Kysymys avioerosta: jos vanhemmat asuu vuoroviikoin vanhassa kodissa lasten kanssa ja vuoroviikoin muualla yksiössä

Vierailija kirjoitti:

No ei tuo ole ero. Hiukan omaa aikaa vain :)

Miten niin ei ole ero? Kyllähän siitä puolisosta erotaan, vaikka joka toinen viikko vietetään lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin teidän pitää päättää, kumpi asuu virallisesti lasten kanssa ja on lähivanhempi.

Onko pakko? Jos molemmat vanhemmat ovat edelleen myös kirjoilla samassa osoitteessa. Mikäänhän ei vaadi avioerotilanteessa edes erilleen muuttamista jos se on molemmille ok.

Ap

Silloin te taidatte olla avopari yhteiskunnan silmissä, eikä lasten huoltoon mitään papereita tarvitse tehdä? Pitäkää keskenänne selvyys miten kustannukset jaetaan.

Enemmän pitäisin tulevaisuuden ongelmana sitä, kun molemmat tai kumpikin kyllästyy siihen yksiöön, löytää uuden kumppanin jne. Aioitteko siis jakaa sen yksiön vai kummallekin oma? Asumisratkaisu saattaa silti vaikeuttaa teidän tulevia suhteita.

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää pelleilyä. Oma onni ja perhe-elämä katkolle kunnes lapsi täyttää 18v?

Eipä ole pikkupiltillekään kovin hieno parisuhteen ja perheen malli tuo.

Puhumattakaan siitä että hyvässä lykyssä siivoat exäsi jälkiä vuoroviikoin.

Kiitos ei.

Ja taas tuli tämä ”parisuhteen malli” -höperö paikalle. Kyllä se on lapselle varsin hyvä malli, että vanhemmat pistävät lapsensa etusijalle, ainakin verrattuna siihen malliin, jossa lapsi on paikasta toiseen viskeltävä riippakivi.

Lastahan ei sinänsä vanhempien suhde kiinnosta, häntä kiinnostaa oma paikkansa ja se, että hänen kanssaan halutaan olla.

Tuossahan tavallaan se parisuhde jatkuu. Jaetaan koti, raha-asiat, jne.

Vierailija kirjoitti:

Kun eroaa niin eroaa kunnolla. Tuollaisesta yhteistaloudesta eron jälkeen tulee vain ongelmia. On eroperhe, mutta silti ne avioliiton ongelmat läsnä. Kenellä oikeasti on hyvä olla?

Mikä vain systeemi on hyvä, jos aikuiset saavat sen pelaamaan riitelemättä. Kaikkein parasta tietysti olisi jatkaa kavereina saman katon alla, jos vain se kaikille sopii.

Vierailija kirjoitti:

Me yritettiin tollaista systeemiä, mikä vaan korosti avioliiton ongelmia. Mun viikkoina siivosin miehen sotkuja, pesin pyykkiä ja täytin jääkaapin ruoalla. Mies ei edelleenkään laittanut tikkua ristiin lasten hyvinvoinnin tai kodin ylläpidon eteen. Ensiksi ajattelin, että ihan sama, kunhan lapset saavat viettää aikaa isän kanssa. Sitten kuvioihin tuli toinen nainen, minkä jälkeen jouduin siivoamaan myös hänen jälkiään yhteisestä kodistamme. Silloin alkoi pinna kiristyä ja halusin päättää järjestelyn, mistä ne ongelmat vasta alkoivatkin, koska mies ei olisi enää halunnut luopua saavuttamastaan edusta. Tilanne oli hirveä.

Ihan älytöntähän teidän oli edes aloittaa tuolla systeemillä, jos kerran eron syytkin oli tuommoiset, että toinen siivoaa ja toinen ei.

Eihän tuo systeemi toimi kuin heillä, jotka käyttäytyvät lähes yhtä siivosti ja ymmärtävät sopimusta. esim ei uusia kumppaneita lasten kotiin.

Nähtävästi olet päässyt eroon nyt tuosta miehestä. :)

Vierailija kirjoitti:

Me yritettiin tollaista systeemiä, mikä vaan korosti avioliiton ongelmia. Mun viikkoina siivosin miehen sotkuja, pesin pyykkiä ja täytin jääkaapin ruoalla. Mies ei edelleenkään laittanut tikkua ristiin lasten hyvinvoinnin tai kodin ylläpidon eteen. Ensiksi ajattelin, että ihan sama, kunhan lapset saavat viettää aikaa isän kanssa. Sitten kuvioihin tuli toinen nainen, minkä jälkeen jouduin siivoamaan myös hänen jälkiään yhteisestä kodistamme. Silloin alkoi pinna kiristyä ja halusin päättää järjestelyn, mistä ne ongelmat vasta alkoivatkin, koska mies ei olisi enää halunnut luopua saavuttamastaan edusta. Tilanne oli hirveä.

Vähän saman tapaista oli meilläkin. Huomasin, että tein edelleen enenmän, käytin enemmän rahaa lapsiin ja kotiin ja vietin enemmän ja enemmän aikaa siellä kodissa myös isän viikolla. Ja nyt lapsetkin on sitä mieltä, että kaikki on selkeämpää, kun täällä asuu vain minä ja lapset tapaa isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti toisaalla.

Käytännössä kukaan ei edes pakota teitä avioeroamaan, vaikka asuisitte vuoroviikoin miten. Tämä voi olla talouden ja lasten kannalta jopa se helpoin ratkaisu. Tiedän pariskuntia, jotka ovat naimisissa, mutta käytännössä toisella tai molemmilla on suhde ja koti muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsille oma tili, lapsilisät menee sinne ja lisäksi kumpikin laittaa saman verran lisää rahaa sinne, ja sieltä maksetaan kaikki lasten kulut.  Kaikki vuokrat yms. lasketaan yhteen ja maksetaan puoliksi. Eli lasten kulut ja asumiset on yhteisiä menoja, siis myös yksiöiden vuokrat ja vanhan kodin vuokra on yhteisiä menoja. Meillä on pienet lapset (1-v ja 4-v) ja tämä on oikein hyvä systeemi. Yksiötkin ovat melkein näköyhteyden päässä. Kummallakin on joka toinen päivä ja yö lasten hoitoa ja joka toinen päivä ja yö vapaata. Hyvissä väleissä ollaan myös uusien kumppaneiden kanssa. Lasten etu edellä mennään.

Onko teillä siis kummallekin omat yksiöt? Jos uusi kumppani muuttaa ko yksiöön, maksatteko te edelleenkin kimpassa yksiön vuokran vai joutuuko uusi kumppani maksamaan asumisestaan jotain?

On omat yksiöt.

Kannattaa nyt vielä hetki tuumailla tätä järjestelyä. Jos ja kun jommalla kummalla alkaa uusi parisuhde, miten se istuu tähän järjestelyyn? Vuoroviikoin samassa sängyssä nukkuu eri pariskunta?

Sekin on huomoitava että uudella kumppanilla saattaa myös olla lapsia. Missä he viettävät viikonloppujaan? Missä nämä nukkuvat? Tavataanko toisen lapsia vain siellä yksiössä vai entisessä yhteisessä kodissa?

Paljon kaikkia järjestelyjä jotka eivät myöhemmin kosketa enää vain teidän entistä ydinperhettä, vaan kuviossa saattaa olla kolme entistä ydinperhettä erilaisine tapaamiskuvioineen. Isän uusi perhe, ja äidin uusi perhe + yhteiset lapset. 

Vaikka moni tässä kehuu järjestelyä jossa vanhemmat väistävät yhteisestä kodista voi myös miettiä sitä miten järkevä perhemalli se pitemmällä aikavälillä on. Äidin uusi koti ja isän uusi koti on ehkä kuitenkin pysyvämpi ratkaisu, jossa kumpikin voi sisustaa asuntonsa kuten haluaa, ja ylläpitää sitä siisteystasoa kun haluaa.

Ei se eroaminen ole koskaan kivaa, mutta mielelläni nukun omassa sängyssäni, jossa ex ei ole koskaan nukkunut. Eikä nuku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsille oma tili, lapsilisät menee sinne ja lisäksi kumpikin laittaa saman verran lisää rahaa sinne, ja sieltä maksetaan kaikki lasten kulut.  Kaikki vuokrat yms. lasketaan yhteen ja maksetaan puoliksi. Eli lasten kulut ja asumiset on yhteisiä menoja, siis myös yksiöiden vuokrat ja vanhan kodin vuokra on yhteisiä menoja. Meillä on pienet lapset (1-v ja 4-v) ja tämä on oikein hyvä systeemi. Yksiötkin ovat melkein näköyhteyden päässä. Kummallakin on joka toinen päivä ja yö lasten hoitoa ja joka toinen päivä ja yö vapaata. Hyvissä väleissä ollaan myös uusien kumppaneiden kanssa. Lasten etu edellä mennään.

Onko teillä siis kummallekin omat yksiöt? Jos uusi kumppani muuttaa ko yksiöön, maksatteko te edelleenkin kimpassa yksiön vuokran vai joutuuko uusi kumppani maksamaan asumisestaan jotain?

Siis on omat yksiöt. Uudet kumppanit eivät asu niissä. Meillä toimii hyvin tuo yhden päivän ja yön hoitojakso. Viikko on liian pitkä olla erossa jommasta kummasta vanhemmasta. Neuvottelemalla ja sopimalla onnistuu, jos on hyvää tahtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me yritettiin tollaista systeemiä, mikä vaan korosti avioliiton ongelmia. Mun viikkoina siivosin miehen sotkuja, pesin pyykkiä ja täytin jääkaapin ruoalla. Mies ei edelleenkään laittanut tikkua ristiin lasten hyvinvoinnin tai kodin ylläpidon eteen. Ensiksi ajattelin, että ihan sama, kunhan lapset saavat viettää aikaa isän kanssa. Sitten kuvioihin tuli toinen nainen, minkä jälkeen jouduin siivoamaan myös hänen jälkiään yhteisestä kodistamme. Silloin alkoi pinna kiristyä ja halusin päättää järjestelyn, mistä ne ongelmat vasta alkoivatkin, koska mies ei olisi enää halunnut luopua saavuttamastaan edusta. Tilanne oli hirveä.

Meillä on kotityöt muutenkin jaettu toimivan systeemin mukaan ja myös lapset osallistuu kodinhoitoon. Mies on vastannut ihan yhtä lailla lasten asioista tähänkin asti. On myös sovittu että vanhaan kotiin ei tuoda uusia suhteita vaan ne hoidetaan muualla. Kumpikaan näistä edellä mainituista ei ole avioeron syy, eikä ole ollut ongelma tähänkään asti. Jos sitten tulee uusia puolisoita tms, tilanne mietitään uudelleen.

Meillä on oikeasti hyvät välit, ollaan toistemme parhaita kavereita mutta tämä ei nyt enää riitä meille kummallekaan. Siksi ero. Mutta emme siis halua repiä rikki lapsilta mitään mitä ei ole pakko.

Ap

Jupa juu, kaikki pitää sopia paperilla ja sanktiot, mitä seuraa ,kun mielet muuttuu ja RAKASTUU TAAS, aivan kuin te aikoinaan. Papereihin viralliset todistajat. Muuten edessä on taas rajut riiidat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei tuo ole ero. Hiukan omaa aikaa vain :)

Kuin niin ei ole ero?

Esim veli ja eksänsä on saanut asian toimimaan noin, että lapset asuu vanhassa kodissa ja kumpikin vanhempi omissa kodeissaan. He eivät lähteneet yhteisen toisen kodin hankintaan, vaan hankkivat kummatkin oman.

Voi mennä useita kuukausiakin, ettei aikuiset kohtaa toisinaan. Puhelimitse sopivat jutut.

Heillä on systeemi nyt toiminut useamman vuoden.

Parisuhteessa yleensä tavataan jatkuvasti, edes viikottain.

Entä uudet puolisot.

Teillä on varmaan ärsyttävää, jos ne uudet asuvat siinä asunnossa myös (ja jättävät sinne jälkiään)

Ette kai te siinä samassa yksiössä vuorottele?

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt vielä hetki tuumailla tätä järjestelyä. Jos ja kun jommalla kummalla alkaa uusi parisuhde, miten se istuu tähän järjestelyyn? Vuoroviikoin samassa sängyssä nukkuu eri pariskunta?

 

Sekin on huomoitava että uudella kumppanilla saattaa myös olla lapsia. Missä he viettävät viikonloppujaan? Missä nämä nukkuvat? Tavataanko toisen lapsia vain siellä yksiössä vai entisessä yhteisessä kodissa?

Paljon kaikkia järjestelyjä jotka eivät myöhemmin kosketa enää vain teidän entistä ydinperhettä, vaan kuviossa saattaa olla kolme entistä ydinperhettä erilaisine tapaamiskuvioineen. Isän uusi perhe, ja äidin uusi perhe + yhteiset lapset. 

Vaikka moni tässä kehuu järjestelyä jossa vanhemmat väistävät yhteisestä kodista voi myös miettiä sitä miten järkevä perhemalli se pitemmällä aikavälillä on. Äidin uusi koti ja isän uusi koti on ehkä kuitenkin pysyvämpi ratkaisu, jossa kumpikin voi sisustaa asuntonsa kuten haluaa, ja ylläpitää sitä siisteystasoa kun haluaa.

Ei se eroaminen ole koskaan kivaa, mutta mielelläni nukun omassa sängyssäni, jossa ex ei ole koskaan nukkunut. Eikä nuku.

Me olemme mieheni kanssa miettineet samaa ratkaisua kuin ap. Ihmettelen vähän tätä kun aina tulee tämä ”miten sitten kun tulee uusi”, kuin se olisi jokin pakko muuttaa ikinä enää yhteen kenenkään kanssa. Itse en ainakaan halua. En halua uusperhettä. Eikä miehenikään, mutta toisesta nyt tietysti niin varmasti ei tiedä. Itse en kuitenkaan missään nimessä muuttaisi yhteen kenenkään uuden kanssa. Jos joku uusi tulee, voidaan sitten vaikka muhinoida hänen asunnollaan.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt vielä hetki tuumailla tätä järjestelyä. Jos ja kun jommalla kummalla alkaa uusi parisuhde, miten se istuu tähän järjestelyyn? Vuoroviikoin samassa sängyssä nukkuu eri pariskunta?

Sekin on huomoitava että uudella kumppanilla saattaa myös olla lapsia. Missä he viettävät viikonloppujaan? Missä nämä nukkuvat? Tavataanko toisen lapsia vain siellä yksiössä vai entisessä yhteisessä kodissa?

Paljon kaikkia järjestelyjä jotka eivät myöhemmin kosketa enää vain teidän entistä ydinperhettä, vaan kuviossa saattaa olla kolme entistä ydinperhettä erilaisine tapaamiskuvioineen. Isän uusi perhe, ja äidin uusi perhe + yhteiset lapset. 

Vaikka moni tässä kehuu järjestelyä jossa vanhemmat väistävät yhteisestä kodista voi myös miettiä sitä miten järkevä perhemalli se pitemmällä aikavälillä on. Äidin uusi koti ja isän uusi koti on ehkä kuitenkin pysyvämpi ratkaisu, jossa kumpikin voi sisustaa asuntonsa kuten haluaa, ja ylläpitää sitä siisteystasoa kun haluaa.

Ei se eroaminen ole koskaan kivaa, mutta mielelläni nukun omassa sängyssäni, jossa ex ei ole koskaan nukkunut. Eikä nuku.

Hyviä pointteja tuot esille, mutta ohis vastaa omasta vinkkelistään.

Uudella kumppanillakin lienee oma koti jossain. Hänen mahdolliset lapset asuu siellä. Ei siihen tarvitse näitä omia kuvioita sekottaa ollenkaan vielä useampaan vuoteen.

Ihmiset voisi ottaa iisisti ja seurustella aivan rauhaksiin. Ei tutustuta lapsia tms. Ihan vaan järkiperäistä seurustelua.

Ainakin kun lapset ovat hyvin pieniä, on ihan järkiperäistä pitää heidät yhdessä kodissa. Ehkä sitten koulun tultua kuvioihin voi muuttaa kahden asunnon taktiikkaan.... tai sitten ei. Mikä kellekin sopii. On uusia kumppaneita tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me yritettiin tollaista systeemiä, mikä vaan korosti avioliiton ongelmia. Mun viikkoina siivosin miehen sotkuja, pesin pyykkiä ja täytin jääkaapin ruoalla. Mies ei edelleenkään laittanut tikkua ristiin lasten hyvinvoinnin tai kodin ylläpidon eteen. Ensiksi ajattelin, että ihan sama, kunhan lapset saavat viettää aikaa isän kanssa. Sitten kuvioihin tuli toinen nainen, minkä jälkeen jouduin siivoamaan myös hänen jälkiään yhteisestä kodistamme. Silloin alkoi pinna kiristyä ja halusin päättää järjestelyn, mistä ne ongelmat vasta alkoivatkin, koska mies ei olisi enää halunnut luopua saavuttamastaan edusta. Tilanne oli hirveä.

Meillä on kotityöt muutenkin jaettu toimivan systeemin mukaan ja myös lapset osallistuu kodinhoitoon. Mies on vastannut ihan yhtä lailla lasten asioista tähänkin asti. On myös sovittu että vanhaan kotiin ei tuoda uusia suhteita vaan ne hoidetaan muualla. Kumpikaan näistä edellä mainituista ei ole avioeron syy, eikä ole ollut ongelma tähänkään asti. Jos sitten tulee uusia puolisoita tms, tilanne mietitään uudelleen.

Meillä on oikeasti hyvät välit, ollaan toistemme parhaita kavereita mutta tämä ei nyt enää riitä meille kummallekaan. Siksi ero. Mutta emme siis halua repiä rikki lapsilta mitään mitä ei ole pakko.

Ap

Jupa juu, kaikki pitää sopia paperilla ja sanktiot, mitä seuraa ,kun mielet muuttuu ja RAKASTUU TAAS, aivan kuin te aikoinaan. Papereihin viralliset todistajat. Muuten edessä on taas rajut riiidat.

Harvapa sitä naimisiin mennessään miettii, että varmaan joskus rakastun TAAS uudelleen, kun kerran nytkin olen rakastunut.

-ei ap.

Miksi on niin aivan välttämätöntä erota, että täytyy sitten mennä noin työläällä systeemillä.

Miksi ei vaan jatketa yhteiselämää. Kaikille helpointa.

Vaikka on yhteiset kodit, niin eihän sängyn tarvitse olla vuoroviikoin jaettu. Sinne varmasti mahtuu pari kapeampaa sänkyä tai sitten toinen nukkuu sohvalla jne.