Lue keskustelun säännöt.
Vauva todella pienenä hoitoon?
28.10.2020 |
Sain unelmieni työtarjouksen. Ongelmana vain on, että olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla, vauva 2,5 kk. Projektin pitäisi alkaa niin nopeasti kuin mahdollista, viimeistään kuukauden sisällä.
Onko kukaan laittanut vauvaa näin pienenä hoitoon? Miten sujui? Pystyisimme järjestelemään niin, että hoito olisi vain puoliaikaista.
Kommentit (153)
Miten joku edes jaksaa, siis fyysisesti, mennä töihin, kun kotona on muutaman kuukauden ikäinen vauva? Meidän nuorempi on nyt 9kk ja olen niin rikki jatkuvasta heräilystä, etten kykene töihin ainakaan vuoteen. Teen myös asiantuntijatyötä, jossa pitää kyetä käyttämään päätään. Joko teidän vauva nukkuu yöt heräämättä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan se puheenkehityksen viivästyminen olla ihan motivaatio-kysymyskin, kun äiti kotona ymmärtää kaikki lapsen tarkoittamat asiast eleistä ja äännähdyksistä, niin ei tarvitse puhua mitään. Tällaisessa tilanteessa lapsi juurikin hyötyisi päiväkodista, kun siellä on pikku pakko opetella puhumaan, että pystyy kommunikoida hoitajien kanssa. Mun omalla lapsella oli viivettä kävelyn oppimisen kanssa ja konttasi vaan vielä 1v4kk ikäisenä, jolloin laitoin hänet päiväkotiin. Ensimmäisen tarhapäivän jälkeen lapsi tuli minua vastaan polvikävelyä ja viikko tästä niin alkoi kävellä ja heti varmoin askelin. Taito oli kyllä siellä valmiina, mutta ei ollut kotona motivaatiota käyttää tuota taitoa. Päiväkodissa tuli todennäköisesti tarve pysyä toisten lasten perässä, kun oli ryhmän ainut, joka ei kävele ja taito tuli sitten nopeasti käyttöön. En minäkään mitään pari kuukautista sylivauvaa laittaisi tarhaan, mutta tuo että pitäisi 3 vuotiaaksi asti olla kotona äidin helmoissa, kuulostaa ihan absurdilta jutulta lapsen kehityksen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi on tärkeämpi kuin hyvä työtarjous.
Mihin hävisi se "kun äidillä on hyvä olla on lapsillakin hyvä olla" mantra?
On paljon maita, joissa on ihan normaalia, että 2-3 kk ikäinen vauva menee hoitoon ja vanhemmat jatkaa töissä. Merkitystä luulisi olevan sillä, jos työ on joustavaa, toiveiden mukaista ym ym, äiti, isä ja lapsi hyötyvät kaikki. Siitä lapsesta kun pitää pitää huolta pidempäänkin, kuin se vauvavuosi. Tulee pitkät 17 vuotta, jos äiti masentuu jossain caccaduunissa.Se, että joissakin maissa on pakko lähteä heti synnytyksestä suoraan töihin, on pakon sanelemaa. Se ei tarkoita että se olisi lapselle paras tai edes hyvä ratkaisu. Ja sillä on väliä onko vauva äidin vai isän kanssa kotona jos äiti aikoo imettää.
Täytyy ihmetellä miten ihmiskunta on voinutkaan selvitä kaikki vuosituhannet ilman vuosien äitiyslomaa ja kelan rahoja ym elatusapuja. Se on hyvin lyhyt aika historiasta, kun äidit ja perheet on saaneet olla vain kotona muiden elätettävinä "tukemassa lapsen kehitystä". Ja suuri ihmetys on, että vaikka kaikki yltäkylläisyys on tarjolla lapsille ja perheille, lapsia hoidetaan kotona yhä pidempään niin jonot lasten/nuorisopsykiatrialle vain pitenee?
Eiköhän ihmiskunnan historiassa liene yleistä että lapsi on aina ollut äidin/isoäidin mukana joka paikassa. Kyllä kai nykyäänkin luonnonkansat sitoo liinalla lapsen äidin selkään ja sitten lähdetään etsimään ruokaa ja vettä tai peltoa ym. muokkaamaan. Siinä ollaan koko ajan ihokontaktissa ja välillä pidetään imetystauko.
Lasten ihmisoikeuksista ei ole ennen välitetty mitään. Lapset ovat olleet Suomessakin pitkään vailla ihmisoikeuksia. Lapset ovat olleet kuin orjia. Lapset olivat perheen ilmaista työvoimaa, vanhempiensa omaisuutta ja vanhuuden turva.
Lasten oikeudet ovat edelleen surkeat monissa maissa ja erityisesti kehitysmaissa. Kaikilla lapsilla ei ole edes oikeutta koulunkäyntiin! Pienet lapset työskentelevät vaarallisissa kaivoksissa tai ompelevat pikamuotia vaarallisissa hikipajoissa. Näin länsimaitten rikkaat ja turhamaiset naiset voivat ostaa halvalla vaatteita ja kenkiä. Kolkuttaako yhtään omaatuntoasi, kun ostelet vaatekaupoista pikamuotia? Tai laittaisitko oman 10-vuotiaan lapsesi ompelemaan likaiseen hikipajaan vaatteita tai töihin kaivokseen?
1960- ja 1970-luvuilla vauvoja on viety päivähoitoon jopa jo 2-3 kuukauden ikäisenä. Sairasta! Miksi ne äidit menivät niin äkkiä synnytyksen jälkeen töihin? Äidit olisivat voineet hoitaa lapsensa kotona. Perhepäivähoitajilta ei vaadittu mitään lastenhoitoalan koulutusta ja päiväkodeissa oli kouluttamattomia naisia töissä. Itse en veisi lastani hoitoon "kenelle tahansa".
Suomessa esimerkiksi lapsen ruumillinen kuritus on kielletty vasta 1980-luvulla. Lasten oikeuksien puolesta on tehtävä vielä paljon työtä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi on tärkeämpi kuin hyvä työtarjous.
Mihin hävisi se "kun äidillä on hyvä olla on lapsillakin hyvä olla" mantra?
On paljon maita, joissa on ihan normaalia, että 2-3 kk ikäinen vauva menee hoitoon ja vanhemmat jatkaa töissä. Merkitystä luulisi olevan sillä, jos työ on joustavaa, toiveiden mukaista ym ym, äiti, isä ja lapsi hyötyvät kaikki. Siitä lapsesta kun pitää pitää huolta pidempäänkin, kuin se vauvavuosi. Tulee pitkät 17 vuotta, jos äiti masentuu jossain caccaduunissa.Se, että joissakin maissa on pakko lähteä heti synnytyksestä suoraan töihin, on pakon sanelemaa. Se ei tarkoita että se olisi lapselle paras tai edes hyvä ratkaisu. Ja sillä on väliä onko vauva äidin vai isän kanssa kotona jos äiti aikoo imettää.
Täytyy ihmetellä miten ihmiskunta on voinutkaan selvitä kaikki vuosituhannet ilman vuosien äitiyslomaa ja kelan rahoja ym elatusapuja. Se on hyvin lyhyt aika historiasta, kun äidit ja perheet on saaneet olla vain kotona muiden elätettävinä "tukemassa lapsen kehitystä". Ja suuri ihmetys on, että vaikka kaikki yltäkylläisyys on tarjolla lapsille ja perheille, lapsia hoidetaan kotona yhä pidempään niin jonot lasten/nuorisopsykiatrialle vain pitenee?
Olisi kiva tietää mitä nämä unelmatyöt oikein ovat?
Unelma!?
Työ on työtä ja unelma on unelmaa😎
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten joku edes jaksaa, siis fyysisesti, mennä töihin, kun kotona on muutaman kuukauden ikäinen vauva? Meidän nuorempi on nyt 9kk ja olen niin rikki jatkuvasta heräilystä, etten kykene töihin ainakaan vuoteen. Teen myös asiantuntijatyötä, jossa pitää kyetä käyttämään päätään. Joko teidän vauva nukkuu yöt heräämättä?
On varmasti unelmalapsi.
Hienosti on kyllä mennyt ja palauduttu synnytyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ehkä vähän väärä foorumi hakea ymmärrystä tällaisille ratkaisuille. On olemassa suljettuja ryhmiä, joissa näistä asioista pystyy keskustelemaan ilman lynkkausmentaliteettia, ehkä kannattaisi hakeutua sellaiselle? Meillä ei ihan noin pientä olla laittamassa hoitoon, mutta vauva menee 9 kk iässä täyspäivähoitoon. Ratkaisu ei ole helppo, mutta toisena vaihtoehtona lähtee koti alta. Ei tulisi mieleenkään kysyä täältä neuvoja tai ymmärrystä, ei täällä saa vaikeisiin tilanteisiin kuin kivittelyä ja "miksi hankit edes lapsia" ja "anna ne adoptioon" -kommentteja sun muuta täysin hyödytöntä öyhätystä.
Juttele ystävien kanssa tai vaikka suljetuissa lasketun ajan ryhmissä, niistä löytyy enemmän tukea ja inhimillisyyttä. Ja jos ja kun moni on sitä mieltä, että lapsen olisi hyvä olla äidin hoidossa vielä pidempään, niin sekin osataan sanoa asiallisesti eikä heti lähdetä miksävihaatsunlasta -linjalle.
Mutta 9 kk on jo iso verrattuna 3 kk:n ikäiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustuen havaintoihin omasta ja lähipiirin äitiydestä, en ikinä palkkaisi muutaman kuukauden ikäisen vauvan äitiä uuteen, vaativaan työhön. Haastavat ajat ovat vasta edessä, pystytkö oikeasti antamaan hyvän työpanoksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perustuen havaintoihin omasta ja lähipiirin äitiydestä, en ikinä palkkaisi muutaman kuukauden ikäisen vauvan äitiä uuteen, vaativaan työhön. Haastavat ajat ovat vasta edessä, pystytkö oikeasti antamaan hyvän työpanoksen?
Olisi kans kiva tietää minkä alan töistä kyse. Tuskin mikään professuuuri yms kun vauvapalstailee.
Ainakin palkan pitää olla hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan palkata lastenhoitaja kotiin. En ole ainakaan koskaan tavannut päiväkotia tai perhepäivähoitajaa, joka ottaisi noin pientä.
Joo, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palkata hoitaja. 9 kk:n iässä vasta pääsee päiväkotiin tai pph:lle.
Ja tuohon on ihan syynsä. Tuon ikäinen tarvitsee äitiä. Harmittelet myöhemmin, ettet nauttinut tuosta lyhyestä vauva-ajasta kotona luoden turvallista kiintymisuhdetta lapseesi. Vuoden ikäinen on vielä hyvin pieni myöskin mutta selvästi isompi kuin pari kuukautinen vauva. Tulee ihan surullinen olo tuosta.
Ennen äitiysloma oli 3 kk. Ihan täysjärkisiä me ollaan silti, enkä mitenkään tunneköyhäkään mielestäni ole, päinvastoin. Harvassa maassa edelleenkään on niin pitkät äitiyslomat kuin Suomessa.
Täysjärkisiä? Silti Suomessa on erityisen paljon masennusta, väkivaltaa, alkoholi-ongelmaa, huumeidenkäyttäjiä, jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten me 60- ja 70-luvun lapset olemme pärjänneet kun silloin äitiysloma oli vain 3kk? Minäkin olin keskolassa 2kk ja sen jälkeen äidilläni oli enää 1kk äitiyslomaa ja sitten töihin. Isäni oli merillä.
Itse tosin päätin jo 6v että minusta tulee kotiäiti niinkuin naapurin pojan äitikin oli. Ja näin myös tapahtui.
Mulla hädin tuskin tikit oli sulanut tuossa vaiheessa ja töihin olisi pitänyt mennä. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten ihmisoikeuksista ei ole ennen välitetty mitään. Lapset ovat olleet Suomessakin pitkään vailla ihmisoikeuksia. Lapset ovat olleet kuin orjia. Lapset olivat perheen ilmaista työvoimaa, vanhempiensa omaisuutta ja vanhuuden turva.
Lasten oikeudet ovat edelleen surkeat monissa maissa ja erityisesti kehitysmaissa. Kaikilla lapsilla ei ole edes oikeutta koulunkäyntiin! Pienet lapset työskentelevät vaarallisissa kaivoksissa tai ompelevat pikamuotia vaarallisissa hikipajoissa. Näin länsimaitten rikkaat ja turhamaiset naiset voivat ostaa halvalla vaatteita ja kenkiä. Kolkuttaako yhtään omaatuntoasi, kun ostelet vaatekaupoista pikamuotia? Tai laittaisitko oman 10-vuotiaan lapsesi ompelemaan likaiseen hikipajaan vaatteita tai töihin kaivokseen?
1960- ja 1970-luvuilla vauvoja on viety päivähoitoon jopa jo 2-3 kuukauden ikäisenä. Sairasta! Miksi ne äidit menivät niin äkkiä synnytyksen jälkeen töihin? Äidit olisivat voineet hoitaa lapsensa kotona. Perhepäivähoitajilta ei vaadittu mitään lastenhoitoalan koulutusta ja päiväkodeissa oli kouluttamattomia naisia töissä. Itse en veisi lastani hoitoon "kenelle tahansa".
Suomessa esimerkiksi lapsen ruumillinen kuritus on kielletty vasta 1980-luvulla. Lasten oikeuksien puolesta on tehtävä vielä paljon työtä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi on tärkeämpi kuin hyvä työtarjous.
Mihin hävisi se "kun äidillä on hyvä olla on lapsillakin hyvä olla" mantra?
On paljon maita, joissa on ihan normaalia, että 2-3 kk ikäinen vauva menee hoitoon ja vanhemmat jatkaa töissä. Merkitystä luulisi olevan sillä, jos työ on joustavaa, toiveiden mukaista ym ym, äiti, isä ja lapsi hyötyvät kaikki. Siitä lapsesta kun pitää pitää huolta pidempäänkin, kuin se vauvavuosi. Tulee pitkät 17 vuotta, jos äiti masentuu jossain caccaduunissa.Se, että joissakin maissa on pakko lähteä heti synnytyksestä suoraan töihin, on pakon sanelemaa. Se ei tarkoita että se olisi lapselle paras tai edes hyvä ratkaisu. Ja sillä on väliä onko vauva äidin vai isän kanssa kotona jos äiti aikoo imettää.
Täytyy ihmetellä miten ihmiskunta on voinutkaan selvitä kaikki vuosituhannet ilman vuosien äitiyslomaa ja kelan rahoja ym elatusapuja. Se on hyvin lyhyt aika historiasta, kun äidit ja perheet on saaneet olla vain kotona muiden elätettävinä "tukemassa lapsen kehitystä". Ja suuri ihmetys on, että vaikka kaikki yltäkylläisyys on tarjolla lapsille ja perheille, lapsia hoidetaan kotona yhä pidempään niin jonot lasten/nuorisopsykiatrialle vain pitenee?
1970-luvun alussa vietiin siksi niin aikaisin hoitoon, että äitiysloma loppui niin aikaisin eikä ollut hoitovapaita eikä kotihoidon tukea. Ihmisten pitää näet elääkin jotenkin. Lisäksi jos ei palannut töihin, työnantaja saattoi antaa potkut.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
Lapsen vauva-aikakaan ei koskaan tule enää takaisin.
Historiassa on paljon asioita, joita ei kannata nykypäivään tuoda.
Tuon ikäinen vauva tarvitsee äitiä. Ikävä juttu työuralle, mutta näin se vaan on. Työuraa ehtii edistää sitten 35-40 seuraavaa vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Historiassa on paljon asioita, joita ei kannata nykypäivään tuoda.
Tuon ikäinen vauva tarvitsee äitiä. Ikävä juttu työuralle, mutta näin se vaan on. Työuraa ehtii edistää sitten 35-40 seuraavaa vuotta.
Nykyään eläkeikä on 67 v ja tulevaisuudessa ties mitä
Olen varmaan myöhässä kommentoimaan ap:n kannalta kun ketju on jo niin pitkä, mutta sanon kuitenkin.
Minullakin on vähän reilun vuoden ikäinen lapsi. Kun katselen koneeltani löytyviä tiedostoja siltä ajalta kun vauva oli 2-3 kuukautta, olen ihan äimänä että mitä ihmettä päässäni on liikkunut. Olen alkanut koota työhöni liittyvää loppuraporttia, luonnostellut kaiken maailman projektisuunnitelmia ja ladannut koulutusmateriaaleja. MIKSI?!?! Tuo ensimmäinen puoli vuotta oli helposti elämäni fyysisesti ja henkisesti rankin aika - ja pienelle lapselle se ainoa hetki elämässä, jolloin hän tarvitsee läheisyyttä ja syliä 24/7. Juuri sen takia täällä Suomessa yhteiskunta maksaa ihan kohtuullista korvausta vanhemmalle, joka on sen ajan kotona.
Ja ennen kaikkea se aika on todella, todella nopeasti ohi eikä tule ikinä takaisin. Minullekin on työ todella tärkeää, sen myönnän, mutta mikään noista töistä tai projekteista ei tule kulkemaan rinnallani koko loppuelämääni. Lapsi kyllä. Töille en ole korvaamaton. Lapselle olen.
Sanon vaan siis, että tunnistan kyllä sen palon, kun kiivastahtisesta elämästä on pudonnut uinuvaan kotona olemiseen vauvan kanssa, ja haluaisi palavasti tehdä jotain tärkeää myös sen ulkopuolella. Ja hormonit ovat vielä niin kierroksilla, että tuntuu että siihen pystyisikin. Ei kyllä oikeasti kannata silti. Katuisin nyt aivan hulluna, jos lapsen vauva-aika olisi jäänyt väliin jonkun väliaikaisen työjutun takia.
Täälläkin on ollut keskusteluja tunnekylmästä kasvatuksesta ja sotien aiheuttamista tunne-elämän ongelmista. Kyllähän niissä on ollut isossa osassa juuri se, että äitien ja lasten varhainen vuorovaikutus on jäänyt väliin, kun äidin on pitänyt hoitaa koko lapsilauma ja maatalon työt vauvan itkiessä omassa kehdossaan. Siitäkin on "selvitty", mutta millä hinnalla? Ja toki suuressa osassa maailmaa äitien on pakko mennä töihin parin kuukauden päästä ja nanny hoitaa äitiyden. En kuitenkaan ikimaailmassa tekisi sitä omalle lapselleni, kun vaihtoehtojakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi on tärkeämpi kuin hyvä työtarjous.
Mihin hävisi se "kun äidillä on hyvä olla on lapsillakin hyvä olla" mantra?
On paljon maita, joissa on ihan normaalia, että 2-3 kk ikäinen vauva menee hoitoon ja vanhemmat jatkaa töissä. Merkitystä luulisi olevan sillä, jos työ on joustavaa, toiveiden mukaista ym ym, äiti, isä ja lapsi hyötyvät kaikki. Siitä lapsesta kun pitää pitää huolta pidempäänkin, kuin se vauvavuosi. Tulee pitkät 17 vuotta, jos äiti masentuu jossain caccaduunissa.Se, että joissakin maissa on pakko lähteä heti synnytyksestä suoraan töihin, on pakon sanelemaa. Se ei tarkoita että se olisi lapselle paras tai edes hyvä ratkaisu. Ja sillä on väliä onko vauva äidin vai isän kanssa kotona jos äiti aikoo imettää.
Täytyy ihmetellä miten ihmiskunta on voinutkaan selvitä kaikki vuosituhannet ilman vuosien äitiyslomaa ja kelan rahoja ym elatusapuja. Se on hyvin lyhyt aika historiasta, kun äidit ja perheet on saaneet olla vain kotona muiden elätettävinä "tukemassa lapsen kehitystä". Ja suuri ihmetys on, että vaikka kaikki yltäkylläisyys on tarjolla lapsille ja perheille, lapsia hoidetaan kotona yhä pidempään niin jonot lasten/nuorisopsykiatrialle vain pitenee?
Nykyään pystytään ajattelemaan lapsen parasta, kun kehitys on mennyt eteenpäin ja tiedetään mikä on tärkeää. Ihan kuule sen takia, nyt ei tarvitse enää ihmetellä.
Ja nykyisin, kun varhaiskasvatuksen laatu on vain huonontunut, on liian suurta ryhmää, epämotivoituneita työntekijöitä (joilla myös enemmän mt-ongelmia), niin kyllähän se väistämättä näkyy myös lasten mielenterveydessä. Esim. lastensuojeluperheiden, joilla näitä ongelmia on enemmän, lapset ovat lähes poikkeuksetta päivähoidossa.
Täytyy ihmetellä miten ihmiskunta on voinutkaan selvitä kaikki vuosituhannet ilman vuosien äitiyslomaa ja kelan rahoja ym elatusapuja. Se on hyvin lyhyt aika historiasta, kun äidit ja perheet on saaneet olla vain kotona muiden elätettävinä "tukemassa lapsen kehitystä". Ja suuri ihmetys on, että vaikka kaikki yltäkylläisyys on tarjolla lapsille ja perheille, lapsia hoidetaan kotona yhä pidempään niin jonot lasten/nuorisopsykiatrialle vain pitenee?