Aino imettää lähes 6-vuotiasta Amandaa

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 22:03"]

Hieman ohi aiheen, mutta kysymys teille. Minulla on 7kk ikäinen vauva joka itse on alkanut nyt kieltäytymään rinnasta. Ei malta, ei huvita, ei jaksa imeä sitä. Nyt vauva on mielestäni siis tehnyt valinnan olla jatkamatta rintaa. Jos olen "väkisin" sitä hänelle antanut, niin vauva on saattanut puraista :) Ei kauhean kivaa. 

Mutta kysymys oli nyt lähinnä se, että jos moni tällainen pitkään imettävä päättää, että imettää niin pitkään kuin lapsi itse haluaa. Niin miten näillä tapauksilla ei koskaan ole sattunut vauvaa joka päättää jo tässä 7kk iässä olla kiinnostumatta enää tissistä? Vai tungetaanko sitä siinä vaiheessa sitten kuitenkin väkisin sille vauvalle suuhun, kunnes kiinnostus taas uudestaan syttyy myöhemmin? Ja jos näin, niin silloinhan imetys EI ole ollut lapsen oma valinta vaan sen jatkaminen on ollut aikuisen päätös. Eli lapsi saa lopettaa kun itse haluaa MUTTA vasta sitten kun aikuinen niin haluaa....

[/quote]

No yksi pitkään  (tosin vähitellen kuitenkin oman itseni takia vieroittanut lasta eli ihan lapsen tahtiin en ole mennyt) eli nelivuotiaaksi lastaan imettänyt kertoo nyt oman näkemyksensä sinulle.

Alle yksivuotiaan pääasiallinen ravinnonlähde on ja tulisikin olla rintamaito. Jollei sitä ole syystä tai toisesta tarjolla niin sitten korvike. Vauvoilla voi olla monenlaisia vaiheita ja osa jaksaa keskittyä syömiseen paremmin kuin toinen noin ylipäänsäkin. Itse ajattelen niin, että jos vauvaa ei kiinnosta/ei jaksa keskittyä rinnan syömiseen niin sitten voi vaikka vähän ajan päästä yrittää uudelleen tai vähentää vaikka ympäristön ärsyketulvaa, jotta vauva jaksaisi keskittyä syömiseen. Sitten taas jos vauvalle annetaan sekä rinnasta että pullosta maitoa (olisi se maito pullosta sitten pumpattua tai korviketta) on tilanne vähän eri. Lapsi saattaa valita pullon mutta ajattelen itse, ettei se ole hänelle parempi vaihtoehto ja tämän vuoksi itse käytän pulloa niin vähän kuin mahdollista. Esikoisella käytin alkuun pumpattuja maitoja imetyksen yhteydessä koska sain synnytyssairaalasta tämän ohjeistuksen mutta lopetin heti kun sain luvan. Satunnaisesti esikoinen sai myös pumpattua maitoa pullosta kun mulla oli jokin meno mutta hyvin harvoin. Kuopus on neljä kuukautta eikä ole saanut pullomaitoa vielä kertaakaan.

Ja jos ihmiset miettivät tätä asiaa siltä kannalta, että haluavat vieroittaa vauvansa mahdollisimman aikaisin rinnasta niin itse olen kuullut että esim. 10 kuukautta on aika hyvä ikä tähän. Vauva on tuolloin niin kiinnostunut monesta asiasta, että luopuu keskimäärin helpommin rinnasta kuin ehkä vaikka vähän reilu yksivuotias. Tätä en siis suosittele kenellekään rintamaidon etujen vuoksi mutta jos aikainen vieroitus on mielessä niin helpointahan se on tehdä silloin kun se on helppoa.

Alle yksivuotiaan kohdalla siis itse pyrkisin "temppuilemaan" niin, että saisin lapsen syömään rintaa isomman kohdalla en.

Tämä ketju on kamala! En ymmärrä miten kehtaatte haukkua noita asioista selvää ottaneita äitejä, joista ja joiden lapsista juttu on tehty. Te vain lietsotte sitä, että lapsia saatetaan kiusata. Aikuiset kai yleensäkin asenteellaan saavat kiusaamisen aikaan.

ISOMMAN LAPSEN IMETTÄMINEN USEIMMITEN TARKOITTAA ESIMERKIKSI KERRAN PÄIVÄSSÄ IMETYSTÄ, ÄITI EI MENE PÄIVÄKOTIIN IMETTÄMÄÄN TMS.

Esim. oman lapseni päiväkodissa ei tiedetty mitään hänen pitkästä imetyksestään. Sovittiin lapsen kanssa, ettei hän siitä puhu. Lapsi ei tietenkään ensin ymmärtänyt miksei asiasta kannata puhua mutta kerroin, että kavereita ei enää imetetä koska jotkut voivat pitää asiaa outona vaikkei siinä ole mitään pahaa. Yleensä kyllä kerron imetyksestä koska haluan asenteiden muuttuvan ja uskon, että vähitellen ne muuttuvatkin kun useimmiten ne lapset, joita imetetään pitkään ovat aika fiksuja.

Imetyksessä ei myöskään ole kyse seksistä tai äidin seksuaalisista tarpeista. Tässä ketjussa on ollut monta tosi törkeää kirjoittajaa ja olisi teille ihan oikein jos lehtijututtuun haastetellut äidit (joista en itse ole kumpikaan) tekisivät rikosilmoituksen. Luultavasti he kuitenkin ymmärtävät, että olette tietämättömiä.

Tiedän muuten joitakin aikuisia, joita on imetetty pitkään ja he muistelevat tätä lämmöllä ja suosittelevat pitkää imetystä muillekin.

Minä imetin omaa lastani 4,5 vuotta. Pitkään imetykseen mahtuu monenlaisia vaiheita ja tunteita. 3-vuotissynttäreiden kohdalla muistan olleeni hieman tuskastunut, kun siinä vaiheessa oli niin selvää, että imetys jatkuu vielä ainakin vuoden. 4-vuotissynttäreiden kohdalla oli taas selvää, että vuoden päästä on homma ohi ja se oli aivan mahtava fiilis, kun tajusi, että tässä ollaan nyt vihdoin loppusuoralla! 

Itse vierottuminen tapahtui lapsen tahtiin ja hitaasti. 4-vuotiaana hän otti maitoa vielä iltaisin ja aamuisin, siitä se hiljalleen harveni pelkkään aamumaitoon, sitten alkoi jäädä päiviä välistä ja lopulta huomasin, että viimeisestä kerrasta on jo aikaa. Tuossa vaiheessa kun lapsi ei ottanut maitoa enää niin usein, häneltä alkoi kadota se oikeaoppinen imetystekniikka eikä sitä maitoakaan sitten enää niin paljon tullut. Prosessi eteni hitaasti ja luontevasti sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella.

Ihanat muistot jäi meille molemmille. Taaperon imettämisessä on parasta ne vuolaat kehut maidon mausta. Ja ne kauniit pyynnöt. "Äiti, mä haluun sun maitoa." "Tämä maito maistuu herkulliselta!" 

Ekaluokkalaisena lapsella oli lyhyt kausi, jolloin hän hieman harmitteli imetyksen loppumista. Tuokin on varmaan ihan normaalia, eikä siitä sen suurempaa ongelmaa syntynyt. Tulipahan vain lapselle mieleen, että ne olivat hyviä aikoja. 

Nyt lapsi on reipas, tasapainoinen ja monella tapaa itsenäinen 13-vuotias. Välimme ovat edelleen läheiset ja toivon niiden jatkossakin säilyvän tällaisina. Omaan sänkyyn hän muutti omasta halustaan 10-vuotiaana, luonnollinen kehitysvaihe sekin enkä minä häntä estellyt, vaikka otti oman aikansa opetella nukkumaan yksin.

Vanhan viisauden mukaan äiti on valmis lopettamaan imetyksen ennen lasta ja niin se oli meilläkin. En silti väkisellä keskeyttänyt, vaan odotin että lapsikin on valmis. En vaihtaisi päivääkään pois. Oli niin paras fiilis saada hoidettua joku homma kunnialla loppuun saakka. Ja se prosessi, jonka aikana lapsi vierottui, oli hieno kokemus ja koen olevani etuoikeutettu, että pääsin sitä todistamaan.

Aiivan. Mä just mietin, että mihin mä sijotan Mansikin, kun mun täytyy olla sen lähellä, että mun turvallisuudentarve tyydyttyy!

Mä nukuin mun isän kanssa samassa huoneessa kahdestaan 14 - 15 vuotiaana. Aika karua, kun äiti hankki mulle oman huoneen uudessa asunnossa ja sit kuiskutteli iskälle niiden makkarissa. Mä tunsin itseni perin hylätyksi.

Mimmonen parisuhde tolla mimmillä on?

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 21:41"] Suomalaislapsilla on paljon ongelmia: Vanhempia jotka imettävät liian pitkään, milloin liian vähän, milloin syötetään vääränlaista ruokaa, laitetaan väärään aikaan nukkumaan, pidetään väärällä tavalla kuria, ylipäätään kasvatetaan ja hoidetaan ihan väääääärin.

Maassa, jossa lapset saavat ruokaa, terveydenhuollon, koulutuksen ja perusoikeudet.

 Mutta näin kai se ihmismieli toimii: Jos ei ole oikeita ongelmia, niitä keksitään omasta päästään.

[/quote] Ei ongelmia tarvitse keksiä, jos äiti niitä itse aiheuttaa moisella hölmöilyllä.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 02:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 21:41"] Suomalaislapsilla on paljon ongelmia: Vanhempia jotka imettävät liian pitkään, milloin liian vähän, milloin syötetään vääränlaista ruokaa, laitetaan väärään aikaan nukkumaan, pidetään väärällä tavalla kuria, ylipäätään kasvatetaan ja hoidetaan ihan väääääärin.

Maassa, jossa lapset saavat ruokaa, terveydenhuollon, koulutuksen ja perusoikeudet.

 Mutta näin kai se ihmismieli toimii: Jos ei ole oikeita ongelmia, niitä keksitään omasta päästään.

[/quote] Ei ongelmia tarvitse keksiä, jos äiti niitä itse aiheuttaa moisella hölmöilyllä.

[/quote]

 Maailmassa on lapsia, joilla ei ole ruokaa. Joilla ei ole kotia, jotka eivät pääse kouluun, joilla ei pahimmassa tapauksessa ole elossa olevia vanhempia ja välittäviä sukulaisia, he keräävät roskia tai tekevät vaarallista tehdastyötä pitkiä päiviä, elävät äärimmäisessä kurjuudessa, näkevät ja kokevat väkivaltaa ja ihan oikeaa seksuaalista hyväksikäyttöä, elämää jota sinä et pahimmissa painajaisissasikaan osaisi kuvitella.

 Täällä mammat menevät hysteerisiksi ja kehittävät ties mitä sairaita napanuora/pedofiliateorioita, kun 6-vuotias saa rintamaitoa. Se on keksitty ongelma, joka on ihan keksijänsä omassa päässä.

Huh...sairasta! :( Tässä on vain ja ainoastaan kyse äidin jostain oudosta tarpeesta pitää lapsi kiinni rinnassa. Tuon ikäisen ei todellakaan kuuluisi imeä rintaa..Ja aivan varmasti tästä koituu jotain ongelmia jatkossa. Tunnen yhden tapauksen, jossa äiti imetti poikaansa noin 6-7 vuotiaaksi ja molemmat ovat todella omituisia ja mieleltään hieman järkkyneitä.. :( 

mua oikeasti surettaa nämä viherpiipertäjän lapset. Äidit esiintyy julkisesti omilla nimillään.

Nykypäivänä kaikki kaivetaan esille. Kun lapseni tutustui parhaaseen ystävääni ja me samoin vanhempien kanssa sanottiin käsipäivää ekaa kertaa, kyllä mä googletin vanhemmat. Varakkuuksista tai koulutuksesta viis, pääasia on ettei tullut mitään paloittelijamurhaajien tietoja.

100 % varma on, että jossain vaiheessa joku koulussa googlettaa tai mitä hakukonetta käyttääkin imettäjän lapsen ja arvaa löytääkö se tämän uutisen ? Ja siinä on aika kiva kiusausrupeama edessä, joka pahimmassa tapauksessa kestää koko opiskeluajan. Taatusti lapsi kiittää äitiään läheisyydestään siinä vaiheessa.

Tässä on hyvä esimerkki miten äiti on erittäin itsekäs, minä, minä, minä ! ja kestokassi kaupanpäälle

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 03:12"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 02:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 21:41"] Suomalaislapsilla on paljon ongelmia: Vanhempia jotka imettävät liian pitkään, milloin liian vähän, milloin syötetään vääränlaista ruokaa, laitetaan väärään aikaan nukkumaan, pidetään väärällä tavalla kuria, ylipäätään kasvatetaan ja hoidetaan ihan väääääärin.

Maassa, jossa lapset saavat ruokaa, terveydenhuollon, koulutuksen ja perusoikeudet.

 Mutta näin kai se ihmismieli toimii: Jos ei ole oikeita ongelmia, niitä keksitään omasta päästään.

[/quote] Ei ongelmia tarvitse keksiä, jos äiti niitä itse aiheuttaa moisella hölmöilyllä.

[/quote]

 Maailmassa on lapsia, joilla ei ole ruokaa. Joilla ei ole kotia, jotka eivät pääse kouluun, joilla ei pahimmassa tapauksessa ole elossa olevia vanhempia ja välittäviä sukulaisia, he keräävät roskia tai tekevät vaarallista tehdastyötä pitkiä päiviä, elävät äärimmäisessä kurjuudessa, näkevät ja kokevat väkivaltaa ja ihan oikeaa seksuaalista hyväksikäyttöä, elämää jota sinä et pahimmissa painajaisissasikaan osaisi kuvitella.

 Täällä mammat menevät hysteerisiksi ja kehittävät ties mitä sairaita napanuora/pedofiliateorioita, kun 6-vuotias saa rintamaitoa. Se on keksitty ongelma, joka on ihan keksijänsä omassa päässä.

[/quote]

Olen niin samaa mieltä kanssasi.

Imetin itse pitkään, lähes 2-vuotiaaksi. Mun on vaikea ymmärtää näitä, jotka kyselevät, "niin, kenenkähän tarpeista mahtaa olla kyse". Ei imetyksen jatkaminen ole sitä, että sitä nyt päätetään jatkaa, vaan sitä, että sitä ei lopeteta. Mä en ymmärrä, mitä "tarpeita" se äidillä voi täyttää, paitsi silloin, kun vauva on ihan pieni (saa täydet rinnat tyhjiksi).

Lasta ei voi imettää väkisin. Jo vauva päättää itse, haluaako syödä rintaa vai ei. Esim. kälyni olisi mielellään imettänyt lastansa vaikka parivuotiaaksi, mutta lapsi lopettikin itse 10 kk:n iässä. Samoin minun lapseni vauvana määritteli itse, montako imetyskertaa päivässä oli hänelle tarpeeksi: jossain vaiheessa hän alkoi kieltäytyä niistä, jotka tuntuivat tarpeettomilta.

Lopuksi jäljelle jäi enää päiväunien jälkeinen imetys, joka sitten vain unohtui, lapsi ei enää kokenut tarvitsevansa sitä. Joten mikä tarve minulla tyydyttyi imettäessä?

Imetin pitkään. Lapsi itse lopetti.

Mutta tuo tyttö vaatii eli homma on mennyt liian

pitkälle!

Eikö äiti voisi kannustaa lopettamiseen?

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 08:46"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 03:12"]

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 02:51"]

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 21:41"] Suomalaislapsilla on paljon ongelmia: Vanhempia jotka imettävät liian pitkään, milloin liian vähän, milloin syötetään vääränlaista ruokaa, laitetaan väärään aikaan nukkumaan, pidetään väärällä tavalla kuria, ylipäätään kasvatetaan ja hoidetaan ihan väääääärin.

Maassa, jossa lapset saavat ruokaa, terveydenhuollon, koulutuksen ja perusoikeudet.

 Mutta näin kai se ihmismieli toimii: Jos ei ole oikeita ongelmia, niitä keksitään omasta päästään.

[/quote] Ei ongelmia tarvitse keksiä, jos äiti niitä itse aiheuttaa moisella hölmöilyllä.

[/quote]

 Maailmassa on lapsia, joilla ei ole ruokaa. Joilla ei ole kotia, jotka eivät pääse kouluun, joilla ei pahimmassa tapauksessa ole elossa olevia vanhempia ja välittäviä sukulaisia, he keräävät roskia tai tekevät vaarallista tehdastyötä pitkiä päiviä, elävät äärimmäisessä kurjuudessa, näkevät ja kokevat väkivaltaa ja ihan oikeaa seksuaalista hyväksikäyttöä, elämää jota sinä et pahimmissa painajaisissasikaan osaisi kuvitella.

 Täällä mammat menevät hysteerisiksi ja kehittävät ties mitä sairaita napanuora/pedofiliateorioita, kun 6-vuotias saa rintamaitoa. Se on keksitty ongelma, joka on ihan keksijänsä omassa päässä.

[/quote]

Olen niin samaa mieltä kanssasi.

Imetin itse pitkään, lähes 2-vuotiaaksi. Mun on vaikea ymmärtää näitä, jotka kyselevät, "niin, kenenkähän tarpeista mahtaa olla kyse". Ei imetyksen jatkaminen ole sitä, että sitä nyt päätetään jatkaa, vaan sitä, että sitä ei lopeteta. Mä en ymmärrä, mitä "tarpeita" se äidillä voi täyttää, paitsi silloin, kun vauva on ihan pieni (saa täydet rinnat tyhjiksi).

Lasta ei voi imettää väkisin. Jo vauva päättää itse, haluaako syödä rintaa vai ei. Esim. kälyni olisi mielellään imettänyt lastansa vaikka parivuotiaaksi, mutta lapsi lopettikin itse 10 kk:n iässä. Samoin minun lapseni vauvana määritteli itse, montako imetyskertaa päivässä oli hänelle tarpeeksi: jossain vaiheessa hän alkoi kieltäytyä niistä, jotka tuntuivat tarpeettomilta.

Lopuksi jäljelle jäi enää päiväunien jälkeinen imetys, joka sitten vain unohtui, lapsi ei enää kokenut tarvitsevansa sitä. Joten mikä tarve minulla tyydyttyi imettäessä?

[/quote]

Läheisyyden tarve. Tarve olla tärkein jollekulle. Korvaamattomuuden tunne.

En pysty lainkaan ymmärtämään, mitä kaunista ja ihanaa on lauseessa "äiti, mä haluun sun maitoa", niin kuin yksi pitkään imettänyt kirjoitti. Oma 4-vuotiaani ja 7-vuotiaani sanovat päivittäin "saisinko maitoa, kiitos?" ja jos kumpikaan töksäyttäisi "mä haluun" -lauseen, niin takuulla käskettäisiin pyytämään uudestaan. Mielestäni koko lause kertoo siitä, että äidille oli kerta kaikkisen ihanaa, että kyse oli nimenomaan hänen maidostaan, asiasta, jonka vain hän saattoi antaa lapselleen eli siis toisin sanoen äiti on tehnyt itsestään korvaamattoman, kun ei usko eikä ymmärrä, että ei sitä äitiä voi korvata, vaikka ei olisi päivääkään imettänyt. Äidin tarpeita tuossakin esimerkissä tyydytettiin ja lapsella ei ollut lupa edes kertoa avoimesti kotona tapahtuvasta asiasta, kun muut eivät olisi sitä ymmärtäneet. Mitä tällainen salaisuuksien säilyttäminen tekee lapselle? Minä tiedän, kun olen joutunut säilyttämään salaisuutta perheessäni pienestä pitäen ja vakuutan, ettei se tee ainakaan tervettä ja hyvällä itsetunnolla varustettua aikuista. Se tunne siitä, että jokin on ollut väärin koko lapsuuden, on aika murskaava. Jos imettää isoa lasta, niin sitten ainakin antaa lapselle oikeuden kertoa siitä. Tosin siinäkin on tuo googlettamisen vaara. Miltähän mahtaa tuntua, kun haet isoon yritykseen töihin, ja työantajasi löytää imetysjuttuja lapsuudestasi? Mahtaakohan ajatella, että hienoa, tällä on ollut upea lapsuus, vai tulisiko kenties mieleen, että lapsen ja äidin suhteessa on jotain epänormaalia?

Minäkin tunnen tasan yhden pitkään imetetyn, erinäisistä lauseista veikkaan, että imetettiin jopa kouluikäisenä, ja tämä 45-vuotias asuu edelleen äitinsä kanssa, ei omista ainuttakaan ystävää eikä ole koskaan seurustellut. Surullista kyllä, äitinsä ylpeilee heidän läheisellä suhteellaan, johon ei ole mahtonut mitään naikkosia.

Pitkä imetys on aina lähtöisin äidin tarpeista, äidin kyvyttömyydestä asettaa rajoja, tunnistaa lapsen herkkyyskausia ja myöntää, että monissa asioissa aloitteen pitää tulla vanhemmalta, jotta lapsi kokee asian hyväksyttävänä toimintatapana. Jos lasta on koko ikänsä imetetty, ei hän keksi, että voisi elää ilman, ellei siihen anna mahdollisuuksia. Niinpä usein vain sosiaalinen paine, se, että on epänormaali suhteessa ikäisiinsä, lopettaa sen toiminnan, ja siinä vaiheessa on julmaa, että jokin asia päätetään, koska se on jo noloa. Hyvän äidin pitäisi osata säästää lapsensa tällaiselta kokemukselta.

Itse imetin esikoista vuoden ja lapsi vieroitti itse itsensä rinnalta. Se oli myös oma takarajani, jonka jälkeen olisin jo alkanut antaa vaihtoehtoja. Mielessäni lopullinen takaraja olisi ollut siinä, kun lapsi kävelee ja puhuu eli on ns. iso (noin puolitoistavuotias). Sitten olisin jo itse vieroittanut. 1-vuotiaan imettämisellä ei ole minkäänlaista ravinnollista merkitystä. Kyse on vain tavasta, ja läheisyyttä meillä on aina saatu ilman imetystäkin. Meillä myös isä on läheinen lasten kanssa eikä isää ole tieten tahtoen tehty ulkopuoliseksi hellyyshetkistä. Imetys oli vain keino ruokkia lapsi ennen kuin hän osasi itse syödä. En ole koskaan ladannut siihen minkäänlaisia muita arvoja eikä mielestäni niin tulisi edes tehdäkään. Pikkulapsen kasvattamisessa on kyse jatkuvasta luopumisesta: vauva-aika on lyhyt, vaatevarasto pitää vaihtaa parin kuukauden välein ja lähes viikottain tulee uusia taitoja. En kanna lastani kaikkialle, koska hän oppi kävelemään. En puhu lapseni puolesta, koska hän oppi puhumaan. Enkä imetä lastani, koska hän osaa jo syödä.

Halaan ja hellittelen lastani monta kertaa päivässä. Iltasadut luetaan sylissä, samalla silitellään ja suukotellaan. Myös isä osaa hellitellä, lukea iltasadut ja lohduttaa. Olisin mielestäni täysin epäonnistunut vanhempi, jos olisin sulkenut isän tällaisesta ulkopuolelle ja liittänyt lapseni ruokkimiseen siihen kuulumattomia asioita. Se olisi julmaa niin isälle kuin lapsellekin ja täysin itsekästä.

En siis anna minkäänlaista arvoa ison lapsen imettämiselle, vaikka sallinkin ilman muuta jokaiselle oman yksilöllisen ajan, milloin lopettaa imetys. En silti ymmärrä lainkaan, miksi kukaan äiti haluaisi jatkaa yli 3-vuotiaan imetystä, kun on selvää, ettei sen ikäinen osaa itse päästää irti asiasta, johon on koko ajan tottunut. Meidän vanhempien tehtävä on näyttää lapselle, että hän osaa kävellä riittävän hyvin, osaa ilmaista itseään riittävän hyvin ja pärjää ilman imetystä aivan mainiosti. Vanhemman kannalta kyse on luopumisesta, ja itsekäs vanhempi ei suostu päästämään irti. Hän ei suostu näkemään lapsen luonnollisia hetkiä luopua imetyksestä (usein siinä vuoden kieppeillä) vaan jyrää päälle ja kehittää näin lapselle käsityksen, ettei siitä voi luopua. Kyse on siis äidin itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä sallia lapselle kehityksen mukaiset kykvyt ja taidot irrottautua omaksi yksilökseen.

Niin. Jossakin kulkee raja ja se on ylitetty.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 01:34"]

Prosessi eteni hitaasti ja luontevasti sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella.

Ihanat muistot jäi meille molemmille. Taaperon imettämisessä on parasta ne vuolaat kehut maidon mausta. Ja ne kauniit pyynnöt. "Äiti, mä haluun sun maitoa." "Tämä maito maistuu herkulliselta!" 

Ekaluokkalaisena lapsella oli lyhyt kausi, jolloin hän hieman harmitteli imetyksen loppumista. 

[/quote]

Kuulostaako tämä kenestäkään muusta aivan sairaalta?

Samaa mieltä kuin 100 ja moni muu tässä ketjussa. Lapsen tarpeestahan tässä ei missään nimessä ole kyse.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:22"]

Läheisyyden tarve. Tarve olla tärkein jollekulle. Korvaamattomuuden tunne.

En pysty lainkaan ymmärtämään, mitä kaunista ja ihanaa on lauseessa "äiti, mä haluun sun maitoa", niin kuin yksi pitkään imettänyt kirjoitti. Oma 4-vuotiaani ja 7-vuotiaani sanovat päivittäin "saisinko maitoa, kiitos?" ja jos kumpikaan töksäyttäisi "mä haluun" -lauseen, niin takuulla käskettäisiin pyytämään uudestaan. Mielestäni koko lause kertoo siitä, että äidille oli kerta kaikkisen ihanaa, että kyse oli nimenomaan hänen maidostaan, asiasta, jonka vain hän saattoi antaa lapselleen eli siis toisin sanoen äiti on tehnyt itsestään korvaamattoman, kun ei usko eikä ymmärrä, että ei sitä äitiä voi korvata, vaikka ei olisi päivääkään imettänyt. Äidin tarpeita tuossakin esimerkissä tyydytettiin ja lapsella ei ollut lupa edes kertoa avoimesti kotona tapahtuvasta asiasta, kun muut eivät olisi sitä ymmärtäneet. Mitä tällainen salaisuuksien säilyttäminen tekee lapselle? Minä tiedän, kun olen joutunut säilyttämään salaisuutta perheessäni pienestä pitäen ja vakuutan, ettei se tee ainakaan tervettä ja hyvällä itsetunnolla varustettua aikuista. Se tunne siitä, että jokin on ollut väärin koko lapsuuden, on aika murskaava. Jos imettää isoa lasta, niin sitten ainakin antaa lapselle oikeuden kertoa siitä. Tosin siinäkin on tuo googlettamisen vaara. Miltähän mahtaa tuntua, kun haet isoon yritykseen töihin, ja työantajasi löytää imetysjuttuja lapsuudestasi? Mahtaakohan ajatella, että hienoa, tällä on ollut upea lapsuus, vai tulisiko kenties mieleen, että lapsen ja äidin suhteessa on jotain epänormaalia?

Minäkin tunnen tasan yhden pitkään imetetyn, erinäisistä lauseista veikkaan, että imetettiin jopa kouluikäisenä, ja tämä 45-vuotias asuu edelleen äitinsä kanssa, ei omista ainuttakaan ystävää eikä ole koskaan seurustellut. Surullista kyllä, äitinsä ylpeilee heidän läheisellä suhteellaan, johon ei ole mahtonut mitään naikkosia.

Pitkä imetys on aina lähtöisin äidin tarpeista, äidin kyvyttömyydestä asettaa rajoja, tunnistaa lapsen herkkyyskausia ja myöntää, että monissa asioissa aloitteen pitää tulla vanhemmalta, jotta lapsi kokee asian hyväksyttävänä toimintatapana. Jos lasta on koko ikänsä imetetty, ei hän keksi, että voisi elää ilman, ellei siihen anna mahdollisuuksia. Niinpä usein vain sosiaalinen paine, se, että on epänormaali suhteessa ikäisiinsä, lopettaa sen toiminnan, ja siinä vaiheessa on julmaa, että jokin asia päätetään, koska se on jo noloa. Hyvän äidin pitäisi osata säästää lapsensa tällaiselta kokemukselta.

Itse imetin esikoista vuoden ja lapsi vieroitti itse itsensä rinnalta. Se oli myös oma takarajani, jonka jälkeen olisin jo alkanut antaa vaihtoehtoja. Mielessäni lopullinen takaraja olisi ollut siinä, kun lapsi kävelee ja puhuu eli on ns. iso (noin puolitoistavuotias). Sitten olisin jo itse vieroittanut. 1-vuotiaan imettämisellä ei ole minkäänlaista ravinnollista merkitystä. Kyse on vain tavasta, ja läheisyyttä meillä on aina saatu ilman imetystäkin. Meillä myös isä on läheinen lasten kanssa eikä isää ole tieten tahtoen tehty ulkopuoliseksi hellyyshetkistä. Imetys oli vain keino ruokkia lapsi ennen kuin hän osasi itse syödä. En ole koskaan ladannut siihen minkäänlaisia muita arvoja eikä mielestäni niin tulisi edes tehdäkään. Pikkulapsen kasvattamisessa on kyse jatkuvasta luopumisesta: vauva-aika on lyhyt, vaatevarasto pitää vaihtaa parin kuukauden välein ja lähes viikottain tulee uusia taitoja. En kanna lastani kaikkialle, koska hän oppi kävelemään. En puhu lapseni puolesta, koska hän oppi puhumaan. Enkä imetä lastani, koska hän osaa jo syödä.

Halaan ja hellittelen lastani monta kertaa päivässä. Iltasadut luetaan sylissä, samalla silitellään ja suukotellaan. Myös isä osaa hellitellä, lukea iltasadut ja lohduttaa. Olisin mielestäni täysin epäonnistunut vanhempi, jos olisin sulkenut isän tällaisesta ulkopuolelle ja liittänyt lapseni ruokkimiseen siihen kuulumattomia asioita. Se olisi julmaa niin isälle kuin lapsellekin ja täysin itsekästä.

En siis anna minkäänlaista arvoa ison lapsen imettämiselle, vaikka sallinkin ilman muuta jokaiselle oman yksilöllisen ajan, milloin lopettaa imetys. En silti ymmärrä lainkaan, miksi kukaan äiti haluaisi jatkaa yli 3-vuotiaan imetystä, kun on selvää, ettei sen ikäinen osaa itse päästää irti asiasta, johon on koko ajan tottunut. Meidän vanhempien tehtävä on näyttää lapselle, että hän osaa kävellä riittävän hyvin, osaa ilmaista itseään riittävän hyvin ja pärjää ilman imetystä aivan mainiosti. Vanhemman kannalta kyse on luopumisesta, ja itsekäs vanhempi ei suostu päästämään irti. Hän ei suostu näkemään lapsen luonnollisia hetkiä luopua imetyksestä (usein siinä vuoden kieppeillä) vaan jyrää päälle ja kehittää näin lapselle käsityksen, ettei siitä voi luopua. Kyse on siis äidin itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä sallia lapselle kehityksen mukaiset kykvyt ja taidot irrottautua omaksi yksilökseen.

[/quote]

Onko läheisyyden tarve paha asia? Miten läheisyys ja tarpeellisuus littyvät juuri imettämiseen? Kyllä me vanhemmat ollaan lapselle ne tärkeimmät ihmiset maailmassa, imetyksestä riippumatta, eikä mun tarpeellisuus vähentynyt imetyksen lopettamisen jälkeen. Läheisyyskään ei ole vähentynyt tai lisääntynyt.

Mä en todellakaan voi allekirjoittaa tuota, että imetys on lähtöisin äidin tarpeista, jo siitä yksinkertaisesta syystä, että (kuten viestissäni kirjoitin) väkisin ei voi imettää. Jos vauva/lapsi ei huoli, niin sitten ei huoli. Biologisesti ihmislapsen vieroittumisiän sanotaan olevan 2-7 vuotta, joten se ei oikein tue teoriaasi herkkyyskausista.

Mulla imettäminen ei ole sulkenut pois halailua, sylittelemistä ja silittelyä. Imetyksen loppuminen ei lisännyt eikä vähentänyt niitä. Imetys ei myöskään sulkenut isää pois lapsen elämästä, miksi sen pitäisi sulkea? 

Nämä pitkän imetyksen kauhistelijat tuntuvat aina tarjoavan näitä samoja asioita: äidin tarpeita, äidin tarvettaa kokea itsensä tarpeelliseksi, isän poissulkemista. Mä en käsitä: ovatko he tunteneet itsensä tarpeelliseksi lapsen elämässä vain sen ajan, kun ovat imettäneet? Mä taas ajattelen, että vanhemmat ovat tarpeellisia kuolemaan asti, toki se tarpeellisuus asteittain vähenee. Mutta kun puhutaan vaikkapa 2-vuotiaasta lapsesta, niin kyllä vanhemmat ovat lapsen elämässä jakamattomalla ykkössijalla. Jos imetykseen liittyy jotain kieroutunutta, varmasti se voikin sulkea isän pois. Mutta meillä on isällä ollut jo alusta asti lapsen kanssa omia juttuja, samoin kuin minulla omiani (eikä minun ja lapsen yhteiset jutut ole rajoittuneet imetykseen).

Ilmeisesti nämä pitkän imetyksen kauhistelijat näkevät imetyksen sitten jotenkin todella keskeisenä asiana, kun taas minulle se on ollut vain yksi osa äitiyttä ja vanhemmuutta. Tietenkin keskeisenä näkeminen voi johtua siitä, että he ovat imettäneet vain vauvaa, joka tarvitsee rintaa jatkuvasti. Oma vajaa 2-vuotiaani taas ei loppua kohti halunnut rintaa edes joka päivä.

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:47"][quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 01:34"]

Prosessi eteni hitaasti ja luontevasti sekä fyysisellä että psyykkisellä puolella.

Ihanat muistot jäi meille molemmille. Taaperon imettämisessä on parasta ne vuolaat kehut maidon mausta. Ja ne kauniit pyynnöt. "Äiti, mä haluun sun maitoa." "Tämä maito maistuu herkulliselta!" 

Ekaluokkalaisena lapsella oli lyhyt kausi, jolloin hän hieman harmitteli imetyksen loppumista. 

[/quote]

Kuulostaako tämä kenestäkään muusta aivan sairaalta?

[/quote]

Ei mun mielestä.

Ottakaa nyt selvää asioista ennenkun huutelette luulojanne totena. Ahdasmielistä porukkaa!

[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:51"]Ottakaa nyt selvää asioista ennenkun huutelette luulojanne totena. Ahdasmielistä porukkaa!

[/quote]

Asia oli uutisissa. Ei se ole luuloa.