Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa erota, eikä tiedä, että olen raskaana
12.02.2014 |
Pää on niin sekaisin, että pahoittelen heti alkuun jos kirjoitan epäselvästi tai kirjoitusvirheitä vilisee.
Olemme seurustelleet mieheni kanssa muutaman vuoden ja asumme yhdessä. Naimisissa emme ole. Pari viikkoa sitten mies ilmoitti haluavansa erota ja muutama päivä sitten tein positiivisen raskaustestin. En ole kertonut miehelle olevani raskaana, mutta jätimme hiljattain ehkäisyn pois, joten mies luonnollisesti tietää, että saatan olla raskaana. Asunto on miehen, joten se olen minä, joka muuttaa muualle. Itse ero tuli ihan puskista, enkä ymmärrä syytä eroon.
Pari viikkoa sitten meillä oli miehen kanssa pientä erimielisyyttä. Olimme päiviä aiemmin sopineet eräästä yhteisestä menosta, kunnes mies lähtikin huitelemaan vanhempiensa luokse kylään juuri ennen tuota menoa. Soitin miehelle perään muistuttaakseni menostamme ja kyselläkseni milloin mies on tulossa takaisin. Mitään riitaa ei ehtinyt syntyä, kun mies jo ilmoitti, ettei enää halua olla kanssani, koska kokee olevansa vankini. Mies ei mielestään voi tehdä mitään (ei osannut kertoa mitä), koska suuttuisin. Kysyin olenko suuttunut jostain tai kieltänyt jotain, mutta siinä vaiheessa kyse olikin siitä, että mies ei voi kysyä, koska suuttuisin jo kysymisestä. Ihan varmaa on, etten mistään ole suuttunut, mutta mies nyt vaan on sitä mieltä, että suuttuisin kuitenkin. Luulen, että mies ei itse saa aikaiseksi lähdettyä esimerkiksi kaljalle duunikavereidensa kanssa (olen kannustanut lähtemään), saati sitten tiedä mitä haluaisi tehdä, ja nyt mies sitten haluaa löytää syyllisen muualta kuin itsestään.
Mies ei aio keskustella erosta tai mistään muustakaan. Mies on sitä mieltä, ettei mitään puhuttavaa ole, koska olemme jo eronneet. Eroamiseen taas riitti pelkkä miehen ilmoitus erosta. Mies on nyt nukkunut nämä pari viikkoa sohvalla, emmekä juuri ole keskustelleet edes säästä. Ensimmäiset pari päivää itkin, välillä raivosin, ja vaadin miestä puhumaan. Ennen tuota eroilmoitusta mies on vaikuttanut tyytyväiseltä, eikä ole millään tavoin tuonut ilmi halunneensa muutosta johonkin. Miehellä tuskin on ketään toista, vaikka mistä sitä ikinä voi olla varma.
Mies on pettänyt luottamukseni ja osoittanut käytöksellään, ettei kunnioita tunteitani. Mies ei myöskään ole kysellyt mahdollisesta raskaudestani. Nyt tuntuu siltä, että en halua kertoa miehelleni raskaudestani. Tällä hetkellä en haluaisi miestä tulevan lapsen elämään ollenkaan.Varmaan miehelle on pakko kertoa kuitenkin, mutten tiedä missä vaiheessa?
Mitä vittua nyt ihan oikeesti. Kuka eroaa tällä tavalla vain ilmoittamalla? Ei kai tässä auta kun löytää asunto jostain ja jotenkin saada pidettyä pää kasassa. Lapsi on kuitenkin haluttu ja asiaa sulateltuani olen todennut selviäväni yksinhuoltajanakin.
Kommentit (180)
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:59"]
Ihminen on raukka, jos ei osaa kertoa tästä asiasta ennen ehkäisyn poisjättämistä yhteisellä päätöksellä.
[/quote]
Eli parempi olisi roikkua huonossa suhteessa ja toivoa, ettei vain tärppäisi, kun nyt tuli kerran jätettyä ehkäisykin pois? Älä ole naurettava.
[/quote]
Huokaus. Ei ole. Mutta teko on raukkamainen. Suoraselkäinen tyyppi olisi miettinyt asiaa jo ennalta eikä alkanut tunnereaktiolla panikoida, kuten nyt näyttää käyneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kertoisin miehelle raskaudesta heti, sillä lapsella ei leikitä mitään leikkejä.
Sillä ei oikeastaan kertomisen kannalta ole niin merkitystä että haluaako joku tai molemmat jatkaa suhdetta, mutta lapsi on kuitenkin lapsi.
Teidän molempien lapsi.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:00"]
Tsemppiä ap sinulle vaikeaan tilanteeseen :( toivottavasti sentään raskaudesta ei tule kovin vaikeaa. Oletko varannut jo neuvolaan ajan?
Voisithan sen ekan ultran jälkeen tosiaan kertoa miehelle? Itse en tosin malttaisi vaan kertoisin heti.
Tsemppiä tosi paljon. Voi kun voisi jotenkin auttaa...
[/quote]
Kiitos tsempistä! En ole vielä varannut aikaa, mutta eiköhän sekin ole pian edessä. Voi olla, että kerron miehelle vasta kun itse tiedän raskauden sujuvan hyvin ja kaiken olevan kunnossa. Siihen mennessä olen ainakin saanut kasattua ajatuksiani.
Jos miehellä onkin vain jokin ohimenevä oikku ja mies haluaakin vielä keskustella jostain, voimme ainakin selvittää välejämme ilman, että raskauteni vaikuttaisi asiaan. En kuitenkaan aio enää jäädä odottamaan haluaako mies sittenkin vielä selvittää jotain, mutta jos haluaa, olen valmis puhumaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:11"]
Siis tuliko tärppi eropuheiden jälkeen vai ennen? Jos ennen, niin tuliko kuin salama kirkkaalta taivaalta? Tiedän meinaan naisia, jotka ovat vaistonneet miehestä erohalut ja humps, ovatkin sopivasti raskaana.
[/quote]
Ennen. Ei tulisi mieleenkään harrastaa seksiä miehen kanssa, joka on jo ilmoittanut, että ei enää halua olla kanssani.
ap
Raskauden keskeyttäminen olisi kyllä tässä vastuullisin teko. Yh-lapsia ei maailma kaipaa enää yhtään. Ymmärrän kuitenkin tavallaan, jos et ole tarpeeksi vahva sitä tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:59"]
Ihminen on raukka, jos ei osaa kertoa tästä asiasta ennen ehkäisyn poisjättämistä yhteisellä päätöksellä.
[/quote]
Eli parempi olisi roikkua huonossa suhteessa ja toivoa, ettei vain tärppäisi, kun nyt tuli kerran jätettyä ehkäisykin pois? Älä ole naurettava.
[/quote]
Huokaus. Ei ole. Mutta teko on raukkamainen. Suoraselkäinen tyyppi olisi miettinyt asiaa jo ennalta eikä alkanut tunnereaktiolla panikoida, kuten nyt näyttää käyneen.
[/quote]
Se olisikin kiva, jos kaikki ehdä jatkuvasti oikeita päätöksiä. Näin ei valitettavasti aina käy. Nythän mies huomasi tavallaan viime hetkellä, ettei halua olla nämän naikkosen kanssa yhdessä. Ikävä kyllä raskaus oli jo saanut alkunsa.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:20"]
Raskauden keskeyttäminen olisi kyllä tässä vastuullisin teko. Yh-lapsia ei maailma kaipaa enää yhtään. Ymmärrän kuitenkin tavallaan, jos et ole tarpeeksi vahva sitä tekemään.
[/quote]
Voitko perustella mielipiteesi paremmin? Kyse ei ole mistään vahvuudesta vaan siitä, että lapsi on toivottu. Pitäisikö niidenkin, joiden puoliso yllättäen vaikka kuolee, tehdä abortti?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tietenkään teetä aborttia. Ei ole lapsen vika, jos mies haluaa erota.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:35"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:29"]
Just näin. Älä ota sitä lapsen vuoksi takaisin. Teidän kuuluu olla toistenne kanssa toistenne vuoksi, ei lapsen.
[/quote]
Toisin sanoen: miehellä ei ole milloinkaan oikeutta omaan lapseensa, jos hän ei palvo lapsen äitiä.
[/quote]
Eiköhän tässä olisi riittänyt ihan normaalin suhteen ylläpitäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna periksi. Pitkissä suhteissa voi tulla aikamoista takapakkia.
Itse kadun aina välillä parin vuoden takaista päätöstäni lähteä pitkästä ja perushyvästä suhteesta. Sen jälkeen suhteiden rakentaminen on ollut haastavaa.
Ero mietityttää, mutta eipä sitä menneeseen voi enää takertua. Eikä niitä päätöksiä tehdessä tiennyt tulevasta. Taisin olla jonkinlaisessa yli-itsevarmassa transsimaisessa putkimaisessa tilassa erotessani. En osannut ajatella asiaa sen laajemmin silloin. Halusin vain erota.
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:22"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:00"]
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 18:59"]
Ihminen on raukka, jos ei osaa kertoa tästä asiasta ennen ehkäisyn poisjättämistä yhteisellä päätöksellä.
[/quote]
Eli parempi olisi roikkua huonossa suhteessa ja toivoa, ettei vain tärppäisi, kun nyt tuli kerran jätettyä ehkäisykin pois? Älä ole naurettava.
[/quote]
Huokaus. Ei ole. Mutta teko on raukkamainen. Suoraselkäinen tyyppi olisi miettinyt asiaa jo ennalta eikä alkanut tunnereaktiolla panikoida, kuten nyt näyttää käyneen.
[/quote]
Se olisikin kiva, jos kaikki ehdä jatkuvasti oikeita päätöksiä. Näin ei valitettavasti aina käy. Nythän mies huomasi tavallaan viime hetkellä, ettei halua olla nämän naikkosen kanssa yhdessä. Ikävä kyllä raskaus oli jo saanut alkunsa.
[/quote]
Ja mies hoitelee tilannetta nyt tosi aikuismaisesti? Olisi edes vähintään jättänyt ap:n tahdikkaammin ja vaikka myöntänyt samalla virheensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemiä ap, vaikutat tasapainoiselta ja fiksulta tyypiltä, josta tulee hyvä äiti -miehen kanssa tai ilman.
Mieti ensin tosiaan, mitä sinä haluat. Haluaisitko miehen vielä, jos tämä katuisi? Entä kykenisitkö luottamaan mieheen enää kunnolla? Luottaisitko, että hän on tukenasi? Vauva-aika voi olla rankkaa ja jos joudut siinä lisäksi epäilemään, hoitaako toinen velvollisuutensa yms, niin tulet olemaan todella loppu. Tai pahimmassa tapauksessa teillä on uusi ero ennen lapsen syntymääkin, mikä luo sinulle turhaa stressiä.
Jos tulet tulokseen, että haluat miehen elämääsi, niin yrittäkää puhua. Kerro lapsesta joko heti tai vasta, kun olette puhuneet, niin tiedät välittääkö hän sinusta vai ottaako vain vastuuta lapsesta (joka on toki sekin positiivista).
Mikäli et, mieti paljonko saat/tulet saamaan mieheltä elareita. Karua, tiedän. Jos mies on tyyppiä "aina kortistossa", voit miettiä kertomatta jättämistä. Muussa tapauksessa kerro mahdollisimman nopeasti, jotta mieskin ehtii prosessoida asiaa. (Mies ja suhteenne ei kuulosta kauhean lupaavalta jaetun vanhemmuuden suhteen, mutta mistäs sitä tietää. Täälläkin kauhea määrä juttuja, joissa yritetään vain hankaloittaa toisen vanhemman elämää, joten...... Toki pohdi asiaa myös lapsesi kannalta: lapsi haluaa vähintään tietää, kuka hänen isänsä on).
Mikä ihme täällä on pulista heti abortista kun sellaiselle ei ole edes mielipidettä pyydetty. Tässä tuntuu muutenkin olevan vastuullinen ja fiksu tuleva äiti kyseessä, että ihmettelen miten tuollainen ehdotus tulee kenenkään mieleen..? Luulen vain et noi ehdottelijat ovat itse tehneet joskus abortin ja huonoa omaatuntoaan potiessaan haluavat muittenkin olevan "huonompia ratkaisuissaan". Jos olisin vapaa mies, niin pyytäisin ap:tä treffeille. Tykkään optimistisistä ihmisistä. Sellaiset pärjää aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelit sitten itsekkäästi miehesi laittamaan maksamaan kaiken lystin vaikka hän ei edes tiedä että olet raskaana vai onko lapsi edes hänen? törkeetä itsekkyyttä!
Lapsi on molempien. Joten molemmilla tulisi olla asiasn sananvaltaa.
Toivon tsemppiä aloittajalle.
Missä asiassa? Aborttiin miehellä ei ole sananvaltaa.
Ystävällä oli tällainen tilanne. Kamat oli jo kannettu kämpästä. Selvisi että vaimo onkin raskaana. Palasivat yhteen ja erosivat sitten kahden lapsen vanhempina. Ero tuli koska mies eli elämäänsä ja "antoi" vaimon hoitaa yksin lapset, työn ja kodin. Eron jälkeen mies ei edelleenkään omatoimisesti ota mitään yhteyttä lapsiinsa. Näkeekin harvoin. ..
En voisi luottaa tuollaiseen:/.
Tsemppiä ja hirveästi voimia ap:lle!
[quote author="Vierailija" time="12.02.2014 klo 19:47"]
Lapsi on molempien. Joten molemmilla tulisi olla asiasn sananvaltaa.
Toivon tsemppiä aloittajalle.
[/quote]
Millä tavalla sananvaltaa? Yhteisymmärryksessä halusivat lapsen, sitten mies haluaakin eron, ap ei halua aborttia joten ei paljoa taida miehellä olla sananvaltaa sen abortin suhteen.
Minä miettisin asiaa myös lapsesi kannalta. Haluaisitko itse olla lapsi, jonka isää ei kiinnosta nähdä/tuntea? Olet vielä nuori. Aivan varmasti löydät sellaisen miehen, joka haluaa kanssasi lapsia ja vielä hoitaa heitä. Tässä on vaarana, että vaikeina aikoina lapsi saa osansa siitä katkeruudesta jota saatat tuntea ex-miestäsi kohtaan. Oletko varma ettet haaveile yhteenpaluusta tai kostosta exälle lapsen kautta? Nyt ei ehkä tunnu siltä, mutta oma lapsi on tärkein asia maailmassa. Haluatko tosiaan satuttaa häntä?
Siis tuliko tärppi eropuheiden jälkeen vai ennen? Jos ennen, niin tuliko kuin salama kirkkaalta taivaalta? Tiedän meinaan naisia, jotka ovat vaistonneet miehestä erohalut ja humps, ovatkin sopivasti raskaana.