Lue keskustelun säännöt.
Vauva todella pienenä hoitoon?
28.10.2020 |
Sain unelmieni työtarjouksen. Ongelmana vain on, että olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla, vauva 2,5 kk. Projektin pitäisi alkaa niin nopeasti kuin mahdollista, viimeistään kuukauden sisällä.
Onko kukaan laittanut vauvaa näin pienenä hoitoon? Miten sujui? Pystyisimme järjestelemään niin, että hoito olisi vain puoliaikaista.
Kommentit (153)
Minä.en olisi pystynyt töihin vauvan ollessa noin pieni. Vauva valvotti paljon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä.en olisi pystynyt töihin vauvan ollessa noin pieni. Vauva valvotti paljon
Tosiaan. Kuka palkkaa silmät ristissä töitä tekevän?
Miten toimitaan tilanteessa, missä äiti kuolee synnytykseen? Onko lapsen tulevaisuus sinetöity, jos kerran kiintymyyssuhdetta äitiin ei synny ensinkään?
Vierailija kirjoitti:
Unelmien työtarjouksen tekijä ei ole unelmien työnantaja ellei hän ole ylpeä ja kaikin puolin hyvillään siitä, että työntekijänsä laittaa pienen vauvansa ykköseksi.
Mun miehen työnantaja on unelmien työnantaja. Naiset saa 1v palkallista äitiyslomaa ja miehet 6kk palkallista isyyslomaa. Isyysloman voi pitää sopivaksi katsomanaan ajankohtana ennen kuin lapsi täyttää 2v. Ja on kovassa huudossa työntekijöiden keskuudessa tämä 6kk isyysloma!
Suurten ikäluokkien oli PAKKO laittaa lapsensa ihan pienenä hoitoon. He taistelivat myöhemmille sukupolville hyvät vanhempainlomat ja kunnalliset päiväkodit. Mutta nyt se on kääntynyt niin päin, että ajatellaan, että on PAKKO olla koko se pitkä vanhempainloma kotona. Ja kuten tästäkin ketjusta nähdään, pakko koskee vain naisia. Joka päivä Suomessa isiä palaa töihin, vaikka kotona on pieni vauva. Siitä ei kukaan ole pöyristynyt.
Aloittaja, teet juuri niin kuin teidän perheelle on sopivin ratkaisu. Vanhemmuudessa on se ihana ja kamala asia, että suurimmasta osasta lapsia tulee ihan normaaleja, teitpä niin tai näin. Vanhemmuus on jatkuvaa improvisointia eikä koskaan voi tuntea että menipä tämä homma nyt tosi hyvin. Joten heittäydy tilanteeseen ja seuraa omaa intuitiotasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet niin tai näin, aina menee väärinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan palkata lastenhoitaja kotiin. En ole ainakaan koskaan tavannut päiväkotia tai perhepäivähoitajaa, joka ottaisi noin pientä.
Joo, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palkata hoitaja. 9 kk:n iässä vasta pääsee päiväkotiin tai pph:lle.
Ja tuohon on ihan syynsä. Tuon ikäinen tarvitsee äitiä. Harmittelet myöhemmin, ettet nauttinut tuosta lyhyestä vauva-ajasta kotona luoden turvallista kiintymisuhdetta lapseesi. Vuoden ikäinen on vielä hyvin pieni myöskin mutta selvästi isompi kuin pari kuukautinen vauva. Tulee ihan surullinen olo tuosta.
Ennen äitiysloma oli 3 kk. Ihan täysjärkisiä me ollaan silti, enkä mitenkään tunneköyhäkään mielestäni ole, päinvastoin. Harvassa maassa edelleenkään on niin pitkät äitiyslomat kuin Suomessa.
Suomalaiset ovat itseasiassa HYVIN tunneköyhää sakkia. Aleksitymiaa varmaan joka kolmannella vanhemmalla ihmisellä, ja nää on just niitä jotka on jääneet hoivaa vaille. Vähänpä tiedät.
Se on kyllä totta, varsin tunneköyhiä esimerkiksi nämä jotka kivittelevät kanssaäitejä ja jynssäävät omaa sädekehäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten toimitaan tilanteessa, missä äiti kuolee synnytykseen? Onko lapsen tulevaisuus sinetöity, jos kerran kiintymyyssuhdetta äitiin ei synny ensinkään?
Haloo silloin vauvalla on joku muu ensisijainen kiintymyksen kohde.
Jännä. Täällä huudellaan tutkimusten perään, se jota kiinnostaa, löytää tuon laittamani linkin avulla monta tutkimusta lisää. Eri asia toki jos ei halua tietää mitä tiede näistä asioista kertoo. Kyse on lapsen kehityksestä. Jo pelkkä imetys vaikuttaa lapsen aivoihin, suosittelen lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hankkii noin pienelle hoitajan kannattaa pitää mielessä että se vauva kiintyy siihen hoitajaan ja sitten kun se hoitaja lähtee syysyä tai toisesta niin sille vauva jää kaipaamaan sitä hoitajaa.
Meinaatteko koko sen vauvan elämän pitää saman hoitajan? Mitä vaurioita tulee psyykeen kun pieni lapsi ei enää näe kiintymyksen kohdettaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä.en olisi pystynyt töihin vauvan ollessa noin pieni. Vauva valvotti paljon
Tosiaan. Kuka palkkaa silmät ristissä töitä tekevän?
Ei kaikkien vauvat valvota. Tuskin ap:nkaan, jos hän kerran pohtii jo työkuvioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
Meillä on ainakin oman vauvamme osalta aika paljon kunnianhimoisempi toive kuin että se "selviää". Kyllähän se lapsi todistettavasti selviää ties missä narkkiluolassa, mutta lapsen parasta miettiville vanhemmille pelkkä selviäminen ei riitä.
Lapsen parasta tulee myös miettiä pitkällä aikajänteellä. Harrastukset, matkustaminen, opiskelun tukeminen, säästäminen lapselle, lapsen elämän taloudellinen turvaaminen.... Ei se pelkkä kotona makaaminen ja piirrettyjen päälle laittaminen takaa sitä hyvää vanhemmuutta ja onnistunutta vuorovaikutussuhdetta.
Mikään noista ei korvaa puuttumaan jäänyttä ensisijaisen vanhemman hoivaa alle vuoden ikäisenä.
Ja miksei muka voi olla molemmat? Kyllä meidän lapsi sai harrastaa, matkustaa, opiskelua on tuettu ja lapselle on säästetty ja taloudellinen elämä on turvattu, vaikka olin kotona viisi vuotta lapsen kanssa. Itsellä oli tosin vaikeaa päästä töihin kotivuosien jälkeen, mutta en silti kadu että annoin lapselle aikaa.
Kolmikuinen ei ole todella pieni. Kolmiviikkoinen on todella pieni.
1970-luvulla vanhempani saivat minut pitkän yrittämisen jälkeen. Minut laitettiin kolmiviikkoisena hoitoon. Vanhemmat lähtivät myös usean viikon etelänmatkalle, kun olin ihan pieni (tyyliin viikkoja) ja olin sukulaisen hoidettavana.
Minulla oli mielestäni oikein hyvä ja lämmin suhde äitiini. Hän oli myöskin esikuva siinä, että akateemisen uran ja äitiyden voi yhdistää. Isäni oli esikuva siinä, kuinka 1940-luvulla syntynyt mieskin voi jakaa kotityöt ja lastenhoidon sekä tukea vaimoaan urallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii noin pienelle hoitajan kannattaa pitää mielessä että se vauva kiintyy siihen hoitajaan ja sitten kun se hoitaja lähtee syysyä tai toisesta niin sille vauva jää kaipaamaan sitä hoitajaa.
Meinaatteko koko sen vauvan elämän pitää saman hoitajan? Mitä vaurioita tulee psyykeen kun pieni lapsi ei enää näe kiintymyksen kohdettaan?
Siis ap olisi palkkaamassa kotiin osa-aikaisen hoitajan. Millä ihmeen logiikalla tästä hoitajasta tulisi yhtäkkiä vauvan ensisijainen kiintymyksen kohde, kun ap on puolisonsa kanssa hoitanut lasta tähän asti ja edelleen hoitaisi suurimman osan vuorokaudesta?
Lapsiparka raha menee edelle... :,(
Vierailija kirjoitti:
Vuonna-71 äitiysloma oli vain kolme kuukautta. Minut laitettiin vieraalle hoitoon niinkuin varmaan moni muukin silloin. Itse olin kolme vuotta lapseni kanssa kotona vuonna 2003. Minusta noin pieni vauva kuuluu olla vielä äidin kanssa.
Minut laitettiin myös tuohon aikaan 3 kk ikäisenä hoitoon eikä minulla oikein koskaan ollut läheistä suhdetta äitiini. Vasta kun äitini kuoli, tuntui luvalliselta surra ”äidittömyyttäni”.
Olin myös omien lasteni kanssa vuosia kotona ja onnellinen siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hankkii noin pienelle hoitajan kannattaa pitää mielessä että se vauva kiintyy siihen hoitajaan ja sitten kun se hoitaja lähtee syysyä tai toisesta niin sille vauva jää kaipaamaan sitä hoitajaa.
Meinaatteko koko sen vauvan elämän pitää saman hoitajan? Mitä vaurioita tulee psyykeen kun pieni lapsi ei enää näe kiintymyksen kohdettaan?Siis ap olisi palkkaamassa kotiin osa-aikaisen hoitajan. Millä ihmeen logiikalla tästä hoitajasta tulisi yhtäkkiä vauvan ensisijainen kiintymyksen kohde, kun ap on puolisonsa kanssa hoitanut lasta tähän asti ja edelleen hoitaisi suurimman osan vuorokaudesta?
Sanoinko ensisijainen? sanoin että kiintyy, aivan varmana kiintyy jos on hoitajana 6-8h päivässä, ja jos kotona on myös isä/äiti samaan aikaan niin mitä se hoitaja tekee siellä? Eli vanhemmat ei siis oikeasti ole läsnä päivällä sille vauvalle vaan sen hoitaa se hoitaja kun vanhemmat etäpalaveeraa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten toimitaan tilanteessa, missä äiti kuolee synnytykseen? Onko lapsen tulevaisuus sinetöity, jos kerran kiintymyyssuhdetta äitiin ei synny ensinkään?
Haloo silloin vauvalla on joku muu ensisijainen kiintymyksen kohde.
Kuka? Järkyttynyt isä, joka ei ensinkään ollut kotiin jäämässä vauvan kanssa? Kerro toki lisää.
Vierailija kirjoitti:
Kolmikuinen ei ole todella pieni. Kolmiviikkoinen on todella pieni.
1970-luvulla vanhempani saivat minut pitkän yrittämisen jälkeen. Minut laitettiin kolmiviikkoisena hoitoon. Vanhemmat lähtivät myös usean viikon etelänmatkalle, kun olin ihan pieni (tyyliin viikkoja) ja olin sukulaisen hoidettavana.
Minulla oli mielestäni oikein hyvä ja lämmin suhde äitiini. Hän oli myöskin esikuva siinä, että akateemisen uran ja äitiyden voi yhdistää. Isäni oli esikuva siinä, kuinka 1940-luvulla syntynyt mieskin voi jakaa kotityöt ja lastenhoidon sekä tukea vaimoaan urallaan.
Kaikilla samassa tilanteessa olleille ei ole käynyt yhtä hyvin kuin sinulle. :( Ei ehkä ollut yhtä hyvää hoitajaa tai vanhempia, synnynnäinen persoonallisuus erilainen tms.
Tämähän ei ole mikään tutkimus vaan joku psykoterapeutti vaan mutuilee.
Vauva pärjää ihan hyvin isän tai muun turvallisen aikuisen kanssa. Jos pidät päivät lyhyinä, se on ihan sama teetkö vähän töitä vai käytkö jumpassa/kampaajalla/vietät parisuhdeaikaa tms mitkä ovat ainakin somen perusteella ihan hyväksyttäviä menoja.
Älä pahoita mieltäsi kommenteista..
Joillekin on aina loukkaus, jos toiset tekevät eri tavalla.