Vapaa kasvatus synnyttää hirviöitä

Uppistakeikkaa!

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 14:19"]

 Muistuu mieleeni tutkimus, jonka mukaan jo vauvaikäisistä 85% valitsee leikkikalukseen mieluummin nukketeatterin hahmoista tarinan hyviksen kuin pahiksen. Jos siis mahdollinen sattumanvaraisuus jätetään huomiotta, selvällä enemmistöllä lapsista on luontainen taipumus pyrkiä hyvään. [/quote]

Oliko tutkimuksessa huomioitu, kuinka hyvikset ja pahikset oli tarinoissa kuvattu? Jos nimittäin pahikselle käy tarinan lopussa aina kurjasti ("paha saa palkkansa"), lienee aika normaalia ettei lapsi halua sellaista hahmoa valita. Näillä perusteilla tulos ei siis mielestäni kerro mistään lapsen luontaisesta taipumuksesta hyvään, vaan ennemminkin ihmisen luontaisesta taipuuksesta valita itselleen suotuisampi vaihtoehto. Jotta tutkimustulos olisi validi, täytyisi tarinoiden joukossa olla myös sellaisia, joissa pahis lopuksi voittaa.

Meillä ei harrasteta vapaata kasvatusta tai kasvattamatta jättämistä, mutta lapsia ei myöskään todellakaan "kuriteta fyysisesti" eikä varsinaisia rangaistuksiakaan ole koskaan jouduttu jakamaan (esikoinen 6v). Lapset ovat tavallisia lapsia, eivät todellakaan mitään päiväkodin kauhuja (esim. Heitä on aina kutsuttu leikkimään ja synttäreille muiden luo, päiväkodista on tullut hyvää palautetta). Toivoisin todella, että tämä into tukistaa ja läpsiä jo katoaisi.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 19:52"]Kyllä yhdyn tähän. Työskentelen päiväkodissa ja pakko myöntää, että osa viisivuotiaista on jo menetettyä kauraa... Pelkkä päiväkoti ei voi lasta kasvattaa myös kodin rajoja ja sääntöjä tarvitaan. t.LTO

[/quote]

Kerro millainen on 5-vuotias menetetty tapaus

Lapsista yli 90% on saanut varhaiskasvatusta, joten miksi ihmeessä varhaiskasvattajat (ammattilaiset) ei ole tulilinjalla? Kotona lapset käy syömässä iltaruuan ja nukkumassa, muun ajat ovat hoidossa.

PS. Kerro, mitä ymmärrät sanoilla vapaa kasvatus. Se ei ole kasvattamattomuutta muille kuin sinulle.

Haluat siis oikeuden hakata lapsiasi? No kuule, et olis hankkinu niitä lapsia, kun et osaa kasvattaa. Että piti sun sitten tuupata maailmaan muutaman häirikkö lisää. Olis hyvä jos pystyisit tunnustamaan omat rajoitteesi etkä kuvittelisi itsestäsi liikoja. Pitäisiköhän mun tulla hakkaamaan susta ulos toi itsestään liikoja kuvittelevuus?

Olen vapaan kasvatuksen "uhri". Toisinsanoen pienenä minulla ei ollut nukkumaanmeno aikoja, heräämis aikoja, sain valita omat vaatteeni aina, ja tekemisiini ei puututtu lainkaan, vaan annettiin minun itse kasvattaa itseni... Kyllä lapsi kaipaa rajoja. 

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:29"]Lapsista yli 90% on saanut varhaiskasvatusta, joten miksi ihmeessä varhaiskasvattajat (ammattilaiset) ei ole tulilinjalla? Kotona lapset käy syömässä iltaruuan ja nukkumassa, muun ajat ovat hoidossa.

PS. Kerro, mitä ymmärrät sanoilla vapaa kasvatus. Se ei ole kasvattamattomuutta muille kuin sinulle.

[/quote]

Useimmissa maissa äidit kasvattavat lapsensa. Suomessa viranomaiset. Suomalaiset pitävät malliaan erinomaisena ja ihmettelevät, miksi ulkomailla ei oteta meistä mallia.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:33"]Olen vapaan kasvatuksen "uhri". Toisinsanoen pienenä minulla ei ollut nukkumaanmeno aikoja, heräämis aikoja, sain valita omat vaatteeni aina, ja tekemisiini ei puututtu lainkaan, vaan annettiin minun itse kasvattaa itseni... Kyllä lapsi kaipaa rajoja. 

[/quote]

Minäkin olen vapaan kasvatuksen "uhri". Vanhempani eivät asettaneet juuri mitään rajoja: sain mennä ja tulla, kuten halusin. Sain syödä, mitä halusin ja pukea päälleni, mitä halusin. He eivät kontrolloineet kouluasioitani tai auttaneet läksyissä. He suhtautuivat minuun kuin pikkusiskoonsa tms. sen sijaan, että olisivat olleet oikeasti vanhemman roolissa.

Olisin kyllä itse kaivannut enemmän rajoja ja kuriakin. Kaikesta huolimatta opin pienestä pitäen säätelemään omia tekemisiäni ja olin melko kiltti ja hyväkäytöksinen kuitenkin; teini-iässä en juurikaan kapinoinut edes, vaan olin jopa ylikiltti. Lapsuus olisi kyllä ollut helpompaa, jos vanhempani olisivat ottaneet selvän vanhemman roolin - nyt sain itse miettiä ja kokeilla asiat. Ajoittain oli ehkä jopa turvatonkin olo, kun sai ottaa liikaakin vastuuta asioista liian nuorena.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:33"]Olen vapaan kasvatuksen "uhri". Toisinsanoen pienenä minulla ei ollut nukkumaanmeno aikoja, heräämis aikoja, sain valita omat vaatteeni aina, ja tekemisiini ei puututtu lainkaan, vaan annettiin minun itse kasvattaa itseni... Kyllä lapsi kaipaa rajoja. 

[/quote]

Minäkin olen vapaan kasvatuksen "uhri". Vanhempani eivät asettaneet juuri mitään rajoja: sain mennä ja tulla, kuten halusin. Sain syödä, mitä halusin ja pukea päälleni, mitä halusin. He eivät kontrolloineet kouluasioitani tai auttaneet läksyissä. He suhtautuivat minuun kuin pikkusiskoonsa tms. sen sijaan, että olisivat olleet oikeasti vanhemman roolissa.

Olisin kyllä itse kaivannut enemmän rajoja ja kuriakin. Kaikesta huolimatta opin pienestä pitäen säätelemään omia tekemisiäni ja olin melko kiltti ja hyväkäytöksinen kuitenkin; teini-iässä en juurikaan kapinoinut edes, vaan olin jopa ylikiltti. Lapsuus olisi kyllä ollut helpompaa, jos vanhempani olisivat ottaneet selvän vanhemman roolin - nyt sain itse miettiä ja kokeilla asiat. Ajoittain oli ehkä jopa turvatonkin olo, kun sai ottaa liikaakin vastuuta asioista liian nuorena.

[/quote] Niin tuttua! Minun teini-ikä oli aika raju ( ei mitään huumeita, mutta pintaliito klubeja alaikäisenä), varsinkin nyt kun omia lapsia niin en kyllä haluaisi kuulla heidäm tekevän samoja asioita kuin minä teininä! Se oli kasvatuksessani tosissaan hyvää,että tein täysin omat ratkaisuni esim opiskelun suhteen, muiden kauhistellessa, mutta vanhempani antoivat minun tehdä niinkuin halusin. En siis jatkanut lukioon, vaan aloitin työskentelyn. Työskentelin 4 vuotta, sain asuntolainan, hoidin lukion aikuislukiossa..

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:22"]

 Lapsi ei voi kasvattaa itseään. Se ei voi päättää milloin menee nukkumaan, mitä se aina syö tai miten se kulkee missäkin ja monelta se tulee kotiin. Vanhempi ei ole kaveri. Ei ennen kun lapsi on tarpeeksi vanha eli kun hän lentää pesästä. 

[/quote]

Mitä seurauksia luulet olevan sillä, että lapsi pakotetaan syömään (lautanen tyhjäksi) oli nälkä tai ei? Miten luulet tällä tavalla kasvatetun lapsen oppivan kuuntelemaan omaa kehoaan ja tietämään milloin on kylläinen?

Miten se pesästä lentänyt lapsi yht'äkkiä osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä jos se ei edellisenä päivänä osannut? Miten ylipäänsä on mahdollista opettaa lasta tekemään omia päätöksiä jos hänellä ei ole vapautta? Ja jos kerran sinä olet niin fiksu, että tiedät milloin lapsen pitää aloittaa syöminen ja lopettaa syöminen ja tämä sinusta lapsen omaksi parhaaksi, niin miksei aikuisilla ole vanhempia? Miksi vapaus on aikuiselle hyväksi? Miksemme siirtyisi elämään totalitarismissa jossa valtio päättää ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat? Eläköön Pohjois-Korea!

[/quote]

Oletko lapsi?

Lapsi ei edes itse tiedä milloin hän on väsynyt ja milloin ei. Kyllä säälin lapsiasi jos sinulla sellaisia on

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 20:09"]

Vapaa kasvatus ei ole sama kuin kasvattamatta jättäminen. Vapaa kasvatus on yksi kasvatuksen muoto. Se on autoritäätisen kasvatuksen vastakohta. Siinä peruskäsitys lapsesta on positiivinen ja optimistinen. Lapsen annetaan oppia kokeilemalla ja ilman aikuisen totaalista kontrollia. Lapsen annetaan toteuttaa itseään. Lapsi saa kokea oppimisen iloa siitä että oivaltaa ja löytää itse asioita ilman että oppi kaadetaan kurkkuun valmiiksi pureskeltuna. Vapaan kasvatuksen tullessa Suomeen joskus noin 60-70-luvulla tämä oli aika radikaalia sen ajan kontrolloivan lastenhoito- ja lasten opettamiskulttuurissa. Ylilyöntejä tapahtui, mistä sai alkunsa käsitys että vapaa kasvatus on sama kuin kasvattamatta jättäminen.

[/quote]

Lapsen pitää oppia että maailmassa joutu tekemään monta asiaa mihin ei voi itse vaikuttaa ja joista ei pidä. Kuinka moni lapsi oikeasti haluaa ruoakseen paljon vihanneksia, juureksia eikä ikinä karkkia? 

Jos puhutaan valinnaisuudesta niin koulu on hyvä esimerkki. Mitä enemmän on valinnaisuutta niin sitä huonommat oppimistulokset ja sitä vähemmän ne osaa. Koska alaikäiset valitsevat aina päin persettä. Valitaan kursseja joissa ei ole mitään järkeä, ei pidetä mitään linjaa (oteta esim edellisen kurssin jatkoa vaan joku ihan muu kurssi jne) eikä vahingossakaan mitään hyödyllistä. Jos monilta teineiltä kysyttäisiin niin he eivät edes haluaisi mennä kouluun.

Lapsen pitää ymmärtää myös sääntöjen tärkeys. Jos vaikka koulussa ei saa pitää sisällä pipoa niin sitä ei pidetä päässä. Ihan sama mitä mieltä itse on. Miten vapaa kasvatus sen saa aikaan?

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 07:35"]

20, on aika selvää että suurin osa ihmisistä ei miellä vapaata kasvatusta noin. Enemmistö tulkitsee vapaan kasvatuksen juuri nimenomaan kasvatuksen puutteeksi. Kuvailemasi tapa kuulostaa ihan hyvältä, mutta jos menet tuossa tilanteessa kehumaan ihmisille että teillä on vapaa kasvatus, se on lähinnä sama kuin jos kehuisit avoimella avioliitolla, koska tokihan te voitte keskustella asioista aina avoimesti. Termin merkitys nyt ei vain useimmille ole se sama. 

[/quote]

Minusta tuollaisen "nyt ei vain ole" -poppoon olisi hyvä unohtaa 80-luvun sketsisarjoista omaksumansa mielleyhtymät ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että heitteillejätölle on jo sana: heitteillejättö.

Sain mennä missä halusin ja tehdä mitä halusin ja kuitenkin minusta kasvoin vastuullinen nuoriaikuinen. Aijon itsekkin sitten joskus antaa lapsilleni vapaan kasvatuksen.

Sinulla ap on ilmeisesti vain kilttejä tyttöjä tai ei lapsia ollenkaan?

Meillä on hankalan luonteen omaava poika. Pienestä asti on kyseenalaistanut kaikki auktoriteetit, paitsi minun kotona. Toistaiseksi olemme pysyneet väleissä puhumalla ja välillä vaatimalla. Yleensä kotioloissa ymmärtää ilman uhkavaatimuksia mutta ei aina. Lähes viikottain käymme keskustelua siitä, onko hänen asiallista haastaa opettajia "keskusteluihin" koulussa, miksi tehdään läksyjä, miksi on tarpeellista mennä ajoissa nukkumaan, mitä seuraa siitä jos lintsailee koulusta. 

Meillä on kaksi muutakin lasta, kilttejä jo aikuisia tyttäriä joiden kanssa on riittänyt paljon vähempi. 

Rakastan lastani, tunnen hänet hyvin, tiedän puutteet ja hyvät puolet. Vietän kaikki iltani kotona (koska en haluakaan olla muualla), teemme asioita yhdessä (lenkitämme vaikka koiraa ja juttelemme samalla tai leivomme pullaa), ylipäätään teen kaikkeni jotta hän ymmärtäisi yhteiskunnan pelisäännöt ja oppisi elämään "normien rajoissa". Helppoa ei ole. 

Ulkopuolelta on helppo tulla huutelemaan ettei ole kasvatettu tai välitetty. Kukaan ei olisi voinut välittää tästä lapsesta enempää. Kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen hänestä on myös kasvanut neuvottelutaitoinen, osaava nuori joka ymmärtää lahjansa ja heikkoutensa. Osaako tai haluaako hän niitä aina hyödyntää on sitten toinen asia. Äiti ei voi olla läsnä joka ikisessä tilanteessa. 

Annan ap sinulle luvan huudella kulisseissa sitten kun olet itse käynyt tämän kaiken läpi. Sitä ennen, ole hyvä ja vaikene.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 08:11"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 17:41"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:33"]

Olen vapaan kasvatuksen "uhri". Toisinsanoen pienenä minulla ei ollut nukkumaanmeno aikoja, heräämis aikoja, sain valita omat vaatteeni aina, ja tekemisiini ei puututtu lainkaan, vaan annettiin minun itse kasvattaa itseni... Kyllä lapsi kaipaa rajoja. 

[/quote]

Et sinä ole vapaan kasvatuksen uhri. Olet kasvattamatta jättämisen uhri. Jos et huomaa eroa,  en voi auttaa.

[/quote]

Sillä pitääkö lapsi vanhemmistaan ei ole mitään merkitystä. 

[/quote]

Pahoittelen karkeaa kielenkäyttöäni, mutta sillä, pitääkö lapsi vanhemmistaan, on aivan hitosti merkitystä. Vielä 80-luvun lopulla sellaisen "hyvän" vanhanaikaisen kurikasvatuksen saaneena minua raivostuttaa silmittömästi nämä kiireisten ja varakkaiden toimihenkilövanhempiensa huomiotta jättämät ääliökakarat, jotka omaa hylkäämiskokemustaan ja omia tahallisia lapsellisia törttöilyjään kompensoidakseen aikovat kaiken muun sähläämisensä lisäksi vielä ryhtyä oman jälkikasvunsa kanssa tyranneiksi.

Jos te vastuutanne pakoilevat tunarit kuvittelette, että timantit syntyvät paineessa, niin kolmenkymmenen vuoden päästä valtakunta on taas pitkästä aikaa täynnä mutrunaamaisia perttipasasia. Tämän hetken keski-ikäiset muistanevat omasta lapsuudestaan, mitä tarkoitan. Minun ikäluokassani tätä poppoota on vähän, ja se vähäkään ei juuri koskaan käy tai näy missään.

Vapaa kasvatus on 60-luvun termi, joka tosiaan tarkoittaa tietyn tyyppistä kasvatusta, ei kasvattamattomuutta. Siihen liittyy lapsien kanssa palaverit, joissa yhdessä sovitaan säännöt ja seuraukset. Ja lapsi myös itse kantaa vastuuta, lapsi korjaa itse rikkomansa asiat, eivätkä vanhemmat siloittele tietä. Johdonmukaisesti noudatettuna varmaan ihan ok juttu.

"Jos lapsi haluaa kylmänä talviaamuna pukeutua mekkoon ja sandaaleihin, puetaan ne ja mennään hetkeksi pihalle seisomaan ko. tamineet päällä. "Jos" tulee kylmä, niin laitetaan enemmän vaatetta päälle."

Hieno homma, jos sinulla on tähän aikaa. Minulla ei ole, sillä töihin on mentävä tiettyyn aikaan. Enkä todellakaan herätä lasta tunteja tarvittavaa aikaisemmin, vain tällaisen takia.

Jos lapsi illalla ilmoittaa ettei nukuta, kerrotaan että huomenna väsyttää jos sänkyyn ei mennä. Jos lapsi ei usko, hän saa valvoa jos kerran haluaa. Sitten häntä kylläkin väsyttää aamulla, koska minä haluan lähteä töihin. Ja taas jutellaan teoista ja seurauksista.

Alle kouluikäinen lapsi ei pysty hahmottamaan  aikaa ja seurauksia noin pitkälle. Siksi minä vanhempana sanon, miten toimitaan.

Väitän myös, että luokanopettaja on helisemässä näiden vapaan kasvatuksen hedelmien kanssa. Luuletko oikeasti, että opettajalla on aikaa neuvotella ja opettaa asioita kantapään kautta? Ei ole. Tuollainen käytös on open näkökulmasta ylimääräistä vänkäämistä, joka vie aikaa ryhmän toiminnalta ja opetukselta sekä ennen kaikkea kasvatukselta.

Joskus asioita vain täytyy tehdä, vaikkei niin huvittaisi, juuri silloin kun on sen aika. Piste.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:29"]Lapsista yli 90% on saanut varhaiskasvatusta, joten miksi ihmeessä varhaiskasvattajat (ammattilaiset) ei ole tulilinjalla? Kotona lapset käy syömässä iltaruuan ja nukkumassa, muun ajat ovat hoidossa.

PS. Kerro, mitä ymmärrät sanoilla vapaa kasvatus. Se ei ole kasvattamattomuutta muille kuin sinulle.

[/quote]

Jos päiväkodissa tädit sanoo ettei Ville-Pekkaa saa lyödä niin kaikki se aikalailla kumoutuu kun/jos kotona ei välitetä lyökö se Tero-Liisa muita vai ei...

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:43"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:22"]

 Lapsi ei voi kasvattaa itseään. Se ei voi päättää milloin menee nukkumaan, mitä se aina syö tai miten se kulkee missäkin ja monelta se tulee kotiin. Vanhempi ei ole kaveri. Ei ennen kun lapsi on tarpeeksi vanha eli kun hän lentää pesästä. 

[/quote]

Mitä seurauksia luulet olevan sillä, että lapsi pakotetaan syömään (lautanen tyhjäksi) oli nälkä tai ei? Miten luulet tällä tavalla kasvatetun lapsen oppivan kuuntelemaan omaa kehoaan ja tietämään milloin on kylläinen?

Miten se pesästä lentänyt lapsi yht'äkkiä osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä jos se ei edellisenä päivänä osannut? Miten ylipäänsä on mahdollista opettaa lasta tekemään omia päätöksiä jos hänellä ei ole vapautta? Ja jos kerran sinä olet niin fiksu, että tiedät milloin lapsen pitää aloittaa syöminen ja lopettaa syöminen ja tämä sinusta lapsen omaksi parhaaksi, niin miksei aikuisilla ole vanhempia? Miksi vapaus on aikuiselle hyväksi? Miksemme siirtyisi elämään totalitarismissa jossa valtio päättää ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat? Eläköön Pohjois-Korea!

[/quote]

Eli jos 3-vuotias pelleilee ruokapöydässä, fiksu aikuinen päättelee automaattisesti että ahaa, hänellä ei ole nälkä (jota vinkui vielä 10 minuuttia sitten), ja nyt on parasta hänen itsemääräämisoikeutensa kannalta että hän saa poistua pöydästä riekkumaan jonnekin ja vetämään kohta entistä pahemmat kilarit, koska tietää itse parhaiten? Tai jos 6-vuotias sanoo illalla että ei väsytä, en mene nukkumaan, niin vanhempi sallii lapsen valvoa kunnes sammuu puolilta öin Criminal Mindsin ääreen, vaikka aamuherätys on seitsemältä - lapsihan vahingoittuu toki jos väkisin laitetaan sänkyyn? Entä pukeutuminen ulos - jos lapsi haluaa laittaa kesätakin pakkasella, niin hänhän tietää parhaiten eikä palele, vaikka miten huulet sinertäisi?

Vai olisiko sittenkin niin, että sitä ohjausta eri asioissa tarvitaan siihen asti, että löytyy tajua ja taitoa päättää juuri siitä asiasta, ensin jonkin verran ja lopulta täysin itsenäisesti.