Ulkonäkö vaikuttaa työnsaantiin - kauniit pärjäävät paremmin

Tuo 'ruma' kuva ei edes ollut ollenkaan ruma, mutta silti ei tullut yhtään haastattelukutsua. Ilme ei vain ollut hehkeä. Kuvitelkaa jos kuvassa olisi ollut oikeasti kasvoiltaan ruma ihminen. Onneksi itse olen saanut töitä kuvattomalla hakemuksella. No kerran erehdyin liittämään kuvan, en tullut kutsutuksi haastatteluun.

Vierailija kirjoitti:

Tuo 'ruma' kuva ei edes ollut ollenkaan ruma, mutta silti ei tullut yhtään haastattelukutsua. Ilme ei vain ollut hehkeä. Kuvitelkaa jos kuvassa olisi ollut oikeasti kasvoiltaan ruma ihminen. Onneksi itse olen saanut töitä kuvattomalla hakemuksella. No kerran erehdyin liittämään kuvan, en tullut kutsutuksi haastatteluun.

Ei ollut ruma, mutta vaikutti ihmiseltä, joka ei sillä hetkellä ole tasapainossa eikä oikein sopivin asiakaspalveluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt menee ihan yli hilseen.

Miksi ulkonäkö ei saisi vaikuttaa?

Tottakai kauniit ihmiset pärjäävät se on luonnon laki, jos saat valita palveleeko sinua ravintolassa se miellyttävän näköinen vai vähemmän miellyttävän näköinen niin kumman valitset?

Otetaanko raksalle hommiin miehiä/naisia jotka ei jaksa kirvestä nostaa?

Poliiseiksi ahdistushäiriöisiä introverttejä?

Jos menet lääkäriin niin haluatko sen fiksun vai tyhmän? Sekin kun on syntymässä saatu ominaisuus josta ei kai saisi syrjiä.

Aletaanko heittämään ammatit arvalla, ettei ketään vaan syrjittäisi.

Tää on ihan pellemaailma

Mutta eihän artikkelissa siitä ollut kyse. Siinä todettiin, että ulkonäön merkitys työnhaussa on sama kuin se on myös muilla elämänalueilla: parinvalinnassa, taloudellisessa tilanteessa, uskottavuudessa esim. esimiehinä tai politiikassa, sosiaalisessa elämässä. Siis että ulkonäkö on pääomaa siinä missä taloudellinen ja kulttuurinen pääoma, eikä se ole välttämättä huono asia.

Sitten kun cv:ssä on meriittejä enemmän, niiden merkitys korostuu vaikkakin tietynlainen huoliteltu ulkonäkö on aina eduksi.

Montako kertaa artikkelissa mainittiin sana syrjintä ja annetiin ymmärtää, että on väärin palkata kaunis ihminen?

Joo mainittiin kyllä, mutta myös haastateltiin evoluutiobiologia ja viitattiin eri alojen tutkimuksiin joissa on havaittu sama ulkonäön (nuoruuden, terveyden) merkitys. Eli kyse on asiasta joka on osin tiedostamaton.

Ainakin omasta mielestä on helpompi muuttaa omaa ulkonäköä huoliteltuun ja normaalipainoiseen suuntaan kuin olettaa että koko yhteiskunta ajattelutapoineen muuttuisi. Sitä paitsi se suuntaus että ihminen on hoikempi ja itsestään huolehtiva on järjen mukaan myös hyödyllinen.

Sitten kokonaan toinen asia on työntekijän valitseminen etnisen taustan tai sukupuolen mukaan: nämä eivät ole ihmisen itsensä valittavissa.

Suurin osa ulkonäöstä määräytyy geeneissä, loppu on hienosäätöä. Normaalipainoinen ja siististi pukeutunut ei silti perusulkonäköään voi olennaisesti muuttaa ilman leikkauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt menee ihan yli hilseen.

Miksi ulkonäkö ei saisi vaikuttaa?

Tottakai kauniit ihmiset pärjäävät se on luonnon laki, jos saat valita palveleeko sinua ravintolassa se miellyttävän näköinen vai vähemmän miellyttävän näköinen niin kumman valitset?

Otetaanko raksalle hommiin miehiä/naisia jotka ei jaksa kirvestä nostaa?

Poliiseiksi ahdistushäiriöisiä introverttejä?

Jos menet lääkäriin niin haluatko sen fiksun vai tyhmän? Sekin kun on syntymässä saatu ominaisuus josta ei kai saisi syrjiä.

Aletaanko heittämään ammatit arvalla, ettei ketään vaan syrjittäisi.

Tää on ihan pellemaailma

Mutta eihän artikkelissa siitä ollut kyse. Siinä todettiin, että ulkonäön merkitys työnhaussa on sama kuin se on myös muilla elämänalueilla: parinvalinnassa, taloudellisessa tilanteessa, uskottavuudessa esim. esimiehinä tai politiikassa, sosiaalisessa elämässä. Siis että ulkonäkö on pääomaa siinä missä taloudellinen ja kulttuurinen pääoma, eikä se ole välttämättä huono asia.

Sitten kun cv:ssä on meriittejä enemmän, niiden merkitys korostuu vaikkakin tietynlainen huoliteltu ulkonäkö on aina eduksi.

Montako kertaa artikkelissa mainittiin sana syrjintä ja annetiin ymmärtää, että on väärin palkata kaunis ihminen?

Joo mainittiin kyllä, mutta myös haastateltiin evoluutiobiologia ja viitattiin eri alojen tutkimuksiin joissa on havaittu sama ulkonäön (nuoruuden, terveyden) merkitys. Eli kyse on asiasta joka on osin tiedostamaton.

Ainakin omasta mielestä on helpompi muuttaa omaa ulkonäköä huoliteltuun ja normaalipainoiseen suuntaan kuin olettaa että koko yhteiskunta ajattelutapoineen muuttuisi. Sitä paitsi se suuntaus että ihminen on hoikempi ja itsestään huolehtiva on järjen mukaan myös hyödyllinen.

Sitten kokonaan toinen asia on työntekijän valitseminen etnisen taustan tai sukupuolen mukaan: nämä eivät ole ihmisen itsensä valittavissa.

Suurin osa ulkonäöstä määräytyy geeneissä, loppu on hienosäätöä. Normaalipainoinen ja siististi pukeutunut ei silti perusulkonäköään voi olennaisesti muuttaa ilman leikkauksia.

Iso osa ulkonäöstä muodostuu ihmisen kasvojen ilmeestä ja siitä millaista sisäistä maailmaa ja energiaa hän heijastaa ulospäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut niin pihalla, että olen noudattanut peruskoulussa saamaani ohjetta että työhakemukseen ei pidä laittaa kuvaa. Kuulemma uskottavuus menee! En ole tiennyt että muut laittavat kuviaan ihan yleisesti.

Tuo jutussa käytetty kuvapari on mielestäni todella epäonnistuneesti valittu. "epäviehättävän" henkilön saamat huonot pisteet eivät johdu kasvonpiirteistä, vaan asennosta, ilmeestä ja laittamattomuudesta. Kyseessähän on selvästi keskimääräistä kauniimpi henkilö, jos hänen geneettisiä ominaisuuksiaan katsoo ja jättää huomiotta ruokkoamattomat hiukset, nyppimättömät kulmat, ja luimistelevan kulmien alta katsovan asennon. Kyllä nuo asiat kertovat enemmän persoonallisuudesta kuin ulkonäöstä, ja saavatkin vaikuttaa rekrytointiin.

Olisivat voineet tehdä jutun niin, että asento ja ilme olisivat samoja ja geneettisissä piirteissä selkeät erot.

Vanha tuttuni on kertonut, että hän on yksi niistä, jotka lukevat ja karsivat työnhakijoiden hakemuksia. Hän on sanonut, että valokuva vaikuttaa paljon. Jos kuvaa ei ole, hakemus todennäköisemmin karsiutuu pois. Samoin karsiutuvat ne, joissa kuvan ilme on jotenkin epämiellyttävä. Avoin, rento hymy kuvassa on kuulemma eduksi ja sellainen henkolö kutsutaan todennäköisemmin haastatteluun.

Olen sanonut hänelle, että minusta tuo ei ole reilua. Itsekään en laittaisi itsestäni kuvaa, koska mielestäni epäonnistun valokuvissa. Mutta hän on selittänyt, että näillä säännöillä työelämä nykyään pelaa.

On ikävää, että tällaisia ihmisiä on päättämässä rekrytoinneista. Tilalle tarvittaisiin fiksumpia ja järkevämpiä ihmisiä, jotka osaavat tarkastella asioita laajemmin ja tuntevat vastuunsa. Yritystenkin tulisi mielestäni muuttaa arvomaailmaansa. Hakeutuisin heti firmaan, jossa ei keskitytä ulkoisiin ominaisuuksiin tai ulospäinsuuntautuneisuuteen, vaan palkataan osaavia, ahkeria ja mukavia tyyppejä. Osaamista ja ystävällistä, muut huomioivaa käytöstä pitäisi arvostaa huomattavasti enemmän.

Itse toivon, että kyseinen juttu - puutteistaan huolimatta - aiheuttaisi edes YHDEN palaverin näissä kyseisissä isoissa firmoissa. Sellaisen, missä yhtiön johto, rekrytointitiimi ja heidän esimiehensä keskustelevat heidän lafkansa rekrytoinnin tasosta ja siitä minkälaista mainosta kyseinen keissi antaa heidän yhtiöstään.

Eli pitäisikö rekrytointiväkeä kouluttaa tai pitäisikö heidät ulkoistaa kokonaan?

Vai pitäisikö palkata joku kehittämään toimintaa?

Ja rajasin tarkoituksella pienet firmat pois tästä, koska heidän kohdallaan on ymmärrettävää jos rekrytoinnissa tehdään virheitä. He eivät ole ammattilaisia. Kun taas jossain isoissa ketjuissa on omat tiimit ja ammattitaitoiset rekrytoinnista vastaavat henkilöt töissä.

Varsinkin luovilla aloilla töihin otetaan Miss Universum-tason naisia. Käykääpä katsomassa kuvia eri mainostoimistojen henkilökunnasta. Itsekin pärjäsin alalla ihan hyvin freelancerina (myös freet tarvitsevat ulkonäköä), mutta tuon pinnallisuuden takia vaihdoin koodariksi. Siellä saan olla ilman meikkiä, korkkareita ja tekohymyä.

Olisiko jonkinlainen burka hyvä ratkaisu...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut niin pihalla, että olen noudattanut peruskoulussa saamaani ohjetta että työhakemukseen ei pidä laittaa kuvaa. Kuulemma uskottavuus menee! En ole tiennyt että muut laittavat kuviaan ihan yleisesti.

Tuo jutussa käytetty kuvapari on mielestäni todella epäonnistuneesti valittu. "epäviehättävän" henkilön saamat huonot pisteet eivät johdu kasvonpiirteistä, vaan asennosta, ilmeestä ja laittamattomuudesta. Kyseessähän on selvästi keskimääräistä kauniimpi henkilö, jos hänen geneettisiä ominaisuuksiaan katsoo ja jättää huomiotta ruokkoamattomat hiukset, nyppimättömät kulmat, ja luimistelevan kulmien alta katsovan asennon. Kyllä nuo asiat kertovat enemmän persoonallisuudesta kuin ulkonäöstä, ja saavatkin vaikuttaa rekrytointiin.

Olisivat voineet tehdä jutun niin, että asento ja ilme olisivat samoja ja geneettisissä piirteissä selkeät erot.

Tämä. Nykyaikana "ruma" kuva cv:ssä ei kerro mistään muusta kuin motivaation puutteesta tai luonnevikaisuudesta. Kenestä hyvänsä nimittäin saa tyylikkäitä ja "hyvännäköisiä" kuvia kun on hiukset ja meikit kohdillaan ja ammattilainen ottaa kuvan -tai joku, joka ymmärtää valotuksen päälle.

Pelkästään muuttamalla kuvan mustavalkoiseksi kaunistaa itseään todella paljon, koska kaikki ihon virheet häviävät. Koittakaa, jos ette itse usko.

Että näillä uutisilla olisi mitään arvoa, pitäisi kuvien ihmisillä olla täsmälleen samanlainen tyyli. On nimittäin aika selvää, että vaikka intersektionaalisissa ja kehopositiivisissa piireissä violetti tukka ja sonninrengas on merkkejä voimaantumisesta, ne eivät välttämättä kerro vaikkapa tilintarkastajalle tai tiimityöntekijälle sopivista ominaisuuksista; huomionkipeä minäminä -tyyppi harvoin on paikallaan missään työyhteisössä.

Työntekijä on myös sen verran kallis työnantajalle ja iso riski, että minun puolestani työnantaja saa käyttää ihan mitä kriteereitä tahtoo. Oikeasti pätevät eivät koskaan koe kärsivänsä syrjinnästä. Vain ne, joiden kompetenssi ei riitä mutta pää ei kestä tosiasioita. Täytyy siis väittää että "en saanut työpaikkaa koska olen ruma, sillä ei ole mitään tekemistä kyvyttömyyteni kanssa."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan totta. Kauniit ihmiset ovat harvoin pitkäaikaistyöttömiä tai syrjäytyneitä. Hyvä ulkonäkö antaa itsevarmuutta ja auttaa elämässä. Töissä sosiaaltoimessa olen huomasnut, että asiakkaat eivät juuri koskaan ole komeita tai kauniita. Mielenterveystoimistossa sama.

Koska kauneus syntyy vastaanotetusta rakkaudesta ja hyvästä ravinnosta ja elintavoista. Kun katsoo tarhakoiriakin, ne ovat ihan onnettomia riepuja, joita ei kehtaisi vielä hihnassa ulkona, mutta kuukausi uudessa kodissa on muuttanut ne kukoistaviksi ja hyvännäköisiksi. 

Ihminen tarvitsee rakkautta ja huolenpitoa ollakseen kaunis, koska kauneus on osittain sen tiedon hehkumista ulospäin. 

Ihminen voi kuitenkin antaa itse itselleen rakkautta, toisin kuin koira. Ihmisenä oleminen on siitä siistiä että me voimme oppia vastaamaan ihan itse melkein kaikkiaan emotionaalisiin tarpeisiimme.  Lisäksi rakkauden antaminen lisää rakkautta elämään oikeastaan enemmän kuin sen vastaanottaminen, ja rakkautta voi antaa määrättömästi vaikka huonekasveille, lemmikeille tai metsän puille.

Olen niin ruma mies, että naiset kiertävät kaukaa, mutta ei ole koskaan ollut vaikeuksia saada töitä. Aikaisemmin hanttihommia ja nykyään akateemisia asiantuntijatöitä. Eivät kollegatkaan mitään malleja ole.

Vierailija kirjoitti:

Kauneus on usein yhteydessä terveyteen. Muuten huoliteltu (tukka pesty ja harjattu, siisti meikki, siistit vaatteet) kertoo että mielenterveys on kunnossa. Hymy herättää helposti lähestyttävän ja sosiaalisen mielikuvan, eli tämän kanssa on helppo tulla toimeen. Yksinkertaista mutta paikkansapitävää. 

Nykytiede on sitäpaitsi osoittanut sen valitettavan seikan, että terveemmän lisäksi kaunis on yleensä myös fiksumpi ja liikunnallisesti lahjakkaampi. Elämä on sillä tavalla epäreilua että jos on hyvät geenit, ne on sitä vähän joka asiassa. Jos taas huonot, ne on huonot kaikessa.

Omassa tuttavapiirissä huomaa tosi hyvin, miten osa porukasta on lahjakkaita joka osa-alueella: hyvännäköisiä, hyviä urheilemaan, fiksuja (osa jopa huippuälykkäitä) ja osa kaiken tuon lisäksi vielä musiikillisesti tai muuten taiteellisesti lahjakkaita. Ja sitten on se Gaussin käyrän vasen laita.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/the-scientific-fundamentalist/2…

Anyway rekrytoijalta on siis vain järkevää ottaa haastatteluun paremman näköisiä: silloin todennäköisemmin saa myös fiksumman. Kunhan vaan on tarkkana että hyvännäköisyys on geneettistä, ei maalipurkista!

Vierailija kirjoitti:

Tuo on niin totta, ja otan esimerkin nyt siitä et meillä oli asiakaspalvelu koulutus, odotin siinä et kummasta ovesta mennään sisään,, miehiä siitä kulki ohi eivätkä kysyneet et voisivatko auttaa,, kun kauniimpi ja hoikempi työkaveri tuli siihen niin heti välittömästi joku mies kysyi hymyilen et mihinkä oot menossa, voinko auttaa jotenkin puhuen vaan tälle mun työkaverille

On se hienoa olla ruma kauniiden keskellä, huomaa kuinka tyhmiä miehet on, vaan ulkonäkö ratkaisee on kysymys sit työstä, vapaa ajasta tai muusta

Tämä kommentti somasti todistaa korrelaation kauneuden ja älykkyyden välillä. Tai ainakin koetun rumuuden ja tyhmyyden.

Oon just puhunu tästä epäkohdasta kavereille, kun huomaan että mua suositaan sukupuolen ja ulkonäön perusteella selkeästi ja avoimesti. On myös haittapuolensa, eli mua ei oteta välttämättä tosissaan ja pitää osoittaa kaikille erikseen että osaa asiansa. Minkäs teet, vaikka väärin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut niin pihalla, että olen noudattanut peruskoulussa saamaani ohjetta että työhakemukseen ei pidä laittaa kuvaa. Kuulemma uskottavuus menee! En ole tiennyt että muut laittavat kuviaan ihan yleisesti.

Tuo jutussa käytetty kuvapari on mielestäni todella epäonnistuneesti valittu. "epäviehättävän" henkilön saamat huonot pisteet eivät johdu kasvonpiirteistä, vaan asennosta, ilmeestä ja laittamattomuudesta. Kyseessähän on selvästi keskimääräistä kauniimpi henkilö, jos hänen geneettisiä ominaisuuksiaan katsoo ja jättää huomiotta ruokkoamattomat hiukset, nyppimättömät kulmat, ja luimistelevan kulmien alta katsovan asennon. Kyllä nuo asiat kertovat enemmän persoonallisuudesta kuin ulkonäöstä, ja saavatkin vaikuttaa rekrytointiin.

Olisivat voineet tehdä jutun niin, että asento ja ilme olisivat samoja ja geneettisissä piirteissä selkeät erot.

Tämä. Nykyaikana "ruma" kuva cv:ssä ei kerro mistään muusta kuin motivaation puutteesta tai luonnevikaisuudesta. Kenestä hyvänsä nimittäin saa tyylikkäitä ja "hyvännäköisiä" kuvia kun on hiukset ja meikit kohdillaan ja ammattilainen ottaa kuvan -tai joku, joka ymmärtää valotuksen päälle.

Pelkästään muuttamalla kuvan mustavalkoiseksi kaunistaa itseään todella paljon, koska kaikki ihon virheet häviävät. Koittakaa, jos ette itse usko.

Että näillä uutisilla olisi mitään arvoa, pitäisi kuvien ihmisillä olla täsmälleen samanlainen tyyli. On nimittäin aika selvää, että vaikka intersektionaalisissa ja kehopositiivisissa piireissä violetti tukka ja sonninrengas on merkkejä voimaantumisesta, ne eivät välttämättä kerro vaikkapa tilintarkastajalle tai tiimityöntekijälle sopivista ominaisuuksista; huomionkipeä minäminä -tyyppi harvoin on paikallaan missään työyhteisössä.

Työntekijä on myös sen verran kallis työnantajalle ja iso riski, että minun puolestani työnantaja saa käyttää ihan mitä kriteereitä tahtoo. Oikeasti pätevät eivät koskaan koe kärsivänsä syrjinnästä. Vain ne, joiden kompetenssi ei riitä mutta pää ei kestä tosiasioita. Täytyy siis väittää että "en saanut työpaikkaa koska olen ruma, sillä ei ole mitään tekemistä kyvyttömyyteni kanssa."

No ei. Ei se mustavalkoisuus poista mitään virheitä. Harrastan valokuvausta, joten salli minun korjata tämä kohta. On paljon (hyviä) muva-kuvia, joissa nimenomaan näkyy ryppyjä ja huokosia. Se millä näitä "virheitä" voi poistaa on kirkkaus/kontrasti-säädöt. Sitä pystyy tekemään ihan pimiössä vanhanaikaisestikin, päättämällä miten kuvan kehittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana sain aina heti asiakaspalvelutöitä kun ilmaannuin haastatteluun. Olin hoikka, puoleensavetävä, mukava ja reipas. Työni olikin hurmata ja miellyttää asiakkaita, joten miksi ei työnantaja saisi valita miellyttävän oloista ja näköistä työntekijää?

Nykyisin olen muuten sama mutta vanhempi ja asiantuntijatöissä. Täällä ei ulkonäöllä pärjää, osaaminen ja ongelmanratkaisukyky ovat ainoat merkitykselliset asiat. Ei minua juuri kukaan edes näe tai kuule. En ole tällä uralla edennyt ulkonäölläni, vaan osaamisellani. Oikeastaan koen asian päinvastaisena, hyvännäköiset voivat kohdata ennakkoluuloja, että ovat tyhmiä ja edenneet vain lirkuttelemalla. Onneksi ne harhaluulot saa nopeasti kumottua kun osaa asiansa.

Saitko alunperin asiantuntijatehtävän kuitenkin ulkonäöllä ja hoikkuudella? Voi hyvinkin olla niin. Lisäksi ilen eri mieltä siitä etteikö asiantuntija-aloilla ulkonäöllä olisi merkitystä. Kyllä todellakin on. Miehillä pituus on etu, naisilla hoikkuus ja edustava ulkonäkö.

Kyllä naisillakin pituus on etu. Ja miehilläkin ylipaino on haitta.

Kauneushan on katsojan silmissä, eikös se niin olekaan?

Vaikea on vaatia, ettei se vaikuttaisi. Siisti, huoliteltu, iloinen varmasti peittoaa nyrpeän ja epäsiistin hakijan. Vaikka ei mitään missiä tai mallia etsittäisi, on se vaan luonnollista, että miellyttävät kasvot ovat edukseen ja kiinnittävät positiivista huomiota. Riippuu työtehtävästäkin, jos on kyse asiakkaiden kanssa toimimisesta, on ulkonäöllä merkitystä. Tämä on vaikea juttu ja syrjintää varmasti tapahtuu, mutta ihan päivänselväähän tuo on, että tietyt piirteet vain miellyttävät hakutilanteessakin kuten joka paikassa muuallakin. Elämä ei ole reilua, mutta ei se ole niiden nättienkään vika.

En vaan vanhan koulukunnan ihmisenä (alle 40v.) tajua, miksi työhakemukseen edes tarvitsee liittää kuvaa, jos työ on sellaista missä pärställä ei ole mitään merkitystä? Somen myötä yleistynyt tämäkin hömpötys. Kyllä CV:n ja hakemuksen + tarvittaessa työnäytteiden pitäisi riittää, haastattelussa sitten loput. Toki voihan se olla, että haastateilluistakin valitaan se hyvännäköisempi.