Vapaa kasvatus synnyttää hirviöitä

Ymmärrän 57:n pointin, mutta olen eri mieltä. Tuo ei ole mielestäni hyväksi lapselle. Tuo, että pistetään itse huomaamaan "tyhmyytensä" nöyryyttää lasta. Käänteisesti se, että vanhempi laittaa ne talvivaatteet päälle, tuottaa viestin siitä, että vanhempi suojelee ja välittää ja ennen kaikkea ottaa vastuun lapsen hyvinvoinnista. Tämän viestin välittäminen lapselle on mielestäni ehkä tärkeintä vanhemmuudessa.

Heitteillejättöä tuo ei toki mielestäni ole, eikä välinpitämättömyyttä (kuten kasvattamattomuus, ymmärrän kyllä eron. Mutta olen eri mieltä).

 Vapaa kasvatus ja kasvatuksen puute ovat eri asioita, oli merkitys puhekielessä mitä tahansa. Ero on suunnilleen sama kuin kodin avoimella ilmapiirillä vs. lapsen heitteillejätöllä.

 Vapaa kasvatus on itseasiassa autoritääristä vaativampaa kasvatusta, sillä ei riitä että lapsi noudattaa sääntöjä, ymmärsi ne sitten heti, vanhempana tai ei koskaan. Vk:ssa tavoitteena on saada lapsi ensisijaisesti ymmärtämään mikä on järkevää ja säännöt tulevat sen kautta (kasvatuksen puute ei tee kumpaakaan, sääntöjä ei anneta eikä niihin ohjata).

 Esimerkiksi jos lapsi ei syö ruoka-aikana, kerrotaan että nälkäisenä ei ole mukavaa odottaa seuraavaa ateriaa. Jos lapsi ei usko, niin hän saa vapaasta tahdostaan poistua pöydästä. Jos lapsi heti perään ilmoittaa halustaan saada leikkiseuraa, muut perheenjäsenet ilmoittavat halustaan syödä ruokansa loppuun. Jos hetken päästä lapsi ilmoittaa tahdostaan syödä, minä ilmoitan tahdostani tehdä muutakin kuin päivystää kokopäiväisesti keittiössä. Muistutetaan että hän itse ei halunnut syödä ja keskustellaan siitä, miten jatkossa kannattaa toimia (tässä voi käyttää mm. piirtämistä ja kirjoja apuvälineinä, varsinkin pienempien kohdalla).

 Jos lapsi haluaa kylmänä talviaamuna pukeutua mekkoon ja sandaaleihin, puetaan ne ja mennään hetkeksi pihalle seisomaan ko. tamineet päällä. "Jos" tulee kylmä, niin laitetaan enemmän vaatetta päälle.

 Jos lapsi illalla ilmoittaa ettei nukuta, kerrotaan että huomenna väsyttää jos sänkyyn ei mennä. Jos lapsi ei usko, hän saa valvoa jos kerran haluaa. Sitten häntä kylläkin väsyttää aamulla, koska minä haluan lähteä töihin. Ja taas jutellaan teoista ja seurauksista.

 Julmaa ja turvatonta? No, tietenkään lapsella ei ole vaihtoehtoja asioissa, jotka voivat olla vaarallisia. Mutta lapsi ei kuole nälkään muutamassa tunnissa. Lapsi ei jäädy kuoliaaksi tai valvo vakavasti univajeisena pelkästä uhmaamisen ilosta. Eikä lapsi todellakaan traumatisoidu siitä, että elämä ei aina ole kivaa - kunhan häntä ei hylätä silloin, kun kohdataan jotain ikävää.

 Kun tällä tällä ajatuksella toimii johdonmukaisesti pienestä pitäen, lapsi oppii paitsi a) ymmärtämään kuinka tämä maailma toimii, b) sen, että niitä vanhempien neuvoja kannattaa ainakin useimmiten kuunnella. Näiden perusasioiden kautta pienemmille opetetaan siis kuuntelemisen ja kritiikin vastaanottamisen taito, jolloin ei tarvitse mennä kantapään kautta esim. kaverin lyömisen, liikennekäytöksen tai vastaavien vaarojen kanssa. Isomman lapsen kanssa tästä on paljon hyötyä kun ajankohtaiseksi tulee asiat kuten omatoiminen netin käyttö, seksi, päihteet jne.

 Muistuu mieleeni tutkimus, jonka mukaan jo vauvaikäisistä 85% valitsee leikkikalukseen mieluummin nukketeatterin hahmoista tarinan hyviksen kuin pahiksen. Jos siis mahdollinen sattumanvaraisuus jätetään huomiotta, selvällä enemmistöllä lapsista on luontainen taipumus pyrkiä hyvään. Vapaa kasvatus hyödyntää tätä ominaisuutta, luottamusta siihen että lapsi lopulta itse haluaa valita paremman vaihtoehdon kunhan hänelle annetaan tietoa ja resursseja siihen.

 Mutta tämä tutkimustulos tietenkin tarkoittaa sitä, että pienelle osalle lapsista vapaa kasvatus ei yksinkertaisesti sovi. Lapsi, jolla syystä tai toisesta ko. ominaisuus on heikompi, tarvitsee selvät rajat, tiukan kurin ja kieltoja, joita hän ei välttämättä ymmärrä. Tärkeintä on ymmärtää, että niin lapset kuin aikuiset ovat yksilöitä haluineen, vikoineen ja tarpeineen, ja tavoite on elää toimivana tiiminä. Se huonoin vaihtoehto on perhe, jossa yksilöt taistelevat toisiaan vastaan.

Minä olen myös saanut lapsena olla vapaammin. Olen mm. saanut 70- luvulla kaupasta valita omat vaatteeni, mitä silloiset myyjät lähinnä kauhistelivat. Eikä minulla ole ollut mitään pakottavia kellonaikoja. Käytöstavat ja säännöt oli kerrottu ja niiden mukaan toimin. Olin tietysti hyvin kiltti lapsi niin ettei vanhemmille siitä syntynyt mitään vaikeuksia murrosikäisenä. Alkon tuotteet, tupakat ja pojat tuli kokeiltua vasta 20v.

Minusta homma toimi hyvin ja olen omalle lapselle antanut yhtälailla vapaasti toimia. Säännöt ovat ja niissä puitteissa toimitaan. Olen itse luovassa työssä ja toivon että sama vapaus lapsellani poikisi myös luovuutta.

Todellakin, vapaa kasvatus tuo yhteiskuntaamme hirviöitä. Itse pidän vapaana kasvatuksena sitä ettei lapsilla ole sääntöjä eikä rajoja, ei uskalleta tai jakseta pitää niitä yllä. Lapsi sanelee ehdot.

Itse olen törmännyt näihin lapsiin monessa paikassa. Viimeisin tälläinen vapaan kasvatuksen lapsi tuli kohdattua siinä vaiheessa, kun lapsi väitti kiven kovaan että oma lapseni lyö tätä lasta. Hänen äitinsä asenne oli juuri sellainen "ei meidän Jani-Petteri tee sellaista". Itse tätä oli aika vaikea uskoa, sillä satuin näkemään kun tämä poika löi minun poikaani ja poikani löi sitten takaisin... No, sanoin siinä vaiheessa pojalleni että itseään saa puolustaa, mutta koskaan ei saa aloittaa. Etenkään kun maailmassa on näitä "ei meidän Jani-Petteri koskaan!" tyyppejä!

Up

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:39"][quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:29"]Lapsista yli 90% on saanut varhaiskasvatusta, joten miksi ihmeessä varhaiskasvattajat (ammattilaiset) ei ole tulilinjalla? Kotona lapset käy syömässä iltaruuan ja nukkumassa, muun ajat ovat hoidossa.

PS. Kerro, mitä ymmärrät sanoilla vapaa kasvatus. Se ei ole kasvattamattomuutta muille kuin sinulle.
[/quote]

Useimmissa maissa äidit kasvattavat lapsensa. Suomessa viranomaiset. Suomalaiset pitävät malliaan erinomaisena ja ihmettelevät, miksi ulkomailla ei oteta meistä mallia.
[/quote]

Suomi ja suomalaiset...? Mistä maista puhut? Et taida tietää pätkääkään siitä, mitä arki esim.keskieuroopassa on. 3-vuotiaat aloittavat esikoulun ja 4-vuotiaat koulun. Koulupäivät ovat heti 6h. Ei suomessa viranomaiset kasvata lapsiaan sen enempää kuin muuallakaan. Ennemmin vain suomessa katsotaan pahalla, jos joku muukin ( eli lähinnä päiväkodin täti) kasvattaa lasta.

Rajat on rakkautta, mutta natsikuri ei.

Nyt minut varmaan kivitetään hengiltä, koska ilmaisen mielipiteeni pelkästään sivusta seuranneena. Minulla ei siis ole lapsia.

Olen kaupassa töissä, ja vieressä on ylä- ja ala-aste. Joka ikinen välitunti teinit valtaavat kaupan, ruuhkauttaen, huutaen ja aiheuttaen hävikkiä sekä kiusaa/ärtymystä muille asiakkaille. Tähän on tultu kun kukaan ei enää opeta, miten kaupassa käyttäydytään. Sen huomaa jo pikkulapsista, joille ei kerrota että kaupassa ei saa juosta/törmäillä muihin asiakkaisiin. Vaan mennään sillä periaatteella että "kyllä aikuiset väistävät, jos ne törmää ja sattuu niin ainakin oppivat olemaan juoksematta". Kaupasta kuitenkin löytyy myös lasipurkkeja, jotka päälle tippuessaan aiheuttavat haavoja, ja lisäksi hävikkiä, jota "ei tietenkään tarvitse maksaa,koska se oli vahinko."

Olen saanut aika vanhanaikaisen kasvatuksen, ja myös pienillä omilla lapsillani on rajat: selvä päivärytmi nukkuma- ja ruoka-aikoineen. En minä ainakaan jaksaisi kovin montaa vuotta pyörittää arkea, käydä töissä, harrastaa ja huolehtia lasten harrastuksista, jos elämä olisi pelkkää sähläystä ja kaaosta.

Tunnen pari perhettä, joissa on tällainen aika kaoottinen, välinpitämätön meininki. Ei siellä kovin usein viitsi vierailla, kun aikuisetkin ovat ihan pihalla normaalielämän pelisäännöistä. Jos esimerkiksi lapsiperhe on kutsuttu ruokavieraiksi, niin tarjolla onkin pelkästään keksiä ja jäätelöä. Ja nämä vanhemmat ovat omasta mielestään hirveän rentoja ja hyviä tyyppejä. Minusta tuo on pelkkää itsekkyyttä ja antaa epäluotettavan kuvan.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 11:33"][quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:33"]

Olen vapaan kasvatuksen "uhri". Toisinsanoen pienenä minulla ei ollut nukkumaanmeno aikoja, heräämis aikoja, sain valita omat vaatteeni aina, ja tekemisiini ei puututtu lainkaan, vaan annettiin minun itse kasvattaa itseni... Kyllä lapsi kaipaa rajoja. 

[/quote]

Olen kohtalotoveri. Ja minulle jäi lapsuudesta olo, ettei vanhempani välitä kun eivät sanoneet edes, koska olisi kotiintuloaika. Tosin he olivat myös masentuneita, kaikki ei johtunut osaamattomuudesta tai laiskuudesta. Muistan usein toivoneeni, että kun kaveriporukassa muut sanoivat, että "Äiti käski minut kuudeksi kotiin", niin olisin voinut sanoa samoin :'( Unohdetuksitulemisen tunne oli sanoinkuvaamaton.

Lapselle on joskus jopa elintärkeää saada rajoja

[/quote]

'Kohtalotoveri' jatkaa: Minusta ei ole tullut hirviötä, mutta olen huomannut, että tietyllä tavalla vastuu ahdistaa minua. Masentuneiden, vähän rajoja asettaneiden vanhempien esikoisena koen, että olen joutunut olemaan tämän nuoren elämäni aikana jo liian vastuullinen. Pelkään töitä, joissa on liikaa velvollisuuksia, en voisi kuvitellakaan hankkivani lapsia ( =lisää huolehdittavaa). Olen ylikiltti ja liiankin kunnollinen, pienetkin velvollisuudet tuntuvat suurilta vuorilta. Onneksi olen päässyt terapiaan käsittelemään tunteitani.

[/quote]

Minulla on aika vastaavantyyppisiä tuntemuksia. Sain myöskin itse päättää lähes kaikesta pienestä pitäen eikä rajoja juurikaan ollut. Ja myöskin välttelen nyt aikuisena kaikenlaista ylimääräistä vastuuta, jos vain mahdollista tai ainakin ahdistun tilanteista, joissa joudun kantamaan vastuuta. Töissä teen työt huolellisesti ja melkeinpä perfektionistisesti, mutta pelkään riskinottoa. Itse oli lapsena hyvinkin kiltti, teininä en kokenut mitään syytä kapinoida (vanhempani olivat lähinnä "kavereita") ja nyt aikuisena edelleenkin olen tunnontarkka ja huolellinen sekä jopa ylikiltti.

Minä sain kotona vanhanaikaisen kasvatuksen.

Jos ruoka ei kelvannut piti olla syömättä.

Kotitöihin oli pakko osallistua eikä niistä maksettu.

Ei saanut nukkua myöhään.

Tietokonetta sai käyttää rajoitetusti.

Lapset haluavat tehdä itsenäisiä päätöksiä. Vanhempien tehtävänä on sitten antaa ne raamit, joiden sisällä päätökset tehdään.

Ei käsketä maistamaan kaikkea. Pyydetään valitsemaan, maistaako porkkanaa vai parsakaalia.

Ei käsketä pukemaan pipoa päähän. Pyydetään valitsemaan laitetaanko tänään punainen vai sininen pipo.

Ei käsketä nukkumaan. Pyydetään valitsemaan pestäänkö hampaat ennen vai jälken iltasadun, luetaanko tämä vai tuo satu.

Jne.

Saatiinpa haukuttua niin suomi kuin äiditkin. Koska isät ovat hihihi niinq miehii hei. Ja ulkomaalaiset homogeeninen, hieno joukko.