Lue keskustelun säännöt.
Keskiluokkainen elämä - miksi se ärsyttää niin paljon?
02.11.2020 |
Ja turha ihmetellä, että miten niin, en minä ole huomannut mitään. Ilmiö on ihan todellinen vaikka juuri sinä et samaistuisikaan alla olevaan.
Tuilla elävä kansanosa tavoittelee juuri sitä keskiluokkaisuutta: mukavaa asumista, esittelykelpoista autoa, ulkomaanmatkaa, uudehkoa kodintekniikkaa ja muuta materiaa. Samalla näitä kuitenkin halveksutaan. Kukaan ei mukamas halua omakotitaloa, Volvoa eikä kultaistanoutajaa. Kukaan ei halua olla "Prismaperhe".
Ja silti, kun puhutaan tuloeroista, yhteiskunnan luokkaeroista, sosioekonomisista eroista, keskiluokkaisuus nousee esiin sekä tavoiteltavana että halveksuttavana asiana.
Kumpi se siis on?
Miksi tuilla eläjä valittaa toisessa ketjussa, että hän ei saa mukavaa elintasoa, ja miksi kuitenkin jos keskiluokkainen kertoo olevansa tyytyväinen elämäänsä ja tekevänsä keskiluokkaisia asioita, alkaa halveksunta ja haukkuminen?
Kommentit (279)
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ihannoinut keskiluokkaista elämää, en koyhänä, en varakkaana. Rikas en ole. Keskiluokkaiset ovat sitäpaitsi moukkamaisia että tylsiä. Ostetaan jokin mikä toisellakin keskarilla on. Mitä tavoittelemista niissä on. Keskiluokkainen on samanlainen luonteeltaan kuin kultainen noutaja. Miellyttämishaluinen.
Ihan oikeasti 🤣
Aloittaja kysyy miksi keskiluokkaa inhotaan, ja nämä vastaukset on tätä luokkaa. Uskomatonta, miten paljon tunteita keskiluokka herättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kuulostaa tylsältä ja tavalliselta ja siltä että en minä ainakaan halua elää noin.
Siihen sitten helposti ajautuu.
Jos tulee lapsia niin sen farkkuauton takakonttiin on huomattavasti mukavampi taitella ne britaxit kun kuplavolkkariin. Ok-talo lähiössä alkaa tuntua hyvältä idealta kun on ravaa kymmenen kertaa päivässä hissittömän talon ylimpään kerrokseen uhmaikäinen taapero kainalossa. Prismastakin saa samalla reissulla Reimat, Kuomat ja viikon safkat. Tramppa tulee pihalle siinä vaiheessa kun tenavilla on kaverit kylässä ja hyppivät pitkin seiniä. Kultainen noutaja on helppo ja kiva rotu.Elän itsekin just noin, ok-talo ei kylläkään ole lähiössä. Kerrostaloon en muuta enää ikinä, auton vaihdan pienempään sitten kun lapset on isompia eikä tarvitse kuljetella lapsia, lasten kavereita, fillareita, skuutteja, lumilautoja, lätkäkasseja ym.ym.ym.
Voihan sitä elämästään tehdä millaista haluaa, asua vaikka teltassa. Mä koen että tässä elämänvaiheessa on helpompaa ajella isolla farkulla, käydä Prismassa ja asua okt:ssa. Ei tämä silti sulje pois ettenkö haaveile reppureissuista, omasta autiosta saaresta, moottoripyöristä, muutosta ulkomaille, opiskelusta, ym.
Kannattais tiivistää pointtinsa niin joku voisi näitä ininöitä lukastakin.
Varmaan ärsyttää eniten tuo tässäkin ketjussa nähty epäempaattinen köyhempien kurjuudella mässäily. Ja omien valintojen paremmuuden todistelu. Näyttää siltä, ettei ymmärretä sitä, että kaikki köyhemmät ihan oikeasti eivät ole kateellisia siitä keskiluokkaisuudesta. Tuntuu, että keskiluokkaiset oikein elävät siitä toisten kateudesta.
Eivät toki kaikki, mutta tuo asenne on se mikä ärsyttää. Itse olen köyhempi pätkätyöläinen. En halua asuntolainaa koska en halua sitoutua työelämään. Haluan nimenomaan tehdä pätkiä, joiden avulla tienaan sen verran että voin viettää pidempiä lomia nyt kolmekymppisenä kuin vasta päälle viisikymppisenä. Työssä ollessa saa noita kivoja etuja, kuten työterveyden ja paremmat tulot, mutta mitään muuta hyvää siinä elämässä ei minulle ole. Mieluummin vaikka makaan sillä kuuluisalla sohvalla lukemassa kirjaston kirjoja ja syömässä ruoka-apukassia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokalle uhittelu kuulostaa teinin uhittelulta vanhemmilleen. Miksi aikuinen määrittelisi itseään suhteessa keskiluokkaan tai muuhunkaan luokkaan? Elämä eletään omien arvojen ja valintojen mukaan.
Toki ns. keskiluokkainenkin ihminen tai kuka tahansa muukin voi kuulostaa lapselliselta määritellessään itsensä ulkoisten tekijöiden ja vertailun kautta.
No millä sinä määrität itseäsi? Ei sinulla ole varaa mitään mielenkiintoista harrastaa ainakaan.
Koetko että varallisuus ja ulkoiset tekijät ovat se, mitä sinä olet? Jos menetät sen, mitä sinulla nyt on, mitä sinusta jää? Millainen on päiväsi kulku silloin, mistä nautit, mitä tavoittelet? Mikä olet muille ihmisille?
Oletuksena, että on ruokaa, katto pään päällä ja riittävä terveydenhuolto, muutenhan aika menee niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ihannoinut keskiluokkaista elämää, en koyhänä, en varakkaana. Rikas en ole. Keskiluokkaiset ovat sitäpaitsi moukkamaisia että tylsiä. Ostetaan jokin mikä toisellakin keskarilla on. Mitä tavoittelemista niissä on. Keskiluokkainen on samanlainen luonteeltaan kuin kultainen noutaja. Miellyttämishaluinen.
Ihan oikeasti 🤣
Aloittaja kysyy miksi keskiluokkaa inhotaan, ja nämä vastaukset on tätä luokkaa. Uskomatonta, miten paljon tunteita keskiluokka herättää.
En ole niin väittänytkään. Kerroin vain mielipiteeni. Sen enempää tunteilematta. Buahahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ostaisin omakotitalon jos asun yksin, auton kun en saa ajokorttia ja eläimiä en halua.
Koska et halua kuulla naapureiden mökää? Omakotiasukkaana olet sinkkunakin kiinnostavampi kuin työttömänä, moniongelmaisena vuokralaisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun mieluummin vuokralla ihanissa asunnoissa koti- ja ulkomailla. Nautin täysillä elämän seikkailuista, kuin maksan yhden omakotitalon ja auton asuntolainaa. Erilaisuus kunniaan!
Kunnes huomaat että olet vuokrissa maksanut sen talon verran, eikä sulla ole vieläkään muuta kun veden huuhtoma perse ja kasa vuokrakuitteja. Nykykoroilla talot on nopeasti velattomia, ja sitten voi sekä asua laadukkaasti että on varaa matkustella.
-velaton, iloinen keskiluokkainen, joka tykkää niistä kukkapenkeistään ja lummelammestaan-
Kunnes vanhuuden päivilläsi huomaat, että sen keskiluokkaisen elämisen tavoittelemiseen ole uhrannut kolmasosan elämästäsi.
Kolmasosan nukut ja toisen kolmanneksen olet muiden orjana maksaakseni ikuista velkaa pankille.
Luultavasti enemmänkin saadaksesi jonain elämäsi suurimman onnepäivänä torppasi maksettua 30 vuoden velkavankeuden jälkeen.
Sitten alkavat ne vanhuuden ilon ja onnen päivät.
Makaat samassa hoitokodissa kuin minä, sinun talosi ja tavarasi kunta on jo aikaa sitten muuttanut käteiseksi saadakseen 5000 euroa kuukaudessa maksavat hoitomaksusi ja minä makaan paskat vaipoissa viereisessä sängyssä köyhänä kuin kirkonrotta :-)
Olen elänyt suurimman osan elämästäni köyhänä, vaikka murhetta auton huolloista, uusista kodinkoneista, työn orjuudesta ja olemme vihdoinkin päässeet loppusuoralle ja kuolemamme päivänä me lähdemme täältä yhtä köyhinä.
Olet menettänyt koko elämäntyösi, se minkä eteen raadoit 40 vuotta, maksaen pankille korkoa korolle ja minä edelleen vapaana kuin aivaan lintu :-)
Höpö höpö, talon sai 15 v lainalla, ja laina oli maksettu iässä 40 v. Kun sinä maksat korkeaa vuokraa paskaisesta yksiöstäsi. Minä voin myydä taloni ja elää sillä summalla missä haluan, sinä olet kiinni vuokramurjussasi kun asumistukea ei ulkomaille makseta. Kuka onkaan vapaa?
Et sinä ole vapaa.
Olet uhrannut elämästäsi niin paljon aikaa ja rahaa sen talosi hyväksi, ettet sinä siitä aio luopua kuin pakolla.
Olet myös työsi vanki, sen saman työn joka mahdollisti pankkilainasi ja talon ostosi.
Et sinä koskaan muuta ulkomaille muutakuin haaveissasi, sillä olet niin mukautunut keskiluokkaiseen elämääsi, valkeaan kotiisi, huoneentauluihisi, labbikseesi, osamaksuvolvoosi, ettet enää edes näe muita mahdollisuuksia elämiseen.
Sinä olet superorja, Pankin orja, talosi orja, työsi orja, autosi orja, materiasi palvoja, ikuinen huolehtija, mutta hattuahan sinulle on nostettava, sillä sinulaisesi ihmiset takaavat ainakin vielä muutaman vuoden meidän maattomien, kirjattomien ja karjattomien ihmisten vapauden elää sellaista elämää missä orjuutta ei enää ole, ei hengen eikä materian vankeutta, eikä pakottavaa tarvetta nousta yhteiskunnan askelmilla eliitin hyödylliseksi orjaksi, keskiluokkaiseen stereotypiaan.
Sinä olet kateellinen, miksi minä olisin työni vanki, kun lainat on maksettu? Velaksi en autoa ole ostanut koskaan. Minä tykkään työstäni ja siitä elämästä, minkä palkka tarjoaa.
Mutta keropa siitä omasta värikkäästä arjestasi! Mistä se koostuu, onko jännitys sitä että mitä tällä viikolla löytyy ruoka-apukassista? Mihin sinä vapauttasi käytät, kun sinulla on tasan varaa käydä kävelyllä, kirjastossa ja kerta vuoteen ehkä Tallinnassa?
Ok :-)
Olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Asun rintamamiestalossa, pihasta löytyy vanha auto ja tallista moottoripyörä ja sähköfillari.
En ole koskaan tarvinnut ruoka-apua, sillä pienistä tuloistani huolimatta olen aina ollut tarkka rahankäyttäjä ja siksi omistinkin vielä muutamia vuosia sitten matkailuauton, ikivanhan romun, jonka sain kyllä aina toimimaan ja jolla tuli kiereltyä keski-eurooppaa ristiinrastiin toistakymmentä vuotta, pääasiassa kesällä.
Harratuksiini kuuluu moottoripyöräilyn lisäksi vuoristoissa liikkuminen, jota olen harrastanut Alpeilla. Tatra vuoristossa ja yhä etenevässä määrin Norjassa.
Myytyäni matkailuauton, olen tehnyt lomamatkoja henkilöautolla, telttaillen ja asuen mökeissä Norjassa ja Baltian maissa.
Vapaata on 24 tuntia vuorokaudessa ja niinpä olenkin viime aikoina etsinyt uusvanhaa matkailautoa laajentaakseni lämpimien aikojen matkailua myös talviolosuhteissa.
Suunnitelmissa alkaa harjoittelemaan talvella selviytymistä metsäolosuhteissa.
Olen naimisissa, yksi jo aikuinen lapsi, joka opiskelee ammattikorkeassa.
Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
The end :-)
Ilmeisesti olet kuitenkin ollut joskus töissä ja jonkun orja. Ethän voi mitenkään verrata itseäsi työssäkäyviin. Varmasti tulisin itsekin toimeen pienellä rahalla, mutta koska työkyky on kunnossa, niin ainoa vaihtoehto on työttömyys. Miksi ihmeessä alkaisin työkkärin orjaksi ja keksimään keinoja miten välttää työllisyminen ja saada vastineeksi minikorvauksen, kun voin käydä siistissä ja kevyessä toimsitotyössä, josta maksetaan ihan hyvää palkkaa. Sillä rahalla teen sitten mitä lystään. Ehkä olen pankin orja, koska asuntolainaa on. Tosin keväällä tuli pankista viesti, että jos korona aiheuttaa ongelmia, niin lyhennysvapaa on ilmoitusasia. Ei taida vuokralla tuo onnistua. (Ja jos sulla on velaton talo, niin eiköhän sullakin ole lainaa joskus ollut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kaipasin tilaa ympärilleni. Koska varallisuutta ei ollut tarpeeksi ostaa tämän kokoinen ja näköinen talo tältä sijannilta (rapattu kevytbetonitalo, 220m² muutaman km päässä keskustasta, järvinäkymä), rakennettiin sitten itse. Sijanti oli jo tarpeeksi hyvä takuu pankille, joten laina saatiin helposti. Talo itsessään on jonkin asteinen vakuus siitä, että aivan telttamajoitukseen ei tiputa, jos molemmat sairastuisi tai toinen menehtyisi.
Olen myös aina toivonut saavani lapsia. Ja olen aina halunnut saksanpaimenkoiran, heh. Sain kolme lasta, sain kaksi koiraa ja sain tilaa ympärilleni verrattuna lapsuuden ja nuoruuden ahtauteen.
En koe olevani orja. Pidän työstäni. Liikun paljon luonnossa, luen kirjoja, piirrän. Matkustan kerran, pari vuodessa. En ole koskaan ajatellut, että elämän tulisi olla jatkuvaa onnea, joten olen yrittänyt varautua mihin pystyn miten pystyn. Muuten elän päivän kerrallaan, ja joka päivä teen parin minuutin kiitollisuusmeditaation tästä mitä minulla on.
Se, millaisia vastauksia tässä ketjussa on, saa hiljaiseksi. Ajatus, että joku inhoaa minua ja perhettäni näin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuulostaa tylsältä ja tavalliselta ja siltä että en minä ainakaan halua elää noin.
Siihen sitten helposti ajautuu.
Jos tulee lapsia niin sen farkkuauton takakonttiin on huomattavasti mukavampi taitella ne britaxit kun kuplavolkkariin. Ok-talo lähiössä alkaa tuntua hyvältä idealta kun on ravaa kymmenen kertaa päivässä hissittömän talon ylimpään kerrokseen uhmaikäinen taapero kainalossa. Prismastakin saa samalla reissulla Reimat, Kuomat ja viikon safkat. Tramppa tulee pihalle siinä vaiheessa kun tenavilla on kaverit kylässä ja hyppivät pitkin seiniä. Kultainen noutaja on helppo ja kiva rotu.Elän itsekin just noin, ok-talo ei kylläkään ole lähiössä. Kerrostaloon en muuta enää ikinä, auton vaihdan pienempään sitten kun lapset on isompia eikä tarvitse kuljetella lapsia, lasten kavereita, fillareita, skuutteja, lumilautoja, lätkäkasseja ym.ym.ym.
Voihan sitä elämästään tehdä millaista haluaa, asua vaikka teltassa. Mä koen että tässä elämänvaiheessa on helpompaa ajella isolla farkulla, käydä Prismassa ja asua okt:ssa. Ei tämä silti sulje pois ettenkö haaveile reppureissuista, omasta autiosta saaresta, moottoripyöristä, muutosta ulkomaille, opiskelusta, ym.
Kannattais tiivistää pointtinsa niin joku voisi näitä ininöitä lukastakin.
Jos lukutaito on heikko, kannattaa pysyä poissa keskustelupalstoilta ja vastatakin aivokääpiöiden tapaan. "perskutarallaa".
Kirjoitus tuntui mielestäni rehelliseltä anlyysilta ja sai minut ajatelemaan asioista hieman toisin.
Tuskin kenelläkään on haaveena keskiluokkainen elämä, vaan siihen usein ajaudutaan sen helppouden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiluokka on ihan hyvä paikka, fyysisesti kivassa omakotitalossa, henkisesti tietyllä tapaa tasapainossa. Tämä mielipiteeni ja tunteeni perustuu siihen että elin köyhän, turvattoman ja väkivaltaisen lapsuuden.
Omat lapseni saavat asua omakotitalossa kivalla alueella, harrastaa ja olla huolettomasti lapsia.
Tähän olen päässyt opiskelemalla ja tekemällä töitä. Aivan kauheasti töitä. Palkkatyötä, muttä työtä myös itseni kanssa.
Valitsin myös puolisoni toisin kuin omat vanhempani. Eli puolisoni on rauhallinen, harkitseva, koulutettu,
rakastaa minua ja lapsiamme.
Tähän pääsy on ollut kovan työn tulos, miksi halveksisin tätä.
Työstäni pidän, ja veroni maksan, samoin puolisoni.
Toivon lapsilleni hyviä asioita elämässä ja myös helpompas tietä kuin itse olen kulkenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokalle uhittelu kuulostaa teinin uhittelulta vanhemmilleen. Miksi aikuinen määrittelisi itseään suhteessa keskiluokkaan tai muuhunkaan luokkaan? Elämä eletään omien arvojen ja valintojen mukaan.
Toki ns. keskiluokkainenkin ihminen tai kuka tahansa muukin voi kuulostaa lapselliselta määritellessään itsensä ulkoisten tekijöiden ja vertailun kautta.
No millä sinä määrität itseäsi? Ei sinulla ole varaa mitään mielenkiintoista harrastaa ainakaan.
Koetko että varallisuus ja ulkoiset tekijät ovat se, mitä sinä olet? Jos menetät sen, mitä sinulla nyt on, mitä sinusta jää? Millainen on päiväsi kulku silloin, mistä nautit, mitä tavoittelet? Mikä olet muille ihmisille?
Oletuksena, että on ruokaa, katto pään päällä ja riittävä terveydenhuolto, muutenhan aika menee niihin.
Minä nautin harrastuksista, pihastani ja veneestäni. Jos menetän kaikki ne ja samalla työkyvyn minusta tulee onneton tukielätti, jonka viikon kohokohta on se, mitä ruoka-apukassissa milloinkin on.
Mutta kerro jo mitä se värikäs ja vapaa elämäsi päivittäin sisältää, oikeasti kiinnostaa. Kun minun elämäni silloin kun olin yhtä köyhä oli ankeaa, päivän sisältö oli pohtia, että jos tänään ostan lihapullia, onko loppuviikoksi vielä ruokaa, ja toiveen että jos naapurissa bileet ei jatkuisi koko yötä, saisin vähän nukuttua. Ei kovin vapaata tai värikästä.
Mikä min olen muille ihmisille? Minä olen nettomaksaja mm lapsille ja vanhuksille (ja sitten eläteille), kustannan heille asioita. Mitä sinä muille annat, elätti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipasin tilaa ympärilleni. Koska varallisuutta ei ollut tarpeeksi ostaa tämän kokoinen ja näköinen talo tältä sijannilta (rapattu kevytbetonitalo, 220m² muutaman km päässä keskustasta, järvinäkymä), rakennettiin sitten itse. Sijanti oli jo tarpeeksi hyvä takuu pankille, joten laina saatiin helposti. Talo itsessään on jonkin asteinen vakuus siitä, että aivan telttamajoitukseen ei tiputa, jos molemmat sairastuisi tai toinen menehtyisi.
Olen myös aina toivonut saavani lapsia. Ja olen aina halunnut saksanpaimenkoiran, heh. Sain kolme lasta, sain kaksi koiraa ja sain tilaa ympärilleni verrattuna lapsuuden ja nuoruuden ahtauteen.
En koe olevani orja. Pidän työstäni. Liikun paljon luonnossa, luen kirjoja, piirrän. Matkustan kerran, pari vuodessa. En ole koskaan ajatellut, että elämän tulisi olla jatkuvaa onnea, joten olen yrittänyt varautua mihin pystyn miten pystyn. Muuten elän päivän kerrallaan, ja joka päivä teen parin minuutin kiitollisuusmeditaation tästä mitä minulla on.
Se, millaisia vastauksia tässä ketjussa on, saa hiljaiseksi. Ajatus, että joku inhoaa minua ja perhettäni näin paljon.
Kateutta se vaan on. Kas keskiluokkaisesta köyhäksi pääsee päivässä, sen kun pistää mökin tuleen ja haistattaa pomolle. Kuka tahansa siihen pystyy, ei vaan ole mitään järkeä huonontaa elämäänsä.
Mutta toisinpäin se ei käykään noin vain :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokkainen kuvaa minulle tyytymistä, unelmiensa unohtamista, keskivertoa, tylsyyttä, arjen harmautta ilman irtiottoa.
Ehkäpä se on se mitä siinä ajatellaan.
-Sinkkiş
Omakotitalo ja Volvo on kyllä ihan jees ;)
Juuri näin! Elämän ennakoitavuus, harmaus ja tylsyys vievät keskiluokalta kaiken spontaanin seikkailun ja ilon mahdollisuuden. Elämä typistyy ja menettää värit ja luontaisen elämänvirran.
En kadehdi keskiluokkaa, vaan olen heidän puolestaan surullinen.
Ihan mielenkiinnosta, onko sitten esimerkiksi tuilla elävien tai muuten keskiluokan alapuolella elintasoltaan olevien elämä sitten keskimäärin jollain tavalla spontaanimpaa ja seikkailun- ja ilontäyteisempää kuin keskiluokkaisten? Erittäin harva varmasti elää kovin spontaania elämää, jossa lähdetään hetken mielijohteesta seikkailemaan ties minne, oli sitten keskiluokkainen tai ei. Tai toisinpäin, miksei keskiluokkaisen elintason omaava voisi toimia näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se kuulostaa tylsältä ja tavalliselta ja siltä että en minä ainakaan halua elää noin.
Siihen sitten helposti ajautuu.
Jos tulee lapsia niin sen farkkuauton takakonttiin on huomattavasti mukavampi taitella ne britaxit kun kuplavolkkariin. Ok-talo lähiössä alkaa tuntua hyvältä idealta kun on ravaa kymmenen kertaa päivässä hissittömän talon ylimpään kerrokseen uhmaikäinen taapero kainalossa. Prismastakin saa samalla reissulla Reimat, Kuomat ja viikon safkat. Tramppa tulee pihalle siinä vaiheessa kun tenavilla on kaverit kylässä ja hyppivät pitkin seiniä. Kultainen noutaja on helppo ja kiva rotu.Elän itsekin just noin, ok-talo ei kylläkään ole lähiössä. Kerrostaloon en muuta enää ikinä, auton vaihdan pienempään sitten kun lapset on isompia eikä tarvitse kuljetella lapsia, lasten kavereita, fillareita, skuutteja, lumilautoja, lätkäkasseja ym.ym.ym.
Voihan sitä elämästään tehdä millaista haluaa, asua vaikka teltassa. Mä koen että tässä elämänvaiheessa on helpompaa ajella isolla farkulla, käydä Prismassa ja asua okt:ssa. Ei tämä silti sulje pois ettenkö haaveile reppureissuista, omasta autiosta saaresta, moottoripyöristä, muutosta ulkomaille, opiskelusta, ym.
Kannattais tiivistää pointtinsa niin joku voisi näitä ininöitä lukastakin.
Jos lukutaito on heikko, kannattaa pysyä poissa keskustelupalstoilta ja vastatakin aivokääpiöiden tapaan. "perskutarallaa".
Kirjoitus tuntui mielestäni rehelliseltä anlyysilta ja sai minut ajatelemaan asioista hieman toisin.
Tuskin kenelläkään on haaveena keskiluokkainen elämä, vaan siihen usein ajaudutaan sen helppouden vuoksi.
Kenen elämä on helppoa loppujen lopuksi?
Takerrun tuohon, että keskiluokkaiseen elämään ajaudutaan. Olisiko kuitenkin niin, että keskiluokkainen elämä on suhteellisen normaalia elämää? Miksi sitä pitää niin monen halveksua, sitä en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on niin kaavoihinsa kangistunutta ja altis toimimaan stereotypioiden mukaan, etten tuilla elävänä (työkyvyttömyys) ainakaan itse haaveile sellaisesta elämästä.
Joskus tulee ajeltua keskiluokkaisten omakotitaloalueiden läpi ja toisaalta huvittaa, toisaalta säälittää niistä näkyvä tarve samaistua naapureihin :-)
Joka pihasta kaadettu puut rakennusaikana ja istutettu mulkun mittaisia taimia tutettuina jollakin häkkyrällä että pysyvät pystyssä.
Nurmikko ajeltuna lähiaikoina, kukkasia istutettu viivottimen avulla, on stereotypiaterassia, sähkö/kaasugrilliä (isoja krematorioita), autokatoksessa (kaikilla samanlainen) se pakollinen Audi tai Volvo, siistissä rivissä polkupyöriä, isukin merkkihybridi, äidin kauppamarketpyörä ja lapsukaisilla lisäksi koripalloteline apinoituma amerikkalaisesta unelmasta.
Tulisin hulluksi asuessani siinä ympristössä.
Pierua pidätellen rupatellen samanlaisetn naapureiden kanssa kuinka on nurmikko tullut leikattua ja mitenkäs se uusi hybridi on nyt toiminut pakkasilla.
Hyi vttu mikä klisee ja kaikilla satojatuhansia velkaa ja isi IT alalla ja muijalla työ erikoisasiantuntijana, eli kirjastokoira Kirjalaisena tai kunnantalolla pyörittämässä jonninjoutavia papereita ja tutkimassa AV palstaa.
Minä tahdon elää omanlaistani elämää asuinalueella joka on vanhaa, vanhoilla puilla ympäröityä, nilkanpituisen luonnon vallatessa alaa yrityksiltä muuttaa kaikki oman tahdon näköiseksi halvaksi kopioksi.
Noilla omakotitaloalueilla kaava määrittelee pihat, talon värit ja terassit. Jos haluaa talonsa rakentaa okt-alueelle ja sinne vielä luvankin saada niin kukin kunta määrittelee millaisia taloja millekin alueelle saa rakentaa. Pihat, terassit ja maisemointi täytyy myös tehdä lopputarkastusta varten ja koska alueen yleisilme tulee olla yhtenäinen niin eipä sille yhdelle tontille voi istuttaa tonttia täyteen kuusia jos muilla on lehtipuita.
Tuollaisilla asuinalueilla kunnan/kaupungin rakennusvalvonta määrittelee aika pitkälti miltä siellä saa näyttää.
En minä keskiluokkaisena koe, että minulla olisi oltava jotakin tiettyä, näyttääkseni muille että olen jotakin tiettyä.
Ei ole venettä, kun kumpikaan ei välitä veneilystä. Ei ole asuntoautoa, kun sekään ei ole meidän juttu. Eikä edes mökkiä! Kun ei ole haluja sellaiseen. Lapset harrastavat omia juttujaan, mutta mikään niistä ei ole jalkapallo tai jääkiekko. Olisi, jos sellainen kiinnostaisi heitä, mutta ei kiinnosta.
Auto on meillä vm 2011, se on velaton ja vielä ollut halpa ajaa, eikä ole kiirettä ostaa uudempaa.
En saa kiinni siitä keskiluokkaisuuden mollaamisesta. Asumme itse keskiluokkaisuuden multihuipentumassa eli Lahden Karistossa, enkä edes täällä ole nähnyt kilpavarustelua enkä kateutta toisten Audeista tai mistä lie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun mieluummin vuokralla ihanissa asunnoissa koti- ja ulkomailla. Nautin täysillä elämän seikkailuista, kuin maksan yhden omakotitalon ja auton asuntolainaa. Erilaisuus kunniaan!
Kunnes huomaat että olet vuokrissa maksanut sen talon verran, eikä sulla ole vieläkään muuta kun veden huuhtoma perse ja kasa vuokrakuitteja. Nykykoroilla talot on nopeasti velattomia, ja sitten voi sekä asua laadukkaasti että on varaa matkustella.
-velaton, iloinen keskiluokkainen, joka tykkää niistä kukkapenkeistään ja lummelammestaan-
Mutta sitten kun menetät työsi ja joudut muuttamaan toiselle paikkakunnalle työn perässä, niin melkoinen riippa se tuollainen talo on. Ja hyvin moni on tässäkin maassa huonopalkkaisessa työssä, että annetaanko 1500 euroa kuukaudessa nettoavalle isojakin lainoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka on niin kaavoihinsa kangistunutta ja altis toimimaan stereotypioiden mukaan, etten tuilla elävänä (työkyvyttömyys) ainakaan itse haaveile sellaisesta elämästä.
Joskus tulee ajeltua keskiluokkaisten omakotitaloalueiden läpi ja toisaalta huvittaa, toisaalta säälittää niistä näkyvä tarve samaistua naapureihin :-)
Joka pihasta kaadettu puut rakennusaikana ja istutettu mulkun mittaisia taimia tutettuina jollakin häkkyrällä että pysyvät pystyssä.
Nurmikko ajeltuna lähiaikoina, kukkasia istutettu viivottimen avulla, on stereotypiaterassia, sähkö/kaasugrilliä (isoja krematorioita), autokatoksessa (kaikilla samanlainen) se pakollinen Audi tai Volvo, siistissä rivissä polkupyöriä, isukin merkkihybridi, äidin kauppamarketpyörä ja lapsukaisilla lisäksi koripalloteline apinoituma amerikkalaisesta unelmasta.
Tulisin hulluksi asuessani siinä ympristössä.
Pierua pidätellen rupatellen samanlaisetn naapureiden kanssa kuinka on nurmikko tullut leikattua ja mitenkäs se uusi hybridi on nyt toiminut pakkasilla.
Hyi vttu mikä klisee ja kaikilla satojatuhansia velkaa ja isi IT alalla ja muijalla työ erikoisasiantuntijana, eli kirjastokoira Kirjalaisena tai kunnantalolla pyörittämässä jonninjoutavia papereita ja tutkimassa AV palstaa.
Minä tahdon elää omanlaistani elämää asuinalueella joka on vanhaa, vanhoilla puilla ympäröityä, nilkanpituisen luonnon vallatessa alaa yrityksiltä muuttaa kaikki oman tahdon näköiseksi halvaksi kopioksi.
Noilla omakotitaloalueilla kaava määrittelee pihat, talon värit ja terassit. Jos haluaa talonsa rakentaa okt-alueelle ja sinne vielä luvankin saada niin kukin kunta määrittelee millaisia taloja millekin alueelle saa rakentaa. Pihat, terassit ja maisemointi täytyy myös tehdä lopputarkastusta varten ja koska alueen yleisilme tulee olla yhtenäinen niin eipä sille yhdelle tontille voi istuttaa tonttia täyteen kuusia jos muilla on lehtipuita.
Tuollaisilla asuinalueilla kunnan/kaupungin rakennusvalvonta määrittelee aika pitkälti miltä siellä saa näyttää.
Näin. Ja joku tuolla alussa kommentoi, että puutkin on tontilta kaikki kaadettu! 😁 No pakkohan ne on talon tieltä kaataa, ja nykyään vielä talon ympäriltäkin.
Yhtäällä haukutaan omakotilähiöitä, mutta toisaalta sitten on ympäristörikos muuttaa haja-asutusalueelle ja sieltä kulkea töihin. Vaikeaa on, miellyttää vellovia massoja.
Olen opiskelija eli siinä mielessä vielä tuilla elävä, mutta tavoittelen elämää, missä tulen toimeen vähällä, elän luonnonläheisesti ja hitaammin. Mä pärjään mainiosti 600-700 eurolla kuussa. Teen kyllä siis töitä, mutta vähemmän kuin on totuttu ajattelemaan. Aion sijoittaa ekologisiin ja eettisiin kohteisiin ja säästää rahaa pahan päivän varalle. Rakennan omannäköisen elämän ja arjen, joka perustuu vahvasti ekoajatteluun ja hitaampaan arkeen.
Minulla ei ole kuitenkaan mitään sitä vastaan, jos joku haluaa sen perinteisen keskiluokkaisen elämän. Ainoa, mikä siinä ärsyttää, on se, että sitä markkinoidaan jonain asiana, jota kaikkien tulee haluta ja se on se päätavoite elämässä. Joskus mietin, että haluaako oikeasti moni sitä vai onko se ulkopuolelta tuleva odotus eikä ihmiset uskalla elää omannäköistä elämää? Pelkäävätkö he leimoja tai muiden tuomitsemista, jos valitsevat toisin? Mutta jos joku AIDOSTI noita perinteisiä keskiluokkaisia asioita haluaa tavoitella, niin go for it.
Se kuulostaa tylsältä ja tavalliselta ja siltä että en minä ainakaan halua elää noin.
Siihen sitten helposti ajautuu.
Jos tulee lapsia niin sen farkkuauton takakonttiin on huomattavasti mukavampi taitella ne britaxit kun kuplavolkkariin. Ok-talo lähiössä alkaa tuntua hyvältä idealta kun on ravaa kymmenen kertaa päivässä hissittömän talon ylimpään kerrokseen uhmaikäinen taapero kainalossa. Prismastakin saa samalla reissulla Reimat, Kuomat ja viikon safkat. Tramppa tulee pihalle siinä vaiheessa kun tenavilla on kaverit kylässä ja hyppivät pitkin seiniä. Kultainen noutaja on helppo ja kiva rotu.
Elän itsekin just noin, ok-talo ei kylläkään ole lähiössä. Kerrostaloon en muuta enää ikinä, auton vaihdan pienempään sitten kun lapset on isompia eikä tarvitse kuljetella lapsia, lasten kavereita, fillareita, skuutteja, lumilautoja, lätkäkasseja ym.ym.ym.
Voihan sitä elämästään tehdä millaista haluaa, asua vaikka teltassa. Mä koen että tässä elämänvaiheessa on helpompaa ajella isolla farkulla, käydä Prismassa ja asua okt:ssa. Ei tämä silti sulje pois ettenkö haaveile reppureissuista, omasta autiosta saaresta, moottoripyöristä, muutosta ulkomaille, opiskelusta, ym.