Onko teidän nyxän ja exän lapsilla eri elintaso kuin teidän lapsilla?

Tämä muistuttaa yhtä meidän uusperhe”ongelmaa” takavuosilta.

Minä olen perussiisti, mies vähän sottapytty, ja hänen eksä ylisiisti. Miehellä oli alussa kauheat paineet, että meillä on siistiä, kun lapset tulevat. Koska lapset kantelevat siisteydestä äidilleen.

Niinpä minä lopetin siivoamisen. Tai siis siivosin aina vasta, kun lapset lähtivät. Alussa miehellä oli kauhea tuska siivota ennen lasten tuloa. Sittemmin hän luovutti.

Tämä oli minulle ongelma sen takia, että koin miehen näkevän enmmän vaivaa eksänsä eteen kuin minun eteeni. Voin kuvitella, että tämä on ap:nkin ongelma.

On. Miehen eksä ostaa heidän lapselle kaikkein kalleimpia tavaroita, mutta ei meidän lapsille voi MITÄÄN ostaa. Ei paljon kiinnosta lasten paha mieli minua itkettää joka päivä lasten puolesta.

Miksi olet itse vähävarainen? Miksi teet ylipäätään lapsia persaukisena?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä kävisin miehen kanssa jo nyt keskustelua siitä, että ei missään nimessä ole oikein eikä reilua, että mies käyttää enemmän rahaa toiseen lapseensa mitä toiseen. Kyllä lapsien suhteen pitää olla tasapuolinen, etenkin kun biologisesta vanhemmasta kyse. Ei isä saa suosia toista lastaan enemmän mitä toista. Lapsi ottaa asian myöhemmin itseensä ja ajattelee olevansa vähempiarvoisempi, mitä toinen lapsi. Mikä on lapselle aika raastavaa ja vahingollista.

Meillä käytiin tätä keskustelua eli kun mies maksaa edellisestä lapsesta 150 e/kk, niin saman summan tulee riittää meidän yhteiselle lapselle. Summa sisältää asumisen (1/3 vuokrasta), vesimaksun, vakuutukset, harrastukset, ruuat, päivähoitomaksun jne. isän osuuden, joten vaatteisiin, leluihin ei sitten riitäkään rahaa.  Lapsilisä on vähän yli 100 e, mutta ei yhteensä 400 e/kk riitä, kun jo pelkkä päivähoitomaksu on yli 200 e/kk. MInä sitten maksan omistani lisää.

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-

Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.

Minä käytän lapsiini just sen verran rahaa kuin haluan, enkä ala lasteni isän nykyiseltä kumppanilta kyselemään mielipiteitä sen suhteen. He saavat toki ihan itse päättää, miten omat rahansa käyttävät, mutta niin saan minäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet itse vähävarainen? Miksi teet ylipäätään lapsia persaukisena?

Suomessa olisi aika vähän lapsia, jos vain lääkärin tuloilla niitä saisi tehdä. Vähävarainen ei ole sama kuin rahaton.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Olen lasteni äitinä täysin samaa mieltä. Siis kun lasten isä teki lisää lapsia. Uuden perheen äitinä olisin varmaan toista mieltä.

Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta uusperheellinen olen. On hyvä muistaa, kun uusperhettä perustetaan ja halutaan sen toimivan, että saavutetuista eduista ei voi tinkiä.

Mutta kuten koko elämä, on tämäkin priorisointikysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet itse vähävarainen? Miksi teet ylipäätään lapsia persaukisena?

Suomessa olisi aika vähän lapsia, jos vain lääkärin tuloilla niitä saisi tehdä. Vähävarainen ei ole sama kuin rahaton.

No mitä se ap sitten kitisee?

Jos on tyytymätön rahoihinsa, tekee itse asialle jotain. Eikä syyllistä fiksumpiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-

Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.

Eli arvotat yhteiset lapsenne arvokkaammiksi kuin uuden suhteen lapset? Eivätkö uuden suhteen lapset tarvitse ylimääräistä huonetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-

Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.

Eli arvotat yhteiset lapsenne arvokkaammiksi kuin uuden suhteen lapset? Eivätkö uuden suhteen lapset tarvitse ylimääräistä huonetta?

Ei ne miehen uuden suhteen lapset kuulu eksäööe mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitäs sitten jos isä sairastuu, menettää työnsä tms? Pitääkö ottaa lainaa voidakseen maksaa SOVITUT asiat? Elämässä tulee eteen tilanteita, jolloin on pakko muuttaa suunnitelmia! Tähän kategoriaan kuuluvat uudet perheet ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-

Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.

Eli arvotat yhteiset lapsenne arvokkaammiksi kuin uuden suhteen lapset? Eivätkö uuden suhteen lapset tarvitse ylimääräistä huonetta?

Ei vaan isän on huolehdittava tulojensa mukaan omista lapsistaan kuten ennenkin. Ei mies voi vain päättää, ettei maksa, kun on uusi perhe. Näköharha on siinä, että ydinperheessä ei koskaan lasketa, mitä lapsi oikeasti maksaa. Ja olen sitä mieltä, ettei pidä tehdä lapsia, jos niihin ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-

Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.

Eli arvotat yhteiset lapsenne arvokkaammiksi kuin uuden suhteen lapset? Eivätkö uuden suhteen lapset tarvitse ylimääräistä huonetta?

Tietenkin. Lapseni ovat minulle arvokkaita, muiden lapset eivät ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitäs sitten jos isä sairastuu, menettää työnsä tms? Pitääkö ottaa lainaa voidakseen maksaa SOVITUT asiat? Elämässä tulee eteen tilanteita, jolloin on pakko muuttaa suunnitelmia! Tähän kategoriaan kuuluvat uudet perheet ja lapset.

Sairastuminen ja työttömyys on asioita joita ei täysin voi hallita. Sen sijaan lisääntymiswn voi hallita täysin.

Vierailija kirjoitti:

On. Miehen eksä ostaa heidän lapselle kaikkein kalleimpia tavaroita, mutta ei meidän lapsille voi MITÄÄN ostaa. Ei paljon kiinnosta lasten paha mieli minua itkettää joka päivä lasten puolesta.

Miksi miehesi exän pitäisi ostaa jotain sun lapsillesi? Hän ostaa omilleen ja sinä omillesi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-

Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.

Eli arvotat yhteiset lapsenne arvokkaammiksi kuin uuden suhteen lapset? Eivätkö uuden suhteen lapset tarvitse ylimääräistä huonetta?

Ei vaan isän on huolehdittava tulojensa mukaan omista lapsistaan kuten ennenkin. Ei mies voi vain päättää, ettei maksa, kun on uusi perhe. Näköharha on siinä, että ydinperheessä ei koskaan lasketa, mitä lapsi oikeasti maksaa. Ja olen sitä mieltä, ettei pidä tehdä lapsia, jos niihin ei ole varaa.

No tämä. Koska uudet lapset tuovat menoja, ei vanhempiin voi enää käyttää samaa summaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me illä on eri elintaso kuin miehen lapsilla. Tai sanotaanko näin että miehen lapsilla on meilläkin eri elintaso kuin äitinsä luona :D Meillä syödään halpaa ruokaa, ei reissata missään, eikä käydä mäkkärissä. Meiltä saa lahjaksi jotain pientä/itse tehtyä, ei koskaan i-padeja ja trek pyöriä kuten äidiltään. Selityksemme tähän on se että minä olen pitkällä sairaslomalla, ja mieheni tuloilla pitkälti hoidetaan talolaina ja eläminen. PLUS tietysti lapsiin menee elareita mieheltä 400e/kk. Joten miehen eksä ostelkoon tuolla 400 eurolla lapsille mitä haluaa. Mieheni sanoo lapsille vain että hän elättää teitä jo äidin luo, joten ei ole varaa enää tuon lisäksi ostella mukavia-

Tässä se katkeruuden aihe ja näköharha. Lapsia lienee siis ainakin 2, joista mies maksaa 400 euroa kuussa. Lasten takia tarvitaan kuitenkin isompi asunto eli tuo raha saattaa mennä jo yhden lisähuoneen vuokraan. Lisäksi lapset käyttävät vettä ja sähköä ja syövät ruokaa. Loppupeleissä 400 euroa ei mahdollista kalliita tavaroita, vaan ex-vaimon rahat. Uusien naisten katkeruus ja elintasovertailu aiheuttaa paljon pahaa mieltä lapsille. Oman exäni kanssa sovittiin, että maksetaan lasten kulut puoliksi. Kun mies alkoi maksaa lukiolaiselle 40 euroa kuussa (katsoi sen riittävän) oli pakko viedä asia lastenvalvojalle.

Eli arvotat yhteiset lapsenne arvokkaammiksi kuin uuden suhteen lapset? Eivätkö uuden suhteen lapset tarvitse ylimääräistä huonetta?

Ei vaan isän on huolehdittava tulojensa mukaan omista lapsistaan kuten ennenkin. Ei mies voi vain päättää, ettei maksa, kun on uusi perhe. Näköharha on siinä, että ydinperheessä ei koskaan lasketa, mitä lapsi oikeasti maksaa. Ja olen sitä mieltä, ettei pidä tehdä lapsia, jos niihin ei ole varaa.

No tämä. Koska uudet lapset tuovat menoja, ei vanhempiin voi enää käyttää samaa summaa.

Ongelma on se että tehdään liikaa lapsia.

Joka naiselle omat.

Mutta ei se ole niiden ensiimäisten vika vaan tyhmän vanhemman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta ne vanhemmat lapset saavat pitää elintasonsa, JOS tehdän lisää lapsia, ei saa olla pois niiden aiempien lasten elintasosta pois.

Vastuullinen aikuinen huolehtii sitoumuksensa. Jos on esim. erotessa sovittu että lapsen harrastus maksetaan puoliksi ja sen lisäksi X euroa kuussa elatusmaksua, niin tulee hoitaa.

Jos toinen/molemmat tekee lisää lapsia, niin ei se ole mikään syy alkaa karsimaan (tai alkaa vaatia lisää) maksuja, koska se oma elämä pitää suhteuttaa MIHIN on varaa.

Totuushan on se, ettei nykypäivänä monella ole varaa niin moneen lapseen kun haluaisi (ydinperheissäkään) vaan pitää "tyytyä" siihen määrään mihin on varaa.

Jos haluaa lapsille omat huoneet/kunnolliset vaatteet/harrastukset/lomamatkan kerran vuoteen/jne. (mitä kukakin arvostaa) niin normaalille työssäkäyvälle (jolla ei ole perintöjä tmv.) 1-2 lasta on se "mihin on varaa", jos tekee puolet enemmän lapsia, niin sitten eletään "puolet köyhemmin".

Mutta korostaisin sitä, että SOVITUT asiat tulee hoitaa, eli huolehtia ns. ensin jo olemassa olevat lapset, ennen kun alkaa miettiä uusia ja laskea onko heihin rahaa, ja jos, niin samalla vai huonommalla elintasolla, ja sitten elää sen päätöksen kanssa.

Mitäs sitten jos isä sairastuu, menettää työnsä tms? Pitääkö ottaa lainaa voidakseen maksaa SOVITUT asiat? Elämässä tulee eteen tilanteita, jolloin on pakko muuttaa suunnitelmia! Tähän kategoriaan kuuluvat uudet perheet ja lapset.

Sairastuminen ja työttömyys on asioita joita ei täysin voi hallita. Sen sijaan lisääntymiswn voi hallita täysin.

Juuri näin, lasten tekeminen ja uudet perheet on OMA VALINTA, mutta se että sairastuu/työpaikka menee alta ei ole.

Toki noihinkin muihinkin voi varautua, esim. puskurirahoin ja erilaisilla vakuutuksilla, mutta sairastuminen/työpaikan menetys ei ole oma valinta.

Asiaa voisi verrata ydinperheessä vaikka siihen, että kulut on jaettu tietyllä tavalla, ja yhtäkkiä puoliso sanookin että sori en enää maksa tätä lainaa/vuokraa kun lähden kaverien kanssa puoleksi vuodeksi Lappiiin --> pulassa ollaan kun sovituista asioista ei pidetä kiinni. Pahimmillaan pitää kodista luopua/sanoa lapsille että nyt loppu harrastukset kokonaan kun yksi osapuoli omavaltaisesti rikkoo lupauksensa.