Oletko tunnustanut joskus varatulle tunteesi? Miten kävi?

Vierailija kirjoitti:

Olen. Mies erosi vaimostaan ja olemme nyt onnellisesti ollut naimisissa kuusi vuotta.

Ihana rakkaus tarina.

Joskus lukiossa olin vähän ihastunut luokkakaverin poikaystävään, joka oli meitä pari vuotta vanhempi ja niin fiksun ja mukavan oloinen. Luokkakaveri siis toi tämän poikaystävänsä aina meidän pippaloihin mukaan ja juteltiin sen kanssa pitkät pätkät.

No sitten ne erosi, enkä sen koommin nähnyt tämän pojan kanssa kunnes sattumalta kohdattiin baarissa päälle parikymppisinä. Hän oli silloin suhteessa, minä olin sinkku. Kerroin kiinnostuksestani ja annoin puhelinnumeroni. Meni pari viikkoa, kun tyyppi sitten laittoi kuin laittoikin viestiä ja otin sen ns iltateelle. Pettymys oli kuitenkin melkoinen, kun aina niin fiksulta ja kivalta vaikuttanut tyyppi olikin kahden kesken aivan jäätävän itserakas ja ikävystyttävä. Kehuskeli kaikella mahdollisella ja markkinoi itseään. Seksi oli kyllä hyvää. Aamulla olin jo ihan tukkaa myöten täynnä sitä minäminäminää ja aika karusti laitoin pojan kotia kohti (”äiti on tulossa käymään”).

Yritti se sitten laitella viestejä moneen otteeseen jälkeenpäinkin, oli tietty jättämässä tyttöystäväänsä yms, mutta sanoin heti ensimmäiseen ei kiitos ja seuraaviin en edes vastannut mitään. Kautta rantain yhteisiltä kavereilta sitten kuulin, että olivat sen tyttöystävänsä kanssa edelleen yhdessä ainakin parin vuoden päästä tuosta ja samassa kämpässäkin jo. Toivottavasti tajusi olla kertomatta tuosta syrjähypystään, koska miksi suotta.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kukaan niin tyhmä on.

Mä...

..ei päärtynyt hyvin. Kyllä. Olin tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Joskus lukiossa olin vähän ihastunut luokkakaverin poikaystävään, joka oli meitä pari vuotta vanhempi ja niin fiksun ja mukavan oloinen. Luokkakaveri siis toi tämän poikaystävänsä aina meidän pippaloihin mukaan ja juteltiin sen kanssa pitkät pätkät.

No sitten ne erosi, enkä sen koommin nähnyt tämän pojan kanssa kunnes sattumalta kohdattiin baarissa päälle parikymppisinä. Hän oli silloin suhteessa, minä olin sinkku. Kerroin kiinnostuksestani ja annoin puhelinnumeroni. Meni pari viikkoa, kun tyyppi sitten laittoi kuin laittoikin viestiä ja otin sen ns iltateelle. Pettymys oli kuitenkin melkoinen, kun aina niin fiksulta ja kivalta vaikuttanut tyyppi olikin kahden kesken aivan jäätävän itserakas ja ikävystyttävä. Kehuskeli kaikella mahdollisella ja markkinoi itseään. Seksi oli kyllä hyvää. Aamulla olin jo ihan tukkaa myöten täynnä sitä minäminäminää ja aika karusti laitoin pojan kotia kohti (”äiti on tulossa käymään”).

Yritti se sitten laitella viestejä moneen otteeseen jälkeenpäinkin, oli tietty jättämässä tyttöystäväänsä yms, mutta sanoin heti ensimmäiseen ei kiitos ja seuraaviin en edes vastannut mitään. Kautta rantain yhteisiltä kavereilta sitten kuulin, että olivat sen tyttöystävänsä kanssa edelleen yhdessä ainakin parin vuoden päästä tuosta ja samassa kämpässäkin jo. Toivottavasti tajusi olla kertomatta tuosta syrjähypystään, koska miksi suotta.

Niin että jäätävän itserakas oli, mutta sänkyyn menit moisen niljakkeen kanssa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus lukiossa olin vähän ihastunut luokkakaverin poikaystävään, joka oli meitä pari vuotta vanhempi ja niin fiksun ja mukavan oloinen. Luokkakaveri siis toi tämän poikaystävänsä aina meidän pippaloihin mukaan ja juteltiin sen kanssa pitkät pätkät.

No sitten ne erosi, enkä sen koommin nähnyt tämän pojan kanssa kunnes sattumalta kohdattiin baarissa päälle parikymppisinä. Hän oli silloin suhteessa, minä olin sinkku. Kerroin kiinnostuksestani ja annoin puhelinnumeroni. Meni pari viikkoa, kun tyyppi sitten laittoi kuin laittoikin viestiä ja otin sen ns iltateelle. Pettymys oli kuitenkin melkoinen, kun aina niin fiksulta ja kivalta vaikuttanut tyyppi olikin kahden kesken aivan jäätävän itserakas ja ikävystyttävä. Kehuskeli kaikella mahdollisella ja markkinoi itseään. Seksi oli kyllä hyvää. Aamulla olin jo ihan tukkaa myöten täynnä sitä minäminäminää ja aika karusti laitoin pojan kotia kohti (”äiti on tulossa käymään”).

Yritti se sitten laitella viestejä moneen otteeseen jälkeenpäinkin, oli tietty jättämässä tyttöystäväänsä yms, mutta sanoin heti ensimmäiseen ei kiitos ja seuraaviin en edes vastannut mitään. Kautta rantain yhteisiltä kavereilta sitten kuulin, että olivat sen tyttöystävänsä kanssa edelleen yhdessä ainakin parin vuoden päästä tuosta ja samassa kämpässäkin jo. Toivottavasti tajusi olla kertomatta tuosta syrjähypystään, koska miksi suotta.

Niin että jäätävän itserakas oli, mutta sänkyyn menit moisen niljakkeen kanssa kuitenkin.

Varattuun sekaantuminen on myös aika itsekästä.

Harkinnassa on kertoa. Luulen vastapuolen olevan kyllä jo tietoinen asiasta. En tiedä pelkäänkö enemmän, että tunteeni saavat vastakaikua, kuin sitä, että asia jää siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus lukiossa olin vähän ihastunut luokkakaverin poikaystävään, joka oli meitä pari vuotta vanhempi ja niin fiksun ja mukavan oloinen. Luokkakaveri siis toi tämän poikaystävänsä aina meidän pippaloihin mukaan ja juteltiin sen kanssa pitkät pätkät.

No sitten ne erosi, enkä sen koommin nähnyt tämän pojan kanssa kunnes sattumalta kohdattiin baarissa päälle parikymppisinä. Hän oli silloin suhteessa, minä olin sinkku. Kerroin kiinnostuksestani ja annoin puhelinnumeroni. Meni pari viikkoa, kun tyyppi sitten laittoi kuin laittoikin viestiä ja otin sen ns iltateelle. Pettymys oli kuitenkin melkoinen, kun aina niin fiksulta ja kivalta vaikuttanut tyyppi olikin kahden kesken aivan jäätävän itserakas ja ikävystyttävä. Kehuskeli kaikella mahdollisella ja markkinoi itseään. Seksi oli kyllä hyvää. Aamulla olin jo ihan tukkaa myöten täynnä sitä minäminäminää ja aika karusti laitoin pojan kotia kohti (”äiti on tulossa käymään”).

Yritti se sitten laitella viestejä moneen otteeseen jälkeenpäinkin, oli tietty jättämässä tyttöystäväänsä yms, mutta sanoin heti ensimmäiseen ei kiitos ja seuraaviin en edes vastannut mitään. Kautta rantain yhteisiltä kavereilta sitten kuulin, että olivat sen tyttöystävänsä kanssa edelleen yhdessä ainakin parin vuoden päästä tuosta ja samassa kämpässäkin jo. Toivottavasti tajusi olla kertomatta tuosta syrjähypystään, koska miksi suotta.

Niin että jäätävän itserakas oli, mutta sänkyyn menit moisen niljakkeen kanssa kuitenkin.

Tietenkin. Miten liittyy toisiinsa nuo asiat, tuo itserakkaushan liittyi vain romanttisten fiilisten latistumiseen. Seksi oli erinomaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus lukiossa olin vähän ihastunut luokkakaverin poikaystävään, joka oli meitä pari vuotta vanhempi ja niin fiksun ja mukavan oloinen. Luokkakaveri siis toi tämän poikaystävänsä aina meidän pippaloihin mukaan ja juteltiin sen kanssa pitkät pätkät.

No sitten ne erosi, enkä sen koommin nähnyt tämän pojan kanssa kunnes sattumalta kohdattiin baarissa päälle parikymppisinä. Hän oli silloin suhteessa, minä olin sinkku. Kerroin kiinnostuksestani ja annoin puhelinnumeroni. Meni pari viikkoa, kun tyyppi sitten laittoi kuin laittoikin viestiä ja otin sen ns iltateelle. Pettymys oli kuitenkin melkoinen, kun aina niin fiksulta ja kivalta vaikuttanut tyyppi olikin kahden kesken aivan jäätävän itserakas ja ikävystyttävä. Kehuskeli kaikella mahdollisella ja markkinoi itseään. Seksi oli kyllä hyvää. Aamulla olin jo ihan tukkaa myöten täynnä sitä minäminäminää ja aika karusti laitoin pojan kotia kohti (”äiti on tulossa käymään”).

Yritti se sitten laitella viestejä moneen otteeseen jälkeenpäinkin, oli tietty jättämässä tyttöystäväänsä yms, mutta sanoin heti ensimmäiseen ei kiitos ja seuraaviin en edes vastannut mitään. Kautta rantain yhteisiltä kavereilta sitten kuulin, että olivat sen tyttöystävänsä kanssa edelleen yhdessä ainakin parin vuoden päästä tuosta ja samassa kämpässäkin jo. Toivottavasti tajusi olla kertomatta tuosta syrjähypystään, koska miksi suotta.

Niin että jäätävän itserakas oli, mutta sänkyyn menit moisen niljakkeen kanssa kuitenkin.

Tietenkin. Miten liittyy toisiinsa nuo asiat, tuo itserakkaushan liittyi vain romanttisten fiilisten latistumiseen. Seksi oli erinomaista.

No mulla liittyy, sulla siis ilmeisesti ei. Kukin tyylillään, ei siinä mitään.

Up

Olen kertonut, mutta tehnyt senkin selväksi, että en halua mitään hänestä. En halua mielipahaa kenellekään. Hänen vastaus: ei vaikeuteta asiaa enempää. Hän ei muistele minua pahalla. Mitä lie tarkoitti..

Perinteinen annetaan ymmärtää mutta ei ymmärretä antaa tilanne ja vituiksihan sekin meni, niin kuin kaikki muutkin yritykset saada pil*ua muuten kuin rahalla

Olen, ja huonosti kävi. Miehen kiinnostus lopahti.

Naimisissa oleva työkaveri alkoi flirttailemaan minulle ja koska itse olen vapaa, lähdin leikkiin mukaan.

Sitä peliä kesti sitten aikansa, tapasimme siis vain töissä.

Sitten eräs viikonloppu näimme toisemme sattumalta kaupungilla ja työkaveri kysyi, keitänkö kahvit, jos tulee minulle kylään.

Päädyimme sänkyyn mutta päätimme ekan kerran jälkeen, ettemme jatka. Hän on edelleen naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Harkinnassa on kertoa. Luulen vastapuolen olevan kyllä jo tietoinen asiasta. En tiedä pelkäänkö enemmän, että tunteeni saavat vastakaikua, kuin sitä, että asia jää siihen.

Tässä perheellisen miehen kertomus. Vuosi sitten (vapaa) nainen rohkaistui kertomaan, että hän pitää minusta. Myöhemmin tunnusti, että on ihastunut minuun. Olin tätä kyllä jo aavistellutkin. Arvostan hänen rohkeuttaan ja pidän hänestä. Erään asian vuoksi tapailemme toisinaan. Halailua ja suukottelua, paljon pitkiä keskusteluja. Tapaamisia kahviloissa ym. Mutta sen pidemmälle ei ole menty. Koska olen perheellinen, niin kynnys suhteen aloittamiseen on korkea. Joten minun tapauksessani yhteydenpito jatkuu ja luultavasti tiivistyy, en ole varma.

Pari vuotta kärvistelin työkaveriin ihastumisen kanssa, vaikka olen varattu ja niin hänkin. 

Asia vaivasi minua päivin ja öin, en vaan saanut häntä mielestäni ollenkaan. En aikonut tehdä mitään, koska olemme kumminkin varattuja, eikä mitään voisi ikinä tapahtua.  Hän piti yllä flirttiä ja pientä lähentelyä, mikä vaikeutti olemistani kyllä. 

Sitten hän vaihtoi työpaikkaa, enkä enää olisi nähnyt häntä koskaan. Joten tunnustin hänelle, ehkä vähän epätoivoisena, etten menettäisi häntä kokonaan elämästäni, että pidettäisiin edes jotenkin yhteyttä. 

Mutta hän taisi säikähtää, suuttui ihan, kertoi ettei kiinnosta, että kiusaantuu ja pyysi jättämään rauhaan.  Ei olla sitten enää nähty. En tiedä mikä tuli, itse tykkään hänestä edelleen ja tuo kyllä sattui. 

Itselleni kerran yksi työkaveri tunnusti kiinnostuksensa, tosin hän ei ollut varma olinko varattu. Seurustelin, mutten ollut tuolloin vielä naimisissa. Kerroin olevani varattu, ja juttu jäi siihen. Jonkin aikaa tämän jälkeen oli ehkä hieman kiusallinen tunnelma, mutta aika pian se siitä helpotti. En koskaan kertonut kenellekään tapahtuneesta, enkä usko kenenkään työpaikallamme edes aavistelleen mitään. Itsekään en ollut huomannut miehen olleen kiinnostuneen minusta, ennen kuin hän puhui asiasta. Melko pian tämän jälkeen hän sitten löysikin naisystävän, jonka kanssa perusti myös perheen.

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Olen varattu ja arvostaisin tällaista elettä paljon. Ja vieläkin enemmän jos henkilö sattuisi olemaan sellainen josta todella pidän.

Olen varattu ja arvostukseni ihmiseen menisi täysin, ja on mennytkin. En siis arvostaisi elettä ollenkaan. Kantapään kautta olen oppinut millainen näiden ihmisten perusluonne on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varattu ja arvostaisin tällaista elettä paljon. Ja vieläkin enemmän jos henkilö sattuisi olemaan sellainen josta todella pidän.

Olen varattu ja arvostukseni ihmiseen menisi täysin, ja on mennytkin. En siis arvostaisi elettä ollenkaan. Kantapään kautta olen oppinut millainen näiden ihmisten perusluonne on.

Mä taas ajattelen, että se olisi tuolta ihmiseltä rohkea teko! Vaikka tietäisi että olen varattu, uskaltaisi tunnustaa tunteensa. Ja olisin äärimmäisen kohteelias kieltäytyessäni kunniasta. :)

En ole. Olen itse varattu, mutten näkisi sinänsä pahaa tällaisessa. Jos itseäni ei kiinnostaisi, niin olisin ainakin imarreltu mutta mahdollisimman ystävällisesti kuitenkin torjuisin vastapuolen.

Jos se olisit taas sinä, jonka kanssa harvoin näemme - mutta aina kun näemme, niin haluaisin sanoa sinulle kuinka iloiseksi tulen sinut nähdessäni - en osaa sanoa, olisiko se hyvä idea enää...