Lue keskustelun säännöt.
Miten selvitä täydellisestä lapsettomuustuomiosta?
04.02.2014 |
Miten selvitä siitä kun lääkäri kertoi, ettei ole mitään tehtävissä ja ei ole järkeä lähteä edes yrittämään ivf-hoitoa (eikä mitään muutakaan)? Myöskään lainasoluilla ei voi onnistua meillä.
Selvittelimme adoptiomahdollisuuksia, olisiko meillä mahdollisuus hakea adoptiota kun täytän puolen vuoden päästä 25v ja menimme naimisiin joulukuussa. Ei ole mahdollisuutta siihenkään :(
Pelottaa kun tässä kaverit portaittain eri ikävaiheissa perustaa perhettä varmasti elämäni aikana. Kuinka käsitellä se että minun aikani ei tule koskaan?
Kommentit (51)
Teidän onneksenne lapseton elämä on kuitenkin pohjimmiltaan hyvin mukavaa ja lapsettomat pariskunnat keskimäärin sekä vauraumpia että onnellisimpia kaikista kotitalouksista. Suru ottaa tietysti aikansa, mutta tulevaisuutenne on hyvin myönteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 20:36"]
Miten selvitä siitä kun lääkäri kertoi, ettei ole mitään tehtävissä ja ei ole järkeä lähteä edes yrittämään ivf-hoitoa (eikä mitään muutakaan)? Myöskään lainasoluilla ei voi onnistua meillä.
Selvittelimme adoptiomahdollisuuksia, olisiko meillä mahdollisuus hakea adoptiota kun täytän puolen vuoden päästä 25v ja menimme naimisiin joulukuussa. Ei ole mahdollisuutta siihenkään :(
Pelottaa kun tässä kaverit portaittain eri ikävaiheissa perustaa perhettä varmasti elämäni aikana. Kuinka käsitellä se että minun aikani ei tule koskaan?
[/quote]
Olen kokenut lähestulkoot sinun tuskasi. Ja voin sanoa, että AIKA on ainoa mikä auttaa. Se on pitkä ja kivinen taival, mutta jossain vaiheessa se tuska helpottaa. Tulee kausia jollon tuntuu taas pahemmalta, mutta sitten aina vaan pikkuhiljaa pääsee sinne fiilikseen kun ei satu enää ihan koko ajan.
On tavallaan hyvä, että teillä on piste laitettu jo koko asiaan. Sillä se jatkuva toivominen ja odottaminen syö ihmistä sisältä aivan kauheasti. Ja varsinkin se jatkuva pettyminen. Teillä voi periaatteessa alkaa parantuminen nyt ja heti kun mitään mahdollisuutta lapseen ei ole.
Etsikää kaikki hyvät puolet siitä mitä on lapsettomuudessa. Niitä taatusti on! Ja paljon :) Sitten voisitte miettiä onko lähipiirissä jotain sellaisia lapsia jolle voisitte olla tärkeitä aikuisia? Nauttia lasten kanssa kaikesta kivasta, mutta, että joutuisi kärsimään niiden kanssa niitä kaikista inhottavimpia taisteluita ja kasvatustehtäviä. Loppujen lopuksi joku täti ja setä voi jollekin lapselle olla yhtä tärkeä kun omat vanhemmat ja jossain vaiheessa ehkä jopa tärkeämpiä mikäli hyvä suhde pääsee lapsen kanssa kehittymään. Onko teillä kummilapsia, sisarustenlapsia?
Toivon todella sinulle kaikkea hyvää. Voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu. Mutta uskon, että voit jos haluat elää kovinkin onnellisen elämän lapsettomana. Muista, että onnellisuus on kiinni meistä itsestämme. Loppujen lopuksi vain me itse päätämme olemmeko onnellisia vai katkeroidummeko lopun elämäksemme.
Kaikkea hyvää AP
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 21:40"]
Ai sokeutuvan ja epileptikon geenit ovat niin huonoja, ettei lisääntyminen kannata?
[/quote]
Juuri näin.
[/quote]
Jaah. No entäs sitten jos on perusterve ja ajaa autokolarin vastaan tulevan juoppokuskin takia ja lyö päänsä niin pahasti, että sairastuu epilepsiaan? Mites ne geenit siitä muuttuu?
Paljon voimia teille molemmille, ap. Elämässä on kuitenkin niin hirveän paljon muutakin arvokasta ja iloa tuottavaa, jonka toivottavsti löydätte kun olette surunne surreet.
Näön menettäminen (onko retinitis?) on varmaan aivan hirveää ja sekin vaatii teiltä sopeutumista ja paljon uuden oppimista.
Tuota adoptio-asiaa en oikein ymmärrä, enkä tunne siihen liittyviä säädöksiä. Ystävälläni (mies) on epilepsia ja kolme lasta. Sairaus pysyy lääkkeillä hyvin kurissa. Entä sinulla? Ja on sokeilla/ aikuisena sokeutuneillakin lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin kyllä tosissaan selvää onko tosiaan niin ettette saisi adoptiolasta. Tuntuu jotenkin pöyristyttävältä jos esim. aikaisempi masennus joskus aikoja sitten estää adoptiosuunnitelmat.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 23:18"]
Jaah. No entäs sitten jos on perusterve ja ajaa autokolarin vastaan tulevan juoppokuskin takia ja lyö päänsä niin pahasti, että sairastuu epilepsiaan? Mites ne geenit siitä muuttuu?
[/quote]
Oliko perinnöllistä alttiutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:10"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:02"]
Miksei raskautta voi yrittää lahjasoluilla? Onko se periaatteellinen kysymys vai estääkö epilepsia jotenkin koko raskauden?
[/quote]
Ei ole periaatteellinen, olisimme todella kiitollisia jos saisimme yrittää edes lahjasoluilla. Mutta minulla on rakenteellista vikaa ja toisekseen epilepsia, niin lääkärin mielestä parempi näin. Kävimme yksityisellä mutta julkisella olisi kuulemma sama tuomio.
ap.
[/quote]
Onko ulkomaille muutto ja hoidot siellä poissuljettu vaihtoehto? Suomessa ollaan valitettavan tiukkapipoisia joka asiassa. Tosiaan, minun mielestäni epilepsia, masennus ja sokeutuminen eivät ole sellaisia automaattisesti periytyviä sairauksia, joita pitäisi kaikin keinoin välttää, ja toisaalta kenelle tahansa voi tulla vammoja elämän aikana, miksi ei vammainen olisi yhtä hyvä vanhempi tai parempikin kuin esim. moni tunnekylmä tai sairaalloisen ilkeä kommentoija tällä palstalla?
Ei kaikkien tarvitse lisääntyä. Se on sitä luonnon omaa suunnittelua. Niin se vaan menee. Enkä tarkoita pahalla sanoa, mutta vois ajatella ihan järjellä eikä tunteita sotkee joka paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 20:46"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 20:37"]
Voimia :'(
Miksei adoptio onnistu?
[/quote]
Kun meidän sairaudet luetaan yhdessä, miehellä näkö on tosiaan huonontunut jo siinä määrin että tarvitsee päivittäistä tukea ja henkilökohtaisen avustajan. Minulla taas on epilepsia ja sairastettu masennus teini-iässä.
ap
[/quote]
...sairastettu masennus teini-iässä esteenä adoptiolle ?? Nämä lapsettomuusjutut ovat kyllä sen vakavia että tyhjänpäiväiset ja keksityt trollit - kuten tämä - voisi jättää julkaisematta.
Kyllä, masennus- ja mt-tausta on este adoptiovanhemmuudelle. Samaten muut vakavat sairaudet.
En ymmärrä ajatusmallia, että adoptiolapselle pitäisi kelvata ihan kuka tahansa.
Adoptiovanhemmiksi haluavia on paljon enemmän kuin -lapsia, joten kynnys on syystä korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehellä on jo aikuinen lapsi, on mies ilmeisesti reilusti yli 40v. Ja kun ap on 24, ei kuulosta edes parisuhde kovin tasapainoiselta. Eihän noin vanha kai edes saa adoptoida, ainakaan pientä lasta.
Ap millainen rakenteellinen vika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehdot
1 sopeutua elämään ilman lapsia
2 täyttää elämä hoitamalla sisarusten, tuttujen ym. lapsia
3 selvittää mahdollisuus toimia tukiperheenä/ sijaisperheenä
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 00:55"]
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 23:18"]
Jaah. No entäs sitten jos on perusterve ja ajaa autokolarin vastaan tulevan juoppokuskin takia ja lyö päänsä niin pahasti, että sairastuu epilepsiaan? Mites ne geenit siitä muuttuu?
[/quote]
Oliko perinnöllistä alttiutta?
[/quote]
Ei ensimmäistäkään epileptikkoa suvussa miesmuistiin. Kenellä tahansa voi tulla epilepsia, jos lyö päänsä. Kenellä tahansa murrosikäiselläkin voi tulla epileptinen kohtaus esimerkiksi vilkkuvaloista, kun murrosiässä aivojen kehitys on käynnissä ja vaikutuksille altis, vaikkei suvussa olisi lainkaan alttiutta epilepsialle.
Kyllähän sitä kohtaloonsa alistuu ja lopulta se ei enää arjessa tunnu se tuska. Eli aika auttaa...
Itse jäin myös lapsettomaksi, mutta syystä, etten löytänyt miestä. Kyllä se ahdistus asiasta oli kova 35-40 iässä, kun tuntui että olisi viimeiset mahdollisuudet menossa. Deittailin pakkomielteisesti, mietin jopa yksin raskaaksi hankkiutumista keinohedelmöityksellä vaikka pidän tietoisesti "yksinäisen lapsen" tekemistä vääränä jne. Mutta sitten kun täytin 40, aloin hyväksyä kohtaloni että enpä minä enää lasta saa, ja nyt asia herättää enää pientä haikeutta, ei kauheaa hätää ja ahdistusta.
Vähän yöhemmin tukilapsi, sijaisperheenä toimiminen. Sijaisperheeseen sijoitetut lapset ovat yleensä koko ikänsä samassa perheessä, ymmärrän silti jos tuntuu mahdottomalta ajtukselta. Lemmikit ovat yksi hyvä keino purkaa hellyyttä:)) Kyllä se suru silti täytyy käydä läpi, onko jotain ryhmiä tmv. Voimia!
Oletko muuten varma, että adoptio ei onnistu? Esimerkiksi Suomessa epilepsia ei ole este, ellet tietysti saa rajuja kohtauksia päivittäin. Masennuskaan ei tietääkseni ole este, eikä sitä välttämättä edes kukaan saa mistään "papereista" kaivettua, kun olet nuorena sairastanut. Esim jos joudut hakemaan lääkäriltä todistuksen, niin hän ei voi katsoa mt-puolen tiedoista tietojasi ilman lupaasi jne. Jos nuorena olet sairastunut, niin ne paperit ovat jääneet nuorisopsykitrian poliklinikalle ymv, eikä niitä noin vaan kukaan sieltä voi kaivaa. Mikäli omaatte sellaisia sairauksia, jotka eivät estä adoptiota, niin joudutte vain jonoon siinä missä muutkin. Näin siis Suomessa, jos kansainvälistä adoptiota suunnittelee, niin sitten täytyy ottaa huomioon kohdemaan adoptiolaki. Monissa maissa esim epilepsia on este.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 05:20"]
Ei kaikkien tarvitse lisääntyä. Se on sitä luonnon omaa suunnittelua. Niin se vaan menee. Enkä tarkoita pahalla sanoa, mutta vois ajatella ihan järjellä eikä tunteita sotkee joka paikkaan.
[/quote]
Joo olen ihan samaa mieltä. Juopot, narkkarit, väkivaltaiset ja muuten vaan kyvyttömät elämänhallintaan voisivat jättää lastenteon muille. Epileptikot, näkövammaiset ja muut sairauksista kärsivät saavat mun puolesta sen sijaan vaikka tehä kymmenittäin lapsia. Huomaa kyllä, millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on sairauksien suhteen. Esimerkiksi epilepsia on lääkkeillä ihan hoidettavissa oleva (yleensä) eikä vaikuta kognitiivisiin kykyihin sen kummemmin silloin kun kohtaukset ovat hallinnassa lääkkeillä. Tuolla perusteella jokainen sydän- ja verisuonitauteihin, tai syöpään, perinnöllisesti altis saisi jättää lapset tekemättä. Eli n.90% suomalaisista.
Kyllä se vain on epäreilua, että jotkut saa lapsia ja toiset ei. Siitä ei pääse mihinkään, eikä siihen liity mikään paremman materiaalin jatkuminen. Joskus on vain paska tuuri. Ap älä lue tätä palstaa enempää, mene tukiryhmiin, selvitä adoptiomahdollisuudet ym kunnolla. Ja muista, että niitä katkeria ja kateellisia tunteita kyllä tulee, ja ne on ihan ok, ne vain pitää käsitellä. Jos lähipiirissäsi on tällaisia tyyppejä niin kuin tämä tässä, niin älä pidä yhteyttä heihin.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:02"]
Miksei raskautta voi yrittää lahjasoluilla? Onko se periaatteellinen kysymys vai estääkö epilepsia jotenkin koko raskauden?
[/quote]
Ei ole periaatteellinen, olisimme todella kiitollisia jos saisimme yrittää edes lahjasoluilla. Mutta minulla on rakenteellista vikaa ja toisekseen epilepsia, niin lääkärin mielestä parempi näin. Kävimme yksityisellä mutta julkisella olisi kuulemma sama tuomio.
ap.