Miten selvitä täydellisestä lapsettomuustuomiosta?

Minä sain muutama vuosi sitten saman tuomion ja se sattui todella kipeästi. Ehkäisyä emme enää ottaneet käyttöön ja viime keväänä tulin raskaaksi. Nyt kainalossa tuhisee pieni terve vauva. 

Tein töitä sen eteen, että sopeudun tilanteeseen ja samoin teki mieheni. Olen sinua vanhempi, jo yli 40 v. 

Tee surutyö rauhassa ja nauti elämästäsi, siinä on varmasti paljon hyvää! Koskaan ei voi tietää, mitä luonto järjestää sinun kohdallesi.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 08:11"]

Jos miehellä on jo aikuinen lapsi, on mies ilmeisesti reilusti yli 40v. Ja kun ap on 24, ei kuulosta edes parisuhde kovin tasapainoiselta. Eihän noin vanha kai edes saa adoptoida, ainakaan pientä lasta. 

[/quote]

Eihän ap puhunut mitään miehensä iästä tai aikuisista lapsista.

Millaiset Mt-ongelmat estävät adoption? Jos on ollut sairaalassa niiden takia? Tai jos on saanut kelan tukemaa terapiaa, eli silloinhan on joku diagnoosi? Tai riippuuko se diagnoosista? Tai iästä, jolloin on sairastanut?

Anteeksi ap, kun tungin ketjuusi kysymään tätä.

Voimia teille, ja kaikkea hyvää!

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 20:55"]

Itse tein surutyön, luopumisen tuskan ja sitten määrittelin itselleni uuden elämänsuunnan ja -asenteen. Kyllä se kirpaisi aina kun joku ystävä tuli raskaaksi. Olen ollut "varaäiti" monelle lapselle. Itse kyllä tulin yli nelikymppisenä yllätäen raskaaksi ja raskaus vielä onnistui. Uskokaa tai älkää se oli uusi kriisinpaikka vaikka olin lasta toivonut koko elämäni. Eli varmaan ratkaisevinta on se kuinka oman elämänsä näkee.

[/quote]

Kiitos hienosta kirjoituksestasi!

Ap:lle voimia, varmasti sattuu, elämä on epäoikeudenmukaista, onneksi teillä on toisenne. Avun hakeminen myös kannattaa, aina ei tarvitse selvitä yksin!

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 07:43"]

Kyllä, masennus- ja mt-tausta on este adoptiovanhemmuudelle. Samaten muut vakavat sairaudet.

En ymmärrä ajatusmallia, että adoptiolapselle pitäisi kelvata ihan kuka tahansa.

Adoptiovanhemmiksi haluavia on paljon enemmän kuin -lapsia, joten kynnys on syystä korkea.

[/quote]

Biologiselle lapselle on pakko kelvata kuka tahansa ja niitä kuka tahansa -tyyppejä riittää, taidat myös sinä kuulua tuohon joukkoon.

Ajan kanssa helpottaa. :) Täytyy vaan surra ja sopeutua, keksiä toinen suunta elämälleen ja muistaa, että lapsetonkin elämä on hyvää ja arvokasta. Hyvä kumppani, läheiset ja ystävät ovat tukena. Vertaistuki on loistava juttu myös! Ammattiterapeutin apu voi olla tarpeen, jos tuntuu, että ajatukset jää kiertämään kehää.

Kun on sukusolut ja kohtu, niin takaraivoon saattaa jäädä pieni toivo, josta voi olla hankala luopua. Minulle tuli luovutus kertarysäyksellä, kun kohtuni jouduttiin poistamaan. Ei ole pienintäkään toivoa enää.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 20:36"]

Miten selvitä siitä kun lääkäri kertoi, ettei ole mitään tehtävissä ja ei ole järkeä lähteä edes yrittämään ivf-hoitoa (eikä mitään muutakaan)? Myöskään lainasoluilla ei voi onnistua meillä.

Selvittelimme adoptiomahdollisuuksia, olisiko meillä mahdollisuus hakea adoptiota kun täytän puolen vuoden päästä 25v ja menimme naimisiin joulukuussa. Ei ole mahdollisuutta siihenkään :(

Pelottaa kun tässä kaverit portaittain eri ikävaiheissa perustaa perhettä varmasti elämäni aikana. Kuinka käsitellä se että minun aikani ei tule koskaan?

[/quote]Iloiten ja riemuiten! Olette osaltanne pelastamassa maapalloa ylikansoitukselta.

Mitä pikemmin hyväksyt asian,sen parempi. Etsikää muuta sisältöä elämäänne aktiivisesti.

Ap, oletteko miettineet sijaisvanhemmuutta?

Ihanaa lukea tätä paskaa täällä. Aikaa sitten hoidettu masennus ja kurissa oleva epilepsia eivät ole este adoptiolle. Ehkä joidenkin maiden kohdalla on, mutta ei kaikkien. Epilepsia on vain harvoin perinnöllinen ja useimmat epileptikot elävät täysin normaalielämää. Nyt häntä pystyyn, ap. Olette vielä nuoria.

Vanha sanonta sanoo, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Niin varmaan tässäkin. Joku jo sanoikin, että aika on ainoa lääke. Usko siihen. Olen pahoillani puolestanne!