Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teen itsestäni naurunalaisen duunissa kuvittelemalla olevani puumanainen
13.02.2014 |
Kyllä vituttaa. Olen ihan järjettömän ihastunut nuoreen mieheen töissä (meillä on 10 v. ikäeroa). Menin taannoin töihin korkeissa korkkareissakin, kyllä on hävettänyt jälkeenpäin (en yleensä koskaan käytä, koska vaikka itse tykkäisin, niin jalat ei tykkää, muut siis ajattelee, että "ei ole mun tyylistä").
Koetan pysyä rauhallisena ja coolina tän miehen seurassa, mutta se on todella, todella vaikeaa. Lisäksi minulla on mies ja lapsia, hänelläkin tyttöystävä. Toisaalta mun tunteitani on ruokkinut se, että olen olut aistivani kiinnostusta tämän miehen puolelta.
Tykkään hänestä ja haluaisin mielelläni olla hänen kaverinsa, mutta koska yritän sitä cooliutta niin helvetisti, en osaa olla hänen seurassaan kiva ja rento, vaan vaikutan varmasti tosi oudolta. Ärsyttää, koska haluaisin yrittää olla hänen kaverinsa, mutta siitä ei vaan tule mitään.
Olen tosi nolo, koska olen ihan varma, että tämä kiimainen asenteeni ei pysy enää keneltäkään salassa, vaikka kuitenkin teen kaikkeni tyrehdyttääkseni sen!
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:41"]
ET ole puumanainen VAAN HARAKKA
T. 23w
[/quote]
Haha! Niin mäkin luulen!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei 10 v ikäero susta puumaa tee :)
työpaikkaihastuminen on aika tavallista. hyvää tekee, työ maittaa ja pidät itsestäsi huolta. hyvässä lykyssä saat uuden ihanan kaverin.
anna palaa, toi on vielä viatonta
Mä olen kanssa vähän kuumana yhteen työkaveriin, hän on tosin mua vähän vanhempi (ok, olen itse nuorin koko talossa) mutta niin söpö! Teemme aika paljon yhteistyötä hänen kanssaan ja jotenkin minulle on tullut sellainen fiilis, että hän pitää minusta. Voin toki olla väärässä. Samoin olen ollut huomaavinani, että joskus vaikka tiimipalavereissa tai johtoryhmän kokouksissa hän jää katsomaan minua (itsekin tosin katson häntä).
Tällä miehellä on vaimo ja lapsi ja itsekin olen naimisissa. Hän vaikuttaa sen verran kunnolliselta, että uskon että vaikka hänellä olisi mitä tunteita minua (tai yleensä jotain naista) kohtaan, ei hän mitään sille tekisi.
Mielestäni sellainen pieni flirttailu työpaikalla piristää päivää :)
Eihän 10 vuoden ikäero vielä tee puumaa vaan se piti olla se VÄHINTÄÄN 15 vuotta ikäeroa ja naisen oma ikä yli 40! Kuinka on ap, täyttyvätkö kriteerit?
t. 28 v nainen joka kuulee idiooteilta olevansa puuma koska poikaystävä on 5 vuotta nuorempi
Ajan kuluessa tuut huomaamaan ikäeron henkisellä tasolla. Kokemusta vastaavasta ja lapsellinen mies ei pidemmän päälle kiehtonut ainakan mua. Ikä ja kokemus tekee miehestä miehen. Mut nauti nyt kun oot viel huumavaiheessa :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori vaikeaa olla ilkeä niinkuin toivoit, koska olet liian hauskan ja mainiosti itseironisen tuntuinen tyyppi siihen.
Suositus: matalat korot ja keskittyminen työasioihin ja kotona kotiasioihin. Illalla nukkumaan mennessäsi fantisoi niin pitkään kunnes nukahdat, tai huomaat ottavasi yöpöydältä kesken jääneen kirjan luettavaksesi. Kyllä se siitä.
Okei, yritän vielä ilkeillä, ettei olisi ihan turha viesti: kipein jaloin kyttyrässä koroillaan kävelevä keski-ikäinen ei innosta nuorta miestä niskapusuihin kopiokoneen äärellä, paitsi jos siitä saisi hauskan kuvan instagramiin.
Ehkä.
Tuus
HK
Nyt on oikein malliesimerkki naisen logiikasta!
Et ole ihasutunut häneen, mutta kuitenkin. Haluat vain olla hänen ystävänsä, mutta odotat hänen ottavan sinut yllättäen. Yrität olla tekemättä mitään, mutta juokset kiimaisena hänen perässään. Koita nyt hyvä ihminen lopettaa tuo itsellesi valehtelu ja selvitä mitä oikeasti haluat. Onko sinulla minkäänlaista itsekuria tai kunnioitusta itseäsi tai edes puolisoasi kohtaan? Joko otat eron ja jahtaat päiväuniasi tai lopetat sen miehen ajattelun ja jahtaamisen.
Vaikutat kiimaansa kikattelevalta 14 vuotiaalta teiniltä. Mitä jos antaisit bestiksesi viedä "mä jätän sut" kirjelappu miehellesi ja antaisit unelmiesi miehelle ystäväkirjasi täytettäväksi. Jos olet oikein rohkea voit vaikka piirtää pienen pienen sydämen valmiiksi sivun alareunaan.
Jos oikeasti olet aikuinen nainen, niin suosittelen terapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun mielestä aloite on miehen tehtävä. Ja ujonkin miehen on oltava rohkeampi kuin rohkean ja määrätietoisen naisen. Todennäköisesti vedät kuitenkin herneet nenään, jos miehen mielestä lasten kasvatus jo kodinhoito on naisten hommia.
Nämä on juuri niitä mielipiteitä millä viedään pohja pois tasa-arvopuheilta. Vaaditaan tasa-arvoa kun se itselle sopii ja vedotaan perinteisiin, jos itse pitäisi jotain tehdä.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:42"]
Olet siis puumanainen, jolta puuttuu kaikki kypsän naisen hyvät ominaisuudet: itsevarmuus, fiksuus ja lämpö. Lapsellinen ja ulkonäöltään kulahtanut nainen, joka kiimassaan haluaa tuhota pari ihmissuhdetta.
[/quote]
Joo, näin varmasti on. Olen kuin rusina, jolla on jalat, muttei aivoja.
Homma vaan jatkuu, en tiedä, koska nähdään seuraavan kerran, mutta odotan sitä kauhunsekaisella innolla.
Mä olen pyöritellyt tätä hommaa päässäni kaikin mahdollisin erilaisin tavoin, ja aina tuloksena on katastrofi. Jos edes mulla menisi huonosti mun miehen kanssa, niin voisin suhtautua koko juttuun jotenkin rennommin, mutta kun meillä menee just nyt miehen kanssa suht hyvin. Mies ai hakkaa, ei juo, vaan halaa ja pussaa.
Miten voi käydä näin? Mä olen kuitenkin aina haaveillut ehjästä perheestä ja parisuhteesta ja halunnut tehdä kaikkeni niiden eteen, mutta nyt haluaisin vaan tuijottaa sitä kisua silmiin. Tuntuu ihan siltä kuin olisin 17-vuotias.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 11:31"]
Ja joo, olen kuin teini, ja jos työpaikassa olisi samanlainen kirjelaatikko kuin luokassani ala-asteella, varmaan lähettäisin sen kautta tuolle pojalle salaisia ihailijaviestejä, joissa olisi sydämenkuvia. Valitettavasti pomo vain ei ole keksinyt laatikkoa laittaa, ja jos ehdotan sitä kokouksessa, kaikki tajuaa sitten, keneltä ne sydänkirjeet oli. Olen tuhoon tuomittu.
Mutta oikeasti mulla on tosi ahdistunut olo. Näin tänään sen pojan ekaa kertaa pitkään aikaan, ja se oli jotenkin tosi kireä. Luulen käyttäytyneeni tosi typerästi. Sillä tavalla, että se on tulkittavissa v-luksi, vaikka oikeasti kyseessä oli hetki, jolloin olin tosi ahdistunut.
ap
[/quote]
Hei vähänkö ois ihanaa, jos olisi tuollainen laatikko! Piristäis työilmapiiriä huomattavasti:)
T. Se joka on myös ihastunut ylisöpöön työkaveriin
No tässä tulee se, mitä et halua kuulla:
Lakkaa jo pyörittelemästä asiaa päässäsi. Mene Mindfulness-kurssille. Siellä harjoitellaan tunti päivässä sitä, että luovutaan päässä olevista ajatuksista ja keskitytään muuhun, käytännössä hengitykseen tai siihen, miltä pottuvarpaassa tuntuu. Vähitellen tajuat, että tunteesi eivät ole sinä. Ajatuksesi eivät ole sinä. Sinä olet tässä, et ihastuksen kanssa menneessä etkä tulevassa. Ei ole mitään muuta kuin nykyhetki.
Ajatuksesi ovat kaiken pahan alku ja juuri. Ne voimistuvat jokaisesta sekunnista, jonka käytät niiden vatvomiseen.
Lakkaa pyörittelemästä myös häpeääsi. Sinua ei vahdita töissä eikä ketään kiinnosta, millaisissa koroissa kuljet.
Just do it! Luovu ajatuksista, antaudu itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika hyvä, kiitos!
Itselleni tuli mieleen se Jani Kaaron artikkeli Hesarissa, jossa puhuttiin addiktioista ja siitä, ettei niitä (muka?) synny, jos elämä on eri tavoin (lähinnä hän kai puhui sosiaalisista asioista) mielekästä.
Mun elämästäni varmasti puuttuu sisältöä, kun jaksan vatvoa tota poikaa niin ahkerasta - ja niin kyllä puuttuukin. Haluaisin vaihtaa työpaikka ja työnkuvaakin kokonaan, mutta en osaa tehdä ratkaisevaa päätöstä enkä niin ollen ponnistella riittävästi.
Toisaalta myös mun parisuhteesta puuttuu sisältöä, koska meillä on todella väljähtynyt seksielämä, jonka eteen en voi tehdä mitään (tästä on ihan oikeasti turha syyttää minua, tuleville tiedoksi).
Kaipaan jotain muuta...
ap
Jee! Huomenna varmaan nähdään lätkän merkeissä! Kaikki pitää peukkuja!
ap
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 15:38"]
Hei höpsö.
Mikset vain olisi rauhassa ja nauttisi ihastuksesta? Mene töihin ja ole ihastunut, ja mene kotiin ja ole iloinen kun on jotain hauskaa töissäkin, kerrankin?
Mulla oli tällainen työihastus, ja olipahan kivaa. Mitään ei tapahtunut, mutta veri kiersi ja posket punoitti! Ota ilo irti, ja muista että arki koittaa itse kunkin kanssa: suhteet eivät vaihtamalla parane.
[/quote]
KIITOS! Olet ihana ihminen! Noin mäkin varmaan sanoisin kaverille, jos kertoisi vastaavaa. Itse en uskalla enkä kehtaa puhua kavereilleni, ne ei varmaan ymmärtäisi.
Kyllä mä tiedän, ettei suhteet vaihtamalla parane, ja sitä paitsi mun suhde omaan mieheeni voi todella hyvin ja olen siihen erittäin tyytyväinen.
Mä ehkä voin nyt tunnustaa tässä, että mun kaksi salaista fantasiaani tätä poitsua koskien ovat seuraavat:
a) Me elettäisiin jotain toista elämää ja tavattaisiin toisemme siellä ja voitaisiin olla just niin rakastuneita kuin ikinä ja tavata joka päivä ja jutella ja hölmöillä ja maata sängyssä ja rakastella ja nauraa yhdessä.
b) Meillä olisi tässä elämässä lämmin ja luottamuksellinen suhde, jonka seurauksena meille syntyisi lapsi, jonka kautta voisin ikuisesti pitää tän miehen luonani, ja hän voisi silti elää oman elämänsä pilaamatta sitä jonkun kuihtuneen mamman takia. Omalle miehelleni en kertoisi mitään (eikä muuten varmaan tarvitsisikaan, ne muistuttavat paljon toisiaan ulkonäöllisesit).
Eikä sitten kannata tuomita noiden takia, kumpikin noista vaihtoehdoista on oikeasti yhtä todennäköinen.
ap