Lue keskustelun säännöt.
Vauva todella pienenä hoitoon?
28.10.2020 |
Sain unelmieni työtarjouksen. Ongelmana vain on, että olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla, vauva 2,5 kk. Projektin pitäisi alkaa niin nopeasti kuin mahdollista, viimeistään kuukauden sisällä.
Onko kukaan laittanut vauvaa näin pienenä hoitoon? Miten sujui? Pystyisimme järjestelemään niin, että hoito olisi vain puoliaikaista.
Kommentit (153)
Minä synnyin 1960-luvulla, jolloin äitiysloma oli pati kuukautta. Synnyin kesäkuun lopussa, ja äitini palasi töihin syyskuun alussa. En ole koskaan huomannut kärsineeni tästä millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tärkein aika lapsen ja äidin väliseen aikaan jolloin lapsen hermosto kehittyy vuorovaikutuksessa, ihmisen aivot ja hermosto on plastista ja muovautuvaa.
Periaatteessa ei ole eroa onko vauva "Ukrainan orpokodissa" vai Suomessa, vauvalle tärkein asia tuossa iässä on äiti. Lapsen äiti on se joka auttaa hermoston kehityksessä. Anteeksi isät, mutta tutkimuksia on joissa todettu että niin oksitosiini kuin naishormonitkin tärkeimmiksi jotkaauttavat lasta kehittämään tervettä limbistä järjestelmää, myös kivunblokkausreseptorit kehittyvät tuota kautta.
Olin jenkeissä mukana tutkijaryhmässä jossa kehitämme lääkettä harvinaiseen hermostolliseen sairauteen.
Mikään ei ole tärkeämpi lapselle tuon ikäisenä kuin se oma äitii. Miel ensimmäiset 3v olisi hyvä olla kotona, nämä ovat niiiin paljon enemmän kuin vain vuorovaikutukseen ja psykologiseen kehitykseen liittyvät seikat. Mikään raha ei korvaa tuota aikaa koskaan.
Höpötihöpötihöpö
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
Ota ehdottomasti selvää näistä hormoneihin ja muihin liittyvistä seikoista, tiettyjä hormoneja mitkä vaikuttavat lapsen kehitykseen, erittää vain äiti. Ei edes isä. Kyse puhtaasta biologiasta. Erilaisia neurologisia häiriöitä, autismia, Aspergerin jne löydetty paljon 60- luvun lapsilta kun pakko oli lapsia hoitoon laittaa. Yhä edelleen ajankohtainen asia. Jenkeissä tätä on yhä. Ei mikään pikkupäätös. Jenkkiläisiä tutkimuksia ja muualtakin maailmasta. Vakava asia. Elämä on lyhyt, vauva on vain hetken Pikkarainen, en missään nimessä suosittele hoitoon noin pientä lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
Meillä on ainakin oman vauvamme osalta aika paljon kunnianhimoisempi toive kuin että se "selviää". Kyllähän se lapsi todistettavasti selviää ties missä narkkiluolassa, mutta lapsen parasta miettiville vanhemmille pelkkä selviäminen ei riitä.
Lapsen parasta tulee myös miettiä pitkällä aikajänteellä. Harrastukset, matkustaminen, opiskelun tukeminen, säästäminen lapselle, lapsen elämän taloudellinen turvaaminen.... Ei se pelkkä kotona makaaminen ja piirrettyjen päälle laittaminen takaa sitä hyvää vanhemmuutta ja onnistunutta vuorovaikutussuhdetta.
Todella surullista, että kukaan edes miettii tämmöistä. Lapsen kehitykselle olisi niin tärkeää olla äidin tai muun pysyvän huoltajan kanssa ainakin ensimminen vuosi. Älä sitten tulevaisuudessa ihmettele mahdollisia ongelmia lapsen käytöksessä ja kiintymyssuhteissa kun olet tuommoisen itsekkään ratkaisun tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
Ota ehdottomasti selvää näistä hormoneihin ja muihin liittyvistä seikoista, tiettyjä hormoneja mitkä vaikuttavat lapsen kehitykseen, erittää vain äiti. Ei edes isä. Kyse puhtaasta biologiasta. Erilaisia neurologisia häiriöitä, autismia, Aspergerin jne löydetty paljon 60- luvun lapsilta kun pakko oli lapsia hoitoon laittaa. Yhä edelleen ajankohtainen asia. Jenkeissä tätä on yhä. Ei mikään pikkupäätös. Jenkkiläisiä tutkimuksia ja muualtakin maailmasta. Vakava asia. Elämä on lyhyt, vauva on vain hetken Pikkarainen, en missään nimessä suosittele hoitoon noin pientä lasta.
Pistätkö linkin siihen tutkimukseen missä sinäkin olit tutkijaryhmässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
Meillä on ainakin oman vauvamme osalta aika paljon kunnianhimoisempi toive kuin että se "selviää". Kyllähän se lapsi todistettavasti selviää ties missä narkkiluolassa, mutta lapsen parasta miettiville vanhemmille pelkkä selviäminen ei riitä.
Lapsen parasta tulee myös miettiä pitkällä aikajänteellä. Harrastukset, matkustaminen, opiskelun tukeminen, säästäminen lapselle, lapsen elämän taloudellinen turvaaminen.... Ei se pelkkä kotona makaaminen ja piirrettyjen päälle laittaminen takaa sitä hyvää vanhemmuutta ja onnistunutta vuorovaikutussuhdetta.
Mikään noista ei korvaa puuttumaan jäänyttä ensisijaisen vanhemman hoivaa alle vuoden ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
Meillä on ainakin oman vauvamme osalta aika paljon kunnianhimoisempi toive kuin että se "selviää". Kyllähän se lapsi todistettavasti selviää ties missä narkkiluolassa, mutta lapsen parasta miettiville vanhemmille pelkkä selviäminen ei riitä.
Lapsen parasta tulee myös miettiä pitkällä aikajänteellä. Harrastukset, matkustaminen, opiskelun tukeminen, säästäminen lapselle, lapsen elämän taloudellinen turvaaminen.... Ei se pelkkä kotona makaaminen ja piirrettyjen päälle laittaminen takaa sitä hyvää vanhemmuutta ja onnistunutta vuorovaikutussuhdetta.
Varmaankaan kahden urasuuntautuneen vanhemman talous ei mene kuralle koko lapsuuden ajaksi, jos toinen raaskii olla kaksikuisen vauvan kanssa vanhempainvapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Todella surullista, että kukaan edes miettii tämmöistä. Lapsen kehitykselle olisi niin tärkeää olla äidin tai muun pysyvän huoltajan kanssa ainakin ensimminen vuosi. Älä sitten tulevaisuudessa ihmettele mahdollisia ongelmia lapsen käytöksessä ja kiintymyssuhteissa kun olet tuommoisen itsekkään ratkaisun tehnyt.
Äiti, isä ja lastenhoitaja, mikä tässä on se ongelma, joka tuhoaa kiintymyssuhteen ja aiheuttaa ongelmakäytöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein aika lapsen ja äidin väliseen aikaan jolloin lapsen hermosto kehittyy vuorovaikutuksessa, ihmisen aivot ja hermosto on plastista ja muovautuvaa.
Periaatteessa ei ole eroa onko vauva "Ukrainan orpokodissa" vai Suomessa, vauvalle tärkein asia tuossa iässä on äiti. Lapsen äiti on se joka auttaa hermoston kehityksessä. Anteeksi isät, mutta tutkimuksia on joissa todettu että niin oksitosiini kuin naishormonitkin tärkeimmiksi jotkaauttavat lasta kehittämään tervettä limbistä järjestelmää, myös kivunblokkausreseptorit kehittyvät tuota kautta.
Olin jenkeissä mukana tutkijaryhmässä jossa kehitämme lääkettä harvinaiseen hermostolliseen sairauteen.
Mikään ei ole tärkeämpi lapselle tuon ikäisenä kuin se oma äitii. Miel ensimmäiset 3v olisi hyvä olla kotona, nämä ovat niiiin paljon enemmän kuin vain vuorovaikutukseen ja psykologiseen kehitykseen liittyvät seikat. Mikään raha ei korvaa tuota aikaa koskaan.
Jos Ap kertomansa mukaan pystyy olemaan suurimman osan ajasta kotona niin mikä ongelma nyt on? Ettei äiti saa ensimmäiseen kolmeen vuoteen läjteä kotoa mihinkään? Isästä ei ole mihinkään? Syyllistetään entisestään kovilla olevia nykyvanhempia? Kiillotetaan täällä omaa sädekehää?
Biologia on biologiaa. Miksi luulet eri eläinlajien hoivaavan jälkikasvuaaan, varsinkin ÄLYKKÄÄT lajit, valaat delfiinit =pitkiä aikoja plus muut fiksut nisäkkäät elefantit jne. Äly, fyysinen ja psyykkinen terveys kyseessä. Opiskele asiaa. Kurjaa aikaa oli se aika kun pakko oli viedä hoitoon, moni äiti katui koko ikänsä asiaa. Nyt harvalla PAKKO. Kannattaa harkita lapsen hankintaa jos ei olekaan aikaa hoitaa sitä lastansa.
t.neurologi
Niin, miksei lapsen isä voi jäädä kotiin? Tosin jos teillä on mahdollista palkata lastenhoitaja ja tehdä työt suurimmaksi osaksi etänä niin sittenhän tilanne on hyvä kaikkien kannalta. Lapsi saa yhden turvallisen aikuisen lisää, mutta ei kuitenkaan joudu olemaan paljoa erosta äidistään ja isästään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkein aika lapsen ja äidin väliseen aikaan jolloin lapsen hermosto kehittyy vuorovaikutuksessa, ihmisen aivot ja hermosto on plastista ja muovautuvaa.
Periaatteessa ei ole eroa onko vauva "Ukrainan orpokodissa" vai Suomessa, vauvalle tärkein asia tuossa iässä on äiti. Lapsen äiti on se joka auttaa hermoston kehityksessä. Anteeksi isät, mutta tutkimuksia on joissa todettu että niin oksitosiini kuin naishormonitkin tärkeimmiksi jotkaauttavat lasta kehittämään tervettä limbistä järjestelmää, myös kivunblokkausreseptorit kehittyvät tuota kautta.
Olin jenkeissä mukana tutkijaryhmässä jossa kehitämme lääkettä harvinaiseen hermostolliseen sairauteen.
Mikään ei ole tärkeämpi lapselle tuon ikäisenä kuin se oma äitii. Miel ensimmäiset 3v olisi hyvä olla kotona, nämä ovat niiiin paljon enemmän kuin vain vuorovaikutukseen ja psykologiseen kehitykseen liittyvät seikat. Mikään raha ei korvaa tuota aikaa koskaan.
Jos Ap kertomansa mukaan pystyy olemaan suurimman osan ajasta kotona niin mikä ongelma nyt on? Ettei äiti saa ensimmäiseen kolmeen vuoteen läjteä kotoa mihinkään? Isästä ei ole mihinkään? Syyllistetään entisestään kovilla olevia nykyvanhempia? Kiillotetaan täällä omaa sädekehää?
Biologia on biologiaa. Miksi luulet eri eläinlajien hoivaavan jälkikasvuaaan, varsinkin ÄLYKKÄÄT lajit, valaat delfiinit =pitkiä aikoja plus muut fiksut nisäkkäät elefantit jne. Äly, fyysinen ja psyykkinen terveys kyseessä. Opiskele asiaa. Kurjaa aikaa oli se aika kun pakko oli viedä hoitoon, moni äiti katui koko ikänsä asiaa. Nyt harvalla PAKKO. Kannattaa harkita lapsen hankintaa jos ei olekaan aikaa hoitaa sitä lastansa.
t.neurologi
Saako neurologi laitettua nyt linkkiä noihin tutkimuksiin?
Tuon ikäisenä ainakin omani tosiaan nukkuivat, mutta myös olivat rinnalla maitoa ja läheisyyttä tankkaamassa pitkiä aikoja. Kiintymyssuhteen lisäksi alkaa olla kyse myös siitä, onnistuuko imetys jos sitä joudutaan aikatauluttamaan ja harventamaan. Ja sillä sitten on taas omat vaikutuksensa vauvan elämään ja terveyteen. (Huom Ei koske niitä jotka eivät voi/pysty imettämään, kyse ei ole nyt mistään korvikkeiden tuomitsemisesta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietipä nyt vielä, työ vs oma lapsi. Kumpi nyt olikaan tärkeämpi? Mikään työ ei mielestäni mene pienen vauvan edelle. Ymmärrän, että kaikenlaista kiinnostavaa voi tulla elämässä eteen. Ties vaikka löytäisit myöhemminkin jotain vastaavaa tai jopa parempaa kuin sulle nyt tarjotaan. Koita nyt vain malttaa mielesi ja muistaa, että tuo hetki lapsesi elämässä on hyvin lyhyt. Hän on vauva vain pienen hetken. Töitä taas voit tehdä vuosikymmeniä, mutta lapsesi oli vauva vain alle 400 päivää.
Miksi ylipäätänsä hankit lapsen jos sen hoitaminen ja kasvun seuraaminen kiinnostaa noin vähän? Älä nyt ainakaan toista tee
Vierailija kirjoitti:
https://wtop.com/parenting/2017/05/why-prioritizing-motherhood-in-the-f…
Halusit nyt ihan oikeasti vedota tutkimukseen, jossa tutkijatäti kertoo, että on ihan jees ja ok tehdä töitä kun vauva on 3 kk ikäinen, kunhan useimmiten yrittää vapaa-ajalla laittaa vauvan etusijalle? Eliiii ongelma oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai vauva on meille ykkösasia. Se nyt ei vain poista sitä, että kumpikin halutaan uralla eteenpäin. Näitä tarjouksia ei niin vain tule, joten tätä on pakko harkita kunnolla.
Sitäpaitsi puhuttiin jo miehen kanssa, että todennäköisesti palkataan lastenhoitaja. Pystytään järjestämään työt niin, että suurimman osan viikosta kotona on toinen / molemmat vanhemmat lastenhoitajan lisäksi. Vauvalla ei muutu kuin hoitaja osan ajasta.
Kiitos kaikille huolenpidostanne, eiköhän meidän vauva selviä!
Ota ehdottomasti selvää näistä hormoneihin ja muihin liittyvistä seikoista, tiettyjä hormoneja mitkä vaikuttavat lapsen kehitykseen, erittää vain äiti. Ei edes isä. Kyse puhtaasta biologiasta. Erilaisia neurologisia häiriöitä, autismia, Aspergerin jne löydetty paljon 60- luvun lapsilta kun pakko oli lapsia hoitoon laittaa. Yhä edelleen ajankohtainen asia. Jenkeissä tätä on yhä. Ei mikään pikkupäätös. Jenkkiläisiä tutkimuksia ja muualtakin maailmasta. Vakava asia. Elämä on lyhyt, vauva on vain hetken Pikkarainen, en missään nimessä suosittele hoitoon noin pientä lasta.
Pistätkö linkin siihen tutkimukseen missä sinäkin olit tutkijaryhmässä?
Ole hyvä. Tämä vain yksi osa. Niitä on monta jos kiinnostaa alkaa tutkimaan https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4465117/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan palkata lastenhoitaja kotiin. En ole ainakaan koskaan tavannut päiväkotia tai perhepäivähoitajaa, joka ottaisi noin pientä.
Joo, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palkata hoitaja. 9 kk:n iässä vasta pääsee päiväkotiin tai pph:lle.
Ja tuohon on ihan syynsä. Tuon ikäinen tarvitsee äitiä. Harmittelet myöhemmin, ettet nauttinut tuosta lyhyestä vauva-ajasta kotona luoden turvallista kiintymisuhdetta lapseesi. Vuoden ikäinen on vielä hyvin pieni myöskin mutta selvästi isompi kuin pari kuukautinen vauva. Tulee ihan surullinen olo tuosta.
Ennen äitiysloma oli 3 kk. Ihan täysjärkisiä me ollaan silti, enkä mitenkään tunneköyhäkään mielestäni ole, päinvastoin. Harvassa maassa edelleenkään on niin pitkät äitiyslomat kuin Suomessa.
Jos Ap kertomansa mukaan pystyy olemaan suurimman osan ajasta kotona niin mikä ongelma nyt on? Ettei äiti saa ensimmäiseen kolmeen vuoteen läjteä kotoa mihinkään? Isästä ei ole mihinkään? Syyllistetään entisestään kovilla olevia nykyvanhempia? Kiillotetaan täällä omaa sädekehää?