Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni katkaisi välit - mustasukkaisuusdraama
05.02.2014 |
Vuosia sitten tapasin keskustelufoorumilla miehen. Aloimme jutella usein mesessä, todella mielenkiintoisia keskusteluja. Olin itse silloin ihastunut johonkuhun, joten moniin kuukausiin välillämme ei ollut muuta kuin näitä keskusteluja, mutta livenäkin tavattiin muutaman kerran. Asuimme eri puolilla Suomea, joten emme kovin usein.
No, sitten tämä suhteentynkäni karahti kiville, ja aloin jutella entistä enemmän tämän nettituttuni kanssa. Aloimme myös nähdä toisiamme enemmän, ja jossain vaiheessa sitten yritimme vähän suhdettakin. Ei siksi, että välillämme olisi ollut mitään järisyttävää himoa, vaan siksi, että harvoin tapaa ketään, jonka kanssa on niin kivaa jutella.
Tätä etäsuhdetta kesti sitten noin kolmisen kuukautta. Tosin olimme molemmat opiskelijoita, joten saatoimme nähdä toisiamme kyllä melko paljon, mutta oli se silti etäsuhde. Homma kaatui sitten kuitenkin siihen, että haluamme elämältä ihan eri asioista, emmekä ole parisuhdemielessä yhtään yhteensopivat. Minä olen ylipäänsä huonoa vaimomatskua, minkä hän todellakin huomasi. Ja hän taas ei ollut ihan sitä, mitä minä kumppanilta haen. Eli lopetimme säätämisen ja jatkoimme ystävinä.
"Eron" jälkeen kävin muutamilla treffeillä ja tapasin nykyisen kumppanini. Olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia. Ystäväni on treffaillut, ollut ihastunut muutamaankin naiseen ja jatkanut elämäänsä. Ei ole mitenkään minun perääni itkenyt.
Juttelemme lähes joka päivä vähintään muutaman lauseen facebookissa, joskus pari tuntia puhelimessa. Joskus hän tulee meille kahville, kun on liikkeellä täällä päin Suomea. Omalle miehelleni tämä on ok. Saatamme puhua maailman menosta, tieteestä ja uutisista, tai sitten omista kuulumisista. Hän on ollut tukenani, muiden läheisteni joukossa, kun olen sairastanut. Jos jotain jännää tapahtuu, ilmoitamme toisillemme ensimmäisten joukossa. Hän on paras ystäväni, ihan samoin kuin joku nainenkin olisi. Emme koskaan flirttaile emmekä juuri muistele sitä lyhyttä aikaa, kun yritimme olla enemmän kuin ystäviä.
No, nyt ystäväni tapasi naisen, jolle tämä järjestely on iso ongelma. He ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, etäsuhteessa. Mutta tilanne eteni jo siihen pisteeseen, että ystäväni oli valittava meidän kahden väliltä. Hän valitsi tietty sen naisen, koska he voivat yhdessä perustaa perheen, mutta minä nyt olen vain hänen paras ystävänsä. Emme voi olla enää edes fb-kavereita, koska uusi nainen ahdistuu tästä tavattomasti, ja ystäväni ei kestä aiheuttaa hänelle tuskaa.
Minä olen huolissani. Nainen vaikuttaa hyvin omistushaluiselta. Hän on vakuuttunut, että ystäväni ei ole päässyt minusta yli, ei voi kuulemma olla ajattelematta sitä, että me olemme olleet intiimisti joskus, ja pelkää niin voivan tapahtua uudelleenkin. Vaikka asumme yhä eri puolila Suomea, minä seurustelen tahollani, emmekä kumpikaan tunne mitään tarvetta hakata päätämme enää samaa seinää vasten... Suhdetta koitettiin, se ei toiminut, olisi alunperinkin pitänyt tyytyä pelkkään ystävyyteen.
No, minut on nyt ulkoistettu ystäväni elämästä, enkä voi tehdä asialle mitään. Mutta olen huolissani ystävästäni. Onko tuollainen ihan normaalia, että jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen nainen manipuloi miehen luopumaan ystävistään? Voiko tämä nainen mitenkään olla hyvää vaimomateriaalia, vai onko ystäväni joutunut succubuksen kynsiin?
Kommentit (212)
Elämässä joutuu tekemään valintoja, jotka joskus ovat hyvinkin kipeitä. Vanhaa kulumutta fraasia lainaten, kaikki ei aina mene kuin strömsöössä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:57"]
No, tästä ollaan sit kai eri mieltä. Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä, että mies ja nainen ovat ystäviä. Äidilläni on miespuolisia ystäviä 30 vuoden takaa. Välillä ovat enemmän tekemisissä, välillä vähemmän. Itse olen ystävä kolmen eksäni kanssa, ja myös nykyisen mieheni eksän kanssa tulin ihan hyvin juttuun. Mieheni tulee eksieni kanssa oikein hyvin toimeen.
Kuvittelin, että olisin ystäväni elämässä mukana jossain määrin myös hänen vakiinnuttuaan, koska niin me aina puhuttiin. Molemmat kuviteltiin niin. Tietty kun meidän mielestä tämmönen on ihan normaalia, niin ei tultu ajatelleeksi, että sillä vaimolla saattais olla asian kanssa ongelma...
Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa naisen luottamus mieheen kasvaa niin, että voimme olla taas ystäviä. Kaikki neljä.
Tää tilanne on mulle nyt senkin takia vaikea, että saan ensi viikolla tietää, saanko syöpähoitoja vai terveen paperit. Tuntuu ikävältä etten voi jakaa uutista bestikseni kanssa, niin tai näin. Onneks mulla on kuitenkin ihana mies, äiti, muitakin ystäviä ja läheinen suku. :) Eli saan jäkättää niistä uutisista muutenkin kylliksi. :D
[/quote]
Onko sinulla naispuolisia ystäviä ollenkaan?
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:01"]
HUOM: AP ei voi tietää miten juttu oikeasti meni. Miehen on helppo vierittää syy sen naisystävän harteille, ei ehkä jaksa jauhaa asioista AP:n kanssa.
Minuakin on mieheni käyttänyt tekosyynä (ihan minun luvallani) tietyille ihmisille, sanonut että en halua että lähtee heidän kanssaan paikkaan X, vaikka oikeasti ei itse sinne haunnut. Oli vaan helpompi sanoa noin, kun alkaa juurta jaksain selittämään. Lisäksi jos olisi snaonut ettei häntä kiinnosta lähteä, olisi varmaan osa suuttunut ja muuta ikävää, ku laittoi minun piikkiini kaikki ymmärsivät.
[/quote]
No kyllä ap voi tässä tapauksessa tietää miten asia meni. Asiasta puhuttiin paljon, ennakoimme että näin tulee varmaan käymään, jo muutamia viikkoja sitten. Molemmat vaan kuviteltiin, että se tapahtuisi vasta sitten kun nainen palaa ulkomailta Suomeen ja muuttavat yhteen. Ja koko ajan toivottiin, että ehkä hän pääseekin asiasta yli, ja näin ei käy.
Jos mies olisi vain kyllästynyt jauhamaan kanssani, olisiko vaivautunut vielä keksimään, että katkoi välit myös toiseen ystäväänsä, ja mitä tämä sanoi siihen jne? Jos kyllästyy juttelemaan toisen kanssa, niin tuskin sitten juttelee sen kanssa tuntikaupalla säveltäen tarinaa uuden tyttöystävän mustasukkaisuudesta... Vain jotta voisi joskus kuukauden päästä lopulta kakaista että en voi nyt olla väleissä enää. Hassu ajatuskin. :D
Ap, muista, ettet voi tietää mitä on oikeasti tapahtunut ja mitä on oikeasti keskusteltu ystäväsi ja hänen puolisonsa välillä. Sanot kokoajan, että uusi puoliso on vaatinut miestä valitsemaan. Ei se välttämättä ole niin. Riittää, että ystäväsi on nähnyt, että naiselleen tulee epämiellyttävä olo näistä tapaamisista ja yhteydenpidosta. Jos hän on rakastunut tähän naiseen, hän on hyvin todennäköisesti ihan oma-aloitteisesti tajunnut, ettei halua tehdä mitään mikä tuo toiselle ikävän olon. Tämä uusi puoliso kun ei varmastikaan voi tunteilleen mitään.
Minäkin olin todella lämpimissä väleissä exäni kanssa kun hän alkoi seurustella uuden naisen kanssa. Ex usein hoiti koiraani kun olin lomamatkoilla ja muutenkin teimme toisillemme vastaavia palveluksia. Uudelle naiselle tämä oli epämiellyttävää ja hän otti sen pahoitellen puheeksi exäni kanssa. Kertoi, ettei voi tunteilleen mitään ja olipa kuulemma käynyt juttelemassa näistä tunteistaan jonkun ulkopuolisenkin kanssa. Exäni sitten ehdotti, että lopetamme yhteydenpidon ja minulle tämä oli tottakai täysin ok. Ymmärrän naista hyvin ja minulle on silti välittynyt hänestä oikein mukava kuva. Ymmärrän, että ihmisillä on tunteita, joita on vaikea kontrolloida. Haluan, että exäni on onnellinen ja halusin antaa heille mahdollisuuden olla onnellisia keskenään, joten tietysti peräännyin.
Tästä on nyt aikaa viitisen vuotta ja he ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Olen onnellinen heidän puolestaan.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 18:57"]
No, tästä ollaan sit kai eri mieltä. Minusta ei ole mitenkään ihmeellistä, että mies ja nainen ovat ystäviä. Äidilläni on miespuolisia ystäviä 30 vuoden takaa. Välillä ovat enemmän tekemisissä, välillä vähemmän. Itse olen ystävä kolmen eksäni kanssa, ja myös nykyisen mieheni eksän kanssa tulin ihan hyvin juttuun. Mieheni tulee eksieni kanssa oikein hyvin toimeen.
Kuvittelin, että olisin ystäväni elämässä mukana jossain määrin myös hänen vakiinnuttuaan, koska niin me aina puhuttiin. Molemmat kuviteltiin niin. Tietty kun meidän mielestä tämmönen on ihan normaalia, niin ei tultu ajatelleeksi, että sillä vaimolla saattais olla asian kanssa ongelma...
Toivon kuitenkin, että jossain vaiheessa naisen luottamus mieheen kasvaa niin, että voimme olla taas ystäviä. Kaikki neljä.
Tää tilanne on mulle nyt senkin takia vaikea, että saan ensi viikolla tietää, saanko syöpähoitoja vai terveen paperit. Tuntuu ikävältä etten voi jakaa uutista bestikseni kanssa, niin tai näin. Onneks mulla on kuitenkin ihana mies, äiti, muitakin ystäviä ja läheinen suku. :) Eli saan jäkättää niistä uutisista muutenkin kylliksi. :D
[/quote]
Onko sinulla naispuolisia ystäviä ollenkaan?
[/quote]
Tottakai on. Mm.yhden eksäni sisko. :D Käyn tän ystäväni lapsen synttäreillä jne, yhdessä eksän muiden sukulaisten kanssa, useammin kuin eksä itse saapuu paikalle. :) Teidän mielestä kieroa kai sekin.
Mut on myös vanhoja koulukavereita jopa 20 vuoden takaa, veljeni vaimon kanssa olen tosi läheinen... Onhan noita. Ja on myös miespuolisia ystäviä, joiden kaa en oo ikinä duunaillut mitään. :D
Wht can I say, olen uskollinen ystävä ja pidetty ihminen. Yleensä ihmiset jotka tulee mun elämään, myös jää siihen. (Ja ei todellakaan siksi, että soittelisin niille läähätyspuheluita joka päivä.) Siksikin tämä ystävyyden loppuminen tuli shokkina. En oo tottunut siihen et ystävyydet katkeaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle tuntuu olevan nuo exät hyvin tärkeitä, oletteko huomanneet?
Huoh, onko sitä niin vaikea ymmärtää, että parisuhteita on erilaisia ja niissä on kaikilla omat säännöt? Miksi kaikki omasta ajattelutavasta poikkeava täytyy heti leimata esim. sairaaksi?
Se, että ystäväsi naista häiritsee sinun monen tunnin puhelusi ja päivittäiset viestisi, ei tarkoita automaattisesti sitä että hän pitäisi sinua jotenkin uhkaavana. Ehkä hän vain kokee sinut ärsyttävänä ja tunkeilevana? Ei se tee hänestä sairaalloisen mustasukkaista.
Enkä myöskään usko että tämä nainen on oikein käskenyt ja pakottanut miestä katkaisemaan välit. Et sinä voi tietää näin käyneen. Luultavasti he ovat vain puhuneet asiasta ihan normaalisti ja mies tehnyt itse päätöksen lopettaa kokonaan turhanpäiväisen rupattelun kanssasi. Mies on itsekin saattanut kyllästyä sinuun, kun on niin rakastunut ja keskittynyt uuteen naiseensa.
Minulla on itsellänikin ollut ystävänä mies, joka katkaisi välimme löytäessään parisuhteen. Minä ymmärsin tämän täysin enkä edes kuvittele tämän naisen olevan mikään hirviö, joka katkoo miehensä ystävyyssuhteita mustasukkaisuuksissaan. Tämä vaan ei sopinut heidän suhteeseensa ja mieskin varmaan halusi siirtyä elämässään kunnolla eteenpäin. Hyvä niin ja minä en tietenkään halua olla jarruttamassa sitä. Siirryin itsekin eteenpäin.
Ehkä sinunkin pitäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranjestas sentään! Suurin osa teistä on siis sitä mieltä, että on NORMAALIA, ettei halua seurustelukumppanillaan olevan vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä? Aivan käsittämätöntä! Ettäkö minulla olisi oikeus edes toivoa, saati sanella(!) kenen kanssa mieheni on ystävä!
Aikuinen nainen, jolla on itsetunto kohdillaan osaa arvostaa kumppaninsa ystäviä samalla lailla kuin omiaan. Minuthan mieheni valitsi, enkä todellakaan ole mikään kakkosvalinta. Ja sitäpaitsi, jos mieheni olisi pettäjätyyppiä, niin eiköhän hän löytäisi muita väyliä harrastukselleen.
Toki tässä tapauksessa olen sitä mieltä, että mies on valintansa tehnyt, mutta kaikki sympatiani menevät ap:lle rakkaan ystävän menetyksen johdosta. Ja toivoin, että tämä nuoripari eroaa, sillä kukaan ei ansaitse tuollaista kontrolloivaa, huonoitsetuntoista kumppania pilamaan elämäänsä.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:36"]
Huoh, onko sitä niin vaikea ymmärtää, että parisuhteita on erilaisia ja niissä on kaikilla omat säännöt? Miksi kaikki omasta ajattelutavasta poikkeava täytyy heti leimata esim. sairaaksi?
Se, että ystäväsi naista häiritsee sinun monen tunnin puhelusi ja päivittäiset viestisi, ei tarkoita automaattisesti sitä että hän pitäisi sinua jotenkin uhkaavana. Ehkä hän vain kokee sinut ärsyttävänä ja tunkeilevana? Ei se tee hänestä sairaalloisen mustasukkaista.
[/quote]
Öö, kerrotko miten häntä voi ärsyttää asia, mitä hän ei ole koskaan nähnyt? Ystäväni on siis etäsuhteessa naiseen, joka asuu nyt ulkomailla. He ovat nähneet livenä alle kaksi viikkoa, ja en ollut ystävääni ollenkaan yhteydessä silloin kun nainen on Suomessa. No, mies soitti yhden kerran kun oli menossa kuntosalille. Nainen oli tuolloin hänen kämpillään.
Normaalisti mies on yksin omassa kämpässään, ja skypettää naiselle. Tuolloin me emme luonnollisesti chattaa samaan aikaan. Silloin kun hän ei juttele naisen kanssa, hän saattaa jutell minulle. Miten nainen muka edes tietää, paljonko me jutellaan ja tuleeko minulta kerran päivässä joku oneliner chatissa vai ei? Ja jos mies ajaa autoa ja juttelee mulle silloin puhelimessa, niin ei nainen voi tietää sitäkään.
Hän voi ainoastaan tietää, että me ollaan puheissa, jos mies puhuu minusta. No se tätä naista ehkä kai häiritseekin eniten. Että mies välittää minusta, koska olen kiva ihminen. Meidän yhteydenpitoamme sinällään hän ei ole voinut huomata mitenkään, joten tuskin se tässä on ongelma.
Ja tosiaan, entä se seikka, että hän on sanonut, ettei hyväksyisi leskiäitinsä uutta miessuhdetta? Ihan normaalia lapsi-äitisuhteessa, kun tytär lähestyy kolmeakymmentä? Jos tämä nainen on itsekin kerran myöntänyt olevansa melko mustasukkainen ja omistushaluinen, niin miksi av-mammat eivät voi sitä myöntää? :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ei tätä ketjua ole pakko lukea, jos mun jankkaus ärsyttää. :D Mä aloitin tän ketjun, mä saan kirjoitella tänne niin paljon kuin haluan.
Ihmettelin ennen, miksi suomalaisilla ei vaikuta olevan keski-iässä paljon ystäviä, mut kai se johtuu just tästä, et monen mielestä on täysin normaalia, että parisuhteen alkaessa katkotaan välit kaikkiin muihin ihmisiin ja keskitytään tekemään lapsia. Enää ei sovi käydä Jannen kanssa kaljalla eikä puhua Liisan kanssa suhteellisuusteoriasta. Lapsellisia asioita, jotka ei kiinnosta sit enää kun Aikuistuu ja Hankkii Lapsia. Te olette huvittavia. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:45"]
Minä ymmärrän ap:n pointin. Ei ole normaalia missään parisuhteessa kontrolloida, kenen kanssa seurustelukumppani saa viestitellä tai soitella. Se vain ei ole normaalia, ei ainakaan tuoreessa parisuhteessa.
Silti monellä täälläkin on ollut hyvä pointti. Ei se tuore naisystävä ole näitä päätöksiä tehnyt vaan ihan tämä oma rakas ystäväsi, joka on päättänyt lopettaa ystävyytenna ja sen lisäksi vielä ehkä vähän raukkamaisesti vierittää syyn naisystävänsä niskoille. Aina on vaihtoehto. Miksi ihmeessä ei ole Mies ja totea, että xx taitaa olla vähän mustasukkainen meistä, enkä halua oikeasti pahoittaa hänen mieltään, joten laitan nyt meidän ystävyytemme tauolle. Olen pahoillani, mutta tämän tien haluan nyt kulkea. Näin siis toimii vastuullinen aikuinen ja juuri tämän sinunkin, ap, pitäisi nähdä: ystäväsi on vähän raukka.
[/quote]
No mutta näinhän hän juuri teki! Olenko antanut ymmärtää toisin?
ap
[/quote]
Annoit ymmärtää, että mies sanoi ainoan syyn olevan uusi nainen, ei se, mitä mies itse haluaa. Vaikka tuossa esimerkissä mies olisi sanonut sinulle, että haluaa ihan itse laittaa ystävyytenne tauolle.
Lisäksi puhuit aloitusviestissä uudesta naisesta niin, että hän voisi olla miehelle vahingollinen ihminen. Se särähti korvaani. Kun kuitenkin syyksi sanoit sen, ettei halua miehen pitävän yhteyttä sinuun.
Kun minä tutustuin mieheeni, mulla oli maailman heikoin itsetunto. En olisi katsonut hyvällä sitä, että miehelläni olisi ollut aikaa kenellekään muulle naiselle kuin minulle, koska epäitsevarmuuteni oli niin suurta. Hänellä ei naisia ollut, mutta jos olisi, niin en todellakaan olisi määräillyt ja sanonut miehelle, että sinulla ei saa olla naisystäviä, KUN me olemme yhdessä, vaan olisin pikemminkin hiljaisella äänellä sanonut, että en voi olla tässä suhteessa, jos sinulla on naisystäviä. Valitse. En pakota mihinkään, mutta miehen pitää valita.
Jos miesi on vähän vässykkä, hänen on ehkä helpompi sanoa, että se uusi nainen sanoi, etten saa olla muiden kanssa...
Sen sijaan, että sanoisi, että päätin, että suhteemme jää tauolle nyt.
Ap vaikuttaa varsin nuorelta ja lapsekkaalta. Onko isälläsi naispuolisia ystäviä joita tapailee säännöllisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ilahtuisi, jos mieheni olisi yhteydessä johonkin ex-hoitoonsa.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:30"]
Ap:lle tuntuu olevan nuo exät hyvin tärkeitä, oletteko huomanneet?
[/quote]
Siis tottakai mun eksät on mulle tärkeitä, en ala suhteisiin ihmisten kanssa, joista en välitä. Sivistyneet ihmiset osaa erota myös todeten, ettei ehkä nyt haluta samoja asioita. Ei eroaminen johdu aina siitä, että toinen pettää tai alkaa vittuilla tai käy väkivaltaiseksi. Eikä myöskään kaikki suhteet ala siitä, että toisen ulkonäkö himottaa, mutta toista ei tunne ihmisenä yhtään. Mä olen tuntenut kaikki nämä eksäni kuukausia ennenkuin suhde syveni. Yhden kanssa aloin tekemisiin nopeammin, tuntematta, ja sen kanssa ei ollakaan enää tekemisissä. Kukin tyylillään. Satunnaisten panojen kanssa tuskin olisin ystävä, mut mä en harrasta semmosia.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:26"]
Vai myrkyllisiä mielipiteitä... Ainoa, mitä olen sanonut, on että hän on mustasukkainen ja omistushaluinen. Ystäväni tietää tämän, nainen itse myöntää tämän... Ei oo mikään mun mielipide! :D
Enkä mä oo mitenkään seuraani väkisin tyrkyttänyt. Koko meidän ystävyyden ajan mies on tehnyt useimmat keskustelunaloitukset. Ei se silti mua rakasta eikä himoitse. On vaan tykänny jutella. Nyt kun se juttelee naisensa kanssa, ni ollaan puhuttu vähemmän. En oo väkisin huomiota hakenut. Ja mulle on edelleen, miljoonatta kertaa ihan ok, että ei jutella niin usein kuin ennen. Vaikka ei juteltaisi yhtään, sekin käy kos on pakko. Mut olis edes kiva, jos hän pystyis facebookista lukemaan, että sain terveen paperit, ja mä näkisin sen hääkuvan joskus. Ja että saiko se niitä lapsia koskaan. Oikeastiko tää on teidän mielestä liikaa vaadittu? :D
ap
[/quote]
Taidat olla mustasukkainen
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:36"]
Huoh, onko sitä niin vaikea ymmärtää, että parisuhteita on erilaisia ja niissä on kaikilla omat säännöt? Miksi kaikki omasta ajattelutavasta poikkeava täytyy heti leimata esim. sairaaksi?
Se, että ystäväsi naista häiritsee sinun monen tunnin puhelusi ja päivittäiset viestisi, ei tarkoita automaattisesti sitä että hän pitäisi sinua jotenkin uhkaavana. Ehkä hän vain kokee sinut ärsyttävänä ja tunkeilevana? Ei se tee hänestä sairaalloisen mustasukkaista.
[/quote]
Öö, kerrotko miten häntä voi ärsyttää asia, mitä hän ei ole koskaan nähnyt? Ystäväni on siis etäsuhteessa naiseen, joka asuu nyt ulkomailla. He ovat nähneet livenä alle kaksi viikkoa, ja en ollut ystävääni ollenkaan yhteydessä silloin kun nainen on Suomessa. No, mies soitti yhden kerran kun oli menossa kuntosalille. Nainen oli tuolloin hänen kämpillään.
Normaalisti mies on yksin omassa kämpässään, ja skypettää naiselle. Tuolloin me emme luonnollisesti chattaa samaan aikaan. Silloin kun hän ei juttele naisen kanssa, hän saattaa jutell minulle. Miten nainen muka edes tietää, paljonko me jutellaan ja tuleeko minulta kerran päivässä joku oneliner chatissa vai ei? Ja jos mies ajaa autoa ja juttelee mulle silloin puhelimessa, niin ei nainen voi tietää sitäkään.
Hän voi ainoastaan tietää, että me ollaan puheissa, jos mies puhuu minusta. No se tätä naista ehkä kai häiritseekin eniten. Että mies välittää minusta, koska olen kiva ihminen. Meidän yhteydenpitoamme sinällään hän ei ole voinut huomata mitenkään, joten tuskin se tässä on ongelma.
Ja tosiaan, entä se seikka, että hän on sanonut, ettei hyväksyisi leskiäitinsä uutta miessuhdetta? Ihan normaalia lapsi-äitisuhteessa, kun tytär lähestyy kolmeakymmentä? Jos tämä nainen on itsekin kerran myöntänyt olevansa melko mustasukkainen ja omistushaluinen, niin miksi av-mammat eivät voi sitä myöntää? :D
ap
[/quote]
Etkö oikeasti tajua mitään ongelmaa?
Kuinkahan hyvin olet ap käsitellyt eronne tämän miehen kanssa? Sanoit, että mies ei pystynyt suhteeseen sinun kanssasi, koska et halunnut nähdä häntä tarpeeksi? Lisäksi mies toivoi lapsia, sinä et?
Mikset itse joustanut hieman saadaksesi miehen? Minusta kuulostaa ihan siltä, että et ole käsitellyt eroanne, eli suhteenne muuttumista "suhteesta" kaveruudeksi, ystävyydeksi. Ei ystävyyteen ja kaveruuteen minusta kuulu toisen suhteeseen tunkeminen.
Leskiäitisuhdevastustus kertoo minusta siitä, että nainen on ehkä epävarma tai heikkoitsetuntoinen, eikä halua menettää äitiään uudelle puolisolle. Minä menetin isäni hänen uudelle puolisolleen. Olin 15 kun suhde alkoi ja reilu kymmenen vuotta niin isä kysyi kaiken minun tapaamiseeni liittyvän luvan puolisoltaan. Äidit harvemmin tekevät niin lapselleen mutta aina se muuttaa suhteita, kun uusia henkilöitä tulee mukaan. Eikä ne muutokset aina suju kivuttomasti. < -- Puhuen nyt siis vanhemman uudesta puolisosta.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:41"]
Herranjestas sentään! Suurin osa teistä on siis sitä mieltä, että on NORMAALIA, ettei halua seurustelukumppanillaan olevan vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä? Aivan käsittämätöntä! Ettäkö minulla olisi oikeus edes toivoa, saati sanella(!) kenen kanssa mieheni on ystävä!
Aikuinen nainen, jolla on itsetunto kohdillaan osaa arvostaa kumppaninsa ystäviä samalla lailla kuin omiaan. Minuthan mieheni valitsi, enkä todellakaan ole mikään kakkosvalinta. Ja sitäpaitsi, jos mieheni olisi pettäjätyyppiä, niin eiköhän hän löytäisi muita väyliä harrastukselleen.
Toki tässä tapauksessa olen sitä mieltä, että mies on valintansa tehnyt, mutta kaikki sympatiani menevät ap:lle rakkaan ystävän menetyksen johdosta. Ja toivoin, että tämä nuoripari eroaa, sillä kukaan ei ansaitse tuollaista kontrolloivaa, huonoitsetuntoista kumppania pilamaan elämäänsä.
[/quote]
No ajatellaan toiselta puolelta. Minusta on ollut ihan normaalia, että olen jättänyt mieskaverini rauhaan, kun he ovat löytäneet uuden puolison.
En ole ripustautuvaa tyyppiä, vaan minulla on paljon tuttuja ja ystäviä ja monentasoisia ihmissuhteita. Jos joku vanha hoitoni, kuka on jäänyt kaveriksi, alkaa seurustelemaan vakavasti, ala ainakaan shokissa vinkumaan, miksi en saa soitella sille enää tuntikausien puheluita. Minusta on päivänselvää, että hänella on taatusti tärkeämpää tekemistä nyt, kuin chattailla minun kanssani.
Mutta kukin tavallaan. Niin kuin ap sanoo, ihmiset, jotka tulevat hänen elämään, jäävät siihen. Minä taas päästän irti heidät elämään omaa elämää
Vastaa minulle ap tähän: Voitko nähdä itsessäsi mustasukkaisuutta exääsi kohtaan? Että olet mustasukkainen hänestä?
HUOM: AP ei voi tietää miten juttu oikeasti meni. Miehen on helppo vierittää syy sen naisystävän harteille, ei ehkä jaksa jauhaa asioista AP:n kanssa.
Minuakin on mieheni käyttänyt tekosyynä (ihan minun luvallani) tietyille ihmisille, sanonut että en halua että lähtee heidän kanssaan paikkaan X, vaikka oikeasti ei itse sinne haunnut. Oli vaan helpompi sanoa noin, kun alkaa juurta jaksain selittämään. Lisäksi jos olisi snaonut ettei häntä kiinnosta lähteä, olisi varmaan osa suuttunut ja muuta ikävää, ku laittoi minun piikkiini kaikki ymmärsivät.