Lue keskustelun säännöt.
Kumman osa on ankeampi, anopin vai miniän?
01.11.2020 |
Myötätunto on yleensä miniän puolella, mutta sanoisin että anopin osa on huonompi. Miniä voi sulkea silmänsä anopin teoilta ja puheilta, mutta anoppi joutuu sietämään miniän erilaisia elämänarvoja tai menettää poikansa ja lapsenlapsensa. Miniä noudattaa oman sukunsa tapoja ja anoppi joutuu vierestä katsomaan kun poika erkaantuu omasta suvusta. Lisäksi lapsenlapset ovat yleensä läheisempiä äitinsä vanhempien kuin isänsä vanhempien kanssa. Tietysti miehelläkin on anoppi mutta vävystä ei ole anopille vaaraa kun oma tytär pitää sukuunsa yhteyttä. Ei miniänkään osa ole hyvä, mutta anopin huonompi, ja nykyään pitkän elinajan ansiosta voi olla yhtäaikaa sekä anoppi että miniä, hui mikä kohtalo. En ole itse anoppi enkä enää miniäkään, mutta näin minusta tuntuu.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu, kun lapsenlapset kasvatetaan äidin suvun mukaan. Kerrotaan suvusta, suvun tarinoita.
Siihen on vain tyydyttävä, mitä "murusia" tippuu pöydältä.Mikähän se estää isää kertomasta oman sukunsa tarinoita - tarkoitan, oman äitinsä suvun tarinoita? Tuskin se miniä on siinä vieressä kaulimen kanssa että "et kerro!" Todennäköisemmin et vain ole kertonut tarinoita pojallesi, tai hän on ne unohtanut, tai ei vain välitä lapsistaan niin paljon, että juttelisi niille. Ehkä se on se kasvatuksesi tulos?
Tai kuollut.
Eri
No sittenhän se ei millään lailla ole miniän syytä, ettei miehen suvun perinteet jatku, jos puoliso on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan outoja oletuksia ap.lla. Mulla on ilkeä ja vattumainen anoppi ja anoppi ensin kiusasi ja nälvi mua vuosia, ja sitten kun kerran puolustauduin niin anoppi pisti välit poikki ja poikki olleet jo yli 10v. Ei anoppi kaipaa poikansa perään. Ei anoppi ikävöi lapsenlapsia. Ei sille ollut lainkaan vaikeaa katkoa välejä joten ei kenenkään anopin ole pakko sietää mitään.
Tosin mun tapauksessa minä olin aina kohtelias ja kiltti ja nielin loukkaukset. Sitten kun yhden kerran uskalsin sanoa vastaan niin samantien oli välit poikki jotta napsahti. .”:)
Ei kummankaan jos on oikeanlaiset ihmiset. Tiedän paljon anoppeja ja miniöitä jotka tulevat keskenään tosi hyvin toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu, kun lapsenlapset kasvatetaan äidin suvun mukaan. Kerrotaan suvusta, suvun tarinoita.
Siihen on vain tyydyttävä, mitä "murusia" tippuu pöydältä.
Moni anoppi on kasvattanut omat lapsensa oman sukunsa tapojen mukaan. Sitä niittää mitä kylvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole vielä miniöitä, mutta kolme poikaa on. Näin nimettömänä uskallan tunnustaa, että onneksi yleensä lapsenlapset on läheisempiä äidin isovanhempien kanssa. Olen nykyään niin väsynyt raskaasta työstä, että tuntuisi ihan kauhealta olla jatkuvasti lapsenvahtina tai auttamassa jossakin.
Minusta tulee varmaan se anoppi, joka antaa lastensa perheiden elää rauhassa omaa elämää, eikä sekaannu niihin.
Jos meinaat aikanaan luoda suhteet lastenlapsiisi, on vähän niinkuin pakko " sekaantua" heidän elämäänsä. Muuten ei synny sidettä isovanhempien ja lastenlasten välille.
Eiköhän tuossa tarkoitettu ettei ala päällepäsmäröimään ja neuvomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu, kun lapsenlapset kasvatetaan äidin suvun mukaan. Kerrotaan suvusta, suvun tarinoita.
Siihen on vain tyydyttävä, mitä "murusia" tippuu pöydältä.Mikähän se estää isää kertomasta oman sukunsa tarinoita - tarkoitan, oman äitinsä suvun tarinoita? Tuskin se miniä on siinä vieressä kaulimen kanssa että "et kerro!" Todennäköisemmin et vain ole kertonut tarinoita pojallesi, tai hän on ne unohtanut, tai ei vain välitä lapsistaan niin paljon, että juttelisi niille. Ehkä se on se kasvatuksesi tulos?
Kautta aikain naiset on olleet niitä jotka kertovat tarinoita ja siirtävät tapoja sukupolvelta toiselle, ei miehet sitä tee vaikka heille olisi itselleen kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu, kun lapsenlapset kasvatetaan äidin suvun mukaan. Kerrotaan suvusta, suvun tarinoita.
Siihen on vain tyydyttävä, mitä "murusia" tippuu pöydältä.Mikähän se estää isää kertomasta oman sukunsa tarinoita - tarkoitan, oman äitinsä suvun tarinoita? Tuskin se miniä on siinä vieressä kaulimen kanssa että "et kerro!" Todennäköisemmin et vain ole kertonut tarinoita pojallesi, tai hän on ne unohtanut, tai ei vain välitä lapsistaan niin paljon, että juttelisi niille. Ehkä se on se kasvatuksesi tulos?
Kautta aikain naiset on olleet niitä jotka kertovat tarinoita ja siirtävät tapoja sukupolvelta toiselle, ei miehet sitä tee vaikka heille olisi itselleen kerrottu.
Mutta miksi niissä tarinoissa lähes aina puhutaan vain miehistä? Miksi naiset siirtävät miesten tarinat edelleen, eivät naisten?
Vai moniko tietää, missä isoäidin (isän tai äidin puolelta) äiti opiskeli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu, kun lapsenlapset kasvatetaan äidin suvun mukaan. Kerrotaan suvusta, suvun tarinoita.
Siihen on vain tyydyttävä, mitä "murusia" tippuu pöydältä.Mikähän se estää isää kertomasta oman sukunsa tarinoita - tarkoitan, oman äitinsä suvun tarinoita? Tuskin se miniä on siinä vieressä kaulimen kanssa että "et kerro!" Todennäköisemmin et vain ole kertonut tarinoita pojallesi, tai hän on ne unohtanut, tai ei vain välitä lapsistaan niin paljon, että juttelisi niille. Ehkä se on se kasvatuksesi tulos?
Kautta aikain naiset on olleet niitä jotka kertovat tarinoita ja siirtävät tapoja sukupolvelta toiselle, ei miehet sitä tee vaikka heille olisi itselleen kerrottu.
No miksi sen nyt sitten pitäisi muuttua? Lapset pitäiskin yhtäkkiä kasvattaa miehen suvun tarinoille.
Vierailija kirjoitti:
Ei kummankaan jos on oikeanlaiset ihmiset. Tiedän paljon anoppeja ja miniöitä jotka tulevat keskenään tosi hyvin toimeen.
Tiedän minäkin monia jotka tulevat hyvin toimeen, mutta ei siitä ollut kyse vaan siitä että miehen anoppi on se läheinen perheelle, ei juuri koskaan naisen anoppi. Joutuu katsomaan kun oma kasvatus valuu hukkaan kun lapsenlapset menee vieraaseen sukuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surulliselta tuntuu, kun lapsenlapset kasvatetaan äidin suvun mukaan. Kerrotaan suvusta, suvun tarinoita.
Siihen on vain tyydyttävä, mitä "murusia" tippuu pöydältä.Mikähän se estää isää kertomasta oman sukunsa tarinoita - tarkoitan, oman äitinsä suvun tarinoita? Tuskin se miniä on siinä vieressä kaulimen kanssa että "et kerro!" Todennäköisemmin et vain ole kertonut tarinoita pojallesi, tai hän on ne unohtanut, tai ei vain välitä lapsistaan niin paljon, että juttelisi niille. Ehkä se on se kasvatuksesi tulos?
Kautta aikain naiset on olleet niitä jotka kertovat tarinoita ja siirtävät tapoja sukupolvelta toiselle, ei miehet sitä tee vaikka heille olisi itselleen kerrottu.
Mutta miksi niissä tarinoissa lähes aina puhutaan vain miehistä? Miksi naiset siirtävät miesten tarinat edelleen, eivät naisten?
Vai moniko tietää, missä isoäidin (isän tai äidin puolelta) äiti opiskeli?
Suurin osa isoisoäideistä ei ole opiskellut kuin kansakoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole vielä miniöitä, mutta kolme poikaa on. Näin nimettömänä uskallan tunnustaa, että onneksi yleensä lapsenlapset on läheisempiä äidin isovanhempien kanssa. Olen nykyään niin väsynyt raskaasta työstä, että tuntuisi ihan kauhealta olla jatkuvasti lapsenvahtina tai auttamassa jossakin.
Minusta tulee varmaan se anoppi, joka antaa lastensa perheiden elää rauhassa omaa elämää, eikä sekaannu niihin.
Jos meinaat aikanaan luoda suhteet lastenlapsiisi, on vähän niinkuin pakko " sekaantua" heidän elämäänsä. Muuten ei synny sidettä isovanhempien ja lastenlasten välille.
Kyllä minä olen esimerkiksi sisarusteni lapsiini luonut suhteet sekaantumatta heidän elämään. Sekaantumisen ymmärrän sellaisena asiana, että ottaa kantaa asioihin jotka eivät lopulta kuulu itselle, tai tulee osaksi toisen arkea ei-toivotulla tavalla. Minä olen itse aina kysynyt, milloin sopii tulla kylään ja tarvitteko lastenhoitoapua. Lasten kanssa olen toiminut niin kuin vanhemmat ovat toivoneet. Neuvonut olen vain kysyttäessä neuvoa, ja tuotakin minulta on kysytty oikeastaan vain ammattiini liittyen. Minusta olen luonut suhteet sukulaislapsiin sekaantumatta heidän elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kummankaan jos on oikeanlaiset ihmiset. Tiedän paljon anoppeja ja miniöitä jotka tulevat keskenään tosi hyvin toimeen.
Tiedän minäkin monia jotka tulevat hyvin toimeen, mutta ei siitä ollut kyse vaan siitä että miehen anoppi on se läheinen perheelle, ei juuri koskaan naisen anoppi. Joutuu katsomaan kun oma kasvatus valuu hukkaan kun lapsenlapset menee vieraaseen sukuun.
Se on normaalia, kuule. Et voi omia niitä, et lapsiasi etkä lapsenlapsiasi. Suku se on miniän sukukin, yhtä hyvä suku kuin sinunkin sukusi.
Et sitten tehnyt tyttöjä, joiden kautta pääsisit päsmäröimään lastenkasvatukseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kummankaan jos on oikeanlaiset ihmiset. Tiedän paljon anoppeja ja miniöitä jotka tulevat keskenään tosi hyvin toimeen.
Tiedän minäkin monia jotka tulevat hyvin toimeen, mutta ei siitä ollut kyse vaan siitä että miehen anoppi on se läheinen perheelle, ei juuri koskaan naisen anoppi. Joutuu katsomaan kun oma kasvatus valuu hukkaan kun lapsenlapset menee vieraaseen sukuun.
Meillä on varmaan eri käsitys kasvatuksesta, jos minä koen että kasvatus ei ole sitä että lapsi saadaan toimimaan aikuisena "suvun tapojen" mukaan.
Minä koen onnistuneeni kasvatuksessa, jos lapseni osaa olla hyvä vanhempi omalle lapselleen, elää taloudellisesti vastuullista elämää, on valinnut puolison jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa jakaa ja elää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee. Hyvin olen kasvattanut lapseni, jos hän osaa elää omannäköistä elämää samalla kantaen vastuunsa.
Yksi mummo, jolla hyvät välit sekä tyttären että pojan perheisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oooukei, taas katkera anoppi, jolle on asetettu rajat. Varmaan tosi kurjaa kun ei pääse kasvattamaan pojan lapsia "oikein".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kummankaan jos on oikeanlaiset ihmiset. Tiedän paljon anoppeja ja miniöitä jotka tulevat keskenään tosi hyvin toimeen.
Tiedän minäkin monia jotka tulevat hyvin toimeen, mutta ei siitä ollut kyse vaan siitä että miehen anoppi on se läheinen perheelle, ei juuri koskaan naisen anoppi. Joutuu katsomaan kun oma kasvatus valuu hukkaan kun lapsenlapset menee vieraaseen sukuun.
Oma kasvatus? Puhut kuin joku karjankasvattaja, jonka jalostuksen hedelmät risteytyy väärän rodun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei vielä ole miniöitä eikä vävyjä mutta oli anoppi jolle en koskaan kelvannut. Tästä kokemuksesta johtuen aion olla niin hyvä anoppi että että lasteni kumppaneiden kannattaa olla heidän kansaan jo pelkästään minun vuokseni.
Ymmärrän sinua. En melvannut äidilleni enkä anopilleni.
Onneksi olen kelvannut miehelleni jo 50 v, mitä seikkaa en aina ymmärrä, kun itsetunto on poljettu pohjaan, niin tuntuu ihmeeltä, että kelpaa jollekin.
Olen nyt itsekin anoppi. En mene poikani perheen kotiin kuin pyydettäessä, lapsia olen hoitanut paljon nuoren perheen olosuhteista johtuen.
Kun poikani meni naimisiin, niin sanoin hänelle, että raamatussakin sanotaan että miehen on luovuttava äidistä ja oltava yhtä vaimonsa kanssa, vaikka en yltiöuskonnollinen olekaan.
Koen, että oma asemani miniänä on ollut paljon raskaampi kuin anoppina.
Jatkan vielä, että miniäni on ollu samassa asemassa omaan äitiinsä nähden kuin minä omaani. Miniä sekä poikani ovat osoittaneet, että olen heille tärkeä.
Lapselapset sanovat aina, että minun kotini ja mökkini on heidän toinen kotinsa.
Arvatkaa, olenko onnelline heistä.🤗
Miettikääs, että jotkut miehet ihan mielellään ottavat etäisyyttä omaan sukuunsa, kun vaimon suvun kanssa tulee helpommin toimeen tai on mukavammat "suvun tavat". Ja jotkut naisetkin toki tekevät saman omille suvuilleen.
Vierailija kirjoitti:
Oooukei, taas katkera anoppi, jolle on asetettu rajat. Varmaan tosi kurjaa kun ei pääse kasvattamaan pojan lapsia "oikein".
Et tainnut lukea aloitusta. Ap sanoi ettei ole itse anoppi, pohti vain kummankin kannalta asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oooukei, taas katkera anoppi, jolle on asetettu rajat. Varmaan tosi kurjaa kun ei pääse kasvattamaan pojan lapsia "oikein".
Et tainnut lukea aloitusta. Ap sanoi ettei ole itse anoppi, pohti vain kummankin kannalta asiaa.
Totta, unohdin aloituksen kun luin kommentteja. Ajattelin jostain syystä, että tuo väärään sukuun kasvatettavaksi joutuvien lastenlasten mummo oli aloittaja. My bad.
Tai kuollut.
Eri