Kysymys avioerosta: jos vanhemmat asuu vuoroviikoin vanhassa kodissa lasten kanssa ja vuoroviikoin muualla yksiössä

Tarviiko teidän edes erota ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa. Elätte erillisiä elämiä siihen asti mutta virallisesti avioliitossa. Ei tarvita mitään sopimuksia. No avioehto voisi olla, että listataan nyt omistetut puoliksi, ja sen jälkeen ansaittuihin ei toisella avio-oikeutta.

Jos kerran talous hoidetaan kuten ennenkin, hankitaan yhdessä yksiö, ja siellä vietetään omaa aikaa.

Tuo voisi olla myös nimikkeellä avoin avioliitto. Ollaan naimisissa, mutta nähdään muita ihmisiä.

Min tuosta ratkaisusta tekee lapsille hyvän ja miten tuo muuttaa vanhempien elämää paremmaksi? Koko ajan pitää olla yhteydessä, sopia asioita ja elää toisen kanssa vaikkakaan ei ihan nokatusten.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsille oma tili, lapsilisät menee sinne ja lisäksi kumpikin laittaa saman verran lisää rahaa sinne, ja sieltä maksetaan kaikki lasten kulut.  Kaikki vuokrat yms. lasketaan yhteen ja maksetaan puoliksi. Eli lasten kulut ja asumiset on yhteisiä menoja, siis myös yksiöiden vuokrat ja vanhan kodin vuokra on yhteisiä menoja. Meillä on pienet lapset (1-v ja 4-v) ja tämä on oikein hyvä systeemi. Yksiötkin ovat melkein näköyhteyden päässä. Kummallakin on joka toinen päivä ja yö lasten hoitoa ja joka toinen päivä ja yö vapaata. Hyvissä väleissä ollaan myös uusien kumppaneiden kanssa. Lasten etu edellä mennään.

Nyt täytyy kyllä kysyä, että jos teillä on nuorimmainen vuoden vanha, olette ehtineet jo erota ja löytää uudet kumppanit, niin ihanko oikeasti tuossa on mielestäsi menty lasten etu edellä?

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuoltajuus säilyy, jos molemmat jäätte kirjoille vanhaan asuntoon. Voittehan te kysyä lastenvalvojalta näistä asioista. Mutta jos asutte eri osoitteissa, lähivanhempi saa lapsilisiin yh korotuksen. Sekä jos molemmat pienituloisia, kela saattaa maksaa elarit lähille. Toki jos molemmat olette hyvätuloisia, niin noilla ei tarvitse kikkailla.

Yhteishuoltajuus säilyy vaikka asuisi miten. Erillään kannattaa osoitteet olla lapsilisän yh-korotuksen vuoksi. Lapsilisä voidaan maksaa kummalle vain.

Vierailija kirjoitti:

Ei tule toimimaan.

Kodista tulee ajan kanssa ei-kenenkään maa ja vain lasten koti. Juuretonta ja turvatonta.

Lapset eivät hahmota eroa. Ovat vihamielisiä ulkopuolisiksi mieltämilleen uusille kumppaneille. Ajattelevat että vanhemmat joko eivät ole edes eronneet, tai ainakin voisivat palata yhteen. Heitä ei voi tällä tavoin suojata erolta, vaan se vain siirretään siihen hetkeen, kun he tajuavat lopullisesti. Heitä ei voi huijata eroamalla "kevyesti".

Molemmista asioista on ystäväpiirissä kokemusta.

Voihan lapsille puhua ihan suoraan. Eikä uusia kumppaneita ole välttämätöntä tuoda lasten elämään ollenkaan.

Meillä on vuoroviikkoelämä siihen "perinteiseen malliin" eli lapset liikkuvat kahden kodin väliä. Välimatkaa puolitoista kilometriä. Isäviikoilla äiti pitää yhteyttä, äitiviikoilla isä soittelee, eli yhteys ei katkea viikoksi. Toiseen kotiin siirtyminen on sujunut tosi mallikkaasti aina ja kummassakin kodissa vastaanotto on aina lämmin, lapsia on odotettu kovasti. Eivät tunnu oireilevan, iloa ja kitinää on kummassakin kodissa. Vanhemmat ovat väleissä keskenään.

Tuommoinen yhteisen kodin ja erillisen kodin malli olisi meille kurja. Mites ne talon ikävät työt, kuka ne tekee vai skipataanko aina seuraavalle? Siisteystaso? Sisustaminen? Entä jos toista ei kiinnosta kukkienkastelu yhtään? Mahdolliset uudet puolisot? Miten sovittaisiin ja päätettäisiin asioista virallisesti? Onnistuisiko se uuden elämän aloittaminen ollenkaan vai olisiko tuo vanhan elämän tekohengitystä jossa kaikki lopulta voivat kehnosti?

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko teidän edes erota ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa. Elätte erillisiä elämiä siihen asti mutta virallisesti avioliitossa. Ei tarvita mitään sopimuksia. No avioehto voisi olla, että listataan nyt omistetut puoliksi, ja sen jälkeen ansaittuihin ei toisella avio-oikeutta.

Jos kerran talous hoidetaan kuten ennenkin, hankitaan yhdessä yksiö, ja siellä vietetään omaa aikaa.

Tuo voisi olla myös nimikkeellä avoin avioliitto. Ollaan naimisissa, mutta nähdään muita ihmisiä.

Ei muut ihmiset halua tavata tällaisia ihmisiä. Kulissiliittoja tai avoimia liittoja ei uskota todellisuudessa olevan olemassa, vaan ihmiset luulee että kyse on pettämisestä, eivätkä halua sekaantua sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Missä vanhemmat ovat kirjoilla? Toinen lasten kanssa nykyisessä talossa ja toinen vuokrayksiössä? Se, joka asuu virallisesti lasten kanssa, on lasten lähihuoltaja ja hänelle maksetaan lapsilisät. Asumispaikka vaikuttaa myös siihen, millaisista maksuista ollaan vastuussa. Eli kumpi tekee vuokrasopimuksen ja on vastuussa vuokra-asuntoon liittyvistä asioista (vuokra, sähkö, vakuutus)? 

Lapsilisän maksu ei ole riippuvainen lähivanhemmuudesta. Meillä lapset oli ensin mulla kirjoilla (viikko-viikko systeemi) mutta vuoden jälkeen muutettiin lasten osoite isän luo, että saivat jatkaa samassa koulussa. Kysyin kelalta lapsilisän maksusta samalla kun lakkautin asumistuen, koska lasten osoite muuttui, ja sieltä vastattiin et lisä voidaan maksaa kummalle tahansa. Tulee edelleen mulle ja menee joka kk suoraan kahden lapsen iltapäiväkerhomaksuihin.

Vierailija kirjoitti:

Kauheeta elämää.

Ai tämä on aikuisille kauheeta elämää, mutta lapsille viikottainen hyppely on aina ihan ok, on ihanaa, kun lapsella on kaksi kotia, vai miten se nyt menikään?

Olen itsekin eronnut, ja lapset on mulla pääsääntöisesti, isällään ovat joka toinen vkl ja yhden arkiyön joka viikko - ja sen lisäksi saavat itse mennä ja tulla ihan miten haluavat. Välit on hyvät, ja kaikki sujuu. Mutta eihän tämäkään ideaalia ole.

Mutta ystäväni perheessä tehtiin juuri tuo ratkaisu, että lapset jäi omaan kotiinsa, ja vanhemmat vaihtaa kotia, eikä se ole ollut kenellekään kamalaa elämää. Erittäin hyvin siellä sujuu, ja kyllähän tuossa vaihtoehdossa kaikkein eniten niitä lapsia ajatellaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vuoroviikkoelämä siihen "perinteiseen malliin" eli lapset liikkuvat kahden kodin väliä. Välimatkaa puolitoista kilometriä. Isäviikoilla äiti pitää yhteyttä, äitiviikoilla isä soittelee, eli yhteys ei katkea viikoksi. Toiseen kotiin siirtyminen on sujunut tosi mallikkaasti aina ja kummassakin kodissa vastaanotto on aina lämmin, lapsia on odotettu kovasti. Eivät tunnu oireilevan, iloa ja kitinää on kummassakin kodissa. Vanhemmat ovat väleissä keskenään.

Tuommoinen yhteisen kodin ja erillisen kodin malli olisi meille kurja. Mites ne talon ikävät työt, kuka ne tekee vai skipataanko aina seuraavalle? Siisteystaso? Sisustaminen? Entä jos toista ei kiinnosta kukkienkastelu yhtään? Mahdolliset uudet puolisot? Miten sovittaisiin ja päätettäisiin asioista virallisesti? Onnistuisiko se uuden elämän aloittaminen ollenkaan vai olisiko tuo vanhan elämän tekohengitystä jossa kaikki lopulta voivat kehnosti?

Tuollaisessa ratkaisussa olennaista on tietysti se, että vanhempien välit ovat erosta huolimatta kunnossa. Ja kun välit on kunnossa, kaikesta pystytään sopimaan. Miksi sen vanhan kodin kukat nyt yht´äkkiä jäisi kastelematta tai ikävät työt tekemättä, kun ne on ennenkin tehty? Ihan yhtä lailla se koti on noiden vanhempien koti, kuin vuoroviikkolapsilla isän ja äidin koti on koti, vaikka sitä kotia vaihtaakin. Se on myös vanhempien omaisuutta ( jos on siis omistus), tottakai siitä halutaan pitää huolta.

Kaikilla ihmisillä ei eron jälkeen ole mitään suurta hinkua syöksyä suoraan uusperhe-ihanuuteen, joten ihan samalla tavalla kuin vuoroviikkoasumisessa, myös tässä mallissa voi seurustella uuden kumppanin kanssa niinä viikkoina kun ei asu lasten kanssa.

Mun tietämässä tapauksessa tämä ratkaisu toimii jo monen vuoden kokemuksella oikein hyvin. Mutta toki vaatii sen, että ne on vanhemmat, jotka suostuu liikkumaan kodista toiseen, eikä pakota lapsia siihen.

Ihan hullua olis tuommonen. Mulla on elukoita niin pitäs joka päivä käydä monta kertaa vanhassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko teidän edes erota ennen kuin lapset muuttavat pois kotoa. Elätte erillisiä elämiä siihen asti mutta virallisesti avioliitossa. Ei tarvita mitään sopimuksia. No avioehto voisi olla, että listataan nyt omistetut puoliksi, ja sen jälkeen ansaittuihin ei toisella avio-oikeutta.

Jos kerran talous hoidetaan kuten ennenkin, hankitaan yhdessä yksiö, ja siellä vietetään omaa aikaa.

Tuo voisi olla myös nimikkeellä avoin avioliitto. Ollaan naimisissa, mutta nähdään muita ihmisiä.

MIKSI pitäisi jäädä roikkumaan avoimeen liittoon, jos ei kerta kaikkiaan halua olla liitossa sen ex-kumppanin kanssa, mutta vanhemmuuden jakamisessa ei ole mitään ongelmaa?

Mun tietämässä tapauksessa kysymys on nimenomaan tästä: minkäänlaista parisuhdetta ei enää vuosikymmenten liiton jälkeen ollut, vaan pelkkää rinnakkaineloa ilman seksiä. Mutta lasten vanhemmuus sujui erinomaisesti, joten päätyivät tähän vanhemmat vaihtaa asuntoa- ratkaisuun. Ja oikein hyvin on toiminut.

Omalla viikolla voi sitten hyvällä omatunnolla sutinoida miten haluaa, ja lapset saa asua omassa tutussa kodissaan ja paikalla on aina toinen vanhempi. Voivat myös merkkipäivinä tehdä asioita yhdessä, kun välit on kunnossa.

Mutta yhtään mitään järkeä ei olisi ollut jatkaa kitkuttelua minkäänlaisessa parisuhteessa, kertakaikkiaan ei.