Lue keskustelun säännöt.
Kysymys avioerosta: jos vanhemmat asuu vuoroviikoin vanhassa kodissa lasten kanssa ja vuoroviikoin muualla yksiössä
27.10.2020 |
Niin pitääkö tehdä jotain virallisia papereita tms? Ollaan siis eroamassa yhteisestä halusta ja kaikessa sovussa. Tarkoitus olisi ainakin alkuun että lapset jää asumaan entiseen kotitaloon ja vanhemmat asuu vuoroviikoin vuokrayksiössä.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi on niin aivan välttämätöntä erota, että täytyy sitten mennä noin työläällä systeemillä.
Miksi ei vaan jatketa yhteiselämää. Kaikille helpointa.
Tämä ratkaisee sen perusongelman; ei halua viettää enää aikaa puolisonsa kanssa. Tämä on työläs vain jos välit on riitaisat.
Jos perusongelma on, ettei halua viettää aika puolison kanssa, niin eikö tulisi halvemmaksi (kuin 2 yksiön osto) ostaa suurempi asunto, jossa voi kumpikin vetäytyä itsekseen.
Ai joku kartano missä on kummallekkin oma siipi? En usko että tulee halvemmaksi. Kovat lämmityskulut noissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsille oma tili, lapsilisät menee sinne ja lisäksi kumpikin laittaa saman verran lisää rahaa sinne, ja sieltä maksetaan kaikki lasten kulut. Kaikki vuokrat yms. lasketaan yhteen ja maksetaan puoliksi. Eli lasten kulut ja asumiset on yhteisiä menoja, siis myös yksiöiden vuokrat ja vanhan kodin vuokra on yhteisiä menoja. Meillä on pienet lapset (1-v ja 4-v) ja tämä on oikein hyvä systeemi. Yksiötkin ovat melkein näköyhteyden päässä. Kummallakin on joka toinen päivä ja yö lasten hoitoa ja joka toinen päivä ja yö vapaata. Hyvissä väleissä ollaan myös uusien kumppaneiden kanssa. Lasten etu edellä mennään.
Teillä on esimerkillisesti hoidettu ero ja sen jälkeinen aika, tosi hienoa kuulla! :) varsinkin, kun on noin pienet lapset.
Omat vanhempani erosivat ollessani juurikin noin 4v. Hyvin riitaisat välit vielä siitä 5v eteenpäin. Oli rankkaa niin pienelle lapselle. Molemmat myös muutti tahoillaan usein, ja itse kun asuin vuoroviikoin vanhemmilla, lapsuusaikaisia "koteja" mulle kertyi noin 11kpl. Melko juureton olo :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä palstalla on niin paljon sairaan mustasukkaisia ihmisiä, että se vaikuttaa suhtautumiseen. Suuren osan mielestä se on uhkaavaa jos exän kanssa on ylipäätään väleissä, saati että olisi tällaisia järjestelyjä.
Todella harvallahan tämmöinen järjestely toimiii, mutta joillakin se toimii.
Ei tämmöisiä järjestelyitä voi tehdä mustasukkaisten tms. kanssa. Ei edes viikko-viikko systeemiä. Ei sellaistakaan kovin monella ole, vaikka palstalta saa välillä vaikutelman, että joka toisella on.
Vanhempien välit pitää olla todella hyvässä kunnossa ja lapset edellä ajatellaan asioita.
Eiköhän ap:n "ongelmaan" löydy vastaus lastenvalvoljalta. Hän sitten katsoo, että sopiiko tämä perhe yleensäkään tuohon systeemiin, jotka nyt suunnitelevat.
Jos lastenvalvoja voi katsoa etukäteen, ”sopiiko perhe yleensäkään tuohon systeemiin, jota he nyt suunnittelevat”, niin eikö siellä lastenvalvojalla kannattaisi käydä jo ennen avioitumista?
Olen nähnyt tällaisen tapauksen läheltä. Perheen äiti löysi uuden miehen ja halusi eron. Aika selvää että perheen isä oli aika rikki kun tuli petetyksi ja jätetyksi. Ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen aikuiset "vaihtoivat paikkaa" vuoroviikoin, myöhemmin lapset. Isä sanoi että päivät yksiössä jossa myös eksän kamat olivat kamalia. Itse en kyllä jakaisi kotia pettäjäeksän kanssa. Jos taas erottu sovussa niin tavallaan hyvä välivaihe lasten kannalta että alussa he saavat jäädä omaan kotiin. Tulevaisuudessa taas jos löytää uuden puolison ja haluaa joskus muuttaa hänen kanssa yhteen niin silloinhan tuota ei voi jatkaa. Mutta väliaikaisena ratkaisuna voi toimia hyvinkin.
Ap kommentoi:
Yksi yhteinen yksiö on tarkoitus hankkia. Jossa siis ollaan vuoroviikoin. Olen nukkunut miehen kanssa samassa sängyssä yli 20v, joten sinällään se on ihan se ja sama nukkuuko se siellä silloin kun minä en ole paikalla. Tai paneeko jonkun kanssa, kunhan vaihtaa lakanat ja pesee ne likaiset. Jos minä panen jonkun kanssa, teen samoin. Kumpikin siivoaa jälkensä, kuten tähänkin asti.
Kaikki kulut jaetaan kuten tähänkin asti, vanhan talon kulut, uuden asunnon kulut, lasten vaate- ja ruokamenot.
Meillä on samanlaiset siisteyskäsitykset, hyvin toimiva työnjako kotitöissä, samanlaiset rahankäyttötottumukset. Perhe-elämä on aina toiminut hyvin. Rakkaus ja intohimo vaan on hiipunut tässä vuosien varrella ja ollaan lähinnä parhaat kaverukset tässä kotia hoitamassa ja lapsia kasvattamassa.
Ja me ollaan oikeasti eroamassa yhteisestä halusta. Uusia suhteita ei ole kummallakaan tällä hetkellä. Ja kuten sanoin aiemmin, niitä ei ole lasten eteen tarkoitus tuodakaan. Itsellä myös on vahva näkemys siitä että mihinkään uusperhekuvioihin en halua lähteä vaan lähinnä seurustella jos sellainen eteen tulee. Omasta puolestani en myöskään enää saa lapsia joten sekään ei tule eteen että huomasin olevani raskaana. Mies toki voi hankkia lapsia vielä jos haluaa (epäilen vahvasti että ei), mutta jos sellaisen aika tulee ne ratkaistaan siinä hetkessä.
Lisäyksenä vielä että meidän lapset on jo aika isoja, koulu ja kaveripiirit on tärkeitä joten ei haluta niitäkään hämmentää. Siksikään tämä järjestely ei kestä loputtoman kauaa, koska osa lapsista on jo kohta täysi-ikäisiäkin.
Mutta asian ydin oli juurikin tuo että tarviiko tehdä jotain papereita ts. edellyttääkö joku laki tai viranomainen niitä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt tällaisen tapauksen läheltä. Perheen äiti löysi uuden miehen ja halusi eron. Aika selvää että perheen isä oli aika rikki kun tuli petetyksi ja jätetyksi. Ensimmäiset kuukaudet eron jälkeen aikuiset "vaihtoivat paikkaa" vuoroviikoin, myöhemmin lapset. Isä sanoi että päivät yksiössä jossa myös eksän kamat olivat kamalia. Itse en kyllä jakaisi kotia pettäjäeksän kanssa. Jos taas erottu sovussa niin tavallaan hyvä välivaihe lasten kannalta että alussa he saavat jäädä omaan kotiin. Tulevaisuudessa taas jos löytää uuden puolison ja haluaa joskus muuttaa hänen kanssa yhteen niin silloinhan tuota ei voi jatkaa. Mutta väliaikaisena ratkaisuna voi toimia hyvinkin.
Nimenomaan, eihän kukaan tuollaista loppuiäkseen järjestele, mutta vaikka pari vuotta. Pehmeä lasku lapsille. Tästä pystyy myös vielä palaamaan yhteen, jos siltä tuntuu, ilman että lapsille on tullut mitään dramaattista muutosta siitä erosta ja yhteen paluusta.
Vierailija kirjoitti:
Ette kai te siinä samassa yksiössä vuorottele?
Etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä lukemaasi. On kerrottu moneen kertaan tuo asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap kommentoi:
Yksi yhteinen yksiö on tarkoitus hankkia. Jossa siis ollaan vuoroviikoin. Olen nukkunut miehen kanssa samassa sängyssä yli 20v, joten sinällään se on ihan se ja sama nukkuuko se siellä silloin kun minä en ole paikalla. Tai paneeko jonkun kanssa, kunhan vaihtaa lakanat ja pesee ne likaiset. Jos minä panen jonkun kanssa, teen samoin. Kumpikin siivoaa jälkensä, kuten tähänkin asti.Kaikki kulut jaetaan kuten tähänkin asti, vanhan talon kulut, uuden asunnon kulut, lasten vaate- ja ruokamenot.
Meillä on samanlaiset siisteyskäsitykset, hyvin toimiva työnjako kotitöissä, samanlaiset rahankäyttötottumukset. Perhe-elämä on aina toiminut hyvin. Rakkaus ja intohimo vaan on hiipunut tässä vuosien varrella ja ollaan lähinnä parhaat kaverukset tässä kotia hoitamassa ja lapsia kasvattamassa.
Ja me ollaan oikeasti eroamassa yhteisestä halusta. Uusia suhteita ei ole kummallakaan tällä hetkellä. Ja kuten sanoin aiemmin, niitä ei ole lasten eteen tarkoitus tuodakaan. Itsellä myös on vahva näkemys siitä että mihinkään uusperhekuvioihin en halua lähteä vaan lähinnä seurustella jos sellainen eteen tulee. Omasta puolestani en myöskään enää saa lapsia joten sekään ei tule eteen että huomasin olevani raskaana. Mies toki voi hankkia lapsia vielä jos haluaa (epäilen vahvasti että ei), mutta jos sellaisen aika tulee ne ratkaistaan siinä hetkessä.
Lisäyksenä vielä että meidän lapset on jo aika isoja, koulu ja kaveripiirit on tärkeitä joten ei haluta niitäkään hämmentää. Siksikään tämä järjestely ei kestä loputtoman kauaa, koska osa lapsista on jo kohta täysi-ikäisiäkin.
Mutta asian ydin oli juurikin tuo että tarviiko tehdä jotain papereita ts. edellyttääkö joku laki tai viranomainen niitä?
Ap
1. Teillä on oikeus ottaa avioero.
2. Teillä on oikeus jatkaa avioeron jälkeen avoparina.
3. Teillä on oikeus hankkia yksiö, jossa olette vuorotellen.
Periaatteessa ette siis tarvitse mitään muita papereita kuin avioeron sekä yhteisen vuokrasopimuksen yksiöstänne ja sinne kotivakuutus + sähkösopimus. Ongelmia syntyy vain siinä tapauksessa, että jompi kumpi teistä tarvitsisi sellaisia yhteiskunnan tukia, johon vaikuttaa avoparina oleminen. Sillä, että ette ole samaan aikaan samassa asunnossa, ei ole mitään merkitystä, jos te kuitenkin olette molemmat samassa osoitteessa kirjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kommentoi:
Yksi yhteinen yksiö on tarkoitus hankkia. Jossa siis ollaan vuoroviikoin. Olen nukkunut miehen kanssa samassa sängyssä yli 20v, joten sinällään se on ihan se ja sama nukkuuko se siellä silloin kun minä en ole paikalla. Tai paneeko jonkun kanssa, kunhan vaihtaa lakanat ja pesee ne likaiset. Jos minä panen jonkun kanssa, teen samoin. Kumpikin siivoaa jälkensä, kuten tähänkin asti.Kaikki kulut jaetaan kuten tähänkin asti, vanhan talon kulut, uuden asunnon kulut, lasten vaate- ja ruokamenot.
Meillä on samanlaiset siisteyskäsitykset, hyvin toimiva työnjako kotitöissä, samanlaiset rahankäyttötottumukset. Perhe-elämä on aina toiminut hyvin. Rakkaus ja intohimo vaan on hiipunut tässä vuosien varrella ja ollaan lähinnä parhaat kaverukset tässä kotia hoitamassa ja lapsia kasvattamassa.
Ja me ollaan oikeasti eroamassa yhteisestä halusta. Uusia suhteita ei ole kummallakaan tällä hetkellä. Ja kuten sanoin aiemmin, niitä ei ole lasten eteen tarkoitus tuodakaan. Itsellä myös on vahva näkemys siitä että mihinkään uusperhekuvioihin en halua lähteä vaan lähinnä seurustella jos sellainen eteen tulee. Omasta puolestani en myöskään enää saa lapsia joten sekään ei tule eteen että huomasin olevani raskaana. Mies toki voi hankkia lapsia vielä jos haluaa (epäilen vahvasti että ei), mutta jos sellaisen aika tulee ne ratkaistaan siinä hetkessä.
Lisäyksenä vielä että meidän lapset on jo aika isoja, koulu ja kaveripiirit on tärkeitä joten ei haluta niitäkään hämmentää. Siksikään tämä järjestely ei kestä loputtoman kauaa, koska osa lapsista on jo kohta täysi-ikäisiäkin.
Mutta asian ydin oli juurikin tuo että tarviiko tehdä jotain papereita ts. edellyttääkö joku laki tai viranomainen niitä?
Ap1. Teillä on oikeus ottaa avioero.
2. Teillä on oikeus jatkaa avioeron jälkeen avoparina.
3. Teillä on oikeus hankkia yksiö, jossa olette vuorotellen.Periaatteessa ette siis tarvitse mitään muita papereita kuin avioeron sekä yhteisen vuokrasopimuksen yksiöstänne ja sinne kotivakuutus + sähkösopimus. Ongelmia syntyy vain siinä tapauksessa, että jompi kumpi teistä tarvitsisi sellaisia yhteiskunnan tukia, johon vaikuttaa avoparina oleminen. Sillä, että ette ole samaan aikaan samassa asunnossa, ei ole mitään merkitystä, jos te kuitenkin olette molemmat samassa osoitteessa kirjoilla.
Kiitos! Tämä oli se tieto jota hain. Tukia ei saataisi kumpikaan, liian hyvät tulot molemmilla. Ja joku varmaan kohta tulee sanomaan että ”entäs jos jää työttömäksi”? Niin sekin ratkaistaan sitten.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole pidemmän päälle toimiva järjestely tuollainen, mutta miksi ei jonkin aikaa.
Lapsilisä voidaan muuten maksaa myös etävanhemmalle, toisin kuin joku täällä väitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap kommentoi:
Yksi yhteinen yksiö on tarkoitus hankkia. Jossa siis ollaan vuoroviikoin. Olen nukkunut miehen kanssa samassa sängyssä yli 20v, joten sinällään se on ihan se ja sama nukkuuko se siellä silloin kun minä en ole paikalla. Tai paneeko jonkun kanssa, kunhan vaihtaa lakanat ja pesee ne likaiset. Jos minä panen jonkun kanssa, teen samoin. Kumpikin siivoaa jälkensä, kuten tähänkin asti.Kaikki kulut jaetaan kuten tähänkin asti, vanhan talon kulut, uuden asunnon kulut, lasten vaate- ja ruokamenot.
Meillä on samanlaiset siisteyskäsitykset, hyvin toimiva työnjako kotitöissä, samanlaiset rahankäyttötottumukset. Perhe-elämä on aina toiminut hyvin. Rakkaus ja intohimo vaan on hiipunut tässä vuosien varrella ja ollaan lähinnä parhaat kaverukset tässä kotia hoitamassa ja lapsia kasvattamassa.
Ja me ollaan oikeasti eroamassa yhteisestä halusta. Uusia suhteita ei ole kummallakaan tällä hetkellä. Ja kuten sanoin aiemmin, niitä ei ole lasten eteen tarkoitus tuodakaan. Itsellä myös on vahva näkemys siitä että mihinkään uusperhekuvioihin en halua lähteä vaan lähinnä seurustella jos sellainen eteen tulee. Omasta puolestani en myöskään enää saa lapsia joten sekään ei tule eteen että huomasin olevani raskaana. Mies toki voi hankkia lapsia vielä jos haluaa (epäilen vahvasti että ei), mutta jos sellaisen aika tulee ne ratkaistaan siinä hetkessä.
Lisäyksenä vielä että meidän lapset on jo aika isoja, koulu ja kaveripiirit on tärkeitä joten ei haluta niitäkään hämmentää. Siksikään tämä järjestely ei kestä loputtoman kauaa, koska osa lapsista on jo kohta täysi-ikäisiäkin.
Mutta asian ydin oli juurikin tuo että tarviiko tehdä jotain papereita ts. edellyttääkö joku laki tai viranomainen niitä?
Ap1. Teillä on oikeus ottaa avioero.
2. Teillä on oikeus jatkaa avioeron jälkeen avoparina.
3. Teillä on oikeus hankkia yksiö, jossa olette vuorotellen.Periaatteessa ette siis tarvitse mitään muita papereita kuin avioeron sekä yhteisen vuokrasopimuksen yksiöstänne ja sinne kotivakuutus + sähkösopimus. Ongelmia syntyy vain siinä tapauksessa, että jompi kumpi teistä tarvitsisi sellaisia yhteiskunnan tukia, johon vaikuttaa avoparina oleminen. Sillä, että ette ole samaan aikaan samassa asunnossa, ei ole mitään merkitystä, jos te kuitenkin olette molemmat samassa osoitteessa kirjoilla.
Kiitos! Tämä oli se tieto jota hain. Tukia ei saataisi kumpikaan, liian hyvät tulot molemmilla. Ja joku varmaan kohta tulee sanomaan että ”entäs jos jää työttömäksi”? Niin sekin ratkaistaan sitten.
Ap
Ole hyvä. Työttömyystilanteessa on järkevää, että työttömäksi jäänyt siirtää kirjansa yksiöön. Tosin, jos vuokrasopimus on molempien nimissä, asumistukea ei välttämättä saa, jos työssäkäyvän tulot ylittyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteishuoltajuus säilyy, jos molemmat jäätte kirjoille vanhaan asuntoon. Voittehan te kysyä lastenvalvojalta näistä asioista. Mutta jos asutte eri osoitteissa, lähivanhempi saa lapsilisiin yh korotuksen. Sekä jos molemmat pienituloisia, kela saattaa maksaa elarit lähille. Toki jos molemmat olette hyvätuloisia, niin noilla ei tarvitse kikkailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä uudet puolisot.
Teillä on varmaan ärsyttävää, jos ne uudet asuvat siinä asunnossa myös (ja jättävät sinne jälkiään)
Miksi uudet puolisot koskaan tulisi sinne?
Miksei he voisi pysyä omissa kodeissaan?
Pariskunnat yleensä haluavat elää ja asua yhdessä.
Nuorempana ehkä. Kyllä se neli-viisikymppisenä tuntuu monesta jo aika ihanalta kun on omat asunnot kummallakin. Ei enää sitä kaikkea sovittelua mitä yhdessä asumiseen kuuluu. Itse voin kokeilla uudelleen ehkä sitten kun lapset on aikuisia jos sittenkään. Pysyy kipinä paremmin kun ei tarvitse katsella toista koko aikaa.
Juu, tuo sama asia on tullut monen naisen kanssa eläkkeelle jäädessä. Moni on sanonut suoraan, ettei tahdo millään jaksaa sitä puolisoa kotona. Elämä on mennyt joten kuten kun on ollut vain illat ja viikonloput, mutta kun eläke alkaa hermo kiristyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteishuoltajuus säilyy, jos molemmat jäätte kirjoille vanhaan asuntoon. Voittehan te kysyä lastenvalvojalta näistä asioista. Mutta jos asutte eri osoitteissa, lähivanhempi saa lapsilisiin yh korotuksen. Sekä jos molemmat pienituloisia, kela saattaa maksaa elarit lähille. Toki jos molemmat olette hyvätuloisia, niin noilla ei tarvitse kikkailla.
Lastenvalvojaa tarvitaan vain silloin, jos lapsen isyys pitää vahvistaa (avioliitossa syntyneen lapsen isä on automaattisesti lapsen äidin aviopuoliso), pitää päättää lähihuoltajuudesta (ap:n tapauksessa tosiaan molemmat pysyvät lähihuoltajina, koska asuvat virallisesti samassa asunnossa lasten kanssa) , pitää tehdä elatussopimus (ei tarvita avopareilla) tai pitää tehdä tapaamissopimus (e tarvita avopareilla). Eli ap:n tapauksessa ei tarvitse lainkaan ottaa yhteyttä lastenvalvojaan.
Todella ihailtavaa jos tuolla ratkaisulla pystytte menemään. Jos lapset jo isoja, niin silloinhan tuo ei ole pakollista enää kauaa.
Itselläni mieleen tulee se, että tuossa ei oikein oikeasti pääse eroon toisesta, mutta ehkä se teille ei ole ongelma, kun näin haluatte jatkaa. Itselleni erossa oli nimenomaan halu päästä toisesta oikeasti eroon, vaikka ihan asiallisena välit säilyikin. Päästä elämään omaa elämää. Toinen asia ehkä se, että lapsille tilanne voi olla sekava, kun mikään ei muutu. Toisaalta jos lapset kerta jo isoja, niin nämähän pystyy heidän kanssaan keskustelemaan.
Toivottavasti homma pelittää mutkattomasti, tsemppiä matkaan!
Vierailija kirjoitti:
Ainakin teidän pitää päättää, kumpi asuu virallisesti lasten kanssa ja on lähivanhempi.
Toinen voi olla toisen ja toinen toisen lähivanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteishuoltajuus säilyy, jos molemmat jäätte kirjoille vanhaan asuntoon. Voittehan te kysyä lastenvalvojalta näistä asioista. Mutta jos asutte eri osoitteissa, lähivanhempi saa lapsilisiin yh korotuksen. Sekä jos molemmat pienituloisia, kela saattaa maksaa elarit lähille. Toki jos molemmat olette hyvätuloisia, niin noilla ei tarvitse kikkailla.
Lastenvalvojaa tarvitaan vain silloin, jos lapsen isyys pitää vahvistaa (avioliitossa syntyneen lapsen isä on automaattisesti lapsen äidin aviopuoliso), pitää päättää lähihuoltajuudesta (ap:n tapauksessa tosiaan molemmat pysyvät lähihuoltajina, koska asuvat virallisesti samassa asunnossa lasten kanssa) , pitää tehdä elatussopimus (ei tarvita avopareilla) tai pitää tehdä tapaamissopimus (e tarvita avopareilla). Eli ap:n tapauksessa ei tarvitse lainkaan ottaa yhteyttä lastenvalvojaan.
Elatussopimus on täysin vapaaehtoinen myös erillään asuvilla eronneilla vanhemmilla.
Ei tule toimimaan.
Kodista tulee ajan kanssa ei-kenenkään maa ja vain lasten koti. Juuretonta ja turvatonta.
Lapset eivät hahmota eroa. Ovat vihamielisiä ulkopuolisiksi mieltämilleen uusille kumppaneille. Ajattelevat että vanhemmat joko eivät ole edes eronneet, tai ainakin voisivat palata yhteen. Heitä ei voi tällä tavoin suojata erolta, vaan se vain siirretään siihen hetkeen, kun he tajuavat lopullisesti. Heitä ei voi huijata eroamalla "kevyesti".
Molemmista asioista on ystäväpiirissä kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteishuoltajuus säilyy, jos molemmat jäätte kirjoille vanhaan asuntoon. Voittehan te kysyä lastenvalvojalta näistä asioista. Mutta jos asutte eri osoitteissa, lähivanhempi saa lapsilisiin yh korotuksen. Sekä jos molemmat pienituloisia, kela saattaa maksaa elarit lähille. Toki jos molemmat olette hyvätuloisia, niin noilla ei tarvitse kikkailla.
Lastenvalvojaa tarvitaan vain silloin, jos lapsen isyys pitää vahvistaa (avioliitossa syntyneen lapsen isä on automaattisesti lapsen äidin aviopuoliso), pitää päättää lähihuoltajuudesta (ap:n tapauksessa tosiaan molemmat pysyvät lähihuoltajina, koska asuvat virallisesti samassa asunnossa lasten kanssa) , pitää tehdä elatussopimus (ei tarvita avopareilla) tai pitää tehdä tapaamissopimus (e tarvita avopareilla). Eli ap:n tapauksessa ei tarvitse lainkaan ottaa yhteyttä lastenvalvojaan.
Elatussopimus on täysin vapaaehtoinen myös erillään asuvilla eronneilla vanhemmilla.
Totta, samoin tapaamissopimus. Unohdin laittaa edelliseen kommenttiini, että mikäli vanhemmat eivät pääse em asioista keskenään sopimukseen.
Lapsille aivan ihanneratkaisu, jos vanhempien kerta on pakko erota.
Lasten ei tarvitse seilata kahden kodin väliä - sen homman tekevät vanhemmat, joiden se eropäätöskin on.
Lasten koulukirjat, urheiluvälineet, vaatteet, kengät ja tärkeät tavarat ovat aina oikeassa paikassa, eikä sen toisen vanhemman luona. Ei tarvita omia sänkyjä ja huoneita ja vaatteita ja tavaroita kahteen kotiin. Reppuelämä rajoittuu kodin ja koulun välille, kuten kuuluukin.