Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun miehen lapsi ei sopeudu kodin sääntöihin?
13.02.2014 |
Miehen lapsi oli meillä aluksi vain joka toinen viikonloppu. Silloin hänellä jo oli sopeutumisvaikeuksia, mutta ne eivät niin korostuneet, kun oli paikalla 4 päivää kuukaudesta.
Nyt lapsi on äitinsä muuttuneiden työkuvioiden vuoksi meillä viikkojen arkipäivät. Ja sopeutuminen perheemme sääntöihin ei vaan onnistu.
Meillä on lista, jossa on kunkin perheenjäsenen osalta listattu kotityöt viikon kullekin päivälle. Pyykinpesu, astioiden pesu/koneen täyttö, imurointi, jne. Miehen lapsi ei halua osallistua, koska, no, hän ei vaan halua. Äitinsä luona ei tarvi tehdä mitään kotitöitä.
Meillä on myös pieniä projekteja. Esim. rohkaisen kaikkia lukemaan enemmän siten, että kun kaikki on lukeneet vaikka neljä kirjaa, niin saamme yhdessä jonkin palkinnon. Nyt yritän saada perhettä lukemaan tiedekirjoja (kunkin iän/kehitystason huomioiden - itse luen neurotieteestä kertovaa kirjaa, pienimmälle luetaan lasten luontokirjaa). Kun jokainen on lukenut neljä kirjaa, teemme retken Heurekaan.
Tässäkään ei miehen lapsi halua olla mukana. Tyhmää, hän ei lue.
Meillä syödään yleensä aamuisin puuroa, jonka joukkoon laitetaan pakastemarjoja. Miehen lapselle ei kelpaa, pitäisi olla kaakaota ja valmiiksi tehtyjä voileipiä, yms. Olen sanonut, että senkun teet itsellesi kaakaota ja voikkareita aamiaiseksi, mutta en ehdi passata aamuisin sitä puuroa enempää.
Ja niin edelleen.
Mikä neuvoksi? No, lukemaan ei voi pakottaa, mutta kotitöihin kyllä voi...
Kyseessä siis 8-v.
Kommentit (166)
Sääntöjen lisäksi lapsi tarvitsee myös huomiota ja rakkautta. Ydinperheessä saa molempia...
Meillä 9-vuotias koululainen menee joka päivä nukkumaan klo 20, mutta ei protestoi tai valita koska tietää että vanhemmat ajattelevat hänen parastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yllätys, että ongelmalapsi on se, joka ei ole edes puolikas vaan aivan isän oma... voi, kun tää biologinen äiti nyt olis edes sen verran fiksu, että juttelis tän isän kanssa, kun lapsi sanoo hänellä olevan paha olla teidän perheessä. Meillä, kun on vuosien takainen tilanne ollut tästä ja tyttöjen helv.. jatkui 4 vuotta, ennenkuin lasten isä ymmärsi lopettaa suhteen tähän sairaaseen äitipuoleen, kun meidän uusioperhe oli saanut kärsiä jo aika paljon, jossa uudesta suhteesta myöskin vauva siinä kohti. Erosimme lapsen isän kanssa tyttöjen ollessa 4 ja 6, vuotiaat, koska isä oli menevämpää sorttia ja kypsyminen isäksi ei onnistunut lukuisista yrityksistä huolimatta. Eron jälkeen kuitenkin kerran pari kuukaudessa viikonlopputapaamiset isä hoiti yksin jotenkuten ja isovanhemmat tukivat tässä. Sitten isä löysi kumppanin, kahden vähän nuoremman pojan äidin, jolla oli tapaamisoikeus myöskin pari kertaa kuussa, omat lapset siis pääosin isällä. Tytöt kertoivat säännöistä, jotka olivat mielivaltaiset kotona oleviin, tytöt suhteen alussa jotain 8 ja 10. Nukkumaanaika oli klo 8 viikonloppuisin, herkkuja ei saanut, televisiosta ei saanut katsoa juurikaan mitään, kaikki oli vaarallista. Äitipuoli käski leikkiä nuorempien sisarusten,omien poikiensa kanssa, ja halusi tapaamiset aina samalle viikonlopulle ja jos poikien isällä oli menoa niin meidän piti muuttaa suunnitelmia kesälomareissusta toiselle puolelle suomea ja palata sieltäkin kerran kesken pois, kun soitteli sossuun ja keksi, että yritän estää isää tapaamasta lapsia. Asianajajalta tuli lappu, jossa lomat oli määritelty tai joutuisin syytteeseen, olimme tehneet aikaisempina vuosina, niin että lapset saivat olla jouluaattoina molemmissa mummoloissa ja nähdä molemmat isovanhemmat, koska ne sijaitsivat 5 kilometrin säteellä ja koti oli 250 km, n päässä ja saada lahjat kahdelta eri joulupukilta. Nyt lapset matkasivat ilman minun vanhempia näkem takaisin kotiin, minä sen sijaan omana joulunani toimin lasten edun mukaisesti. Elatusnmaksuja en saanut niinä vuosina kuin elatustuet, kävin allekirjoittamassa suostimuksen isän pakkoloman takia ja kukaan ei koskaan esittänyt oliko isä töissä vai ei lasten mukaan oli. Tytöt nyt 15 ja 17 ja muistavat vieläkin kauhulla sitä aikaa, kun yrittivät lukita huoneensa oven, mutta sen jälkeen lukko poistettiin, että nimetyömiä terveisiä vaan sulle kamala äitipuoli. Joka kerta jouduin kuitenkin lapset sinne antamaan, että yritin aina katsoa lasten edun, joka asiassa, enkä hull.. n kanssa riidellä. Kuulostat juuri siltä, että vihaat tätä lasta ja lasten isä on nahjus, joka ei ymmärrä mistään mitään. Totuus tulee julki ennemmin tai myöhemmin, että ala oikeasti hyväksyä se lapsi, ettet lopulta kompastu omaan esittämiseesi. Puuroannos aamulla ei ole rakkautta, sen saa vankilassakin ja lapset eivät todellakaan tule kouluttautumaan hyvin, koska opetat heitä vihaamaan lukemista noilla ihmeporkkanoilla. Kaikista huolimatta tytöt ovat saaneet aina hyvät todistukset, stipendit, hymytyttöpatsaat ja menestyneet urheilussakin suomenmestaruustasollakin.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 01:02"]
Miksi kaikki olettivat, että kyseessä on poika? Minäkin. Aloitusviestin perusteella kuvittelin heti tietynlaisen pojan. Miksi?
[/quote]
Outoa, niin minäkin kuvittelin pojan heti. Mikä antaa sellaisen kuvan, en ymmärrä..
Mikä tuo neurotieteestä oleva kirja on?
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 01:01"]
Kuulostaa lähinnä vähän siltä, että kun äidin luona on päässyt helpommalla, niin nyt kokeilee onnistuisiko se teilläkin. Kirjan lukemiseen en ota kantaa, sillä jos se ei kiinnosta, niin ei kannata pakottaa. Ruoan syömisen suhteen toimii varmaan parhaiten juuri tuo lähestymistapa, että tekee valmiiksi saman ruoan kuin muillekin ja jos lapsi haluaa muuta, voi tehdä sen itse. Eiköhän lapsi vähitellen totu uusiin sääntöihin, kun niitä ei räätälöidä häntä varten.
[/quote]
Joo, en aio pakottaa lukemaan. Mutta kun tuo lukuprojekti on käyty läpi ja Heurekassa käyty (ajattelin, että otetaan hänet mukaan, vaikkei mitään lukisi), niin sitten hän saa ehdottaa seuraavaa lukuprojektia ja siihen sopivaa palkintoa. Se projekti voi olla vaikka kolme sarjista ja sitten mennään leffaan tms. Ei ole pakko olla mitään nobelkirjailijoita. :)
Ehkä sitten vaan katson, että auttaako aika talon tavoille sopeutumaan. Mielestäni en vaadi mahdottomia. Mutta tietyt säännöt meillä on: kotitöihin osallistutaan, peliaika tietokoneella tms on rajattu, kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat on ne mitkä on, läksyt on tehtävä tai ainakin pitää yrittää, jne.
Mielestäni en vaadi kohtuuttomia. Mutta kai ne sitten on haasteita nämäkin sellaiselle, joka on pellossa saanut kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 01:09"]
Mikä tuo neurotieteestä oleva kirja on?
[/quote]
Luen Duodecimin kirjaa Neurologia ja sitten sellasta kirja-alesta löytämääni järkälettä kuin Cognitive Psychology (vissiin joku yliopiston kurssikirja). Olen tällä hetkellä kiinnostunut aivoista ja niiden toiminnasta.
Nimenomaan ap. Nainen siivoaa ja pyykkää ja tekee kaikki ruuat valmiiksi kaikille. Näin sen kuuluu ollakin. Katso kun naisen paikka perheessä on kotona. Nainen on vaiti ja tekee kuten käsketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 01:21"]
Nimenomaan ap. Nainen siivoaa ja pyykkää ja tekee kaikki ruuat valmiiksi kaikille. Näin sen kuuluu ollakin. Katso kun naisen paikka perheessä on kotona. Nainen on vaiti ja tekee kuten käsketään.
[/quote]
Jepjep. Ja sit sä heräsit käsi potassa...? :)
Järkyttävää. Hän on vasta 8 vuotias. Anna olla. Varmasti muutenkin rankkaa. Mitä isä sanoo tästä? Eikö hän osallistu mihinkään? Voi olla, että lapsi ei tunne olonsa ollenkaan kotoisaksi ja sen takia ei osaa osallistua kuten muut lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 01:27"]
Järkyttävää. Hän on vasta 8 vuotias. Anna olla. Varmasti muutenkin rankkaa. Mitä isä sanoo tästä? Eikö hän osallistu mihinkään? Voi olla, että lapsi ei tunne olonsa ollenkaan kotoisaksi ja sen takia ei osaa osallistua kuten muut lapset.
[/quote]
No, olemme tästä jutelleet yhdessä - lapsi ja minä, lapsen isä ja minä, me kaikki kolme yhdessä. Lapsen kanta on se, että hän ei tee, äidin luonakaan ei tarvinnut, ihan tyhmää.
Miehen mielestä meillä tehdään näin ja hänestä se on hyvä, että kaikki osallistuu kotitöihin. Hän ei niin ehdi tuohon kirjanlukupiiriin osallistua ja oli sitä mieltä, että tämän hänen lapsensakaan ei tarvi. No, ok, ei tarvitse, mutta ajattelin, että rohkaisisi lukemaan.
Mies kyllä ehdotti, että jos tälle lapselle olisi sitten muuta, kuin puuroa. Sanoin, että toki sopii, mies sitten tekee lapselle ne voileivät tai mitä milloinkin vaatii, minä en aamuisin ehdi. No, eipä ole mies leipiä juuri väsäillyt hänkään.
En ymmärrä, miten kotiintulo- ja nukkumaanmenoajat tai peliajan rajoittaminen voi olla järkyttävää? 8-vuotias tarvitsee 10 tuntia unta/yö. Jos koulu alkaa klo 8 ja koulumatkaan menee 20 minuuttia, on herättävä viimeistään klo 7. Nukkumaan siis klo 21 maissa. Jos ei nukuta kymmentä tuntia, voi nousta sitten aamulla aikaisemmin.
Mites sitten tehdään, kun minun ja miehen yhteinen 4-vuotiaskin jo omalta osaltaan tekee pieniä kotitöitä (kerää mm. iltaisin olohuoneessa tyynyt takas sohville, kaukosäätimet paikalleen, jne) ja tämän 8-v ei tarvitsisi tehdä mitään? En ymmärrä, miten se on järkyttävää, että 8-v. vie vuorollaan keittiöstä roskapussin jätesäiliöön?
Kyllä teidän vanhempien pitää keskustella asiat toimiviksi. Miehen pitää tehdä lapselleen ruokaa ja harrastaa jotakin muuta lapsen kanssa kuin kirjapiirejä. Teillä on oltava yhteinen kanta kasvatusasioissa, ettekä saa hyväksyä huonoa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestisi perusteella tilanne on melko uusi, joten anna 8-vuotiaalle aikaa sopeutua.
Tässä muutamia ajatuksia/kysymyksiä. 8-vuotias on jo koulussa, joten sieltäkin tulee läksyjä (=lukemista). Muut lapset ovat oletettavasti vielä tarhaikäisiä, joten aikaa jää päivällä kirjan lukemiseen. 8-vuotiaan pitää saada lepoa koulupäivän ja läksyjen jälkeen!
Ja oikeastiko teillä on siivoustehtäviä viikon jokaiselle päivälle? Aika rankkaa. Silloin, kun me olimme koulussa, niin meillä oli "siivouspäivä" kerran viikossa. Voisit kokeilla sitä. Tietenkin pienemmät lapset voivat autella pitkin päivää hieman, voit selittää, että 8-vuotias on tällä hetkellä "omassa työssään", koulussa.
Sinusta tulee mieleen alakoulun ope/päiväkodin täti/käskyttäjä. Voisit rentoutua vähän vaatimuslistojen kanssa, etenkin kun taloon tullut uusi lapsi. Vastakohta sille, ettei tee sinun suunnittelemallasi tavalla EI ole se, että elää kuin pellossa, kuten yrität väittää.
Ja tuli toinen vinkki mieleen. Miksi haluat luoda lapsien välille kilpailua? Seinälle laitetaan kuinka monta kirjaa kukin on lukenut? Ja tarviiko olla juuri lukemista. Heurekassa on meneillään mm. "Määränpäänä Mars"-näyttely. Voisiko katsoa etukäteen videota avaruudesta, piirtää kuvaa Marsista/marsilaisista, rakentaa/askarrella oma avaruusalus, jolla pääsee Marsiin.
Tsemppiä arkeenne! Hienoa on, että teet lasten kanssa asioita ja olet läsnä. Anna vain enemmän aikaa pikkuiselle! <3
Jos olisin tuo äiti, jäisin vaikka työttömäksi, jos ainoa vaihtoehto on tuo :( Tuli ihan surullinen mieli :(
Sillä lapsella on jo ilman sinunkin sääntöjäsi paha olla. Äiti ei enää haluakaan asua pojan kanssa. Iskän tyttöystävällä on tyhmät säännöt: lapsen kielellä. Haluaisitko sinä viettää aikasi jossain, jossa pitää tehdä eri tavalla kuin omassa kotonasi? Minä en. Minua ahdistaisi. Ja lisäksi olisi ikävä omaa elämää, äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luojan kiitos en ole ap:n lapsi!
Kahdeksanvuotiaan tulee jo asettaa itse omia tavoitteitaan, vaikkei ne kovin henkeviä olisikaan. Neurotieteitä lukevana ymmärrät varmasti ettei mikään sytytä ihmisen päässä lamppuja kuin itsestään puhuminen.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 01:16"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 01:09"]
Mikä tuo neurotieteestä oleva kirja on?
[/quote]
Luen Duodecimin kirjaa Neurologia ja sitten sellasta kirja-alesta löytämääni järkälettä kuin Cognitive Psychology (vissiin joku yliopiston kurssikirja). Olen tällä hetkellä kiinnostunut aivoista ja niiden toiminnasta.
[/quote]
Mitäs jos lähtisit kehittämään ja kouluttamaan itseäsi, kun siihen niin kovin suuri hinku on. Sen sijaan, että pakotat lähimmäisesi yrittämään asioita, joita he eivät halua. Kun saat itse sitä glamouria, mitä haluat annat ehkä lähimmäisesikin elää elämää jota he haluavat.
Mä oisin haistattanu kyllä pitkät jos mun äitipuoli ois yrittäny luoda mulle jotain sääntöjä sillon kun olin lapsi. Musta lapsen käytös kuulostaa normaalilta. Sun käytöksesi taas vähän teennäiseltä. Sulta vie kaks sekuntia kaataa lapselle murot aamulla kuppiin. Musta kuulostaa että haluat olla tahallaan vittumainen jos et tee sitä. Kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja erilaisia ja myös sinun tulee siis sopeutua koska olet aikuinen.
8vuotias lapsi ei tee vielä kotitöitä, eikä ainakaan paikassa mitä ei tunne kodikseen.
Ajattelin ensin että tässä on nyt kyse josain 14 vuotiaasta. Sori vaan mutta kyllä nuo teidän tavat on aika niuhotusta :) Toki voit edellyttää että miehen lapsi osallistuu kotitöihin kuten teillä on tapana, mutta tuo kirjojen lukemiseen painostaminen on minusta jo vähän överiä, tai ei sekään vielä mutta se että siitä pahoitetaan mieli kun toista ei kiinnosta.
Ap on kunnon kontrolli friikki. Säännöt vaikuttaa ihan sinun itsesi keksimiltä, ja olet julistanut ne kodin säännöiksi. Miksi kaikki asiat pitää olla listalla?
tuolla menolla ketään lapsista ei isona kiinnosta lukeminen eikä kotityöt. Kannustus on eri asia kuin se että on pakko lukea mikäli mielii jotain saada.
Kotitöiden pitää sujua myös ihan ilmoitus luontoisesti, välillä siivotaan ja viedään roskia. Siitä pitää tulla automaatti eikä mikään kirjatttu tehtävä.
Ja onhan se niinkin että 8v ikäisellä on jo oma tahto toisin kuin 4v ikäisellä...
Ja lasten kuuluu välillä vastustaa vanhempien luomia sääntöjä, se on myös elämää ja oppimista. Ap sinun pitäisi tämä aikuisena ymmärtää...
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 23:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 21:45"]
Oman äidin luona 8 v saa valvoa arkena 22 saakka jos haluaa, saa pelata arkena 2 t ja viikonloppuna 3-4 t. Ei tarvi syödä pöydässä vaan voi huidella ruokansa kanssa olohuoneen puolelle, heittää vaatteet sikinsokin jne. Äitipuolen luona on taas säännöt että keittiössä syödään, vaatteet ovat järjestyksessä, pelata ei saa kenties ollenkaan koska omilla lapsilla (nuorempia) ei ole pelikoneita just siksi koska halutaan lapsille tarjota parempaa elämää. ( v osaa jo voidella leivän ja laittaa broilerinfileen leivän päälle ja kaataa maitopurkista maitoa. Ei tarvi passata.
[/quote]
Ja mikä tekee tästä äitipuolen tarjoamasta elämästä parempaa?
Mikä vika pelaamisessa? Pelaamista muuten paheksutaan samaan tapaan kuin joskus aikoinaan agraariyhteiskunnassa lukemista, jonka sen pelättiin laiskistavan, huonontavan terveyttä ja vievän aikaa hyödylliseltä tekemiseltä.
Jos syöminen muualla kuin keittiön pöydän ääressä ei häiritse eikä tee lisäsotkua, miksi se haittaa? Miksei saa valvoa, jos jaksaa aamulla herätä?
Miksi lasta ei saa auttaa esim. leivän voitelemisessa? Kyse ei ole vain siitä että passataan, vaan teoilla myös osoitetaan välittämistä. Aivan kuten puolisotkin saattavat tehdä leipiä toisilleen, vaikka aikuinen kyllä saisi itsekin leipänsä voideltua.
Miksi sinun sääntösi ovat parempia kuin oman äidin säännöt? Jos äiti ja lapsi ovat tyytyväisiä elämäänsä ja onnellisia, pitääkö heidän muuttaa elämäntapaansa "paremmaksi" äitipuolen määrittelemällä tavalla, jotta lapsi voi tuntea itsensä hyväksytyksi isänsä luona ollessaan?
Lapsiparka.
[/quote]
Juuri tämänkaltaisista vastauksista, joissa oikein ihmetellään sitä, että lapsilla on kotona selkeät säännöt, jotka kaikki tukevat lapsen kasvua, päättelen, että aika monilla on kotona todella huonot säännöt.
Mikä teke ap:n säännöistä paremmat? No ehkä mm. se, että lapsi TARVITSEE sen 10 tuntia unta. Useat vanhemmat eivät jaksa vääntää nukkumaanmenosta, joten antavat lapsen valvoa, mutta se EI ole lapsen etu. Lapsi voi "jaksaa herätä aamulla", mutta esim. oppimistuloksiin, mielialaan jne liian vähäinen unen määrä vaikuttaa silti. Uskomatonta, etteivät kaikki vanhemmat tunnu edes tätä tajuavan.
Pitkät pelihetket eivät kehitä lasta, vaan aiheuttavat mm. unettomuutta, levottomuutta jne. Pelien tuomat edut ehtii saada siinä tunnissakin, joka on ihan riittävä peliaika.
Lukeminen on ihan tutkitusti yksi tärkeimmistä asioista, mitä kasvava lapsi voi tehdä. Lukeminen kehittää paljon muutakin kuin lukutaitoa. Monet vanhemmat, jotka eivät itse pidä lukemisesta, eivät lastakaan siihen kannusta, vaikka tosiasiassa lukemisesta on hyötyä niin koulutaitojen kuin elämäntaitojen oppimisessa.
Kotitöiden tekeminen opettaa mm. vastuunottoa, sitä, että jokainen yleensäkin tässä maailmassa kantaa kortensa kekoon.
Se, että lapsella on joka päivä toistuvat säännöt, tavoitteita joista seuraa palkintoja ja säännölliset nukkumaanmenoajat ovat KAIKKI lapsen edun mukaisia. Säännöt (tiukatkin) tuovat turvallisuuden tunnetta, ei lapsi oikeasti tarvitse suurta päätösvaltaa, hän tarvitsee turvalliset rajat, joiden sisällä on helppo olla.
Tätä ketjua lukiessa voin vain todeta, että ilmeisesti todella moni "kasvattaa" lapsiaan päin p:tä ja ihmettelee, kun joku oikeasti jaksaa kasvattaa sitä lasta.