Te joilla ajokortti, mutta ette aja

Ei minua tarvitse kuskata. Minulla on kävelymatka joka paikkaan, minne haluan mennä. Myös juna- ja linja-autoasemalle on kävelymatka. Kun käyn työn puolesta toisessa kaupungissa, junalla matkustaen pystyn käyttämään myös matka-ajan työhön ja siksi meillä on sääntönä junalla kukeminen.  Pari kertaa vuodessa käytän taksia.

Olen harkinnut monta kertaa ajamisen aloittamista uudestaan, mutta siinä ei ole mitään järkeä, kun en tarvitse autoa edes joka kuukausi. Olisi hölmöä ajella korttelin ympäri ilman muuta syytä kuin taidon ylläpitäminen.

Olen hyvä apukuljettaja. Tunnen liikennesäännöt. Mieheni on yleensä oikeassa, kun sanoo, että jos joku liikenteessä jumittaa, niin se on nainen. Olen samaa mieltä, mutta en jumita, koska en ajakaan, paitsi kesämökillä harjoittelen hätätilanteita varten. Siellä on niin rauhallista, että kun liikennesäännöt on hallussa, osaa peruuttaa ja saa auton liikkelle, pärjää jo pitkälle. Vaikeinta minulle on toisten törttöily liikenneruuhkassa, ennakoiva ajo ruuhkassa ja se miten siihen itse reagoisin no törttöilemälläpä varmaan.

No enhän mä osaisi neuvoa miestä ajamisessa ellei mulla olisi korttia.

Kyllä moni vanhempi nainen neuvoo miestään ajon aikana, vaikkei ole korttia.

Varo nyt tuota, varo tuota, älä aja lujaa, ..

Mä en enää aja siitä yksinkertaisesta syystä, että olen romuttanut jo neljä autoa. Autot eivät sovi minulle.

On monenlaisia syitä, miksi nainen ei aja. Ap ja kaksi seuraavaa oli niin negatiivissävytteisiä, että en nyt ala kertomaan omaani.

Olen myös huomannut, että monissa se herättää kateutta, että "prinssi uljas ratsullaan" tulee yöllä hakemaan ystävän luota bileistä korvesta. Voi rauhassa ottaa vähän skumppaa eikä tarvitse illan päätteeksi yöllä kaivaa autoa lumihangesta. Kyllähän se mieltä lämmittää, että toinen viitsi keskellä yötä lähteä hakemaan :)

Eli, et kehtaa kertoa,miksi anonyyminä?

Olen tässä lueskellut tätä ketjua ja tulin tulokseen että on kiva kun oma mies luottaa mun ajotaitoon. Istuu kyytiin eikä ole heti automaattisesti hyppäämässä itse ratin taakse.

Mulla on oma auto neliveto mutta saan ajaa myös miehen takavetoisella.

Voihan se prinssi Uljas tulla hakemaan sieltä korvesta, vaikka naisella olisi auto ja kortti. Sitä vapautta ei korvaa mikään. 

Mä ajan n. puolet perheen ajoista, mutta koska auto on yksin miehen, menevät hänet ajonsa tietysti mun tarpeiden edelle. Eli vaikka tarvitsisin välillä työasioissa autoa, en vältt. voi sitä ottaa jos mies tarvii. Mutta harvoin osuu samaan aikaan tarve.

Mieheni oikein tahtoo minut apukuljettakseen, että jos olisin huono, niin ei varmasti haluaisikaan. Hän on hyvä kuljettaja, enkä siis ole paniikissa vierellä ja onnettomuuksiltakin olemme välttyneet. Varsinkin huonossa säässä minä varmistan näkyvyyttä oikealta. Mies kertoo etukäteen aikomuksiaan ja minäkin huomautan, jos esim näen jonkun auton seilaavan. Katson aina useamman auton päähän ruuhkassa. Rauhoitan miestäni, kun joku oikein tekee virheitä liikenteessä. Ei pitäisi ottaa henkilökohtaisesti - mieheni puute. Sanon, että meillä on varaa vain todeta, ettei joku ole taitava kuljettaja. Tiedostan kuitenkin, että en itse olisi niin hyvä kuljettaja kuin mieheni. Mies ei ole valittanut, kun ajan joskus harvoin, mutta todellakin tunnen rajani enkä lähde enempää kokeilemaan, vaikka minua kuinka kannustettaisiinkin.

79.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 13:00"]

Eli, et kehtaa kertoa,miksi anonyyminä?

[/quote]

Jos tuon ap:n aloitusviestin katsoo tarkkaan, niin eihän siinä kysytä syytä ajamattomuudelle. Siinähän kysytään, miten mies jaksaa toimia kuskina. Olettaisin, että hyvin, koska eilen samalla kun vei minut harrastukseen jaksoi vielä käydä kaupassakin.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2014 klo 12:51"]

Kyllä moni vanhempi nainen neuvoo miestään ajon aikana, vaikkei ole korttia.

[/quote]

Mind the pedestrian, Richard!

- Hyacinth Bucket - 

Samaa ihmettelen, vastatkaa.

Ei mun ukkokaan aja, ei meillä ole edes autoa.

No sitten tämä kysymys ei ollut sinulle, 3.

Ei minua tarvitse kuskata mihinkään päivästä toiseen. Kuljen julkisilla kulkuneuvoilla, pyörällä ja taksilla. Samoin tekee lapset.

Miten niin päivästä toiseen?

Mä kuljen töihin pyörällä, tai sitte kävellen, koska olen osa-aika töissä ja työajat on jotain ihan eri, kuin miehellä. No kaupassa toki käydään yhdessä 2-3 kertaa viikossa ja ne on oikeestaan normi työssäolo viikolla ainoot kerrat, kun olen miehen kyydissä. (Hih! Siis auton kyydissä.;))

Kuljetaan junalla. Mieheni ei ole junan kuski.