Aino imettää lähes 6-vuotiasta Amandaa

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:56"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:51"]Ottakaa nyt selvää asioista ennenkun huutelette luulojanne totena. Ahdasmielistä porukkaa!

[/quote]

Asia oli uutisissa. Ei se ole luuloa.

[/quote]

Ai, multa taisi mennä ohi mm. väitetty haitallisuus hampaille, purennalle, seksuaaliselle kehittymiselle.

Näitä haittoja kun ei oikeasti ole, muuta kun AV-äitien päissä.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:22"]

Läheisyyden tarve. Tarve olla tärkein jollekulle. Korvaamattomuuden tunne.

En pysty lainkaan ymmärtämään, mitä kaunista ja ihanaa on lauseessa "äiti, mä haluun sun maitoa", niin kuin yksi pitkään imettänyt kirjoitti. Oma 4-vuotiaani ja 7-vuotiaani sanovat päivittäin "saisinko maitoa, kiitos?" ja jos kumpikaan töksäyttäisi "mä haluun" -lauseen, niin takuulla käskettäisiin pyytämään uudestaan. Mielestäni koko lause kertoo siitä, että äidille oli kerta kaikkisen ihanaa, että kyse oli nimenomaan hänen maidostaan, asiasta, jonka vain hän saattoi antaa lapselleen eli siis toisin sanoen äiti on tehnyt itsestään korvaamattoman, kun ei usko eikä ymmärrä, että ei sitä äitiä voi korvata, vaikka ei olisi päivääkään imettänyt. Äidin tarpeita tuossakin esimerkissä tyydytettiin ja lapsella ei ollut lupa edes kertoa avoimesti kotona tapahtuvasta asiasta, kun muut eivät olisi sitä ymmärtäneet. Mitä tällainen salaisuuksien säilyttäminen tekee lapselle? Minä tiedän, kun olen joutunut säilyttämään salaisuutta perheessäni pienestä pitäen ja vakuutan, ettei se tee ainakaan tervettä ja hyvällä itsetunnolla varustettua aikuista. Se tunne siitä, että jokin on ollut väärin koko lapsuuden, on aika murskaava. Jos imettää isoa lasta, niin sitten ainakin antaa lapselle oikeuden kertoa siitä. Tosin siinäkin on tuo googlettamisen vaara. Miltähän mahtaa tuntua, kun haet isoon yritykseen töihin, ja työantajasi löytää imetysjuttuja lapsuudestasi? Mahtaakohan ajatella, että hienoa, tällä on ollut upea lapsuus, vai tulisiko kenties mieleen, että lapsen ja äidin suhteessa on jotain epänormaalia?

Minäkin tunnen tasan yhden pitkään imetetyn, erinäisistä lauseista veikkaan, että imetettiin jopa kouluikäisenä, ja tämä 45-vuotias asuu edelleen äitinsä kanssa, ei omista ainuttakaan ystävää eikä ole koskaan seurustellut. Surullista kyllä, äitinsä ylpeilee heidän läheisellä suhteellaan, johon ei ole mahtonut mitään naikkosia.

Pitkä imetys on aina lähtöisin äidin tarpeista, äidin kyvyttömyydestä asettaa rajoja, tunnistaa lapsen herkkyyskausia ja myöntää, että monissa asioissa aloitteen pitää tulla vanhemmalta, jotta lapsi kokee asian hyväksyttävänä toimintatapana. Jos lasta on koko ikänsä imetetty, ei hän keksi, että voisi elää ilman, ellei siihen anna mahdollisuuksia. Niinpä usein vain sosiaalinen paine, se, että on epänormaali suhteessa ikäisiinsä, lopettaa sen toiminnan, ja siinä vaiheessa on julmaa, että jokin asia päätetään, koska se on jo noloa. Hyvän äidin pitäisi osata säästää lapsensa tällaiselta kokemukselta.

Itse imetin esikoista vuoden ja lapsi vieroitti itse itsensä rinnalta. Se oli myös oma takarajani, jonka jälkeen olisin jo alkanut antaa vaihtoehtoja. Mielessäni lopullinen takaraja olisi ollut siinä, kun lapsi kävelee ja puhuu eli on ns. iso (noin puolitoistavuotias). Sitten olisin jo itse vieroittanut. 1-vuotiaan imettämisellä ei ole minkäänlaista ravinnollista merkitystä. Kyse on vain tavasta, ja läheisyyttä meillä on aina saatu ilman imetystäkin. Meillä myös isä on läheinen lasten kanssa eikä isää ole tieten tahtoen tehty ulkopuoliseksi hellyyshetkistä. Imetys oli vain keino ruokkia lapsi ennen kuin hän osasi itse syödä. En ole koskaan ladannut siihen minkäänlaisia muita arvoja eikä mielestäni niin tulisi edes tehdäkään. Pikkulapsen kasvattamisessa on kyse jatkuvasta luopumisesta: vauva-aika on lyhyt, vaatevarasto pitää vaihtaa parin kuukauden välein ja lähes viikottain tulee uusia taitoja. En kanna lastani kaikkialle, koska hän oppi kävelemään. En puhu lapseni puolesta, koska hän oppi puhumaan. Enkä imetä lastani, koska hän osaa jo syödä.

Halaan ja hellittelen lastani monta kertaa päivässä. Iltasadut luetaan sylissä, samalla silitellään ja suukotellaan. Myös isä osaa hellitellä, lukea iltasadut ja lohduttaa. Olisin mielestäni täysin epäonnistunut vanhempi, jos olisin sulkenut isän tällaisesta ulkopuolelle ja liittänyt lapseni ruokkimiseen siihen kuulumattomia asioita. Se olisi julmaa niin isälle kuin lapsellekin ja täysin itsekästä.

En siis anna minkäänlaista arvoa ison lapsen imettämiselle, vaikka sallinkin ilman muuta jokaiselle oman yksilöllisen ajan, milloin lopettaa imetys. En silti ymmärrä lainkaan, miksi kukaan äiti haluaisi jatkaa yli 3-vuotiaan imetystä, kun on selvää, ettei sen ikäinen osaa itse päästää irti asiasta, johon on koko ajan tottunut. Meidän vanhempien tehtävä on näyttää lapselle, että hän osaa kävellä riittävän hyvin, osaa ilmaista itseään riittävän hyvin ja pärjää ilman imetystä aivan mainiosti. Vanhemman kannalta kyse on luopumisesta, ja itsekäs vanhempi ei suostu päästämään irti. Hän ei suostu näkemään lapsen luonnollisia hetkiä luopua imetyksestä (usein siinä vuoden kieppeillä) vaan jyrää päälle ja kehittää näin lapselle käsityksen, ettei siitä voi luopua. Kyse on siis äidin itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä sallia lapselle kehityksen mukaiset kykvyt ja taidot irrottautua omaksi yksilökseen.

[/quote]

Onko läheisyyden tarve paha asia? Miten läheisyys ja tarpeellisuus littyvät juuri imettämiseen? Kyllä me vanhemmat ollaan lapselle ne tärkeimmät ihmiset maailmassa, imetyksestä riippumatta, eikä mun tarpeellisuus vähentynyt imetyksen lopettamisen jälkeen. Läheisyyskään ei ole vähentynyt tai lisääntynyt.

Mä en todellakaan voi allekirjoittaa tuota, että imetys on lähtöisin äidin tarpeista, jo siitä yksinkertaisesta syystä, että (kuten viestissäni kirjoitin) väkisin ei voi imettää. Jos vauva/lapsi ei huoli, niin sitten ei huoli. Biologisesti ihmislapsen vieroittumisiän sanotaan olevan 2-7 vuotta, joten se ei oikein tue teoriaasi herkkyyskausista.

Mulla imettäminen ei ole sulkenut pois halailua, sylittelemistä ja silittelyä. Imetyksen loppuminen ei lisännyt eikä vähentänyt niitä. Imetys ei myöskään sulkenut isää pois lapsen elämästä, miksi sen pitäisi sulkea? 

Nämä pitkän imetyksen kauhistelijat tuntuvat aina tarjoavan näitä samoja asioita: äidin tarpeita, äidin tarvettaa kokea itsensä tarpeelliseksi, isän poissulkemista. Mä en käsitä: ovatko he tunteneet itsensä tarpeelliseksi lapsen elämässä vain sen ajan, kun ovat imettäneet? Mä taas ajattelen, että vanhemmat ovat tarpeellisia kuolemaan asti, toki se tarpeellisuus asteittain vähenee. Mutta kun puhutaan vaikkapa 2-vuotiaasta lapsesta, niin kyllä vanhemmat ovat lapsen elämässä jakamattomalla ykkössijalla. Jos imetykseen liittyy jotain kieroutunutta, varmasti se voikin sulkea isän pois. Mutta meillä on isällä ollut jo alusta asti lapsen kanssa omia juttuja, samoin kuin minulla omiani (eikä minun ja lapsen yhteiset jutut ole rajoittuneet imetykseen).

Ilmeisesti nämä pitkän imetyksen kauhistelijat näkevät imetyksen sitten jotenkin todella keskeisenä asiana, kun taas minulle se on ollut vain yksi osa äitiyttä ja vanhemmuutta. Tietenkin keskeisenä näkeminen voi johtua siitä, että he ovat imettäneet vain vauvaa, joka tarvitsee rintaa jatkuvasti. Oma vajaa 2-vuotiaani taas ei loppua kohti halunnut rintaa edes joka päivä.

[/quote]

En ymmärrä ajatusmaailmaasi lainkaan. Kun se imetys ei ole mielestäsi tärkeää läheisyyden kannalta, ei tarpeellisuuden kannalta, ei ravinnollisesti eikä joka päivä, niin miksi sitä tapaa jatkaa, kun on selvää, että lapsi ei vain itse osaa lopettaa, kun ei tiedä miten. Miksi et auttanut lastasi imetyksen lopettamisessa? Miksi et sallinut hänelle sen tiedon, että lopettaa voi jo siinä vaiheessa, kun tajusit, että sitä ei tarvita minkään vuoksi?

Kun lapseni ei tarvinnut tuttia, hänet vieroitettiin. Kun lapseni ei tarvinnut, tuttipulloa, hänet vieroitettiin. Kun lapseni ei tarvinnyt taaperokärryä, se otettiin pois. Kun lapseni ei tarvinnut enää unilelua, se jätettiin hyllyn päälle.

Mikä ihme siinä on, että sitä rintaa pitää sitten tunkea tasan niin kauan, kunnes lapsi osaa itse siitä riittävän pitkään ja johdonmukaisesti kieltäytyä? Kunnes se on hänelle jo noloa? Iso salaisuus? Kiusanaihe?

Lapselle pitää asettaa rajoja, häntä pitää opettaa, hänelle pitää selittää monia asoita. Hän ei ole valmis aikuinen eikä hän osaa tietää, mikä on hänelle hyväksi. Tuollaisten asioiden jättäminen lapsen harteille on heitteillejättöä. Kyllä aikuisen pitää osata sanoa, milloin jokin asia lopetetaan, milloin on aika siirtyä eteenpäin, milloin lapsi ei enää jotain asiaa tarvitse.

Miksi et itse kyennyt tähän?

Onko missään tutkimuksessa osoitettu että ylipitkästä imettämisestä olisi lapselle terveydellistä hyötyä? Ei siitä varmaan fyysiselle terveydelle haittaakaan ole (jollei sitten puhevikaa kehity imemisen vaikuttaessa kitalaen muotoutumiseen, tätä luultavasti tapahtuu kuitenkin vain liian pitkän tutinkäytön yhteydessä kun se voi olla lähes koko ajan suussa...) MUTTA onko hyötyäkään?

Muistelisin että eskari-iässä oltiin jo niin isoa tyttöä että jos olisi käynyt ilmi että joku imee vielä tissiä niin kuin vauvat, niin varmasti olisi saanut siitä kuulla. Kiusaamiseenhan ei oikeuta mikään, tietenkään, mutta jotkut asiat vaan altistavat sille. Ja kyllähän imetys saattaa ylläpitää liiallista riippuvuussuhdetta äidin ja lapsen välillä. Tietenkin äiti on lapselle tärkeä, mutta ei sen suhteen tarvitse olla ihan napanuoran vahvuinen enää kouluiässä.

Eniten tässä huolestuttaa tuon ikäisen lapsen hampaiden kunto, kun saa hyvin sokeripitoista maitoa vielä hampaidenpesun jälkeen. Oma äitini imetti minua hieman päälle kaksivuotiaaksi ja mulla todellakin meni siitä hampaat pilalle, onneksi ne oli vielä maitohampaat.

Mietin myös, että mitkähän ovat ison lapsen imetyksen hyödyt ja haitat. Kuitenkin pelkästään "häpeällisen" asian salailu voi tuottaa lapselle psyykkistä taakkaa.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 10:09"]Eniten tässä huolestuttaa tuon ikäisen lapsen hampaiden kunto, kun saa hyvin sokeripitoista maitoa vielä hampaidenpesun jälkeen. Oma äitini imetti minua hieman päälle kaksivuotiaaksi ja mulla todellakin meni siitä hampaat pilalle, onneksi ne oli vielä maitohampaat.

[/quote]

Tämäkin väite on todistettu vääräksi, mutta sitä valitettavasti myös osa hammashoitoalan ihmisistä viljelee. Imetys ei tuhoa hampaita, ei aiheuta purentavikoja tai muutakaan.

Eiköhän tämäkin ole mielipideasia, tehköön jokainen tyylillään. Joku ei imetä ollenkaan, joku imettää monta vuotta. Kyllä jokainen äiti tietää tekemistensä seuraukset. Jos 6-vuotiaaksi imetetystä tulee syrjäytynyt äitiin takertuva aikuinen, on syytä katsoa peiliin. Kun taas jatkuvasti korvatulehduksessa/kipeänä oleva ei-imetetty lapsi, sama juttu. Sitten voi syyttää itseään.

Minusta tämä on vähän sama, kun tapeltaisiin rokotuksista.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 10:13"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 10:09"]Eniten tässä huolestuttaa tuon ikäisen lapsen hampaiden kunto, kun saa hyvin sokeripitoista maitoa vielä hampaidenpesun jälkeen. Oma äitini imetti minua hieman päälle kaksivuotiaaksi ja mulla todellakin meni siitä hampaat pilalle, onneksi ne oli vielä maitohampaat.

[/quote]

Tämäkin väite on todistettu vääräksi, mutta sitä valitettavasti myös osa hammashoitoalan ihmisistä viljelee. Imetys ei tuhoa hampaita, ei aiheuta purentavikoja tai muutakaan.

[/quote]

Imetin pitkään. Ei hampaille tuhoa.

Entäs ne mehut ja muut?

Oksettavaa

Tässä

Jos tämä on hänen ja lapsen välinen juttu, niin miksi pitää hakea julkisuutta?

En vaan käsitä.

Imeväisikäinen on vuoden paikkelle ja sitten siirrytään samaan ruokavalioon perheen kanssa.

Noloa lapsen kannalta ja voi tulla kiusatuksi.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288655278187.html?pos=ok-nln

Asiantuntija: Kerro, että lapsi saa lopettaa

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Janna Rantala pitää pitkää lapsentahtista imetystä hyvänä asiana. Suurempi murhe hänestä on se, että lapset saavat rintamaitoa kovin lyhyen aikaa. Leikki-ikäisen rintalapsen äitiä hän kehottaa tarkistamaan pitkän imetyksen syyt. Onko päätös rinnalla käymisestä lapsen tahto vai jotakin, mitä hän ajattelee äidin haluavan?

- Lapsi saattaa ylläpitää käyttäytymistä vain siksi, että hän olettaa aikuisen pitävän siitä. Esimerkiksi ruoasta kiittäminen ei välttämättä huvittaisi, mutta lapsi tekee sen silti, koska tietää aikuisen sitä häneltä odottavan, Rantala vertaa.

3-6-vuotias lapsi saa tarvitsemansa läheisyyden myös pelkästä sylistä.
Rantala kehottaa juttelemaan lapsen kanssa imetyksestä ja siitä, että myös sen lopettaminen on luvallista.

- Ison lapsen imetys on niin harvinaista, että lapsi voi joutua kaveripiirissä ihmettelyn kohteeksi siitä puhuessaan. Silloin kannattaa tarkistaa, ettei asiasta muodostu lasta painava salaisuus.

Jopas on! Ei melkein kouluikäisen nyt noin pitäisi toimia.

Itse en imettäisi noin pitkään. Oma rajani on 2 vuotta. Nyt lapseni on 10kk. Ajattelin kuitenkin lopettaa pikkuhiljaa, että ei menisi yli yhden vuoden. :)

Jokainen kuitenkin tehkööt kuinka haluaa, kunhan asia ei haittaa lasta tai siitä ei aiheudu kiusaamista.

OT, olisi mielenkiinoista tietää tällaisten lasten tuntemuksia, kun ovat jo aikuisia, että mitä missäkin vaiheessa ovat ajatelleet tuollaisesta imetyksestä. Tuottaako joskus häpeän tunnetta ehkä isompana? Kun asiasta ei voi puhua kavereiden kesken, onko se ikäänkuin perheensisäinen suuri salaisuus? Niistä harvoin on iloa myöhemmässä iässä...

Eiköhän sitä läheisyyttä saa muullakin tavoin. Ystäväni imetti kolmevuotiastaan ja minusta sekin oli hieman erikoista. Syynä heillä oli se ettei lapsi halunnut luopua rinnasta.

Ja lapsen hampaat kiittää vai?!? Oksettavaa

Toi on kai ihmislajille ihan normaalia ja luontaista, tuon pituinen imetys. Meidän nykyisessä kulttuurissa vaan ei oo tapana, ja siks ihmetellään.

Eikös Kalle Päätaloa imetetty kouluikäiseksi, tai joka tapauksessa useampi vuosi. Haluaisinko omasta lapsesta Kalle Päätalon? En haluaisi.