Tunnustan: mieheni aggressiivisuus kiihottaa minua salaa
Seurustelen melko temperamenttisen ja tulisen miehen kanssa. Kunnolla suuttuessaan hän ei ole koskaan ollut kunnolla väkivaltainen minua kohtaan, mutta saattaa sanoa näyttävänsä minulle jos en lopeta (riitelyä) ja on tarttunut minua leuasta kiinni ja joskus kovakouraisesti ranteista. Riitatilanteissa on ikään kuin pieni väkivallan uhka läsnä, vaikka mitään ei ole tapahtunut. Ja tunnustan sen täällä: ajatus siitä, että mies osaa laittaa minut tarvittaessa kuriin ja on ikään kuin "pomo" kiihottaa minua. Minusta on ihanaa, että vihdoinkin minulla on mies, joka ei anna hyppiä silmille ja näyttää kaapin paikan. Vaikka riidellessä en pidä siitä tunteesta ja jännityksestä kun mies selvästi raivostuu, niin jollain tasolla aggressiivinen mies kiihottaa minua, vaikka näin ei kuulemma saisi tuntea.
Myös seksissä nautin siitä, kun mies kääntelee kovakouraisesti haluamiinsa asentoihin ja ottaa kyselemättä, painaa käden kasvojeni päälle ja panee rajusti.
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:11"]Sulle 39 ei tämä malli sovi, mutta haittaako sua, jos se sopii jollekin muulle? Ei minua ainakaan haittaa muiden ihmisten elämä. Miksi en saisi elää niinkuin itse haluan? Alusta asti tiesin, millainen mieheni on ja kas, hän sattuu olemaan unelmamieheni. En mä sille mitään voi, että mun mielestä mies on seksikäs kun pilkkoo puita ja tekee lumitöitä tai rakentaa terassia ja epäseksikäs kun leipoo pullaa tai pyyhkii pölyjä.
Onko siinä jotain väärää, että yhdessä mietimme esim. mihin teemme kesälomareissun, meillä on kolme vaihtoehtoa ja minä en osaa päättää minne menisimme. Mies tekee päätöksen ja sillä hyvä. Aina olemme olleet tyytyväisiä. En minä ole mitenkään lapsen asemassa, saan mennä töihin jos haluan tai olla kotirouvana tai näin puoliyrittäjänä. Saan tehdä mitä ruokaa huvittaa, pukeutua miten haluan, harrastaa mitä lystää, ryhtyä opiskelemaan tms.
Miksi en haluaisi palvella miestäni? Minä rakastan häntä ja haluan olla hänelle hyvä. Samoin hän palvelee minua omalla tavallaan ja on minulle hyvä. En voi kuvitella ihanampaa ja rakastavampaa miestä, en parempaa isää.
Kuulostaapa kamalalta, "olla haarat levällään silloin kun mies haluaa"! Et selvästikään ymmärrä tästä asiasta yhtikäs mitään. Minä näet haluan miestäni yhtä paljon kuin hän minua. Miksi kieltäytyisin seksistä josta itsekin nautin? Kuten jo kerroin, mieheni ei ikinä satuttaisi minua ja kyllä hän ymmärtää, jos en oikeasti halua. Esim. kun läheiseni kuoli, niin tottakai mieheni ymmärsi, ettei mulla vähään aikaan ollut haluja, eikä edes ehdottanut. Tietysti joskus on niin, ettei minua huvittaisi (harvoin kuitenkin), mutta en sitä miehelleni näytä, sillä hän saa kyllä minut nauttimaan. Samoin mieheni tekee asioita minun mielikseni, vaikka itse tekisi mieluummin jotain muuta. Minusta avioliitto on myös kompromissien tekemistä.
Koska itse haluan elää tällaista elämää ja olen todella onnellinen, niin millä tavalla minulla ei ole itsekunnioitusta?
[/quote]
SAAN mennä töihin, SAAN tehdä ruokaa...
Mitä vittua?!
Että ihanko SAAT. Se paljastaa, että KÄSKYVALTA on jollain muulla SINUN tekemisistä kuin SINULLA.
Moni nainen ajattelisi, että menee/ei mene töihin, tekee/ei tee ruokaa.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 11:50"][quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:37"]Alapeukutin ap:ta koska kuulosti ihan kamalalta naisen arvon alentamiselta. Vaikka tavallaan ymmärrä ap:ta. Itselläni on alfauros -tyyppinen mies ja mun mielestäni todellinen alfa kun ei tarvitse sitä aggressiivisuudella todistella. Mies on niin vahva että pystyy pitämään mut yhdelläkin kädellä aloillaan sängyssä. Tykkään siitä, mutta se ei ole aggressiivista kuin lievästi, sellasta itsevarmaa lempeää aggressiivisuutta korkeintaan. Mies tietää olevansa fyysisesti ylivoimainen eikä koskaan pidä minua kiinni väkisin. Mies tykkää alistaa ja mä tykkään alistua, mutta se on niin vain sängyssä eikä siinä ole väkivaltaa, mutta jotain sellaista alkukantaisuutta. Ja se fyysinen ylivoimaisuus ja hyvä itsetunto ja itsevarmuus tekee sen ettei miehen tarvitse eikä ikinä olis väkivaltainen. En ole mikään pikkulapsi joka pitää laittaa kuriin, mies ei edes suutu jos oon sille vihanen vaan nauraa vaan että olen hassu. Sekin voisi olla loukkaavaa mutta se on sellasta lempeää "ootpa sä söpö kun raivoat" naureskelua ja kun suutun siitä mies vaan nauraa enemmän. Yhdistelmä fyysinen ylivoimaisuus, itsevarmuus, luontainen auktoriteetti tekee sen ettei miehen tarvitse olla aggressiivinen pönkittääkseen miehisyyttään. Minusta ne raivopäät on nimenomaan niitä sisäisesti nössyköitä, huonoitsetuntoisia luusereita jotka hakkaa naisia koska tuntevat sillä tavalla itsensä vahvaksi. Mieheni mielestä naiset on heikompia olentoja vähän niinkuin lapset, jotenkin suojeltavia ja sellaisen pahoinpitely olisi heikon miehen merkki ja halveksuttavaa. Minua kiihottaa tuo tietynlainen lempeä sovinismi ja miehen henkinen ja fyysinen vahvuus, tiedän ettei se oikeasti kuitenkaan ajattele naisten olevan vähempiarvoisia tai edes heikompia (kuin fyysisesti) mutta se on vaan sellanen rooli mikä kiihottaa meitä molempia. Minä en kaipaa miestä laittamaan minua kuriin ja sellainen tuntuu alentavalta, mutta olen temperamenttinen ja mies osaa käsitellä tätä piirrettä juuri oikealla tavalla eli laittaa kuriin henkisellä tasolla. Minua kiihottaa kyllä tuo miehen ylivoima. Sikäli minusta ap:lla eri tilanne, että ap alentaa itseään ja samalla koko naissukupuolta mikä ärsyttää.
[/quote]
En jaksanut edes lukea loppuun, kauheen selittely ja todistelu. Miksi ihmeessä??
Ja ap sanoo, että SALAA nauttii?! Miksi salaa?!
Kauheeta, jos mies vaan nauraisi, kun olsiin suutunut. EIHÄN SE OTA SUA EDES TOSISSAAN SILLOIN.
[/quote]
Selittelin ja todistelin... niin mitä? Suosittelen lukemaan kirjoja, niissä on vielä enemmän tekstiä mutta lukutaito kehittyy ja jaksaa sitten paremmin.
Kyllä mies ottaa tosissaan ja kuuntelee. Se nauraa sille että kiihdyn niin tulisesti jostain kun itse on rauhallisempi luonne. Nauraa reaktiolleni, ei itse asialle josta suutun. Kukaan ei koskaan aiemmin elämässäni ole laittanut mua tommoseen henkisen kasvun paikkaan, ihmiset on yleensä suuttuneet takaisin. Kun toinen vaan nauraa että oletpa hassu ja söpö vaikka haukkuisin sitä, niin ei siitä riitaa saa millään aikaiseksi. Kyllä se pysäyttää että mitä mä tässä yksin riehun, kun toinen ei ole yhtään mukana, odottaa vaan että rauhotun jotta saadaan asia selvitettyä. Joutuu itse miettimään omaa toimintaansa. Jos toinen raivoaisi takaisin niin siitä tulisi riita. Ehkä se on tuon miehen itsetunto joka ei ota kolhuja mistään. Sikäli on kypsempi ja vahvempi henkisesti tuossa asiassa, asettuu ikäänkuin yläpuolelle. Kyllä mä suuttuisin kelle muulle tahansa, joka nauraisi tuossa tilanteessa, mutta miehelle en. Olen ollut sellaisenkin kanssa joka haki väkivallasta auktoriteettia, mutta siksi tuntuukin että ne miehet on nimenomaan heikkoja. Se ei ole seksikästä, toisin kuin sellainen miehekäs itsevarmuus jolle väkivalta olisi vaan heikkouden merkki. Kun ex kävi jolloinkin kännissä päälle ja pahoinpiteli niin kyllä se mielessäni kastroi koko miehen jotenkin ja pidin sitä sen jälkeen aika raukkana ja epämiehekkäänä. musta se on vaan seksikästä kun mies nauraa suuttumukselleni, osoittaa henkistä vahvuutta ja kypsyyttä olla ottamatta itseensä ja sellainen itsevarmuus on miehessä kiihottavaa. Jos nauru olisi väheksyvää, halveksuvaa, pilkallista se olisi eri asia, mutta se on sellaista ihastelevaa koska miehen mielestä voimakkaat tunnereaktiot on äärinaisellinen piirre ja machona miehenä viehättyy kaikesta äärinaiselliseksi tulkitsemastaan. Ei mies nyt niin väärässäkään siinä ole, on tottunut siihen että viikko ennen menkkoja kilahdan äärettömästi jostain mitättömästä asiasta. Samaa kai ap ajaa takaa, on aika luonnollista että testosteronin aiheuttamat ominaisuudet kiehtoo naisia. Minusta vaan naisia oikeasti alistavat on heikkoitsetuntoisia vässyköitä jotka pelkää naisten vievän vallan ja siksi haluavat alistaa ja pitää kurissa.
39
[/quote]
Plaa plaa...
Jos suuttuu ja toinen nauraa, niin se on syvältä. Sano mitä sanot.
Siksi varmaan täälläkin väittelet, kun kotona et PYSTY.
:D
Kova tarve ainakin mielipiteisiisi tuntuu olevan, niin miksei sitten miehesi kanssa??
Onneksi minulla on maskuliininen ja miehekäs ulkomaalainen mies. Suomalaista vellipöksyä en enää huolisikaan.
39 ja 67, te ette todellakaan ymmärrä mistä on kyse. Katsokaas, kun tämä on oma valintani, en halua elää muulla tavalla. Me molemmat haluamme elää näin. Ei ole kyse siitä, että mies määräilee minua. Sanotaan asia toisinpäin, ehkä sitten tajuatte: haluan olla töissä puolipäiväisesti, en halua olla kokopäivätöissä enkä kokopäiväinen kotirouva. Voin siis vapaasti valita, voitteko tekin? Minä tykkään ruuanlaitosta, pyykkäyksestä, siivouksesta ja mieheni tykkää että joku muu tekee ne kuin hän. Hän arvostaa sitä, että minä teen ne työt. Jos minä olisin kokopäivätöissä, meillä kävisi varmaan siivooja, koska en ehtisi ja jaksaisi hoitaa sekä työtä että kotihommia. Ja söisimme varmaan valmisruokaa. Miksi ette arvosta kotitöitä? Minä arvostan ja mieheni myös. Mieheni mielestä olisin kotirouvanakin täystyöllistetty ja hän kustantaisi mielellään esim. ikkunanpesijän, etten rasitu liikaa. Haluan kuitenkin pestä ikkunat itse.
Tottakai meillä neuvotellaan kaikista asioista kuten jo kerroin. Ei mieheni tee päätöksiä koskaan kuulematta minun mielipidettäni. Hän nimenomaan tekee päätökset parhain päin koko perheen kannalta, ei oman mielensä mukaan.
Ymmärrätkö 39 tahallaan väärin seksielämämme, vai oletko oikeasti noin yksisilmäinen? Tuo suruaika oli vain yksi esimerkki siitä, että tottakai mieheni ymmärtää milloin en todellakaan halua seksiä. Jos olen flunssassa tai on päänsärkyä tai olen väsynyt, niin ei hän siitä huolimatta käy käsiksi, ei hän mikään tyhmä ole. Monestiko pitää sanoa, että haluan miestäni yhtä paljon kuin hän minua? Seksi ei ole minulle mitään vastenmielistä "jalkojen levittämistä". Onko vaikea ymmärtää, että kiihotun nimenomaan siitä, että mieheni ottaa minut silloin kun haluaa ja siten kuin haluaa? Jos kuvittelet, että se on jotain tyyliin "haarat levälleen, mä nain nyt", niin olet täysin hakoteillä. Mieheni tekee nimenomaan kaikkea mistä tietää minun pitävän, mutta minun ei tarvitse sitä sanoa. Minun nautintoni on miehelle se ykkösasia ja kuulemma tuplaa hänen nautintonsa.
Millaista sitten on taloudellinen tasa-arvo? Meillä on taloustili, johon mies laittaa joka kuukausi tietyn summan ruokaa varten, siitä jää n. 500 e yli joka kuukausi, voin vapaasti käyttää sen mihin haluan. Samoin oman yritykseni tuoton n. 1500 e / kk sekä lapsilisät. Mies maksaa kaikki laskut ja minun eläkevakuutukseni ja tietysti maksan itse pakollisen yellin. Hirveästi ei ole omaisuutta, velaton talo ja vähän sijoituksia. Kumpi meistä ei ole tasa-arvoinen? Ilmeisesti mieheni, koska hän käytännössä kustantataa elämisemme. Toisaalta voin milloin tahansa alkaa tekemään töitä enemmän ja tienata tuplasti, mutta en halua.
Teillä on varmaan oikein tasa-arvoinen avioliitto ja olette onnellisia noin, se on kiva. Me taas olemme onnellisia näin. En millään jaksaisi riidellä typeristä asioista mieheni kanssa, me emme oikeastaan riitele koskaan. Kunnioitan miestäni ja hän minua. Mikä tässä on niin väärin?
Emme tosiaankaan kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, emme edes ev.lut. kirkkoon. Ja molemmat olemme ihan supisuomalaisia ja ikämme täällä asuneita, sukujuuriltammekin täysin suomalaisia. Olemme vain havainneet tämän meille parhaaksi malliksi.
Turha noille on kuule koittaa selittää, eivät ne halua käsittää, koska kaikki ketkä eivät elä ja tunne kuin he ovat ärsyttäviä ihmisiä ja väärässä.
Mulla oli lyhyt suhde miehen kanssa, joka otti mut tosi rajusti ja aggressiivisesti sängyssä. Jäin kaipaamaan. Olin 10 vuotta lasten isän kanssa, joka oli ihan toisenlainen. pitkässä suhteessa minä muutuin "hulluksi" ja aggressiiviseksi, koska en saanut ex-mieheltäni kunnon vastusta. ymmärrän ap.
Kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, nykynaisen miesihanne on feminisoitu, tossun alle helposti nujertuva vässykkämies.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 07:02"]
Kuten tästäkin ketjusta käy ilmi, nykynaisen miesihanne on feminisoitu, tossun alle helposti nujertuva vässykkämies.
[/quote]
Koska on olemassa kahdenlaisia miehiä: aggressiiviset ja nujerretut. Hienosti tiivistetty, aplodit sulle.
Siulla on oikeus sinun omiin tunteisiin.
T: maikku
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 23:42"]
Mieheni ei hakkaa minua eikä ole hakannut.
Ap
[/quote]Ei VIELÄ... Mutte ei se haittaa kun ekan kerran lyö, sinähän pidät siitä.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 00:10"]Ettehän te tajunneet paskan vertaa. Mies onyleensä kiltti ja rauhallinen, kotimme ei siis ole mikään hullujen sotatanner. Ei myöskään joka kerta kun tulee suukopua ole mikään raivoa ja väkivaltainen hullu. Itse kuitenkin pidän siitä tunteesta, että en uskalla sanoa enempää vastaan tai jatkaa sanaharkkaa. Pidän siitä kun tiedän, että tarvittaessa mies ei ole mikään löysä myötäilevä tossu. Olen toki poikkeus suomalaiseksi naiseksi.
Ap
[/quote]
Eikä me haluta tajutakaan!
Tajuan tuon kyllä fetissinä, eikä siinä sinällään ole mitään pahaa. Monet naiset tykkäävät alistumisesta, sängyssä ja jopa sen ulkopuolella.
Tärkeää olisi kuitenkin tehdä ero yhdessä sovitun valtapelin ja aidon uhkaavan tilanteen välillä. Toisessa kun mies ei tositilanteessa lopeta siihen turvasanaan...
Siis miksi ap:ta lynkataan talla lailla? Onko kaikki miehet tosiaan siella Suomessa alistuvia tossukoita? Eihan siina ole mitaan kiihottavaa jos pitaa aina sopia kaikesta ja analysoida tunti ennen kuin voi harrastaa seksia! Suomessa mies on alistettu ilmeisesti niin alas ettei uskalla enaa ottaa naistaan, harmi. Sehan on kaikkein parasta, kun riidan paatteeksi mun espanjalaismies vaan "ottaa" minut mitaan kyselematta, vai onkohan tamakin av-mammojen mielesta raiskaus? Ihmeen totista ja ilotonta se on teillakin elama nakojaan siella, hankkikaa joku kunnon mies jota ei ole viela alistettu tuolla feministipropagandalla niin saattas joskus jopa hymyilyttaa! Huhhuh..
Ap, mä niin ymmärrän sua! Mun mies on myös meillä ehdoton pomo ja mä nautin siitä, en vois olla miehen kanssa, joka on joku vässykkä. Mun mies ei kyllä koskaan käy muhun käsiksi millään tavalla, eli ei suuttuessaankaan koske muhun fyysisesti. Pelkkä katse riittää pistämään mut kuriin. Mies tekee meillä kaikki isommat päätökset, yhdessä kyllä mietitään ja neuvotellaan, mutta mies loppuviimeksi ratkaisee asiat. Mä olen luonteeltani ailahtelevainen, tänään haluan eri asioita kuin viikon päästä, miehelläni mielipide perustuu enemmän järkeen ja kutakuinkin aina olen tyytyväinen mieheni päätöksiin. Luotan mieheeni täysillä.
Mies on meillä myös perheen pääasiallinen elättäjä, lasten ollessa pieniä minä olin vuosia kotona. Mies huolehti ja huolehtii edelleen eläkevakuutuksestani. Nykyään tosin teen puolikasta työpäivää yrittäjänä, omasta halustani. Minä huolehdin kodista lähes yksin, mies tekee ns. miesten työt, joita kyllä ok-talossa riittää. Lapset tietysti tekevät osansa. Kyllä miehenikin on aina hoitanut lapsia ja ollut paljon heidän kanssaan, mutta koti-isä...mieheni ei olisi halunnut enkä kyllä minäkään!
Mieheni tykkää kun valmis ruoka odottaa kun hän tulee töistä ja paidat on kaapissa silitettynä, koti siistinä. Minulle työ on oikeastaan vain harrastus ja onhan se kiva saada omaa rahaa, vaikka meillä on ns. taloustili, josta saan vapaasti käyttää rahaa, mieheni ei ikinä "kyttää" mitä ostan. Toki en mikään tuhlari olekaan ja isommat hankinnat suunnitellaan yhdessä.
Sängyssä mies määrää tietysti myös. Seksiä harrastetaan aina kun mies haluaa ja siten kuin hän haluaa, mikä ei tietysti tarkoita, ettenkö minäkin tekisi aloitteita. Mieheni otteet eivät ole kovia, vaan ennemminkin määrätietoisia. Hän ei ikinä vonkaisi, hän ottaa mikä hänelle kuuluu. Ja siitä minä pidän. Mieheni ei ikinä satuttaisi minua, eikä hän pakota minua seksiin tietenkään, kyllä hän ymmärtää milloin en oikeasti halua tai jos olen vaikka flunssassa tms.
Tätähän ei tietysti saisi sanoa ääneen, kun kaikkien naisten pitää haluta sellainen kiltti, tiskaava ja imuroiva mies, joka illalla ehkä vähän uskaltaa hiplata vaimoaan ja arasti kysyä, että josko tänäiltana...
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 00:10"]Ettehän te tajunneet paskan vertaa. Mies onyleensä kiltti ja rauhallinen, kotimme ei siis ole mikään hullujen sotatanner. Ei myöskään joka kerta kun tulee suukopua ole mikään raivoa ja väkivaltainen hullu. Itse kuitenkin pidän siitä tunteesta, että en uskalla sanoa enempää vastaan tai jatkaa sanaharkkaa. Pidän siitä kun tiedän, että tarvittaessa mies ei ole mikään löysä myötäilevä tossu. Olen toki poikkeus suomalaiseksi naiseksi.
Ap
[/quote]
Todella poikkeus :D
Alapeukutin ap:ta koska kuulosti ihan kamalalta naisen arvon alentamiselta. Vaikka tavallaan ymmärrä ap:ta. Itselläni on alfauros -tyyppinen mies ja mun mielestäni todellinen alfa kun ei tarvitse sitä aggressiivisuudella todistella. Mies on niin vahva että pystyy pitämään mut yhdelläkin kädellä aloillaan sängyssä. Tykkään siitä, mutta se ei ole aggressiivista kuin lievästi, sellasta itsevarmaa lempeää aggressiivisuutta korkeintaan. Mies tietää olevansa fyysisesti ylivoimainen eikä koskaan pidä minua kiinni väkisin. Mies tykkää alistaa ja mä tykkään alistua, mutta se on niin vain sängyssä eikä siinä ole väkivaltaa, mutta jotain sellaista alkukantaisuutta. Ja se fyysinen ylivoimaisuus ja hyvä itsetunto ja itsevarmuus tekee sen ettei miehen tarvitse eikä ikinä olis väkivaltainen. En ole mikään pikkulapsi joka pitää laittaa kuriin, mies ei edes suutu jos oon sille vihanen vaan nauraa vaan että olen hassu. Sekin voisi olla loukkaavaa mutta se on sellasta lempeää "ootpa sä söpö kun raivoat" naureskelua ja kun suutun siitä mies vaan nauraa enemmän. Yhdistelmä fyysinen ylivoimaisuus, itsevarmuus, luontainen auktoriteetti tekee sen ettei miehen tarvitse olla aggressiivinen pönkittääkseen miehisyyttään. Minusta ne raivopäät on nimenomaan niitä sisäisesti nössyköitä, huonoitsetuntoisia luusereita jotka hakkaa naisia koska tuntevat sillä tavalla itsensä vahvaksi. Mieheni mielestä naiset on heikompia olentoja vähän niinkuin lapset, jotenkin suojeltavia ja sellaisen pahoinpitely olisi heikon miehen merkki ja halveksuttavaa. Minua kiihottaa tuo tietynlainen lempeä sovinismi ja miehen henkinen ja fyysinen vahvuus, tiedän ettei se oikeasti kuitenkaan ajattele naisten olevan vähempiarvoisia tai edes heikompia (kuin fyysisesti) mutta se on vaan sellanen rooli mikä kiihottaa meitä molempia. Minä en kaipaa miestä laittamaan minua kuriin ja sellainen tuntuu alentavalta, mutta olen temperamenttinen ja mies osaa käsitellä tätä piirrettä juuri oikealla tavalla eli laittaa kuriin henkisellä tasolla. Minua kiihottaa kyllä tuo miehen ylivoima. Sikäli minusta ap:lla eri tilanne, että ap alentaa itseään ja samalla koko naissukupuolta mikä ärsyttää.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:37"]Alapeukutin ap:ta koska kuulosti ihan kamalalta naisen arvon alentamiselta. Vaikka tavallaan ymmärrä ap:ta. Itselläni on alfauros -tyyppinen mies ja mun mielestäni todellinen alfa kun ei tarvitse sitä aggressiivisuudella todistella. Mies on niin vahva että pystyy pitämään mut yhdelläkin kädellä aloillaan sängyssä. Tykkään siitä, mutta se ei ole aggressiivista kuin lievästi, sellasta itsevarmaa lempeää aggressiivisuutta korkeintaan. Mies tietää olevansa fyysisesti ylivoimainen eikä koskaan pidä minua kiinni väkisin. Mies tykkää alistaa ja mä tykkään alistua, mutta se on niin vain sängyssä eikä siinä ole väkivaltaa, mutta jotain sellaista alkukantaisuutta. Ja se fyysinen ylivoimaisuus ja hyvä itsetunto ja itsevarmuus tekee sen ettei miehen tarvitse eikä ikinä olis väkivaltainen. En ole mikään pikkulapsi joka pitää laittaa kuriin, mies ei edes suutu jos oon sille vihanen vaan nauraa vaan että olen hassu. Sekin voisi olla loukkaavaa mutta se on sellasta lempeää "ootpa sä söpö kun raivoat" naureskelua ja kun suutun siitä mies vaan nauraa enemmän. Yhdistelmä fyysinen ylivoimaisuus, itsevarmuus, luontainen auktoriteetti tekee sen ettei miehen tarvitse olla aggressiivinen pönkittääkseen miehisyyttään. Minusta ne raivopäät on nimenomaan niitä sisäisesti nössyköitä, huonoitsetuntoisia luusereita jotka hakkaa naisia koska tuntevat sillä tavalla itsensä vahvaksi. Mieheni mielestä naiset on heikompia olentoja vähän niinkuin lapset, jotenkin suojeltavia ja sellaisen pahoinpitely olisi heikon miehen merkki ja halveksuttavaa. Minua kiihottaa tuo tietynlainen lempeä sovinismi ja miehen henkinen ja fyysinen vahvuus, tiedän ettei se oikeasti kuitenkaan ajattele naisten olevan vähempiarvoisia tai edes heikompia (kuin fyysisesti) mutta se on vaan sellanen rooli mikä kiihottaa meitä molempia. Minä en kaipaa miestä laittamaan minua kuriin ja sellainen tuntuu alentavalta, mutta olen temperamenttinen ja mies osaa käsitellä tätä piirrettä juuri oikealla tavalla eli laittaa kuriin henkisellä tasolla. Minua kiihottaa kyllä tuo miehen ylivoima. Sikäli minusta ap:lla eri tilanne, että ap alentaa itseään ja samalla koko naissukupuolta mikä ärsyttää.
[/quote]
En jaksanut edes lukea loppuun, kauheen selittely ja todistelu. Miksi ihmeessä??
Ja ap sanoo, että SALAA nauttii?! Miksi salaa?!
Kauheeta, jos mies vaan nauraisi, kun olsiin suutunut. EIHÄN SE OTA SUA EDES TOSISSAAN SILLOIN.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:45"][quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 09:37"]Alapeukutin ap:ta koska kuulosti ihan kamalalta naisen arvon alentamiselta. Vaikka tavallaan ymmärrä ap:ta. Itselläni on alfauros -tyyppinen mies ja mun mielestäni todellinen alfa kun ei tarvitse sitä aggressiivisuudella todistella. Mies on niin vahva että pystyy pitämään mut yhdelläkin kädellä aloillaan sängyssä. Tykkään siitä, mutta se ei ole aggressiivista kuin lievästi, sellasta itsevarmaa lempeää aggressiivisuutta korkeintaan. Mies tietää olevansa fyysisesti ylivoimainen eikä koskaan pidä minua kiinni väkisin. Mies tykkää alistaa ja mä tykkään alistua, mutta se on niin vain sängyssä eikä siinä ole väkivaltaa, mutta jotain sellaista alkukantaisuutta. Ja se fyysinen ylivoimaisuus ja hyvä itsetunto ja itsevarmuus tekee sen ettei miehen tarvitse eikä ikinä olis väkivaltainen. En ole mikään pikkulapsi joka pitää laittaa kuriin, mies ei edes suutu jos oon sille vihanen vaan nauraa vaan että olen hassu. Sekin voisi olla loukkaavaa mutta se on sellasta lempeää "ootpa sä söpö kun raivoat" naureskelua ja kun suutun siitä mies vaan nauraa enemmän. Yhdistelmä fyysinen ylivoimaisuus, itsevarmuus, luontainen auktoriteetti tekee sen ettei miehen tarvitse olla aggressiivinen pönkittääkseen miehisyyttään. Minusta ne raivopäät on nimenomaan niitä sisäisesti nössyköitä, huonoitsetuntoisia luusereita jotka hakkaa naisia koska tuntevat sillä tavalla itsensä vahvaksi. Mieheni mielestä naiset on heikompia olentoja vähän niinkuin lapset, jotenkin suojeltavia ja sellaisen pahoinpitely olisi heikon miehen merkki ja halveksuttavaa. Minua kiihottaa tuo tietynlainen lempeä sovinismi ja miehen henkinen ja fyysinen vahvuus, tiedän ettei se oikeasti kuitenkaan ajattele naisten olevan vähempiarvoisia tai edes heikompia (kuin fyysisesti) mutta se on vaan sellanen rooli mikä kiihottaa meitä molempia. Minä en kaipaa miestä laittamaan minua kuriin ja sellainen tuntuu alentavalta, mutta olen temperamenttinen ja mies osaa käsitellä tätä piirrettä juuri oikealla tavalla eli laittaa kuriin henkisellä tasolla. Minua kiihottaa kyllä tuo miehen ylivoima. Sikäli minusta ap:lla eri tilanne, että ap alentaa itseään ja samalla koko naissukupuolta mikä ärsyttää.
[/quote]
En jaksanut edes lukea loppuun, kauheen selittely ja todistelu. Miksi ihmeessä??
Ja ap sanoo, että SALAA nauttii?! Miksi salaa?!
Kauheeta, jos mies vaan nauraisi, kun olsiin suutunut. EIHÄN SE OTA SUA EDES TOSISSAAN SILLOIN.
[/quote]
Kyllä vitittas jos on vihanen ja toinen vaan nauraa. Mies siinä vaiheessa varmaan löisi turpaan jos hänellä naurettaisiin kun on vihainen.
[quote author="Vierailija" time="11.02.2014 klo 10:09"]Ai miksi salaa? Siksi, koska ihmiset eivät hyväksy kaltaisiani naisia, jotka oikeasti pitävät dominoivista miehistä.
Ap
[/quote]
Tarviiko sitä kaikille kuuluttaa??
Ethän sä seksielämästäsi yleensäkään muutenkaan kaikille kuuluta niin miksi salaa nautunnostasi.