Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teidän nyxän ja exän lapsilla eri elintaso kuin teidän lapsilla?
04.11.2020 |
Miten selitätte lapsille? Olen itse vähävarainen, eikä lapseen voi laittaa paljon rahaa. Miehen exä on tottunut ostamaan lapsilleen mm. arvokkaita vaatteita ja harrasteita. Tuntuu vain välillä aika ikävältä, kun mies elättää enemmän entistä perhettään kuin meitä (olivat eronneet jo kauan ennen minua).
Kommentit (164)
Mitä nämä elintasoerot siis käytännössä tarkoittavat?
Minulla on vain omat lapset, mutta toisen lapsen harrastus on kaksi kertaa kalliimpi kuin toisen - onko lapsilla eri elintaso? Ostan pienemmälle lapselle vielä vaatteita kirpputorilta ja jostain Tokmannilta, mutta isompi (esiteini) haluaa jo valita vaatteensa itse ja ostaa ne jostain nuorisovaatekaupoista. Onko tämä eri elintason merkki?
Vai millaisia asioita oikein tarkoitatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.
Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.
Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.
Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".
Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.
Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.
Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.
Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.
Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".
Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.
Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.
Ylläolevan viesti taisi tosin olla se, ettei ajatella nenäänsä pidemmälle. Jos vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön, niin ihminen yleensä harkitsee sitä. Lasten kohdalla moista harkintaa ei näytetä tekevän - paitsi saman vaimon kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä elintasoerot siis käytännössä tarkoittavat?
Minulla on vain omat lapset, mutta toisen lapsen harrastus on kaksi kertaa kalliimpi kuin toisen - onko lapsilla eri elintaso? Ostan pienemmälle lapselle vielä vaatteita kirpputorilta ja jostain Tokmannilta, mutta isompi (esiteini) haluaa jo valita vaatteensa itse ja ostaa ne jostain nuorisovaatekaupoista. Onko tämä eri elintason merkki?
Vai millaisia asioita oikein tarkoitatte?
Ap on kirjoittanut, että miehen lapset ovat päiväkoti-ikäisiä, silti he saavat parempia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.
Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.
Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.
Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".
Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.
Mitäs sitten jos isä sairastuu, menettää työnsä tms? Pitääkö ottaa lainaa voidakseen maksaa SOVITUT asiat? Elämässä tulee eteen tilanteita, jolloin on pakko muuttaa suunnitelmia! Tähän kategoriaan kuuluvat uudet perheet ja lapset.
Sairastuminen ja työttömyys on asioita joita ei täysin voi hallita. Sen sijaan lisääntymiswn voi hallita täysin.
Entä sitten?
Voi että näitä lukiessa olen tyytyväinen siitä, että meillä on lasten isän kanssa hyvät välit! Me kyllä tuemme toistemme pyrkimyksiä, eli jos olisi tilanne, että toinen haluaisi vaikka lähteä toteuttamaan itseään huonopalkkaisemman, mutta unelmatyön parissa, niin kannustettaisiin kyllä siinä. Ja sumplittaisiin sitten lasten kulut uudestaan vallitsevan tilanteen mukaan.
Tämä, että tullaan hyvin toimeen, on muuten lapsillekin hyväksi ja tukee heidän suhdettaan molempiin vanhempiin. Vaikea kuvitella, että meistä kumpikaan yrittäisi estää toista tekemästä elämässä asioita vain siksi, että sitten olisi vähemmän rahaa jaossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä elintasoerot siis käytännössä tarkoittavat?
Minulla on vain omat lapset, mutta toisen lapsen harrastus on kaksi kertaa kalliimpi kuin toisen - onko lapsilla eri elintaso? Ostan pienemmälle lapselle vielä vaatteita kirpputorilta ja jostain Tokmannilta, mutta isompi (esiteini) haluaa jo valita vaatteensa itse ja ostaa ne jostain nuorisovaatekaupoista. Onko tämä eri elintason merkki?
Vai millaisia asioita oikein tarkoitatte?
Ap on kirjoittanut, että miehen lapset ovat päiväkoti-ikäisiä, silti he saavat parempia vaatteita.
Mitä ne paremmat vaatteet sitten ovat? Mietin vaan, kun itselläni olisi ollut varaa ostaa merkkivaatteitakin, mutta ostin silti kirppikseltä. En kokenut ostavani huonompia vaatteita. Ja lapseni tykkäsikin enemmän halvasta Muumi-paidasta kuin jostain kalliista, design-vaatteesta, jossa ei ollut Muumeja.
Onko vaatteiden hinta noin yks yhteen merkki elintasosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-
Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.
Eli arvotat yhteiset lapsenne arvokkaammiksi kuin uuden suhteen lapset? Eivätkö uuden suhteen lapset tarvitse ylimääräistä huonetta?
Ei vaan isän on huolehdittava tulojensa mukaan omista lapsistaan kuten ennenkin. Ei mies voi vain päättää, ettei maksa, kun on uusi perhe. Näköharha on siinä, että ydinperheessä ei koskaan lasketa, mitä lapsi oikeasti maksaa. Ja olen sitä mieltä, ettei pidä tehdä lapsia, jos niihin ei ole varaa.
No tämä. Koska uudet lapset tuovat menoja, ei vanhempiin voi enää käyttää samaa summaa.
Ongelma on se että tehdään liikaa lapsia.
Joka naiselle omat.
Mutta ei se ole niiden ensiimäisten vika vaan tyhmän vanhemman.
Ei ole ensimmäisten vika, mutta nuoremmat saavat vaikka kärsiä nälkää. Lapset ovat sisaruksia, näinkö opetetaan solidaarisuutta?
Jos äiti/isä on niin tyhmä että puskee lapsia 10 vaikka rahaa elättää heitä ei ole, niin väistämättä silloin rahat eivät riitä.
Lapset eivät ole vastuullisia aikuisten päätöksistä. Jos lapsille numero ja 1 ja 2 on luvattu että vanhempien erosta huolimatta heillä sälyvät asiat X ja Y, ja sittten alkaa tulla lisää lapsia, niin ei se ole oikeutus heikentää em. lapsien elintasoa.
On aikuisten vastuulla tehdä lapsia vain sellainen määrä, että elintaso riittää siihen etteivät lapset näe nälkää. Monella (aiheellisesti!) vaatimustaso on tuotakin isompi, eli ruuan lisäksi halutaan antaa muutakin, harrastuksia, elämyksiä ja kokemuksia.
Lapsissa, kuten kaikessa, pitää laskea mihin rahat riittävät. Kurja juttu on se, että varattomalle ei myydä edes rahoituksella ferraria ellei pätäkkää ole, mutta lapsia voi vastuuton ja pennitön tehdä aina vaan lisää ja lisää ja lisää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.
Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.
Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.
Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".
Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.
Mitäs sitten jos isä sairastuu, menettää työnsä tms? Pitääkö ottaa lainaa voidakseen maksaa SOVITUT asiat? Elämässä tulee eteen tilanteita, jolloin on pakko muuttaa suunnitelmia! Tähän kategoriaan kuuluvat uudet perheet ja lapset.
Sairastuminen ja työttömyys on asioita joita ei täysin voi hallita. Sen sijaan lisääntymiswn voi hallita täysin.
Entä sitten?
Voi että näitä lukiessa olen tyytyväinen siitä, että meillä on lasten isän kanssa hyvät välit! Me kyllä tuemme toistemme pyrkimyksiä, eli jos olisi tilanne, että toinen haluaisi vaikka lähteä toteuttamaan itseään huonopalkkaisemman, mutta unelmatyön parissa, niin kannustettaisiin kyllä siinä. Ja sumplittaisiin sitten lasten kulut uudestaan vallitsevan tilanteen mukaan.
Tämä, että tullaan hyvin toimeen, on muuten lapsillekin hyväksi ja tukee heidän suhdettaan molempiin vanhempiin. Vaikea kuvitella, että meistä kumpikaan yrittäisi estää toista tekemästä elämässä asioita vain siksi, että sitten olisi vähemmän rahaa jaossa.
Kyllähän se raha näyttäytyy tärkeänä ihan ydinperheessäkin. Av:llakin on ollut monta ketjua, jossa puoliso ei kannusta opiskelemaan. Rahan takia.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.
Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.
Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.
Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".
Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.
Mitäs sitten jos isä sairastuu, menettää työnsä tms? Pitääkö ottaa lainaa voidakseen maksaa SOVITUT asiat? Elämässä tulee eteen tilanteita, jolloin on pakko muuttaa suunnitelmia! Tähän kategoriaan kuuluvat uudet perheet ja lapset.
Sairastuminen ja työttömyys on asioita joita ei täysin voi hallita. Sen sijaan lisääntymiswn voi hallita täysin.
Entä sitten?
Voi että näitä lukiessa olen tyytyväinen siitä, että meillä on lasten isän kanssa hyvät välit! Me kyllä tuemme toistemme pyrkimyksiä, eli jos olisi tilanne, että toinen haluaisi vaikka lähteä toteuttamaan itseään huonopalkkaisemman, mutta unelmatyön parissa, niin kannustettaisiin kyllä siinä. Ja sumplittaisiin sitten lasten kulut uudestaan vallitsevan tilanteen mukaan.
Tämä, että tullaan hyvin toimeen, on muuten lapsillekin hyväksi ja tukee heidän suhdettaan molempiin vanhempiin. Vaikea kuvitella, että meistä kumpikaan yrittäisi estää toista tekemästä elämässä asioita vain siksi, että sitten olisi vähemmän rahaa jaossa.
Kyllähän se raha näyttäytyy tärkeänä ihan ydinperheessäkin. Av:llakin on ollut monta ketjua, jossa puoliso ei kannusta opiskelemaan. Rahan takia.
eri
Minusta sellainen onkin väärin. Kamalaa, jos kumppani on tulppana ja esteenä omille haaveille, pyrkimyksille ja yleensä elämälle. Itse en sellaisessa suhteessa haluaisi olla, enkä ikinä itse estäisi itsekkäästi rahan tai muunkaan takia kumppania (tai edes eksää!) toteuttamasta itseään tai tekemällä uudenlaisia ratkaisuja elämässään. Katson, ettei olisi minun asiani puuttua, ja koska ihan vilpittömästi toivon toisen olevan onnellinen, tukisin häntä kyllä ihan vilpittömästi. Oli sitten nyksä tai eksä kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-
Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.
Eli arvotat yhteiset lapsenne arvokkaammiksi kuin uuden suhteen lapset? Eivätkö uuden suhteen lapset tarvitse ylimääräistä huonetta?
Ei vaan isän on huolehdittava tulojensa mukaan omista lapsistaan kuten ennenkin. Ei mies voi vain päättää, ettei maksa, kun on uusi perhe. Näköharha on siinä, että ydinperheessä ei koskaan lasketa, mitä lapsi oikeasti maksaa. Ja olen sitä mieltä, ettei pidä tehdä lapsia, jos niihin ei ole varaa.
No tämä. Koska uudet lapset tuovat menoja, ei vanhempiin voi enää käyttää samaa summaa.
Ongelma on se että tehdään liikaa lapsia.
Joka naiselle omat.
Mutta ei se ole niiden ensiimäisten vika vaan tyhmän vanhemman.
Ei ole ensimmäisten vika, mutta nuoremmat saavat vaikka kärsiä nälkää. Lapset ovat sisaruksia, näinkö opetetaan solidaarisuutta?
Jos äiti/isä on niin tyhmä että puskee lapsia 10 vaikka rahaa elättää heitä ei ole, niin väistämättä silloin rahat eivät riitä.
Lapset eivät ole vastuullisia aikuisten päätöksistä. Jos lapsille numero ja 1 ja 2 on luvattu että vanhempien erosta huolimatta heillä sälyvät asiat X ja Y, ja sittten alkaa tulla lisää lapsia, niin ei se ole oikeutus heikentää em. lapsien elintasoa.
On aikuisten vastuulla tehdä lapsia vain sellainen määrä, että elintaso riittää siihen etteivät lapset näe nälkää. Monella (aiheellisesti!) vaatimustaso on tuotakin isompi, eli ruuan lisäksi halutaan antaa muutakin, harrastuksia, elämyksiä ja kokemuksia.
Lapsissa, kuten kaikessa, pitää laskea mihin rahat riittävät. Kurja juttu on se, että varattomalle ei myydä edes rahoituksella ferraria ellei pätäkkää ole, mutta lapsia voi vastuuton ja pennitön tehdä aina vaan lisää ja lisää ja lisää...
10 lasta lienee turhaa ja tarkoitushakuista liioittelua. Suurimmalla osalla on lapsiluki aika alhainen, myös niillä, joilla on uusperhe. Kuulostaa kyllä enemmän kateellisten ja katkerien ja itsekkäiden ex-puolisoiden ajatukselta, että toinen ei saisi hankkia enää lisää lapsia.
Joskus asiat ja tilanteet muuttuvat, ja voi olla että siitä joudutaan puhumaan lapsillekin. Mutta jos nyt kyse on vain harrastuskuluista, niin voihan sitä aina yrittää uudessakin tilanteessa katsoa, saisiko harrastukset järjestymään - vaikka jostain muusta tinkimällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.
Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.
Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.
Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".
Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.
Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.
Väännetään rautalangasta:
Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk
--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.
Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.
Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.
Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.
Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.
Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.
Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.
Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".
Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.
Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.
Väännetään rautalangasta:
Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk
--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.
Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.
Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.
Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.
Miksi ei elatusmaksua sitten voisi pienentää silloin, jos henkilön elämäntilanne tai tulostaso muuttuu? Miksi se on niin kamala asia. Ihan yhtä laillahan hän silloin osallistuisi lasten kuluihin maksukykynsä mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.
Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.
Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.
Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".
Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.
Mitä ihmettä? Meneehän se ydinperheessäkin niin, että jos tulot muuttuvat, tulee lisää lapsia tai muita elämänmuutoksia, se voi heijastua myös lasten elintasoon. Miten ihmeessä eron jälkeen elintaso olisi jokin koskematon etuoikeus, josta pitää pitää vaikka muiden ihmisten kustannuksella kiinni? Eihän vanhemmuudessaan muutenkaan ole raha tai elintaso se olennaisin asia. Ydinperheessäkin lapsi saattaa joutua luopumaan jostain, jos vaikka vanhempi jää työttömäksi tai vaihtaa huonopalkkaisempaan työhön. Sellaista tämä elämä vaan on.
Väännetään rautalangasta:
Henkilön nettotulot ovat 2500e/kk, on sovittu että maksaa lapsista elatusmaksua 400e/kk ja lasten harratuksista puolet, esim. 100e/kk
--> käteen jää 2000e/kk, millä henkilö saa tehdä ihan mitä hän haluaa.Jos asumiseen ja muuhun pakolliseen (ruoka, liikkuminen, vakuutukset, sähköt sun muut) menee esim. 1000e/kk, jää rahaa 1000e jolla varmasti vielä ainakin yhden lapsen elättää.
Mutta jos henkilön nettotulot onkin vain 1500e/kk, niin siinä kohtaa ei kyllä lisää lapsia kannata alkaa väkertämään.
Huomauttaisin vielä, että jos elää rennommin, eli ei ole menoja vetänyt ihan tappiin, on mahdollista säästää, jolloin työttömyys (alkuun liiton rahaa) tai muu yllättävä asia ei heti vie pohjaa pois.
Vakava sairastuminen on toki eri asia, varsinkin jos kestää pitkään/romuttaa terveyden pysyvästi.
Miksi eron jälkeen pitää lyödä lukkoon koko elämän suunnitelmat, kun ydinperheessä kuitenkin voi tulla uusiakin lapsia, vaikka se vaikuttaisi jo olemassa olevien elintasoon? Ja mikäänhän ei estä kuitenkään lähivanhempaa vaihtamasta työpaikkaa, jäämästä työttömäksi, hankkimasta lisää lapsia, jne. Kuulostaa vähän oudolta, jos etävanhemman osuus ja rooli olisi enää olla maksaja ja muiden elintason ylläpitäjä. Jotenkin julmaa olisi sekin, että etävanhempi on jo menettänyt yhteisen arjen lastensa kanssa, mutta hänelle ei sallittaisi mahdollisuutta hankkia uusia lapsia, joiden kanssa sitä yhteistä arkea voisi ollakin. Paitsi toki, jos hän on riittävän varakas. Mutta aika julmaa sekin, että köyhän etävanhemman osuus olisi sitten vaan rahoittaa muiden elämää ilman mahdollisuutta elää itse.
Ja ei, en ole itse etävanhempi, vaan olen lähivanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ä...[/quote]
Joskus asiat ja tilanteet muuttuvat, ja voi olla että siitä joudutaan puhumaan lapsillekin. Mutta jos nyt kyse on vain harrastuskuluista, niin voihan sitä aina yrittää uudessakin tilanteessa katsoa, saisiko harrastukset järjestymään - vaikka jostain muusta tinkimällä.[/quote]
Hmmm... on huomioitava, että lapsi hyväksyy elintason laskun paremmin ydinperheessä kuin uusperheessä. Ydinperheessä se ottaa aivoon, mutta ei ole kohdetta, jota syyttää. Uusperheessä kohteeksi tulee isäpuoli/sisarpuolet/yms, joita syytetään siitä, että elämä on huonoa.
Siksi uusperhettä perustettaessa on oltava hyvin huolellinen, ettei kenenkään elämä huonone: jos ennenkin on ollut oma huone, niin jatkossakin. Jos ennen päässyt lomille, niin jatkossakin. Jos ennen saanut joka ilta vanhemman kanssa yhteistä aikaa, niin jatkossakin.
eri
Ohis,
kyllä monessa ydinperheessäkin vanhemmat elävät loppukuusta kaurapuuroa syöden ja kulkevat itse vahoissa rytkyissä että lapsilla on varaa esim. harrastaa.
Mutta heti jos se raha valuu "entisille lapsille" uhrausta ei olla valmiita tekemään, vaan aletan vaatia maksujen pienentämistä.
Jotkut eivät näe sitä elatusmaksua muuna kun turhana menona, vaikka useimmille se lapsen lähihuoltajuus tulisi paljon kalliimmmaksi. Moni maksaa minimit, ja lähivanhempi kaiken muun, jo kaverisynttärien lahjoihin menee paljon rahaa, vaikka halpaa ostaisikin, on plajon "piilokuluja" joita etävanhempi ei koskaan joudu maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
kyllä monessa ydinperheessäkin vanhemmat elävät loppukuusta kaurapuuroa syöden ja kulkevat itse vahoissa rytkyissä että lapsilla on varaa esim. harrastaa.
.
Enpä ole tuollaisesta kuullut. Meidän lapset kyllä harrastavat ihan sitä, mihin meillä on varaa.
Vierailija kirjoitti:
ä...
Joskus asiat ja tilanteet muuttuvat, ja voi olla että siitä joudutaan puhumaan lapsillekin. Mutta jos nyt kyse on vain harrastuskuluista, niin voihan sitä aina yrittää uudessakin tilanteessa katsoa, saisiko harrastukset järjestymään - vaikka jostain muusta tinkimällä.
Hmmm... on huomioitava, että lapsi hyväksyy elintason laskun paremmin ydinperheessä kuin uusperheessä. Ydinperheessä se ottaa aivoon, mutta ei ole kohdetta, jota syyttää. Uusperheessä kohteeksi tulee isäpuoli/sisarpuolet/yms, joita syytetään siitä, että elämä on huonoa.
Siksi uusperhettä perustettaessa on oltava hyvin huolellinen, ettei kenenkään elämä huonone: jos ennenkin on ollut oma huone, niin jatkossakin. Jos ennen päässyt lomille, niin jatkossakin. Jos ennen saanut joka ilta vanhemman kanssa yhteistä aikaa, niin jatkossakin.
eri
Tarkoittaako tämä siis sitä, että jos ydinperheenä matkusteltiin varakkaamman vanhemman kustannuksella kaukomailla ja yövyttiin huippuhotelleissa, niin eron jälkeen, jos varakkammasta tulee etävanhempi, hänen tulee maksaa niin isoa elatusapua, että lähivanhempi voi viedä lapset huippulomille kaukomaille?
Ja miten tuo oma huone voi olla noin ehdoton vaatimus - onhan se aika selvää, että jos kahden ihmisen palkalla sai hankittua neliön, voi olla että yhden henkilön palkalla saa vain kaksion. Onko siis vaatimus, että etävanhemman kustannuksella pitäisi voida hankkia lähivanhemmalle isompi asunto, jotta lapset saavat oman huoneen - hänen luonaan?
En oikeasti ymmärrä tätä logiikkaa. Kertokaa ihmeessä!
Jos etävanhempi on miljonääril pitäisikö elatusmaksujen olla satoja tuhansia euroja kuukaudessa? Tällöinhän säilyisi se totuttu elintaso, toisin kuin jos elatusmaksu on vaikka 650 euroa ja eletään kerrostalokoilmiossa lähivanhemman kanssa. Jos oli totuttu merenrantataloon, tulisiko lähivanhemman saada eron jälkeen sellainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-
Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.
Eli arvotat yhteiset lapsenne arvokkaammiksi kuin uuden suhteen lapset? Eivätkö uuden suhteen lapset tarvitse ylimääräistä huonetta?
Ei vaan isän on huolehdittava tulojensa mukaan omista lapsistaan kuten ennenkin. Ei mies voi vain päättää, ettei maksa, kun on uusi perhe. Näköharha on siinä, että ydinperheessä ei koskaan lasketa, mitä lapsi oikeasti maksaa. Ja olen sitä mieltä, ettei pidä tehdä lapsia, jos niihin ei ole varaa.
No tämä. Koska uudet lapset tuovat menoja, ei vanhempiin voi enää käyttää samaa summaa.
Ongelma on se että tehdään liikaa lapsia.
Joka naiselle omat.
Mutta ei se ole niiden ensiimäisten vika vaan tyhmän vanhemman.
Ei ole ensimmäisten vika, mutta nuoremmat saavat vaikka kärsiä nälkää. Lapset ovat sisaruksia, näinkö opetetaan solidaarisuutta?
Eivät ole sisaruksia ja tuohan johtuu vanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
kyllä monessa ydinperheessäkin vanhemmat elävät loppukuusta kaurapuuroa syöden ja kulkevat itse vahoissa rytkyissä että lapsilla on varaa esim. harrastaa.
Mutta heti jos se raha valuu "entisille lapsille" uhrausta ei olla valmiita tekemään, vaan aletan vaatia maksujen pienentämistä.
Jotkut eivät näe sitä elatusmaksua muuna kun turhana menona, vaikka useimmille se lapsen lähihuoltajuus tulisi paljon kalliimmmaksi. Moni maksaa minimit, ja lähivanhempi kaiken muun, jo kaverisynttärien lahjoihin menee paljon rahaa, vaikka halpaa ostaisikin, on plajon "piilokuluja" joita etävanhempi ei koskaan joudu maksamaan.
On vähän eri asia luopua turhasta vaateshoppailusta tai ostaa kirppikseltä, kuin luopua itselle tärkeästä lapsihaaveesta. Aika monessa ydinperheessäkin toivottu lapsi kyllä hankitaan.
Alue: Aihe vapaa
Ei ole ensimmäisten vika, mutta nuoremmat saavat vaikka kärsiä nälkää. Lapset ovat sisaruksia, näinkö opetetaan solidaarisuutta?