Lue keskustelun säännöt.
Vauva todella pienenä hoitoon?
28.10.2020 |
Sain unelmieni työtarjouksen. Ongelmana vain on, että olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla, vauva 2,5 kk. Projektin pitäisi alkaa niin nopeasti kuin mahdollista, viimeistään kuukauden sisällä.
Onko kukaan laittanut vauvaa näin pienenä hoitoon? Miten sujui? Pystyisimme järjestelemään niin, että hoito olisi vain puoliaikaista.
Kommentit (153)
En ole ihan vakuuttunut että se lapsen kanssa kotona oleminen on mikään tae sille että ei olisi ongelmia myöhemmin. Lasten kanssa kyllä olkaan pitkään kotona mutta mielenterveydelliset ongelmat on silti valtava ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole ihan vakuuttunut että se lapsen kanssa kotona oleminen on mikään tae sille että ei olisi ongelmia myöhemmin. Lasten kanssa kyllä olkaan pitkään kotona mutta mielenterveydelliset ongelmat on silti valtava ongelma.
Ei tietenkään, mutta jos äiti on päästään terve niin luultavimmin lapsellakin kaikki hyvin. Päiväkotiin laitettaessa et voi tietää, kuinka terveitä hoitajat ja muut lapset ovat, mutta oman tilasi ja jaksamisesi tiedät ainakin. Lapsi myös nauttii olla usein enemmän kotona mikäli siellä asiat ovat hyvin.
Mt-ongelmat ovat aina olleet suomessa valtava ongelma... johtuu varmaan pitkälti puhumattomuuden kulttuurista, runsaasta juomisesta ja tunne-elämän häiriöistä.
En lukenut kaikkia sivuja, joten tätä lienee jo kommentoitu. Mies jää kotiin vanhempainvapaalle ja nainen menee töihin.
Tuo 2-3 kk ikä on valheellinen siinä, että voi tosiaan luulla vauvan pärjäävän hoidossa ja voi luulla itse pystyvänsä etätöihin samalla kun hoitaa vauvaa.
Juuri tuossa kohtaa vauva nukkuu vielä paljon, ei osaa vielä vierastaa eikä kaivata äitiä, eikä muista välttämättä kaivata äitiä pitkään, jos hetkeksi hätääntyykin äidin puuttumista. Jos vauva itkee, jokin yksinkertainen toimenpide riittää. Syöttö, vaippa, nukkumaan.
Vauva ei vielä ole kovin vastavuoroinen eikä tunnu kaipaavan mitään lorutteluja tai muuta sosiaalista. Häntä ei tarvitse myöskään pitää silmällä, koska hän ei vielä liiku minnekään.
Tuo kaikki muuttuu pian. Kohta käsissä on aktiivinen ja kommunikoiva joka paikan termiitti, joka ei enää nuku parvekkeella koko iltapäivää. Sitten et enää pyöritä projekteja siinä sivussa samalla kun hoidat vauvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva tietää mitä nämä unelmatyöt oikein ovat?
Unelma!?
Työ on työtä ja unelma on unelmaa😎
Työhön menee elämästä niin iso osa, että kannattaa hakeutua sellaiseen työhön josta myös nauttii.
Eihän tuota kannata ainakaan rahan takia tehdä. Vanhempainvapaalla saa vielä varsin hyvin, riippuen aiemmasta palkasta. Sitten maksatte vielä sille hoitajalle palkkaa. Ihan muutaman satasen takia en todellakaan noin pientä laittaisi toisten hoidettavaksi. Puoli vuotta on aikuiselle lyhyt aika, mutta sille pikkuvauvalle todella pitkä aika. Puolen vuoden päästä sen lapsen kun saa sitten jo päiväkotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävä oli yhdessä kunnan työssä ja jäi äitiyslomalle. Saikin heti perään toisen, mutta hänen esimiehensä ei ollut rekisteröinyt aaiaa.
Kun pomo soitti ja pyysi töihin, sanoi vauva on vasta 3 kk.
Vuotta myöhemmin sanoi jos olisi tullut töihin , kaikki olisivat ajatelleet negatiivisesti.
Itse myös olin hoitanassa yhtä vauvaa kesän.
Vanhemmilla oli vaikka mitä ongelmia ja olisi moni asia selvinnyt, jos olisivat saaneet vauvan kesäksi jonnekin.
Kun asiaa alettiin selvittämää, päivät olisivat olleet pitkiä ja korvaus olisi ollut euroa, 100 e kk.
Heippa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä vähän väärä foorumi hakea ymmärrystä tällaisille ratkaisuille. On olemassa suljettuja ryhmiä, joissa näistä asioista pystyy keskustelemaan ilman lynkkausmentaliteettia, ehkä kannattaisi hakeutua sellaiselle? Meillä ei ihan noin pientä olla laittamassa hoitoon, mutta vauva menee 9 kk iässä täyspäivähoitoon. Ratkaisu ei ole helppo, mutta toisena vaihtoehtona lähtee koti alta. Ei tulisi mieleenkään kysyä täältä neuvoja tai ymmärrystä, ei täällä saa vaikeisiin tilanteisiin kuin kivittelyä ja "miksi hankit edes lapsia" ja "anna ne adoptioon" -kommentteja sun muuta täysin hyödytöntä öyhätystä.
Juttele ystävien kanssa tai vaikka suljetuissa lasketun ajan ryhmissä, niistä löytyy enemmän tukea ja inhimillisyyttä. Ja jos ja kun moni on sitä mieltä, että lapsen olisi hyvä olla äidin hoidossa vielä pidempään, niin sekin osataan sanoa asiallisesti eikä heti lähdetä miksävihaatsunlasta -linjalle.
Mutta 9 kk on jo iso verrattuna 3 kk:n ikäiseen
Se on ihan totta, mutta ap suunnittelee osapäiväistä hoitajaa kotiin ja etätöitä, jolloin hän pääsee apuun jos lapsi esim. itkee lohduttomasti. Vrt. 9-10 kk iässä päiväkotiin kokopäivähoitoon laittavat. Kyllä minä näkisin nämä aika verrannollisina synteinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan palkata lastenhoitaja kotiin. En ole ainakaan koskaan tavannut päiväkotia tai perhepäivähoitajaa, joka ottaisi noin pientä.
Joo, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palkata hoitaja. 9 kk:n iässä vasta pääsee päiväkotiin tai pph:lle.
Ja tuohon on ihan syynsä. Tuon ikäinen tarvitsee äitiä. Harmittelet myöhemmin, ettet nauttinut tuosta lyhyestä vauva-ajasta kotona luoden turvallista kiintymisuhdetta lapseesi. Vuoden ikäinen on vielä hyvin pieni myöskin mutta selvästi isompi kuin pari kuukautinen vauva. Tulee ihan surullinen olo tuosta.
Ennen äitiysloma oli 3 kk. Ihan täysjärkisiä me ollaan silti, enkä mitenkään tunneköyhäkään mielestäni ole, päinvastoin. Harvassa maassa edelleenkään on niin pitkät äitiyslomat kuin Suomessa.
Suomalaiset ovat itseasiassa HYVIN tunneköyhää sakkia. Aleksitymiaa varmaan joka kolmannella vanhemmalla ihmisellä, ja nää on just niitä jotka on jääneet hoivaa vaille. Vähänpä tiedät.
Siinä tapauksessa lähes kaikki 60-luvulla syntyneet ovat tunneköyhää sakkia. En tosin itseäni tunnista sellaiseksi. Päinvastoin, meillä on aina halailtu ja pussailtu paljon sekä aikuisten että lasten kesken, edelleen kävellään miehen kanssa käsi-kädessä, nukutaan kiinni toisissamme. Ja mikä parasta, nyt jo aikuiset lapsemme ja jopa heidän puolisonsa ihan omasta vapaasta halustaan viettävät paljon aikaa meidän kanssamme, lomaillaan yhdessä jne.
Itse tosin hoidin omat lapsemme kotona pitkälle kouluikään (mutta ei sekään tämän palstan mukaan ole hyvä...).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
”Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se ei nyt vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin”. Toimsärähti korvaan. Vauva on ykkösasia mutta molemmat haluaa urallaan eteenpäin..et kyllä se ura nyt ihan pikeasti on ykkösasia. Tulette huomaamaan ettei vauvaa hoideta toisella kädellä, olisitte hankkineet koiranpennun. Yleensä kun perhettä aletaan perustaa niin jompi kumpi vanhemmista täytyy joustaa hetkeksi. Tässä yhtälössä on nyt kaksi minä- minä aikuista ja yksi pieni ihmisen alku.
Olen itse pitkän linjan kotiäiti, mutta näin jälkiviisaasti sanoisin, että on monta tapaa olla ihan riittävän hyvä vanhempi. Jos ap:n perhe hankkii kotiin hoitajan (ei mitään vaihtuvia hoitajia, vaan vain sen yhden) ja etätyön aikaan ap voi lohduttaa lasta tms. jos tarve vaatii, työpäivän jälkeen lapsen kanssa ollaan, eikä karata omiin harrastuksiin jne. ei se minusta ihan dramaattiselta kuulosta. Suomi on täynnä vanhempia, jotka ovat viettäneet lapsen kanssa hyveellisen ajan kotona, mutta käytännössä yhteys lapseen on vähän sitä sun tätä. Johan sen opetti koronakevätkin, että oli perheitä, joissa oltiin ihan pulassa, kun lapsia ei saanut harrastuksiin tai ei itse voinut juosta niihin vaan piti olla yhdessä kotona tai ulkoilemassa. Joku tällainen asia, että onko vanhempi työelämässä, ei kerro kovin paljon perheen ilmapiiristä ja rakkaudesta.
Paljon helpompi lapsi on tuossa iässä totuttaa hoitajaan kuin jossain vierastamisvaiheessa. Yksi sukulainen vei lapsensa alle 1-vuotiaana hoitoon ja miinusta oli jatkuva sairastelukierre, mitä ei ap:n tapauksessa edes sen kummemmin tule, kun lapsi on kotona. Mutta muuten sen ikäisenkin hoitopäivään mahtui kahdet päikkärit eli sitä hereilläoloaikaa hoitopäivän aikana ei lopulta edes kertynyt monta tuntia. Sitten kun vanhempi meni hakemaan, oli lapsi virkeä ja viettivät yhteistä aikaa siihen asti, kun lapsi meni yöunille. Ilmeisesti tekivät kotitöitä, töitä jne. sitten sen jälkeen eli pyhittivät lapselle sen koko illan mitä tämä oli hereillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kommentoidaan, että monessa maassa se äitiysloma on vaan 3kk. Niin onkin, mutta monessa maassa ei myöskään tehdä 5pv viikossa 8h päivässä töitä vaan äiti voi tehdä lyhyempää työaikaa. Tai useassa maassa äiti jää kokonaan kotiäidiksi ja luopuu urastaan. Tai monissa maissa on yrityksillä omat daycaret, joissa lapset on samassa rakennuksessa töissä kun vanhempi.
Useissa maissa äitiysloma on myös pidempi kuin 9kk. Esim. Virossa. Ihan oikeasti kannattaa nauttia niistä etuuksista joita suomen valtio teille tarjoaa. Jos ei edes 9kk malta olla lapsen kanssa niin miksi ihmeessä olette hankkineet lapsen? Miten meinaatte jaksaa sitä seuraavat 18v?
Suomessa ei ihan kauheasti ole lastenhoitajia noin vaan kotiin palkattavaksi. Täyspäiväisen lastenhoitajan palkka on alkaen 2000€ euron luokkaa. Et varmaankaan ihan työkkäristä vaan jotain tyyppiä palkkaa hoitamaan vauvaa vaan koulutetun ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
”Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se ei nyt vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin”. Toimsärähti korvaan. Vauva on ykkösasia mutta molemmat haluaa urallaan eteenpäin..et kyllä se ura nyt ihan pikeasti on ykkösasia. Tulette huomaamaan ettei vauvaa hoideta toisella kädellä, olisitte hankkineet koiranpennun. Yleensä kun perhettä aletaan perustaa niin jompi kumpi vanhemmista täytyy joustaa hetkeksi. Tässä yhtälössä on nyt kaksi minä- minä aikuista ja yksi pieni ihmisen alku.
Täällä ei sallittua edes kertoa harkitsevansa alle 3v päivähoitoa vain ja ainoastaan äiti voi lapsen pelastaa maailman pahuudelta lusimalla kotona . Ei ihme , että kaikki aiempien sukupolvien äidit leimataan ties miksi, päivän trendistä riippuen. He kun ovat joko vapaaehtoisesti tai elääkseen hoidattaneet lapsensa muilla.
Töissä ei myöskään soveliasta edetä tai edes käyttää termiä ura.
Olette palanneet jonnekin 50-luvulle tai pidemmälle, koska jopa silloin naiset kävivät töissä.
Tähän en voi neljän kouluikäisen lapsen äitinä sanoa muuta kuin, että itse en olisi missään tapauksessa halunnut tai edes pystynyt jättämään tuon ikäistä lasta kenellekään muulle hoitoon. Olin jokaisen lapseni kohdalla hyvin kiinni äidin ja vauvan välisessä symbioosissa & imettämisessä ja jokaisen lapsen kohdalla nautinkin siitä aina vaan enemmän. Itseni oli laitettu -70-luvun tyyliin vauvana perhepäivähoitoon ja uskon, että olen saanut siitä jonkinlaisia traumoja kiintymyssuhteeseen. Tästäkin syystä saatoin olla niin kiinni omissa lapsissani vauva-aikana. Uskon kyllä, että lapseni ovat hyötyneet huolehtivaisuudestani ja herkkyydestäni esim itsetunnon kehittymisen osalta. No aloittaja jos saa esim lapsen isän tai jonkun tosi turvallisen, sitoutuneen ja osaavan tyypin hoitamaan vauvaansa, niin varmaankin kaikki voi mennä lapsenkin kannalta ihan hyvin.
Täytyy sanoa, että varsinkaan nyt korona-aikaan en uskaltaisi lähteä toteuttamaan apn suunnitelmaa. Joka kerta, kun hoitaja on flunssassa tms., joudutte järjestelemään hoidon uusiksi. Tai sitten jos joku oikeasti sairastuu koronaan, te tai hoitaja, edessä on kahden viikon karanteeni.
Lapsen sairauden takia voi jäädä pois töistä, hoitajan sairauden takia ei. Jos molempien työt ovat hyvin joustavia, saatte ehkä kuvion toimimaan, tai jos lähipiiristä löytyy varahoitajia.
Minusta lapsivuosien rankin vaihe oli 6 kk - 1v väli, kun lapset nukkuivat kahdet päiväunet ja syömistä harjoiteltiin monta kertaa päivässä. Unet olivat vielä varsin katkonaisia, mutta päivisin lapsilla alkoi jo olla paljon uteliaisuutta ympäröivään maailmaan. Enenevässä määrin piti jaksaa ja ehtiä ulkoilla, leikkiä, laulaa ja lorutella. Samalla tuli rakennettua elämäni merkittävimmät ihmissuhteet.
Joko täällä on vastattu siihen, miksei mies jää vanhempainvapaalle? Sehän on kaikkein paras ja yksinkertaisin ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan palkata lastenhoitaja kotiin. En ole ainakaan koskaan tavannut päiväkotia tai perhepäivähoitajaa, joka ottaisi noin pientä.
Joo, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palkata hoitaja. 9 kk:n iässä vasta pääsee päiväkotiin tai pph:lle.
Ja tuohon on ihan syynsä. Tuon ikäinen tarvitsee äitiä. Harmittelet myöhemmin, ettet nauttinut tuosta lyhyestä vauva-ajasta kotona luoden turvallista kiintymisuhdetta lapseesi. Vuoden ikäinen on vielä hyvin pieni myöskin mutta selvästi isompi kuin pari kuukautinen vauva. Tulee ihan surullinen olo tuosta.
Ennen äitiysloma oli 3 kk. Ihan täysjärkisiä me ollaan silti, enkä mitenkään tunneköyhäkään mielestäni ole, päinvastoin. Harvassa maassa edelleenkään on niin pitkät äitiyslomat kuin Suomessa.
Täysjärkisiä? Silti Suomessa on erityisen paljon masennusta, väkivaltaa, alkoholi-ongelmaa, huumeidenkäyttäjiä, jne...
Meinasin tulla kirjoittamaan ihan tätä samaa. Aina näissä keskusteluissa joku tulee sanomaan, että ihan täysjärkisiä meistä on tullut.
Vaan mistä johtuu se että on niin paljon ahdistusta ja masennusta, koulukiusaajia, syömishäiriöitä, sitoutumisvaikeuksia, päihdeongelmaa yms.yms. Kyllä monet näistä ongelmista juontaa sinne lapsuuteen ja vanhemien kyvyttömyyteen muodostaa ja antaa lapselle muodostua hyvää ja turvallista kiintymyssuhdetta.
Monesti tulee vastaan vanhempia, jotka on paljon kiinnostuneempia työstään ja itsestään kuin lapsesta. Lapselle kyllä ehkä hommaataan kaikki mitä se tarvitsee paitsi sitä aitoa läsnäoloa. On kiire saada omaa aikaa ja tehdä uraa tai juosta baareissa ja matkoilla.
Kaikista ei vaan ole vanhemmiksi, harmi kun tähän maailman tärkeimpään tehtävään ei ole pakollista pääsykoetta.
Ohhoijaa, on sinulla murheet. Keskity omaan elämääsi.