Miten paljon te autatte keskimäärin 10-vuotiasta lastenne läksyjen teossa illassa?

Minä jouduin kyllä auttamaan aika paljon aina lukioon asti. Lapsi jätti läksyt aina iltamyöhäseen, mutta sitten sinnikkäästi vaati saada tehdä ne ja pyysi koko ajan neuvoja, vaikka muu perhe halusi jo mennä nukkumaan. Se oli välillä oikein pakkomielteenomaista tekemistä. Vaikka kuinka yritettiin saada rytmi toisenlaiseksi, ei onnistunut.

Lukion hoitikin sitten melko itsenäisesti. Ainut oli, että hommasin hänelle jossain vaiheessa jonkun tunnin fysiikan yksityisopetusta, kun hän sitä pyysi.

Viime keväänä sai lakin ja pääsi suoraan papereilla yliopistoon opiskelemaan haluamalleen alalle.

Miten paljon läksyjä lapsi oikein saa?! Omani on vitosella ja läksyihin menee max puoli tuntia, joskus satunnaisesti on saattanut mennä enemmän. Ja toki kokeisiin lukemiset siihen sitten päälle.

Mutta että päivittäin kaksi tuntua? Eihän siinä ehdi koko iltana tehdä mitään muuta! Mitäs sitten jos olisi useampi lapsi, kuten meillä, huh..Kuulostaa siltä että joko lapsella on oppimis-ja/tai keskittymisvaikeuksia tai opettaja antaa aivan liikaa läksyjä. Joskus olen törmännyt jälkimmäiseenkin. Opettajalle viestiä että onko mitään tehtävissä asialle?

Mun esikoinen on 12 ja en ole enää vuosiin auttanut läksyissä, mutta kokeisiin luetaan aina yhdessä. Hän ei ole mikään pänttääjätyyppi vaan mun tarttee pureskella hänelle se tieto ja yhdessä eri muistisääntöjä käyttäen kerrata hänen kanssaan asiat. Hän on kympin oppilas ja monesti olen kauhuissani miettinyt, mitä sitten kun hän opiskelee yksinään, tuleeko siitä yhtään mitään. Nautin vaan niin paljon siitä, että hän menestyy koulussa.

En ole koskaan auttanut 10-vuotiastani. Tekee kaiken itsenäisesti ja nopeasti. Koearvostanat on 9-10 välillä, joten helppo tapaus äidille. Toiv myös jatkossa.  

Myös opettajan hommia tehneenä psykologina muutama ajatus:

- Ei ole normaalia, ja sinun tehtäväsi on pyytää heti alkuun mahdollisuutta keskustella aiheesta opettajan kanssa, jotta sovitte asiaan järkevät pelisäännöt. Olen ollut monissa alakoululuokissa, missä täysin rutiininomaisesti kohtuullistetaan läksymäärä; ts. kaikki tekevät matematiikkaa tunnilla, läksyksi tulee läksyosio ja aukeama loppuun, mutta jos tehtävää jäisi liikaa, opettaja ympyröi sopivan osuuden. Opettaja voi yksilöllistää läksyt, tai sovitte yhdessä, millä perusteella yksilöllistätte ne kotona ja kommunikoitte asiasta aikuisten kesken.

- Ihan välittömästi tekisin valinnan, että maksimiaktiivinenläksyntekoaika on n. tunti ja tärkeistä, kertautuvista aineista (matematiikka, kielet) aloitetaan. Lapselle on  haitallisempaa tahkota itku kurkussa läksyjä kaksi tuntia joka ilta kuin olla ikinä oppimatta talviunen ja talvihorroksen eroista. Tästä toki pitää kommunikoida opettajalle, joka ei todennäköisesti tiedä, miten iso haaste läksyt kotona ovat.

- On hyvin mahdollista, että ongelmana on jokin oppimisvaikeus; niiden tunnistaminen itse ei ole aina mitenkään helppoa. Kyse voi olla esimerkiksi lievähköstä keskittymis- tai lukipulmasta. Toisaalta mahdollista on myös, että asia liittyy ihan muuhun; juuri täydellisyyden tavoitteluun, kuormittumisherkkyyteen tms. Tämän erottelun tekemistä saattaa auttaa jo juttelu opettajan kanssa; voitte yhdessä verrata, mikä onnistuu ja mikä ei. Jos ei kuitenkaan hahmotu, ensimmäinen julkisen resurssi on koulupsykologi, jonka osaamisaluetta on juuri erotella, että mikä mättää. Myös erityisopettaja osaa seuloa esimerkiksi lu-ki-vaikeutta.

- Koulupsykologien jonotilanne on monin paikoin kestämätön; jos vaan on rahaa, oppimisvaikeustutkimukset saa myös nimenomaan niihin erikoistuneilta psykologeilta yksityiseltä, mitä lämpimästi suosittelen jos se on mahdollista.

Meilläkin on vaikeaa:

Olen myös yh ja 10v. lapsen kanssa on sovittu, että koulun jälkeen välipala ja läksyt. Kotiintullessani ne ovat kuitenkin poikkeuksetta tekemättä ja lapsi kiukkuaa, kun joutuu läksyjen ääreen. Jos läksyjen tekeminen venyy iltaan, niiden tekemisestä ei tule mitään. Hänellä riittää omatoimisesti kärsivällisyys noin pariksi minuutiksi parhaimmillaankin, ja jos läksyt halutaan saada tehtyä, vie minulta noin 1-2 h tukea siinä. Lapsi keksii tekosyitä, miksi läksyt ovat vaikeita hänen mielestään ja "oikeuttaa" tekemättömyyden sillä. Useamman kerran viikossa hän saa läksyistä raivokohtauksia: Huutaa kiukkuaan, saattaa töniä minua, repii kirjoja, heittelee tavaroita. Hänellä on lukivaikeus (tehostetun tuen piirissä), mutta kärsimättömyys viittaa johonkin muuhunkin. 

Olen tiiviisti kouluun yhteydessä ja lisäksi näihin raivokohtauksiin olen hakenut tukea kaupungin perhetyöltä. Meillä käy sosiaalityöntekijä etsimässä keinoja arjen hallintaan, mutta mitään ihmelääkettä ei ole löytynyt.

Jos lapseni tekee omatoimisesti läksynsä ja lukee kokeisiin, hän saa Wilmaan huomautuksia tekemättömistä tehtävistä silloin tällöin ja on noin seiskan oppilas. Jos autan häntä tuon 1-2 h läksyissä/kokeisiin lukemisessa, hän saa 8-9 arvosanoja. Koulussa hän on iloinen, normaali koululainen, mutta jonkin verran levottomuus näkyy sielläkin.

Näitä asioita on huono vertailla muiden kanssa: Lapseni pärjäsi edellisessä koulussa helpolla ja tilanne paheni vasta, kun siirtyi uuteen kouluun, jossa edellytettiin paljon enemmän.

Myötätunnot sinulle - meitä on muitakin.

Ap sinun työsi on kuitenkin se, joka muokkaa lapsesi aivot ja tulevaisuuden. Koeta jaksaa ja arvosta itseäsi siitä mitä teet <3

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin on vaikeaa:

Olen myös yh ja 10v. lapsen kanssa on sovittu, että koulun jälkeen välipala ja läksyt. Kotiintullessani ne ovat kuitenkin poikkeuksetta tekemättä ja lapsi kiukkuaa, kun joutuu läksyjen ääreen. Jos läksyjen tekeminen venyy iltaan, niiden tekemisestä ei tule mitään. Hänellä riittää omatoimisesti kärsivällisyys noin pariksi minuutiksi parhaimmillaankin, ja jos läksyt halutaan saada tehtyä, vie minulta noin 1-2 h tukea siinä. Lapsi keksii tekosyitä, miksi läksyt ovat vaikeita hänen mielestään ja "oikeuttaa" tekemättömyyden sillä. Useamman kerran viikossa hän saa läksyistä raivokohtauksia: Huutaa kiukkuaan, saattaa töniä minua, repii kirjoja, heittelee tavaroita. Hänellä on lukivaikeus (tehostetun tuen piirissä), mutta kärsimättömyys viittaa johonkin muuhunkin. 

Olen tiiviisti kouluun yhteydessä ja lisäksi näihin raivokohtauksiin olen hakenut tukea kaupungin perhetyöltä. Meillä käy sosiaalityöntekijä etsimässä keinoja arjen hallintaan, mutta mitään ihmelääkettä ei ole löytynyt.

Jos lapseni tekee omatoimisesti läksynsä ja lukee kokeisiin, hän saa Wilmaan huomautuksia tekemättömistä tehtävistä silloin tällöin ja on noin seiskan oppilas. Jos autan häntä tuon 1-2 h läksyissä/kokeisiin lukemisessa, hän saa 8-9 arvosanoja. Koulussa hän on iloinen, normaali koululainen, mutta jonkin verran levottomuus näkyy sielläkin.

Näitä asioita on huono vertailla muiden kanssa: Lapseni pärjäsi edellisessä koulussa helpolla ja tilanne paheni vasta, kun siirtyi uuteen kouluun, jossa edellytettiin paljon enemmän.

Myötätunnot sinulle - meitä on muitakin.

Voisitko muuttaa aikataulua? Lapsi on kumminkin koulussa 6-? tuntia ja heti sen jälkeen hänen pitäisi jatkaa tekemällä läksyjä? Aivot tarvitsevat taukoja ja lepoja. Lapsi koulun jälkeen ensin leikkimään ja sitten vasta läksyjen pariin ja sitten jää vielä illaksi vapaa-aikaa ennen nukkumaan menoa.

En yhtään. Olen sanonut meidän lapsille, että läksyt ja kokeisiin lukeminen on aivan turhaa, parempi käyttää aika asioihin joista kiinnostuneita. Ainoa hetki jolla arvosanonoilla on mitään merkitystä on ylppärit.

Vierailija kirjoitti:

Mun esikoinen on 12 ja en ole enää vuosiin auttanut läksyissä, mutta kokeisiin luetaan aina yhdessä. Hän ei ole mikään pänttääjätyyppi vaan mun tarttee pureskella hänelle se tieto ja yhdessä eri muistisääntöjä käyttäen kerrata hänen kanssaan asiat. Hän on kympin oppilas ja monesti olen kauhuissani miettinyt, mitä sitten kun hän opiskelee yksinään, tuleeko siitä yhtään mitään. Nautin vaan niin paljon siitä, että hän menestyy koulussa.

Kyllä hän pystyy käyttämään opettamiasi tekniikoita hyödykseen jatko-opinnoissa esim. luokkakaverin kanssa. Opettaisit hänelle vielä ne pureskelutekniikat. Pilko tarpeeksi pieniin osasiin ne tekniikat.

Vanhempien tehtävä ei ole käydä koulua uudestaan, rankaksi käy elämä. Lapsi tottuu tuohon, että aina autetaan eikä itse tarvitse niin panostaa. Teet karhunpalveluksen tuolla meiningillä. Koulu ja tehtävät ovat lasten työtä, ei sinun. Seuraa sivusta ja auta kohtuullisesti, mutta ei tekemällä läksyt lapsen puolesta. Opettaja kyllä näkee koulussa kuka ne on tehnyt ja tietää, mitä se lapsi oikeasti osaa. Näitä on nähty, opettajan kokemuksella. Näin yleisesti, tuntematta tapausta tarkemmin.

En ole muistaakseni koskaan auttanut lasta läksyjen teossa

Jouduttiin todella paljon auttaan matikassa. Voi olla joku pieni dyskalkylia tms, ei oikein numeroiden suuruus hahmotu. Teki itsekin töitä mutta todella nopeasti tarmo loppui ja keskittyminen herpaantui. Tekee edelleen paljon töitä matikan kanssa nyt lukiossa mutta me ei enää auteta kun ei osata. Nyt koulu sujuu tosi hyvin, lukion ekalla oli päälle kasin ka ja löytynyt intoa, kaikki aineet selvässä nousussa.

Vierailija kirjoitti:

Jouduttiin todella paljon auttaan matikassa. Voi olla joku pieni dyskalkylia tms, ei oikein numeroiden suuruus hahmotu. Teki itsekin töitä mutta todella nopeasti tarmo loppui ja keskittyminen herpaantui. Tekee edelleen paljon töitä matikan kanssa nyt lukiossa mutta me ei enää auteta kun ei osata. Nyt koulu sujuu tosi hyvin, lukion ekalla oli päälle kasin ka ja löytynyt intoa, kaikki aineet selvässä nousussa.

Jos numeroiden suuruus ei hahmotu, niin selvää poliitikkoainesta. Ehkä jopa ministeriksi asti.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsetkaan auta mua töissä :(

Tästä kommentista oikein huokuu aikuisuus. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsetkaan auta mua töissä :(

Tästä kommentista oikein huokuu aikuisuus. Huh.

Huumoritutkasi lienee rikki?

-eri

Itsellä 3 lasta ja kaikkia on saanut ala-asteella auttaa ja ohjata oppimaan rutiinit läksyjen tekemiseen. Sitten kun ne on mennyt perille niin helpottaa. Toiset vaatii enemmän ja toiset vähemmän. Yhdellä lapsista ihan kuula hukassa läksyjen merkitsemisestä lähtien. Ja sitten on suuri marina, kun pitääkin pelien sijaan tehdä läksyjä. Mutta kuten joku tässä kommentoikin, niin yhteyttä kouluun jos siellä on hyvä ope ja tunnissa pitäis kotihommat olla valmiit.

Vaimoni lapsella (ollaan uusperhe) on vaikea lukihäiriö ja ADHD, läksyjen tekeminen on juuri tuollaista. Lääkitystä ei ole haluttu aloittaa, minkä ymmärrän, mutta toisaalta sitten läksyistä ei tule mitään ilman aikuisen ohjausta. Koulussa on vahvin mahdollinen tuki ja kokeiden tekemistä on helpotettu. Koulu sujuu näillä spekseillä kohtuullisen ok, mutta auttamista ei voi todennäköisesti lukivaikeuden vuoksi lopettaa. Lapsi on jo 4. luokkalainen, eikä osaa vieläkään lukea sujuvasti - todennäköisesti ei osaa koskaan, kun kyseessä on parantumaton häiriö.

Mitenköhän ne yksinhuoltajat, joilla on vaikka kolme kouluikäistä lasta, ehtivät auttaa lapsiaan läksyjen teossa, jos jo yhden lapsen auttamiseen menee noin paljon aikaa?

Lapset 11 ja 12, molemmat poikia. Arvosanat 9 tai 10. En auta, kun eivät apuani tarvitse. Olen näiden vuosien aikana ollut ihan tsempparin roolissa, kun motivaatio ei aina riitä parin minuutin hommaan. Yleisesti ottaen tekevät kouluhommat mukisematta. Usein ovat tehneet läksyt jo koulussa.