Jos teitä itkettää, miten kumppaninne reagoi?
Olen seurustellut nyt kolmisen vuotta mieheni kanssa. Hän on ihana ja rakastava muuten, mutta menee ihan lukkoon jos itken kesken riidan. Ei tee elettäkään että lohduttaisi tai ottaisi syliin. Entiset kumppanit halasivat vaikka kuinka olisi riita kesken jos näki että minun oli paha olla. Nykyinen mieheni vaan on. Istuu vieressä puhelimella tai menee täyttämään tiskikonetta ja jättää minut itkemään yksin.
Aina jos itken muista syistä kun kesken riidan, niin hän kyllä lohduttaa ja halaa ja yrittää kaikin puolin parantaa oloani. Riidoissa hän vaan näyttäisi menevän ihan lukkoon tai jotain. Nytkin siivosi keittiötä puoli tuntia kun itse nyyhkytin sohvan nurkassa. Kun lopulta rauhoituin ja menin makkariin yksin, hän tuli perässä että hei älä mene. Sanoin että turha seurata näin puoli tuntia liian myöhässä (lapsellista, tiedän, mutta olin loukkaantunut hänen käytöksestään ja halusin vielä rauhoittua yksin hetken). Mies sanoi okei ja lähti ovet oaukkuen koiralenkille.
Itse en voisi koskaan vaan katsoa vierestä kun rakas ihminen itkee, joten miehen käyttäytyminen tuntuu ekstrapahalta ja kylmältä.
Nyt brutaaleja mielipiteitä kehiin, ylireagoinko? Onko tämä ihan normaalia? Onko liikaa pyydetty että toinen lohduttaa? Haluan oikeasti ymmärtää mistä tuo johtuu, sillä mieheni on muuten maailman rakastavin ja huomaavaisin. Mitä minä en nyt ymmärrä?
Kommentit (40)
Miksi ihmeessä riitelet niin paljon kumppaneidesi kanssa, että pitää itkeä?
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä riitelet niin paljon kumppaneidesi kanssa, että pitää itkeä?
Olen herkkä itkemään, eli nytkin kyseessä oli enemmänkin molemminpuolinen pieni turhautuminen😅
Ei kai aikuiset riitele itkun kanssa. Aikuiset keskustelevat ja asioista voi olla eri mieltä ja sitten neuvotellaan ratkaisu, mutta ei huudeta tai märistä.
Surevaa lohdutetaan.
Vierailija kirjoitti:
Ylireagoit. Jos toinen vituttaa niin silloin on ihan ok että ei tee mieli lohduttaa. Sen aika on sitten kun riita on sovittu.
Kiitos! Välillä sitä unohtaaa tai ei välttämättä tunnepurkauksessa tajua ettei toinen käyttäydy samalla tavalla. Nyt tuntuu jo hölmöltä että kiukuttelen ja teen tästä niin paljon isomman qsian kuin mitä se on!
Ap
Miten itse huomioit miehesi tunteita riidan aikana?
Luulin, ettei miehesi lohduta edes silloin, kun suret. Oma mieheni ei pysty kohtaamaan surua, vaan pakenee. Siis jos esimerkiksi joku läheiseni kuolee, hän ei osaa lohduttaa. Se joskus harmittaa, joten en kyllä osaa samaistua ap:n "ongelmaan".
Mä olen silleen herkkis, että pahoittaisin kyllä mieleni siitä, jos mies ei lohduttaisi, kun itken. Oli tilanne mikä tahansa. Varmaan on ihmisiä, jotka kokee asian toisin. Yksilöllistä siis mielestäni.
Tunnelukko lapsuudesta? Kokee itkemisen olevan kiristystä kesken riidan? Keskustelu varmaan auttaisi ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai aikuiset riitele itkun kanssa. Aikuiset keskustelevat ja asioista voi olla eri mieltä ja sitten neuvotellaan ratkaisu, mutta ei huudeta tai märistä.
Surevaa lohdutetaan.
Mun mies osaa lohduttaa sillä tavalla, että tulee heti halaamaan ja silittää ja pitää lähellä, mutta sen on tosi vaikea keksiä mitään sanottavaa. Se on mielestäni ihan ok. Ei se juuri kenellekään ole helppoa löytää oikeita sanoja, kun toinen on surullinen.
Kuka muka kesken riidan haluaisi halauksia?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai aikuiset riitele itkun kanssa. Aikuiset keskustelevat ja asioista voi olla eri mieltä ja sitten neuvotellaan ratkaisu, mutta ei huudeta tai märistä.
Surevaa lohdutetaan.
Juu, riita oli ehkä väärä sana tuohon. Meillä ei huudeta oikeastaan koskaan, enemmänkin keskustellaan välillä kiivaasti mutta rakentavasti jos joku harmittaa, eikä koskaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Asiat riitelee, ei ihmiset.
Koska olen itse aika tunteellinen (ja lisäksi tällä hetkellä raskaana joka ei ainakaan helpota tunnemyrskyjä) saatan usein reagoida pettymykseen tai turhautumiseen itkemällä.
Tuo on minun hyvä pitää mielessä kuitenkin, että vaikka toivon tunnemyräkässä lohtua mieheltä, on hänelläkin oikeus olla vielä omassa tunnemyrskyssään tuohtunut enkä voi vaatia että hän laittaisi omat tunteensa heti sivuun jotta lohduttaisi minua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten itse huomioit miehesi tunteita riidan aikana?
Hyvä kysymys! Ehkä eniten niin, että annan tilaa selittää mielipiteet ilman että äksyilen päälle vaan oikeasti yritän ymmärtää ja kuunnella vaikka itkisinkin samalla😅
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä olen silleen herkkis, että pahoittaisin kyllä mieleni siitä, jos mies ei lohduttaisi, kun itken. Oli tilanne mikä tahansa. Varmaan on ihmisiä, jotka kokee asian toisin. Yksilöllistä siis mielestäni.
Ihanaa etten ole ainoa!
Ap
No, jotenkin se että riidan sikana rupeaa itkemään... loukkaako kumppani siis sinua niin vai miksi itket?
Jos on itse siinä riitatunteessa, niin sija vaikea on lohduttaa.
Vai loukkasiko sinä kumppaniasi ja sitten itket?
Vai onko kumppanisi jo lukossa valmiiksi siinä riidan aikana?
Ehkä te puhutte tämän asian?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai aikuiset riitele itkun kanssa. Aikuiset keskustelevat ja asioista voi olla eri mieltä ja sitten neuvotellaan ratkaisu, mutta ei huudeta tai märistä.
Surevaa lohdutetaan.
Vai niin. Meillä tunnetaan vahvasti, niin hyvässä kuin pahassakin ja se on just sitä parasta meidän suhteessa. Kuulostaa tukahduttavan tylsältä parisuhteelta tuollainen.
Aloittajalle sanon silti että mielestäni ylireagoit. Mies tuli puoli matkaa vastaan mutta sinä jätit oman puolesi tulematta.
Eli toisin sanoen yrität päästä pälkähästä itkulla? Itket, mies lohduttaa, riita sulaa siihen ja kaikki on "hyvin". Näin olet edellisissä suhteissa päässyt tukalasta tilanteesta pois.
Onhan se itkukortin käyttö jollekin ahdistava.
Annan miehen itkeä ja kun pahin tunnekuohu on ohitse, halaan ja kysyn mikä mieltä painaa. Tämä saattaa laukaista uuden itkun, mutta olen siinä turvallisesti lähellä ja pidän käsivarsia hänen ympärillään, kunnes hän kokee tulleensa lohdutetuksi.
Ylireagoit. Jos toinen vituttaa niin silloin on ihan ok että ei tee mieli lohduttaa. Sen aika on sitten kun riita on sovittu.