Lue keskustelun säännöt.
Äidit jotka myyvät lapsensa blogeissaan
16.02.2014 |
mitä mieltä? Lapsilta on viety tärkein, oma identiteetti jo vauvasta lähtien. Äidit julkaisevat kaiken internetissä, jossa kaikki on aina jokaisen saatavilla. Missä on näiden lasten oikeudet ja yksityisyys? Miltä näistä lapsista tuntuu koululaisena, aikuisena, kun heidän koko lapsuutensa on julkista, myyty?
Kommentit (227)
Tässähän tämä MLL:n ja lapsiasiavaltuutetun lausunto asiasta olikin:
http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1484028
Vanhemmat vetoavat usein siihen ettei ole RIKOLLISTA viljellä lapsestaan kuvia mielin määrin. Nuo pahimmat ääritapaukset eivät tunnu välittävän siitä mikä on lapselle hyväksi tai pahaksi. Sama kuin käyttäisi turvaistuinta VAIN siksi että laki määrää niin ja vauvan kuljettaminen autossa ilman sitä on rangaistava teko, eikä lainkaan siksi että vauvan on turvallisempaa matkustaa niin. Ja sitten jos laissa ei olisi asiasta mitään pykälää, nämä vanhemmat ilmeisesti kuljettaisivat vauvojaan ilman turvaistuinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässähän tämä MLL:n ja lapsiasiavaltuutetun lausunto asiasta olikin:
http://www.lapsiasia.fi/nyt/aloitteet/aloite/-/view/1484028
Vanhemmat vetoavat usein siihen ettei ole RIKOLLISTA viljellä lapsestaan kuvia mielin määrin. Nuo pahimmat ääritapaukset eivät tunnu välittävän siitä mikä on lapselle hyväksi tai pahaksi. Sama kuin käyttäisi turvaistuinta VAIN siksi että laki määrää niin ja vauvan kuljettaminen autossa ilman sitä on rangaistava teko, eikä lainkaan siksi että vauvan on turvallisempaa matkustaa niin. Ja sitten jos laissa ei olisi asiasta mitään pykälää, nämä vanhemmat ilmeisesti kuljettaisivat vauvojaan ilman turvaistuinta.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 19:45"]Minulla on teini-ikäiset lapset joita ei haittaa vaikka heidän kuviaan on blogissani ollut jo vuosia. Tosin he myös tietävät että voivat luottaa siihen etten mokaa heitä mitenkään ja blogikin on sellainen ettei tarvi hävetä. Käyvät joskus kavereidensakin kanssa katselemassa kuvia.
Mun mielestä koko tämä keskustelu lähtee hyvin vääristä perusteista. Nykyään maailma on avoin kaikille ja nettiä ja blogeja käytetään omaan hyötymiseen sen suhteen että sukulaiset, tuttavat ja kaverit saavuttavat terveiset joka puolella maailmaa blogin kautta ja se toimii.
Tämä olettamus että äidit hyväksikäyttävät lapsiaan laittamalla heidän kuviaan blogiin on ahdasta ja yleistävää ajattelua eikä kovin sivistynyttä. Jos joku näin tekee niin se ei tarkoita että kaikki tekevät näin. Suurin osa blogeista on omakustannetta eikä niillä tehdä rahaa.
Mielestäni pienen lapsen vieminen koko päiväksi yksin päiväkotiin muiden, isompien lasten tönittäväksi ja kiusattavaksi ilman vanhempien luomaa turvaa ja suojaa on huomattavasti suurempi rikos kuin hänen kuvansa laittaminen blogiin. Näin eilen kuinka pieni poika sai nokkiinsa isommilta pitkän aikaa hoitajien touhutessa muuta. Tilanne ratkesi siihen kun kaikkia lapsia kutsuttiin koolle. silloinkin vielä joku tönäisi taaperon nenälleen maahan. Kukaan ei reagoinut asiaan mitenkään. Minulla ei ollut oikeutta puuttua asioihin koska en ole henkilökuntaa vaan olin muissa asioissa siellä. Onneksi omat lapseni saivat tutustua sosiaaliseen kanssakäymiseen omien vanhempien suojissa. Heitä ei ole kukaan jälkeenpäinkään pahoinpidellyt. Kukaan ei ansaitse tulla pahoinpidellyksi ja tönityksi. Niin että istukaa te vaan perseet kermavaahdossa ja olkaa tuohtuneita siitä kun jonkun kakaran kuva on blogissa. Hui!
[/quote]
Anteeksi, mutta mitä vittua? Näet, miten pientä lasta pahoinpidellään, mutta et mene estämään tilannetta? Ja silti esität itseai hyvässä valossa?
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 14:15"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 13:53"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 12:00"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 11:47"]
--
Kiinnostaisi, mistä on peräisin käsityksesi: vain harvat tietävät kirjoittaessaan julkista blogia, että sitä voi lukea kuka vaan?
[/quote]
En ole tuo alkup. kirjoittaja, mutta ehkäpä tarkoitettiin pikemminkin, että kaikkea ei tule ajatelleeksi. Eipä minunkaan mieleeni pälkähtäisi, että blogiani saattaisi seurata mieheni (!?) rakastaja. Ja eipä se ajatus välttämättä kivalta tuntuisikaan... :)
[/quote]
Siis onko sinulla blogi? Ymmärrän, että näitä ei tule ajatelleeksi, jos ei itse bloggaa, mutta ihan siinä vaiheessa, kun blogipohjan ottaa käyttöön ja valitsee asetuksia, niin väistämättä tulee nämä asiat mieleen.
[/quote]
Minulla on kaksi blogia. :) Toinen työhöni ja toinen harrastukseeni liittyen. Tiedostan, että kuka tahansa voi tulla lukemaan blogiani ja voi linkittää sitä missä tahansa minun tietämättäni, tai napata niistä tietoa tai sisältöä. Ehkäpä siksi en haluakaan blogata mistään liian henkilökohtaisesta.
Tarkoitan lähinnä tätä, että jokainen taatusti tietää että kuka tahansa voi lukea blogia, mutta se on eri asia tuleeko ikinä ajatelleeksi kaikkia tai jotakin tiettyä mahdollisuutta. Edes konkaribloggaaja ei pysy kärryillä kaikista niistä mahdollisuuksista, mitä on tarjolla.
[/quote]
Okei, edelleen vaan tuntuu siltä, että tuo perustuu mutuun, että kuvitellaan muiden olevan ajattelemattomampia ja tyhmempiä kuin ovatkaan. Minulla on myös blogi ja jo ensimmäisestä postauksesta asti olen tiedostanut, että ihan kuka vaan voi blogiini tupsahtaa.
En siis ymmärrä, mistä tulee käsitys, että vain harvat bloggaajat tiedostavat netin "julkisuuden" eivätkä ajattele ja harkitse mitä blogiinsa laittavat.
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 12:58"]
Vastapainoksi voisin sanoa, että ketä ei kiinnostaisi jos oma lapsuus olisi dokumentoitu yhtä tarkasti kuin nykylapsen lapsuus on äidin kirjoittamassa blogissa? Itse olisin riemuissani jos minusta olisi niin paljon valokuvia, muistoja ja lapsuuden perhe-elämästä. Nyt on kourallinen kuvia ja puoliksi täytetty vauvakirja. Tietysti blogeilal on eroja, mutta tyylikkäästi toteutettuna ihan mahtava juttu!
[/quote]
Ja tätä ei voi tehdä ilman julkisuutta, koska...? Esimerkiksi ifolorilla saa teetettyä kauniita kuvakirjoja lapsuusajasta, siellä muistot säilyvät tallessa ihan niin yksityiskohtaisesti kuin haluaa, eikä niitä tarvitse laittaa julkisesti nettiin. Kyllä taitaa siis olla kyseessä ihan vanhemman huomionhakuisuus, ei lapsen etu lapsuusmuistojen keräilyn muodossa.
Ja kaiken tosiaan voi tehdä hyvin tai huonosti. En näe siinä mitään pahaa, jos blogi on toteutettu hyvällä maulla lasten yksityisyyttä kunnioittaen. Blogin pääpointti on siis muussa kuin perheen yksityiselämässä, kuvia lapsista on vähän eivätkä ne ole tunnistettavia, eikä oikeita nimiä mainita missään. Eikä mitään potta- tai sairausjuttuja, ne kuuluvat anonyymeille foorumeille jos niistä on ihan pakko ylipäätään puhua internetissä.
Vaikka blogaajavanhempaa ei haittaisi, jos vaikkapa naapuri raportoisi hänen elämästään tarkasti internetiin lupaa kysymättä, se ei mitenkään tarkoita etteikö lapsella voisi olla asiasta erilaisia tuntemuksia. Jokainen ihminen on erilainen, ja jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Itseäni ainakin ahdistaisi suunnattomasti, jos minusta olisi raportoitu lapsuusjuttuja nettiin (sillä oletuksella tietysti, että silloin olisi ollut netti käytössä tavallisilla ihmisillä). Tykkään itse katsella lapsuuskuviani silloin tällöin, ehkä katsella niitä äitini kanssa, mutta ne eivät mitenkään kuulu ulkopuolisille. Ne ovat kuitenkin kuvia minusta herkimmilläni, kun en vielä itse osannut sanoa omia rajojani enkä ollut päätäntävallassa tällaisissa itseäni koskevissa asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Blogejahan on eritasoisia, joka junaan. Esimerkiksi Kideblogeissa on äitien kuvien lisäksi lasten kuvia, mutta postaukset ovat mielestäni tyylikkästi toteutettuja. Ja lähestymiskulma teksteihin on nimenomaan äitiys, äidin tunteet, äidin päivä jne.ei se lapsi tai lapset.
Kaisa Liskin lapsenlapsi tosi suloisen näköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 12:58"]
Vastapainoksi voisin sanoa, että ketä ei kiinnostaisi jos oma lapsuus olisi dokumentoitu yhtä tarkasti kuin nykylapsen lapsuus on äidin kirjoittamassa blogissa? Itse olisin riemuissani jos minusta olisi niin paljon valokuvia, muistoja ja lapsuuden perhe-elämästä. Nyt on kourallinen kuvia ja puoliksi täytetty vauvakirja. Tietysti blogeilal on eroja, mutta tyylikkäästi toteutettuna ihan mahtava juttu!
[/quote]
Ja tätä ei voi tehdä ilman julkisuutta, koska...? Esimerkiksi ifolorilla saa teetettyä kauniita kuvakirjoja lapsuusajasta, siellä muistot säilyvät tallessa ihan niin yksityiskohtaisesti kuin haluaa, eikä niitä tarvitse laittaa julkisesti nettiin. Kyllä taitaa siis olla kyseessä ihan vanhemman huomionhakuisuus, ei lapsen etu lapsuusmuistojen keräilyn muodossa.
Ja kaiken tosiaan voi tehdä hyvin tai huonosti. En näe siinä mitään pahaa, jos blogi on toteutettu hyvällä maulla lasten yksityisyyttä kunnioittaen. Blogin pääpointti on siis muussa kuin perheen yksityiselämässä, kuvia lapsista on vähän eivätkä ne ole tunnistettavia, eikä oikeita nimiä mainita missään. Eikä mitään potta- tai sairausjuttuja, ne kuuluvat anonyymeille foorumeille jos niistä on ihan pakko ylipäätään puhua internetissä.
Vaikka blogaajavanhempaa ei haittaisi, jos vaikkapa naapuri raportoisi hänen elämästään tarkasti internetiin lupaa kysymättä, se ei mitenkään tarkoita etteikö lapsella voisi olla asiasta erilaisia tuntemuksia. Jokainen ihminen on erilainen, ja jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Itseäni ainakin ahdistaisi suunnattomasti, jos minusta olisi raportoitu lapsuusjuttuja nettiin (sillä oletuksella tietysti, että silloin olisi ollut netti käytössä tavallisilla ihmisillä). Tykkään itse katsella lapsuuskuviani silloin tällöin, ehkä katsella niitä äitini kanssa, mutta ne eivät mitenkään kuulu ulkopuolisille. Ne ovat kuitenkin kuvia minusta herkimmilläni, kun en vielä itse osannut sanoa omia rajojani enkä ollut päätäntävallassa tällaisissa itseäni koskevissa asioissa.
[/quote]
Minusta ei ole mitään lähtökohtaisesti paheksuttavaa pitää päiväkirjanomaista blogia, jossa pääpaino on siinä perhe-elämän kuvauksessa.
Aivan käsittämätöntä että periaatteessa sivistyneessä länsimaassa vanhemmilla jotka näemmä (ainakin vielä) saavat itse lapsiaan pitää ilman viranomaisen väliintuloa, voi olla mielipiteitä&tekoja jossa vuosikausia laittavat lapsensa kaikki tiedot julkisesti nettiin, ja sitten vielä vertaavat sitä kotialbumin pitoon?!? Mitä v****a?! Eivätkä käsitä tätä millään tavoin vääräksi??? Missä viipyy asiaan puuttuva viranomainen? Ratsaus kaikille blogeille jotka armotta hyväksikäyttävät lapsiaan olemattoman taloudellisen hyödyn saamiseksi, ja tilannekartoitus sellaisten vanhempien sopivuudesta kasvatus- ja huolenpitovastuuseen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 15:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 12:58"]
Vastapainoksi voisin sanoa, että ketä ei kiinnostaisi jos oma lapsuus olisi dokumentoitu yhtä tarkasti kuin nykylapsen lapsuus on äidin kirjoittamassa blogissa? Itse olisin riemuissani jos minusta olisi niin paljon valokuvia, muistoja ja lapsuuden perhe-elämästä. Nyt on kourallinen kuvia ja puoliksi täytetty vauvakirja. Tietysti blogeilal on eroja, mutta tyylikkäästi toteutettuna ihan mahtava juttu!
[/quote]
Ja tätä ei voi tehdä ilman julkisuutta, koska...? Esimerkiksi ifolorilla saa teetettyä kauniita kuvakirjoja lapsuusajasta, siellä muistot säilyvät tallessa ihan niin yksityiskohtaisesti kuin haluaa, eikä niitä tarvitse laittaa julkisesti nettiin. Kyllä taitaa siis olla kyseessä ihan vanhemman huomionhakuisuus, ei lapsen etu lapsuusmuistojen keräilyn muodossa.
Ja kaiken tosiaan voi tehdä hyvin tai huonosti. En näe siinä mitään pahaa, jos blogi on toteutettu hyvällä maulla lasten yksityisyyttä kunnioittaen. Blogin pääpointti on siis muussa kuin perheen yksityiselämässä, kuvia lapsista on vähän eivätkä ne ole tunnistettavia, eikä oikeita nimiä mainita missään. Eikä mitään potta- tai sairausjuttuja, ne kuuluvat anonyymeille foorumeille jos niistä on ihan pakko ylipäätään puhua internetissä.
Vaikka blogaajavanhempaa ei haittaisi, jos vaikkapa naapuri raportoisi hänen elämästään tarkasti internetiin lupaa kysymättä, se ei mitenkään tarkoita etteikö lapsella voisi olla asiasta erilaisia tuntemuksia. Jokainen ihminen on erilainen, ja jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Itseäni ainakin ahdistaisi suunnattomasti, jos minusta olisi raportoitu lapsuusjuttuja nettiin (sillä oletuksella tietysti, että silloin olisi ollut netti käytössä tavallisilla ihmisillä). Tykkään itse katsella lapsuuskuviani silloin tällöin, ehkä katsella niitä äitini kanssa, mutta ne eivät mitenkään kuulu ulkopuolisille. Ne ovat kuitenkin kuvia minusta herkimmilläni, kun en vielä itse osannut sanoa omia rajojani enkä ollut päätäntävallassa tällaisissa itseäni koskevissa asioissa.
[/quote]
Minusta ei ole mitään lähtökohtaisesti paheksuttavaa pitää päiväkirjanomaista blogia, jossa pääpaino on siinä perhe-elämän kuvauksessa.
[/quote]
Perhe-elämä on eri asia kuin perheen yksityiselämä.
161: olen eri mieltä.
Minusta ei ole mitään lähtökohtaisesti paheksuttavaa pitää päiväkirjanomaista blogia, jossa pääpaino on siinä perhe-elämän kuvauksessa.
Seurasin joitakin aikoja sitten erästä päiväkirjahenkistä blogia, ja aluksi en nähnytkään asiassa mitään pahaa - olihan sitä lukijakohtaisesti kiinnostavaa seurata. Mutta ongelmat:
- Bloggari kertoi avoimesti omasta, mutta myös muiden henkilökohtaisesta elämästä intiimeinekin ongelmineen. Nimien ja usein myös kasvojen kera.
- Tähän lisäten nämä ulkopuoliset, ehkäpä jopa blogisuosiostaan tietämättömät oli selvästi paikannettavissa.
- Tiedot näistä henkilöistä olivat ajoittain myös hyvin negatiivisia ja osaltaan jopa kiusallisia.
Bloggaaja saa vallan mainiosti kertoa itsestään ja tietyissä rajoissa myös muista ihmisistä (lasten kanssa uimassa, miehen kanssa ulkomailla, ystävän kanssa kahvilla jne). Mutta bloggaaja on pahasti hakusessa, jos hän uskoo voivansa estottomasti levitellä muiden ihmisten kuvia ja intiimejäkin tietoja pitkin nettiä. Luonnollisesti omaan lapseen liittyvän tiedon jakaminen missä tahansa sosiaalisessa mediassa pitäisi todella tehdä harkinnan varassa.
Minua muuten kiinnostaa tämä: miksi ennen intiimit ja yksityiset päiväkirjat tuodaan nykyään julkisuuteen sellaisenaan? En halua hyökätä, mutta haluan tietää sen tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:13"]
161: olen eri mieltä.
Minusta ei ole mitään lähtökohtaisesti paheksuttavaa pitää päiväkirjanomaista blogia, jossa pääpaino on siinä perhe-elämän kuvauksessa.
Seurasin joitakin aikoja sitten erästä päiväkirjahenkistä blogia, ja aluksi en nähnytkään asiassa mitään pahaa - olihan sitä lukijakohtaisesti kiinnostavaa seurata. Mutta ongelmat:
- Bloggari kertoi avoimesti omasta, mutta myös muiden henkilökohtaisesta elämästä intiimeinekin ongelmineen. Nimien ja usein myös kasvojen kera.
- Tähän lisäten nämä ulkopuoliset, ehkäpä jopa blogisuosiostaan tietämättömät oli selvästi paikannettavissa.
- Tiedot näistä henkilöistä olivat ajoittain myös hyvin negatiivisia ja osaltaan jopa kiusallisia.
Bloggaaja saa vallan mainiosti kertoa itsestään ja tietyissä rajoissa myös muista ihmisistä (lasten kanssa uimassa, miehen kanssa ulkomailla, ystävän kanssa kahvilla jne). Mutta bloggaaja on pahasti hakusessa, jos hän uskoo voivansa estottomasti levitellä muiden ihmisten kuvia ja intiimejäkin tietoja pitkin nettiä. Luonnollisesti omaan lapseen liittyvän tiedon jakaminen missä tahansa sosiaalisessa mediassa pitäisi todella tehdä harkinnan varassa.
Minua muuten kiinnostaa tämä: miksi ennen intiimit ja yksityiset päiväkirjat tuodaan nykyään julkisuuteen sellaisenaan? En halua hyökätä, mutta haluan tietää sen tarpeen.
[/quote]
Mä luulen että nykyihmiset tuntevat olevansa olemassa vain jos tulevat nähdyksi ja kuulluksi niin perusteellisesti kuin mahdollista. Ja koska jokainen tyrkyttää omaa elämäänsä minkä kerkeää, kuuntelijoita ei juuri ole. Sitten kun kaiken luurankoineen päivineen laittaa näkyville, arvioitavaksi ja esille nettiin jolla käyttäjiä on enemmän kuin yksikään yksittäinen ihminen tuntee, niin kyllä sinne aina joku eksyy. Mitä raflaavampaa, sitä varmemmin joku jaksaa vilkaista.
Aina sanotaan ettei ole sellaista kuin huono julkisuus. Minun mielestäni on, mutta monelle nuorelle on ihan sama mitä tekee kunhan pääsee julkisuuteen.
Paras argumentti löytyy siskonpeti ohjelmasta, jossa parodioidaan bloggaajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:49"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:13"]
161: olen eri mieltä.
Minusta ei ole mitään lähtökohtaisesti paheksuttavaa pitää päiväkirjanomaista blogia, jossa pääpaino on siinä perhe-elämän kuvauksessa.
Seurasin joitakin aikoja sitten erästä päiväkirjahenkistä blogia, ja aluksi en nähnytkään asiassa mitään pahaa - olihan sitä lukijakohtaisesti kiinnostavaa seurata. Mutta ongelmat:
- Bloggari kertoi avoimesti omasta, mutta myös muiden henkilökohtaisesta elämästä intiimeinekin ongelmineen. Nimien ja usein myös kasvojen kera.
- Tähän lisäten nämä ulkopuoliset, ehkäpä jopa blogisuosiostaan tietämättömät oli selvästi paikannettavissa.
- Tiedot näistä henkilöistä olivat ajoittain myös hyvin negatiivisia ja osaltaan jopa kiusallisia.
Bloggaaja saa vallan mainiosti kertoa itsestään ja tietyissä rajoissa myös muista ihmisistä (lasten kanssa uimassa, miehen kanssa ulkomailla, ystävän kanssa kahvilla jne). Mutta bloggaaja on pahasti hakusessa, jos hän uskoo voivansa estottomasti levitellä muiden ihmisten kuvia ja intiimejäkin tietoja pitkin nettiä. Luonnollisesti omaan lapseen liittyvän tiedon jakaminen missä tahansa sosiaalisessa mediassa pitäisi todella tehdä harkinnan varassa.
Minua muuten kiinnostaa tämä: miksi ennen intiimit ja yksityiset päiväkirjat tuodaan nykyään julkisuuteen sellaisenaan? En halua hyökätä, mutta haluan tietää sen tarpeen.
[/quote]
Mä luulen että nykyihmiset tuntevat olevansa olemassa vain jos tulevat nähdyksi ja kuulluksi niin perusteellisesti kuin mahdollista. Ja koska jokainen tyrkyttää omaa elämäänsä minkä kerkeää, kuuntelijoita ei juuri ole. Sitten kun kaiken luurankoineen päivineen laittaa näkyville, arvioitavaksi ja esille nettiin jolla käyttäjiä on enemmän kuin yksikään yksittäinen ihminen tuntee, niin kyllä sinne aina joku eksyy. Mitä raflaavampaa, sitä varmemmin joku jaksaa vilkaista.
Aina sanotaan ettei ole sellaista kuin huono julkisuus. Minun mielestäni on, mutta monelle nuorelle on ihan sama mitä tekee kunhan pääsee julkisuuteen.
[/quote]
Joo, ja jos joutuu vähänkään kuuntelemaan ketään toista niin se toinen on NIIN energiasyöppö. Yksipuolinen vuodatus jossain blogissa ja muutama määkivä ylöspäin katsova laumasielulammas yleisönä on nykyajan normaalia vuorovaikutusta.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 16:59"]
Paras argumentti löytyy siskonpeti ohjelmasta, jossa parodioidaan bloggaajaa.
[/quote]
Mikä jakso?
Bloggaaja täällä huutelee! Minä kirjoitan blogia (BabySteps) ja julkaisen naamakuvia ihan meidän koko konkkaronkasta. Pyrin pitämään blogin sisällön ja kuvat "hyväntuulisena" ja julkaisen kuvia vain hyvän maun rajoissa (ei mitään potta- ja kakkakuvia jne). Toki esittelen blogissa myös vaatteita, niitä mitä olen ostanut ja mitä me kotona käytetään. Niinkin hassulta se saattaa kuulostaa, mutta ihmisiä oikeasti kiinnostaa mitä meillä puetaan päälle. Tarkoitus ei ole millään tavalla markkinoida vaatteita, vaan jakaa omia mielepiteitä ja käyttökokemuksia kyseisistä vaatteista. En myy lastani, enkä blogin kautta hänelle "merkkivaatteita" yritä kalastella. Kyllä ihan itse ostan ne Molon haalarit ja PO.Pin vaatteet. :)
Bloggaajana voin sanoa, että hyvät, kauniit kuvat lapsista ja lapsi tunnistettavana henkilöhahmona lisäävät selvästi kävijämäärää blogissa. Samoin kuin se, että bloggaaja näyttää kasvonsa selvästi ja kertoo nimensä.
Olen itse aloittanut täysin anonyyminä, ja vaihdoin omalle nimelleni sen jälkeen kun se tuli eri olosuhteissa ilmi. Kyllä lukija seuraa mieluummin bloggaajaa jolla on nimi ja kasvot.
Omasta lapsestani julkaisen vain kuvia, joissa ei näy kasvoja selvästi. Välillä harmittaa, kun tiedostan sen, että hänen kuviensa julkaiseminen toisi lisää kävijöitä. Joten ajattelen: miksi en minä kun kaikki muutkin?[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 10:32"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:20"]
Mutta olemmeko me tirkistelynhaluiset lukijat syynä tähän lapsiblogi-ilmiöön? Vai mainostajatko?
[/quote]
En voi vastata kaikkien puolesta, mutta mun mielestä lapsen kuvaaminen ja nimen ilmoittaminen blogissa ei tuo lisäarvoa blogille. Vanhemmuudesta voi kirjoittaa kertomatta ihmeemmin yksityiskohtia, ei välttämättä tarvitse kertoa edes lapsen tarkkaa ikää ja sukupuolta. Omista tunteistaan ja kokemuksistaan vanhempana voi helpostikin kirjoittaa ilman liiallista konkretiaa. Miltä tuntuu huoli sairaasta lapsesta, miltä tuntuu jatkuva univaje, miltä tuntuu kun olet menossa bussiin lastenvaunujen kanssa ja kuski lähtee kesken kaiken liikkeelle, miltä tuntuu kun on omaa aikaa kerrankin ja sitten ei vaan osaakaan olla ilman niitä rakkaita "häiriötekijöitä".
Pienen, tuntemattoman lapsen elämä nyt vaan ei ole kovin mielenkiintoista. Lapseen kun ei silloin ole tunnesidettä. Joissain äitiblogeissa lapsi on kuin nukke, tavara. Minua ei kiinnosta blogeissa myöskään esineet, joten miksi sitten lapsen esineellistäminen: tässä sillä on vihreät vaatteet, ja kas tässä siniset.
Toisen henkilökohtaisten kirjoitusten lukeminen kiinnostaa, jos kirjoittaja osaa hommansa. Mitä ideaa on postauksessa jossa on kymmenen kuvaa lapsesta ja kommentti "ihana päivä". Vähän syvempää analyysiä omasta elämästä tai vaikka mustaa huumoria arjesta, sellainen kiinnostaa.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 17:04"]
Bloggaaja täällä huutelee! Minä kirjoitan blogia (BabySteps) ja julkaisen naamakuvia ihan meidän koko konkkaronkasta. Pyrin pitämään blogin sisällön ja kuvat "hyväntuulisena" ja julkaisen kuvia vain hyvän maun rajoissa (ei mitään potta- ja kakkakuvia jne). Toki esittelen blogissa myös vaatteita, niitä mitä olen ostanut ja mitä me kotona käytetään. Niinkin hassulta se saattaa kuulostaa, mutta ihmisiä oikeasti kiinnostaa mitä meillä puetaan päälle. Tarkoitus ei ole millään tavalla markkinoida vaatteita, vaan jakaa omia mielepiteitä ja käyttökokemuksia kyseisistä vaatteista. En myy lastani, enkä blogin kautta hänelle "merkkivaatteita" yritä kalastella. Kyllä ihan itse ostan ne Molon haalarit ja PO.Pin vaatteet. :)
[/quote]
Hei Mirka! Miksi päätit tuoda tyttäresi Pepin nimellään ja kasvoillaan blogiisi? Miten kauan harkitsit asiaa?
Voi niitä aikoja, kun oltiin tarhassa ja peruskoulussa, eikä KENENKÄÄN lapselle ostettu merkkivaatteita. Jos joku juttu oli cool, niin joku H&M:n sama toppi kaikilla.
Nyt kun näen yläaste- ja jopa ala-asteikäisiä tyttöjä, niin joka kolmannella on satojen eurojen merkkilaukkuja ja iphonet. Nytkö taaperoikäisillekin pitää hankkia merkkivaatteita? Mitä tämä on?
Vaikka joidenkin vanhemmilla oli rahaa enemmän kuin toisilla, niin ei heille ostettu kalliita vaatteita. Se oli jotenkin itsestään selvää, älytöntä.
Nyt onneksi aikuisenakaan en juokse merkkien tai muodin perässä, onneksi. Pukeudun klassisen kauniisti ja laitan itseäni paljonkin, mutta mieluiten kulutan rahani aivan muuhun.
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="18.02.2014 klo 09:20"]
Mutta olemmeko me tirkistelynhaluiset lukijat syynä tähän lapsiblogi-ilmiöön? Vai mainostajatko?
[/quote]
Niin. Kai se henkilökohtaisuus vetää puoleensa: kun pystyy eläytymään ihan oikean ihmisen elämään, eikä anonyymin. Toki mietin, olisiko sillä sitten väliä että käyttäisi blogissaan uskottavia mutta tekaistuja nimiä? Vaan olisiko se sitten enää bloggaajasta innostavaa ja todentuntuista, kun joutuu "huijaamaan" omassa blogissaan...
Mutta onhan tässä mahdollisuus pahaankin kierteeseen jos ajatellaan lapsen oikeutta yksityisyyteen. Enkä nyt siis puhu kaikista perheblogeista, vain niistä räikeimmistä. :) Mitä enemmän avaat elämääsi, mitä koukuttavammaksi sen teet, mitä enemmän herkkua tarjoat lukijoille, sen enemmän sivua klikkaillaan auki. Sen enemmän rahaa, jos blogista saa rahaa. Sitä enemmän saat mainostuotteita.
Enkä näe tuota edes pahana, vaan ihan inhimillisenä: yritänhän minäkin houkutella omaan blogiini lukijoita (en bloggaa perheestäni). Mutta edelleen: harkintaa, jos blogin yhtenä kestotähtenä on erillinen ihminen ja etenkin netistä tietämätön lapsi.
[/quote]
Mielestäni blogeihin koukuttuvat kunnolla vain hiukan epätasapainoiset ihmiset. Siis tietenkin meissä kaikissa asuu pieni tirkistelijä, mutta ne joita ihan todella kiinnostaa päivittäin seurata tuntemattoman ihmisen yksityiselämää netin kautta, ovat pakkomielteisiin taipuvaisia (en siis näe siinä mitään pahaa jos blogin aihe kuten harrastus, muoti tms. koukuttaa). Tällaiselle fanittajalle voi kehittyä harhaluulo siitä että hänen ja bloggaajan välillä on ystävyyssuhde tai muu tunneside joka on molemminpuolinen.
Jos jonkun toisen perhe-elämästä kehittyy sairaalle ihmiselle pakkomielle, niin siitä on leikki kaukana. En nyt puhu mistään pedofiilista joka tulisi ovesta tai ikkunasta kaappaamaan lapsen, vaan höyrähtäneistä yksinäisistä ihmisistä.
Vastikään tuli jossain ylen asiaohjelmassa vainoamisesta ja sen kriminalisoinnista juttua. Kuka tahansa voi periaatteessa joutua vainoamisen uhriksi, mutta oman yksityiselämän totaalinen jakaminen netissä varmasti tekee sairaalle ihmiselle huolestuttavan helpoksi eläytyä harhaisessa määrin uhrinsa yksityiselämään. Kynnys on matalampi. Todennäköisyys on suurempi. Etenkin kun bloggaajat usein "puhuttelevat" lukijoitaan tuttavallisesti: mitä mieltä te olette tästä jne. vaikkei heitä todellisuudessa kiinnosta tuon taivaallista kenenkään mielipide.