Lue keskustelun säännöt.
Erittäin väsynyt ja ahdistunut äiti..
06.02.2014 |
Onkohan minulle kohtalotovereita?
Minulla on vuoden ikäinen lapsi ja asun avoliitossa mieheni kanssa. Oman puolen sukua ei täälä ole ja miehen suku harvoin käy. Ystäviä on puhelimen päässä, mutta eipä heitäkään täälä ikinä näy.
Lapseni on alusta asti ollut kova kitisijä/itkijä. On niitä hyviäkin hetkiä, mutta olen välillä niin ahdistunut kun itku alkaa milloin mistäkin. En yksinkertaisesti JAKSA koko ajan hömpöttää, hyppööttää ja leikkiä lapsen kanssa. Lapsi vaatii jatkuvaa huomiota. Ei kauaa viihdy vieläkään yksin. Yöt ovat myös risaisia..On hyviäkin öitä, mutta todella vähän. En saa nukuttua, kun odotan koska alkaa kitinä/itku. Aamulla herätään 5.30 vaikka oltais kukuttu välillä ylhäällä. Aamu onkin sitten yhtä kitinää ja vikinää, haukottelua ja lahkeessa roikkumista.
Kun lähdemme ulos, vaatteiden pukeminen yhtä tuskaa. Huutamista ja tappelua. Ulkona on suurimman osan ajasta rauhassa. Sisälle tultaessa huuto alkaa HETI, kun asetan rattaat sisälle lukkoon. Eli HETI pitäisi ottaa hänet pois ja riisua vaatteet ja silti huutaa.
Syöminen. Syöttötuoli keikkuu ja pää kääntyy. En jaksa koko ajan laulella ja pelleillä että suu aukeaa. Lopuksi vielä käännytään tuolissa ja pyritään pois/seisomaan. Useasti jää ns. lukkoon ja sitten alkaa taas se kitinä tai huuto.
Olen pyytänyt miehen äidin apua useasti. Tuntuu ettei hekään jaksa lasta. Vaativaa lasta. Tottakai rakastan lastani, mutta en minäkään ole robotti ja sen huudon kuunteleminen joka päivä, teit mitä tahansa SYÖ minua koko ajan.
Koskaan ei ole kukaan ottanut yöksi että saisin nukkua. Olen pyytänyt useasti, enää en edes halua. Kotiavustaja kävi kun lapsi oli n. 6 kk ja ei hänkään saanut lasta syötettyä tai puettua. Eli en voi turvata ammatti-ihmisiinkään. KAIKKI on minun tehtävä. Lapsen isä ei jaksa kuin lyhyitä aikoja olla lapsen kanssa. Mihinkään en pääse. Olen vaan kotona lapsen kanssa. Päähän tässä hajoaa. Muisti pätkii, hermostuttaa ja itkettää koko ajan.
Muita? Miten olette selvinneet??
Kommentit (50)
Onko sulla millainen suhde neuvolaterkkariin, tuntuuko siltä, että hänen kanssa voisi puhua ongelmasta kokonaisuutena?
Vuotias on tietysti pieni olemaan "toisten" hoidossa, ja kun ei siitä ole juuri kokemusta lyhyiltäkään pätkiltä, sitä lujempaa lapsi luonnostaan tarttuu siihen, että vain sä "saat" olla se pukija, syöttäjä jne.
Voisin jopa ajatella, että sun jaksaminen on niin vähissä, että piakkoin, ei ihan vielä, kaksi tai kolme lyhyehköä arkipäivää päivähoidossa olis lapsenkin etu. Ei ihan puolikasta päivää, mutta vajaata kokonaista.
Suostuisko mies ilman suurta draamaa hoitamaan yhden yön yli kerran kolmeen viikkoon niin, että sä nukut muualla?
(Tulet varmasti saamaan loukkaaviakin vastauksia. Anna niiden mennä ohi vaan, ok?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kasvoi ja muuttui helpommaksi. Niin olen selvinnyt.
Mutta ne ensimmäiset 2 vuotta olivat helvettiä. Olin välillä niin väsynyt, etten enää edes kokenut rakastavasni lasta. (tokihan rakastin, kun huolta pidin ja pidin lasta aina ykkösenä, mutta tunteita ei ollut)
Jälkikäteen mietin, että olisi pitänyt laittaa lapsi muutamaksi päiväksi viikossa hoitoon. Näin olisi saanut nukkua tuon ajan.
Oletteko käyneet lääkärissä varmistamassa, ettei ole mitään fyysistä?
Sitten niitä muita vinkkejä: Täydellisten mammojen ja varsinkin "hyvää tarkoittavien ohjeita antavien mummojen" kauhuksi en pukenut lasta täydellisesti koskaan sisällä. Ainoastaan haalari sisällä. Villasukat, kengät, pipot, hanskat ym puettiin vasta ulkona. Näin lapselle ei tullut liian kuuma. Kerrostalossa kun asuttiin, niin se haalarikin puettiin vasta ulko-oven edessä alhaalla rappukäytävässä, yleensä ulko-ovi auki. Villahaalareita en käyttänyt, vaan niitä kerroksia lisättiin rattaiisiin erilaisilla peitoilla ja vällyillä. tärkeintä oli kunnon lammastalja alapuolella.
Lapsi tykkäsi paljon musiikista. Niinpä meillä sotettiin tiettyjä lasten levyjä tunnista toiseen joka päivä. Ensin toki meni pitkä aika, kunnes löytyi lapsen mielestä ne oikeat levyt. Eli jos lapsesi pitää siitä laulamisesta, niin kokeile lastenlevyjä.
Korvatulpat. Ainakin välillä laitoin korvatulpat, jotta väsyneenä se lapsen itku ei olisi kuulostanut niin hirveän kovalta korvissani. Toki kuului, jotta saatoin vastata lapsen itkuun ja hätään.
Minäkin kehottaisin aloittamaan lastenlääkäriltä. Jaksamista!
Jos mies ei jaksa omaa lastaan, hän voisi varmaan palkata apua?
Siis tuossa kuvattiin aivan normaalia pientä lasta. Vauvat itkevät ja kitisevät kun heillä ei ole muuta tapaa kommunikoida. Ilmeisesti viestin tarkoitus oli saada sääliä, täältä sitä saa - lapsesi nimittäin.
Luepa refluksilapsista ja suolioireisista allergioista googlaamalla. Koko perheen olo helpottuu kun lapsi saadaan kuntoon. Hyvinvoiva ja terve vauva/lapsi ei ole noin haastava. Minullakin ovat olleet tuollaisia oireillessaan refluksia ja suolioireisia allergioita. Et kertonut onko lapsella ihottumia, oksentelua, pulauttelua, nieleskelyä, vetääkö kaarelle itseään itkiessään, aivasteliko jatkuvasti pienenä vauvana, nukkuuko paremmin pystyssä, miten kakkaa jne. Käy noiden sivujen avulla läpi koko teidän vauvavuosi ja arki ja mene niiden tietojen kanssa lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olen selvinyt?! Olemalla aikuinen, joka on vastuussa omasta hyvinvoinnista ja jakanut vastuun lapseni ISÄN kanssa. Eli otan oman aikani tapaamalla ystäviäni, käyn lenkillä, kehittänyt tukiverkostoani jne...Lapsi ei auttamatta kasva äitiin kiinni, jos ei äiti ei itse typistä itseään lapsen tasolle, joka ei tee itse valintoja, päätöksi ja arvioita omasta elästä.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 09:27"]
Siis tuossa kuvattiin aivan normaalia pientä lasta. Vauvat itkevät ja kitisevät kun heillä ei ole muuta tapaa kommunikoida. Ilmeisesti viestin tarkoitus oli saada sääliä, täältä sitä saa - lapsesi nimittäin.
[/quote]
Höpskukkuu!
On eroa sillä, että itkeekö lapsi ja lopettaa, kun apua saa, vai itkeekö lapsi koko ajan.
Lisäksi ei ole ihan tavallista, että 1-vuotias ei ole vielä viihtynyt ollenkaan yksin. Tavallinen vauva kyllä on vuoden aikana viihtynyt hetkittäin tai jopa puolikin tuntia omien lelujen kanssa, vaikka olisi samassa huoneessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan sitä, että lapsi lääkäriin tutkittavaksi. Refluksi, suolistosairaudet, keliakia, allergiat... ne pitäisi sulkea pois, jos näin ei ole jo tehty. On ymmärrettävää, että lapsi kitisee ja huutaa, jos koko ajan on vaikka maha kipeä tai sattuu tms.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 09:18"]
Haiset aika marttyyrilta. Lapset nyt ovat vaativia ja aistivat kyllä äidin leipääntymisen.
[/quote]
Lässyn, lässyn läääää!!! Se äiti on martyyri joka ei koskaan myönnä olevansa väsynyt. Eli vilkaisea peiliin.
AP, jos sinulla tosiaan on hyvä terkkari niin juttele hänelle. Tai jos hän saisi sinut juttelemaan jonnekin muulle taholle. Selvittäisin kyllä myös ettei kitisemisen takana ole jotain muuta kuin pelkkä kyllästyminen, koska ei ole normaalia että lapsi ei ole oikein mihinkään tyytyväinen.
Itselläni on 2,8-vuotias tyttö joka on ollut helppo vauva ja pieni lapsi. Mutta nyt on tullu aivan mahdoton uhmaikä. Meilläkään ei täällä ole turvaverkostoa, mutta onneksi mies osallistuu ja antaa minulle hengähdystaukoja, esim. ottammalla lapsen vaikka mukaansa jos lähtee kaupungille kaverinsa kanssa kahville.
Eilen viimeksi nostin mielessäni hattua yksinhuoltaja vanhemmille kun taisteltin aamun lapsen kanssa jokaisesta asiasta. mm. siitä miksi tv-pöydälle ei saa kiikkua,miksi kukkia ei revitä, miksi vaatteiden pukeminen rimpuilevalle/karkuun juoksvalle lapselle ei ole kivaa jne. jne. ja eilis aamu oli suhteellisen helppo kuitenkin. Lapsi on vain kova kokeilemaan että kuka sen viimeisen sanan sanoo, mutta kun sellaista on koko päivä ja monta päivää peräkkäin on joskus vitsit vähissä. Sitten onneksi on niitä päiviä jolloin kaikki sujuu kuin tanssi ja meillä on oikein kivaa yhdessä.
Jaksamisia sinne. Ja koita laajentaa jotenkin tuttavapiiriäsi, että saisit aikuistakin seuraa. Toivotaan, että pian helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyisikö sieltä läheltäsi mitään perhekerhoa tai vastaavaa? Yleensä se vertaistuki samanikäisten lasten vanhempien kanssa on parasta. Ja samalla sinullekin löytöisi aikuista seuraa. Kun on päivät pitkän pienen lapsen kanssa kahdestaa kyllä siihen "hömpsis pömpsis" touhuun höperöityy!
Sinä palaat töihin ja lapsi lähtee hoitoon, siellä on tekemistä ja seuraa ja napakat hoitajat. Paras paikka lapselle ei ole kotona, jos arki on yhtä taistelua ja äiti kohta romahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat eivät jaksa lastaan = lapsen on pakko olla fyysisesti sairas!
Mun täytyy valitettavasti - tai ehkä onneksi - kertoa, että minunkin lapseni oli tuollainen EIKÄ hänellä ole tai ollut silloin mitään refluksia, allergiaa tai suolisto-ongelmaa. Ne on pahus vieköön testattu, koska hänellä on myöhemmin ilmennyt lastenreuma ja autismikirjon häiriö. Erilaisia ruokavalioitakin on kokeiltu, ei mitään apua.
Muistan sen ensimmäisen vuoden, se oli kamalaa. Kun lapseni oli kuukauden ajattelin oikeasti mennä junan alle. Aivoissani jotenkin jyskytti tuntemus, että molemmat meistä eivät voi selvitä seuraavasta vuodesta hengissä, ja minun on pakko varmistaa, että se selviävä on vauva. Onneksi olin väärässä, mutta tavallaan olin oikeassakin: minä en selvinnyt vauvavuodesta samana ihmisenä, joka olin sitä ennen. En tosin tiedä selviääkö kukaan.
Tuo kitinä ja levottomuus lakkaavat noin vuoden tai puolentoista ikäisenä. Ei sen jälkeenkään tule helppoa olemaan, jos lapsesi on omani kaltainen, mutta kun lapsi oppii kommunikoimaan, hän oppii paremmin kertomaan tarpeistaan ja sinä voit paremmin vakuuttaa häntä siitä, että hänen tarpeensa on kuultu ja niistä toteutetaan niin paljon kuin mahdollista. Voit asettua lapsen puolelle kun tiedät, mikä hänen puolensa on. Noin kaksivuotiaasta alkaen lapseni on antanut minulle ihania hetkiä, ja ehkä sen vaikea vauva-ajan vastineena hänen teini-ikänsä on ollut tavallaan helppo - hän on hyvä poika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 09:28"]
Miten olen selvinyt?! Olemalla aikuinen, joka on vastuussa omasta hyvinvoinnista ja jakanut vastuun lapseni ISÄN kanssa. Eli otan oman aikani tapaamalla ystäviäni, käyn lenkillä, kehittänyt tukiverkostoani jne...Lapsi ei auttamatta kasva äitiin kiinni, jos ei äiti ei itse typistä itseään lapsen tasolle, joka ei tee itse valintoja, päätöksi ja arvioita omasta elästä.
[/quote]
Kun nyt se ISÄ oikein konahtamalla mainittiin...
Mehän emme tiedä, miksei hän jaksa olla lapsen kanssa enempää. Asia voi olla aloittajalle kipeäkin. Jos todetaan, että pienen lapsen isä ei ole kuin lyhyitä aikoja lapsen kanssa, en lähtisi syyttämään siitä äitiä. Kiva sulle, että vanhemmuuden jako on toiminut teillä, mutta jollain muulla voi olla duuni muuttunut matka- tai vuotyöksi pyytämättä, isä jollain lailla sairas tai sairastunut, tms.
Sen ruotiminen on ihan eri juttu. Meillä tuossa vaiheessa isä osallistui lapsen arkipäivinä 1,5 tuntia jolloin nimenomaan seurusteli lapsen kanssa. Eikä syy muuten ollut siinä, että olisin itse kyvytön tai haluton tekemään valintoja ja päätöksiä...
aiempi 4
Olen selvinnut anopin viisailla sanoilla, jotka hän sanoin kun kuuli, että olen raskaana. Muista, että äitiys on maailman kurjin ja epäkiitollisin rooli!
Vie ensin lapsi lääkäriim tutkimuksiin ja jos vikaa ei löydy, niin lapsi hoitoon ja äiti kouluun/töihin.
Tuo tilanne on ilmeisesti jo hyvin kärjistynyt? Nyt apua kehiin, soitto lääkärille ja apua äkkiä. Jos lapsi on kunnossa, niin parempi olisi hoidossa koska tuosta kierteestä hän kyllä aistii sinun pahan olosi. Olo helpottaa kun saat jotain omaa ja joku muu (hoitaja pk:ssa tai perhpäivähoitaja) ottaa vastuun.
"Vanhemmat eivät jaksa lastaan = lapsen on pakko olla fyysisesti sairas!"
Palstan oma lainaus ei taas toimi. Mutta ei kai kukaan ole mistään PAKOSTA puhunut, vaan mahdollisuudesta että tämänkin voi sulkea pois ja varmistua että kyseessä on vain tyytymätön lapsi.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 09:18"]Haiset aika marttyyrilta. Lapset nyt ovat vaativia ja aistivat kyllä äidin leipääntymisen.
[/quote]
Ärsyttää tämmöset kommentit ihmiselle joka on väsynyt.
Meillä myös vaativa lapsi j tiedän todellakin mistä puhut.
Välttämättä ei ole kyse refluksista tai allergioista vaan jotkut lapset ovat itkuherkkiä ja itkevät paljon. Myös joihinkin puhehäiriöihin voi liittyä itkuherkkyyttä. Oma poikani oli todella kova itkemään. Itki jatkuvasti 7kk ikäisestä 1,5-vuotiaaksi. Hänellä oli myös kova tahto, joka ilmeni huutamisena ja itkemisenä. Sylissä oli tyytyväinen vain jos kävelin ympäriinsä. Lapsella on myöhemmin paljastunut astman kaltaisia oireita ja mietin, olisivatko ne aiheuttaneet hänelle tuolloin itkuisuutta. Joskus itkulle löytyy syy, joskus se on luonteessa ja joskus vain on mahdoton selvittää alkuperää tai se paljastuu myöhemmin (esim. erityislapsi jne.). Meillä poika myös huuti jatkuvasti kun olin itse paikalla, mutta kun lähdin kokonaan kotoa pois, lapsi itki miehelle paljon vähemmän.
Käytännön vinkkejä. Käyttäisin lapsen varmuuden vuoksi lastenlääkärillä. Arkea yrittäisin helpottaa siten, että sopisin miehen kanssa vuoropäivät vkl:sta, jollon toinen on vapaa lastenhoidosta. Sopisin myös vastuu yöt ainakin vkl:ksi. Mies on pakko saada osaksi lastenhoitoa. Et jaksa yksin. Keskustelkaa ja puhukaa. Vetoa mielenterveyteesi.
Jos lapsi pyrkii jatkuvasti seisomaan syöttötuolissa, vaihda ihan tavalliseen tuoliin. Otin pojaltamme syöttötuolin pois alle 1v ja siirryin ihan tavalliseen tuoliin ja juniortuoliin. Siihen loppui pahin pöydälle kiipeäminen. Harkitse myös pienen lastenpöydän ja tuolin sijoittamista keittiön nurkkaan. Anna lapsen syödä itse, vaikka olisikin sotkuista.
Aikaisemmin tulikin hyvä vinkki, että puette vasta pihalla. Toinen vaihtoehto on pukea itsellesi ensin vaatteet, aukaista ulko-ovi ja mennä ihan siihen viereen pukemaan niin lapselle tulee kiire saada vaatteet päälle. Ilman pipoa ja hanskojakin voi hetken aikaa olla. Pihalla lapsi on yhteistyökykyisempi.
Mene sieltä, mistä aita on matalin. Lähtekää paljon kotoa pois. Usein lapsi ei ole aivan niin itkuinen vaikka leikkipaikalla tai kylässä kuin kotona. Kotiin linnoittautuminen väsyttää sinua pidemmällä aikavälilli vielä enemmän.
Tiedän miten raskasta on lapsen jatkuva itkeminen ja huutaminen. Meillä meni jossain vaiheessa monta kuukautta, että ainoakaan ruokailu ei sujunut ilman huutokohtausta. Oli turhauttavaa käydä kaupassa ja kotiin tullessa kuuli jo sen huudon, vaikka ei ollut avannut edes ulko-ovea. Tämä yhdistettynä huonoihin yöuniin on kamalaa.
Hei!
Onhan lapsi käytetty lääkärillä? Minulla on kokemusta kahdesta refluksitautia sairastaneesta vauvasta/lapsesta. Oireet näkyvät juuri levottomina öinä, levottomina päivinä, huonona syömisenä, kitinänä jne. Jos ruokatorvi tulehtuu niin lapsi ei oikeasti voi syödä, koska syöminen sattuu. Vie lapsi lastenlääkärille, kunnolliselle sellaiselle. Neuvolassa minullekin on todettu, että vauvat vaan itkee. Voin sanoa, että omani eivät närästyslääkityksen jälkeen ole olleet levottomia, itkuisia jne. Meillä myös allergiat lisänä. Tuo on todella raskasta aikaa, yritä saada apua vaikka tiedän että jopa itsekin sain tämän kolmannen kohdalla vähättelyä neuvolassa. Vaikka tiesin tasan mikä on kyseessä. Menin sitten yksityiselle.