Aivan kauhea ajatus, että joutuisi tottumaan uuteen puolisoon

Avasit Pandoran lippaan.

Mä kuolisin jos puoliso kuolisi tai jättäisi. 30v yhteistä elämää takana ja toivottavasti vielä monta vuotta edessä.

Mä aattelin eron jälkeen noin. Kunnes elämääni tupsahti totisesti yllättäen mies, jonka kanssa kaikki loksahti kohdalleen ja olo tuntui heti siltä kuin olis kotiin tullut. Se on täydellistä, hullua ja ihan parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, samaa oon miettinyt.

Ollaan mieheni kanssa oltu yhessä kohta 18 vuotta, ja meillä on ihan mahtava suhde nyt, mutta mikä kivinen polku tähän päästäksemme ollaankaan tallattu, väliin mahtuu myös avioeromme ja erillään eläminen 2 vuotta.

Se teki kyllä meille molemmille hyvää, tajuttiin kummatkin toistemme arvo.

Ja en jaksa aatellakaan, että kävisin tämän saman hiomisen, toisen tuntemisen opettelun, tapojen yhteensovittamisen, luottamuksen rakentamisen, kaiken uudelleen.

Olen vieläpä itse ihminen, joka tarvitsee vähintään pari vuotta, ennenkuin uskaltautuu kunnolla olemaan oma itsensä toisen seurassa, oli kyseessä ystävyys- tai parisuhde. Ei kukaan jaksa semmoista enää odottaa, näin hitaastilämpenevän ihmisen avautumista, huomasin tuossa parin vuoden sinkkuelämän aikana.

Mieheni antaa minun olla juuri sellainen kuin olen, arvostaa ja kunnioittaa minua, ja minä häntä. Lisäksi meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnonkohteita ja hauskaa yhdessä. En voi toivoa yhtään parempaa. Enkä usko tällaista enää löytävänikään, joten toivottavasti saamme pitää toisemme vanhuuteen saakka.

Sanoit paljon fiksumminen sen, mitä yritin itsekin sanoa. Meillä suhde kestänyt 21 vuotta ja tosiaan on tehty työtä sen eteen, että kaikki sujuu nyt hyvin. Vaikea ajatella, että lähtisi uudelleen siihen veivaamiseen.

Kuulostaa siltä, että parisuhde on toinen päivätyö ansiotyön rinnalle.

No joo, kyllähän se helv etinmoinen mylly ja työmaa olikin pitkän aikaa, meillä noin yhdessäolovuodet 5 - 9 ja sitten se ero kaikkineen, ennen yhteenpaluuta.

Mutta, olen aivan vakuuttunut, että kun joutuu kohtaamaan vaikeuksia ja tekemään oikeasti työtä, (pääasiassa loppujenlopuksi itsensä kanssa, vaikka niin tekisi mieli syyttää kaikesta aina sitä toista!) niin näistä oppivuosista ja läksyistä todella oppii, todella kasvaa, todella tajuaa asioiden arvon ja järjestyksen. Sanahelinä ja luulottelut väistyy, kun todella on joutunut oppimaan ja läpikäymään, eikä luovuttanut.

Ja kun tuollasen tien on jonkun kanssa yhdessä käynyt läpi ja siitä selvinnyt, on se palkinto siitä jotain sellaista, jota en usko kenenkään saavuttavan helpolla, uskon (ja sanon ääneen, vaikka tiedän sen provosoivan) etteivät kaikki koe tätä koskaan. Osalla ei ole oikeasti hajuakaan mistä puhun.

Ja jos tällaiset kliseiset kielikuvat sallitaan, voisi tiivistetysti sanoa, että meillä on pariskuntana nykyään todella vahvat yhteenkietoutuneet juuret. Meitä ei kovatkaan myrskyt kaada, sen tiedän.

En usko, että löytäisin yhtä hyvää vaikka oikein yrittäisin etsiäkin. Mieluummin sitten yksin.

piilorasistisia ajatuksia?

oletko sä piiloniik€ri sitten kun tämmönen

pelko vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Jos minulle tulosi ero, en enää koskaan muuttaisi kenenkään miehen kanssa asumaan. Seurustella voisin, mutta omat asunnot pitäisi olla.

Mä ajattelen ihan samoin.

Ap:n ajatus oli aikoinaan mullakin. Sitten sitä joutuikin sen tosiasian eteen, että mies menehtyi. Yllätys oli kuitenkin, että löysin uuden suhteen ja aivan ihanan miehen. Väliilä jälkeenpäin ajatttelee, että miten olinkaan niin kapea-alainen ajatuksissani, että kuvittelin joskus, että en muka löytäisi uutta ja pahinta jos mies mentyy.

Muuten ihan mielenkiintoinen aloitus, mutta eiköhän ton piereskelyn suhteen kannata lähteä jo alkuun siitä että sitä ei harrasteta kotona. Jos joku siihen kuitenkin lähtee jossain vaiheessa, niin se on sitten sen ajan juttuja.

Erillään jos saa asua, niin voin harkita

Itselläni on eron jälkeen suhde. Koskaan ei ole tarkoitus yhteen muuttaa. Näin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Tohtori Sykerö. kirjoitti:

Oletko ajatellut hakea terapiaa tai lääkitystä huoleesi?

Olen jo hankkinutkin.

Kiitti mulle riitti tämä ketju tähän.

Ajattelin kuin ap siihen asti kunnes selvisi, että puolisoni oli salasuhteessa työkaverinsa kanssa, Maailman ihanin ja luotettavin puoliso olikin kaksinaamainen pettäjä ja mestarivalehtelija. Opin, että koskaan et voi tietää mitä tapahtuu. Yleensä tapahtuu se mitä et osaa odottaa.

Ja kyllä olisin valmis nyt tutustumaan ja totuttelemaan johonkin uuteen, mutta nautin yksinolostakin.