Lue keskustelun säännöt.
Tunnustan: mieheni aggressiivisuus kiihottaa minua salaa
10.02.2014 |
Seurustelen melko temperamenttisen ja tulisen miehen kanssa. Kunnolla suuttuessaan hän ei ole koskaan ollut kunnolla väkivaltainen minua kohtaan, mutta saattaa sanoa näyttävänsä minulle jos en lopeta (riitelyä) ja on tarttunut minua leuasta kiinni ja joskus kovakouraisesti ranteista. Riitatilanteissa on ikään kuin pieni väkivallan uhka läsnä, vaikka mitään ei ole tapahtunut. Ja tunnustan sen täällä: ajatus siitä, että mies osaa laittaa minut tarvittaessa kuriin ja on ikään kuin "pomo" kiihottaa minua. Minusta on ihanaa, että vihdoinkin minulla on mies, joka ei anna hyppiä silmille ja näyttää kaapin paikan. Vaikka riidellessä en pidä siitä tunteesta ja jännityksestä kun mies selvästi raivostuu, niin jollain tasolla aggressiivinen mies kiihottaa minua, vaikka näin ei kuulemma saisi tuntea.
Myös seksissä nautin siitä, kun mies kääntelee kovakouraisesti haluamiinsa asentoihin ja ottaa kyselemättä, painaa käden kasvojeni päälle ja panee rajusti.
Kommentit (72)
No ihan tuollaisesta en kyllä pitäisi, että todellista väkivallan uhkaa on. Mieheni on tosi kiltti eikä oikein viitsi riitelyynkään lähteä mukaan, joten on vähän yksinäistä riidellä :D Mutta kun se on jostain asiasta jotain mieltä niin sen päätä ei saa käännettyä. Ja kun se sanoo asian sillä äänensävyllä että tiedän vastaanväittämisen turhaksi, se on jotenkin kiihottavaa.
Varsinaista aggressiivisuutta pitäisin tosi vastenmielisenä, mutta itsepäisyys on ihanaa (vaikkakin joskus joissain asioissa helvetin ärsyttävää). Jos joku kävisi minuun tosissaan käsiksi, sille jollekulle kävisi todennäköisesti huonosti. Olen jo lapsuudessa oppinut lukemaan ihmisistä uhkaavia merkkejä ja kun hälytyskellot soi niin toimin.
Kiihottavinta miehessä on juuri se, että se epäilemättä voisi tehdä minulle ihan mitä haluaa fyysisen ylivoimaisuutensa vuoksi, mutta on hellä ja huomaavainen ja kiltti. Suojeleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle 39 ei tämä malli sovi, mutta haittaako sua, jos se sopii jollekin muulle? Ei minua ainakaan haittaa muiden ihmisten elämä. Miksi en saisi elää niinkuin itse haluan? Alusta asti tiesin, millainen mieheni on ja kas, hän sattuu olemaan unelmamieheni. En mä sille mitään voi, että mun mielestä mies on seksikäs kun pilkkoo puita ja tekee lumitöitä tai rakentaa terassia ja epäseksikäs kun leipoo pullaa tai pyyhkii pölyjä.
Onko siinä jotain väärää, että yhdessä mietimme esim. mihin teemme kesälomareissun, meillä on kolme vaihtoehtoa ja minä en osaa päättää minne menisimme. Mies tekee päätöksen ja sillä hyvä. Aina olemme olleet tyytyväisiä. En minä ole mitenkään lapsen asemassa, saan mennä töihin jos haluan tai olla kotirouvana tai näin puoliyrittäjänä. Saan tehdä mitä ruokaa huvittaa, pukeutua miten haluan, harrastaa mitä lystää, ryhtyä opiskelemaan tms.
Miksi en haluaisi palvella miestäni? Minä rakastan häntä ja haluan olla hänelle hyvä. Samoin hän palvelee minua omalla tavallaan ja on minulle hyvä. En voi kuvitella ihanampaa ja rakastavampaa miestä, en parempaa isää.
Kuulostaapa kamalalta, "olla haarat levällään silloin kun mies haluaa"! Et selvästikään ymmärrä tästä asiasta yhtikäs mitään. Minä näet haluan miestäni yhtä paljon kuin hän minua. Miksi kieltäytyisin seksistä josta itsekin nautin? Kuten jo kerroin, mieheni ei ikinä satuttaisi minua ja kyllä hän ymmärtää, jos en oikeasti halua. Esim. kun läheiseni kuoli, niin tottakai mieheni ymmärsi, ettei mulla vähään aikaan ollut haluja, eikä edes ehdottanut. Tietysti joskus on niin, ettei minua huvittaisi (harvoin kuitenkin), mutta en sitä miehelleni näytä, sillä hän saa kyllä minut nauttimaan. Samoin mieheni tekee asioita minun mielikseni, vaikka itse tekisi mieluummin jotain muuta. Minusta avioliitto on myös kompromissien tekemistä.
Koska itse haluan elää tällaista elämää ja olen todella onnellinen, niin millä tavalla minulla ei ole itsekunnioitusta?
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:37"]Alapeukutin ap:ta koska kuulosti ihan kamalalta naisen arvon alentamiselta. Vaikka tavallaan ymmärrä ap:ta. Itselläni on alfauros -tyyppinen mies ja mun mielestäni todellinen alfa kun ei tarvitse sitä aggressiivisuudella todistella. Mies on niin vahva että pystyy pitämään mut yhdelläkin kädellä aloillaan sängyssä. Tykkään siitä, mutta se ei ole aggressiivista kuin lievästi, sellasta itsevarmaa lempeää aggressiivisuutta korkeintaan. Mies tietää olevansa fyysisesti ylivoimainen eikä koskaan pidä minua kiinni väkisin. Mies tykkää alistaa ja mä tykkään alistua, mutta se on niin vain sängyssä eikä siinä ole väkivaltaa, mutta jotain sellaista alkukantaisuutta. Ja se fyysinen ylivoimaisuus ja hyvä itsetunto ja itsevarmuus tekee sen ettei miehen tarvitse eikä ikinä olis väkivaltainen. En ole mikään pikkulapsi joka pitää laittaa kuriin, mies ei edes suutu jos oon sille vihanen vaan nauraa vaan että olen hassu. Sekin voisi olla loukkaavaa mutta se on sellasta lempeää "ootpa sä söpö kun raivoat" naureskelua ja kun suutun siitä mies vaan nauraa enemmän. Yhdistelmä fyysinen ylivoimaisuus, itsevarmuus, luontainen auktoriteetti tekee sen ettei miehen tarvitse olla aggressiivinen pönkittääkseen miehisyyttään. Minusta ne raivopäät on nimenomaan niitä sisäisesti nössyköitä, huonoitsetuntoisia luusereita jotka hakkaa naisia koska tuntevat sillä tavalla itsensä vahvaksi. Mieheni mielestä naiset on heikompia olentoja vähän niinkuin lapset, jotenkin suojeltavia ja sellaisen pahoinpitely olisi heikon miehen merkki ja halveksuttavaa. Minua kiihottaa tuo tietynlainen lempeä sovinismi ja miehen henkinen ja fyysinen vahvuus, tiedän ettei se oikeasti kuitenkaan ajattele naisten olevan vähempiarvoisia tai edes heikompia (kuin fyysisesti) mutta se on vaan sellanen rooli mikä kiihottaa meitä molempia. Minä en kaipaa miestä laittamaan minua kuriin ja sellainen tuntuu alentavalta, mutta olen temperamenttinen ja mies osaa käsitellä tätä piirrettä juuri oikealla tavalla eli laittaa kuriin henkisellä tasolla. Minua kiihottaa kyllä tuo miehen ylivoima. Sikäli minusta ap:lla eri tilanne, että ap alentaa itseään ja samalla koko naissukupuolta mikä ärsyttää.
[/quote]
En jaksanut edes lukea loppuun, kauheen selittely ja todistelu. Miksi ihmeessä??
Ja ap sanoo, että SALAA nauttii?! Miksi salaa?!
Kauheeta, jos mies vaan nauraisi, kun olsiin suutunut. EIHÄN SE OTA SUA EDES TOSISSAAN SILLOIN.
[/quote]
Selittelin ja todistelin... niin mitä? Suosittelen lukemaan kirjoja, niissä on vielä enemmän tekstiä mutta lukutaito kehittyy ja jaksaa sitten paremmin.
Kyllä mies ottaa tosissaan ja kuuntelee. Se nauraa sille että kiihdyn niin tulisesti jostain kun itse on rauhallisempi luonne. Nauraa reaktiolleni, ei itse asialle josta suutun. Kukaan ei koskaan aiemmin elämässäni ole laittanut mua tommoseen henkisen kasvun paikkaan, ihmiset on yleensä suuttuneet takaisin. Kun toinen vaan nauraa että oletpa hassu ja söpö vaikka haukkuisin sitä, niin ei siitä riitaa saa millään aikaiseksi. Kyllä se pysäyttää että mitä mä tässä yksin riehun, kun toinen ei ole yhtään mukana, odottaa vaan että rauhotun jotta saadaan asia selvitettyä. Joutuu itse miettimään omaa toimintaansa. Jos toinen raivoaisi takaisin niin siitä tulisi riita. Ehkä se on tuon miehen itsetunto joka ei ota kolhuja mistään. Sikäli on kypsempi ja vahvempi henkisesti tuossa asiassa, asettuu ikäänkuin yläpuolelle. Kyllä mä suuttuisin kelle muulle tahansa, joka nauraisi tuossa tilanteessa, mutta miehelle en. Olen ollut sellaisenkin kanssa joka haki väkivallasta auktoriteettia, mutta siksi tuntuukin että ne miehet on nimenomaan heikkoja. Se ei ole seksikästä, toisin kuin sellainen miehekäs itsevarmuus jolle väkivalta olisi vaan heikkouden merkki. Kun ex kävi jolloinkin kännissä päälle ja pahoinpiteli niin kyllä se mielessäni kastroi koko miehen jotenkin ja pidin sitä sen jälkeen aika raukkana ja epämiehekkäänä. musta se on vaan seksikästä kun mies nauraa suuttumukselleni, osoittaa henkistä vahvuutta ja kypsyyttä olla ottamatta itseensä ja sellainen itsevarmuus on miehessä kiihottavaa. Jos nauru olisi väheksyvää, halveksuvaa, pilkallista se olisi eri asia, mutta se on sellaista ihastelevaa koska miehen mielestä voimakkaat tunnereaktiot on äärinaisellinen piirre ja machona miehenä viehättyy kaikesta äärinaiselliseksi tulkitsemastaan. Ei mies nyt niin väärässäkään siinä ole, on tottunut siihen että viikko ennen menkkoja kilahdan äärettömästi jostain mitättömästä asiasta. Samaa kai ap ajaa takaa, on aika luonnollista että testosteronin aiheuttamat ominaisuudet kiehtoo naisia. Minusta vaan naisia oikeasti alistavat on heikkoitsetuntoisia vässyköitä jotka pelkää naisten vievän vallan ja siksi haluavat alistaa ja pitää kurissa.
39
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:10"]
No ihan tuollaisesta en kyllä pitäisi, että todellista väkivallan uhkaa on. Mieheni on tosi kiltti eikä oikein viitsi riitelyynkään lähteä mukaan, joten on vähän yksinäistä riidellä :D Mutta kun se on jostain asiasta jotain mieltä niin sen päätä ei saa käännettyä. Ja kun se sanoo asian sillä äänensävyllä että tiedän vastaanväittämisen turhaksi, se on jotenkin kiihottavaa.
Varsinaista aggressiivisuutta pitäisin tosi vastenmielisenä, mutta itsepäisyys on ihanaa (vaikkakin joskus joissain asioissa helvetin ärsyttävää). Jos joku kävisi minuun tosissaan käsiksi, sille jollekulle kävisi todennäköisesti huonosti. Olen jo lapsuudessa oppinut lukemaan ihmisistä uhkaavia merkkejä ja kun hälytyskellot soi niin toimin.
Kiihottavinta miehessä on juuri se, että se epäilemättä voisi tehdä minulle ihan mitä haluaa fyysisen ylivoimaisuutensa vuoksi, mutta on hellä ja huomaavainen ja kiltti. Suojeleva.
[/quote]
Jeps, juuri näin!
39
Minä ymmärrän, koska tunnen samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osasit ap selittää ihan hyvin eikä kenelläkään ole mitään asiaa sanoa sinun tunteitasi kuvottaviksi tai vääriksi.
On vissi ero ap:n kuvailemalla tilanteella ja kotiväkivallalla. Väkivalta pohjautuu toisen alistamiseen, sinun kuvailemasi tilanne teidän keskinäisiin yhdessä sopimiin rooleihin.
Minäkin kiihottuisin moisesta, valitettavasti mieheni on suuttuessaan kuin kimittävä teini ja sänkyhommissakin muistuttaa elävästi epävarmaa teiniä.
Kyllä mä tajusin ja ymmärrän ap:ta. Minullakin on koleerinen mies, jo toinen sellainen. Tosin tällä toisella kierroksella otin pehmeämmän version. Tossukka on kyllä kiva mies, miellyttävä ja ihana, mutta kiltti mies ei vetoa seksuaalisesti. That's the point. Vetovoima syntyy erilaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulen perheestä, jota av-palsta hehkuttaisi wt:ksi. Lapsuuteni oli epävakaa ja se johtui täysin erittäin dominoivasta, aggressiivisesta isästäni. Kaikki piti mennä hänen mukaansa, hän esitti niin alfa-urosta että huhhuh. Ei hän sitä tosiasiassa ollut, sillä alfa-urokset ovat oikeasti kaikkea muuta kuin aggressiivisia, sitä ei isipappa koskaan tajunnut. Kyllä sitä hullua pelättiin, mut ei arvostettu, vaan halveksuttiin, kaikki, koko perhe, sukulaiset, naapurit ja tuttavat, koirat ja kissat. Kuoli yksinäisenä ja katkerana.
Ja jotenkin aina liitän aggressiiviset miehet näihin luusereihin, se on vahva leima. Jotain hyötyä vaikeasta lapsuudestani on ollut - kierrän väkivaltaiset ja rentut kaukaa. Tää likka ei "ehaaaanista" rentturutjakkeista välitä ja aggressiivisuus on heikkouden merkki, mies ei kykene todelliseen kontrolliin ja on tod.näk. epävarma ja kompensoi sen aggressiivisuudella.
Minäkin pidän siitä, että minut "otetaan", jos mies on epävarma niin halut katoavat samantien. Saan myös ihan mukavasi kiksejä siitä että mies on minua fyysisesti vahvempi ja pystyy siirtelemään ja kääntelemään minua miten haluaa. :D
En voisi sietää miestä joka kyselisi minulta mitä haluan, meillä on sovittu että jos jotain haluan, tai joku tuntuu pahalta niin sanon, muuten miehellä on vapaat kädet.
Mies ei ole väkivaltainen, ja hyvä niin. Seuraukset olisivat todennäköisesti katastrofaaliset koska en ole sitä tyyppiä joka antaa periksi tai tappelee reilusti.
Enkä kyllä ymmärrä tätä lynkkausmeininkiä täällä, mitäs ap:n mieltymykset teidän persettänne kutittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 23:51"]"Kuriin laittaminen" ajatuksena kiihottaa. En tarkoita, että haluan saada turpaan ja joutua sairaalaan. Haluan, että mies on perheen pää ja sellaista miestä on nykypäivänä vaikea löytää. Haluan miehen, joka ei anna naiselle kaikkea valtaa ja anna naisen pomotella itseään.
Ap
[/quote]
onhan se kiihottavaa jollain lailla, mutta vaan jos se "pomo" huolehtii naisestaan, pomolla on myös vastuu, ei vaan sitä valtaa, jos huolehtii naisesta ostaa lahjoja silloin tällöin, maksaa ruuat, ei odota että nainen maksaa 50/50 vuokrasta ja kaikista kuluista, silloin tietysti tykkäisin, mutta jos maksat kaiken puoliksi ja jätkä vaan esittää pomoa olematta näin todellisuudessa, en kyllä jaksaisi kiihottumaan, hyvä että seksi toimii, ja pääasiahan on että sinä tykkäät, kunhan älä anna mennä sen yli älä hyväksy hakkaamista
Mulla myös ollut aggressiivinen isä ja siksi turvaton lapsuus. Isälle ei voinut sanoa vastaan mistään, eikä edes omia mielipiteitä saanut olla meillä lapsilla eikä äidillä, vaan isä saneli, miten mistäkin asiasta kuului ajatella. Äitikään ei uskaltanut koskaan puolustaa meitä lapsia isän aggressiivisuudelta (aluksi vain huutamista ja raivoamista, myöhemmin kotoa karkottamista ja varsinkin äidin pahoinpitelyä). Pelkkä väkivallan uhka aiheutti valtavasti stressiä ja meille lapsille itsetunto-ongelmia ja myöhemmin masennusta yms.
Eli ap, niin kauan kuin sulla ei ole lapsia, niin ihan sama miten teillä eletään, mutta jos lapset astuu mukaan kuvioon, heillä täytyy olla oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Se mikä ei sinua traumatisoi, voi lasta pelottaa todella paljon, koska lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Eli vaikka sua kuinka kiihottaisi miehen käyttäytyminen, niin lasten oikeudet menee edelle. Mutta muuten tosiaan, jos haluat elää pelossa, niin mikäpä siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:37"]Alapeukutin ap:ta koska kuulosti ihan kamalalta naisen arvon alentamiselta. Vaikka tavallaan ymmärrä ap:ta. Itselläni on alfauros -tyyppinen mies ja mun mielestäni todellinen alfa kun ei tarvitse sitä aggressiivisuudella todistella. Mies on niin vahva että pystyy pitämään mut yhdelläkin kädellä aloillaan sängyssä. Tykkään siitä, mutta se ei ole aggressiivista kuin lievästi, sellasta itsevarmaa lempeää aggressiivisuutta korkeintaan. Mies tietää olevansa fyysisesti ylivoimainen eikä koskaan pidä minua kiinni väkisin. Mies tykkää alistaa ja mä tykkään alistua, mutta se on niin vain sängyssä eikä siinä ole väkivaltaa, mutta jotain sellaista alkukantaisuutta. Ja se fyysinen ylivoimaisuus ja hyvä itsetunto ja itsevarmuus tekee sen ettei miehen tarvitse eikä ikinä olis väkivaltainen. En ole mikään pikkulapsi joka pitää laittaa kuriin, mies ei edes suutu jos oon sille vihanen vaan nauraa vaan että olen hassu. Sekin voisi olla loukkaavaa mutta se on sellasta lempeää "ootpa sä söpö kun raivoat" naureskelua ja kun suutun siitä mies vaan nauraa enemmän. Yhdistelmä fyysinen ylivoimaisuus, itsevarmuus, luontainen auktoriteetti tekee sen ettei miehen tarvitse olla aggressiivinen pönkittääkseen miehisyyttään. Minusta ne raivopäät on nimenomaan niitä sisäisesti nössyköitä, huonoitsetuntoisia luusereita jotka hakkaa naisia koska tuntevat sillä tavalla itsensä vahvaksi. Mieheni mielestä naiset on heikompia olentoja vähän niinkuin lapset, jotenkin suojeltavia ja sellaisen pahoinpitely olisi heikon miehen merkki ja halveksuttavaa. Minua kiihottaa tuo tietynlainen lempeä sovinismi ja miehen henkinen ja fyysinen vahvuus, tiedän ettei se oikeasti kuitenkaan ajattele naisten olevan vähempiarvoisia tai edes heikompia (kuin fyysisesti) mutta se on vaan sellanen rooli mikä kiihottaa meitä molempia. Minä en kaipaa miestä laittamaan minua kuriin ja sellainen tuntuu alentavalta, mutta olen temperamenttinen ja mies osaa käsitellä tätä piirrettä juuri oikealla tavalla eli laittaa kuriin henkisellä tasolla. Minua kiihottaa kyllä tuo miehen ylivoima. Sikäli minusta ap:lla eri tilanne, että ap alentaa itseään ja samalla koko naissukupuolta mikä ärsyttää.
[/quote]
En jaksanut edes lukea loppuun, kauheen selittely ja todistelu. Miksi ihmeessä??
Ja ap sanoo, että SALAA nauttii?! Miksi salaa?!
Kauheeta, jos mies vaan nauraisi, kun olsiin suutunut. EIHÄN SE OTA SUA EDES TOSISSAAN SILLOIN.
[/quote]
Selittelin ja todistelin... niin mitä? Suosittelen lukemaan kirjoja, niissä on vielä enemmän tekstiä mutta lukutaito kehittyy ja jaksaa sitten paremmin.
Kyllä mies ottaa tosissaan ja kuuntelee. Se nauraa sille että kiihdyn niin tulisesti jostain kun itse on rauhallisempi luonne. Nauraa reaktiolleni, ei itse asialle josta suutun. Kukaan ei koskaan aiemmin elämässäni ole laittanut mua tommoseen henkisen kasvun paikkaan, ihmiset on yleensä suuttuneet takaisin. Kun toinen vaan nauraa että oletpa hassu ja söpö vaikka haukkuisin sitä, niin ei siitä riitaa saa millään aikaiseksi. Kyllä se pysäyttää että mitä mä tässä yksin riehun, kun toinen ei ole yhtään mukana, odottaa vaan että rauhotun jotta saadaan asia selvitettyä. Joutuu itse miettimään omaa toimintaansa. Jos toinen raivoaisi takaisin niin siitä tulisi riita. Ehkä se on tuon miehen itsetunto joka ei ota kolhuja mistään. Sikäli on kypsempi ja vahvempi henkisesti tuossa asiassa, asettuu ikäänkuin yläpuolelle. Kyllä mä suuttuisin kelle muulle tahansa, joka nauraisi tuossa tilanteessa, mutta miehelle en. Olen ollut sellaisenkin kanssa joka haki väkivallasta auktoriteettia, mutta siksi tuntuukin että ne miehet on nimenomaan heikkoja. Se ei ole seksikästä, toisin kuin sellainen miehekäs itsevarmuus jolle väkivalta olisi vaan heikkouden merkki. Kun ex kävi jolloinkin kännissä päälle ja pahoinpiteli niin kyllä se mielessäni kastroi koko miehen jotenkin ja pidin sitä sen jälkeen aika raukkana ja epämiehekkäänä. musta se on vaan seksikästä kun mies nauraa suuttumukselleni, osoittaa henkistä vahvuutta ja kypsyyttä olla ottamatta itseensä ja sellainen itsevarmuus on miehessä kiihottavaa. Jos nauru olisi väheksyvää, halveksuvaa, pilkallista se olisi eri asia, mutta se on sellaista ihastelevaa koska miehen mielestä voimakkaat tunnereaktiot on äärinaisellinen piirre ja machona miehenä viehättyy kaikesta äärinaiselliseksi tulkitsemastaan. Ei mies nyt niin väärässäkään siinä ole, on tottunut siihen että viikko ennen menkkoja kilahdan äärettömästi jostain mitättömästä asiasta. Samaa kai ap ajaa takaa, on aika luonnollista että testosteronin aiheuttamat ominaisuudet kiehtoo naisia. Minusta vaan naisia oikeasti alistavat on heikkoitsetuntoisia vässyköitä jotka pelkää naisten vievän vallan ja siksi haluavat alistaa ja pitää kurissa.
39
[/quote]
Ei se varmaan tuossa ollut lukutaidosta pelkästään, mäkään en jaksanut lukea kun ei ollut mitään kappalejakoa. Kirjoissa yleensä on.
Niin kuin sanoit niin noinhan ei saa sanoa koska feministit ei tykkää (ja sovinistien mielipidettä ei kysytä) Silti se on kyllä hyvin yleinen varsinkin seksifantasiana.
Heteronaisten yleisimmät seksifantasiat
1. Seksi jonkun muun kuin oman senhetkisen kumppanin kanssa
2. Seksiin pakottaminen
3. Toisten seksin katseleminen
4. Seksi toisen naisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä koskaan valitsisi naista jota tarvitsisi pitää kurissa. Minun naiseni on aikuinen ihminen jonka kanssa hommat sovitaan ikätasoisesti. Ei puoliensa pitämiseen tarvita mitään testosteroniannoksella saavutettua yliotetta.
Miesten mielestä todellisia nynnyjä on sellaiset italialaistyyliset macho-mammanpojat. Pohjoismaisen omanarvontuntoisen naisen nähdessään nämä kipittävät kiltisti äitinsä helmoihin.
Joskus olen tällaisia naisia tavannut, jotka innostuvat miehen aggressiivisuudesta ja emme tosiaan sovi yhteen. En osaa suuttua juuri mistään. Jos en pidä siitä miten nainen tekee sanon siitä ihan rauhallisesti. Jos puhuminen ei auta, lähden kävelemään. Heitä tuntuu ärsyttävän se, etten suutu. Näkee siitä, että yrittävät heittää yhä pahempia loukkauksia ja lopulta saattavat luovuttaneena kysyä miksen suutu.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 13:40"]En kyllä koskaan valitsisi naista jota tarvitsisi pitää kurissa. Minun naiseni on aikuinen ihminen jonka kanssa hommat sovitaan ikätasoisesti. Ei puoliensa pitämiseen tarvita mitään testosteroniannoksella saavutettua yliotetta.
Miesten mielestä todellisia nynnyjä on sellaiset italialaistyyliset macho-mammanpojat. Pohjoismaisen omanarvontuntoisen naisen nähdessään nämä kipittävät kiltisti äitinsä helmoihin.
[/quote]
Hyvä että pohjoismainen telaketjufeministi kelpaa edes joillekin. Yleensä kaltaisillesi hiirimiehille.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 12:27"]
On vissi ero ap:n kuvailemalla tilanteella ja kotiväkivallalla. Väkivalta pohjautuu toisen alistamiseen, sinun kuvailemasi tilanne teidän keskinäisiin yhdessä sopimiin rooleihin.
[/quote]
Sepä se - onko aiheesta puhuttu mitään, onko miehelle selvää että kyse on vain rooleista? Jos näin on, niin mikäs siinä. Kuulosti vaan siltä, että kyse oli nimenomaan väkivallan rajalla häilyvästä epävarmasta tilanteesta eikä terveestä bdsm-suhteesta
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:11"]
Sulle 39 ei tämä malli sovi, mutta haittaako sua, jos se sopii jollekin muulle? Ei minua ainakaan haittaa muiden ihmisten elämä. Miksi en saisi elää niinkuin itse haluan? Alusta asti tiesin, millainen mieheni on ja kas, hän sattuu olemaan unelmamieheni. En mä sille mitään voi, että mun mielestä mies on seksikäs kun pilkkoo puita ja tekee lumitöitä tai rakentaa terassia ja epäseksikäs kun leipoo pullaa tai pyyhkii pölyjä.
Onko siinä jotain väärää, että yhdessä mietimme esim. mihin teemme kesälomareissun, meillä on kolme vaihtoehtoa ja minä en osaa päättää minne menisimme. Mies tekee päätöksen ja sillä hyvä. Aina olemme olleet tyytyväisiä. En minä ole mitenkään lapsen asemassa, saan mennä töihin jos haluan tai olla kotirouvana tai näin puoliyrittäjänä. Saan tehdä mitä ruokaa huvittaa, pukeutua miten haluan, harrastaa mitä lystää, ryhtyä opiskelemaan tms.
Miksi en haluaisi palvella miestäni? Minä rakastan häntä ja haluan olla hänelle hyvä. Samoin hän palvelee minua omalla tavallaan ja on minulle hyvä. En voi kuvitella ihanampaa ja rakastavampaa miestä, en parempaa isää.
Kuulostaapa kamalalta, "olla haarat levällään silloin kun mies haluaa"! Et selvästikään ymmärrä tästä asiasta yhtikäs mitään. Minä näet haluan miestäni yhtä paljon kuin hän minua. Miksi kieltäytyisin seksistä josta itsekin nautin? Kuten jo kerroin, mieheni ei ikinä satuttaisi minua ja kyllä hän ymmärtää, jos en oikeasti halua. Esim. kun läheiseni kuoli, niin tottakai mieheni ymmärsi, ettei mulla vähään aikaan ollut haluja, eikä edes ehdottanut. Tietysti joskus on niin, ettei minua huvittaisi (harvoin kuitenkin), mutta en sitä miehelleni näytä, sillä hän saa kyllä minut nauttimaan. Samoin mieheni tekee asioita minun mielikseni, vaikka itse tekisi mieluummin jotain muuta. Minusta avioliitto on myös kompromissien tekemistä.
Koska itse haluan elää tällaista elämää ja olen todella onnellinen, niin millä tavalla minulla ei ole itsekunnioitusta?
[/quote]
Kirjoitit, että harrastatte seksiä aina kun MIES haluaa ja siten kuin MIES haluaa. Meillä ei ole niin vaan silloin kun molemmat haluamme. Tarvitsetko erityisen syyn kuten läheisen kuolema jotta sulla olisi oikeus olla haluamatta seksiä? Ei kenenkään halut voi olla toisen ihmisen kontrollissa, ne on sun omaa hormonitoimintaa johon toinen toki voi vaikuttaa. Entä saatko aina seksiä kun sinä haluat ja kuten sinä haluat?
Jos puhut itsestäsi että "minä se vaan olen tällainen ailahtelevainen nainen ja tarvitsen miehen päättämään puolestani kun en osaa itse tehdä päätöksiä" niin kyllä se on lapsen asemaan asettumista. Aikuisen pitäisi kyetä tekemään päätöksiä itsenäisesti.
Voit toki elää kuten haluat. Minusta kuitenkin lapsia kohtaan on väärin opettaa roolimalleja ja asenteita joiden mukaan nainen ei kykene tekemään päätöksiä tai päättämään edes milloin haluaa seksiä ( kyllä mies kuitenkin tietää paremmin naisen halut). Etenkin tyttölasteni puolesta pelottaa maailma jossa miehet määräävät ja naiset alistuvat. En haluaisi omien lasteni poikaystävien tulevan perheistä joissa ovat oppineet tuollaisen roolimallin. Omat poikani kasvatan naisia kunnioittaviksi miehiksi. Muuten ihan sama mitä kukin omalla elämällään tekee ja miten tulee onnelliseksi. En vaan ymmärrä aikuisten ihmisten vastuunpakoilua, jota muuten harrastaa yksilöt sukupuolesta riippumatta. Itselläni ollut pari tällaista miestä, kaikki asiat on vaan "kyllä kultaseni, ihan miten
sä haluat", kaikki päätökset sain tehdä yksin ja vastuut kantaa yksin. Nykyinen on ihan eri maata, miehinen mies henkisesti ja fyysisesti, sellanen macho muttei sukupuolirooleihin kangistunut. Osaa korjata moottoripyöriä mutta myös tehdä ruokaa ja imuroida. Työnjakoa voi toki olla kunkin kykyjen ja mieltymysten mukaan mutta tässäkin sukupuolittaminen on turhaa. Jos ei lomamatkakohteella ole niin väliä sinulle, niin miksei päättäisi se osapuoli jolle on. Samoin mulle olisi joku auto ihan evvk, kunhan kulkee niin kaikki käy, jos on miehelle tärkeä valitkoon sen. Mutta periaate että mies päättää kaikesta, jopa naisen haluista ja kehosta ei ole tervettä. Roolit voi olla tosi perinteisetkin mutta jokaisella pitäisi olla parisuhteessakin kehonsa itsemääräämisoikeus ja taloudellinen tasa-arvo. Miksi? Koska ne ovat ihan perusihmisoikeuksia. Jos sulla on joka kerta oikeus sanoa että tällä kertaa minä päätän tästä isosta asiasta tai siitä haluanko seksiä niin fine. Mutta jos on itsestäänselvää että mies päättää vastoin sun tahtoa niin se ei ole hyvä. Kukaan ei voi olla niin tahdoton ettei ole koskaan mitään mielipidettä mihinkään tai oikeus sanoa mielipiteensä mutta on sovittu että toinen päättää siitä huolimatta. Liittyykö tämä näkemys miehen päätäntävallasta johonkin muuhun kun suomalaiseen kulttuuriin tai kuulutteko johonkin uskontokuntaan jossa tällaiset näkemykset yleisiä?
39
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 13:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:50"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:37"]Alapeukutin ap:ta koska kuulosti ihan kamalalta naisen arvon alentamiselta. Vaikka tavallaan ymmärrä ap:ta. Itselläni on alfauros -tyyppinen mies ja mun mielestäni todellinen alfa kun ei tarvitse sitä aggressiivisuudella todistella. Mies on niin vahva että pystyy pitämään mut yhdelläkin kädellä aloillaan sängyssä. Tykkään siitä, mutta se ei ole aggressiivista kuin lievästi, sellasta itsevarmaa lempeää aggressiivisuutta korkeintaan. Mies tietää olevansa fyysisesti ylivoimainen eikä koskaan pidä minua kiinni väkisin. Mies tykkää alistaa ja mä tykkään alistua, mutta se on niin vain sängyssä eikä siinä ole väkivaltaa, mutta jotain sellaista alkukantaisuutta. Ja se fyysinen ylivoimaisuus ja hyvä itsetunto ja itsevarmuus tekee sen ettei miehen tarvitse eikä ikinä olis väkivaltainen. En ole mikään pikkulapsi joka pitää laittaa kuriin, mies ei edes suutu jos oon sille vihanen vaan nauraa vaan että olen hassu. Sekin voisi olla loukkaavaa mutta se on sellasta lempeää "ootpa sä söpö kun raivoat" naureskelua ja kun suutun siitä mies vaan nauraa enemmän. Yhdistelmä fyysinen ylivoimaisuus, itsevarmuus, luontainen auktoriteetti tekee sen ettei miehen tarvitse olla aggressiivinen pönkittääkseen miehisyyttään. Minusta ne raivopäät on nimenomaan niitä sisäisesti nössyköitä, huonoitsetuntoisia luusereita jotka hakkaa naisia koska tuntevat sillä tavalla itsensä vahvaksi. Mieheni mielestä naiset on heikompia olentoja vähän niinkuin lapset, jotenkin suojeltavia ja sellaisen pahoinpitely olisi heikon miehen merkki ja halveksuttavaa. Minua kiihottaa tuo tietynlainen lempeä sovinismi ja miehen henkinen ja fyysinen vahvuus, tiedän ettei se oikeasti kuitenkaan ajattele naisten olevan vähempiarvoisia tai edes heikompia (kuin fyysisesti) mutta se on vaan sellanen rooli mikä kiihottaa meitä molempia. Minä en kaipaa miestä laittamaan minua kuriin ja sellainen tuntuu alentavalta, mutta olen temperamenttinen ja mies osaa käsitellä tätä piirrettä juuri oikealla tavalla eli laittaa kuriin henkisellä tasolla. Minua kiihottaa kyllä tuo miehen ylivoima. Sikäli minusta ap:lla eri tilanne, että ap alentaa itseään ja samalla koko naissukupuolta mikä ärsyttää.
[/quote]
En jaksanut edes lukea loppuun, kauheen selittely ja todistelu. Miksi ihmeessä??
Ja ap sanoo, että SALAA nauttii?! Miksi salaa?!
Kauheeta, jos mies vaan nauraisi, kun olsiin suutunut. EIHÄN SE OTA SUA EDES TOSISSAAN SILLOIN.
[/quote]
Selittelin ja todistelin... niin mitä? Suosittelen lukemaan kirjoja, niissä on vielä enemmän tekstiä mutta lukutaito kehittyy ja jaksaa sitten paremmin.
Kyllä mies ottaa tosissaan ja kuuntelee. Se nauraa sille että kiihdyn niin tulisesti jostain kun itse on rauhallisempi luonne. Nauraa reaktiolleni, ei itse asialle josta suutun. Kukaan ei koskaan aiemmin elämässäni ole laittanut mua tommoseen henkisen kasvun paikkaan, ihmiset on yleensä suuttuneet takaisin. Kun toinen vaan nauraa että oletpa hassu ja söpö vaikka haukkuisin sitä, niin ei siitä riitaa saa millään aikaiseksi. Kyllä se pysäyttää että mitä mä tässä yksin riehun, kun toinen ei ole yhtään mukana, odottaa vaan että rauhotun jotta saadaan asia selvitettyä. Joutuu itse miettimään omaa toimintaansa. Jos toinen raivoaisi takaisin niin siitä tulisi riita. Ehkä se on tuon miehen itsetunto joka ei ota kolhuja mistään. Sikäli on kypsempi ja vahvempi henkisesti tuossa asiassa, asettuu ikäänkuin yläpuolelle. Kyllä mä suuttuisin kelle muulle tahansa, joka nauraisi tuossa tilanteessa, mutta miehelle en. Olen ollut sellaisenkin kanssa joka haki väkivallasta auktoriteettia, mutta siksi tuntuukin että ne miehet on nimenomaan heikkoja. Se ei ole seksikästä, toisin kuin sellainen miehekäs itsevarmuus jolle väkivalta olisi vaan heikkouden merkki. Kun ex kävi jolloinkin kännissä päälle ja pahoinpiteli niin kyllä se mielessäni kastroi koko miehen jotenkin ja pidin sitä sen jälkeen aika raukkana ja epämiehekkäänä. musta se on vaan seksikästä kun mies nauraa suuttumukselleni, osoittaa henkistä vahvuutta ja kypsyyttä olla ottamatta itseensä ja sellainen itsevarmuus on miehessä kiihottavaa. Jos nauru olisi väheksyvää, halveksuvaa, pilkallista se olisi eri asia, mutta se on sellaista ihastelevaa koska miehen mielestä voimakkaat tunnereaktiot on äärinaisellinen piirre ja machona miehenä viehättyy kaikesta äärinaiselliseksi tulkitsemastaan. Ei mies nyt niin väärässäkään siinä ole, on tottunut siihen että viikko ennen menkkoja kilahdan äärettömästi jostain mitättömästä asiasta. Samaa kai ap ajaa takaa, on aika luonnollista että testosteronin aiheuttamat ominaisuudet kiehtoo naisia. Minusta vaan naisia oikeasti alistavat on heikkoitsetuntoisia vässyköitä jotka pelkää naisten vievän vallan ja siksi haluavat alistaa ja pitää kurissa.
39
[/quote]
Ei se varmaan tuossa ollut lukutaidosta pelkästään, mäkään en jaksanut lukea kun ei ollut mitään kappalejakoa. Kirjoissa yleensä on.
[/quote]
Pahoittelut. Kännykkä joka sotkee rivit kun laittaa tyhjää väliin. Ei aina jaksa sen kanssa sählätä eikä itselle näy kuin pari riviä kerrallaan.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 08:58"]
Ap, mä niin ymmärrän sua! Mun mies on myös meillä ehdoton pomo ja mä nautin siitä, en vois olla miehen kanssa, joka on joku vässykkä. Mun mies ei kyllä koskaan käy muhun käsiksi millään tavalla, eli ei suuttuessaankaan koske muhun fyysisesti. Pelkkä katse riittää pistämään mut kuriin. Mies tekee meillä kaikki isommat päätökset, yhdessä kyllä mietitään ja neuvotellaan, mutta mies loppuviimeksi ratkaisee asiat. Mä olen luonteeltani ailahtelevainen, tänään haluan eri asioita kuin viikon päästä, miehelläni mielipide perustuu enemmän järkeen ja kutakuinkin aina olen tyytyväinen mieheni päätöksiin. Luotan mieheeni täysillä.
Mies on meillä myös perheen pääasiallinen elättäjä, lasten ollessa pieniä minä olin vuosia kotona. Mies huolehti ja huolehtii edelleen eläkevakuutuksestani. Nykyään tosin teen puolikasta työpäivää yrittäjänä, omasta halustani. Minä huolehdin kodista lähes yksin, mies tekee ns. miesten työt, joita kyllä ok-talossa riittää. Lapset tietysti tekevät osansa. Kyllä miehenikin on aina hoitanut lapsia ja ollut paljon heidän kanssaan, mutta koti-isä...mieheni ei olisi halunnut enkä kyllä minäkään!
Mieheni tykkää kun valmis ruoka odottaa kun hän tulee töistä ja paidat on kaapissa silitettynä, koti siistinä. Minulle työ on oikeastaan vain harrastus ja onhan se kiva saada omaa rahaa, vaikka meillä on ns. taloustili, josta saan vapaasti käyttää rahaa, mieheni ei ikinä "kyttää" mitä ostan. Toki en mikään tuhlari olekaan ja isommat hankinnat suunnitellaan yhdessä.
Sängyssä mies määrää tietysti myös. Seksiä harrastetaan aina kun mies haluaa ja siten kuin hän haluaa, mikä ei tietysti tarkoita, ettenkö minäkin tekisi aloitteita. Mieheni otteet eivät ole kovia, vaan ennemminkin määrätietoisia. Hän ei ikinä vonkaisi, hän ottaa mikä hänelle kuuluu. Ja siitä minä pidän. Mieheni ei ikinä satuttaisi minua, eikä hän pakota minua seksiin tietenkään, kyllä hän ymmärtää milloin en oikeasti halua tai jos olen vaikka flunssassa tms.
Tätähän ei tietysti saisi sanoa ääneen, kun kaikkien naisten pitää haluta sellainen kiltti, tiskaava ja imuroiva mies, joka illalla ehkä vähän uskaltaa hiplata vaimoaan ja arasti kysyä, että josko tänäiltana...
[/quote]
Anteeksi mutta voi yökötys... Mä en tajua naisia jotka alentaa itseään lapsen asemaan. En ikimaailmassa suostuisi suhteeseen jossa mies on "perheen pää" ja tekee kaikki isommat päätökset, naisen tehtävä palvella miestä ja olla haarat levällään silloin kun mies haluaa. Mielummin tappaisin itseni.. Eikö teillä ole mitään itsekunnioitusta? Millaisia tyttö- ja poikalapsia te kasvatatte? Joo, kyllä tykkään että mies on vahva ja "ottaa", mutta se on sellasta biologisen mieheyden (mies on fyysisesti vahva jne) korostamista mikä kiihottaa, samoin kun minun naiselliset piirteeni miestä. Mutta että luovuttaisin kontrollin elämästä ja itsemääräämisoikeuteni jollekin toiselle, juu ei kiitos.
39