Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täysi-ikäinen kotona, vastuut, tuet, rahat jne, kaipaan neuvoja!
29.10.2020 |
Vanhin poika asuu vielä kotona opiskelun vuoksi.
Nyt olen alkanut kohdata muutamia ongelmia.
Kotitöihihin täytyy patistella (on kyllä opetettu pienestä saakka korjaamaan omat jälkensä, ne hoitaa hyvin, mutta ns. yhteisiin juttuihin ei osallistu kun "ei ole mun sotkuja"!)
Mitään emme pyydä maksamaan, voi siis asua kotona (me maksamme asumisen, sähköt, vedet jne...)
Harvoin ostaa jotain ruokaa itselleen, syö siis yhteisestä kattilasta.
Nyt pyytää joululahjaksi kalliita juttuja :(
Jotenkin tuo asenne ärsyttää. Kuuluuko tuo ikään, että olettaa (?) vanhempien kustantavan kaiken samallatavalla kuin alaikäisenä? Asiasta on puhuttu, ei tunnu ymmärtävän!
Haki kelasta rahaa, mitään ei myönnetty, joten opintotuki ainut tulo. Miksi joku muu opiskelija saa asumis-, tai toimeentulotukea vaikka asuu kotona?
Tottakai huolehdimme ja voi asua kotona....
Neuvoja? Osallisuus ruokakustannuksiin? Vakuutukset? Liittymät? Bensat???
Maksaa opintotuesta ainoastaan henk.koht pienet ostokset. Opintomateriaalit ym maksamme me (kalliit kirjat ym).
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoremmat sisarukset saavat kalliita joululahjoja eikä heitä velvoiteta maksamaan kuluistaan niin asetat vanhimman eri asemaan lapsena vaatiessasi enemmän ja se voi aiheuttaa elinikäistä katkeruutta. Ei kai lapsi ole eri liitosta kuin nuoremmat?
Meillä on ollut periaate että kotona asuvalle maksetaan kuin alaikäiselle ja kotoa muutetaan heti kuin mahdollista. Se selkiyttää tilannetta ja saa lapsen aikuistumaan itsekseen ilman turhia riitelyjä. Täysi-iköisen kotona asuminen vain pitkittää teini-ikää.
En ymmärrä ensimmäistä lausettasi? Eihän tuo mene yhtään samaan laatikkoon!
Pienemmät sisarukset ovat kouluikäisiä, samalla viivalla kaikki lapset!
Päinvastoin pienemmät saa paljon vähemmän suhteessa vanhimpaan poikaan!
Itse kiristämme vyötä että rahat riittää, siksi tämä alkanut kaivertamaan. Eikö riitä, että kaikki on maksettu, vielä pitäisi kalliit lahjat saada?!
Äitinsä maksaa pienistä tuloista puhelimen ja bensat. Ehdotin, että ottaa omiin nimiinsä liittymän, ei ole vielä tapahtunut.
ap
Ei nuori tajua mitään ehdotuksia! Istutte kaikki saman pöydän ääreen ja käytte asiat läpi. Te sanelette ehdot kotona asumiselle, toki pitää kuunnella myös nuorta ja sopia yhdessä nuo kotityöt (ei kannata mitään paskinta hommaa laittaa, poikahan voi valita ns. mieleisimmän homman hänelle).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoremmat sisarukset saavat kalliita joululahjoja eikä heitä velvoiteta maksamaan kuluistaan niin asetat vanhimman eri asemaan lapsena vaatiessasi enemmän ja se voi aiheuttaa elinikäistä katkeruutta. Ei kai lapsi ole eri liitosta kuin nuoremmat?
Meillä on ollut periaate että kotona asuvalle maksetaan kuin alaikäiselle ja kotoa muutetaan heti kuin mahdollista. Se selkiyttää tilannetta ja saa lapsen aikuistumaan itsekseen ilman turhia riitelyjä. Täysi-iköisen kotona asuminen vain pitkittää teini-ikää.
En ymmärrä ensimmäistä lausettasi? Eihän tuo mene yhtään samaan laatikkoon!
Pienemmät sisarukset ovat kouluikäisiä, samalla viivalla kaikki lapset!
Päinvastoin pienemmät saa paljon vähemmän suhteessa vanhimpaan poikaan!
Itse kiristämme vyötä että rahat riittää, siksi tämä alkanut kaivertamaan. Eikö riitä, että kaikki on maksettu, vielä pitäisi kalliit lahjat saada?!
Äitinsä maksaa pienistä tuloista puhelimen ja bensat. Ehdotin, että ottaa omiin nimiinsä liittymän, ei ole vielä tapahtunut.
ap
No se äiti menee nyt sen lapsensa kanssa liittymäkauppaan ja SIIRTÄÄ liittymän lapsen nimiin. Ei voi olla vaikeata!!? Meillä kun lapset täyttivät 18v, niin ensimmäinen homma oli siirtää liittymät heidän nimilleen, katsos kun on täysi-ikäinen, niin oikeuksien mukana tulee myös velvollisuuksia! Ja bensat lapsen maksettaviksi. Nyt sitä selkärankaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoremmat sisarukset saavat kalliita joululahjoja eikä heitä velvoiteta maksamaan kuluistaan niin asetat vanhimman eri asemaan lapsena vaatiessasi enemmän ja se voi aiheuttaa elinikäistä katkeruutta. Ei kai lapsi ole eri liitosta kuin nuoremmat?
Meillä on ollut periaate että kotona asuvalle maksetaan kuin alaikäiselle ja kotoa muutetaan heti kuin mahdollista. Se selkiyttää tilannetta ja saa lapsen aikuistumaan itsekseen ilman turhia riitelyjä. Täysi-iköisen kotona asuminen vain pitkittää teini-ikää.
Jos täysi-ikäinen asuu kotona, niin kyllä häneltä voi jo odottaa osallistumista kodin asioihin (mikä ei tarkoita rahaa). Kuten aloittaja kirjoittikin aloituksessaan, lapsen asenne on se mikä kaihertaa, ei osallistuminen kuluihin. Vanhemmat tekee ruuat, siivoaa, maksaa kaikki kulut, ja mitä tekee aikuinen lapsi: on vailla kalliita joululahjoja. Oletettavasti vieläpä jotain "hupijuttuja". Itse vanhempana ostaisin lahjaksi tuossa vaiheessa vain tarpeellista eli tulevaan omaan asuntoon astioita, lakanoita yms.
Ja kyllä opintotukea saavalta nuorelta voi velvoittaa, että maksaa omia pakollisia kulujaan tuosta opintotuesta.
Kiitos! Luit ajatukseni.
Tuntuu, että poika käyttää hyväkseen äitinsä hyväntahtoisuutta?
Opintotuki noin 220e, josta ei mene kuin parikymppiä materiaaleihin.
Isovanhemmat antoivat perintönä hieman rahaa, niitä ei ole käyttänyt mihinkään. (ja ihan hyvä, että säästääkin tulevaan)
ap
Tietenkin poika käyttää tilannetta hyväkseen, mukavahan se on kun ei tarvi mitään tehdä eikä huolehtia kuluista :D
Jos tosiaan maksatte ne kirjat, niin todellakin tuosta 200 eurosta nuori maksaa puhelinliittymänsä, bensat ja omat vapaa-ajan menot. Tuo perintö on kyllä viisasta säästää jatko-opintojen ajalle.
Äiti ei ole osannut laittaa rajoja. Ei se poika osaa sitten aikuisenakaan rahaa käyttää. Oma vikasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuoremmat sisarukset saavat kalliita joululahjoja eikä heitä velvoiteta maksamaan kuluistaan niin asetat vanhimman eri asemaan lapsena vaatiessasi enemmän ja se voi aiheuttaa elinikäistä katkeruutta. Ei kai lapsi ole eri liitosta kuin nuoremmat?
Meillä on ollut periaate että kotona asuvalle maksetaan kuin alaikäiselle ja kotoa muutetaan heti kuin mahdollista. Se selkiyttää tilannetta ja saa lapsen aikuistumaan itsekseen ilman turhia riitelyjä. Täysi-iköisen kotona asuminen vain pitkittää teini-ikää.
En ymmärrä ensimmäistä lausettasi? Eihän tuo mene yhtään samaan laatikkoon!
Pienemmät sisarukset ovat kouluikäisiä, samalla viivalla kaikki lapset!
Päinvastoin pienemmät saa paljon vähemmän suhteessa vanhimpaan poikaan!
Itse kiristämme vyötä että rahat riittää, siksi tämä alkanut kaivertamaan. Eikö riitä, että kaikki on maksettu, vielä pitäisi kalliit lahjat saada?!
Äitinsä maksaa pienistä tuloista puhelimen ja bensat. Ehdotin, että ottaa omiin nimiinsä liittymän, ei ole vielä tapahtunut.
ap
Ei nuori tajua mitään ehdotuksia! Istutte kaikki saman pöydän ääreen ja käytte asiat läpi. Te sanelette ehdot kotona asumiselle, toki pitää kuunnella myös nuorta ja sopia yhdessä nuo kotityöt (ei kannata mitään paskinta hommaa laittaa, poikahan voi valita ns. mieleisimmän homman hänelle).
Samat on säännöt kaikille. Silti nuorempi poika tekee pyytämättä ja ostaa omilla rahoillaan lahjoja muille.
Äitinsä sanoo, että maksaa puhelimen ja bensat, poika tyytyy tietysti siihen (tämähän on sitten nuoremmilta pois).
Jotenkin hän olettaa, että kaikki mulle heti.
Kun suunta olisi kotiinpäin (yhteiset osallistumiset tai perheenjäsenille syntymäpäivälahjoja), tavallaan erottaa itsensä joukosta "ei oo mun".
Taidan ottaa samat keinot käyttöön. (tietysti äitinsä tätä vastustaa, joten??)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei ole osannut laittaa rajoja. Ei se poika osaa sitten aikuisenakaan rahaa käyttää. Oma vikasi.
Äitipuoli.
On se kyllä erikoista ettei tällaisia asioita ole mietitty valmiiksi ennen lasten hankkimista. Ei nämä voi tulla kenellekään yllätyksenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti ei ole osannut laittaa rajoja. Ei se poika osaa sitten aikuisenakaan rahaa käyttää. Oma vikasi.
Äitipuoli.
Ap on isäpuoli tai äitipuoli.
Jos näette pojassa vain negatiivistä niin aika usein siitä tulee itseään toteuttava ennuste. Se ei tarkoita että pitäisi antaa elää miten haluaa vaan ymmärtää että riitelyn alla on isompia asioita.
Opiskelevan täysi-ikäisten lasten elättäminen on muuten laissa määrätty. Elstusvelvollisuus kestää 21-vuotiaaksi asti vaikkei tuota ole tuomioistuimissa koskaan testattu. Lainkohdassa ei edes puhuta kotona asumisesta mitään.
Oointorahalla ei paljon mitään maksella, joten vähävaraisten kannattaa hommata aikuisille lapsilleen asunto, jolloin oääsee tukien piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysi-ikäinen? Olisiko töihin meneminen mitään verorahoista maksettujen tuilla siipeilemisen sijaan? Varmasti löytyy kaikenlaisia osa- tai kokoaikaisia hanttihommia mitä voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelevan täysi-ikäisten lasten elättäminen on muuten laissa määrätty. Elstusvelvollisuus kestää 21-vuotiaaksi asti vaikkei tuota ole tuomioistuimissa koskaan testattu. Lainkohdassa ei edes puhuta kotona asumisesta mitään.
Oointorahalla ei paljon mitään maksella, joten vähävaraisten kannattaa hommata aikuisille lapsilleen asunto, jolloin oääsee tukien piiriin.
Kyseinen nuori saa opintotukea 200 euroa, mikä on kyllä iso raha, kun ei tarvi maksaa asumisen kuluja ollenkaan.
Luuletko oikeasti, että jos nuori muuttaa omilleen, niin niillä tuilla elää kuin joku kroisos? :D Nuori saisi tuon saman 200 euroa + asumistukea 80% asumiskuluista, alueesta riippuen n. 200-300 euroa. Eli yhteensä 500 euroa kuussa, jolla pitäisi maksaa kaikki kulut. Jos ei tuo riitä, niin opintolainaa sitten.
Ja joo, periaatteessa vanhemmilla on elatusvelvollisuus tuonne 21-vuotiaaksi asti. Mutta jos ei ole rahaa millä maksaa (aloittajan mukaan ovat pienituloisia), niin eipä vanhempiakaan voi pakottaakaan.
Eli kyllä kyseinen nuori pärjää vielä kotona paremmin kuin omassa asunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä opinnoista on nyt kyse? Lukiolainen on minusta kyllä vielä lapsi ja koululainen siinä missä muutkin lapset noin vanhempien elatusvastuun kannalta, vaikka täysi-ikäinen olisikin. Opiskelija on sitten vähän jo itsenäisempi ja voi alkaa suunnitella omilleen muuttoakin.
Kotitöiden kanssa pitää kyllä olla tarkkana, ettei kasvata sellaista miestä, joka ei koe asiakseen tehdä ollenkaan yhteisiä kotitöitä. Niitä on aikuisissakin miehissä ihan tarpeeksi ilman yhtäkään uutta tapausta.
Meillä 18 v abi saa täyden ylöspidon ja myös käyttörahaa tililleen. On hyvin niukka rahankäyttäjä, ei ole ollut tarvetta puuttua siihen puoleen. Tällä hetkellä osallistuu kotitöihinkin aika vähän, koska lukee ahkerasti kirjoituksiin. Olen kuitenkin siitä tarkka, että tekee pyydettäessä esim koko perheen illallisen tai käy kaupassa, tai siivoaa vaikka keittiön. Ihan periaatteen vuoksi.
Aion maksaa pojan elämisen kotona siihen asti, kunnes saa opiskelupaikan. Sen jälkeen aion tukea opintoja niin, ettei joudu ns hanttihommakierteeseen, missä ammatin kannalta täysin toissijainen pienipalkkainen työ haittaisi opintojen edistymistä. Toisaalta parin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen aion sulkea rahahanoja sen verran, että on pakko etsiä opintoihin liittyvää työtä (tiedän, että sitä kyllä saa jos pontevasti hakee). Tavoitteena on, että elättäisi itsensä itse noin neljännestä opintovuodesta alkaen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelevan täysi-ikäisten lasten elättäminen on muuten laissa määrätty. Elstusvelvollisuus kestää 21-vuotiaaksi asti vaikkei tuota ole tuomioistuimissa koskaan testattu. Lainkohdassa ei edes puhuta kotona asumisesta mitään.
Oointorahalla ei paljon mitään maksella, joten vähävaraisten kannattaa hommata aikuisille lapsilleen asunto, jolloin oääsee tukien piiriin.
Kyseinen nuori saa opintotukea 200 euroa, mikä on kyllä iso raha, kun ei tarvi maksaa asumisen kuluja ollenkaan.
Luuletko oikeasti, että jos nuori muuttaa omilleen, niin niillä tuilla elää kuin joku kroisos? :D Nuori saisi tuon saman 200 euroa + asumistukea 80% asumiskuluista, alueesta riippuen n. 200-300 euroa. Eli yhteensä 500 euroa kuussa, jolla pitäisi maksaa kaikki kulut. Jos ei tuo riitä, niin opintolainaa sitten.
Ja joo, periaatteessa vanhemmilla on elatusvelvollisuus tuonne 21-vuotiaaksi asti. Mutta jos ei ole rahaa millä maksaa (aloittajan mukaan ovat pienituloisia), niin eipä vanhempiakaan voi pakottaakaan.
Eli kyllä kyseinen nuori pärjää vielä kotona paremmin kuin omassa asunnossa.
Kiitos sinullekin!
Haluamme auttaa ja tukea, saa asua kotona. Aivan kuten kirjoitit!
Poika ei vaan ymmärrä, että voisi maksaa jotain itsekin, osallistua ruoan laittamiseen jne!
Sitten pyytää kalliita lahjoa. Osaako edes arvostaa mitä on saanut? Alan epäillä.
Sitten minä olen pahis kun sanon asiasta. Äitinsä taakse piiloutuu.
Ja en todellakaan millään pahalla sano.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme maksaneet opiskelevan nuoren kulut, täällä ei ole töitä iltaisin tai viikonloppuisin. Ainut edellytys on että hoitaa koulun. Oma huone pitää siivota ja pyydettäessä tehdä kotitöitä. Pyykit pesen samalla kuin muunkin perheen pyykit. Ruoka valmistuu samoissa kattiloissa kaikille. Antakaa myös armoa nuorille, ehtii sitä myöhemmin, opiskelu voi olla rankkaa.
Nuorelle voisi olla hyvästä nähdä miten rahaa käytetään. Kodin budjetti esiin, ja selitetään kiinteät kulut sekä muut kuluerät - mitä ruoka maksaa jne. Ja mihin on varaa, ja että säästöönkin yllättäviin kuluihin täytyy jäädä.
Ja voi tehdä yhdessä arvion siitä paljonko nuorelle maksaisi oma asunto ja siellä eläminen - tästä näkee miten paljon nyk tilanne säästää sekä mihin täytyy varautua. On hyvä oppia mitä eläminen maksaa - jokainen säästetty penni tekee hyvää tuleville vuosille, mutta ei toisten nurkissa voi vain olla täysihoidossa. Osallistumalla kotitöihin voi maksaa osuutensa. Kannattaa muuten opettaa laittamaan ruokaa - edullista, hyvää ja helppoa. Ja laskemaan vaikka budjetin ruualle.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme maksaneet opiskelevan nuoren kulut, täällä ei ole töitä iltaisin tai viikonloppuisin. Ainut edellytys on että hoitaa koulun. Oma huone pitää siivota ja pyydettäessä tehdä kotitöitä. Pyykit pesen samalla kuin muunkin perheen pyykit. Ruoka valmistuu samoissa kattiloissa kaikille. Antakaa myös armoa nuorille, ehtii sitä myöhemmin, opiskelu voi olla rankkaa.
Mitä jos sun nuori vastais tuohon kotitöiden tekemiseen, että en tee "kun ei oo mun sotkuja"?
No ette vaan osta niitä kalliita joululahjoja. Joululahjojen ostaminen ei ole mikään lakiin kirjattu velvollisuus.
Jos tympii pyykinpesu, niin et vaan pese sen pyykkejä, ostakoon uusia kalsareita kun kaikki ovat likaisia. Huom: omilla rahoillaan.
Jos käyttää teidän autoa, niin palauttaa aina tankki täynnä. MIkäli ei tätä tee, niin auton avaimet lukkojen taakse. Jos hänellä on oma auto niin kaikki kulut tietysti hänelle itselleen.
Jos ei miellytä niin opiskelija-asunto-jonoon.
No se puhelinliittymä ainakin pojan nimiin. Jos ei suostu, niin irtisanotte vaan sen, sehän onnistuu, jos se on teidän nimissä. Jättää pojan pyykit pesemättä, eihän ne teidän sotkuja ole. Ja jos ei jälkiään korjaa, kippaa ne rojut pojan huoneeseen. Toki kannattaa koittaa keskustella vielä, mutta itse ottaisin vähän radikaalimmat keinot käyttöön, jos puhe ei tehoa.
Siis jos ei poika käy töissä, niin tuosta 200 eurosta pitäisi maksaa bensat, vakuutukset ym. vai? Ehkä kohtuullista olisi puhelinlaskun maksaminen tuosta summasta. Olkaa onnellisia että saa opintotukea tuon verran. Kun opiskelija on avioparin yhteinen ja asuu kotona, ei saa yhtään opintotukea, eikä tietenkään lapsilisääkään enää kun on täysi-ikäinen. Mitä ihmeen tukia muut kotona asuvat täysi-ikäiset mielestäsi saavat? Eivät mitään.
Eikö pojan isältä ole pyydetty jatkamaan elatusmaksua niin kauan kuin poika opiskelee?
Ymmärrän hyvin että pojan äiti pitää hänen puoliaan, kun isäpuoli yrittää savustaa ulos jopa yhteisestä ruokapöydästä.
Alue: Aihe vapaa
Mulla meinasi mennä hermo tyttäreen, joka ei tehnyt kotona mitään kun piti lukion jälkeen välivuoden ja korotti yo-kokeita. Ihan ok kirjoituksiin asti, mutta kun ne loppui, ei osallistunut silti. Oli auto ja ajokortti, minä etätöissä kotona. Pyysin käymään kaupassa ja tekemään ruokaa ym juttuja. Onneksi pääsi sinne lääkikseen, eikä tullut toista välivuotta.