Lue keskustelun säännöt.
Vauva todella pienenä hoitoon?
28.10.2020 |
Sain unelmieni työtarjouksen. Ongelmana vain on, että olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla, vauva 2,5 kk. Projektin pitäisi alkaa niin nopeasti kuin mahdollista, viimeistään kuukauden sisällä.
Onko kukaan laittanut vauvaa näin pienenä hoitoon? Miten sujui? Pystyisimme järjestelemään niin, että hoito olisi vain puoliaikaista.
Kommentit (153)
Itse aikaisemmin kommentoin kun pph:na itse hoidin vauvaa ja tämän sisarusta. Pystyin kaikkeen muuhun paitsi imettämiseen (kaikki äidit eivät imetä muutenkaan) ja hoidin samallalailla kuin olisin omaa lasta hoitanut. En usko, että vauva kärsi tästä mitenkään. Vauva palasi hetkeksi kotia hoitoon vanhempien työprojektien päätyttyä palatakseen taas vajaan vuoden ikäisenä. Nyt reipas eskarilainen jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään työtarjous ei koskaan olis ollu niin mahtava, että olisin edes harkinnut laittavani noin pientä hoitoon. Tuon ikäinen tarvitsee äitiään. Surullista... työtarjouksia tulee, vauvasi on vauva vain hetken.
Minusta on OK hankkia hoitaja, jos on varaa maksaa noin 3500 e/kk ja on valmis siihen, että kun hoitaja on sairaana, niin hoitaa vauvan itse, mutta maksaa hoitajalle palkan. Hoitaja voi olla raskaana ja jääkin kesken työsopimuksen itse sairauslomalle, palkanmaksuvelvollisuus säilyy silti.
Joten aina kannattaa olla myös se vaihtoehto B mietittynä samoin kuin se, että kotona on oltava erillinen työhuone siten, että vauva ei sinne pääse. Se 3 kkk ikäinen on aika nopeasti 9 kk ja pyrkii kaikkialle.
Eikös vauvasta voi kehittyä persoonallisuushäiriöinen, jos se tuossa vaiheessa on liian kauan erossa äidistään.. muistelen näin. Sosiopaatti tulee kenties?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella surullista, että kukaan edes miettii tämmöistä. Lapsen kehitykselle olisi niin tärkeää olla äidin tai muun pysyvän huoltajan kanssa ainakin ensimminen vuosi. Älä sitten tulevaisuudessa ihmettele mahdollisia ongelmia lapsen käytöksessä ja kiintymyssuhteissa kun olet tuommoisen itsekkään ratkaisun tehnyt.
Äiti, isä ja lastenhoitaja, mikä tässä on se ongelma, joka tuhoaa kiintymyssuhteen ja aiheuttaa ongelmakäytöstä?
Tässä yksi missä olin mukana, alaotsikoista löytää erikseen aihealueita. Tietoa ja tutkimuksia on paljon tästä jatkuen tähän päivään. Kyse ei ole pienestä asiasta. Ymmärrän sensitiivisyyden. Kannattaa harkita vielä. t.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi hankit lapsen jos välität hänestä noin vähän?
Se lapsi ei ole enää 3kk jälkeen mikään paketti joka nukkuu ja syö, vaan vaatii vanhempiensa huomiota ja vuorovaikutusta. Sitä ei voi jättää yksin hetkeksikään "etäpalaverin ajaksi tms"
Miten muka taloudellisesti muka pärjää, vähintään 1000+sivukulut hoitajalle ja molemmilla vanhemmilla 50% työaika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on vain yksi äiti, järkyttävää lukea kuinka lapsi ollaan valmiina työntämään hoitoon uraputken takia. Sun työnantaja ei tuu sua vanhainkotiin katsomaan, lapsesi voi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi on tärkeämpi kuin hyvä työtarjous.
Mihin hävisi se "kun äidillä on hyvä olla on lapsillakin hyvä olla" mantra?
On paljon maita, joissa on ihan normaalia, että 2-3 kk ikäinen vauva menee hoitoon ja vanhemmat jatkaa töissä. Merkitystä luulisi olevan sillä, jos työ on joustavaa, toiveiden mukaista ym ym, äiti, isä ja lapsi hyötyvät kaikki. Siitä lapsesta kun pitää pitää huolta pidempäänkin, kuin se vauvavuosi. Tulee pitkät 17 vuotta, jos äiti masentuu jossain caccaduunissa.
Niissä maissa on PAKKO. Olisivat hyvin onnellisia ja jäisivät pidemmäksi aikaa kotiin jos asuisivat Suomen kaltaisessa valtiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankit lapsen jos välität hänestä noin vähän?
Tosiaan, veit sanat suusta. Kaksi uraorientunutta ei kannata hankkia lasta jos ei voi joustaa kumpikaan edes vuotta.
Ääliömäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi on tärkeämpi kuin hyvä työtarjous.
Mihin hävisi se "kun äidillä on hyvä olla on lapsillakin hyvä olla" mantra?
On paljon maita, joissa on ihan normaalia, että 2-3 kk ikäinen vauva menee hoitoon ja vanhemmat jatkaa töissä. Merkitystä luulisi olevan sillä, jos työ on joustavaa, toiveiden mukaista ym ym, äiti, isä ja lapsi hyötyvät kaikki. Siitä lapsesta kun pitää pitää huolta pidempäänkin, kuin se vauvavuosi. Tulee pitkät 17 vuotta, jos äiti masentuu jossain caccaduunissa.Niissä maissa on PAKKO. Olisivat hyvin onnellisia ja jäisivät pidemmäksi aikaa kotiin jos asuisivat Suomen kaltaisessa valtiossa.
Eikä hoitoryhmät ole läheskään niin suuria kuin Suomessa, yleisintä on hankkia hoitaja tai oma äiti/muu sukulainen kotiin. Hieman eri asia kuin täpötäydet laitokset täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse aikaisemmin kommentoin kun pph:na itse hoidin vauvaa ja tämän sisarusta. Pystyin kaikkeen muuhun paitsi imettämiseen (kaikki äidit eivät imetä muutenkaan) ja hoidin samallalailla kuin olisin omaa lasta hoitanut. En usko, että vauva kärsi tästä mitenkään. Vauva palasi hetkeksi kotia hoitoon vanhempien työprojektien päätyttyä palatakseen taas vajaan vuoden ikäisenä. Nyt reipas eskarilainen jo.
Komppaan näitä sinun vastauksia. Tällä vauvalla taisi olla KOLME rakastavaa aikuista ympärillään. Jos koti muuten onnellinen, mitä se kenellekkään kuuluu. Eipä tarvitse myöhemmin haikailla menetettyjen mahdollisuuksien perään.
Vierailija kirjoitti:
Minä synnyin 1960-luvulla, jolloin äitiysloma oli pati kuukautta. Synnyin kesäkuun lopussa, ja äitini palasi töihin syyskuun alussa. En ole koskaan huomannut kärsineeni tästä millään tavalla.
Mutta onko kukaan muu huomannut? Useinhan sitä on sokea omille ongelmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi on tärkeämpi kuin hyvä työtarjous.
Mihin hävisi se "kun äidillä on hyvä olla on lapsillakin hyvä olla" mantra?
On paljon maita, joissa on ihan normaalia, että 2-3 kk ikäinen vauva menee hoitoon ja vanhemmat jatkaa töissä. Merkitystä luulisi olevan sillä, jos työ on joustavaa, toiveiden mukaista ym ym, äiti, isä ja lapsi hyötyvät kaikki. Siitä lapsesta kun pitää pitää huolta pidempäänkin, kuin se vauvavuosi. Tulee pitkät 17 vuotta, jos äiti masentuu jossain caccaduunissa.Niissä maissa on PAKKO. Olisivat hyvin onnellisia ja jäisivät pidemmäksi aikaa kotiin jos asuisivat Suomen kaltaisessa valtiossa.
Monissa maissa vauvan isovanhemmasta tuleekin se lähin hoitaja ja kiintymyssuhde luodaan vaikka mummoon. Eihän Suomessa enää ole tällaista systeemiä. Olisi järkyttävää jos pieni vauva jäisi ihan irralliseksi, eikä kehenkään muodostuisi sitä läheistä suhdetta ja turvaa
Minusta kuulostaa hyvältä tuo ajatus, että palkkaatte hoitajan ja pyritte aina olemaan jompi kumpi kotona hänen kanssaan. Kuinka paljon sinun on realistista tehdä etänä? Voitko kuvitella, että voisit irrottautua työstäsi säännöllisesti hetkeksi vauvan luo? En tiedä kuinka pitkään noin pieni vauva muistaa äitinsä, mutta jos hoito tapahtuisi kotona, olisi tuttu ympäristö ja tutut asiat koko ajan lähellä. Hoitaja voisi puhua äidistä ja vauvalle voisi näyttää kuvaa äidistä säännöllisesti erossaolon ajan. Ottaisin sinuna selvää tuon ikäisen vauvan kehityksestä ja tarpeista sekä miettisin, miten voin ottaa ne parhaiten huomioon tuossa tulevassa tilanteessa. Ja suosittelen valitsemaan hyvin huolella hoitajan, ehdottomasti suosittelijoita ja ikää sekä ymmärrystä tai koulutusta noin pienen vauvan hoidosta. Mieluiten omaa.kokemusta että koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi varmaan palkata lastenhoitaja kotiin. En ole ainakaan koskaan tavannut päiväkotia tai perhepäivähoitajaa, joka ottaisi noin pientä.
Joo, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin palkata hoitaja. 9 kk:n iässä vasta pääsee päiväkotiin tai pph:lle.
Ja tuohon on ihan syynsä. Tuon ikäinen tarvitsee äitiä. Harmittelet myöhemmin, ettet nauttinut tuosta lyhyestä vauva-ajasta kotona luoden turvallista kiintymisuhdetta lapseesi. Vuoden ikäinen on vielä hyvin pieni myöskin mutta selvästi isompi kuin pari kuukautinen vauva. Tulee ihan surullinen olo tuosta.
Ennen äitiysloma oli 3 kk. Ihan täysjärkisiä me ollaan silti, enkä mitenkään tunneköyhäkään mielestäni ole, päinvastoin. Harvassa maassa edelleenkään on niin pitkät äitiyslomat kuin Suomessa.
Suomalaiset ovat itseasiassa HYVIN tunneköyhää sakkia. Aleksitymiaa varmaan joka kolmannella vanhemmalla ihmisellä, ja nää on just niitä jotka on jääneet hoivaa vaille. Vähänpä tiedät.
Tässä taas näkyy se valitettava asia, että jos nainen haluaa edetä työurallaan ei hänen kannata hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://wtop.com/parenting/2017/05/why-prioritizing-motherhood-in-the-f…
Halusit nyt ihan oikeasti vedota tutkimukseen, jossa tutkijatäti kertoo, että on ihan jees ja ok tehdä töitä kun vauva on 3 kk ikäinen, kunhan useimmiten yrittää vapaa-ajalla laittaa vauvan etusijalle? Eliiii ongelma oli?
Etkö osaa lukea tai ymmärrä englantia?
A mother’s physical and emotional presence provides babies with two things: protection from stress and emotional regulation, both of which are important to healthy brain development and the child’s future well-being.
Lisäksi teksti loppuu siihen että jos edes vähintään 6kk olisi mahdollista usa:saa olla poissa töistä luvallisesti ilman että menettää työnsä.
Se Usa vasta paska paikka olla työtön, menee koko perheen terveysvakuutukset, jos lapsi sairastuu on kusessa silloin. Töihin on PAKKO mennä ja olla vaikka lapsi olisi kuinka pueni.
Vierailija kirjoitti:
Minä synnyin 1960-luvulla, jolloin äitiysloma oli pati kuukautta. Synnyin kesäkuun lopussa, ja äitini palasi töihin syyskuun alussa. En ole koskaan huomannut kärsineeni tästä millään tavalla.
Vaikka sinä et koe kärsineesi, niin et voi yleistää asiaa koko ikäluokkaa koskevaksi. Siihen on varmaan syynsä, että vanhempainvapaa on pidennetty. Toisekseen huono kiintymyssuhde voi altistaa persoonallisuushäiriölle ja persoonallisuushäiriöinen ihminen on sairauden tunnoton.
Annat adoptioon vaan.