Perheen bruttotulot yht. 6500e/kk ja valitetaan

Minusta on hyvin huolestuttavaa, että Suomessa pidetään sitä itsestään selvyytenä että muut veronmaksajat elättävät jos itse ei saa mitään aikaan tai "pysty" työhön. Tietysti on kotimaassakin ihan niitä oikeasti työkyvyttömiä, mutta sitten myös niitä ammattisyrjääntyjiä joilla on kymmenen eri tekosyytä miksi sinne töihin ei voi mennä vaikka periaatteessa mitään työkykyä rajoittavaa sairausta ei ole.

Nämä sitten elävät vuosia tuilla kun ei niitä varhaiseläkkeellekään voi päästää.

Yrittäkää ihmiset ymmärtää, että muilla ihmisillä ei ole mitään moraalista tai laillista velvoitetta elättää teitä. Jos ei omin tai perheensä avuin tule toimeen vuosienkaan päästä niin kannattaisi mennä itseensä.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:14"]

Kertoo sinusta jo jotain hyvin negatiivista jos työssäkäyvänä aikuisena et ole edes tonnia saa pidettyä tililläsi. Taloutenne ei todellakaan ole hyvässä kunnossa. Taitaa kaverisi olla paljon fiksumpi. Mistä tiedät, että hänen ei tarvitse esim. säästää käsirahaa kalliimpaan asuntoon. Kaikki eivät osta 100% luotolla.

[/quote]

Hienosti vedit taas omat johtopäätöksesi :D Meillä oli hyvä summa säästössä kun talon rakensimme :) Tiedän, että säästävät mutta heidän tuloihin nähden säästävät mun mielestä tosi vähän. Ja siihen miksi mulla ei ole tonnia tilillä on niinkin yksinkertainen selitys, että teen osa-aikatyötä ja saan palkan kahdesti kuussa, joten en saa edes tonnia kerralla käteen. Jos saisin vaikka 1900 ja maksaisin asumisesta 320 euroa niin tilanne olisi eri. Ja silloin kun mun tilille sattuun jäämään ylimääräistä, laitan ne säästöön. Siksikään käyttötilillä ei ylimääräiset kauaa ole. 

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:10"]

Asuntolainan korot on nykyään niin alhaalla, ja vähentää saa vain 75%, että nettovaikutus on tuloissa enintään muutaman kympin luokkaa kuussa. Jo siihen saa olla iso (luokkaa 300-400 tonnia) asuntolaina. Harva niistä vähennuksistä siis juurikaan enää kostuu.

Toisekseen vero% on 30% jo noin 4200 euron bruttotuloilla, ja siihen se vajaa 6% muita pakollisia maksuja päälle. Kuuden tonnin palkasta menee jo lähemmäs/yli 40% veroja. Mielestäni jo sellainen määrä josta saa ja PITÄÄkin valittaa. 

Jos verrataan täysin toimeentulotuella elävää perhettä jolla 3 lasta ja 1000 euron asumiskulut, he saavat nettotuloja noin 2500 euroa kuussa ja päälle vielä sähkö-, vesi- ja kotivakuutuslaskut + sairausmenot, ehkä noin 2700e yhteensä kuussa. Lisäksi päivähoitomaksut ilmaiseksi. Ja sitten se yhden palkansaajan 6000e tienaava perhe, jolle jää nettona palkasta lapsilisineen noin 4400 euroa ja päivähoitomaksut vie luokkaa 500e.. Niin nettotulojen ero jää vain reiluun tonniin! Siis oikeasti, täysin tuloton perhe ja sellainen jossa vain toinen on "hyväpalkkaisessa" työssä, tuloero vain reilu tonni! Aivan järjetöntä, ja ihan paikallaan on valittaakin että ero on liian pieni.

[/quote]

No mä ottaisin ilomielin tuon työssäkäyvän perheen tilanteen verrattuna työttömän perheeseen vaikka joutuisin tekemään töitä niska limassa. Reilu tonni enemmän elämiseen wau! kyllä sillä tekee jo paljon enemmän kun ilman sitä tonnia ja kesälläkin tipahtaa lomarahat tilille ja pääsee sentään johonkin lähtemään.

Niinno... Ap, pointti ei lienekään, että hyvätyloisella ei jäisi hiukan enemmän rahaa elämiseen, vaan että se ylijäämä on yllättävän pieni. Verotus, tulosidonnaiset päivähoitomaksut ja tuet sekä kohtuuhintaisen vuokra-asumisen saanti tasaavat tuloeroja niin, että todella paljon pitää saada työstään henkistä tyydytystä, että pikkuisen korkeampi palkka motivoi ottamaan vastuuta, stressiä pitkiä työpäiviä...

Esim minä ansaitsen miehen kanssa bruttona 8,5 tonnia. Nettoa tulee lapsilisät mukaan laskien viitisen tonnia. Koska meillä ei ole mitään asiaa näillä tuloilla kunnalliseen vuokra-asuntoon, on ollut pakko ostaa oma. Lähiöneliö vanhassa kerrostalossa Vantaan rajall maksaa 240 tonnia, lainaa lyhennetään tonni kuussa. Pitkään.

Yhtiövastike mukaan laskien asumiskulut ovat puolitoista tonnia kuussa. Päivähoitomaksut tapissa. Käteen jää kolmisen tonnia. Ihan hyvin, en sitä sano, mutta naapurin sossuelättiperhe asuu samanlaisessa luukussa, lapset käyvät samassa tarhassa hoidossa ja elämiseen jää heillä ilmaisen asumisen ja päivähoidon jälkeen yli tonni kuussa. Erona on, että he saavat olla aina vapaalla, nukkua aamunsa pitkään ja viettää laatuaikaa perheen kesken ihan niin paljon kuin huvittaa. Me taas puurramme täyttä työpäivää ja minä vieläpä vuorotyötä päivystyksineen. En nyt sano, etteikö työttömyys olisi henkisesti raskasta suurimmalle osalle työttömistä tai että tukienhakeminen olisi helppoa ja kivaa... Mutta silti. Hiukan vituttaa tuollainen kademieli, joka tursuaa ap:nkin aloituksesta.

Työteon ja vastuunkannon PIITÄÄKIN KANNATTAA. Nyt se ei sitä oikeastaan juurikaan tee.

Tulot voivat olla vaikka kuinka hyvät, mut jos on sössinyt raha-asiansa ja suurin osa menee laskuihin, osamaksuihin tai ulosottoon, niin kyllä siitä rahasta voi olla puutetta. Todella monet elävät myöskin kulissielämää, jossa on kalliit talot ja autot ja jumalattomasti velkaa joka puolelle. Joten anna valittaa. Et voi tietää mihin heidän rahansa menevät. Pääasia että omat raha-asiat on kunnossa, eiks vaa: ;)

Mä en kadehdi työttömiä ja tajuan että mulle jää keskimääräistä suuremmasta palkasta verojen, täysien päivähoitomaksujen jne. jälkeenkin enemmän kuin pienestä palkasta. En myöskään valita koko ajan rahanpuutetta, koska rahani riittävät ihan hyvin normaaliin elämään enkä mitään kovin ihmeellistä tarvitsekaan. Tietysti keksisin käyttöä enemmällekin, mutten mitenkään kärsi siitä ettei ole esim. sitä kesämökkiä tai uutta autoa.

Mutta silti musta on tosi kiusallista että ihmiset (tai tässä tapauksessa minun tuttavapiirini, esim. sukulaiset) olettavat hyvien kuukausitulojen oikeasti näkyvän jonain "rikkautena". Tietysti neljästä tonnista jää käteen enemmän kuin kahdesta, kuudesta enemmän kuin neljästä ja niin eteenpäin, mutta ne erot eivät käytännössä kuitenkaan ole ihan niin konkreettisia arjessa. Esim. silloin kun olin pienituloinen, asuin vuokralla. Nyt kun en ole, asun omistusasunnossa, mikä on oma valintani ja mielestäni kaikin puolin järkevää, mutta eihän oman asunnon maksamisessa kertyvä omaisuus vapaata käyttörahaa ole (kuin ehkä sitten lapsille kun kuolen).

Oli sillä oikeasti väliä tai ei, tuntuu etten täytä ihmisten odotuksia siitä, millainen "hyvätuloisen" pitäisi olla. Olen tavallaan epäonnistunut hyvätuloisena, kun rahaa ei tunnu tulevan ovista ja ikkunoista.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:34"]

Niinno... Ap, pointti ei lienekään, että hyvätyloisella ei jäisi hiukan enemmän rahaa elämiseen, vaan että se ylijäämä on yllättävän pieni. Verotus, tulosidonnaiset päivähoitomaksut ja tuet sekä kohtuuhintaisen vuokra-asumisen saanti tasaavat tuloeroja niin, että todella paljon pitää saada työstään henkistä tyydytystä, että pikkuisen korkeampi palkka motivoi ottamaan vastuuta, stressiä pitkiä työpäiviä...

Esim minä ansaitsen miehen kanssa bruttona 8,5 tonnia. Nettoa tulee lapsilisät mukaan laskien viitisen tonnia. Koska meillä ei ole mitään asiaa näillä tuloilla kunnalliseen vuokra-asuntoon, on ollut pakko ostaa oma. Lähiöneliö vanhassa kerrostalossa Vantaan rajall maksaa 240 tonnia, lainaa lyhennetään tonni kuussa. Pitkään.

Yhtiövastike mukaan laskien asumiskulut ovat puolitoista tonnia kuussa. Päivähoitomaksut tapissa. Käteen jää kolmisen tonnia. Ihan hyvin, en sitä sano, mutta naapurin sossuelättiperhe asuu samanlaisessa luukussa, lapset käyvät samassa tarhassa hoidossa ja elämiseen jää heillä ilmaisen asumisen ja päivähoidon jälkeen yli tonni kuussa. Erona on, että he saavat olla aina vapaalla, nukkua aamunsa pitkään ja viettää laatuaikaa perheen kesken ihan niin paljon kuin huvittaa. Me taas puurramme täyttä työpäivää ja minä vieläpä vuorotyötä päivystyksineen. En nyt sano, etteikö työttömyys olisi henkisesti raskasta suurimmalle osalle työttömistä tai että tukienhakeminen olisi helppoa ja kivaa... Mutta silti. Hiukan vituttaa tuollainen kademieli, joka tursuaa ap:nkin aloituksesta.

Työteon ja vastuunkannon PIITÄÄKIN KANNATTAA. Nyt se ei sitä oikeastaan juurikaan tee.

[/quote]

Siis teillä jää 3 tonnia "humputteluun", sossun eläteillä jää tonni ja kehtaat vikistä. Meistä toinen tekee osa-aikaista, toinen kokopäiväistä, "humputteluun" jää 1500. (asumisen ja hoitomaksun jälkeen) Tervetuloa kokeilemaan nipin napin keskituloisen elämää! :)

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:50"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:34"]

Niinno... Ap, pointti ei lienekään, että hyvätyloisella ei jäisi hiukan enemmän rahaa elämiseen, vaan että se ylijäämä on yllättävän pieni. Verotus, tulosidonnaiset päivähoitomaksut ja tuet sekä kohtuuhintaisen vuokra-asumisen saanti tasaavat tuloeroja niin, että todella paljon pitää saada työstään henkistä tyydytystä, että pikkuisen korkeampi palkka motivoi ottamaan vastuuta, stressiä pitkiä työpäiviä...

Esim minä ansaitsen miehen kanssa bruttona 8,5 tonnia. Nettoa tulee lapsilisät mukaan laskien viitisen tonnia. Koska meillä ei ole mitään asiaa näillä tuloilla kunnalliseen vuokra-asuntoon, on ollut pakko ostaa oma. Lähiöneliö vanhassa kerrostalossa Vantaan rajall maksaa 240 tonnia, lainaa lyhennetään tonni kuussa. Pitkään.

Yhtiövastike mukaan laskien asumiskulut ovat puolitoista tonnia kuussa. Päivähoitomaksut tapissa. Käteen jää kolmisen tonnia. Ihan hyvin, en sitä sano, mutta naapurin sossuelättiperhe asuu samanlaisessa luukussa, lapset käyvät samassa tarhassa hoidossa ja elämiseen jää heillä ilmaisen asumisen ja päivähoidon jälkeen yli tonni kuussa. Erona on, että he saavat olla aina vapaalla, nukkua aamunsa pitkään ja viettää laatuaikaa perheen kesken ihan niin paljon kuin huvittaa. Me taas puurramme täyttä työpäivää ja minä vieläpä vuorotyötä päivystyksineen. En nyt sano, etteikö työttömyys olisi henkisesti raskasta suurimmalle osalle työttömistä tai että tukienhakeminen olisi helppoa ja kivaa... Mutta silti. Hiukan vituttaa tuollainen kademieli, joka tursuaa ap:nkin aloituksesta.

Työteon ja vastuunkannon PIITÄÄKIN KANNATTAA. Nyt se ei sitä oikeastaan juurikaan tee.

[/quote]

Siis teillä jää 3 tonnia "humputteluun", sossun eläteillä jää tonni ja kehtaat vikistä. Meistä toinen tekee osa-aikaista, toinen kokopäiväistä, "humputteluun" jää 1500. (asumisen ja hoitomaksun jälkeen) Tervetuloa kokeilemaan nipin napin keskituloisen elämää! :)

[/quote]

En ole tuo kirjoittaja, mutta 1500 euroa enemmän tuloa ei ole paljon kun ottaa huomioon, että pummeilla on muutoin sama elintaso ja asunto. Perheen aikuiset kuitenkin käyvät kokopäiväisesti työssä. Että ei todellakaan ole minun mielestäni OK ja tulevaisuudessa onneksi hyysääminen tulee entisestään vähenemään.

Oma valintani ( ja puolisoni tietysti myös) on ollut se, että perheemme asuu mahdollisimman edulisesti vuokralla. Vaikka olemmekin ihan keskituloisia.. Emme omista kalliita autoja, mökkejä tai omaa asuntoa. Rahaa kuluu ainoastaan pakollisiin elinkustannuksiin (sähkö, vesi, puhelimet, netti, ruoka) ja mihinkään suuntaan ei ole velkaa. Ei ole osamaksuja sun muita. Sen vuoksi, kun olemme järjestäneet elämämme näin, mellä riittää rahaa matkustamiseen, voimme vuokrata sen mökin kun on lomaa tms (omaa emme edes halua ostaa).. On varaa ostaa vaatteita, tavaroita, syödä ulkona jne.. Valintoja, valintoja. Voi olla rahaa vaikka millä mitalla, mutta jos sen kaiken kuluttaa ns. kiinteään omaisuuteen, niin ei ihmekään jos ei ole varaa tehdä mitään.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:54"]

[

En ole tuo kirjoittaja, mutta 1500 euroa enemmän tuloa ei ole paljon kun ottaa huomioon, että pummeilla on muutoin sama elintaso ja asunto. Perheen aikuiset kuitenkin käyvät kokopäiväisesti työssä. Että ei todellakaan ole minun mielestäni OK ja tulevaisuudessa onneksi hyysääminen tulee entisestään vähenemään.

[/quote]

Mistä sinä tuon 1500 euron eron repäisit? Hänhän sanoi, että heille jää 3000, eläteille tonni. Vai oletko sinäkin niitä joiden mielestä on pummiutta tehdä osa-aikatyötä ja saada hoitomaksusta alennus?

[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 08:29"]

Ei nyt ihan noinkaan. Itse en tunne yhtään keskituloista joka valittaisi tulojensa vähyydestä. Hyvällä talouden pidolla tuollaisella rahamäärällä kuussa elää "herroiksi".

Hesarissa oli tämän suhteellisen hyvin tienaavan yksinhuoltajan vuodatus omista menoistaan. Sinänsä hän oli oikeassa, menojen jälkeen ei hänellekään jäänyt mitään tilille. Hän kuitenkin maksoi joka kuukausi asuntoaan 2200 euroa tai jotakin tuonne päin. Hän ei tajunnut sitä, että tuo 2200 (miinus korot) menee hänenne säästöön sijoitukseksi ja sekin maksu loppuu aikanaan kun laina on maksettu. Huono tuloisilla ei ole koskaan tuollaiseen omistusasuntoon mahdollisuuksia, lähtien jo siitä, ettei pankit yksinkertaisesti anna lainaa. Sinänsä tyhmää puuhaa, kun he maksavat vuokrina pari "asuntolainaa" elämänsä aikana.

Näin ollen näistä puheista pitäisi erottaa kaikki autot, asunnot ja muu omaisuus kun verrataan miten tulee toimeen. Ne kun on huonotuloiselle jo sitä luksusta mitä rahalla saa, ja mitä he eivät tule saamaan.

[/quote]

Just näin! Ärsyttää se vuodatus että "laskujen ja asumiskulujen jälkeen ei jää mitään" no jos asumiskulut on joku hulppea asuntolaina ja muina "laskuina" on esim. tuliterän auton kuukausimaksut ja bensakulut niin ei kai sitä välttämättä jääkään enää mitään ellei ole sitten jo tosi hyvät tulot. Miten jotkut olettavat että vasta sitten on hyvinpärjäävää jos käteen jää vielä runsaasti sen jälkeen kun on maksellut sitä omaa asuntoa tai muita itsehankittuja, ei pakollisia juttuja. (joo, on se asunto pakollinen kaikille mutta ketään ei tietääkseni pakoteta ostamaan sitä 300 000€ maksavaa omakotitaloa eikä ketään pakoteta ostamaan sitä 30 000€ maksavaa perheautoa)

Jos haluamme vertailla paljon jää esim. jollekin palkansaajalle elämiseen verrattuna työttömään pitää ottaa huomioon kummaltakin samat menot samansuuruisena! Jotkus hyvätuloiset julistavat että "ei meillä jää paljon enempää kun noille työttömille sen jälkeen kun asuntolaina ja muut laskut on maksettu" no laskekaa paljon sille työttömälle jäisi sen jälkeen kun on maksanut samat vastaavat laskut ja asuntolainan tai laskekaa paljon teille jäisi sen jälkeen kun olette maksanut itse SAMANSUURUISEN ja tasoisen asunnon mitä tuolla työttömällä on. Kyllä silloin alkaa tajuamaan kuinka paljon paremmin asiat itsellä on ja kuinka paljon enemmän sitä rahaa kuitenkin on käytössä kun esim. työttömillä jotka saa "kaiken maailman tukia."

En voi uskoa, että "elättiperhettä" todellakaan hyysätään niin paljon, kuin hyvätuloiset kateelliset antavat olettaa saatika sitten heidän elämänsä olisi niin ihmeellisen nautittavaa. Elättiperheen lapset eivät pääse harrastamaan, elättiperheet eivät monestikaan asu rauhallisilla alueilla vaan monesti kunnan ankeassa kerrostalossa, elättiperheillä ei varmasti ole autoa, elättiperheet eivät syö juustoja ja sisäfilettä eivätkä hemmottele perhettään matkoilla. Elättiperheet eivät lähde mökille rentoutumaan. Elättiperheissä pihistellään ja mietitään työstressin sijaan, miten pärjätään, kun pesukone hajoaa ja mitä tehdä, kun pikku Elätti-Essi itkee, että ei ole niin kuin muut luokkakaverit kun ei saa sitä ja tätä ja on erilainen. Ei se pikku-Essi tajua, että voi olla onnellinen ilman materiaa, jos keksiluokka-Kaija kehuskelee uusilla vaatteillaan. En sano, etteikö elättiperheissä voitaisi olla onnellisia..

Minä olen elänyt sekä työssäolevassa perheessä lapsena, että elättiperheessä, kun toinen vanhempani sairastui vakavasti ja toinen joutui työttömäksi lama-aikana irtisanomisten takia. Tämän jälkeen alkoi helvetti. Talo kaupattiin, muutettiin pois kotikulmilta toiseen kaupunkiin, isän työnsaantiongelmien takia hänelle alkoi tulla alkoholiongelma, riidat rahasta.. Aina mietittiin, miten rahat riittää. Raharaharaharaha... Siitä puhuttiin koko lapsuus ja se aiheutti kroonisen stressin, se oli jotenkin pelottava aihe, kun rahaa ei ollut niin aina ahdisti. Me ei käyty matkoilla, me oltiin aina vähän erilaisia ja muistan, kuinka halusin olla kuin muut, joilla tuntui asiat olevan hyvin.. En tiedä oliko vanhempien kotona oleskelu ja riitely niin nautittavaa. Häpesin monesti, kun minun vanhemmat oli aina kotona. Melkein lapsena elämäni oli mielenkiintoisempaa, kun vanhemmat oli töissä ja kaikki oli ns. normaalia.Tehtiin jotain, käytiin jossain, oli rahaa..

Ja tästä elättiperheen lapsesta tuli erittäin pois elättiydestä haluava ja kynsinhampain haluan itselleni paremman elintason. Kyllä moni joka on kateellinen eläteille, ei tajuakaan, mitä kaikkea itsellä on.

En voi uskoa, että "elättiperhettä" todellakaan hyysätään niin paljon, kuin hyvätuloiset kateelliset antavat olettaa saatika sitten heidän elämänsä olisi niin ihmeellisen nautittavaa. Elättiperheen lapset eivät pääse harrastamaan, elättiperheet eivät monestikaan asu rauhallisilla alueilla vaan monesti kunnan ankeassa kerrostalossa, elättiperheillä ei varmasti ole autoa, elättiperheet eivät syö juustoja ja sisäfilettä eivätkä hemmottele perhettään matkoilla. Elättiperheet eivät lähde mökille rentoutumaan. Elättiperheissä pihistellään ja mietitään työstressin sijaan, miten pärjätään, kun pesukone hajoaa ja mitä tehdä, kun pikku Elätti-Essi itkee, että ei ole niin kuin muut luokkakaverit kun ei saa sitä ja tätä ja on erilainen. Ei se pikku-Essi tajua, että voi olla onnellinen ilman materiaa, jos keksiluokka-Kaija kehuskelee uusilla vaatteillaan. En sano, etteikö elättiperheissä voitaisi olla onnellisia..

Minä olen elänyt sekä työssäolevassa perheessä lapsena, että elättiperheessä, kun toinen vanhempani sairastui vakavasti ja toinen joutui työttömäksi lama-aikana irtisanomisten takia. Tämän jälkeen alkoi helvetti. Talo kaupattiin, muutettiin pois kotikulmilta toiseen kaupunkiin, isän työnsaantiongelmien takia hänelle alkoi tulla alkoholiongelma, riidat rahasta.. Aina mietittiin, miten rahat riittää. Raharaharaharaha... Siitä puhuttiin koko lapsuus ja se aiheutti kroonisen stressin, se oli jotenkin pelottava aihe, kun rahaa ei ollut niin aina ahdisti. Me ei käyty matkoilla, me oltiin aina vähän erilaisia ja muistan, kuinka halusin olla kuin muut, joilla tuntui asiat olevan hyvin.. En tiedä oliko vanhempien kotona oleskelu ja riitely niin nautittavaa. Häpesin monesti, kun minun vanhemmat oli aina kotona. Melkein lapsena elämäni oli mielenkiintoisempaa, kun vanhemmat oli töissä ja kaikki oli ns. normaalia.Tehtiin jotain, käytiin jossain, oli rahaa..

Ja tästä elättiperheen lapsesta tuli erittäin pois elättiydestä haluava ja kynsinhampain haluan itselleni paremman elintason. Kyllä moni joka on kateellinen eläteille, ei tajuakaan, mitä kaikkea itsellä on.

En voi uskoa, että "elättiperhettä" todellakaan hyysätään niin paljon, kuin hyvätuloiset kateelliset antavat olettaa saatika sitten heidän elämänsä olisi niin ihmeellisen nautittavaa. Elättiperheen lapset eivät pääse harrastamaan, elättiperheet eivät monestikaan asu rauhallisilla alueilla vaan monesti kunnan ankeassa kerrostalossa, elättiperheillä ei varmasti ole autoa, elättiperheet eivät syö juustoja ja sisäfilettä eivätkä hemmottele perhettään matkoilla. Elättiperheet eivät lähde mökille rentoutumaan. Elättiperheissä pihistellään ja mietitään työstressin sijaan, miten pärjätään, kun pesukone hajoaa ja mitä tehdä, kun pikku Elätti-Essi itkee, että ei ole niin kuin muut luokkakaverit kun ei saa sitä ja tätä ja on erilainen. Ei se pikku-Essi tajua, että voi olla onnellinen ilman materiaa, jos keksiluokka-Kaija kehuskelee uusilla vaatteillaan. En sano, etteikö elättiperheissä voitaisi olla onnellisia..

Minä olen elänyt sekä työssäolevassa perheessä lapsena, että elättiperheessä, kun toinen vanhempani sairastui vakavasti ja toinen joutui työttömäksi lama-aikana irtisanomisten takia. Tämän jälkeen alkoi helvetti. Talo kaupattiin, muutettiin pois kotikulmilta toiseen kaupunkiin, isän työnsaantiongelmien takia hänelle alkoi tulla alkoholiongelma, riidat rahasta.. Aina mietittiin, miten rahat riittää. Raharaharaharaha... Siitä puhuttiin koko lapsuus ja se aiheutti kroonisen stressin, se oli jotenkin pelottava aihe, kun rahaa ei ollut niin aina ahdisti. Me ei käyty matkoilla, me oltiin aina vähän erilaisia ja muistan, kuinka halusin olla kuin muut, joilla tuntui asiat olevan hyvin.. En tiedä oliko vanhempien kotona oleskelu ja riitely niin nautittavaa. Häpesin monesti, kun minun vanhemmat oli aina kotona. Melkein lapsena elämäni oli mielenkiintoisempaa, kun vanhemmat oli töissä ja kaikki oli ns. normaalia.Tehtiin jotain, käytiin jossain, oli rahaa..

Ja tästä elättiperheen lapsesta tuli erittäin pois elättiydestä haluava ja kynsinhampain haluan itselleni paremman elintason. Kyllä moni joka on kateellinen eläteille, ei tajuakaan, mitä kaikkea itsellä on.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:10"]

Asuntolainan korot on nykyään niin alhaalla, ja vähentää saa vain 75%, että nettovaikutus on tuloissa enintään muutaman kympin luokkaa kuussa. Jo siihen saa olla iso (luokkaa 300-400 tonnia) asuntolaina. Harva niistä vähennuksistä siis juurikaan enää kostuu.

Toisekseen vero% on 30% jo noin 4200 euron bruttotuloilla, ja siihen se vajaa 6% muita pakollisia maksuja päälle. Kuuden tonnin palkasta menee jo lähemmäs/yli 40% veroja. Mielestäni jo sellainen määrä josta saa ja PITÄÄkin valittaa. 

Jos verrataan täysin toimeentulotuella elävää perhettä jolla 3 lasta ja 1000 euron asumiskulut, he saavat nettotuloja noin 2500 euroa kuussa ja päälle vielä sähkö-, vesi- ja kotivakuutuslaskut + sairausmenot, ehkä noin 2700e yhteensä kuussa. Lisäksi päivähoitomaksut ilmaiseksi. Ja sitten se yhden palkansaajan 6000e tienaava perhe, jolle jää nettona palkasta lapsilisineen noin 4400 euroa ja päivähoitomaksut vie luokkaa 500e.. Niin nettotulojen ero jää vain reiluun tonniin! Siis oikeasti, täysin tuloton perhe ja sellainen jossa vain toinen on "hyväpalkkaisessa" työssä, tuloero vain reilu tonni! Aivan järjetöntä, ja ihan paikallaan on valittaakin että ero on liian pieni.

[/quote]

Mitähän minä lasken väärin, sillä laskin veroprosenttilaskurilla, että yhden hengen 100 000 vuosibruttotuloilla (8333,33€/kk), veroja tulee 41,5 %? Siis eläkemaksuineen päivineen... Perusprosentti oli 35 (Kaksi lasta, ei muita elätettäviä, ei kirkollisveroa eikä asuntolainavähennyksiä, Hki).

Eikä minusta ole tippaakaan väärin tuollainen verotus. Valmistun ensi vuonna (melkoisen varma työllistymistilanne) ja palkkani pitäisi n. 5v sisään olla tuota luokkaa. Suomi on sivistysmaa, ja on sivistyksen merkki, että heikommista huolehditaan. Luuletko, että ihmiset, jotka ovat niin pahasti syrjäytyneet, että elävät koko elämänsä toimeentulotuen varassa, on kaikki kunnossa? 

Hymyissä suin olen myös seurannut niitä kommentteja että ei se omistusasuminen ole mikään etu verrattuna esim. kaupungin vuokra-asunnoissa asuviin kun kuulemma hyöty on vain siinä että perintöä voi sitten jättää.

No, ensinnäkin onhan se perintökin jo itsessään hyvä etu. Kyllä varmaan tuntuu mukavalta rauhoittavalta että voi kartuttaa omaisuuttaan jonka voi sitten omat lapset hyödyntää. Vuokra-asujilla ei ole tätä mahdollisuutta.

Ja entäs sitten se asumisen taso. On se kumma että monissa muissa yhteyksissä omistusasunnossa asuvat tuovat aika selvästi ilmi sen että vuokra-asujat ovat alempaa kastia melkein spitaalisia ja kaikki kaupungin vuokra-asunto alueet ovat jotain ghetto alueita joihin he eivät halua jalallansa astua.

Mutta tässä ketjussa taas sitä omistusasunnon autuutta vähätellään ja eräskin täällä kirjoittelee kuinka: "Samoilla alueilla asutaan ja saman tasoisissa asunnoissa." No ehkä se tällä kirjoittajalla on näin, mutta kyllä enemmistö omistusasunnon ostajista asuvat tasoltaan paljon paremmissa asunnoissa eikä välttämättä edes samoilla kulmilla kun kaupungin vuokra-asujat. Ainakin omistusasujat selkeästi tuovat ilmi sen missä asuvat mainiten: "Se ei ole sitten sitä vuokrataloaluetta" jos sellainen sattuu lähistöllä olemaan.

6500€ bruttotuloilla pääsee kiinni jo isoon asuntolainaan ja jopa pääkaupunkiseudulta saa 300 000€ jo omakotitalojja, rivarinpätkiä tai hyviä kerrostaloasuntoja, joissa asumista ei voi kyllä verrata kaupungin vuokra-asuntoihin. Ja kyllähän oma on aina oma. (tai tätä mantraahan te omistusasujat hoette) Vaikka olisi kyseessä kerrostalo-osake niin kyllä kai tekin myönnätte että on sentään vähän eri asia, mukavampi ja parempi asua siinä kun jos se olisi se kaupungin vuokra-asunto. Eli se että saa ison asuntolainan ja pystyy ostamaan omistusasunnon on suuri etuoikeus vain hyvätuloisille!

Nettopalkka (rahana) ei välttämättä ole sama kuin bruttopalkka vähennettynä veroilla ja sosiaalimaksuilla. Bruttoni on 6700, ja netto 3700. Tämä johtuen siitä, että yritän arvioida mahdollisten bonusten vaikutusta jo tilatesssani verokortin. Jos bonuksia ei tule, tulee seuraavana vuonna veronpalautuksia. Ne ei sinäänsä lämmitä kyseisen verovuoden aikana, jolloin se netto on todellakin ollut se 3700 joka ikinen kuukausi.

Palkastani vähennetään myös puhelinetu, lounassetelit, liikuntasetelit, kulttuurisetelit ja muilla varmasti jonkinlainen autoetu. Rahanarvoisia etuja toki nekin, mutta niillä ei osteta lasten harrastusvälineitä tai makseta asuntolainaa ja yhtiövastiketta.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 15:00"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:54"]

[

En ole tuo kirjoittaja, mutta 1500 euroa enemmän tuloa ei ole paljon kun ottaa huomioon, että pummeilla on muutoin sama elintaso ja asunto. Perheen aikuiset kuitenkin käyvät kokopäiväisesti työssä. Että ei todellakaan ole minun mielestäni OK ja tulevaisuudessa onneksi hyysääminen tulee entisestään vähenemään.

[/quote]

Mistä sinä tuon 1500 euron eron repäisit? Hänhän sanoi, että heille jää 3000, eläteille tonni. Vai oletko sinäkin niitä joiden mielestä on pummiutta tehdä osa-aikatyötä ja saada hoitomaksusta alennus?

[/quote]

kyllä se on lähempänä puoltatoistakuin yhtä tonnia.sanoin "reilu tonni".

minä kannatan sosiaaliturvaa. En lähtisi purkamaan kannustinloukkuja tukiavähentämällä, vaan lisäämällä kohtuuhintaista vuokra-asuntotuotantoa. Ruppasesta vuokraneliöstäkin joutuu maksamaan kohtuuttomasti, kun se on pakko ostaa itse.

otin lähinnä kantaa apn ja muutaman muun harhakuvitelmiin siirä, miten "leveää elämää" hyvätuloiset elävät. Eivät elä, tulonsiirtojen ja asumisen hinnan vuoksi.

jos meillä jää 1500-2000 euroa enemmän elämiseen (ei siis humputteluun, kuten sinä luulet, vaan tavalliseen elämiseen, jossa on työssäkäyvillä monenlaista lisämenoakin verrattuna kotona makoileviin), se tarkoittaa viitisen euroa per työtunti. Minusta se on vastuullisesta ja ympäri vuorokauden pyörivästä vuorotyöstä aika vähän.

29

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 17:25"]

Itseasiassa 6500€ tai 4000€ bruttotuloista nettojen ero ei ole kuin muutama satanen. Verotus pitää siitä huolen....

Esim mun miehen bruttotulot 5000€, käteen 3000€, mun tulot 3400€, käteen 2400€. Huomaatko progressiivisen verotuksen?

[/quote]

Taitaa tulla pikkasen palautusta koska 2000€ ei ole oikea vero summa viidentonnin tuloista mutta aika lähellä myönnetään.m (5000€ palkasta pitäisi jäädä nettona 3200€)  Kyllä progressiivisuus on todella hyvä asia ja kyllä, ottaisin tuhat kertaa mielummin sen 5000€/kk kun 3400€ brutto eli ei ole lähelläkään sama asia vaikka verotus niitä eroja tasaakin jonkin verran. Kyllä se 600-800 enemmän nettona lämmittää kummasti. Sillähän maksaa jo uudehkon perheauton kuukausikulut aika mukavasti.

[/quote]

Ei tule penniäkään palautusta, ei ole koskaan tullut (no viimevuonna 27€, tarkistamme verotuksen syksyisin). Tarkistin vielä tuon vero.fi laskurilla ja tasan 40% menee eläkevakuutusmaksuineen. Mun mielestä se että 1600€ paremmasta palkasta jää 600€ enemmän käteen on ihan perseestä.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 20:58"]

[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 17:31"]

Sattuipa sopivasti. Minulla on juuri toi 6500€ bruttona (jonakin vuosina saatan lisäksi saada n. 1-1,5kk palkan bonuksia), miehellä ei tällä hetkellä tuloja. Nettona tämä tekee tasan 3608€/kk. Viiden hengen perheelle Länsi-Espoossa tämä ei ole hirveän iso summa. Pärjäämme OK, mutta luovuimme mm. sinäänsä tarpeellisesta kakkosautosta, koska se kävi liian kalliiksi.

Jos minä ja mies tienaisimme kumpikin 3250€/kk nettotulomme olisivat 600€ isommat. Kannatan perheiden yhteisverotusta.

[/quote]

Veroprosenttilaskuri kertoo, että perusprosenttisi on 32 %. Tähän vielä kun lisätään 6,05 % työeläke jne maksuja, niin veroprosenttisi on 38,05.

6500€ brutosta se ei ole 3608,00€ vaan 4026,95€. Mitähän jäi kertomatta? 

[/quote]

Mä sain laskurista 34%, tosin laskin tuohon lomarahat mukaan kuten kuuluukin.