Mies haluaa erota, eikä tiedä, että olen raskaana

Ai että erota ei voi ilmoittamalla :D Naiseltako tarvitaan jokin lupa? Ja miksi mies muka nukkuu sohvalla omassa asunnossaan? Vanha ja provo, tiedän, ja lisäksi aika huono. 2,5/5

Yksiselitteisesti asiatonta salata raskautta ja käyttää sitä pelivälineenä.

En olisi tuollaisen salailija-pelailijanaisen kanssa sekuntiakaan.

M

Vierailija kirjoitti:

 

Eipä sulla enää mikään kiire ole kertoa. Muuta rauhassa, käy ekassa ultrassa jne ja kerro kun on varmaa ettei mene kesken.

Ei se ole varmaa ennen kuin synnytyssalissa.

Wt-provo. Kun kapasiteettia eikä elämänhallintaa ole niin koko muu eläminen on jälkijättöistä korjausliikkeiden sarjaa ja niiden ympärille kehkeytynyttä draamaa.

Et tietenkään tee aborttia, jos sitä et halua.

Keskity uuden asunnon etsimiseen. Ja tulevaan.

Mitä muuten tuttujen pariskuntien kolmiodraamoista tietää, niin ihan yllättäen se on naisille tullut. Kummasti onkin kiireinen perheenisä löytänyt aikaa sivusuhteelle. Mm. Salilla tapailtu ja pikaiset autossa.

(Nämä perustuvat minun tuttuihin, joissa se pettäjä ja jättäjä on ollut mies. Kyllä, naiset pettää kans. En vain tunne henkilökohtaisesti sellaisia naisia)

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:42"]Ehkäpä mies heräsi nyt kun jätitte ehkäisyn pois ja tajusi että ei halu kanssasi perhettä. Ei vaan tiedä että on jo vähän myöhässä. Tässä taas yksi syy, miksi kannattaisi mennä naimisiin siinä vaiheessa kun aletaan tekemään lasta. Luultavasti mies olisi ilmoittanut erosta ennen häitä kun olisi joutunut asiaa miettimään.

Mietin itse juuri samaa, ennenkuin luin tämän viestin. Naimisiinmeno on lapsen saamisen lisäksi se toinen kriittinen hetki. Jos mies ei uskalla tai halua naimisiin kannattaa miettiä onko hänestä isäksi. Avioliitosta pääsee eroon puolessa vuodessa, mutta vanhemmuus on ikuista.

mies-79

Kuka tahansa voi mennä naimisiin, mutta se ei välttämättä tarkoita että suhteeseennolisi sitouduttu.

Vierailija kirjoitti:

En olisi tuollaisen salailija-pelailijanaisen kanssa sekuntiakaan.

M

Itse en olisi semmoisen miehen kanssa sekunttiakaan, joka vaan ilmoittaa asiasta eikä suostu keskustelemaan päätökseen johtavista syistä. Itsekeskeinen jyrä, ei todellakaan parisuhdemateriaalia, huono puoliso.

Sääli että vanha ketju, olisi kiva tietää miten apllä menee nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin kyllä miehelle raskaudesta, mutta päättäisin ensin itse, miten haluan jatkaa. Eli vaikka mies haluaisikin takaisin yhteen raskaudesta kuultuaan, niin sinun tulee olla päättänyt jo etukäteen, aiotko muuttaa pois vai palata yhteen, jos hän niin haluaa. Itse en palaisi yhteen.

 

Mutta lapsi on joka tapauksessa ihan yhtälailla hänen kuin sinunkin ja hänellä on oikeus siitä tietää. Älä heittäydy yhtä lapselliseksi kuin hän on, vaan kerro raskaudesta heti kun mahdollista -eli käytännössä sitten kun tiedät varmasti, mitä itse haluat tehdä.

Samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän sitten olisi jo aika kertoa miehelle?

Samaa mieltä.

Tilanne on tietysti hyvin vaikea, mutta kun lapsi syntyy, hänelläkin on ihmisoikeudet ja lähtökohtaisesti oikeus molempiin vanhempiinsa. Ap hankkii ikävyyksiä monelta taholta, jos kuvittelee voivansa hankkia lapsen ns. yksin, kertomatta miehelle.

Kun mies tietää, hän voi sitten miettiä  omalta kohdaltaan, miten elää asian kanssa.

Jos on päättänyt lähteä, lähtee, mutta tietäen tilanteen. Ap selviytyy kyllä lapsen kanssa, ei siinä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ai että erota ei voi ilmoittamalla :D Naiseltako tarvitaan jokin lupa? Ja miksi mies muka nukkuu sohvalla omassa asunnossaan? Vanha ja provo, tiedän, ja lisäksi aika huono. 2,5/5

Piti silti hullunkiilto silmissä alkaa pisteyttää ja huudella provoa, vaikka vanhaksi keskusteluksi jo huomasit?

Ihana katsoa tällaista vanhaa keskustelua kun on saanut jutella rauhassa ilman ainaisia 2/5 juttuja ja provon huutelijoita. Mutta pitäähän sitä jollain päteä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:48"]

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:47"]

Luulenpa, että miehen sitoutumiskammo heräsi tuon ehkäisyn poisjättämisen myötä. Joko hän saa pian työstettyä päänsä kuntoon ap:n avustuksella (kerrot raskaudesta) tai sitten hän on vaan raukka, mille asialle ei voi mitään.

Ihminen on raukka, jos ei halua sitoutua kumppaniin, joka ei ole itselle sopiva?

Miksi mies on seurustellut ja asunut kanssani (=sitoutunut) jos en ole ollut hänelle sopiva? Miksei mies osaa kertoa miksen olisi sopiva? Minä en sitä nimittäin tiedä, eikä mieskään ole osoittanut minussa olevan jotain vikaa. Sain pelkästään syytöksiä asiasta/asioista, joihin en todellisuudessa ole millään lailla syyllinen.

ap

Asuminen ei ole mikään sitoututminen, vaan kätevä tapa puolittaa asumiskulut ja saada ehkä säännöllistä seksiä. Raadollista mutta totta.

Vierailija kirjoitti:

Pää on niin sekaisin, että pahoittelen heti alkuun jos kirjoitan epäselvästi tai kirjoitusvirheitä vilisee.

 

Olemme seurustelleet mieheni kanssa muutaman vuoden ja asumme yhdessä. Naimisissa emme ole. Pari viikkoa sitten mies ilmoitti haluavansa erota ja muutama päivä sitten tein positiivisen raskaustestin. En ole kertonut miehelle olevani raskaana, mutta jätimme hiljattain ehkäisyn pois, joten mies luonnollisesti tietää, että saatan olla raskaana.  Asunto on miehen, joten se olen minä, joka muuttaa muualle. Itse ero tuli ihan puskista, enkä ymmärrä syytä eroon.

 

 

Pari viikkoa sitten meillä oli miehen kanssa pientä erimielisyyttä. Olimme päiviä aiemmin sopineet eräästä yhteisestä menosta, kunnes mies lähtikin huitelemaan vanhempiensa luokse kylään juuri ennen tuota menoa. Soitin miehelle perään muistuttaakseni menostamme ja kyselläkseni milloin mies on tulossa takaisin. Mitään riitaa ei ehtinyt syntyä, kun mies jo ilmoitti, ettei enää halua olla kanssani, koska kokee olevansa vankini. Mies ei mielestään voi tehdä mitään (ei osannut kertoa mitä), koska suuttuisin. Kysyin olenko suuttunut jostain tai kieltänyt jotain, mutta siinä vaiheessa kyse olikin siitä, että mies ei voi kysyä, koska suuttuisin jo kysymisestä. Ihan varmaa on, etten mistään ole suuttunut, mutta mies nyt vaan on sitä mieltä, että suuttuisin kuitenkin. Luulen, että mies ei itse saa aikaiseksi lähdettyä esimerkiksi kaljalle duunikavereidensa kanssa (olen kannustanut lähtemään), saati sitten tiedä mitä haluaisi tehdä, ja nyt mies sitten haluaa löytää syyllisen muualta kuin itsestään.

 

Mies ei aio keskustella erosta tai mistään muustakaan. Mies on sitä mieltä, ettei mitään puhuttavaa ole, koska olemme jo eronneet. Eroamiseen taas riitti pelkkä miehen ilmoitus erosta. Mies on nyt nukkunut nämä pari viikkoa sohvalla, emmekä juuri ole keskustelleet edes säästä. Ensimmäiset pari päivää itkin, välillä raivosin, ja vaadin miestä puhumaan. Ennen tuota eroilmoitusta mies on vaikuttanut tyytyväiseltä, eikä ole millään tavoin tuonut ilmi halunneensa muutosta johonkin. Miehellä tuskin on ketään toista, vaikka mistä sitä ikinä voi olla varma.

 

Mies on pettänyt luottamukseni ja osoittanut käytöksellään, ettei kunnioita tunteitani. Mies ei myöskään ole kysellyt mahdollisesta raskaudestani. Nyt tuntuu siltä, että en halua kertoa miehelleni raskaudestani. Tällä hetkellä en haluaisi miestä tulevan lapsen elämään ollenkaan.Varmaan miehelle on pakko kertoa kuitenkin, mutten tiedä missä vaiheessa?

 

Mitä vittua nyt ihan oikeesti. Kuka eroaa tällä tavalla vain ilmoittamalla? Ei kai tässä auta kun löytää asunto jostain ja jotenkin saada pidettyä pää kasassa. Lapsi on kuitenkin haluttu ja asiaa sulateltuani olen todennut selviäväni yksinhuoltajanakin.

Tylsää, epäreilua, turhaa. Otan osaa, on noita miestolloja enemmän kuin tarvitsisi. Minun ääliöni jätti täytetyn ja allekirjoitetun erohakemuksen ruokapöydälle 20 vuoden avioliiton jälkeen. Lapsensa hän hylkäsi täysin. Soittelee kun tarvitsee jotakin, en enää vastaa. Syököön soppansa jonka keitti, eläköön yksin vanhuutensa.

Sinä selviät ja isyydestä mies ei välty. Ellei muuhun pysty niin viranomaisvoimin maksajaksi.

Meinasin sanoa että anna miehen mennä menojaan. Sitten kävi ilmi, että olette 24- ja 25-vuotiaita.

Kertoisin miehelle raskaudesta. Sanoisin samalla, että hän on ihan vapaa menemään, mutta koska lapsen tekemisestä on sovittu yhdessä, toivot hänen olevan osallistuva isä.  Todennäköisesti miehelläsi on joku oma kriisi meneillään eikä hän osaa purkaa sitä aikuisella tavalla. Mieli saattaa muuttua, kun hän saa aikaa selvitellä päätään.

Parhaimmassa tapauksessa vauvauutinen on herätys siihen, että elämässä on muutakin  kuin se oma itse ja se miltä milnäklin päivänä sattuu tuntumaan. Toisin sanoen antaisin yhden tilaisuuden teidän molempien ja lapsen takia. Minusta se riittää, kukaan ei voi vaatia sinulta enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Raskaudesta pitää kertoa jos lapsen aikoo pitää.

No mies on voinut vanhempiensa sijaan olla ihan jossain muualla. Ihmiset eivät aina ole siellä mihin sanovat menevänsä. Ja se että on ehdointahdoin lähtenyt kotoa juuri ennenkuin olisi ollut jotain yhteistä menoa niin kertoo siitä että ei halua mitään tekosyitä olla lähellä sinua. en usko että raskaus muuttaa mitään. Miehesi on korviaan myöten rakastunut johonkin toiseen ja silloin ei auta mitkään keitokset ja liemet siihen tilaan.

Raskaudesta on syytä kertoa heti. Kuuluuhan se yhtälailla osallisena olleelle miehellekin.

Jos nainen jonka kanssa olisin suhteessa tulisi minusta raskaaksi eikä sitä kertoisi niin eroaisin enkä pitäisi häneen ja/tai lapseen koskaan mitään yhteyttä. Minun kohdallani luottamuksen menettää vain kerran - lopullisesti. Muutaman akan olen heittänyt pihalle. Nykyinen on rehellinen.

Pidä lapsi ja eroa. Abortti on mielestäni väärin, mutta samoin on suhteenne. Mielestäni ei ole normaalia olla kertomatta raskaudesta missään tilanteessa, vain tyylin jos mies on täysin umpihullu.

Suhteenne vaikuttaa tosi salamyhkäiseltä. On salattua vaavia ja yksin haudutettuja eropäätöksiä, vaikea sanoa kumpi teistä on hullumpi.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin sanoa että anna miehen mennä menojaan. Sitten kävi ilmi, että olette 24- ja 25-vuotiaita.

Kertoisin miehelle raskaudesta. Sanoisin samalla, että hän on ihan vapaa menemään, mutta koska lapsen tekemisestä on sovittu yhdessä, toivot hänen olevan osallistuva isä.  Todennäköisesti miehelläsi on joku oma kriisi meneillään eikä hän osaa purkaa sitä aikuisella tavalla. Mieli saattaa muuttua, kun hän saa aikaa selvitellä päätään.

Parhaimmassa tapauksessa vauvauutinen on herätys siihen, että elämässä on muutakin  kuin se oma itse ja se miltä milnäklin päivänä sattuu tuntumaan. Toisin sanoen antaisin yhden tilaisuuden teidän molempien ja lapsen takia. Minusta se riittää, kukaan ei voi vaatia sinulta enempää. 

Väärin, he ovat 28- ja 29-vuotiaita. Ja mies kyllä varmasti tietää jo 4v lapsestaan.

En jaksanut lukea pitkää vuodatusta kokonaan, mutta sen perusteella, minkä luin, tuntuu siltä, että keskenkasvuisia olette molemmat. Hommaa asunto ja muuta sekä opettele ottamaan itse vastuuta, mutta älä äkseeraa toista. Tasa-arvoinen suhde on paras. Kumpikaan ei saa "vangita" toista.

Ihan vain tiedoksi, että lukekaa hyvät ihmiset päivämäärä aloituksesta ennen kommentointia. Ap:n mahdollinen lapsi on kolmevuotias, joten lienee turha antaa neuvoja pitääkö lapsen vai ei.