Mies haluaa erota, eikä tiedä, että olen raskaana

Huomioi, että sinulle voi tulla myös pahoinvointia tässä lähiviikkoinen. Sitä ei välttämättä voi peitellä. Mutta edelleenkin kannustan unohtamaan miehen, ei tuollaiseen voi luottaa.

Eikö ap jo sanonut, että abortti ei ole vaihtoehto?

Ap pitää lapsen, koska toivoo, että mies muuttaa mielensä

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:42"]Ehkäpä mies heräsi nyt kun jätitte ehkäisyn pois ja tajusi että ei halu kanssasi perhettä. Ei vaan tiedä että on jo vähän myöhässä. Tässä taas yksi syy, miksi kannattaisi mennä naimisiin siinä vaiheessa kun aletaan tekemään lasta. Luultavasti mies olisi ilmoittanut erosta ennen häitä kun olisi joutunut asiaa miettimään.

[/quote]

Mietin itse juuri samaa, ennenkuin luin tämän viestin. Naimisiinmeno on lapsen saamisen lisäksi se toinen kriittinen hetki. Jos mies ei uskalla tai halua naimisiin kannattaa miettiä onko hänestä isäksi. Avioliitosta pääsee eroon puolessa vuodessa, mutta vanhemmuus on ikuista.

mies-79

Jos mies on vanki mielestään sinun kanssasi, miltäs tuntuu ajatus lapsesta??? Siinähän vasta sitoutumista vaaditaankin! Älä kerro vielä mitään raskaudesta. Hanki asunto, muuta, käy neuvolassa, ultrassa jne. Mieti rauhassa! Haluatko noin ailahtelevasti käyttäytyvää edes lapsen elämään. Mitä jos ensin on isänä, ja joku päivä onkin taas "vankina" ja lapsi joutuu selviämään sen kanssa, ettei isää enää kiinnosta.

Kertoisin kyllä miehelle raskaudesta, mutta päättäisin ensin itse, miten haluan jatkaa. Eli vaikka mies haluaisikin takaisin yhteen raskaudesta kuultuaan, niin sinun tulee olla päättänyt jo etukäteen, aiotko muuttaa pois vai palata yhteen, jos hän niin haluaa. Itse en palaisi yhteen.

Mutta lapsi on joka tapauksessa ihan yhtälailla hänen kuin sinunkin ja hänellä on oikeus siitä tietää. Älä heittäydy yhtä lapselliseksi kuin hän on, vaan kerro raskaudesta heti kun mahdollista -eli käytännössä sitten kun tiedät varmasti, mitä itse haluat tehdä.

No aloitusviestissähän se syy jo tulikin. Lapsi. Mies alkoi varmasti ajatella, että "kohta se hottis tyttöystävä on 20kg lihavampi muumimamma, jonka maailma pyörii vain vauvan ympärillä". Noinhan nuo nuorehkot miehet ajattelee. Kaikki yhteiset reissut muuttuu Muumimaailmassa hengailuksi ja baarinkaan ei enää pääse.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:04"]

Pää on niin sekaisin, että pahoittelen heti alkuun jos kirjoitan epäselvästi tai kirjoitusvirheitä vilisee.

Olemme seurustelleet mieheni kanssa muutaman vuoden ja asumme yhdessä. Naimisissa emme ole. Pari viikkoa sitten mies ilmoitti haluavansa erota ja muutama päivä sitten tein positiivisen raskaustestin. En ole kertonut miehelle olevani raskaana, mutta jätimme hiljattain ehkäisyn pois, joten mies luonnollisesti tietää, että saatan olla raskaana.  Asunto on miehen, joten se olen minä, joka muuttaa muualle. Itse ero tuli ihan puskista, enkä ymmärrä syytä eroon.

Pari viikkoa sitten meillä oli miehen kanssa pientä erimielisyyttä. Olimme päiviä aiemmin sopineet eräästä yhteisestä menosta, kunnes mies lähtikin huitelemaan vanhempiensa luokse kylään juuri ennen tuota menoa. Soitin miehelle perään muistuttaakseni menostamme ja kyselläkseni milloin mies on tulossa takaisin. Mitään riitaa ei ehtinyt syntyä, kun mies jo ilmoitti, ettei enää halua olla kanssani, koska kokee olevansa vankini. Mies ei mielestään voi tehdä mitään (ei osannut kertoa mitä), koska suuttuisin. Kysyin olenko suuttunut jostain tai kieltänyt jotain, mutta siinä vaiheessa kyse olikin siitä, että mies ei voi kysyä, koska suuttuisin jo kysymisestä. Ihan varmaa on, etten mistään ole suuttunut, mutta mies nyt vaan on sitä mieltä, että suuttuisin kuitenkin. Luulen, että mies ei itse saa aikaiseksi lähdettyä esimerkiksi kaljalle duunikavereidensa kanssa (olen kannustanut lähtemään), saati sitten tiedä mitä haluaisi tehdä, ja nyt mies sitten haluaa löytää syyllisen muualta kuin itsestään.

Mies ei aio keskustella erosta tai mistään muustakaan. Mies on sitä mieltä, ettei mitään puhuttavaa ole, koska olemme jo eronneet. Eroamiseen taas riitti pelkkä miehen ilmoitus erosta. Mies on nyt nukkunut nämä pari viikkoa sohvalla, emmekä juuri ole keskustelleet edes säästä. Ensimmäiset pari päivää itkin, välillä raivosin, ja vaadin miestä puhumaan. Ennen tuota eroilmoitusta mies on vaikuttanut tyytyväiseltä, eikä ole millään tavoin tuonut ilmi halunneensa muutosta johonkin. Miehellä tuskin on ketään toista, vaikka mistä sitä ikinä voi olla varma.

Mies on pettänyt luottamukseni ja osoittanut käytöksellään, ettei kunnioita tunteitani. Mies ei myöskään ole kysellyt mahdollisesta raskaudestani. Nyt tuntuu siltä, että en halua kertoa miehelleni raskaudestani. Tällä hetkellä en haluaisi miestä tulevan lapsen elämään ollenkaan.Varmaan miehelle on pakko kertoa kuitenkin, mutten tiedä missä vaiheessa?

Mitä vittua nyt ihan oikeesti. Kuka eroaa tällä tavalla vain ilmoittamalla? Ei kai tässä auta kun löytää asunto jostain ja jotenkin saada pidettyä pää kasassa. Lapsi on kuitenkin haluttu ja asiaa sulateltuani olen todennut selviäväni yksinhuoltajanakin.

[/quote]Miehellä oli siis asuntovelkaa jota maksoi pois , no maksoiko oman osuuden ruoasta sun muista menoista. Kannattaisi olla naimisissa ja yhteinen velka niin ei jää tyhjän päälle. Pidä lapsi mutta ilmoita miehelle pian.

Ei mies ole mitään viime hetkellä tajunnut. Ihminen ei todellakaan tajua kuin salama kirkkaalta taivaalta, että en haluakaan olla tuon kanssa, kun vielä eilen halusin niin kovasti, että yritin saada hänen kanssaan lasta.

Jokainen käy eroprosessia läpi mielessään, ei se ole mikään hetken mielijohde ellei ole ihan täysin tuulella käypä tuuliviiri. Suoraselkäinen, reilu ja rehellinen olisi ilmoittanut ensimmäisten epäilyjen tullen, että nyt ei ole sopiva hetki miettiä lasta ja että ehkäisy pitäisi ottaa käyttöön, kun en olekaan valmis isäksi. Tämän lisäksi reilu ja rehti ihminen osaa kertoa erosta niin, että osaa ilmoittaa syyksi oman itsensä eikä ap:n. Erossahan ei ole kyse yleensä siitä toisesta osapuolesta (ellei nyt ole alkoholisti, hakkaaja tai narsisti) vaan itsestä ja siitä, että on itse muuttunut tai kokee asiat eri tavalla. Mies siis olisi voinut todeta, ettei ole valmis isäksi eikä halua sitoutua ap:hen sen sijaan että syyttelee ap:tä omista päätöksistään.

Raukkamainen mies siis. Ei pysty eikä kykene miettimään oikeita syitä, joten pitää käyttää se vakituinen "sinun syysi"-perustelu niin kuin heikot (ja tyhmät) tekevät. Tämän lisäksi on salannut todelliset tunteensa ja huijannut ap:tä jo pidempään tai sitten on oikeasti niin typerä, että tekee elämää mullistavia päätöksiä hetken huumassa. Kaikin puolin tyhmä mies.

Jos ap ei harkitse aborttia, miehellä on oikeus tietää raskaudesta. Miettii sitten asiansa uudelleen ja ap miettii tarkkaan haluaako jatkaa yhdessä, kun miehellä on jo tuossa vaiheessa kriisiä paikoilleen asettumisesta. 

Todennäköisesti miehellä on kuitenkin joku nainen kiikarissa vähintään, tai sitten vain sietämätön tarve vaihtaa naista.

On niin laatualoitus, että kumarrus ja kunnia ap.

70 viestiä ja kaikkia viedään kuin litran mittaa.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:57"]

Keskenkasvuinen ja vastuutaan toisesta ihmisestä pakoileva mies. Näitä on Suomessa aivan liikaa.

Mutta olet nuori vielä. Löydät varmasti arvoisesi miehen, joka osaa arvostaa suoraselkäistä ja rehellistä naista.

[/quote]

Millä tavalla ap on "suoraselkäinen ja rehellinen", kun ei ole edes kertonut miehelle raskaudesta?

Ja ketjussa vieläpä jotkut neuvovat kertomaan vasta vähän ennen laskettua aikaa tai jopa lapsen syntymän jälkeen!

Ällöttävää, todella ällöttävää. 

Ei niinkun muuten, tottakai ap pitää lapsen jos haluaa ja muutenkin tuo tilanne on sellainen, että luulisi miehenkin haluavan olla lapsen kanssa (toivottavasti, ihan vaan lapsen kannalta), mutta salailu ja juonittelu on yksiselitteisesti VÄÄRIN.

Toivotaan tosiaan, että lapsi saa pitää biologisen isänsä elämässään!

mieshän ei selvästi halua lasta? lähtee heti lätkimään, kun ehkäisy jätetään pois ja nainen alkaa hössöttää vauvoista. eiköhän kannata vielä puhua tästä, siis kertoa että se lapsi on nyt todella tulossa. Jospa tuo leppyisi ajatukseen isänä olemisesta, tai sitten ei.

Kyllä minä kertoisin raskaudesta heti tulevalle isälle. Plussa raskaustestissä ei oikeesti tarkoita vielä yhtään mitään, tässä on 8 kk vielä edessä ja kaikki mahdollinen voi tapahtua.

Varsinkin ensimmäisen ultran jälkeen varmaan tilanne tulee todeksi kummallekin.

Onnea raskaudesta !

Vaikka mies haluaisikin jatkaa parisuhdetta vauvauutisen kuultuaan,kuka takaa,ettei mies jonkun kuukauden kuluttua muuta taas mieltään ja asetu sohvalle.  Naurettava jäbä! Kerää kampsut ja kerro iloiset uutiset ja toivota ääliölle oikein makoista loppuelämää. kaikkea hyvää ap!

Kannattaa aika pian kertoa kuitenkin miehelle, ei ole reilua salata tätä asiaa pidemmän päälle, lapsi on myös hänen. Ja niinkuin joku sanoi, sinulla voi hyvinkin alkaa esim rajut pahoinvointi-oireet kohta ja sitten totuus tulee viimeistään ilmi.

Jos miehellä on haluja pitää perhe kasassa vauvauutisen jälkeen ja tulee toisiin ajatuksiin eron suhteen, sanoisin että anna kuitenkin vielä mahdollisuus ja yrittäkää. Täällä vähän turhan helposti ihmiset ehdottavat toisille eroa. Se on helppo huudella kun ei ole itse siinä tilanteessa. Jos teillä kuitenkin tähän asti on ollut hyvä suhde niin ei sitä yhden miehen "mielenhäiriön" takia kannata erota. Jos rakastaa toista ei se ero helppoa ole eikä elämän ja parisuhteiden kuulukaan olla aina yhtä onnea.... pitkissä parisuhteissa tulee helposti kaikenlaisia vaiheita, ettei aina mene kovin putkeen. Voi olla että mies ei ole ajatellut asioita nyt loppuun asti.

Jos mies sanoo vauvauutisenkin jälkeen että ero on paras ratkaisu tai ehdottaa aborttia niin anna mennä, se on sitten hänen tappionsa. Tuollaisesta miehestä ei olisi kun haittaa sitten loppuelämää ajatellen. Tsemppiä ap ja olisi kiva jos kävisit täällä informoimassa miten teidän homma etenee!

Pitäisi tapahtua suuri ihme jos miehen kanssa vielä haluaisin jatkaa. Siinä tapauksessa asiat pitäisi keskustella halki monta kertaa, ja jokin selitys tälle pitäisi löytyä. Luotto mieheen taitaa olla mennyt joka tapauksessa.

Miehen oma isä häipyi kuvioista miehen ollessa parivuotias, joten mies tietää itse mitä on elää ilman isää. Sitä ei kuitenkaan voi tietää vaikuttaako tämä miehen omaan halukkuuteen tai haluttomuuteen olla isä. Vaikka mies raskaudesta kuultuaan lupaisi mitä tahansa, aion olla lupausten suhteen varuilla ja varautua hoitamaan kaiken yksin. Sen kuitenkin tiedän, että en aio vaatia miestä ottamaan isän vastuuta, vaan mies tekee päätöksen itse. Eiköhän mies saa halutessaan tavata lasta, mutta yhteistä huoltajuutta en osaa ainakaan vielä ajatella.

Tuntuu jotenkin itsekeskeiseltä sanoa, että olen mielestäni ollut enimmäkseen hyvä tyttöystävä ja avopuoliso. Minun lisäkseni miehellä ei ole naisista juuri ollenkaan kokemusta, joten voi olla, että mies ajattelee löytävänsä vielä jotain parempaa. Ehkä mies löytääkin mielestään paremman, mutta kyllä se karu totuu iskee senkin naisen kanssa vasten kasvoja. Ei kai se suhde toimi kenenkään kanssa jos ei ikinä osaa kertoa jos jokin mättää.

Mies on monessa muussa asiassa hyvin tunnollinen, hoitaa työnsä hyvin ja esimerkiksi lainaa rahaa läheisilleen. Meidän elämisestä mies on maksanut oman osansa. Jos asunto olisi minun, olisin varmaankin pistänyt miehen kamoineen pihalle saman tien kun mies erosta ilmoitti. Mies taas antaa minun asua luonaan, kunnes löydän asunnon, joten on mies edes siinä suhteessa reilu minua kohtaan. Mies on kertonut välittävänsä minusta kaikesta huolimatta ja sanonut, että on ikävä katsoa kun olen niin surullinen koko ajan. Ehkä mies tulkiksee omiin oloihin vetäytymiseni suruna. Mies yrittää välillä jutella niitä näitä, vitsailla ja saada jotain kontaktia. Minä en jaksa leikkiä miehelle mitään kaveria, jonka seurasta mies nauttisi, kun mies on minut jo jättänyt. Toki olen miestä kohtaan muuten kohtelias ja esimerkiksi kahvia keittäessä kysyn juoko mieskin.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:44"]

Minä miettisin asiaa myös lapsesi kannalta. Haluaisitko itse olla lapsi, jonka isää ei kiinnosta nähdä/tuntea?

[/quote]

Ei ehkä kannata mennä asioiden edelle: mistä voisimme tietää, ettei isä halua tavata lastaan, kun hän ei tiedä vielä edes koko raskaudesta! Ehkä mies haluaakin tavata häntä, emme voi vastata hänen puolestaan.

Tuli mieleeni, että ap:n mies ei välttämättä usko raskausuutista, jos sen kertoo nyt tässä eron yhteydessä. Mies voi ajatella, että ap valehtelee asiasta, että mies jäisi hänen luokseen. Toki yhtä lailla hän voi myöhemmin epäillä, että lapsi ei ole hänen vaan jonkun eron jälkeisen "hoidon" lapsi :(

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 20:44"]

Minä miettisin asiaa myös lapsesi kannalta. Haluaisitko itse olla lapsi, jonka isää ei kiinnosta nähdä/tuntea? Olet vielä nuori. Aivan varmasti löydät sellaisen miehen, joka haluaa kanssasi lapsia ja vielä hoitaa heitä. Tässä on vaarana, että vaikeina aikoina lapsi saa osansa siitä katkeruudesta jota saatat tuntea ex-miestäsi kohtaan. Oletko varma ettet haaveile yhteenpaluusta tai kostosta exälle lapsen kautta? Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta oma lapsi on tärkein asia maailmassa. Haluatko tosiaan satuttaa häntä?

[/quote]

No kyllä ihan varmasti haluaisin oikeuden elää, vaikkei isäni jostain syystä haluaisikaan minua tuntea. Ainakin tässä tapauksessa lapsella olisi rakastava äiti! Ja eiköhän se abortti "satuttaisi" lasta hiukan enemmän kuin isättömyys... Kummallista logiikkaa.

[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 21:39"]

mieshän ei selvästi halua lasta? lähtee heti lätkimään, kun ehkäisy jätetään pois ja nainen alkaa hössöttää vauvoista. eiköhän kannata vielä puhua tästä, siis kertoa että se lapsi on nyt todella tulossa. Jospa tuo leppyisi ajatukseen isänä olemisesta, tai sitten ei.

[/quote]

En ole hössöttänyt asiasta, enkä edes kuvitellut tulevani raskaaksi näin nopeasti. Vauvakuumetta minulla on toki ollut, mutten ole luonteeltani hössöttäjä missään asiassa. Mies on työkaverinsa lapsen nähtyään todennut itse, että olishan se oma lapsi kiva.

ap