Olettehan tajunneet, että vanhempienne asunnon arvo romahtaa perintönä?

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:25"]

Odotatteko kieli pitkällä vanhempienne asunnon laittamista lihoiksi sitten, kun peritte sen/ne? Niin tekee moni muukin, mutta ei ota huomioon asuntojen kysynnän rajua laskua siinä vaiheessa kun väestö vähenee suurien ikäluokkien poistuessa. Kun ei ole kysyntää, hinnat romahtavat (pl. kasvukeskukset, joita Suomessa vähän). Älkää siis laskeskelko nykyhinnoilla, minkä verran nettoatte ja mitä rahoilla teette. Toteutuvat kauppahinnat tulevat olemaan jotain ihan muuta!

[/quote]

Vanhempieni asunto on kiva rivitalonpätkä hyvässä yhtiössä ison yliopistokaupungin lähikunnassa loistavilla kulkuyhteyksillä - ovelta keskustaan. Jos ei myydä eikä vuokralaista saa, niin ehkäpä omille lapsilleni kelpaa.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:31"]

En odota, vaan olen sisarusteni kanssa huolissaan siitä mitä teemme talolla, jolla ei ole mitään arvoa. Kuinka kalliiksi sen purkaminen tulisi? Jos sen sijaan sen myy siinä kunnossa kuin se on, kuinka välttää edesvastuuseen joutuminen todennäköisisitä homevaurioista? Itse tontilla on kyllä arvoa, sen jätämme yhteisomistukseen tai kukin voi myydä osuutensa pois muille sisaruksille, jos tahtoo.

[/quote]

Tätä asiaa voisi olla hyvä selvittää. Luulisi, että jos kauppakirjassa selvästi sanotaan homevaurioiden olevan todennäköisiä ja ostajan ottavan ne vastuulleen, myyjän pitäisi selvitä ilman korvausvaateita. Tällöin talosta ei tokikaan voi ottaa maksua, vaan kokonaisuus pitäisi myydä sen tontin hinnalla. Mutta säästyisitte ainakin purkamiselta, se maksaa jonkun verran sekin - varsinkin jätteiden hävittäminen asianmukaisesti!

Minä myin ne kaikki jo pois. Ihmeen kaupalla sain myytyä ne, mutta jo nyt olisi vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:36"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:31"]

En odota, vaan olen sisarusteni kanssa huolissaan siitä mitä teemme talolla, jolla ei ole mitään arvoa. Kuinka kalliiksi sen purkaminen tulisi? Jos sen sijaan sen myy siinä kunnossa kuin se on, kuinka välttää edesvastuuseen joutuminen todennäköisisitä homevaurioista? Itse tontilla on kyllä arvoa, sen jätämme yhteisomistukseen tai kukin voi myydä osuutensa pois muille sisaruksille, jos tahtoo.

[/quote]

Tätä asiaa voisi olla hyvä selvittää. Luulisi, että jos kauppakirjassa selvästi sanotaan homevaurioiden olevan todennäköisiä ja ostajan ottavan ne vastuulleen, myyjän pitäisi selvitä ilman korvausvaateita. Tällöin talosta ei tokikaan voi ottaa maksua, vaan kokonaisuus pitäisi myydä sen tontin hinnalla. Mutta säästyisitte ainakin purkamiselta, se maksaa jonkun verran sekin - varsinkin jätteiden hävittäminen asianmukaisesti!

[/quote]

"myydään purettavaksi"

5, sepä se. Kun se talo on pelkkä rasite muuten mainiolla tontilla. Rakenteissa on jopa asbestia (Vartti-kate). Pitää tosiaan aikanaan pohtia purkaako talo itse ja myydä pelkkä tontti vai pitääkö koko paketti itsellä. Harkita voisi myös yhteisvoimin täysin uuuden rakennuksen telemistä loma-asunnoksi.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:32"]Vanhempieni asunto on kiva rivitalonpätkä hyvässä yhtiössä ison yliopistokaupungin lähikunnassa loistavilla kulkuyhteyksillä - ovelta keskustaan. Jos ei myydä eikä vuokralaista saa, niin ehkäpä omille lapsilleni kelpaa.

[/quote]

Minunkin vanhempieni koti on ison yliopistokaupungin lähikunnassa. Erittäin kaunis omakotitalo poikkeuksellisen hienolla tontilla. Se vain, että vaikka tämä kunta kuinka on yliopistokaupungin vieressä, niin varsinaiseksi muuttovoittoalueeksi sitä ei voi hyvällä tahdollakaan laskea, ja sijainti on kuitenkin tärkeämpää asunnossa kuin mitkään muut asiat. Kun väki vähenee rajusti, yhä useammalle löytyy koti ihan sieltä yliopistokaupungista, ja yhä harvempi enää edes harkitsee sitä viereistä kuntaa.

Meillä vielä se tilanne, että tasan varmasti yksikään lapsistamme ei muuta opiskelemaan ko. kaupunkiin, koska itse asumme maan suurimmassa yliopistokaupungissa, jossa enemmän mahdollisuuksia opiskella. Ja jos muuttaisikin, niin ei varmasti mihinkään omakotitaloon viereiseen kuntaan. Talon ylläpitokin maksaa maltaita siihen nähden, että sitä pitäisi tyhjillään.

ap

Äitini asuu vuokralla Käpylässä, täysin pilkkahintaan. Hän sai tuo vuokra-asunnon lähes 40 vuotta sitten, eikä todellakaan aio luopua siitä. Eipä tarvitse miettiä asunnon myyntiä, kun aika jättää äidistä.

Minä en odota mitään "kieli pitkällä", kun ei ole odottamista. Vanhemmilla on velkainen omakotitalo, jota ei koskaan saa myydyksi muuten kuin huomattavalla tappiolla. Ei sitä kuitenkaan voi jättää sähköttä märkänemäänkään. Mahdollisesti joudutaan kieltäytymään koko perinnöstä, vaikka samalla sitten menee meidän rakas lapsuuden mökkikin. Pitäisi jotenkin yrittää järjestellä näitä asioita, että meille jäisi edes jotain pientä materiaalista muistoa lapsuudesta, mutta vanhemmat eivät halua ottaa kuuleviin korviinsa.

Onhan tuo ihan totta. Yrittäkääpä myydä tällä hetkellä taloa esmerkiksi Kainuussa Kajaanin ulkopuolella. Pikkasen tiukkaa tekee. 

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:31"]

En odota, vaan olen sisarusteni kanssa huolissaan siitä mitä teemme talolla, jolla ei ole mitään arvoa. Kuinka kalliiksi sen purkaminen tulisi? Jos sen sijaan sen myy siinä kunnossa kuin se on, kuinka välttää edesvastuuseen joutuminen todennäköisisitä homevaurioista? Itse tontilla on kyllä arvoa, sen jätämme yhteisomistukseen tai kukin voi myydä osuutensa pois muille sisaruksille, jos tahtoo.

[/quote]

Laitatte asunnon myynti ilmoitukseen että myytte kohteen tontin hinnalla. Ja kerrotte ostajalle selvästi että talo on asumiskelvoton, että tässä myydään lähinnä tätä tonttia. 

No ehkä sen asunnon arvo romahtaa, mutta tontin arvo Helsingissä tuskin romahtaa.

No joo, vanhemmillano on asunto 1900-luvun alussa rakennetussa talossa Pyynikin harjun juuressa. Lähellä keskustan palveluita. Eiköhän se kaupaksi mene...

En ole huolissani koska omistan kämpästä jo neljäsosan ja on sovittu, että keväällä lunastan muut ulos. Ja velkaa minun ei tartte ottaa. Sijainti loistava ja kerrostaloviisiö. Saunalla. Muutan siihen lasten kanssa.

Mun lapsuuden koti rakennettu 1994. odotan tässä just että muuttavat poies jotta pääsisin perheeni kanssa siihen asumaan.. ei ole hometalo, sijainti ei voisi parempi olla, iso piha. Päivitetty aina silloin tällöin, viimeksi kesällä 2013.

Sehän on tosiaan niin, että meidän vanhemmat vaurastuu ylihintaisten, vanhojen asuntojensa takia ja vastaavasti ne rahat valuu niiden lasten asuntokauppoihin, kun ostavat niitä ylihintaisia taloja.. Vähemmän perintöjä, halvempia taloja? Tosin tässä näkyy juuri se napautuminen varallisuudessa. Yhä tärkeämmäksi tulee, että niiltä vanhemmilta saa tukea niihin ylihintaisiin asuntoihin. Tyhjästä aloittavilla ja vähävaraisten perheiden lapsilla on paljon kovempaa saada ikinä sitä omaa asuntoa.

Omalta kohdaltani en jaksa stressata. Vanhemmat asuu isossa kasvukeskuksessa, yliopistokaupungissa. Hyvällä alueella 110m2 paritalon puolikas, rakennettu 2000-luvulla, kun myivät vanhan pois ja halusivat uudemman. Sitä paitsi toivottavasti eivät ihan just ole kuolemassa edes. Kaikin puoli mukava ja kodikas koti, sopivan kokoinen, että sopii perheelle, muttei ole hukkaneliöitä.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:25"]

Odotatteko kieli pitkällä vanhempienne asunnon laittamista lihoiksi sitten, kun peritte sen/ne? Niin tekee moni muukin, mutta ei ota huomioon asuntojen kysynnän rajua laskua siinä vaiheessa kun väestö vähenee suurien ikäluokkien poistuessa. Kun ei ole kysyntää, hinnat romahtavat (pl. kasvukeskukset, joita Suomessa vähän). Älkää siis laskeskelko nykyhinnoilla, minkä verran nettoatte ja mitä rahoilla teette. Toteutuvat kauppahinnat tulevat olemaan jotain ihan muuta!

[/quote]

Romahtaa????

Hehheh, sä taidat olla näitä asuntojen hintakuplasta varoittelijoita, joita on ollut liikkeellä liki 15 vuotta tyyliin; Odottakaahan vain, kohta se asunnon arvo romahtaa, lainat ovat ylisuuria, kyllä kohta kupla puhkeaa.

Miten vaikeaa se on tajuta, että Suomessa ei ole mitään hintakuplaa! Tämä käy helposti ilmi kun vertaa vuokria ja lainanlyhennyksiä.

Sitä paitsi Suomen asukasluku kasvaa koko ajan, kyllä niitä asuntoja tarvitaan edelleen, myös siellä maaseudulla...

Tuohan riippuu ihan asunnon sijainnista. Ei voi verrata asuntoa ison kaupungin keskustassa ja jossain syrjäkylällä. Mikään muu ei vaikuta arvoon niin paljon kuin sijainti.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:49"]

Mun lapsuuden koti rakennettu 1994. odotan tässä just että muuttavat poies jotta pääsisin perheeni kanssa siihen asumaan.. ei ole hometalo, sijainti ei voisi parempi olla, iso piha. Päivitetty aina silloin tällöin, viimeksi kesällä 2013.

[/quote]

Olet siis aika nuori, 19-20-vuotias? Jo perhekin..?

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 10:43"]

Minä en odota mitään "kieli pitkällä", kun ei ole odottamista. Vanhemmilla on velkainen omakotitalo, jota ei koskaan saa myydyksi muuten kuin huomattavalla tappiolla. Ei sitä kuitenkaan voi jättää sähköttä märkänemäänkään. Mahdollisesti joudutaan kieltäytymään koko perinnöstä, vaikka samalla sitten menee meidän rakas lapsuuden mökkikin. Pitäisi jotenkin yrittää järjestellä näitä asioita, että meille jäisi edes jotain pientä materiaalista muistoa lapsuudesta, mutta vanhemmat eivät halua ottaa kuuleviin korviinsa.

[/quote]

Onpa kurja tilanne, jos vanhempanne eivät halua ollenkaan osallistua. Voisitte saada avun vaikka käänteisestä asuntolainasta, jos talosta on kuitenkin osa maksettu. Siinä pankki alkaa maksaa vanhemmillenne kuukausittain "lyhennystä",  ja asunnon omistusoikeus siirtyy samalla asteittain pankille. Näin vanhempanne voisivat asua kodissaan vielä vuosia, mutta pääsisivät eroon velasta (ja asunnosta!). Silloin ehkä se mökki jäisi teille perinnöksi.

Voisitte varmaan aina välillä ohimennen mainita asiasta. Älkää jääkö jankuttamaan jos eivät halua siitä puhua, vaan mainitkaa niin usein että lopulta vanhempanne toivottavasti taipuvat keskustelemaan.

Itse olen lähinnä ajatellut, ettei kyseisellä asunnolla ole muutenkaan mitään arvoa. Se on oman aikansa mummolalle haisevia ha homeisia purueristettyjä taloja. Ei sellaisen myymällä päädy kuin vuosien oikeustaisteluun. Lähinnä säästän sitä varten, että saan tilattua kaivinkoneen paikalle räjäyttämään talon tuusannuuskaksi. Tonttihan siitä jää, ehkäpä siitä muutaman tonnin saa.

En kyllä ymmärrä, kuka oikeastikaan laskee sen varaan, että saa vanhemmiltaan perintöä. Suurin osa 70-luvulla rakennetuista taloista esimerkiksi sijaitsee suurempien kaupunkien esikaupunkialueilla. Niissä arvo muodostuu lähes 70% tontin arvosta. Matalaperustettu talo on käytännössä elinkaarensa päässä. Samoin nämä vanhemmat rintamamiestalot, joissa ei ole hirsirunkoa. Kehnoa rakentamista ja käytännössä arvotonta. En tiedä yhtään rintamiestaloa, jossa ei olisi jotain vauriota.