin dieseleitä. hahhahahahahahahahha
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi aiheen vähän, mutta kun oli keskustelua, että missä on 20-30 -vuotiaita naisia niin kissa- ja koiranäyttelyissä on yllättäen paljon. Siellä on helppo myös alkaa jutella. Tietty edellyttää, että ei vihaa eläimiä.
Kohtaaminen on kyllä vaikeaa jos ystäväpiirissä ei ole muita kuin miehiä.
Mutta miksi se on aina mies jonka kuuluu mennä "naisten harrastuksiin", epämukavuusalueelle, jne?
Samaan aikaan naiset harrastavat mistä ovat kiinnostuneita eivätkä etsi miestä vaan ovat korkeintaan avoimia sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan.
Sinäkin voit miehenä harrastaa sitä mistä olet kiinnostunut ja olla korkeintaan avoin sille jos joku superihana tupsahtaa jostain vastaan. Miehillä ja naisilla on aivan samat säännöt, usko jo! Jos taas motiivi harrastamiselle on kumppanin löytäminen, ei sillä harrastamisen sisällöllä saa olla noin paljon merkitystä. Tavoitteiden saavuttamiseksi on mentävä epämukavuusalueelle. On asuttava solussa tai yksiössä vuosia nuudeleita syöden jos haluaa velatta tehdä itsestään vaikkapa lääkärin. On varmasti hetkittäin "epämukavaa". Tarkoitus pyhittää keinot. Toki voit hengailla ampumaradalla iltaisin ja odottaa että elämäsi nainen astuu paikalle :) Nopeammin hänet löydät kun 'alistut' parisalsan saloihin.
Tämä miesten ja naisten epäsuhta parisuhdemarkkinoilla, joka sinua niin kovasti nyppii, ei muuten ole naisten vika. Operaatiosi osuu seinään heti alkumetreillä jos et tätä perusasiaa ymmärrä. Miesten ja naisten suhteet johtuu miehistä ja naisista.
Mitä epäsuhtaa tarkoitat, jos kerran säännöt ovat molemmille sukupuolille samat?
Sitä, että miesten pitää jahdata ja naisten ei sovi olla liian innokkaita vaikka molemmissa sukupuolissa on persoonallisuuksia joiden luontainen käytös ei istu näihin "sääntöihin". Sitä epäsuhtaa tarkoitin.
Mistä johtuu että vain naiset haluavat pitää tuosta säännöstä kiinni?
Kun kysyt asiaa miehiltä, niin vähemmistö on sitä meltä että naisen tulee olla jahdattava. Enemmistö toivoo naisilta enemmän aloitteellisuutta ja tasa-arvoisempaa meininkiä.
Miksi naiset ovat niitä jotka pitävät kynsin hampain kiinni kivikautisista perinteistä?
Kyllä naisetkin jahtaavat Chadeja.
No niin, eli sekin väite (etteivät naiset jahtaa) on nyt kumottu.
Surullista. Jos voisin antaa jonkun vinkin tai taian millä se pariutuminen tapahtuu, antaisin. Mutta ei sellaista ole.
Itse olen parikymppinen nainen ja kaveripiiristäni puolet ovat pariutuneet tinderin kautta, loput juhlissa tai kaverin kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovuta! Oikeaan ihmiseen törmääminen on sattumasta kiinni, mutta asiaa voi auttaa, jos liikut kodin ulkopuolella. Oma mieheni oli paljon sinua vanhempi, kun törmättiin ulkona, kun hän oli lenkillä. Minä tein aloitteen ja hyvän miehen sain. Kyllä kaikki parisuhdetaidot voi yhdessä opetella. Itselläkin oli vain yksi suhde taustalla, joten ei kokemuksissa paljon eroa.
Toi ei ole kyllä totta, että vaan miesten tarvii mennä epämukavuusalueelle kun koittavat kohdata naisia.
Itse aloitin teininä irkkaamaan kun kuulin että ihastukseni on siellä yhdellä kanavalla aktiivi. Nyt ollaan oltu kohta 17 vuotta yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kuinka monta kertaa viikossa harrastat tai teet jotain sellaista, jonka yhteydessä voit tutustua ikäisiisi naisiin?
Mitä ihmettä koronan aikana muka voi tehdä?
Olen jo pitkään aloittanut useita harrastuksia per vuosi vain tutustuakseni naisiin ja tuntuu että kaikkialla, kuten uimahalleissa, on vain lapsia ja vanhuksia - 20-30v naiset loistavat poissaolollaan.
Tästä naisten katoamisesta melkein voisin tehdä oman ketjun, sitä olen ihmetellyt koko elämäni.
Mene jonkun kuntosaliketjun ryhmäliikuntatunneille, niitä kyllä järjestetään korona-aikaan. Siellä ei ole muuta kuin sopivan ikäryhmän naisia.
Meitä on tässä maassa paljon. Erityisesti jos olet vielä lyhyt mies. Itse olen 34-vuotias ja 175cm. En ole koskaan käynyt edes treffeillä ja ne kerrat kun olen puhunut vastakkaisen sukupuolen kanssa, lasketaan kahden käden sormilla. Etätyöaikana olen vielä enemmän syrjäytynyt ja vietän aikani 100% yksin. Jos käyn jossain, käyn yksin.
Vierailija kirjoitti:
Meitä on tässä maassa paljon. Erityisesti jos olet vielä lyhyt mies. Itse olen 34-vuotias ja 175cm. En ole koskaan käynyt edes treffeillä ja ne kerrat kun olen puhunut vastakkaisen sukupuolen kanssa, lasketaan kahden käden sormilla. Etätyöaikana olen vielä enemmän syrjäytynyt ja vietän aikani 100% yksin. Jos käyn jossain, käyn yksin.
Toivottavasti et syytä tuosta naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Kuinka monta kertaa viikossa harrastat tai teet jotain sellaista, jonka yhteydessä voit tutustua ikäisiisi naisiin?
Mitä ihmettä koronan aikana muka voi tehdä?
Olen jo pitkään aloittanut useita harrastuksia per vuosi vain tutustuakseni naisiin ja tuntuu että kaikkialla, kuten uimahalleissa, on vain lapsia ja vanhuksia - 20-30v naiset loistavat poissaolollaan.
Tästä naisten katoamisesta melkein voisin tehdä oman ketjun, sitä olen ihmetellyt koko elämäni.Mene jonkun kuntosaliketjun ryhmäliikuntatunneille, niitä kyllä järjestetään korona-aikaan. Siellä ei ole muuta kuin sopivan ikäryhmän naisia.
Juu ei ole.
Ryhmälikuntatunteja on kahdenlaisia:
Molemmille sukupuolille suunnattuja. Siellä on vanhempia naisia ja 30+ perheellisiä naisia.
Pelkästään naisille suunnattuja. Siellä varmaankin on sitten 20-30v naisia.
Pääsääntöisesti nuoret/nuorehkot sinkkunaiset eivät käy tapahtumissa joissa heitä voisi tavata, ja silloin jos käyvät, linnoittautuvat tyttöporukkaan johon ei ole miehillä asiaa.
Kyullä se kirjoittamaton sääntö on että nuoria naisia sopii yrittää Tinderissä, baareissa ja bileissä. Ei mualla. Eikä nykyään baareissakaan, sama tyttöporukkaan linnoittautuminen tapahtuu sielläkin.
Tunnetko ihmisiä? Onko sinulla kavereita? Tuletko hyvin juttuun vaikka naispuolisten työkavereiden kanssa.
Voisko sun vuorovaikutustaidoissa olla treenattavaa? Kysyn siksi, että ihmisten kanssa kanssakäymistä voi ja kannattaa harjoitella, jos kaipaa seuraa.
Jos tulet muuten helposti juttuun ihmisten kanssa, on kyse sit ehkä vaan tsägästä. Et ole löytänyt sopivaa 🤷♀️