Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa erota, eikä tiedä, että olen raskaana
12.02.2014 |
Pää on niin sekaisin, että pahoittelen heti alkuun jos kirjoitan epäselvästi tai kirjoitusvirheitä vilisee.
Olemme seurustelleet mieheni kanssa muutaman vuoden ja asumme yhdessä. Naimisissa emme ole. Pari viikkoa sitten mies ilmoitti haluavansa erota ja muutama päivä sitten tein positiivisen raskaustestin. En ole kertonut miehelle olevani raskaana, mutta jätimme hiljattain ehkäisyn pois, joten mies luonnollisesti tietää, että saatan olla raskaana. Asunto on miehen, joten se olen minä, joka muuttaa muualle. Itse ero tuli ihan puskista, enkä ymmärrä syytä eroon.
Pari viikkoa sitten meillä oli miehen kanssa pientä erimielisyyttä. Olimme päiviä aiemmin sopineet eräästä yhteisestä menosta, kunnes mies lähtikin huitelemaan vanhempiensa luokse kylään juuri ennen tuota menoa. Soitin miehelle perään muistuttaakseni menostamme ja kyselläkseni milloin mies on tulossa takaisin. Mitään riitaa ei ehtinyt syntyä, kun mies jo ilmoitti, ettei enää halua olla kanssani, koska kokee olevansa vankini. Mies ei mielestään voi tehdä mitään (ei osannut kertoa mitä), koska suuttuisin. Kysyin olenko suuttunut jostain tai kieltänyt jotain, mutta siinä vaiheessa kyse olikin siitä, että mies ei voi kysyä, koska suuttuisin jo kysymisestä. Ihan varmaa on, etten mistään ole suuttunut, mutta mies nyt vaan on sitä mieltä, että suuttuisin kuitenkin. Luulen, että mies ei itse saa aikaiseksi lähdettyä esimerkiksi kaljalle duunikavereidensa kanssa (olen kannustanut lähtemään), saati sitten tiedä mitä haluaisi tehdä, ja nyt mies sitten haluaa löytää syyllisen muualta kuin itsestään.
Mies ei aio keskustella erosta tai mistään muustakaan. Mies on sitä mieltä, ettei mitään puhuttavaa ole, koska olemme jo eronneet. Eroamiseen taas riitti pelkkä miehen ilmoitus erosta. Mies on nyt nukkunut nämä pari viikkoa sohvalla, emmekä juuri ole keskustelleet edes säästä. Ensimmäiset pari päivää itkin, välillä raivosin, ja vaadin miestä puhumaan. Ennen tuota eroilmoitusta mies on vaikuttanut tyytyväiseltä, eikä ole millään tavoin tuonut ilmi halunneensa muutosta johonkin. Miehellä tuskin on ketään toista, vaikka mistä sitä ikinä voi olla varma.
Mies on pettänyt luottamukseni ja osoittanut käytöksellään, ettei kunnioita tunteitani. Mies ei myöskään ole kysellyt mahdollisesta raskaudestani. Nyt tuntuu siltä, että en halua kertoa miehelleni raskaudestani. Tällä hetkellä en haluaisi miestä tulevan lapsen elämään ollenkaan.Varmaan miehelle on pakko kertoa kuitenkin, mutten tiedä missä vaiheessa?
Mitä vittua nyt ihan oikeesti. Kuka eroaa tällä tavalla vain ilmoittamalla? Ei kai tässä auta kun löytää asunto jostain ja jotenkin saada pidettyä pää kasassa. Lapsi on kuitenkin haluttu ja asiaa sulateltuani olen todennut selviäväni yksinhuoltajanakin.
Kommentit (180)
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 07:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:46"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:39"]
mieshän ei selvästi halua lasta? lähtee heti lätkimään, kun ehkäisy jätetään pois ja nainen alkaa hössöttää vauvoista. eiköhän kannata vielä puhua tästä, siis kertoa että se lapsi on nyt todella tulossa. Jospa tuo leppyisi ajatukseen isänä olemisesta, tai sitten ei.
[/quote]
En ole hössöttänyt asiasta, enkä edes kuvitellut tulevani raskaaksi näin nopeasti. Vauvakuumetta minulla on toki ollut, mutten ole luonteeltani hössöttäjä missään asiassa. Mies on työkaverinsa lapsen nähtyään todennut itse, että olishan se oma lapsi kiva.
ap
[/quote]
Herranjumala sentäs. Siis mies on todennut kaverin luona, että oishan se kiva oma lapsi ja ap jättää heti ehkäisyn pois.
Olette vastuuttomia pentuja. Ennen sitä olisi ihan oikeasti pitänyt miettiä, haluatteko olla edes yhdessä.
Tämän sitä saa, kun kaksi lasta alkaa puuhata lasta. Ikää teillä voi olla, mutta voiko vauvakuumeinen hormoonihirmu olla näin typerä.
Ei voi muuta sanoa kuin, että en yhtään ihmettele, että miehellä on iskenyt paniikki.
Ja uskon senkin, että taatusti tulevaisuudessa löytää naisen, kenen kanssa homma toimii, vaikka uhkailetkin, ettei sillä tule kenenkään kanssa suhde onnistumaan. Tulee kyllä, vaikka kuvitteletkin, että lapsen vuoksi mies roikkuu sinussa loppuelämän
[/quote]
aukoton päättelyketju :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau, tällä palstalla on kyllä joka ketjussa ihan ihmeellisiä päättelijöitä.
Mitään vastaavaa ei ole aiemmin ollut. Kolme kuukautta sitten kerroin miehelle miettineeni ”tässäkö elämä nyt on”. Se oli semmonen havahtuminen yhteisistä tulevaisuudensuunnitelmista. Samalla kuitenkin totesin, että tässä on hyvä olla ja tätä elämää haluan elää. Mies itse sanoi, ettei hänellä ole ollut vastaavia ajatuksia ja kertoi samalla olevansa onnellinen. Kyllä tässä on yhteistä tulevaisuutta suunniteltu ja yhteistä tulevaisuutta tässä ollaan oltu rakentamassa. Mies ei edes ole sen tyyppinen ihminen, että haluaisi juoksennella vapaana kylillä.
Kun kerroin miehen sanomisista työkaverinsa lapsen nähtyään, yritin vain tuoda ilmi sen, että mies on siis tuonut omasta aloitteestaan ilmi, että lapsen haluaa. Kyseessä oli vain yksi esimerkki, ei yksi kerta.
Ehkäisyä ei todellakaan jätetty pois heti ensimmäisten lapsipuheiden jälkeen, vaan asiasta oli totta kai puhuttu monet kerrat pitkällä aikavälillä. Mies on itse vastuussa ihan siltäkin osin, että ei ole kondomia päälleen laittanut siinä vaiheessa, kun muu ehkäisy on sovitusti lopetettu. Ei kai kukaan voi pakottaa miestä jättämään kondomia pois?
Viimeksi kuukautisteni alettua mies kysyi jopa sitäkin, että saatanko olla raskaana kuukautisista huolimatta. Tiedän myös tämän raskaustestin plussan saattavan vielä kääntyä muuksi, joka vaikuttaa myös siihen, etten vielä ole kertonut miehelle. Lapsesta aion kyllä kertoa ennen syntymää, mutten tiedä vielä missä vaiheessa. Isyystestiä vastaan minulla ei ole mitään, miksi olisikaan?
En pidä ollenkaan mahdottomana, etteikö mies voisi löytää minua parempaa kumppania, jonka kanssa suhde toimii paremmin. Siitä kuitenkin olen varma, että mikään miehen suhde ei voi tulla toimimaan jos mies ei pysty puhumaan ajatuksistaan ja tunteistaan ääneen. Minun kanssani mies ei siihen selvästikään pystynyt, kun kerran erokin tuli ilman, että mies on asiasta vihjannut tai kertonut todellista syytä eroon. Ihanko oikeasti on ihmisiä, joille ei ole väliä puhuuko puoliso tunteistaan ennen kuin jo päättääkin lähteä suhteesta? Eri asiahan olisi jos mies olisi kertonut olevansa tyytymätön ja siitä huolimatta ei olisi tapahtunut muutosta. Äänensä mies olisi kyllä saanut kuuluviin niin halutessaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 07:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:12"]
No aloitusviestissähän se syy jo tulikin. Lapsi. Mies alkoi varmasti ajatella, että "kohta se hottis tyttöystävä on 20kg lihavampi muumimamma, jonka maailma pyörii vain vauvan ympärillä". Noinhan nuo nuorehkot miehet ajattelee. Kaikki yhteiset reissut muuttuu Muumimaailmassa hengailuksi ja baarinkaan ei enää pääse.
[/quote]
No jos sillä perusteella on ap lasta alkanut väsäämään, että mies on sanonut työkaverin luona, että olishan se oma lapsi ihan kiva, ei voi muuta odottaa, kuin että paskaa tulee, kun pennut alkaa leikkiä aikuista.
Ap.lla ei ole osaa eikä arpaa avoliitossa miehen asuntoon, joten kun mies haluaa heittää ap.n pihalle, se menee näin. Ap kerää vain omat tavaransa ja lähtee. Kun lapsi syntyy, edessä on isyystutkimukset ja sen jälkeen sovitaan elarit. Miehellä ei ole mitään velvollisuutta pitää lapsen yhteyttä, ellei halua.
Ap pääsee viettämään yh.n elämää vuokrakämppään
[/quote]
Eihän tossa sun jutussa ole mitään järkeä. En ole puhunut mitään sellaista, että haluaisin osan miehen asunnosta, kun en mitään halua. En siinäkään tapauksessa vaikka saisin. Asuntohan on miehen. Mies olisi ihan vapaasti voinut potkia minut pihalle eroilmoituksensa jälkeen, muttei tehnyt niin ja tätä miehessä arvostankin. Kerroin jo aiemmin, etten aio vaatia miestä olemaan isä lapselle.
Mies ei kertonut asiasta työkaverilleen, vaan myöhemmin minulle.
Miten toi vuokrakämppä liittyy mihinkään? Mistä oletat minun muuttavan vuokralle? Vaikka muuttaisinkin, niin vuokralla asumisessa ei ole mitään ihmeellistä ja: "Esimerkiksi Helsingissä vuokralla asuminen on yleisempää (47,7 %) kuin omistusasuminen (41,7 %). "
Lähde: http://www.vuokraturva.fi/relocation/vuokra-asuminen-suomessa/
ap
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta en ymmärrä miksi ap haluaisi exänsä (lapsellisen miehen) kanssa yhteisen lapsen.
Siinähän ongelma onkin, etten tiennyt miehen olevan lapsellinen. En olisi uskonut miehen tekevän tollasta temppua tai käyttäytyvän noin. Jos olisin tiennyt, en tietenkään olisi halunnut lasta, enkä edes seurustella koko miehen kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 02:37"]
Siinähän ongelma onkin, etten tiennyt miehen olevan lapsellinen. En olisi uskonut miehen tekevän tollasta temppua tai käyttäytyvän noin. Jos olisin tiennyt, en tietenkään olisi halunnut lasta, enkä edes seurustella koko miehen kanssa.
ap
[/quote]
Ihan asiallisesti ja ystävällisesti haluaisin kysyä sinulta miksi abortti ei ole vaihtoehto?
Itse en pitäisi vastaavassa tilanteessa lasta. En exän kanssa yhteistä lasta. Haluaisin mieluummin kokea vanhemmaksi tulemisen tulevan puolison kanssa hyvässä parisuhteessa.
Mutta mielenkiinnolla odotan vastaustasi ja haluan kuulla näkemyksesi.
t. 93
Hei, jarrut päälle nyt. Jos ap. on vasta 24v ja mies 25v ja mukana kuvioissa ei ole kolmatta osapuolta, ei kaikkea kannata heti kaivoon heittää.
Lapsiahan nuo on kumpikin ja mies aikuistuu vielä myöhemmin kuin nainen.
Ei kaikki ole valmiita alusta asti hyväksymään sitä, että elämä muuttuu ja kaverit katoaa, niin se vaan kuitenkin käy kaikille.
Antakaa nyt miehelle mahdollisuus ja saa kasvaa nopeammin aikuiseksi, kun kerran siitä isäkin tulee. Toki aika karua kertoa erohaluista noin, mutta jos ottas askeleen tai pari taapäin ja kertoisi siitä lapsesta.
Tuskin kaikki on saaneet itselleen "valmista, vastuullista puolisoa" olkoon se sitten mies tai nainen.
Itse olen jo yli 50v ja kokenut matkan varrella monetkin "kasvupyrähdykset" niin omat kuin miehenkin.
Kamalaa uhoamista sellainen, ettei muka pysty luottamaan jne... elämä tarjoilee paljon pahempiakin asioita ja silti vaan on luotettava puolisoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on itsekäs ja yrittää pitää miehen otteessaan pitämällä lapsen. Voin kertoa että kukaan laatumies ei tule sinua yh-äippää ottamaan naisekseen. Panona kelpaat, et muuna.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 01:37"]Olisi lievästi sanottuna kohteliasta kertoa viivyttelemättä raskaudesta lapsen isälle.
Hän on isä, yhtälailla lapsen vanhempi kuin äitikin.
Ihmettelen joskus sitä, missä ovat isien oikeudet. Äidit tuntuvat päättävän isien osuuden lapsien elämään oman makunsa mukaisesti, onko heidän mielestään sen arvoinen vai ei.
Isä on kuitenkin aina isä, vaikkei täydellinen. Ja vaikkei hyvä puoliso olisikaan äidille. Ne ovat eri asioita.
[/quote]
Missä kohtaa tässä nyt on poljettu isän oikeuksia? Ap tehnyt selväksi että isä saa halutessaan olla isä mutta ei velvoita mihinkään. Menettääkö isä tässä nyt jotain tärkeää kun ei tiedä olevansa pari viikkoisen sikiön tuleva vanhempi? Hänestä tulee isä, ja yhtälailla lapsen vanhempi kuin äididtäkin mutta ei sitä vielä ole joten älä jaksa vaahdota jostain oikeuksista joita kukaan ei ole alunperinkään ollut polkemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikis saapui kertomaan että tuon käiset ovat muka lapsia :D
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:17"]
Miksi tekisin abortin?
En ole anellut miestä. Ensimmäiset pari päivää olen vaatinut saada keskustella eron syistä, mutta senkin vaatimisen lopetin. Mies oli itse valinnut sitoutua olemaan ja asumaan kanssani, jolloin ero ei mielestäni ole pelkkä ilmoitusluontoinen asia. Etenkin kun tätä ennen mieskin oli ollut sitä mieltä, että jos jokin hiertää, tulee siitä ensin keskustella ja erota vasta sitten.
En jaksa uskoa miehellä olevan toista naista. Miehellä ei ole sellaisia menoja, että se olisi mahdollista ja miehen työkin on sellainen, ettei sen aikana ole mahdollista pettää.
ap
[/quote]
Jopa sellaisilla työpaikoilla, joissa pitäisi olla paikalla koko ajan, miespuoliset työkaverit kyllä vähän jeesaa, kun äijä haluaaa käydä vähän "lounaalla" jonkun pokansa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele kertomaan miehelle, ennen kuin olet muuttanut pois. Muuten mietit koko loppuelämäsi, onko mies kanssasi vain lapsen vuoksi. Pahimmassa tapauksessa mies jatkaa sivusuhdetta koko perhe-elämänne ajan.
Muutenkin kysy itseltäsi ihan vakavasti, haluatko olla tuollaisen keskenkasvuisen pojan kanssa, joka flippaa ihan mitättömästä asiasta ja heiluu kuin tuuliviiri, kun kuitenin lapsen ja perheen myötä ongelmat tulevat olemaa ihan toista kaliberia kuin ne mitä teillä tähän asti on ollut?
En oikein jaksanut purkaustasi läpi lukea, mutta varmasti silläkin oli suuri merkitys sinulle. Suru ja pettymys kun kuuluukin purkautua ulos. Kirjoittaminen on yksi keino saada pahaa oloa puretuksi.
1. Miehellesi pitää kertoa että olet raskaana ja hänelle.
2. Menkää pariterapiaan puhumaan asioistanne sillä pitkään suhteeseen mahtuu kaikenlaista. Niin iloja kuin myös pettymyksiä ja paljon paljon muuta.
3. Kun kaikki voitava on tehty ja jos ei suhteenne jatkamiselle ei tunnu löytyvän mitään järkeä niin erotkaa. Ei se maailma siihen lopu, sillä onhan meitä sinkku isiä ja poika miehiäkin vielä vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
95: Olisin minäkin halunnut ennemmin sellaisen tilanteen, mutta sille ei nyt ehkä enää voi mitään. Lapsi oli alunperin suunniteltu ja haluttu. Ei sitä halua muuta pelkkä ero miehen kanssa. On tässä silti ollut sulateltavaa ja ajateltavaa, jo koko ero oli niin outo ja yllättävä juttu.
En ole aborttia vastaan ja on tilanteita, joissa itsekin voisin tehdä abortin. Kuitenkin jos nyt tekisin abortin ja en jostain syystä voisikaan saada lapsia enää tulevaisuudessa, katuisin aborttia koko loppuelämäni. Nyt elämässäni on sellainen hetki, johon raskaus ja lapsi mahtuvat, eihän sitä lasta olisi muuten ollutkaan järkevä suunnittella.
Loppujen lopuksi koskaan ei voi tietää jos mies lähteekin milloin tahansa raskauden aikana tai sen jälkeen. Nyt tilanne on sillä tavalla helppo, että teen tietoisen päätöksen ryhtyä tähän yksin (siis jos mies päättää, että ei halua osallistua). Jos taas mies olisi lähtenyt vasta lapsen syntymän jälkeen, olisin kieltämättä saattanut katkeroitua. Samasta asiasta joku jo kommentoi aiemmin.
96: Itse en olisi ollutkaan valmis heittämään kaikkea kaivoon tuosta vaan. Kaikissa parisuhteissa tulee vastoinkäymisiä, ja uskon, että monesta voi selvitä, mutta ilmeisesti mies ei (enää?) ajattelekaan samalla tavalla.
Olimme miehen kanssa sopineet, että jos haluaa erota, niin ensin keskustellaan asiat läpi. Jos vielä senkin jälkeen haluaa erota, niin sillehän ei toinen osapuoli enää mitään voi. Mies on aina itse(kin) ollut sitä mieltä, että ei tästä noin vain häivytä, vaan jos jokin mättää, asioista pitää pystyä puhumaan. Ja ennen kuin heti luovutetaan, pitää voida vielä yrittää saada muutosta tapahtumaan. Nyt mies söi omat sanansa. Kyllä se vaan luottamusta vie jos toinen yhtenä päivänä ilman selityksiä vain päättääkin, että tämä oli tässä.
Ei se voi niinkään mennä, että mies voi kohdella minua miten lystää ja minä sen kun odotan, että mies tulisi järkiinsä, jos siis olisi tullakseen. JOS mies muuttaisi mieltään, pitäisi miehen pystyä tekemään paljon muutakin kuin vain päätöksen olla kanssani sittenkin. En voi olla miehelle mikään itsestäänselvyys, etenkään tuollaisen tempun jälkeen.
97: Hohhoijaa. Niin missä otteessa? Vaikka sinä ajattelet noin, on miehiä, jotka ajattelevat toisin. Jännästi vaan moni yh-äiti, ja yh-isäkin, on löytänyt itselleen uuden kunnollisen kumppanin. Mitään uutta miestä en nyt tosin ole etsimässä, eikä se ole ajankohtainen asia edes ajatuksena.
ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 06:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:17"]
Miksi tekisin abortin?
En ole anellut miestä. Ensimmäiset pari päivää olen vaatinut saada keskustella eron syistä, mutta senkin vaatimisen lopetin. Mies oli itse valinnut sitoutua olemaan ja asumaan kanssani, jolloin ero ei mielestäni ole pelkkä ilmoitusluontoinen asia. Etenkin kun tätä ennen mieskin oli ollut sitä mieltä, että jos jokin hiertää, tulee siitä ensin keskustella ja erota vasta sitten.
En jaksa uskoa miehellä olevan toista naista. Miehellä ei ole sellaisia menoja, että se olisi mahdollista ja miehen työkin on sellainen, ettei sen aikana ole mahdollista pettää.
ap
[/quote]
Jopa sellaisilla työpaikoilla, joissa pitäisi olla paikalla koko ajan, miespuoliset työkaverit kyllä vähän jeesaa, kun äijä haluaaa käydä vähän "lounaalla" jonkun pokansa kanssa.
[/quote]
Työpaikaltaan mies olisi saanut ajat sitten kenkää jos olisi poistunut muualle edes lounaalle, eikä "lounaalle". Työ on muutenkin sellainen, että sen aikana ei ole mahdollisuutta pettää. Toki mies on voinut pettää muuallakin, mutta en vain jaksa uskoa. Eiköhän mies olisi heittänyt minutkin jo ulos asunnostaan, jos uusi olisi jo kuvioissa.
ap
Olen myös vähän vanhempi ja kaikenlaista on tullut nähtyä.
Nuorena eli ap.n ikäisenä tapasin aivan ihanan miehen. En kyllä häneen rakastunut, mutta oli hyvä irtopano ja meillä oli hauskaa. N. vuoden vietimme aikaa sillä lailla, että pidimme aina hauskaa joskus sängyssä. Miehellä lie oli joku vauvakuume tms. Ehdotti ihan vakavasti useaan otteeseen, että tekisin hänelle lapsen. No en taatusti tehnyt
No niinpä vain hänen yksi muu irtosuhteensa oli mieheen suunnattoman rakastunut ja teki sen lapsen. Odotti tietekin, että vähän päälle parikymppinen mies alkaa leikkiä kotia. Ei alkanut. Nainen synnytti lapsen ja mies sitä muutaman kerran hoisi ja se oli sitten siinä.
Joten pientä harkintaa siihen, ettei ala väsäämään lasta jokaiseen miehen "vihreään valoon". Miehillä on myös alitajuntainen tarve lisääntyä, mutta se ei todellakaan meinaa, että he heti haluaisivat sitoutua.
Itse en ap.na tekisi lasta. Et sinä sillä saa miehen päätä enää kääntymään, jos miehelle on iskenyt halua elää vapaata elämää.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 07:20"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 06:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:17"]
Miksi tekisin abortin?
En ole anellut miestä. Ensimmäiset pari päivää olen vaatinut saada keskustella eron syistä, mutta senkin vaatimisen lopetin. Mies oli itse valinnut sitoutua olemaan ja asumaan kanssani, jolloin ero ei mielestäni ole pelkkä ilmoitusluontoinen asia. Etenkin kun tätä ennen mieskin oli ollut sitä mieltä, että jos jokin hiertää, tulee siitä ensin keskustella ja erota vasta sitten.
En jaksa uskoa miehellä olevan toista naista. Miehellä ei ole sellaisia menoja, että se olisi mahdollista ja miehen työkin on sellainen, ettei sen aikana ole mahdollista pettää.
ap
[/quote]
Jopa sellaisilla työpaikoilla, joissa pitäisi olla paikalla koko ajan, miespuoliset työkaverit kyllä vähän jeesaa, kun äijä haluaaa käydä vähän "lounaalla" jonkun pokansa kanssa.
[/quote]
Työpaikaltaan mies olisi saanut ajat sitten kenkää jos olisi poistunut muualle edes lounaalle, eikä "lounaalle". Työ on muutenkin sellainen, että sen aikana ei ole mahdollisuutta pettää. Toki mies on voinut pettää muuallakin, mutta en vain jaksa uskoa. Eiköhän mies olisi heittänyt minutkin jo ulos asunnostaan, jos uusi olisi jo kuvioissa.
ap
[/quote]
No nythän hän on heittämässä
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 07:01"]
En oikein jaksanut purkaustasi läpi lukea, mutta varmasti silläkin oli suuri merkitys sinulle. Suru ja pettymys kun kuuluukin purkautua ulos. Kirjoittaminen on yksi keino saada pahaa oloa puretuksi.
1. Miehellesi pitää kertoa että olet raskaana ja hänelle.
2. Menkää pariterapiaan puhumaan asioistanne sillä pitkään suhteeseen mahtuu kaikenlaista. Niin iloja kuin myös pettymyksiä ja paljon paljon muuta.
3. Kun kaikki voitava on tehty ja jos ei suhteenne jatkamiselle ei tunnu löytyvän mitään järkeä niin erotkaa. Ei se maailma siihen lopu, sillä onhan meitä sinkku isiä ja poika miehiäkin vielä vapaana.
[/quote]
Kerron miehelle kunhan olen ensin saanut itse mietittyä kaikki asiat läpi. Pariterapiaan mies tuskin suostuisi, kun miehen mielestä pelkkä ilmoitus erosta riitti ja sillä siisti. Mies ei aio keskustella mistään, koska "ollaan jo erottu".
ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 07:20"]
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 06:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:17"]
Miksi tekisin abortin?
En ole anellut miestä. Ensimmäiset pari päivää olen vaatinut saada keskustella eron syistä, mutta senkin vaatimisen lopetin. Mies oli itse valinnut sitoutua olemaan ja asumaan kanssani, jolloin ero ei mielestäni ole pelkkä ilmoitusluontoinen asia. Etenkin kun tätä ennen mieskin oli ollut sitä mieltä, että jos jokin hiertää, tulee siitä ensin keskustella ja erota vasta sitten.
En jaksa uskoa miehellä olevan toista naista. Miehellä ei ole sellaisia menoja, että se olisi mahdollista ja miehen työkin on sellainen, ettei sen aikana ole mahdollista pettää.
ap
[/quote]
Jopa sellaisilla työpaikoilla, joissa pitäisi olla paikalla koko ajan, miespuoliset työkaverit kyllä vähän jeesaa, kun äijä haluaaa käydä vähän "lounaalla" jonkun pokansa kanssa.
[/quote]
Työpaikaltaan mies olisi saanut ajat sitten kenkää jos olisi poistunut muualle edes lounaalle, eikä "lounaalle". Työ on muutenkin sellainen, että sen aikana ei ole mahdollisuutta pettää. Toki mies on voinut pettää muuallakin, mutta en vain jaksa uskoa. Eiköhän mies olisi heittänyt minutkin jo ulos asunnostaan, jos uusi olisi jo kuvioissa.
ap
[/quote]
Eihän mies ole sitoutunut mihinkään, kun olette avoliitossa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 22:09"]
Vaikka mies haluaisikin jatkaa parisuhdetta vauvauutisen kuultuaan,kuka takaa,ettei mies jonkun kuukauden kuluttua muuta taas mieltään ja asetu sohvalle. Naurettava jäbä! Kerää kampsut ja kerro iloiset uutiset ja toivota ääliölle oikein makoista loppuelämää. kaikkea hyvää ap!
[/quote]
Todennäköisesti miehellä on jo uusi kiikarissa. Monesti miehet liukuu avoliittoon ja saattavat todeta, että lapsikin vois olla kiva. Se ei ole silti merkki siitä, että mies haluaa sitoutua erityisemmin. Miehillä nyt on vain tarve lisääntyä alitajuntaisesti, mutta se ei meinaa sitä, että haluaa olla vastuuntuntoinen isä.
Ja vaikka kuinka harmittaisi, niin mies todennäköisesti on löytänyt jonkun, johon on rakastunut ja jonka haluaa oikeasti. Ei naista, jonka kanssa on vain seukattu ja rahansäästön ja käytännön syistä muutettu yhteen.