Lue keskustelun säännöt.
Oletko tunnustanut joskus varatulle tunteesi? Miten kävi?
31.10.2020 |
Oletko joskus ollut ihastunut varattuun mieheen/naiseen ja kerroit kohteellesi tästä? Olitko itse varattu? Miten kävi: teille ja kummankin (?) olemassa olevalle suhteelle?
Kommentit (111)
En näe mitään järkevää syytä kertoa tuollaista. Jos henkilö joskus vapautuu, niin katsellaan sitten uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin tunnustaa, mutta pelkään seurauksia, ehkä eniten sitä, että vastapuolen kiinnostus lopahtaa. Taktiikkani on leikkiä viileää ja välinpitämätöntä, vaikka oikeasti olen korviani myöten ihastunut tähän kuumaan, mutta varattuun mieheen, jolla on muutenkin pettämistaustaa. Haaveilen hänestä päivin ja öin, mutta samalla toivon, että tunteet menisivät itsestään ohi. Vielä ei ole tapahtunut!
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään järkevää syytä kertoa tuollaista. Jos henkilö joskus vapautuu, niin katsellaan sitten uudestaan.
Silloin ei tunteet voi olla kovin maatajärisyttävät, jos asian voi panna ns.hyllylle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En näe mitään järkevää syytä kertoa tuollaista. Jos henkilö joskus vapautuu, niin katsellaan sitten uudestaan.
Silloin ei tunteet voi olla kovin maatajärisyttävät, jos asian voi panna ns.hyllylle.
Etäisyyttä ottamalla asian voi laittaa hyllylle - ei liity tunteisiin mitenkään. Kysymys on vain siitä, TAHDOTKO rakastaa omaa puolisoasi ja kunnioittaa toisenkin parisuhdetta. Se näkyy teoissa ja valinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään. En ole idiootti.
Miksi? Mitä ”idioottia” siinä on?
Miksi pyrkisin rikkomaan jonkun toisen suhteen? Koska, turha selitellä, sitähän siinä haetaan. Miksi muuten kertoa, ellei halua vällyihin tämän varatun henkilön kanssa?
Esim. siksi, että toinen osapuoli lopettaisi flirttailun ja käyttäytyisi asiallisemmin, jolloin elämä on helpompaa.
Olen ihastunut varattuun mieheen. Kuulin jo ennen kuin hän aloitti töissä, että on varattu. Mutta ei auttanut. Ensimmäisen kerran kun katseet kohtasi, niin BAM! Sydämessä kierähti, ja en muista tervehtimisestä muuta kuin ne silmät.
Edelleen, aina kun näen hänet, tekisi mieli olla ihan lähellä. Mitään en ole kuitenkaan tehnyt, kaikkein vähiten menisin tunnustamaan mitään. Ehkä hän on arvannut jotain, kun olen koettanut katsella salaa ja jäänyt usein kiinni. Jossain vaiheessa välttelin, mutta se teki päivistä ikäviä.
Ei auta kuin koettaa olla neutraali, normaali. Suren yksinäni, toivon että tämä menee ohi. Päälle päin tuskin kukaan enää arvaa ihastumistani. Toivon miehelle onnea ja hyvää jatkoa puolisonsa kanssa, mä koetan löytää jonkun jota rakastaa samoin ja joka rakastaisi minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy myöntää, että pokkaa löytyy paljon, jos tietää ihastuksen kohteen olevan naimisiin asti varattu ja silti tunnustaa ihastuksensa. Eräs neiti lähetti miehelleni oikein lemmenkirjeen, josta mieheni oli varmasti otettu mutta myös ahdistunut. Pyysi minulta apua kohteliaaseen vastaukseen, kun ei ole itse mitenkään kirjallisesti lahjakas. Toisilla taas kyse ei ole niinkään ihastuksesta, vaan munankaipuusta ja melko suorasanaisesti ehdottelevat, vaikka kohde on jo tehnyt selväksi, ettei kiinnosta. Näistä molemmista ihmistyypeistä ajattelen, että he eivät kunnioita parisuhdettamme, joten en mielessäni itsekään kunnioita heitä, vaikka en sitä mitenkään näytäkään.
Olen ollut vähän samantapaisessa tilanteessa. Meillä tosin meni niin päin, että lähentyminen ja parisuhdeongelmista avautuminen tuli ensin ja vasta myöhemmin ymmärsin ihastuneeni. Itse en kyllä ole kertonut enkä aio. Pelkään, että tunne on molemminpuolinen ja sen sanominen ääneen aiheuttaisi vain lisää ongelmia. Olen vain yrittänyt etääntyä ilman sen kummempia selittelyitä. Ehkä mies pitää minua outona tai m*lkkuna, mutta sekin lienee parempi kaikille niin.