Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa erota, eikä tiedä, että olen raskaana
12.02.2014 |
Pää on niin sekaisin, että pahoittelen heti alkuun jos kirjoitan epäselvästi tai kirjoitusvirheitä vilisee.
Olemme seurustelleet mieheni kanssa muutaman vuoden ja asumme yhdessä. Naimisissa emme ole. Pari viikkoa sitten mies ilmoitti haluavansa erota ja muutama päivä sitten tein positiivisen raskaustestin. En ole kertonut miehelle olevani raskaana, mutta jätimme hiljattain ehkäisyn pois, joten mies luonnollisesti tietää, että saatan olla raskaana. Asunto on miehen, joten se olen minä, joka muuttaa muualle. Itse ero tuli ihan puskista, enkä ymmärrä syytä eroon.
Pari viikkoa sitten meillä oli miehen kanssa pientä erimielisyyttä. Olimme päiviä aiemmin sopineet eräästä yhteisestä menosta, kunnes mies lähtikin huitelemaan vanhempiensa luokse kylään juuri ennen tuota menoa. Soitin miehelle perään muistuttaakseni menostamme ja kyselläkseni milloin mies on tulossa takaisin. Mitään riitaa ei ehtinyt syntyä, kun mies jo ilmoitti, ettei enää halua olla kanssani, koska kokee olevansa vankini. Mies ei mielestään voi tehdä mitään (ei osannut kertoa mitä), koska suuttuisin. Kysyin olenko suuttunut jostain tai kieltänyt jotain, mutta siinä vaiheessa kyse olikin siitä, että mies ei voi kysyä, koska suuttuisin jo kysymisestä. Ihan varmaa on, etten mistään ole suuttunut, mutta mies nyt vaan on sitä mieltä, että suuttuisin kuitenkin. Luulen, että mies ei itse saa aikaiseksi lähdettyä esimerkiksi kaljalle duunikavereidensa kanssa (olen kannustanut lähtemään), saati sitten tiedä mitä haluaisi tehdä, ja nyt mies sitten haluaa löytää syyllisen muualta kuin itsestään.
Mies ei aio keskustella erosta tai mistään muustakaan. Mies on sitä mieltä, ettei mitään puhuttavaa ole, koska olemme jo eronneet. Eroamiseen taas riitti pelkkä miehen ilmoitus erosta. Mies on nyt nukkunut nämä pari viikkoa sohvalla, emmekä juuri ole keskustelleet edes säästä. Ensimmäiset pari päivää itkin, välillä raivosin, ja vaadin miestä puhumaan. Ennen tuota eroilmoitusta mies on vaikuttanut tyytyväiseltä, eikä ole millään tavoin tuonut ilmi halunneensa muutosta johonkin. Miehellä tuskin on ketään toista, vaikka mistä sitä ikinä voi olla varma.
Mies on pettänyt luottamukseni ja osoittanut käytöksellään, ettei kunnioita tunteitani. Mies ei myöskään ole kysellyt mahdollisesta raskaudestani. Nyt tuntuu siltä, että en halua kertoa miehelleni raskaudestani. Tällä hetkellä en haluaisi miestä tulevan lapsen elämään ollenkaan.Varmaan miehelle on pakko kertoa kuitenkin, mutten tiedä missä vaiheessa?
Mitä vittua nyt ihan oikeesti. Kuka eroaa tällä tavalla vain ilmoittamalla? Ei kai tässä auta kun löytää asunto jostain ja jotenkin saada pidettyä pää kasassa. Lapsi on kuitenkin haluttu ja asiaa sulateltuani olen todennut selviäväni yksinhuoltajanakin.
Kommentit (180)
Vierailija kirjoitti:
Ai että erota ei voi ilmoittamalla :D Naiseltako tarvitaan jokin lupa? Ja miksi mies muka nukkuu sohvalla omassa asunnossaan? Vanha ja provo, tiedän, ja lisäksi aika huono. 2,5/5
Ehkä se sänky oli ap:n?
..eikun ihan tosi. Jos yhdessä asutaan, niin kämppä on samalla tavalla molempien asunto niin kauan kuin se toinen, joka ei kämppää omista, löytää uuden asunnon. (Toki jokin raja kai tuollakin asumisen ajalla on, sitä en tasan tiedä mikä se aika on, mutta olisko samaa luokkaa mitä vuokrasopimusta irtisanottaessa tms?) Vaikka kuinka se toinen omistaa asunnon, mutta kun toinenkin on kirjoilla siellä, on hänellä asujana joitakin oikeuksia. Ap:kään ei tainnut tietää ettei miehellä olisi edes lain mukaan ollut oikeutta nakata ap:tä ulos asunnosta samoin tein erosta ilmoitettuaan.
Ap muuten kertoi että he olivat keskenään sopineet seurustelun aikana erityisesti niin, ettei yllätyseroa pitäisi ottaa, vaan ongelmista pitää kertoa ja niistä puhua ensin. (Ja olivat sitoutuneet toisiinsa jopa siinä määrin että yrittivät lasta.) Eihän se mitään lakia riko ettei näin toimi, heidän yhteistä sopimustaan vaan. - ja muutenkin monen käsitystä hyvästä toiminnasta. Mikä on vähän raukkamaista kyllä.
Olis kyllä kiva tietää miten kaikki lopulta meni ja mitä ap:lle nykyään kuuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskauden keskeyttäminen olisi kyllä tässä vastuullisin teko. Yh-lapsia ei maailma kaipaa enää yhtään. Ymmärrän kuitenkin tavallaan, jos et ole tarpeeksi vahva sitä tekemään.
Aivan kammottavia ihmisiä kommentoimassa tätä keskustelua! 😥
Kurjaa sinun kannaltasi, mutta harkitse nyt oikeasti vakavasti aiotko pitää lapsen, se tulee vaikuttamaan kaikkeen koko loppuelämäsi ajan: uusiin parisuhteisiin tai siihen että sellaisia ei tule.
Toisaalta jos olet itsenäinen "naaras leijona" joka ei parisuhdetta kaipaa ja pystyy yksin pärjäämään vauva-arkea niin mikäs siinä sitten, mutta jos olet vielä kovin nuori niin asiaa kannattaa pohtia monelta eri kantilta.
Pääasia on se että päätätpä ihan mitä tahansa niin olet sen ainakin itse päättänyt ja eikä asiasta tarvitse enää sen jälkeen voivotella ja jossitella.
Vierailija kirjoitti:
Eroamiseen taas riitti pelkkä miehen ilmoitus erosta.
Näinhän se menisi vaikka olisitte aviossakin, etkä sinä voi sille yhtään mitään vaan haluton puoliso on täysin eroa haluavan armoilla. Vaikka selittäisit siihen kotiin tulevaan paperiin kuinka kauniisti että et halua eroa ja mies on mitä mahtavin puoliso, niin sillä ei ole mitään väliä vaan ero menee läpi halusit tai et. Tässä tilanteessa tosin ei ole edes tuota mahdollisuutta koska ette ole naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eroamiseen taas riitti pelkkä miehen ilmoitus erosta.
Näinhän se menisi vaikka olisitte aviossakin, etkä sinä voi sille yhtään mitään vaan haluton puoliso on täysin eroa haluavan armoilla. Vaikka selittäisit siihen kotiin tulevaan paperiin kuinka kauniisti että et halua eroa ja mies on mitä mahtavin puoliso, niin sillä ei ole mitään väliä vaan ero menee läpi halusit tai et. Tässä tilanteessa tosin ei ole edes tuota mahdollisuutta koska ette ole naimisissa.
Ai tää olikin joku ylöstetty ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
It is all UP to you kirjoitti:
Kurjaa sinun kannaltasi, mutta harkitse nyt oikeasti vakavasti aiotko pitää lapsen, se tulee vaikuttamaan kaikkeen koko loppuelämäsi ajan: uusiin parisuhteisiin tai siihen että sellaisia ei tule.
Toisaalta jos olet itsenäinen "naaras leijona" joka ei parisuhdetta kaipaa ja pystyy yksin pärjäämään vauva-arkea niin mikäs siinä sitten, mutta jos olet vielä kovin nuori niin asiaa kannattaa pohtia monelta eri kantilta.
Pääasia on se että päätätpä ihan mitä tahansa niin olet sen ainakin itse päättänyt ja eikä asiasta tarvitse enää sen jälkeen voivotella ja jossitella.
Ap teki sen päätöksensä reilut neljä vuotta sitten, joten eiköhän tämä neuvo tule nyt vähän myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Tee abortti se on paras ratkaisu.
Vaik
Vaikka sinusta ihmisen tappaminen olisi aina helpoin ratkaisu, helppoa se ei silti ole. Älä siis tarjoile sitä kätevänä pakettiratkaisuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee abortti. Ette sovi ollenkaan yhteen ja lapsihan tuosta kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Tee abortti. Ette sovi ollenkaan yhteen ja lapsihan tuosta kärsii.
Olisihan se eräänlainen lääketieteellinen saavutus abortoida 4-vuotias lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on vanha, mutta itse mietin että jos olisin raskaana ja mieheni paljastuisi idiootiksi, en kyllä voisi kuvitellakaan pitäväni lasta. Hyi hemmetti, sittenhän ei siitä äijästä pääsisi ikinä eroon. Vaikka ei olisi kiinnostunutkaan isäksi ryhtymisestä, niin puolet siinä muksussa olisi hänen geenejään.
Ei eroa tarvitse perustella. Jos miehestäsi tuntui siltä että haluaa erota, ei se enää jäljeen päin keskustelemalla muutu miksikään. Abortti ja jatka elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä mies heräsi nyt kun jätitte ehkäisyn pois ja tajusi että ei halu kanssasi perhettä. Ei vaan tiedä että on jo vähän myöhässä. Tässä taas yksi syy, miksi kannattaisi mennä naimisiin siinä vaiheessa kun aletaan tekemään lasta. Luultavasti mies olisi ilmoittanut erosta ennen häitä kun olisi joutunut asiaa miettimään.
No nyt on taas outoa logiikka... eikö tuossa tilanteessa nimenomaan ole parempi, että ei olla naimisissa? Avioliiton purkaminen on vaikeampaa.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:47"]
Luulenpa, että miehen sitoutumiskammo heräsi tuon ehkäisyn poisjättämisen myötä. Joko hän saa pian työstettyä päänsä kuntoon ap:n avustuksella (kerrot raskaudesta) tai sitten hän on vaan raukka, mille asialle ei voi mitään.
Ihminen on raukka, jos ei halua sitoutua kumppaniin, joka ei ole itselle sopiva?
Ihminen on raukka, jos lähtee pelkällä ilmoituksella suhteesta, johon on sanonut olevansa sitoutunut ja jossa yritetään lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kanssasi samanikäinen ja raskaana vähän samanlaisessa tilanteessa. Minulla oli huono suhde ja tulin yllättäen raskaaksi, päätimme kuitenkin pysyä yhdessä ja ero tuli sitten vähän raskauden puolivälin jälkeen. Miehesi vaikuttaa aika idiootilta, onko hän saanut samanlaisia päähänpistoja aiemminkin? Joka tapauksessa keskittyisin tilanteessasi _OMAAN HYVINVOINTIIN_.
Raskaus verottaa henkisiä ja fyysisiä voimavaroja, ja vaikka usein parisuhde alkaa mennä silloin päin persettä, tilanne pitäisi rauhoittaa ja pyrkiä johonkin kompromissiin tai väliaikaisratkaisuun, jotta saat keskittyä lepäämiseen ja tasaiseen, stressittömään elämään. Itse roikuin parisuhteessa kiinni, koska luulin riitojen ja ongelmien johtuvan omista hormoneistani ja että raskausaikana eroaminen on suurin virhe ikinä. Enkä edes tunne ketään, joka olisi tehnyt lapsen suhteen ulkopuolella. Lopulta suhdeongelmat kuitenkin veivät niin paljon aikaa ja energiaa, etten ehtinyt käsitellä vauva-asiaa juuri ollenkaan, en saanut nukuttua ja itkeskelin hysteerisesti joka päivä. Erään valvotun yön jälkeen paukautin miehelle, että haluan jatkaa kavereina ja sen jälkeen mieleni tyyntyi kummasti. Olemme miehen kanssa kavereita, itse asiassa olemme harrastaneet kerran seksiäkin, tapaamme kerran viikossa-parissa ja keskitymme hengailemaan rennosti. Emme ole riidelleet erosotkun jälkeen kertaakaan. En tiedä, tulemmeko palaamaan yhteen enkä edes juuri nyt välitä, alan olla niin vauva- ja synnytyskuplassa. Mies on ääliö, mutta uskon että hänestä tulee silti hyvä isä ja käytäntö selviää sitten tulevaisuudessa.
Eli jos haluat jatkaa parisuhdevääntöä, rauhoita se ainakin nyt ensimmäisen kolmanneksen ajaksi, keskity suureen elämänmuutokseesi ja kerro miehelle, jos ja kun hyvältä tuntuu. Pidät vaan mottona sen, että toimit niin kuin tuntuu parhaalta ja stressittömimmältä!
Hommaa itsellesi uusi asunto, kun olet viemässä kamojasi pois, pyydä häntä vielä hetken kuuntelemaan ja kerro, että olet raskaana. Mies voi olla yhteydessä sinuun miten haluaa lapsen elämässä olla tai haluaako ollenkaan, mutta tee selväksi että sinä vauvan pidät! Yhdessähän sovitte jättää ehkäisyn pois. En jäisi miehen luo vain vauvan vuoksi, se on yhtä kuin rakkaudeton paska elämä. Tsemppiä. Selviydyt yksinhuoltajanakin!
Minä varmaan teksin uuden raskaustestin la laittaisin pissatikun iskälle onnittelujen kera
Vierailija kirjoitti:
Onpa lapsellinen äijä mutta näitä löytyy joka oksalta. Minkä ikäisiä olette? selviät todellakin yksinhuoltajana. Sinuna kertoisin nyt aika pian äijälle.. Jos haluaa lähteä niin menkööt...sä et tee mitään kahdella lapsella.
Ei helvetti, kuka kannustaa yksinhuoltajaksi? Sitten itketään, kun on yksinäistä ja raskasta.
Minä kertoisin vasta, kun abortti on jo myöhäistä. Muutenhan tuo vois siihen pakottaa. En myöskään vaatisi elareita vaan ennemminkin käskisin pysyä mahdollisimman kaukana.
Etsi asunto, pakkaa kamat, älä kerro lapsesta tässä vaiheessa. Mies ei kuulosta ihan täysjärkiseltä. Jos hän on nyt muka vanki kanssasi, tilanne pahenee lapsen kanssa. Pärjäät yksinhuoltajana aivan hyvin. Sitten kun lapsi on syntynyt, voit miettiä haluatko kertoa miehelle. Isyystestiinhän hänen on suostuttava jos sitä vaadit. Elatusmaksut saat joka tapauksessa Kelaltakin jos isyyttä ei tunnusteta tai mies ei voi niitä maksaa.
Vaadi yksinhuoltajuus, mies vaikuttaa sen verran tasapainottamalta että yhteishuoltajuus saattaisi tuoda turhia ongelmia (esim.lapsen passin hankinta, tilin avaaminen, jopa asuinpaikan valinta ym)
Kertoisin ekan ultran jälkeen kun raskaus on turvallisimmilla vesillä. Tsemppiä ap, apua ja tukea saa aina!