Riita vuorokausirytmistä

Siis anteeksi nyt vain te "älkää vain ikinä tehkö lapsia jos olette noin tarkkoja unestanne" -huutelijat! On kai se nyt ihan eri tilanne olla äitiyslomalla tai jäädä pidemmäksi aikaa kotiäidiksi ja kestää ne vauvojen epäsäännölliset nukkumarytmit kuin että molemmat ovat henkisesti ja fyysesti vaativassa työssä!!!

Parannettavaa varmaan molemmilla. Ihanne olisi, jos olisimme hyviä nukkujia mutta ei mieskään mikään hyvä nukkuja ole, vaan herää tosi helposti jos tulen sänkyyn hänen jälkeen. Minä en kuitenkaan soita herätyskelloa, en sytytä kirkkaita valoja vaan astun sänkyyn ja vedän peiton niskaan. Usein se riittää miehen herättämiseen. Mies myös sanoo, ettei nukahda uudelleen moneen tuntiin välttämättä.

Mies otti nyt käyttöön toisen puhelimen herätyskellokseen, jossa herätysääni hiljaisempi. Heräsin siihenkin, mutta se häiritsi vähemmän koska ei huutanut täysillä ja mies sammutti sen suht nopeasti.

Tuosta lapsiasiasta, äitiyslomalla ei tarvitse tehdä vaativaa ajatustyötä. Se on se osa ihmisen kapasiteetista, joka unenpuutteesta kärsii. Vaippaa pystyy vaihtamaan väsyneempänäkin. Töiden takia minulla todennäköisesti on stressiä jonkin verran koko ajan. Työ on vaativaa ja edellyttää ajattelua ja keskittymistä. Väsyneenä älyllinen ja luova kyky heikkenee ihmisellä, mutta mekaaniset tehtävät onnistuvat vielä. En siis vertaisi tätä vauva-arkeen, vaikka tietysti hyvistä unilahjoista olisi siinä etua.

Meillä on myös kaksi yhdessä otettua lemmikkiä, jotka tarvitsevat hoitoa. Meillä tiskiä tulee sen verran, että tiskit pestään joka päivä, koirat syötetään, ulkoiluletaan jne. Teemme ruuat itse, koska emme halua syödä valmisruokaa ja panostamme terveelliseen ruokavalioon. Ruokaa ei laiteta kuitenkaan joka päivä, useana päivänä kuitenkin. Joka viikko on pölyjen pyyhintä, tasojen pyyhintä, lakanoiden vaihtaminen, vessojen pesu, imurointi, lattioiden moppaus jne. Kyllä siinä hommaa riittää ihan tarpeeksi (yhdelle varsinkin). Molempien työ edellyttää joustamista, minun kuitenkin huomattavasti enemmän. Työpäivät voivat olla usein 10h, työmatka autolla 30 min, jos joudun menemään bussilla 60min.

Olen joutunut koulussa, opiskellessa ja joskus töissä heräämään aikaisemmin, mutta väärässä rytmissä eläminen on todella vaikeaa ja tuntuu jatkuvasti epämukavalta. Pahimillaan se aiheuttaa sitten sen, että sen vähänkin ajan nukkuu huonosti. Kymmeneltä en pysty nukkumaan vaikka olisin väsynyt. Ei ihminen välttämättä nuku väsyneenä. Vaikka en olisi nukkunut koko yönä, en pysty nukkumaan esim päiväunia. Jotkut onnekkaat pystyvät. Unilahjojaan ei valitettavasti pysty valitsemaan.

Selviän kyllä 7-7,5h nukkumisella hyvin. Tarpeen vaatiessa vähemmälläkin, mutta se on epämukavaa. Neljä tuntia vuorokaudessa alkaa sitten olla niin vähän, että se vaikuttaa psyykkisiin toimintoihin selvästi. En herää ulkoa / rappukäytävästä tuleviin ääniin, herätyskelloon kylläkin. Tässähän on kyse vain miehen valinnasta, vauva ei valitse milloin se nukkuu, koska sen tehtäväkään ei ole huomioida muita ihmisiä! En siis haluaisi kiusata itseäni vähillä unilla nyt, kun siihen ei olisi mitään tarvetta. Vauvakin kasvaa, eikä nuku huonosti ikuisesti. Mies voi periaatteessa lenkkeillä aamuyöllä seuraavat 40v.

Oli miten oli, yritän omalta osaltani saada homman toimimaan. Kiva olisi jos mieskin yrittäisi.

t.Ap

[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 22:19"]

Siis anteeksi nyt vain te "älkää vain ikinä tehkö lapsia jos olette noin tarkkoja unestanne" -huutelijat! On kai se nyt ihan eri tilanne olla äitiyslomalla tai jäädä pidemmäksi aikaa kotiäidiksi ja kestää ne vauvojen epäsäännölliset nukkumarytmit kuin että molemmat ovat henkisesti ja fyysesti vaativassa työssä!!!

[/quote]

Ei ole. Tai on, se on rankempaa.

Mutta jos mies on noin tarkka omista menoistaan, ei tee kotitöitä, koska tienaa enemmän, niin epäilen hänen halujaan osallistua lasten hoitoon. 

En mitenkään oletakaan, että mies muuttuisi lapsen kanssa yhtäkkiä ahkerammaksi. Välillä tekee kotihommia varsinkin jos huomaa, ettei aamulenkille olekaan puhtaita vaatteita.. ;-) Anyways, en mitenkään kuvittele, että miehen varaan voisi laskea lapsen suhteen paljoakaan. Kovasti puhuu, että molemmilla pitäisi olla omaakin aikaa. Kuitenkin kaikissa tuttavapariskunnissa miehet ovat jo ennen lapsia laiskoja ja muutamalla joilla lapsi nyt on, mies ei ole lapsen jälkeen reipastunut vaan nainen saa pyytää äidin apuun aika nopeasti. Ei siinä mitään, äitini auttaisi mielellään. Välillä tietysti kiristäisi miehen laiskuus, mutta kiva olisi, jos osallistuisi lapsen tarvikkeiden hankkimiseen edes.

t.ap

Mä en suostuisi elämään tuollaisessa tilanteessa, että tekisin kaikki kotityöt yksin. Meillä homma menee niin, että isossa viikkosiivouksessa mies käärii matot, imuroi, vie roskat, ja minä yleisjärjestelen, pyyhin pölyt ja luutuan lattian. Minulle toisaalta jää vähän enemmän, koska hoidan myös kylppärin ja pyykit, mutta siitä edestä pyydän välillä miestä siivoamaan keittiön useammin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 11:19"]

En mitenkään oletakaan, että mies muuttuisi lapsen kanssa yhtäkkiä ahkerammaksi. Välillä tekee kotihommia varsinkin jos huomaa, ettei aamulenkille olekaan puhtaita vaatteita.. ;-) Anyways, en mitenkään kuvittele, että miehen varaan voisi laskea lapsen suhteen paljoakaan. Kovasti puhuu, että molemmilla pitäisi olla omaakin aikaa. Kuitenkin kaikissa tuttavapariskunnissa miehet ovat jo ennen lapsia laiskoja ja muutamalla joilla lapsi nyt on, mies ei ole lapsen jälkeen reipastunut vaan nainen saa pyytää äidin apuun aika nopeasti. Ei siinä mitään, äitini auttaisi mielellään. Välillä tietysti kiristäisi miehen laiskuus, mutta kiva olisi, jos osallistuisi lapsen tarvikkeiden hankkimiseen edes.

t.ap

[/quote]

Miksi olet hänen kanssaan? Saat tehdä kaiken itse nyt ja tulevaisuudessa.